Pelastustoimen palvelujen saavutettavuus Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan pelastuslaitosten alueilla nyt ja tulevaisuudessa 2013 Mika Siljander, Tapio Kallio Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja mantieteen laitos 2013 1
2
Sisältö 1. Johdanto... 7 2. Tutkimuksen tavoitteet, toteutus, rajaukset ja tutkimusalue... 9 2.1 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus... 9 2.2 Tutkimuksen rajaukset... 9 2.3 Tutkimusalue... 10 3. Tietolähteet, tietolähteiden käsittely ja aikaisemmat tutkimukset... 10 3.1 Väestöaineisto... 11 3.2 Maakuntakaavat yleiskaavat ja asemakaavat sekä niihin liittyvät raportit ja selvitykset... 11 3.3 Riskiruudut-paikkatietoaineisto ja riskialueiden määrittäminen... 11 3.4 Muut paikkatietoaineistot... 12 3.5 Aikaisemmin tehdyt vastaavat tutkimukset... 12 4. Menetelmät... 13 4.1 Palvelualueiden määritys... 13 4.2 Saavuttamatta jäävät riskiruudut... 14 4.3 Riskiruutujen rajatapaukset... 15 4.4 Päällekkäisyysanalyysit ja karttatulkinta nykyisen paloasemaverkoston pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta sekä päätelmät paloasemien tulevaisuuden tarpeista... 15 4.5 Karttaliitteet pelastuslaitosten alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä päätelmiä paloasemien tulevaisuuden tarpeista ja sijainneista... 16 5. Tulokset... 17 5.1 Väestönkehitys ja aluerakenne Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois-Savon ja Etelä Karjalan maakunnissa... 17 5.2 Kymenlaakson pelastuslaitos alueen väestö... 22 5.3 Kymenlaakson pelastuslaitos - aluerakenteen muutos ja pelastustoimen palvelujen saavutettavuus kunnittain... 23 5.3.1 Haminan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 23 5.3.2 Iitin aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 28 5.3.3 Kotkan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 31 5.3.4 Kouvolan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 36 5.3.6 Pyhtään aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 44 5.3.7 Virolahden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 45 5.4 Yhteenveto Kymenlaakson pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta nyt ja tulevaisuudessa sekä paloasemien tarve vuonna 2013... 51 Etelä-Savon pelastuslaitos... 55 5.5 Etelä-Savon pelastuslaitos alueen väestö... 56 5.6. Etelä-Savon pelastuslaitos - aluerakenteen muutos ja pelastustoimen palvelujen saavutettavuus kunnittain... 57 5.6.1 Enonkosken aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 57 5.6.2 Heinäveden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 61 5.6.3 Hirvensalmen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 63 5.6.4 Joroisten aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 66 5.6.5 Juvan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 69 5.6.6 Kangasniemen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 71 5.6.7 Mikkelin aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 73 5.6.8 Mäntyharjun aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 81 5.6.9 Pertunmaan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 83 5.6.10 Pieksämäen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 85 5.6.11 Puumalan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 88 3
5.6.12 Rantasalmen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 90 5.6.13 Savonlinnan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 92 5.6.14 Sulkavan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 98 5.7 Yhteenveto Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta nyt ja tulevaisuudessa sekä paloasemien tarve vuonna 2030... 101 Pohjois-Savon pelastuslaitos... 107 5.8 Pohjois-Savon pelastuslaitos alueen väestö... 108 5.9 Pohjois-Savon pelastuslaitos - aluerakenteen muutos ja pelastustoimen palvelujen saavutettavuus kunnittain... 109 5.9.1Iisalmen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 109 5.9.2 Juankosken aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 114 5.9.3 Kaavin aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 118 5.9.4 Keiteleen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 120 5.9.5 Kiuruveden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 122 5.9.6 Kuopion aluerakenteen muutokset sekä pelastustoimen saavutettavuus... 125 5.9.7 Lapinlahden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 132 5.9.8 Leppävirran aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 134 5.9.10 Maaningan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 137 5.9.11 Pielaveden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 139 5.9.12 Rautalammen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 141 5.9.13 Rautavaaran aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 143 5.9.14 Siilinjärven aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 145 5.9.15 Sonkajärven aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 148 5.9.16 Suonenjoen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 151 5.9.17 Tervon aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 154 5.9.18 Tuusniemen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 156 5.9.19 Varkauden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 158 5.9.20 Vesannon aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 162 5.9.21 Vieremän aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 163 5.10 Yhteenveto Pohjois-Savon pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta nyt ja tulevaisuudessa sekä paloasemien tarve vuonna 2030... 166 Etelä-Karjalan pelastuslaitos... 173 5.11 Etelä-Karjalan pelastuslaitos alueen väestö... 174 5.12 Etelä-Karjalan pelastuslaitos - aluerakenteen muutos ja pelastustoimen palvelujen saavutettavuus kunnittain... 175 5.12.2 Lappeenrannan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 179 5.12.3 Lemin aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 187 5.12.4 Luumäen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 188 5.12.5 Parikkalan aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 191 5.12.6 Rautjärven aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 193 5.12.7 Ruokolahden aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 196 5.12.8 Savitaipaleen aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 199 5.12.9 Taipalsaaren aluerakenteen muutokset ja pelastustoimen saavutettavuus... 201 5.13 Yhteenveto Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta nyt ja tulevaisuudessa sekä paloasemien tarve vuonna 2030... 203 6. Tutkimuksen mahdolliset virhelähteet, ongelmat ja haasteet... 208 7. Yhteenveto... 209 7.1 Väestö, asuminen ja pelastustoimen palvelujen toiminta tutkimusalueella nyt ja tulevaisuudessa... 209 Tutkimusalueen väestö nyt ja tulevaisuudessa... 209 Tutkimusalueen aluerakenne nyt ja tulevaisuudessa... 209 Tutkimusalueen kesämökkien rakentaminen nyt ja tulevaisuudessa... 210 4
