JOUTSAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

JOUTSAN POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 POHJAVESIALUEIDEN SUOJELUSUUNNITELMA Sisältö 1 Johdanto... 5 2 Yleistä pohjavesimuodostumista ja pohjavedestä... 6 2.1 POHJAVESIALUEIDEN KARTOITUS JA LUOKITUS... 7 3 Suojelusuunnitelman yleisperiaatteet... 7 4. Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö... 8 4.1 POHJAVEDEN PILAAMIS- JA MUUTTAMISKIELTO... 9 4.2 MAAPERÄN PILAAMISKIELTO JA SELONTEKOVELVOLLISUUS PILAANTUNEESTA ALUEESTA... 9 4.3 ÖLJYSÄILIÖITÄ KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ... 9 4.4 YMPÄRISTÖLUPA... 10 4.5 MAA-AINESLAKI... 10 4.6 JÄTEVEDENKÄSITTELY HAJA-ASUTUSALUEEN JA VAPAA-AJAN ASUNNOISSA... 10 4.7 NITRAATTIASETUS... 10 4.8 VESIENHOITOLAKI JA ASETUS... 11 5. Yleistä Joutsan pohjavesialueista ja vesijohtoverkostosta... 11 6. Maankäyttö, sen suunnittelu ja pohjavesille pilaantumisriskiä aiheuttavat toiminnot... 13 6.1 YLEISTÄ MAAN KÄYTÖN SUUNNITTELUSTA... 13 6.2 YLEISTÄ POHJAVESILLE PILAANTUMISRISKIÄ AIHEUTTAVISTA TOIMINNOISTA... 14 6.3 MAAN KÄYTTÖ POHJAVESIALUEILLA... 15 6.4 YLEISTÄ MAANKÄYTÖSTÄ JA KAAVOITUKSESTA JOUTSAN KUNNAN POHJAVESIALUEILLA... 17 6.5 YLEISTÄ JOUTSAN KUNNAN ALUEELLA SIJAITSEVILLA POHJAVESIALUEILLA OLEVISTA, POHJAVEDEN MÄÄRÄLLE TAI LAADULLE RISKIÄ AIHEUTTAVISTA TOIMINNOISTA... 18 6.5.1 Ampumarata... 18 Ampumarata-alueita kuormittavien aineiden terveysvaikutuksista... 19 Yleistä riskin hallinnasta... 20 6.5.2 Asutus... 20 Yleistä riskin hallinnasta... 21 Suositukset käytössä olevia öljysäiliöitä koskien... 22 Suositukset käytöstä poistettuja öljysäiliöitä koskien... 23 6.5.3 Hautausmaa... 24 Yleistä riskin hallinnasta... 25 6.5.4 Ilkivalta tai sabotaasi... 25 Yleistä riskin hallinnasta... 25 6.5.5 Kaatopaikka... 26 Yleistä riskin hallinnasta... 27 6.5.6 Liikenne ja tienpito... 27 Yleistä riskin hallinnasta... 28 6.5.7 Maa-ainesten otto... 28 Yleistä riskin hallinnasta... 30 Maa-ainesten ottoalueiden jälkihoito ja kunnostus... 31

43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 Maa-ainesten otto Joutsan kunnassa... 32 6.5.8 Maa- ja metsätalous... 33 Yleistä riskin hallinnasta... 34 Maa- ja metsätalouden toimenpidesuositukset... 34 6.5.9 Moottorirata... 35 Toimenpidesuositukset... 36 6.5.10 Muuntamot... 36 Yleistä riskin hallinnasta... 37 6.5.11 Pohjaveden otto... 38 Yleistä riskin hallinnasta... 38 6.5.12 Polttoaineiden jakeluasemat... 38 Yleistä riskin hallinnasta... 39 6.5.13 Muu yritystoiminta ja teollisuus... 40 7. Joutsan kunnan alueella sijaitsevien pohjavesialueiden hydrogeologia ja niillä sijaitsevat, mahdollisesti pohjaveteen vaikuttavat toiminnot... 40 7.1 JOUTSAN POHJAVESIALUE 0917201, ALUELUOKKA I... 40 7.1.1. Kaislarannan/Joutsansalmen vedenottamo... 40 7.1.2 Pohjaveden laatu ja sen seuranta ja valvonta... 42 7.1.3 Kirkonkylän/Solatien vedenottamo... 42 7.1.4 Pohjaveden laatu ja sen seuranta ja valvonta... 43 7.1.5 Alueella sijaitsevat mahdollisesti pohjaveteen vaikuttavat toiminnot ja toimenpidesuositukset.. 43 7.2 PEKKASEN POHJAVESIALUE 0917202, ALUELUOKKA 1... 45 7.2.1 Pekkasen vedenottamo... 45 7.2.2 Pohjaveden laatu ja sen valvonta ja seuranta... 46 7.2.3 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 47 7.3 VALLASPELLON POHJAVESIALUE 0917204, ALUELUOKKA III... 48 7.4 PIRTTIKANKAAN POHJAVESIALUE 0917205, ALUELUOKKA II... 48 7.4.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 49 7.5 KARIJOEN POHJAVESIALUE 0917206, ALUELUOKKA III... 49 7.6 MIESKONMÄEN POHJAVESIALUE 0917207, ALUELUOKKA I... 49 7.6.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 49 7.7 JOUTSENLAMMEN POHJAVESIALUE 0917251, ALUELUOKKA I... 50 7.7.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 50 7.8 MATOHARJUN POHJAVESIALUE 0917252, ALUELUOKKA I... 51 7.8.1 Tammijärven vedenottamo... 51 7.8.2 Pohjaveden laatu ja sen seuranta ja valvonta... 52 7.8.3 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 52 7.9 SELÄNPOHJAN POHJAVESIALUE 0941501, ALUELUOKKA II... 53 7.9.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 53 7.10 RUTALAHDEN POHJAVESIALUE 0941502, ALUELUOKKA I... 53 7.10.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 53 7.11 LEIVONMÄEN POHJAVESIALUE 0941503, ALUELUOKKA I... 54 7.11.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 54 7.12 SÄYNÄTHARJUN POHJAVESIALUE 0941506, ALUELUOKKA II... 54 7.13 HAVUMÄEN POHJAVESIALUE 0941507, ALUELUOKKA III... 55 7.14 HARJUNKANKAAN POHJAVESIALUE 0941551, ALUELUOKKA I... 55

89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 7.14.1 Alueella olevat laitokset ja toiminnot... 55 8 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa... 56 8.1 TOIMENPITEET YMPÄRISTÖ- TAI KEMIKAALIVAHINKOTAPAUKSESSA... 56 8.2 TOIMENPITEET VESIEPIDEMIATILANTEESSA... 57 9 Pohjavesien suojelusuunnitelman seuranta... 58 10 Lähdeluettelo... 58 KARTAT KARTTA 1. Yleiskartta Joutsan pohjavesialueista