Tutkimusalueen pelastustoimen palvelujen saavutettavuus nyt ja tulevaisuudessa... 214 Kiitokset... 215 Lähdeluettelo... 216 Liite 1. Karttatulkinnat Kymenlaakson pelastuslaitoksen alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä paloasemien tulevaisuuden tarpeet ja sijainti... 217 Liite 2. Karttatulkinnat Etelä-Savon pelastuslaitoksen alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä paloasemien tulevaisuuden tarpeet ja sijainti... 227 Liite 3. Karttatulkinnat Pohjois-Savon pelastuslaitoksen alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä paloasemien tulevaisuuden tarpeet ja sijainti... 237 Liite 4. Karttatulkinnat Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä paloasemien tulevaisuuden tarpeet ja sijainti... 247 5
6
1. Johdanto Tämä tutkimus nojautuu siihen tarpeeseen jonka Itä ja Kaakkois Suomen pelastuslaitokset joutuvat kohtaamaan alueen väestö ja aluerakenteessa tapahtuvien muutoksen myötä. Väestö ikääntyy ja alueelle muuttaa yhä enemmän ulkomaalaisia. Aluerakenteen muutoksessa asutus levittäytyy kaupunkikeskuksia ympäröiviin kuntiin uusille alueille ja keskustaajamissa rakentaminen tiivistyy. Myös loma asuntojen määrän kasvu on ollut voimakasta alueen kunnissa viime vuosikymmeninä, samoin kuin niiden lisääntynyt ympärivuotinen käyttö. Venäjältä suuntautuva kauttakulku ja ostosmatkailu ovat Itä ja Kaakkois Suomessa lisääntyneet viime vuosina räjähdysmäisesti ja tämä on vaikuttanut mm. liikenteen kasvuun ja liikenneonnettomuusriskien lisääntymiseen. On myös huomioitava että mahdollisella ilmastonmuutoksella voi myös olla tulevaisuudessa arvaamattomat seuraukset mm. lisääntyvien tulvien tai äärimmäisten sääolosuhteiden muodossa. Teknologian kehittymisen myötä on varauduttava myös sen lisääntyneeseen väärinkäyttöön ja huomioitava mahdollisesti uudentyyppiset turvallisuusriskit. Lisäksi voivat poliittis hallinnolliset ja taloudelliset rakenteet äkisti muuttua ja vaikuttaa alueiden toimintoihin merkittävästi. Kattavan ja tehokkaan pelastustoimen palvelujen saatavuuden turvaamiseksi on alueellisten pelastuslaitosten ennakoitava ja varauduttava näihin uusiin riskitekijöihin ja tämä voidaan saavuttaa muodostamalla kattava kokonaiskuva pelastuslaitosten nykyhetken pelastustoimen palvelujen toiminnasta sekä tutkimalla aluerakenteita, jossa pelastuslaitokset toimivat. Ymmärtämällä nykyhetken pelastustoimen palvelujen toimintaa ja tutkimalla aluerakenteen muutoksia, voidaan muodostaa käsitys tulevaisuuden pelastustoimen palvelujen näkymistä ja tarpeista tietyllä alueella. Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan maakunnissa tapahtuvat väestörakenteen ja aluerakenteen muutokset tulevat väistämättä vaikuttamaan pelastuslaitosten toimintaan ja on siten tärkeää tehdä tulevaisuuteen tähtääviä arvioita pelastuslaitosten määrälliseen tarpeeseen sekä paloasemien sijaintiin liittyviin tekijöihin. Edellä mainituissa maakunnissa on käynnissä aluerakenteen polarisoituminen, jossa voimakkaasti kehittyvissä kuntien kasvukeskuksissa pelastustoimen palvelujen kysyntä tulee kasvamaan ja näillä alueilla pelastustoimen on reagoitava tulevaan kysynnän kasvuun. Samalla kuitenkin kuntien harvaan asutuilla alueilla aktiivi ikäisten väestön määrä pienenee ja jäljelle jäävä väestö ikääntyy. Lisäksi Suomen kunnissa on meneillään voimakas kunta ja palvelurakenneuudistus, jolla voi olla omat vaikutuksensa tutkimusalueen kuntien julkisten palvelujen toimintoihin tulevaisuudessa. Pelastustoimen palvelutason on ennakoitava tulevaisuudessa alueella esiintyviä onnettomuusuhkia sillä kysynnän kasvaessa Sisäasianministeriön (2012) velvoittamaa Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen vaatimusten mukaista palvelutasoa on vaikea ylläpitää ilman pelastustoimen resurssien järkeistämistä. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan maakuntien pelastustoimen nykyinen järjestely ja niiden riittävyys sekä tekemään arvio tulevaisuuden tarpeista huomioimalla väestö ja aluerakenteessa tapahtuvat muutokset. Tämä tutkimus hyödyntää maantieteen aluetutkimuksen keinoja, jossa tietyn alueen toimintojen selvittämisen kautta pyritään alueelliseen synteesiin, niiltä osin kuin se on oleellista kyseessä olevan tutkimusongelman ratkaisemiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa suuntaviivoja ratkaistaessa Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan pelastuslaitosten pelastustoimen palvelujen saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä ja toimia tukena tehtäessä päätöksiä tutkimusalueen pelastuslaitosten pelastustoimen palvelujen organisoinnista 7
tulevaisuudessa mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla suhteessa tulevaisuuden aluerakenteessa mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin sekä sen myötä muuttuviin riskeihin. Sisäasiainministeriö on uudistanut onnettomuusuhkien arviointiperusteitaan vuonna 2012 julkaistussa Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa (Sisäasiainministeriö 2012). Muutos on merkittävä, ja muuttuneet ohjeet luovat todellisen tarpeen tutkia pelastustoimenpalvelujen saavutettavuutta uusien ohjeiden mukaisesti. Tätä tutkimusta silmällä pitäen yksi oleellisimmista muutoksista on pelastustoimen riskialueiden määrittämisen apuvälineenä käytettyjen riskiruutujen määrittelyperusteiden muuttuminen sekä riskiruutujen koon muuttuminen 250 metrin ruuduista nykyiseen 1 km 1 km ruutukokoon. Uudistunut riskiruutu aineisto perustuu toteutuneiden rakennuspalojen pohjalta tehtyyn regressiomalliin, joka ennustaa rakennuspalojen todennäköisyyttä siten että selittävinä tekijöinä mallissa ovat asukasmäärä, kerrospinta ala ja niiden yhteisvaikutus (Tillander 2010). Tietyn alueen tulevaisuuden riskiluokasta tai riskiluokan muutoksesta voidaan tehdä karkea arvio selvittämällä alueella tapahtuvaa aluerakenteessa tapahtuvia muutoksia kuten uusien asuinalueiden sijoittumista ja niiden tulevia asukasmääriä. On kuitenkin selvää että vuoteen 2030 asti