100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120 121 122 123 124 125 126 127 128 129 130 131 132 133 134 135 136 137 138 139 140 141 142 143 144 145 146 KARTTA 2. Joutsan pohjavesialuekartta KARTTA 3. Pekkasen pohjavesialuekartta KARTTA 4. Vallaspellon pohjavesialuekartta KARTTA 5. Pirttikankaan pohjavesialuekartta KARTTA 6. Karijoen pohjavesialuekartta KARTTA 7. Mieskonmäen pohjavesialuekartta KARTTA 8. Joutsenlammen pohjavesialuekartta KARTTA 9. Matoharjun pohjavesialuekartta KARTTA 10. Selänpohjan pohjavesialuekartta KARTTA 11. Rutalahden pohjavesialuekartta KARTTA 12. Leivonmäen pohjavesialuekartta KARTTA 13. Säynätharjun pohjavesialuekartta KARTTA 14. Havumäen pohjavesialuekartta KARTTA 15. Harjunkankaan pohjavesialuekartta KARTTA 16. Joutsan kunnassa voimassaolevat kaavat KARTTA 17. Joutsan kirkonkylän asemakaava-alue LIITTEET LIITE 1. OTE: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 461/2000. Talousveden laatuvaatimukset ja suositukset LIITE 2. OTE: Ympäristönsuojelulaki (86/2000) LIITE 3. OTE: Vesilaki (264/1961) LIITE 4. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä annettu asetus öljylämmityslaitteistoista (1211/1995) LIITE 5. OTE: Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) LIITE 6. OTE: Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) LIITE 7. OTE: Maa-aineslaki (555/1981) LIITE 8. OTE: Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (542/2003) LIITE 9. OTE: Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000) LIITE 10. OTE: Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) LIITE 11. OTE: Jätelaki (1072/1993) LIITE 12. OTE: Laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) LIITE 13. OTE: Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) LIITE 14. OTE: Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 3.6.2005/390 LIITE 15. OTE: Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1.12.2006/1022 ja sen muutos 20.5.2009/342 LIITE 16. OTE: Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 19.8.1994/737 LIITE 17. Pekkasen vedenottamon 1 kaivon veden laatutietoja vuosilta 2001-2009 LIITE 18. Pekkasen vedenottamon 2 kaivon veden laatutietoja vuosilta 2001 2009 LIITE 19. Pekkasen vedenottamon 3 kaivon veden laatutietoja vuosilta 2000-2009 LIITE 20. Pekkasen vedenottamon 4 kaivon veden laatutietoja vuosilta 2006-2009

147 148 149 150 151 152 153 154 155 156 157 158 159 LIITE 21. Pekkasen vedenottamon tarkkailuputki 23:n veden laatutietoja vuosilta 2000-2009 LIITE 22. Pekkasen vedenottamon tarkkailuputki 25:n ja tarkkailuputki 34:n veden laatutietoja vuosilta 2000-2009 LIITE 23. Kaislaranta/Joutsansalmen vedenottamon veden laatutietoja vuosilta 2000-2009 LIITE 24. Solatien vedenottamon veden laatutietoja vuosilta 2000-2009 LIITE 25. Harjunlahden vedenottamon veden laatutietoja vuosilta 1999-2002 LIITE 26. Terbutylatsiini LIITE 27. Selvitys öljy- ja polttoainesäiliöistä kyselylomake LIITE 28. Selvitys jätevesijärjestelmästä -kyselylomake

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 5 1 JOHDANTO Suomen ilmasto on pohjaveden muodostumisen kannalta suotuisa. Maakerrokset ovat ohuita, sadetta saadaan yleensä kaikkina vuodenaikoina ja lämpötila on melko alhainen muutamaa kesäkuukautta lukuun ottamatta. Pohjavettä esiintyykin miltei kaikkialla. Luonnontilainen pohjavesi on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta Suomessa hyvälaatuista. Muodostumien pieni koko, ohut humuskerros, ohuet suojaavat maakerrokset pohjaveden yläpuolella ja ihminen toimillaan aiheuttavat kuitenkin helposti muutoksia pohjaveden laatuun. (Suomen ympäristökeskus, 2007) Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien avulla pyritään turvaamaan pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisina rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueilla. Tämä edellyttää sekä suunnitelmallisuutta että riittävää tietoa pohjavesialueista samoin kuin niillä suoritettavista pohjavesien laatuun ja määrään vaikuttavista toiminnoista. Suojelusuunnitelmamenettelyä voidaan soveltaa kaikilla pohjavesialueilla, myös alueilla, jotka eivät ole vedenhankintakäytössä. (Rintala, ym. 2007) Suojelusuunnitelmassa selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan pohjavettä vaarantavat riskitekijät sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville sekä sinne mahdollisesti tuleville riskitekijöille. Pohjaveden laatua vaarantavien toimintojen sijoittamiseen pohjavesialueiden ulkopuolelle voidaan vaikuttaa tehokkaasti ottamalla huomioon maankäytön suunnittelussa ja eriasteisissa kaavoissa suojelusuunnitelmassa esitetyt suojavyöhykerajaukset ja toimenpidesuositukset. Suojelusuunnitelmien tavoitteena on myös tehostaa pohjaveden laadun tarkkailua sekä varautua toimenpiteisiin pohjavesivahinkojen ja onnettomuuksien varalta. Suojelusuunnitelmat on tarkoitus laatia lähivuosina ainakin kaikille riskipohjavesialueiksi määritellyille pohjavesialueille. (Rintala, ym. 2007) Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. ympäristölupa-, maa-aines- ja kemikaalilainsäädännön perusteella. Suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta ympäristölupavirastossa eikä sillä ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Tästä syystä niiden laatimisesta tai soveltamisesta ei aiheudu korvausvastuuta vedenottajalle, vaan mahdolliset korvaukset määräytyvät hankekohtaisesti käsiteltäessä edellä mainittuja hakemuksia ja ilmoituksia. (Rintala, ym. 2007) Myös Suomen pohjaveden suojelun ja siihen liittyvän tutkimuksen suuntaviivat antaa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi (2000). Laki vesienhoidon järjestämisestä (2004) on keskeinen keino vesipuitedirektiivin kansallisessa toimeenpanossa. Pyrkimyksenä on edistää vesivarojen kestävää käyttöä, estää pohjavesien pilaantuminen ja vähentää jo tapahtunutta pilaantumista. Suomessa käytössä oleva suojelusuunnitelmamenettely on kansainvälisestikin tarkasteluna varsin edistyksellinen keino yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen perustuvassa pohjaveden suojelussa ja se vastaa hyvin myös useimpiin vesipuitedirektiivin tavoitteisiin. (Rintala, ym. 2007)