suunnatussa tutkimuksessa tarkkaan arvioon aluerakenteen muutoksista ja alueen asukasmäärästä esiintyy epävarmuustekijöitä ja lisäksi rakennettua kerrosalaa on mahdotonta arvioida pitkälle tulevaisuuteen. Kuitenkin, hyödyntämällä erilaisia väestöön liittyviä tulevaisuuden ennusteita sekä tulevaisuuden yhdyskuntarakenteen alueiden käytön ratkaisuja, voidaan saada kuva siitä miten väestömäärä ja asutuksen sijainti tulee kunnittain kehittymään. Tällaisessa tulevaisuuteen tähtäävässä alue analyysissä seutujen kehitysraporteilla, maakuntakaavoilla sekä kuntakohtaisilla kaavoituskatsauksilla ja ohjelmilla on keskeinen rooli aluerakenteen ja väestön muutoksen selvittämisessä. Tässä tutkimuksessa pelastustoimen tulevaisuuden riskialueiden määrittäminen perustuu pitkälti olemassa oleviin kunnittaisiin kaavoitustietoihin sekä maakuntakaavoihin. Määrittämällä ensin nykyisen pelastustoimen palvelujen saavutettavuus paikkatietoanalyysien avulla ja paikantamalla ne alueet joissa pelastustoimen riskiluokitus tulee mahdollisesti muuttumaan uuden asutuksen myötä, voidaan myös tehdä suuntaa antavia arvioita siitä, missä ja miten paljon paloasemia tarvitaan, jotta Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan pelastuslaitokset voivat myös tulevaisuudessa ylläpitää kattavaa ja tehokasta pelastustoimen verkostoa. Tutkimuksessa ei tehdä laskennallisia paloasemien optimointianalyysejä, jotka perustuisivat tulevaisuuden väestömäärän kehitykseen ja riskiluokitusmuutoksiin, johtuen siitä että tämänkaltaiseen optimointiin tarvittavia tietoaineistoja ei ole saatavilla. Tutkimuksen tekijöiden tietojen mukaan tällaista 1km 1km paikkatietopohjaista väestöruutua, jossa kuvataan tulevaisuuden väestömäärää, Tilastokeskus ei olisi tehnyt. Tämä on ymmärrettävää, sillä on äärimmäisen haastavaa ennustaa väestömäärää tietyllä 1km 1km väestöruudulla pitkälle tulevaisuuteen, johtuen aluerakenteen tulevaisuuden väestömäärää muutosta ohjaavien tekijöiden talouspoliittisesta luonteesta. Optimointien sijaan työssä arvioidaan karttatulkinnan avulla pelastuslaitosten paloasemien nykyistä sijaintia suhteessa uusiin asuinalueisiin ja tehdään päätelmiä paloasemien nykyisten sijaintien toimivuudesta tulevaisuuden aluerakenteessa. Tutkimuksessa otetaan tarvittaessa myös kantaa uusien paloasemien tarpeesta tai nykyisten paloasemien lähtöaikojen toimivuudesta tulevaisuuden aluerakenteessa. Työ noudattaakin pääpiirteissään samoja menetelmiä joita Siljander 2010 käytti aikaisemmassa pelastustoimen palvelujen saavutettavuus tutkimuksessaan Uudenmaan, Keski Uudenmaan, Itä Uudenmaan ja Helsingin pelastuslaitosten alueella. 8
2. Tutkimuksen tavoitteet, toteutus, rajaukset ja tutkimusalue 2.1 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus Tutkimuksen ensisijainen tavoite on selvittää Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan pelastuslaitosten pelastustoimen palvelujen kyky saavuttaa kohteita nykyisellä pelastustoimen palveluverkostolla uudistuneen Sisäasiainministeriön (2012) pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen asettamissa ajallisissa puitteissa. Tässä tutkimuksessa tehdään myös arvioita edellä mainittujen pelastuslaitoksen sijainnillisiin ja määrällisiin tarpeisiin, jotka tulisi mukauttaa yhteiskunnassa tapahtuviin väestö ja aluerakenteessa tapahtuviin muutoksiin, joita kunkin pelastuslaitoksen alueella mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa. Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastuslaitosten tulevaisuuden tarpeita pyritään tarkastelemaan vertaamalla aluesuunnittelun painopistealueiden ja nykyisten resurssien sijoittumista. Tutkimuksessa hyödynnetään kuntien velvollisuutta tiedottaa avoimesti kaavoituksestaan. Kaavoituksen avoimuudesta on säädetty Maankäyttö ja rakennuslaissa (MRL 1999). Aineistona tutkimuksessa on käytetty muun muassa kuntien kaavoituskatsauksia ja kaavoitusohjelmia. Tässä tutkimuksessa perusoletuksena on että uusien pelastustoimen resurssien mahdollinen tarve olisi läheisesti yhteydessä aluesuunnittelun painopistealueisiin, jotka kaavoitusprosessissa on varattu uusiin asuinalueisiin ja osittain myös työpaikkavaltaisiin toimintoihin. Pelastustoimen resurssien tarve voidaan osoittaa kartalta siten että vertaillaan nykyisiä pelastuslaitosten saavutettavuusaikoja paloasemilta ja tulevaisuudessa asuntotuotantoon tai työpaikkavaltaisiin toimintoihin varattuja kohteita. Uusien resurssien tarve kohdistuu alueille, jossa saavutettavuusaika paloasemalta on suurempi kuin laissa määrätty maksimiaika kohteisiin. On kuitenkin huomioitava että koska tutkimuksen aikaperspektiivi ulottuu vuoteen 2030 asti, tutkimus on luonteeltaan yleispiirteinen. Lisäksi, koska kaavoitusprosessi on osallistavaa toimintaa, voi lopullinen alueidenkäyttö tulevaisuudessa poiketa voimassa olevan nykyisen kaavoitustiedon antamista tiedosta varsinkin siinä tapauksessa jos kyseessä oleva kaava ei ole saanut vielä lainvoimaisuutta. 2.2 Tutkimuksen rajaukset Tutkimuksessa tarkastelussa ovat pelastustoimen palvelujen A ja B kiireellisyysluokan tehtävien saavutettavuus, joissa onnettomuuspaikalle siirrytään hälytysajossa. Edellä mainittuihin kiireellisyysluokkiin kuuluvissa tehtävissä yhteistä on välitön ihmisiin, ympäristöön tai suuriin omaisuusarvoihin kohdistuva uhka. Pelastuslaitoksilla on myös tehtäviä, jotka hoidetaan sovittuna aikana tai ovat kiireettömiä tehtäviä ja joihin ei siirrytä hälytysajona. Tällaiset tehtävät on rajattu pois tästä tutkimuksesta. Tutkimuksessa ei huomioida ensihoidon palveluita eikä tutkimuksessa tulla paneutumaan syvällisesti pelastuslaitoksen aluilla esiintyviin maantie, juna, vesi ja lentoliikenteeseen liittyviin riskeihin. Kuitenkin tarvittaessa myös liikenneriskiaihetta tullaan sivuamaan joidenkin kuntien osalta tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa rajataan pois myös eräitä muita pelastuslaitoksen toimialueella olevia riskejä ja uhkia kuten esimerkiksi suuret yleisötapahtumat. Lisäksi tutkimuksessa ei tehdä kuin ehkä yleisluontoisia päätelmiä tulvien aiheuttamiin riskeihin ja muihin sääilmiöihin esimerkiksi myrskyihin. Tutkimuksesta rajataan myös pois suuronnettomuudet sekä poikkeusolojen riskit ja uhat, joihin pelastuslaitoksen tulee varautua yhteistoimintasuunnitelmin yhdessä vastuuviranomaisten kanssa. Tutkimusalue käsittää Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastuslaitosten alueet eikä 9