6 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2 YLEISTÄ POHJAVESIMUODOSTUMISTA JA POHJAVEDESTÄ Pohjavettä syntyy, kun sadevettä suotautuu maaperään. Osa maaperän vedestä imeytyy kasvien juurissa tai kapillaarisesti takaisin maan pintaan, osa päätyy pohjavedeksi maaperään, muodostaen vedellä kyllästyneen maakerroksen. Pohjaveden pinta voidaan havaita kaivoista tai erillisistä havaintoputkista, ja se on tavallisesti 2-4 m syvyydessä, joskin vaihteluväli on suuri. Harjualueilla pohjavesi voi olla jopa 50 m syvyydessä. Pohjavesi virtaa maaperässä kiviainesrakeiden välisessä huokostilassa ja purkautuu luonnonvaraisesti lähteisiin, jotka sijaitsevat maalla ja soilla, tai vaikeasti havaittavissa järvien ja jokien pohjissa. (Hämeen ympäristökeskus ym., 2006) Pohjavettä on maaperässä käytännössä kaikkialla. Joillakin alueilla irtomaakerros on kuitenkin ohut ja kalliot nousevat pohjaveden pinnan yläpuolelle. Tällöin pohjavettä esiintyy vain kallioraoissa kalliopohjavetenä. Pohjaveden määrä ja saatavuus riippuvat suuresti maaperän laadusta. Hiekkaisilla ja soraisilla mailla pohjavettä muodostuu 40-60 % sadannasta, eli noin 1000 m 3 /d jokaista neliökilometriä kohti. Tällaisia alueita ovat tyypillisesti harjut ja Salpausselät, sekä pienemmät reunamuodostumat. Savi- ja moreenimailla maaperän vedenjohtavuus on heikompaa, jolloin suuri osa sadannasta virtaa pintavaluntana vesistöihin, pohjaveden muodostuminen on vähäistä eikä vesi juurikaan liiku maaperässä. (Hämeen ympäristökeskus ym., 2006) Suomessa pohjavettä käytetään runsaasti talousvetenä ja vesilaitosten raakaveden lähteenä, koska se on usein laadultaan parempaa ja paremmin suojassa likaantumiselta kuin pintavesi. Vesilaitosten jakamasta talousvedestä noin 60 % on pohjavettä. Osuuteen sisältyy myös tekopohjavesi, jota valmistetaan johtamalla pintavettä pohjavesialueiden maaperään. Pohjavettä voi yleensä käyttää sellaisenaan ilman vedenkäsittelyä. (Suomen ympäristökeskus, 2008a) Suomessa veden kokonaiskovuus on kuitenkin yleensä alhainen ja vedenpuhdistamoilla usein lisätään kovuutta, jotta vesi ei syövyttäisi jakeluverkostoa. Myös ph:n nostaminen samasta syystä on tavallista. Liian korkea kalsium-pitoisuus voi tukkia esimerkiksi suihkun ritilät (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2006). Kovuus vaikuttaa myös pesuaineiden pesutehoon. Mitä kovempaa vesi on, sitä enemmän pesuainetta tarvitaan. Pohjavedet eivät Suomessa yleensä pilaannu laajalta alueelta, koska pohjavesiesiintymät ovat pääosin pieniä. Pilaantumisvaara on suurin hiekka- ja soramailla, jotka läpäisevät veden lisäksi hyvin myös lika-aineita. Laajempaa pilaantumista voivat aiheuttaa mm. polttonesteiden jakelu, liukkauden torjunta, maatalous ja erilaiset kemikaalionnettomuudet. Onnettomuuksien seuraukset voivat tulla näkyviin pohjavedessä vasta vuosikymmenienkin jälkeen. (Suomen ympäristökeskus, 2008a) Pohjavedet saattavat myös happamoitua. Tätä tapahtuu samoilla alueilla, joilla järvet ovat happamoituneet. Pohjavesien happamoituminen alkaa yleensä pitkällä viiveellä. Kestää aikansa, ennen kuin happamoittavat aineet ehtivät syvällä oleviin pohjavesiin. Happamaan pohjaveteen liukenee maaperästä haitallisia raskasmetalleja. (Suomen ympäristökeskus, 2008a) Pohjaveden huono laatu voi johtua myös maa- ja kallioperän ominaisuuksista. Joillakin alueilla pohjavedessä voi olla haitallisia määriä rautaa ja mangaania. Kallioporakaivoissa saattaa lisäksi esiintyä liian korkeita arseeni-, fluoridi- ja radonpitoisuuksia. (Suomen ympäristökeskus, 2008a)

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 7 2.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus Vuodesta 1996 lähtien pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitustyötä on tehty ja tarkennettu pääosin ympäristöhallinnon virkatyönä. Vuoden 2006 loppuun mennessä on kartoitettu noin 6350 pohjavesialuetta, joista luokkaan I kuuluu 2250 (pinta-alaltaan yhteensä noin 6200 km 2 ), luokkaan II 1500 (3500 km 2 ) ja luokkaan III 2600 (3600 km 2 ). Maastotutkimukset ovat keskittyneet uusien vedenottamopaikkojen tutkimiseen sekä pohjavesialueiden hydrogeologiaa selvittäviin luotauksiin ja kairauksiin. Maastotutkimuksia ovat rahoittaneet mm. maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja kunnat. (Suomen ympäristökeskus, 2008b) Pohjavesialueet on luokiteltu käyttökelpoisuutensa ja suojelutarpeensa perusteella kolmeen luokkaan: Luokka I: vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue Luokka II: vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Luokka III: muu pohjavesialue Vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi luokitellaan pohjavesialue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään 20-30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Vedenhankintaan soveltuva alue on alue, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle toistaiseksi ei ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. Muut pohjavesialueet ovat alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Tutkimusten myötä pohjavesialueiden luokitus tarkentuu; vedenhankintaan soveltuvia alueita otetaan vedenhankintakäyttöön ja ne siirtyvät II luokasta I luokkaan. Muiden pohjavesialueiden (luokka III) soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I tai II luokkaan. Mikäli alue todetaan tutkimuksissa soveltumattomaksi vedenhankintaan, voidaan alue poistaa luokituksesta. (Suomen ympäristökeskus, 2008b) Keski-Suomen ympäristökeskuksen alueella on yhteensä 328 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaa varten tärkeitä eli luokkaan I kuuluvia on 177 kappaletta. II-luokkaan eli vedenhankintaan soveltuviin kuuluu 67 ja luokkaan III, muut pohjavesialueet, 84 aluetta. Pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 582,8 km 2. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on 210 285 m 3 /vrk. Tästä on käytössä 21,8 % eli 45 937 m 3 /vrk. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta laskettuna käytössä on 31,0 %. (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2009) 3 SUOJELUSUUNNITELMAN YLEISPERIAATTEET Pohjavesialueen suojelusuunnitelman avulla pyritään estämään toiminta, joka pilaisi tai heikentäisi pohjaveden laatua tai määrää. Sen avulla voidaan myös vaikuttaa maankäyttöön välttämällä pohjavettä vaarantavien toimintojen sijoittaminen pohjavesialueelle sekä muuttamalla vanhoja toimintoja siten, että pohjaveden likaantumisuhka vähenee. Suojelusuunnitelmaan sisältyvän toimenpideohjelman avulla pohjavesiin kohdistuvat uhat voidaan saada pitkällä aikavälillä mahdollisimman vähäisiksi. Pohjavesionnettomuuksia ei voida kuitenkaan kokonaan estää. Vaikka pohjavesialueen suojelusuunnitelmalla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia, pohjaveden suojelunäkökohdat tulevat esille