tutkimuksessa huomioida ulkopuolisia pelastustoimen alueita vaikka ympäröivien pelastustoimen alueiden kanssa olisi solmittu vastavuoroisuuteen perustuvia yhteistoimintasopimuksia. 2.3 Tutkimusalue Tutkimusalue koostuu neljän pelastuslaitoksen alueesta, jotka sijaitsevat Itä ja Kaakkois Suomessa. Tarkastelussa mukana olevat pelastustoimen alueet ovat Kymenlaakso, Etelä Savo, Pohjois Savo ja Etelä Karjala. Pelastustoimen alueet noudattavat rajaukseltaan tässä tapauksessa myös samannimisiä maakuntia. Valtioneuvosto on määrittänyt pelastustoimen alueet ja niihin kuuluvat kunnat, joilla on yhdessä velvollisuus hoitaa pelastustoimi alueellaan. Pelastuslaitos hoitaa alueen pelastustoimen tehtävät. Kymenlaakson pelastustoimen alueeseen kuuluvat kunnat ovat: Hamina, Iitti, Kotka, Kouvola, Miehikkälä, Pyhtää ja Virolahti. Pelastustoiminnasta alueella vastaa Kymenlaakson pelastuslaitos. Etelä Savon pelastustoimen alueeseen kuuluvat kunnat ovat: Enonkoski, Heinävesi, Hirvensalmi, Joroinen, Juva, Kangasniemi, Mikkeli, Mäntyharju, Pertunmaa, Pieksämäki, Puumala, Rantasalmi, Savonlinna ja Sulkava. Pelastustoiminnasta alueella vastaa Etelä Savon pelastuslaitos. Pohjois Savon pelastustoimen alueeseen kuuluvat kunnat ovat: Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Keitele, Kiuruvesi, Kuopio, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Vesanto ja Vieremä. Pelastustoiminnasta alueella vastaa Pohjois Savon pelastuslaitos. Etelä Karjalan pelastustoimen alueeseen kuuluvat kunnat ovat: Imatra, Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Parikkala, Rautjärvi, Ruokolahti, Savitaipale ja Taipalsaari. Pelastustoiminnasta alueella vastaa Etelä Karjalan pelastuslaitos. 3. Tietolähteet, tietolähteiden käsittely ja aikaisemmat tutkimukset Tutkimuksen aineisto jakaantuu karkeasti yleisesti saatavilla oleviin aineistoihin sekä pelastustoimen aineistoihin. Keskeisiä pelastustoimelta saatuja aineistoja ovat riskiruudukko, tieverkosto sekä paloasematiedostot. Näistä aineistoista on muokattu tähän tutkimukseen soveltuva paikkatietokanta pelastustoimen palvelujen saavutettavuuden paikkatieto analyyseihin. Tutkimuksessa hyödynnetään myös laajalti erilaisia julkisesti saatavilla olevia tai tutkimuskäyttöön saatuja tilasto, kaavoitus sekä paikkatietoaineistoja. Lisäksi tutkimusta varten on kattavasti perehdytty saatavilla oleviin maakuntaliittojen ja yksittäisten kuntien väestöön, asumiseen ja aluerakenteeseen liittyviin raportteihin ja selvityksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi maakuntien ja kuntien tulevaisuuden visiot sekä kuntakohtaiset kaavoituskatsaukset ja ohjelmat sekä maakunta, yleis ja asemakaavakartat. Edellä mainittujen tietolähteiden lisäksi lähdemateriaalina on käytetty muun muassa suurimpien kaupunkien vuosittaisia toiminta ja taloussuunnitelmia sekä pelastuslaitosten julkaisemia toimintakertomuksia. 10
3.1 Väestöaineisto Kunnittainen nykyinen väestömäärä on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä ja vastaa tilannetta 31.1.2013. Tilastokeskuksen tietojärjestelmästä on hankittu noin 25 vuoden päähän, vuodelle 2040 ulottuva väestöennuste (Tilastokeskuksen Väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040). Väestötietojärjestelmän Internet sivustolta tiedot ladattiin ja muokattiin taulukko ohjelmistossa sopivaan muotoon. 3.2 Maakuntakaavat yleiskaavat ja asemakaavat sekä niihin liittyvät raportit ja selvitykset Suomen ympäristökeskuksesta sekä CSC:n PaiTuli paikkatietopalvelusta ladattiin tutkimuskäyttöön nykyisin voimassa olevat maakuntakaavat. Ympäristöministeriö on vahvistanut Kymenlaakson maakuntakaavan 14.12.2010; Etelä Savossa on voimassa ympäristöministeriön 4.10.2010 vahvistama Etelä Savon maakuntakaava; Pohjois Savon maakuntakaavan Ympäristöministeriö on vahvistanut 7.12.2011 ja Etelä Karjalan maakuntakaavan Ympäristöministeriö vahvisti 21.12.2011. Maakuntakaava on lakisääteinen yleispiirteinen suunnitelma maakunnan käytöstä, jossa esitetään maakunnan yhdyskuntarakenteen alueiden käytön perusratkaisut keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Maakuntakaava ohjaa kuntien kaavoitusta ja viranomaisten muuta alueiden käyttöä koskevaa suunnittelua. Maakuntakaavan tarkoituksena on edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista ja sovittaa ne yhteen alueiden käyttöä koskevien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa (Pitkäranta 2000). Maakuntakaavalla varmistetaan alue ja yhdyskuntarakenteen toimivuus noin 25 30 vuodeksi eteenpäin. Kaava esitetään kartalla kaavamerkintöjen ja kaavamääräysten avulla. Tässä tutkimuksessa hyödynnetään maakuntakaavoja siten että ne toimivat tukena selvitettäessä nykyisten ja mahdollisesti tulevaisuudessa rakennettavien asuinalueiden pelastustoimen palvelujen saavutettavuutta. 3.3 Riskiruudut paikkatietoaineisto ja riskialueiden määrittäminen Pelastustoiminnan riskien arvioinnissa pelastuslaitokset hyödyntävät koko maan kattavaa riskiruudukkoa, jonka määritykset on julkaistu Sisäasiainministeriön Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa (Sisäministeriö 2012). Nykyiset ohjeet korvaavat Sisäasiainministeriön pelastusosaston (2003a) toimintavalmiusohjeen ja sen perustelumuistion (Sisäasiainministeriö 2003b) riskiruutujen määrittelyssä. Vanhassa määrittelyssä riskiruudut olivat pienempiä: 250 m x 250 m, ja määräytymisperuste oli erilainen. Ruutujen luokittelu riskiluokkiin perustui asukastiheyden ja kerrosalan raja arvoihin, ja lisäksi ruutujen täytyi muodostaa vähintään kymmenen ruudun yhtenäisiä riskialueita tai sijaita kahden neliökilometrin alueella. Nykyiset ohjeet perustuvat toteutuneiden rakennuspalojen pohjalta tehtyyn regressiomalliin, joka ennustaa rakennuspalojen todennäköisyyttä. Selittävinä tekijöinä mallissa ovat asukasmäärä, kerrospintaala ja niiden yhteisvaikutus. Mallinnus on suoritettu 1 km 1 km hilaruudukossa (Tillander 2010). Regressiomallin ennustaman riskitason mukaan jokaiselle ruudulle määräytyy riskiluokka seuraavan määritelmän mukaan: I Riskiluokka (R1) Riskitaso 1 II Riskiluokka (R2) 0,25 Riskitaso < 1 III Riskiluokka (R3) 0,1 Riskitaso < 0,25 IV Riskiluokka (R4) Riskitaso < 0,1 11
Riskiruudun riskiluokkaa voidaan myös tarvittaessa nostaa tietyt kriteerit täyttävissä tapauksissa, jos ruudussa on tapahtunut riittävä määrä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajakson aikana. Jos riskiruudussa on viiden vuoden seurantajakson aikana tapahtunut keskimäärin kymmenen onnettomuutta vuodessa tai enemmän, voidaan se korottaa riskiluokkaan I ja ruudut, joissa seurantajakson aikana tapahtuu keskimäärin kaksi onnettomuutta vuodessa, voidaan korottaa riskiluokkaan II. Pelastustoimen voimavarat tulisi mitoittaa siten, että pelastusyksikkö saavuttaa riskiluokkaan I (R1) määritellyt alueet 6 minuutin kuluessa hälytyksestä. Vastaavasti riski luokan II (R2) alueet tulee saavuttaa 10 minuutissa ja riskiluokan III (R3) alueet 20 minuutissa. Riskiluokan IV (R4) alueiden saavuttamiseen saa kulua selvästi pidempikin aika. Tässä työssä näille kohteille savutettavuusaika asetettiin 38 minuuttiin. 3.4 Muut paikkatietoaineistot Muut paikkatietoaineistot käsittävät mm. paloasemien sijainnit lähtövalmiusaikoineen sekä tieverkon, jossa on kullekin tieluokalle määritetty ajoaika. Tutkimuksessa käytetty pelastustoimen paikkatietoaineisto on rajattu käsittämään neljä pelastusaluetta: Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastusalueet. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kattavasti julkisesti saatavilla olevia paikkatietoaineistoja mm. Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) aineistoja, sekä maakuntien kaavoitusaineistoa. Paikkatietoaineistot on tarvittaessa muutettu ensin ArcGIS 10 ohjelmistoon soveltuvaan ESRI:n shapefile vektori formaattiin. Lisäksi alkuperäisten karttatasojen koordinaatistot vaihtelevat ja koordinaatistomuunnos on tehty osalle aineistosta. Tutkimuksen koordinaatisto on EUREF FIN. PRONTO järjestelmän pelastustietoja ei tutkimuksessa käytetty. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen tekemää Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmää (YKR), joka on alueidenkäytön työkalu, ja soveltuu mm. yhdyskuntarakenteen pitkän aikavälin muutosten seurantaan ja tilan analysointiin, erilaisissa alue ja yhdyskuntarakenteen tutkimuksissa. YKR:n avulla saadaan luotua kokonaiskuva yhdyskuntarakenteen tilasta ja erityisesti pitkän aikavälin kehityssuunnista. YKR paikkatietokanta sisältää tietoa tilastoruuduittain mm. väestöstä, rakennuksista sekä lomarakennuksista. Edellä mainittujen paikkatietoaineistojen lisäksi luotiin tätä tutkimusta varten eri kaavoitukseen liittyvien lähdemateriaalien avulla paikkatietokanta, jossa ilmenee tulevaisuuden uusien asuinalueiden sijainti ja uusien asukkaiden määrä, jos sellainen tieto oli saatavissa kaavoituksiin liittyvistä kartoista tai raporteista. Lisäksi paikkatietokannassa on mukana mm. uudet teollisuusalueet. Paikkatietokanta luotiin skannaamalla kaavoituskarttoja ja georeferoimalla ne koordinaattijärjestelmään ja georeferoitujen kuvien avulla kohteet digitoitiin ArcGIS ohjelmistossa vektori karttatasoiksi. Luotua paikkatietokantaa on käytetty tämän tutkimuksen kunnittaisissa kartoissa, joissa esitetään pelastustoimen palvelujen nykyinen saavutettavuus. 3.5 Aikaisemmin tehdyt vastaavat tutkimukset Aikaisempaa selvitystä pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta, jossa huomioidaan Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan aluerakenteen ja väestömäärän muutos pitkälle tulevaisuuteen, ei ole tehty. Siljander (2010) on tehnyt Uudenmaan ja Itä Uudenmaan pelastuslaitoksille vastaavan kaltaisen selvityksen, jossa arvioitiin pelastustoimen palvelujen sen hetkistä saavutettavuutta sekä paloasemien tarvetta vuoteen 2030. Lyhyemmän 12
aikaskaalan kattavia toimintavalmiusajan mukaisia riskianalyysejä ja paloasemien sijainnin arviointia on tehty joissakin aikaisemmissa tutkimuksissa mm. Helsingin pelastuslaitokselle tehdyssä palvelutasopäätöksessä vuosille 2009 2012 sekä Rahikaisen (2005) Keski Uudenmaan pelastuslaitokselle tekemässä riskianalyysissä. Tämän työn metodiikka, jossa uusien pelastustoimen resurssien mahdollinen tarve olisi läheisesti yhteydessä aluesuunnittelun painopistealueisiin ja jossa pelastustoimen saavutettavuudella arvioidaan paloasemien sijaintitarvetta, noudattaa osin Lehtosen (2006) pro gradu tutkielmaa. Lehtonen arvioi työssään Länsi Uudenmaan pelastuslaitoksen Espoon ja Kauniaisten kuntien saavutettavuuden nykyistä ja lähitulevaisuuteen projisoitua hyvyyttä, hyödyntäen paikkatieto analyyseissään paloasemien toimintavalmiusajan mukaisia saavutettavuusbuffereita, asemakaavoja ja yleiskaavoja. Koska tässä tutkimuksessa aikajänne on asetettu huomattavasti pidemmälle vuoteen 2030, siten asemakaavatietoja uuden asutuksen määrän ja sijainnin arvioimiseksi ei ole pystytty hyödyntämään siinä määrin kuin Lehtosen (2006) työssä on tehty. Lehtosen tutkimuksessaan käyttämät etäisyyskriteerit saatiin pelastustoimen Toimintavalmiusohjeesta, jonka mukaan onnettomuuskohteet tulee saavuttaa riskialueittain säädettyjen aikatavoitteiden mukaan (Sisäasiainministeriö 2003). Tässä työssä käytetään saavutettavuusanalyyseissä samoja pelastustoimen palveluille räätälöityjä ajo aikoja kuin Ihamäen (1996) ja Suikkasen (2003) tutkimuksissa. 4. Menetelmät Tutkimuksessa on käytetty monipuolisesti kirjallisuuslähteitä ja karttamateriaaleja selvittämään Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon, sekä Etelä Karjalan maakuntien nykyistä ja tulevaisuuden maankäyttöä ja aluerakennetta, sekä niissä tapahtuvia muutoksia, joilla voi olla vaikutuksia tietyn pelastuslaitoksen alueen pelastustoimen palvelujen saavutettavuuteen. Tämän lisäksi tutkimuksessa on perehdytty kattavasti alueen väestörakenteessa tapahtuviin pelastustoiminnan kannalta merkittäviin muutoksiin. Paikkatietoanalyysejä hyödynnettiin pelastustoimen palvelujen nykyisen saavutettavuuden arvioinnissa sekä niiden määrällisien ja sijaintiin perustuvien tarpeiden arvioinnissa. Tässä tutkimuksessa käytettiin ArcGIS 10 paikkatieto ohjelmiston verkostoanalyysi toimintoja saavutettavuuslaskuihin ja palvelualuemäärityksiin. ArcGIS 10 ohjelmisto valittiin koska se antaa huomattavasti realistisemman tuloksen pelastustoimen palvelujen saavutettavuuteen perustuvista palvelualueista kuin Affecton tuottama Genimap G Router reitinsuunnitteluohjelma, joka toimii yhdessä MapInfo Professional paikkatieto ohjelmiston kanssa. G Router sovellusta on käytetty mm. eräissä muiden pelastuslaitosten aikaisemmissa saavutettavuuslaskelmaselvityksissä, mutta tässä tutkimuksessa kaikki jäljempänä kuvattavat paikkatietoanalyysit toteutettiin ArcGIS 10 ohjelmistolla. 4.1 Palvelualueiden määritys Pelastusyksiköillä on tavoitteena että yksikkö on kohteessa tietyn ajan puitteissa, ja tämä tavoiteaika riippuu kohteen riskiluokasta. Tavoiteajasta vähennetään lähtöaika joka riippuu palokuntamuodosta ja jäljelle jää ajoaika jossa pelastusyksikön tulisi olla kohteessa (Sisäministeriö 2012). Palvelualue pyrkii siis mallintamaan aluetta jonka pelastusyksikkö voi saavuttaa tietyssä ajoajassa paloasemalta. 13