8 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma kuntien ja alueellisten ympäristökeskusten myöntäessä erilaisia lupia pohjavesialueille. (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008) Pohjavesialueen suojelusuunnitelma sisältää yleensä seuraavat viisi pääkohtaa: 1. Hydrogeologiset selvitykset ja tutkimukset 2. Vedenottamo- ja suoja-alueiden määrittely 3. Riskitekijöiden kartoitus ja riskinarviointi 4. Toimenpidesuositukset riskien vähentämiseksi 5. Toimenpiteet vahinkotapauksissa. Pohjavesialueen suojelusuunnitelman tavoitteet ovat samoja kuin vesilain 9 luvun 20 :n (Liite 3.) mukaisen suoja-aluemenettelyn, jota myös voidaan soveltaa suojelusuunnitelmamenettely ohella. Edellytyksenä pohjavedenottamon suoja-alueen perustamiselle on se, että ympäristölupavirasto harkitsee sen perustamisen terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi tärkeän tarpeen vaatimaksi. Suojelusuunnitelmamenettely poikkeaa kuitenkin suoja-aluemenettelystä, sillä suojelusuunnitelma ei ole ottamokohtainen vaan kattaa koko pohjavesialueen. Usein suojelusuunnitelma on lisäksi sisällöltään kattavampi kuin vesilain mukaisen suoja-alueen perustamisen yhteydessä tehdyt selvitykset. (Rintala, ym. 2007) Kunnan tai muun vedenottajan asiana on harkita, käytetäänkö pohjaveden suojelemiseksi suojelusuunnitelmamenettelyä vai haetaanko ympäristölupavirastolta päätös suoja-alueen perustamisesta vedenottamon ympärille. Suoja-alueen perustaminen on tarkoituksenmukaista esimerkiksi vedenoton tapahtuessa toisen kunnan alueelta. Vesilain mukaisen suoja-alueen muodostaminen on usein varsin pitkällinen prosessi, joka yleensä on edellyttänyt katselmustoimituksen pitämisen. Lisäksi suoja-aluepäätöksistä on usein valitettu ylempiin oikeusasteisiin. Suoja-alueen muodostamiseen liittyvissä korvauskysymyksissä on yhä näkemyseroja. Nämä syyt ovat vaikuttaneet siihen, että vesilain mukaisten suoja-alueiden määrä, noin 220 kpl, on vähäinen verrattuna pohjavesialueiden määrään. (Rintala, ym. 2007) Suojelusuunnitelman laatiminen kestää yleensä alle vuoden, mikä on lyhyt aika verrattuna vesilain mukaisen suoja-alueen muodostamiseen. Suojelusuunnitelmien laatiminen tai laadituttaminen on toistaiseksi ollut ensisijaisesti kuntien ja muiden pohjavedenottajien tehtävä. Suunnitelmien laatiminen tulee kyseeseen lähinnä luokkien I ja II pohjavesialueilla ja erityisesti riskipohjavesialueilla. Tavoitteena on, että suojelusuunnitelmien rakenne olisi jatkossa mahdollisimman yhteneväinen. Suunnitelman sisällön painotuksiin ja laajuuteen vaikuttaa pohjavesialueen merkitys vedenhankinnassa sekä suunnitelma-alueen nykyinen ja suunniteltu maankäyttö. Suojelusuunnitelmaa laadittaessa tulisi ottaa huomioon hyöty- ja kustannusnäkökohdat, joka tulisi huomioida erityisesti maaperä- ja pohjavesitutkimuksia suunniteltaessa. (Rintala, ym. 2007) 4. POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Pohjavedensuojelu perustuu pääasiassa vesilakiin sekä ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen. Lisäksi pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä on mm. maa-aineslaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa, terveydensuojelulaissa, jäte- ja kemikaalilaissa sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä.

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 9 Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston asetuksessa haja-asutuksen jätevesien käsittelystä, nitraattiasetuksessa, asetuksessa valtakunnallisista maankäyttötavoitteista sekä vesienhoitolaissa ja asetuksessa. Joitakin yllä mainituista säädöksistä on esitelty seuraavaksi. 4.1 Pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto Pohjaveden pilaamiskiellosta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 luvun 8 :ssä (Liite 2). Tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi sellaiseen tarkoitukseen, johon sitä muuten voitaisiin käyttää. Kielto koskee myös toisen kiinteistöllä olevaa pohjavettä. Myös toimenpiteet, jotka aiheuttaisivat yleisen tai toisen edun loukkaamisen, on kielletty. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä mikään viranomainen voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. (Remes ja Valta, 2007) Pohjaveden muuttamisesta säädetään vesilain (264/1961) 1 luvun 18 :ssä (Liite 3.). Sen mukaan ilman ympäristölupaviraston lupaa ei saa ryhtyä toimenpiteisiin, joista voi aiheutua jonkin pohjavettä ottavan laitoksen vedensaannin vaikeutuminen, tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuuden olennainen vähentyminen tai sen käyttömahdollisuuden muu huonontuminen taikka toisen kiinteistöllä talousveden saannin vaikeutuminen. Kielto koskee myös maa-ainesten ottamista ja muuta toimenpidettä, jos siitä ilmeisesti voi aiheutua edellä mainittu seuraus. (Remes ja Valta, 2007) 4.2 Maaperän pilaamiskielto ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maaperän pilaamista ja pilaantuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisin on ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja asetus (169/2000), jotka kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Maahan ei saa ympäristönsuojelulain 7 (Liite 2.) mukaan jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä ympäristönsuojelulain 104 (Liite 2.) mukaan uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän tai pohjaveden pilaantumista. 4.3 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa 1211/1995 (Liite 4.) ja Kauppaja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevassa päätöksessä

10 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 344/1983 (Liite 5.). Käytöstä poistettuihin öljysäiliöihin voidaan soveltaa jätelakia (1072/1993) (Liite 11.). 4.4 Ympäristölupa Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa) (YSL 28, Liite 2.). Ympäristönsuojelulaissa (4.2.2000/86) (Liite 2.) ja asetuksessa (18.2.2000/169) (Liite 6.) mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa. Jos ympäristönsuojeluasetuksessa mainittu toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. 4.5 Maa-aineslaki Maa-ainesten ottoa säätelee maa-aineslaki (555/1981) (Liite 7.) ja sen muutokset. Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa, jota varten tulee tehdä ottosuunnitelma. Tärkeälle pohjavesialueelle sijoittuvasta maa-aineksen ottohankkeesta on pyydettävä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta (alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta). Maa-aineslain osittaisuudistuksen (463/1997) tavoite on maaainesten kestävän käytön huomioiminen. Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. 4.6 Jätevedenkäsittely haja-asutusalueen ja vapaa-ajan asunnoissa Vuoden 2004 alussa voimaan tullut Valtioneuvoston asetus haja-asutuksen jätevesien käsittelystä (542/2003) (Liite 8.) edellyttää kiinteistöjen jätevesien puhdistuslaitteiden tehostamista. Asetuksen tarkoituksena on vähentää talousjätevesien päästöjä ja ympäristön pilaantumista ottaen erityisesti huomioon valtakunnalliset vesiensuojelun tavoitteet. Asetuksella säädetään vähimmäisvaatimukset kiinteistökohtaisten talousjätevesien käsittelylle. Vaatimukset koskevat kaikkia kiinteistöjä, joita ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäröintijärjestelmään. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan antaa erillismääräyksiä jätevesien käsittelystä vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla. 4.7 Nitraattiasetus Valtioneuvoston asetus (931/2000) (Liite 9.), jolla rajoitetaan maataloudesta peräisin olevien nitraattien pääsyä vesistöihin, on tullut voimaan vuonna 2000. Asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 11 yhteisöjen neuvoston 1991 antama direktiivi (91/676/ETY) vesistöjen suojelemiseksi maatalouden nitraattipäästöiltä. Nitraattiasetuksen tarkoituksena on parantaa vesistöjen tilaa vähentämällä vesistökuormitusta ja siten vähentää vesistöjen rehevöitymistä. Asetus koskee koko maata ja kaikkia viljelijöitä. Asetus sisältää määräykset koskien lannoitusta, karjanlannan käyttöä ja varastointia, säilörehun puristenesteen talteenottoa sekä karjasuojien ja jaloittelualueiden sijoittamisesta. 4.8 Vesienhoitolaki ja asetus Vesienhoitolaissa (1299/2004) (Liite 12) säädetään vesienhoidon järjestämisestä ja siihen liittyvästä selvitystyöstä, yhteistoiminnasta ja osallistumisesta vesienhoitoalueella sekä kansainvälisestä yhteistyöstä vesienhoidon järjestämisessä. Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Lain tarkoituksena on, että vesienhoidon järjestämisessä otetaan huomioon vesien laadun lisäksi vesien riittävyys, vesien kestävä käyttö, vesipalvelut ja niiden taloudellinen selvitys, tulvasuojelu, vesien virkistyskäyttö, vesien välityksellä leviävät taudit sekä vesiekosysteemien suojelu ja vesiekosysteemeihin suoraan yhteydessä olevien maaekosysteemien ja kosteikkojen suojelu. Valtioneuvoston asetuksessa vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) (Liite 13) säädetään vesienhoitosuunnitelmaan sisällytettävistä selvityksistä, vesien tilan arvioimisesta ja seurannasta sekä vesienhoitosuunnitelman laatimisesta. 5. YLEISTÄ JOUTSAN POHJAVESIALUEISTA JA VESIJOHTOVERKOSTOSTA Joutsan kunnassa on 14 pohjavesialuetta (Kartta 1.): Joutsa (0917201) (Kartta 2.), Pekkanen (0917202) (Kartta 3.), Vallaspelto (0917204) (Kartta 4.), Pirttikangas (0917205) (Kartta 5.), Karijoki (0917206) (Kartta 6.), Mieskonmäki (0917207) (Kartta 7.), Joutsenlampi (0917251) (Kartta 8.), Matoharju (0917252) (Kartta 9.), Selänpohja (0941501) (Kartta 10.), Rutalahti (0941502) (Kartta 11.), Leivonmäki (0941503) (Kartta 12.), Säynätharju (0941506) (Kartta 13.), Havumäki (0941507) (Kartta 14.) ja Harjunkangas (0941551) (Kartta 15.). Pohjavesialueet on esitelty myös taulukossa 1., jossa on lisäksi yhteenveto pohjavesialueiden kokonais- ja muodostumisalueiden pinta-aloista niiltä osin kuin ne ovat olleet saatavilla. Joutsa kuuluu Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Valtioneuvosto on hyväksynyt vesienhoitosuunnitelmat 10.12.2009. Joutsan pohjavesialueita koskevia tietoja, tavoitteita ja toimenpiteitä on esitetty Keski-Suomen pohjavesien toimenpideohjelmassa vuoteen 2015. Myös Kymijoen - Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 on Joutsaan liittyviä asioita (Karonen ym. 2010). Pekkasen pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelman vuonna 1997. Joutsan ja entisen Leivonmäen kuntaan on laadittu vesihuollon kehittämissuunnitelmat vuonna 2004. Suunnitelmia ollaan tällä hetkellä päivittämässä. Joutsan kunnan keskustaajaman ja osan haja-asutusalueiden käyttämästä verkostovedestä otetaan n. 73 % Pekkasen pohjavedenottamosta (172110003), joka sijaitsee Pekkasen pohjavesialueella sekä n. 27 % Kaislarannan/Joutsansalmen pohjavedenottamosta (172110002), joka sijaitsee Joutsan pohjavesialueella. Vuonna 2007 käytöstä poistettu Kirkonkylän/Solatien pohjavedenottamo