Verkostossa liikkumista hidastaa impedanssi eli vastus tai se voidaan nähdä myös liikkumisen kustannuksena. Tässä tutkimuksessa vastuksena käytetään aikaa, joka pelastustoimen palvelun toimijoilta kuluu verkostossa kulkemiseen, ja se voidaan määritellä jokaiselle verkoston noodille ja jänteelle. Verkostossa oleva palvelualue muodostuu niistä kohteista jotka voidaan saavuttaa verkostoa pitkin ilman että annettu kustannus ylittyy. Tutkimuksessa nykyisille Paloasemille on laskettu palvelualueet jotka voidaan saavuttaa 6 minuutin, 10 minuutin, 20 minuutin ja 36 minuutin ajoajassa noudattaen Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen suosituksia (Sisäministeriö 2012). Ohjeen mukaan onnettomuuskohteet tulee saavuttaa riskialueittain säädettyjen aika tavoitteiden puitteissa. Tässä tutkimuksessa oletuksena oli, että pelastusyksikkö lähtee onnettomuuden sattuessa liikkeelle paloasemalta minuutin kuluttua hälytyksestä. Täten toimintavalmiusajan ollessa 1 riskialueella 6 minuuttia, ajo ajaksi jää 5 minuuttia. Toimintavalmiusaika on 2 riskialueella 10 minuuttia ja ajo ajaksi jää 9 minuuttia. Toimintavalmiusaika on 3 riskialueella 20 minuuttia ja ajo ajaksi jää 19 minuuttia. Lisäksi riskialueelle 4 ajoaika määriteltiin 36 minuutiksi. Paloasemien palvelualueiden määrityksessä käytettiin ESRI:n ArcGIS 10 paikkatietoohjelmiston Network Analyst lisätyökalua. Lähtötietoina Network Analyst tarvitsee verkoston (tässä tutkimuksessa vektorimuotoinen tieverkko) joka muodostuu noodeista ja niiden välisistä segmenteistä, sekä toimipisteet joille palvelualue luodaan. Tässä tutkimuksessa toimipisteinä ovat nykyiset paloasemat aseman lähtöaikatietoineen, sekä tulevaisuuden ennusteissa ehdotelma uusista paloasemista lähtöaikoineen. Verkostona on Pelastuslaitokselta käyttöön saatu tieaineisto. Jokaiselle tieverkon segmenteille oli etukäteen laskettu ajoaika niiden pituuden ja ajonopeuden perusteella ja täten saavutettavuuslaskelmat perustuvat tieverkon ominaisuustaulukkoon syötettyihin pelastuspalveluajoneuvon käyttämiin oletusajonopeuksiin, jotka on määritelty teiden laadun mukaan. Ajonopeuden määrittelyssä on käytetty apuna Ihamäen (1997) ja Suikkasen (2002) tutkimuksissaan käyttämiä ajonopeuksia, joiden oletuksena on että muut tielläliikkujat antavat hälytysajossa oleville hälytysajoneuvoille esteettömän kulun. Lisäksi todettakoon että tieverkon noodeille ei asetettu impedanssia, koska sen määrittely on vaikeaa eikä se olisi edes oleellista tässä tapauksessa, koska tutkittiin pelastustoimen palvelujen saavutettavuuteen perustuvia palvelualueita. Lisäksi palvelualue määritettiin ulottumaan 100 metriä tieverkon ulkopuolelle. Tutkimuksen tuloksia arvioidessa on huomioitava se että palvelualueen määritys ei ota huomioon saavutettavuuden ajallista vaihtelua tai pelastuslaitoksen palvelukapasiteettia. Täten tässä määritettyä palvelualuetta voisi kuvata lähinnä teoreettiseksi saavutettavuudeksi, sillä todelliseen palvelualueeseen vaikuttavat monet tekijät joita paikkatietopohjaisissa saavutettavuusanalyyseissä ei välttämättä voida ottaa huomioon. Näistä mainittakoon esimerkiksi liikennemäärät, sää, vuodenaika, kalusto ja kapasiteetti. 4.2 Saavuttamatta jäävät riskiruudut Pelastusyksiköiden tulisi saavuttaa riskiruudut tietyssä tavoiteajassa. Vertaamalla palvelualueita riskiruutuihin selvitettiin mitkä riskiruudut olivat kokonaan palvelualueen sisäpuolella, osittain sisäpuolella tai kokonaan sen ulkopuolella. Vertailu suoritettiin käyttäen riskiluokkien tavoitteita ajasta jossa pelastusyksikön tulisi päästä onnettomuuspaikalle hälytyksen saatuaan. Ensimmäisen riskiluokan riskiruutuja verrattiin 6 minuutin palvelualueeseen, koska ensimmäisen riskiluokan alueilla pelastusyksikön tulisi olla onnettomuuspaikalla 6 minuutin kuluessa saatuaan tehtävän. Toisessa riskiluokassa pelastusyksikön tulisi olla onnettomuuspaikalla 10 minuutissa, joten näitä ruutuja verrattiin 10 minuutin palvelualueeseen. Kolmannessa riskiluokassa pelastusyksikön tulisi olla onnettomuuspaikalla 20 minuutin kuluessa saatuaan 14
tehtävän. Kolmannen riskiluokan ruutuja verrattiin 20 minuutin palvelualueeseen. Neljännen riskiluokan asutuilla alueilla on syytä varautua omatoimisuuteen jos tehokasta pelastustoimintaa ei kyetä aloittamaan alle 40 minuutissa. Ajoajaksi voidaan katsoa jäävän 36 minuuttia jos oletetaan että hätäkeskuksen toimintavalmiusaika on 2 minuuttia ja ensitoimenpiteisiin käytetään 2 minuuttia. Neljännen riskiluokan ruutuja verrattiin 36 minuutin palvelualueeseen, että saadaan selville alueet joilla täytyy varautua omatoimisuuteen. 4.3 Riskiruutujen rajatapaukset Riskiruudun riskiluokka määräytyy yleensä sen mallinnuksessa saadun riskitason mukaan. Riskitaso on jatkuva muuttuja, ja luokittelemalla riskiruudut neljään riskiluokkaan muuttuu riskiä koskeva informaatio epäjatkuvaksi. Tutkimalla tarkemmin riskiruutujen riskitasoja voidaan etsiä ruutuja, joissa riskitason nousu nostaisi ne hierkiassa seuraavaan riskiluokkaan. Ensimmäiseen riskiluokkaan kuuluvat ne riskiruudut joissa riskitaso on suurempi tai yhtäsuuri kuin 1. Toisen riskiluokan ruuduilla riskitaso on suurempi tai yhtäsuuri kuin 0,25 ja pienempi kuin 1. Ruudut joissa riskitaso on 0,7 tai suurempi luokittuvat normaalisti toiseen riskiluokkaan, mutta niiden riskitaso on lähellä ensimmäistä riskiluokkaa ja riskitason muutos ylöspäin saattaisi nostaa niiden riskiluokkaa. Asukasluku tai kerrospinta alan kasvu nostavat riskitasoa ylöspäin. Riskiruudut joiden riskitaso on lähellä seuraavan riskiluokan rajaa voivat tulevaisuudessa nousta seuraavaan riskiluokkaan jos asukasluku nousee tai alueelle rakennetaan lisää rakennuksia. Tämä lähestymistapa valittiin tähän tutkimukseen, koska kaavoituksen tulevaisuuden ennustaminen on sen poliittisuuden vuoksi vaikeaa, jopa mahdotonta ja rakentaminen taas on pitkälti riippuvainen talouden suhdanteista. Täten asukasluvun ja kerrosneliöiden ennustamisen vaikeuden vuoksi on järkevää tarkastella kaikkia ruutuja joissa riskitason muutos voisi johtaa riskiluokan nousemiseen. Tarkastelu toteutettiin seuraavilla riskitasoilla: Ruudut joissa riskitaso on vähintään 0,7 mutta pienempi kuin 1 voisivat riskitason muutoksen jälkeen nousta ensimmäiseen riskiluokkaan (R1). Ruudut joissa riskitaso on vähintään 0,2 mutta pienempi kuin 0,25 voisivat riskitason muutoksen jälkeen nousta toiseen riskiluokkaan (R2). Pienempien riskiluokkien muutoksen mahdollisuutta ei pääosin tarkasteltu, koska riskitason muutokset luokkien välillä ovat pieniä. 