12 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma (172110001), sijaitsee myös Joutsan pohjavesialueella. Ottamo on suljettuna korkeiden torjuntaainepitoisuuksien vuoksi, mutta se on tarkoitus ottaa käyttöön torjunta-ainepitoisuuksien laskettua rajaarvojen alle. Joutsan kunnan vesijohtoverkko ulottuu keskustaajamasta valtatie 4 vartta pohjoiseen Tammihaaraan ja edelleen Leivonmäelle. Joutsan kaava-alueen (kartta 20) ulkopuolella tuolla alueella vedenjakelusta vastaa Tammihaaran-Savenahon vesiosuuskunta. Leivonmäen taajaman verkosto on Joutsan kunnan. Runkolinjan omistaa Joutsan kunta. Leivonmäeltä Joutsan vesijohtoverkosto ulottuu Kivisuolle ja Selänpohjaan. Tällä alueella toimii Kivisuon vesiosuuskunta. Aiemmin vettä on otettu Leivonmäelle vuonna 1988 käyttöönotetusta Harjunlahden pohjavedenottamosta (415010002), joka sijaitsee Harjunkankaan pohjavesialueella. Harjunlahden vedenottamo suljettiin Leivonmäki-Joutsa yhdysvesijohdon valmistumisen myötä, jolloin Leivonmäelle saatiin Joutsan Vesihuolto Oy:ltä halvempaa vettä. Harjunlahdessa myös raakaveden riittävyys oli ylärajoilla ja lisäksi vedenkäytön ollessa yli 50 m 3 alkoi ilmetä mangaaniongelmia. Harjunlahden vedenottamoon on tarkoitus tehdä tarvittavat muutokset, jotta siitä saataisiin varavedenottamo. Vuonna 1987 käytöstä poistettu Kangaslammen pohjavedenottamo (415010001) sijaitsee myös Leivonmäen pohjavesialueella samoin kuin Leivonrinteen pohjavedenottamo (435900101), josta asunto-osakeyhtiö Leivonrinteen käyttämä verkostovesi otetaan. Asunto-osakeyhtiöön kuuluu kaksi rivitaloa. Tammihaarasta kunnan vesijohtoverkkoa on vuonna 2009 laajennettu länteen Tammilahteen ja edelleen Pappisiin ja sen pohjois- ja koillispuolisille alueille. Vesijohtoverkko on yhdistetty Luhangan kunnan Tammijärven vesijohtoverkkoon. Tällä hetkellä Tammijärven käyttämä verkostovesi otetaan Tammijärven pohjavedenottamosta (435000102), joka sijaitsee Matoharjun pohjavesialueella. Suurin osa Matoharjun pohjavesialueesta sijaitsee Joutsan kunnan puolella (Kartta 10.). Kunnan vesijohtoverkkoa voidaan laajentaa keskustaajamasta myös koilliseen pitkin Joutsasta Kangasniemelle kulkevan seututien vartta Vallaspeltoon ja yhdistää Mieskonmäen vesiosuuskunnan vesijohtoverkkoon. Mieskonmäen vesiosuuskunnan vesijohtoverkko ulottuu itään Siikaniemeen sekä etelään pitkin Hirvensalmelta Leivonmäelle kulkevan seututien vartta Mieskonmäelle ja Rieppolaan. Uimaniemen vesiosuuskunta ulottuu Ruokorannan tien risteyksestä Pertunmaantien vartta Pynnölään. Joutsenlammen pohjavesialueelle on vuonna 2000 valmistunut pohjavesiselvitys, jonka mukaan alueelle rakennettavasta ottamosta olisi saatavissa hyvälaatuista pohjavettä jatkuvasti noin 500 m 3 /d (Keski-Suomen ympäristökeskus, 2000). Myös Hartolan kunnan puolella oleva Huiskanharju tulisi tutkia Joutsan kunnan vedenhankintaa varten, koska se sijaitsee lähellä Pekkasen vedenottamoa ja Joutsan keskustaajamaa. Keski-Suomen läänin haja-asutusalueiden vedenhankinnan kehittämisprojektin vuonna 1995 laatiman ennusteen mukaan Joutsan kunnan asukkaista olisi vuonna 2010 noin 79 % liittynyt vesijohtoverkkoon. Leivonmäen kunnan yhdistyttyä Joutsan kunnan kanssa, arviolta n. 77 78 % kunnan asukkaista kuuluu Joutsan seudun vesijohtoverkoston piiriin. Lisäksi osa rutalahtisista kuuluu Toivakan vesi- ja viemäriverkostoon Koskikaran vesiosuuskunnan kautta.

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 13 Taulukko 1. Joutsan pohjavesialueet (Keski-Suomen ympäristökeskus 1997, Valtion ympäristöhallinnon virastot 2009) Pohjavesialueen numero Pohjavesialueen nimi 0917201 Joutsa Alueluokka Vedenottamo Kokonaispintaala (m 2 ) Muodostumisalueen pinta-ala (m 2 ) I Kaislaranta 2,97 1,77 ja Solatie 0917202 Pekkanen I Pekkanen 1,76 1,16 0917204 Vallaspelto III 1,33 0,71 0917205 Pirttikangas II 1,32 0,69 0917206 Karijoki III 0,64 0,34 0917207 Mieskonmäki I 0,41 0917251 Joutsenlampi I 9,15 7,43 0917252 Matoharju I Tammijärvi 1,63 1,00 0941501 Selänpohja II 4,75 3,23 0941502 Rutalahti I 0,16 0941503 Leivonmäki I Leivonrinne 0,36 0941506 Säynätharju II 0,88 0,33 0941507 Havumäki III 0,59 0,36 0941551 Harjunkangas I Harjunlahti 7,85 4,28 6. MAANKÄYTTÖ, SEN SUUNNITTELU JA POHJAVESILLE PILAANTUMISRISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT 6.1 Yleistä maan käytön suunnittelusta Maankäytön suunnittelulla eli kaavoituksella ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista. Tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle ja toimivalle elinympäristölle. Suomessa kaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Kaavoitus sisältää useita eri tasoja valtakunnallisista tavoitteista aina yksittäisten talojen sijoittamiseen. Kullakin kaavatasolla on oma tehtävänsä. Periaatteena on, että suunnittelun tarkentuessa suunniteltava alue pienenee. Maankäytön suunnittelujärjestelmään kuuluvat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava. Maakuntakaava ja yleiskaava ovat yleispiirteisiä kaavoja, jotka ohjaavat yksityiskohtaisempien kaavojen laatimista. Ne voivat ohjata myös suoraan rakentamista

14 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma ja muuta maankäyttöä. Kunnat voivat myös laatia yhteisen yleiskaavan. Asemakaava laaditaan alueiden käytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten. Pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle laadittavaa asemakaavaa kutsutaan ranta-asemakaavaksi. Kaavajärjestelmän periaate on, että yleispiirteisempi kaava on ohjeena yksityiskohtaisempia kaavoja laadittaessa ja muutettaessa. Erilaisten kaavojen lisäksi kunnilla täytyy olla myös rakennusjärjestys. (Ympäristöministeriö, 2009a) Maakunnan liitto laatii ja hyväksyy maakuntakaavan. Kunnat laativat ja hyväksyvät yleis- ja asemakaavat. Ranta-asemakaavan laatimisesta voi huolehtia myös maanomistaja. Rantaasemakaavankin käsittely ja hyväksyminen kuuluu kunnalle. Maakuntakaavan ja kuntien yhteisen oikeusvaikutteisen yleiskaavan vahvistaa ympäristöministeriö. Ympäristöhallinto vastaa maakunta-, yleis- ja asemakaavoituksen ohjauksesta ja kehittämisestä. Kaavoituksen ohjauksen tarkoituksena on tukea sitä, että kaavoituksessa toteutetaan lainsäädännössä määriteltyjä tavoitteita ja sisältövaatimuksia. Kaavoituksen ohjausvälineiden kehittäminen kuuluu ympäristöministeriölle. Alueelliset ympäristökeskukset ohjaavat ja valvovat kuntien kaavoitusta ja neuvovat maankäytön suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä. Kaavoituksen seurannalla kerätään tietoja maankäytön suunnittelun valtakunnallisesta tilanteesta ja muutoksista. Valtion ympäristöhallinto on kehittänyt kaavoituksen seurannan tietojärjestelmän sekä asemakaavan seurantalomakkeen, jotka helpottavat tietojen keräämistä ja välittämistä eri tahoille. (Ympäristöministeriö, 2009a) 6.2 Yleistä pohjavesille pilaantumisriskiä aiheuttavista toiminnoista Pohjavedelle aiheuttavat uhkaa erilaiset toiminnot ja laitokset. Toiminnot ja laitokset voidaan karkeasti jakaa pohjavettä muuttaviin ja pohjavettä pilaaviin toimintoihin. Pohjavettä muuttavat laitokset ja toiminnot lähinnä vähentävät pohjavesiesiintymän antoisuutta tai määrää, kun taas pohjavettä pilaavat laitokset ja toiminnot heikentävät pohjavesiesiintymän vedenlaatua. (Illmer, 1997) Laitosten ja toimintojen pohjavedelle aiheuttaman uhkan suuruus ja merkitys riippuu useista tekijöistä. Näitä tekijöitä ovat mm. kasvillisuuden ja maa- tai kallioperän ominaisuudet, jotka säätelevät pohjavedenpinnan etäisyyttä maanpinnasta, pohjavedenpinnan kaltevuutta ja pohjaveden virtaussuuntaa sekä maa- tai kallioperään päässeiden taudinaiheuttajien tai aineiden ominaisuudet, jotka säätelevät niiden käyttäytymistä maa- tai kallioperässä. Merkittävä tekijä on lisäksi laitoksen tai toiminnon ja vedenottamon tai vedenottopaikan tai pohjaveden havaintopisteen välinen etäisyys. (Illmer, 1997) Laitoksista tai toiminnoista pohjaveteen pääseviä ja pohjavedelle uhkaa aiheuttavia aineita on useita. Tavallisimpia ovat taudinaiheuttajat kuten virukset ja bakteerit, pohjaveteen helposti liukenevat suolat kuten tiesuolat tai keinolannoitteet, orgaaniset kemikaalit kuten fenolit, pohjaveteen huonosti sekoittuvat orgaaniset nesteet kuten lämmitysöljy tai bensiini sekä raskasmetallit kuten lyijy ja kadmium. Pohjavedelle uhkaa aiheuttavien aineita saattaa päästä pohjaveteen vain yhden yksittäisen kerran tai jatkuvasti. (Illmer, 1997) Pohjaveteen pääsevät ja pohjavedelle uhkaa aiheuttavat aineet saattavat muuttua maa- ja kallioperässä tapahtuvien luonnollisten toimintojen seurauksena. Tällaisia muutoksia aiheuttavat geokemialliset, fysikaaliset ja biokemialliset toiminnot. Muutosten ansiosta pohjaveteen päässeiden aineiden aiheuttamat uhkat pohjavedelle saattavat pienentyä. Toisaalta osa pohjaveteen pääsevistä ja

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 15 pohjavedelle uhkaa aiheuttavista aineista ei muutu pohjavedessä mitenkään. Pahimmassa tapauksessa pohjaveteen pääsevät ja pohjavedelle uhkaa aiheuttavat aineet ehtivät vedenottamolle tai vedenottopaikalle asti, jolloin vedenottamo tai vedenottopaikka saatetaan joutua sulkemaan. Parhaimmassa tapauksessa pohjaveteen pääsevät ja pohjavedelle uhkaa aiheuttavat aineet voidaan kerätä talteen kaivamalla ne maaperästä tai pumppaamalla ne pois pohjavedestä ennen niiden joutumista vedenottamolle tai vedenottopaikalle. (Illmer, 1997 ja viitteet siinä) Laitosten ja toimintojen aiheuttamaa uhkaa pohjavedelle kutsutaan riskiksi. Tämä riski koostuu päästöriskistä ja sijaintiriskistä. Päästöriskiä arvioimalla selvitetään, kuinka helposti ja miten haitallisia aineita kyseisestä laitoksesta tai toiminnosta voi päästä maa- tai kallioperään ja pohjaveteen. Sijaintiriskiä arvioimalla selvitetään, miten vakavia muutoksia aineiden päästö aiheuttaa maa- tai kallioperälle ja pohjavedelle. Riskeille voidaan laskea tai määrittää myös riskilukuja. (Illmer, 1997) Tässä suunnitelmassa on käytetty riskien sanallista arviointia. Riskien arvioinnissa on hyödynnetty paikallisten viranhaltijoiden asiantuntemusta. 6.3 Maan käyttö pohjavesialueilla Pohjaveden suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on yleensä hankalampaa pohjavesialueella jo olevissa laitoksissa ja toiminnoissa kuin vastaavanlaisissa pohjavesialueelle suunniteltavissa laitoksissa ja toiminnoissa. Pohjavesialueille ei tulisi sijoittaa pohjaveden laadulle ja määrälle uhkaa aiheuttavia laitoksia ja toimintoja. Pohjavesialueiden kaavoituksessa sekä kaavojen uusimisessa tulee kaavamääräyksissä ottaa aina huomioon pohjaveden suojelu (Remes ja Valta, 2007 ja viitteet siinä). Kaikkiin kaava-asteisiin tulee merkitä pohjavesialueen rajaus. Pohjavesialueet tulisi säilyttää ensisijaisesti metsämaana, mikä parhaiten takaa pohjaveden määrän ja laadun säilymisen hyvänä. Tärkeillä ja muilla vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla (luokat I ja II) tulisi soveltaa kaavoituksessa seuraavia periaatteita: - Pohjavesialueille ei kaavoissa tule osoittaa lainkaan uutta teollisuutta tai varastointia tai muita riskitoimintoja eikä sallia niiden laajentamista. Pohjavesialueille ei myöskään tule osoittaa golfkenttiä, uusia arkkuhautausmaita tai sallia niiden laajennuksia. Riskitoimintoja ja laitoksia ovat mm. sellaiset - joista voi aiheutua ympäristönsuojelulain 1 luvun 8 :ssä (liite 2.) tarkoitettuja seurauksia, - joista voi aiheutua vesilain 1 luvun 18 :ssä (liite 3.) tarkoitettuja seurauksia ja joilla ei ole ympäristölupaviraston lupaa, - joita on tarkoitettu ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 :n 1 momentissa (liite 2) - jotka on mainittu ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) 1 luvun 1 :ssä (liite 6) - joissa käsitellään, varastoidaan tai valmistetaan vaarallisia kemikaaleja tai räjähteitä (390/2005, 18 ) (liite 14.), vaarallisten aineiden luettelo on Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005) liitteenä - joista voi päästä pohjaveteen valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutoksessa (342/2009) 1 E mainittuja aineita (liite 15.). - taimitarhat - sikalat ja muut eläinsuojat, jotka ovat pienempiä kuin edellä mainituissa asetuksissa