4.4 Päällekkäisyysanalyysit ja karttatulkinta nykyisen paloasemaverkoston pelastustoimen palvelujen saavutettavuudesta sekä päätelmät paloasemien tulevaisuuden tarpeista Päällekkäisyysanalyyseissa verrattiin Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan maakuntien riskiruudukkoa sekä maakunta, yleis ja asemakaavoista saatuja erityisesti asuntotuotantoon varattuja alueita ja paikkatietoperusteisissa saavutettavuusanalyyseissä saatuja pelastustoimen palvelujen nykyisiä palvelualueita. Analyysissä paikannettiin mahdolliset uudet asuinkohteet ja riskiruudut, joita ei mahdollisesti saavuteta toimintavalmiusohjeen antamissa tavoiteajoissa. Esimerkiksi riskiruudut arvolla 1, jotka sijaitsevat 5 minuutin ajo ajan eli 6 minuutin saavutettavuusalueen ulkopuolella, ovat oletetusti saavuttamattomissa määrätyn ajallisen etäisyyden puitteissa. Samalla periaatteella analysoitiin riskiruudut riskiarvolla 2, 3 ja 4. Päällekkäisyysanalyysiä jatkettiin siten että tutkimusalueen kuntien kaavoituskatsauksista, yleistai asemakaavoista valittiin ne alueet, jotka kaavoituksessa ilmenee uudisrakennusalueina, ja jotka tulevaisuudessa muuttuvat. Näitä uusia asuinaluevarauksia verrattiin paikkatietoanalyysissä saatuihin paloasemien palvelualueisiin. Näin kyettiin paikantamaan ne alueet ja riskiruudut, joiden 15
pelastustoimen riskiluokka mahdollisesti tulee tulevaisuudessa muuttumaan Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastuslaitosten alueilla. Karttatulkinnassa pelastuslaitoksittain jokaisesta kunnasta laadittiin erikseen kartta, josta ilmenee nykyisen pelastustoimen toimintavalmiusohjeen mukaiset ajoaikoihin perustuvat palvelualueet sekä mahdollisesti uusien asuinalueiden sijainti. Karttoihin lisättiin myös informaatio niistä riskiruuduista, jotka voivat muutoksen jälkeen nousta ylempään riskiluokkaan perustuen edellä mainittuun päällekkäisyysanalyysiin. Esimerkiksi ruudut, joissa riskitaso on vähintään 0,2 mutta pienempi kuin 0,25 voisivat riskitason muutoksen jälkeen nousta toiseen riskiluokkaan. Pienempien riskiluokkien muutoksen mahdollisuutta ei tarkasteltu, koska riskitason muutokset luokkien välillä ovat pieniä. Tässä työssä selvitettiin Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastuslaitoksen, yhteensä 50 kunnan nykyisen pelastustoimen palvelujen saavutettavuutta riskikohteisiin nykyisiltä paloasemilta ja tulosten perusteella tehtiin päätelmiä nykyisen paloasemaverkoston toimivuudesta ja riittävyydestä. Koska kuitenkin alueet kehittyvät selvitettiin tutkimuksessa kaavoitustietojen avulla tulevaisuuden aluerakenteessa tapahtuvia muutoksia, jotka mahdollisesti vaikuttavat pelastuslaitosten toimintaan, muun muassa uusien asuinalueiden rakentaminen. Täten pystyttiin päättelemään nykyisen paloasemaverkoston toimivuus ja riittävyys myös tulevaisuuden aluerakenteessa ja tarvittaessa paikantamaan mahdolliset puutteet ja mahdollisten uusien paloasemien tarve. 4.5 Karttaliitteet pelastuslaitosten alueella tapahtuvasta riskiruutujen muutoksesta suhteessa aluerakenteen muutokseen sekä päätelmiä paloasemien tulevaisuuden tarpeista ja sijainneista Raportin loppuun on lisätty liiteosio, jossa on kartoin esitetty kunkin pelastuslaitoksen riskiruutujen mahdollinen konstellaatio tulevaisuuden tilanteessa. Tulevaisuuden riskiruudukot on päätelty tutkimuksen aikana selvitettyjen aluerakenteen muutosten perusteella. Osassa kartoista on bufferoitu pistemäisiä tulevaisuuden rakennuskohteita, joilla on mahdollisesti merkittävä vaikutus riskiruudukon muutokseen tulevaisuudessa. Buffereilla on tehty päällekkäisyysanalyysejä, ja ne nykyiset riskiruutukohteet, jotka leikkaavat bufferia on muutettu ylempään riskiluokkaan tulevaisuuden riskiruudukossa. On kuitenkin erityisesti painotettava sitä tosiasiaa että tällainen tulkinta pitää sisällään runsaasti epävarmuustekijöitä, sillä on äärimmäisen vaikeaa ennustaa aluerakenteen kehitystä pitkälle tulevaisuuteen jo pelkästään sen poliittisen luonteen vuoksi ja aluekehityksen trendit ja suuntaukset voivat hyvinkin nopeasti muuttua taloussuhdanteiden mukaan. On lisäksi todettava että Suomessa ei ole tehty paikkatietoaineistoa, joka kuvaisi tulevaisuuden väestömäärää 1 km 1 km ruudukossa esim. vuonna 2030. Nykyisin saatavilla olevat väestöennusteet on aggregoitu kuntatasolle ja täten karttatulkinnoissa, joissa oletetaan että riskiruutu muuttuu tietyssä ruudussa, perustuu yksinomaan kaavoituksesta ja aluerakenteen muutoksesta ja sitä kautta välillisesti väestömääristä saatuihin tietoihin, joista tämän tutkimuksen aikana tehtiin pistemäinen paikkatietokanta. Kuitenkin tässä tutkimuksessa päädyttiin esittämään myös raportin tekijöiden oma tukinta riskiruutujen muutoksesta perustuen siihen kattavaan tietomäärään alueen kaavoituksessa ja sitä myötä väestökehityksessä tapahtuviin muutoksiin, jota kerättiin tutkimuksen aikana. Karttaliitteet löytyvät liiteosioista 1 4. Liiteosiossa on myös hahmoteltu karttatulkinnan avulla pelastusalueittain mahdollisia uusien paloasemien sijainteja suhteessa riskiruutujen muutokseen ja aluerakenteen muutokseen tarpeen niin vaatiessa. 16
5. Tulokset 5.1 Väestönkehitys ja aluerakenne Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan maakunnissa Tilastokeskuksen mukaan Suomen väkiluku oli vuoden 2012 lopussa 5 426 674 henkilöä, joista miehiä oli 2 666 622 ja naisia 2 760 052. Väkiluku kasvoi vuoden 2012 aikana 25 407 henkilöllä. Äidinkieleltään vieraskielisten määrä kasvoi 22 122 henkilöllä, mikä oli 87 prosenttia väkiluvun kasvusta. Vieraskielisten määrä oli vuoden 2012 lopussa 266 949, mikä oli 4,9 prosenttia väestöstä Suurin vieraskielisten ryhmä oli venäjää äidinkielenään puhuvat, joita oli 62 554 henkilöä (Tilastokeskus 2013). Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan Suomen väkiluvun kasvu jatkuu siten että se ylittää kuuden miljoonan asukkaan rajan 2040 luvun alkupuolella. Ennusteiden mukaan Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan maakunnissa väestönmäärä tulee laskemaan ja mm. Etelä Savon väkiluvun ennustetaan pienenevän vuoteen 2040 mennessä noin 11 prosenttia nykyisestä (taulukko 1). On tosin huomioitava että väestönmäärässä ilmenee myös huomattavaa alueellista vaihtelua ja edellä mainittujen maakuntien sisällä on myös väestönkasvualueita, jotka ovat keskittyneet maakuntien suurimpiin aluekeskuksiin tai niiden ympäryskuntiin. Kunkin maakunnan ja kaikkien tutkimuksessa olevien kuntien väestökehitystä tullaan kuvailemaan tuonnempana erikseen. Vuoden 2012 lopussa neljän tutkitun pelastusalueen väkiluku oli yhteensä 715 435. Taulukosta 1 ilmenee Väestörekisterikeskuksen vuoden 2012 lopulla ilmoittama väkiluku maakunnittain sekä Tilastokeskuksen ennusteet 2012 2040. Taulukko 1. Tutkimusalueen Väestömäärä maakunnittain 31.12.2012 sekä Tilastokeskuksen ennusteet vuoteen 2040 sekä prosentuaalinen muutos. (lähteet: Väestörekisterikeskuksen Väestötietojärjestelmä sekä Tilastokeskuksen Väestöennuste 2012) Maakunta Väestömäärä (31.12.2012) 2015 2020 2030 2040 Muutos 2012-2040 (%) Kymenlaakso 181421 179841 177991 175241 171969-5.2 Etelä-Savo 153426 149733 146042 141059 136576-11.0 Pohjois-Savo 248233 247421 246869 246139 243597-1.9 Etelä-Karjala 132355 132137 131079 129654 127797-3.4 Yhteensä 715435 711147 704001 694123 681979-4.7 Tilastokeskuksen ennusteissa todetaan että eläkeikäisten (yli 65 vuotiaiden) määrä tulee Suomessa lähes kaksinkertaistumaan nykyisestä n. miljoonasta 1,79 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä. Yleisradion Uutistoimituksen mukaan vuoden 2011 lopussa Eläkkeensaajien osuus vaihteli maakunnissa Uudenmaan 24,4 prosentista Etelä Savon 39,7 prosenttiin. Seuraavat kolme eläkeläisvoittoisinta maakuntaa olivat Kainuu, Kymenlaakso sekä Etelä Karjala. Tiedot käyvät ilmi Eläketurvakeskuksen tilastoista. Taulukossa 2 ilmenee kaikkien eläkkeensaajien lukumäärän kehitys tutkimusalueen maakunnissa vuosina 1998, 2005 ja 2011 lopussa. Ikääntyneiden asukkaiden määrän ja väestö osuuden kasvu tulevaisuudessa tulee luomaan haasteita Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan pelastustoimelle ja muutos tulee kiihtymään seuraavien vuosikymmenien aikana. Muutos on jo alkanut kun ns. suuret ikäluokat alkoivat siirtyä eläkkeelle 2010 jälkeen. Vanhusten määrän huomattava lisääntyminen tulee lisäämään palo ja muita onnettomuusriskejä, ja ongelma tulee korostumaan etenkin syrjäseuduilla. Lisäksi on myös huomioitava että väestön ikääntymisen lisäksi myös yksin asuvien 17
keski ikä nousee ja heistä Suomessa noin 20 prosenttia oli yli 74 vuotiaita vuonna 2011 (hyvinvointikatsaus 4/2012). Taulukko 2. Eläkkeensaajien lukumäärän kehitys tutkimusalueen maakunnissa vuosina 1998, 2005 ja 2011 (lähde: Tilasto Suomen eläkkeensaajista kunnittain 2011. Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos). Maakunta 1998 2005 2011 Kymenlaakso 51301 54106 57752 Etelä-Savo 49335 51306 53505 Pohjois-Savo 68823 7298 76210 Etelä-Karjala 38034 39724 42229 Tilastokeskuksen mukaan tutkimusalueen maakunnissa väestöllinen huoltosuhde, eli se osuus väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään on selvässä kasvussa. Tällä hetkellä Suomessa alueittain tarkasteltuna väestöllinen huoltosuhde oli korkein Etelä Savon maakunnassa. Vanhusväestön määrän huomattava kasvu nostaa väestöllistä huoltosuhdetta tulevaisuudessa. Vuodelta 2012 olevan uusimman väestöennusteen mukaan jo vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 62,8 ja vuonna 2030 hieman yli 70. Tämä tarkoittaa, että työikäisen väestön osuus väestöstä pienenee nykyisestä noin 65 alle 60 prosenttiin. Maakunnittain tarkasteltuna tutkimusalueen maakuntien väestöllisen huoltosuhteen kehitys on nähtävissä taulukosta 3. Tilastokeskuksen väestöennusteita tulkittaessa on huomioitava että ne suuntaavat pitkälle tulevaisuuteen ja siten ennusteissa on suuria epävarmuustekijöitä pitkälti siitä syytä että tilastokeskuksen ennusteet eivät voi ottaa huomioon näköpiirissä olevia kuntien kehittämistoimenpiteitä tai valtion taloudessa tapahtuvia odottamattomia muutoksia. Taulukko 3. Väestöllisen huoltosuhteen kehitys tutkimusalueen maakunnissa 1982 2012 (lähde: Tilastokeskus). Maakunta Huoltosuhde 1982 Huoltosuhde 1992 Huoltosuhde 2002 Huoltosuhde 2012 Kymenlaakso 46,5 49,1 52,6 59,5 Etelä-Savo 47 51,8 55,5 63,2 Pohjois-Savo 47,2 51,4 52,5 56,7 Etelä-Karjala 46,6 49,4 52,2 58,8 Aluerakenteellisesti tutkimusalue koostuu Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan maakuntien kasvukeskuksista ja niiden ympäröivästä maaseudusta taajamineen. Tilastokeskuksen tietojen mukaan taajama aste tutkimusalueen maakunnissa oli taulukon 4 mukainen. Koko Suomen taajama aste vuonna 2011 oli 84,4. Taajama aste tarkoittaa taajamissa asuvien osuutta kunnan siitä väestöstä, jonka asuinpaikka on koordinaatein määriteltävissä. Tutkimusalueella taajama aste on alhaisempi kuin koko Suomessa kaikissa muissa maakunnissa Kymenlaaksossa, jossa taajama aste oli hieman suurempi kuin koko maan taajama aste. 18
Taulukko 4. Taajama aste tutkimusalueen maakunnissa (lähde: Taajama aste alueittain 31.12.2011. Tilastokeskus). Maakunta Taajama-aste v. 2011 Kymenlaakso 86,5 Etelä-Savo 70,1 Pohjois-Savo 74,4 Etelä-Karjala 81,8 Koko Suomi 84,4 Kymenlaakson, Etelä Savon, Pohjois Savon ja Etelä Karjalan maakunta yleis ja asemakaavojen sekä muiden saatavilla olevien tietolähteiden kuten kuntien kaavoituskatsausten avulla on pyritty paikantamaan ne kuntien alueet, jotka ovat tulevaisuudessa suunniteltu uusiin asuntotuotantoihin. Tässä tutkimuksessa haluttiin erityisesti paikantaa uudet asuntotuotantokohteet kunnittain, koska näillä alueilla tulevaisuudessa pelastustoimen kysyntätarve tulee todennäköisesti kasvamaan ja riskiluokitus voi muuttua. Aluerakenteen muutoksen vaikutusta nykyiseen pelastustoimen saatavuuteen on tutkimuksessa selvitetty karttojen avulla. Jokaiselle neljälle pelastuslaitokselle on tehty kunnittain kartat, jossa ilmenevät nykyinen pelastustoimen palvelujen saavutettavuus sekä tulevaisuuden tiedossa olevat merkittävät asuntorakentamiskohteet, jos tietolähteiden mukaan kunnassa sellaisia on. Lisäksi karttoihin on merkittynä ne riskiruudut jossa mahdollisesti riskiluokitus voi muuttua. 19
Etelä Karjalan pelastuslaitos 173