16 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma tarkoitetut sekä lannan ja tuorerehun säilöt ja varastot, joissa ei ole tehty erityisiä pohjaveden suojelutoimenpiteitä. - jätevedenpuhdistamot, joista jätevettä voi päästä maaperään, viemäreiden ylivuotokohdat ja jäteveden imeytyslaitokset - autokorjaamot ja hajottamot, maanalaiset öljysäiliöt ja johdot sekä öljysora-asemat - öljyjen ja jätelipeän varastointi ja käyttö tienrakennuksessa sekä kunnossapidossa ja suolan varastointi ja käyttö pölynsidontaan sekä liukkaudentorjuntaan - eläinjätteiden hautaus - Uusia teitä ja muita liikennealueita voidaan pohjavesialueille kaavoittaa vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi jos uudella tiellä saavutetaan merkittävää etua myös pohjavesien suojelun kannalta, kuten jos kemikaalikuljetuksia saadaan ohjattua pois laajemmalta alueelta. - Uusia maa-ainesten ottoalueita ei tule osoittaa pohjavesialueille, ellei aluetta ole pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeessa (POSKI) tai vastaavassa maa-ainesten oton yleissuunnitelmassa todettu sellaiseksi, että ottotoiminta on siellä mahdollista. - Muiden toimintojen kuten uusien työpaikka- tai asuntoalueiden sijoittaminen pohjavesialueelle on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että luonnontilaista pohjavesialuetta jää riittävästi ja vaikutusten arvioinnin perusteella voidaan osoittaa, ettei toiminnasta aiheudu vaaraa pohjaveden laadulle tai määrälle. - Pohjavedenottamojen ja tutkittujen vedenottamopaikkojen lähiympäristöön (vähintään 500 metriä ottamolta pohjaveden virtaussuunnassa ylöspäin) ei tule kaavoittaa mitään uusia toimintoja. Pohjavesialueen lähisuoja-alueella tulisi myös huomioida seuraavien laitosten ja toimintojen pohjaveden suojelutoimenpiteiden riittävyys: - soran pesuseulonta - autojen pesupaikat - leiriytymis- ja uimapaikat Edellä kuvatuista periaatteista voidaan poiketa, mikäli maaperä- ja pohjavesitutkimukset osoittavat, että hydrogeologiset olosuhteet alueella ovat sellaiset, että toimintojen sijoittumisesta ei aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Tällaisia suotuisa hydrogeologisia olosuhteita voivat olla esim. seuraavat: - Pohjaveden pinnan päällä on tiivis maakerros, joka vahinkotilanteessa estää haitallisen aineen pääsyn pohjaveteen. - Alueella ei ole vettä johtavia kerroksia - Kalliokynnys tai vastaava erottaa alueen muusta pohjavesialueesta eikä kyseisellä pohjavesialueen osalla ole merkitystä vedenhankinnan kannalta, jolloin voidaan samalla harkita pohjavesialueen rajauksen tarkistamista.

Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 17 - Alue on aivan pohjavesialueen reunalla ja pohjavesialue on vettä ympäristöönsä purkava, mikä on varmennettava pohjavesitutkimuksin. Luokkaan III kuuluvien pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan tulee selvittää ennen kaavoitusta. Jos toimintoja ja rakentamisalueita osoitetaan pohjavesialueelle, esitetään kaavamääräyksillä ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen pohjaveden laadun ja määrän turvaamiseksi sekä ympäristöarvojen säilyttämiseksi. Laissa jo olevien kieltojen ja rajoitusten esittäminen ei riitä. Kaavoissa käytettävien merkintöjen ja määräysten tulee olla yksikäsitteisiä ja selkeitä, eivätkä ne saisi jättää sijaa monenlaisille tulkinnoille. Niiden oikeusvaikutuksista ei saa syntyä epätietoisuutta. Yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue ja muu vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue merkitään eriasteisiin kaavakarttoihin. Harkinnan mukaan myös muut pohjavesialueet voidaan merkitä kaavakarttaan. Tarkempia tietoja mm. kaavoissa käytettävistä merkinnöistä löytyy Ympäristöministeriön pohjavesien suojelua ja kaavoitusta koskevasta ohjeesta. Pohjaveden laadulle ja määrälle uhkaa aiheuttavia uusia laitoksia ja toimintoja pohjavesialueelle sijoitettaessa sekä tarvittavista pohjaveden suojelutoimenpiteistä päätettäessä on mahdollista käyttää maan käytön sääntelyn lisäksi erilaisia hallinnollisia keinoja. Näitä keinoja voidaan soveltuvin osin käyttää myös muutettaessa ja laajennettaessa pohjavesialueella jo olevia laitoksia ja toimintoja siten, että niiden aiheuttama uhka pohjavedelle olennaisesti kasvaa. Tällaisia keinoja ovat mm. - ympäristönsuojelulain mukainen lupamenettely - maa-aineslainsäädännön mukainen lupamenettely - kemikaalilainsäädännön mukainen lupa- ja ilmoitusmenettely - jätelain mukaiset säädökset - torjunta-aineita koskevat säädökset Säädöksillä sekä lupa- ja ilmoitusmenettelyillä on tarkoitus varmistaa, että tällaiselle laitokselle tai toiminnolle, jos se poikkeustapauksessa ja erityisen painavista syistä joudutaan sijoittamaan pohjavesialueelle, voidaan asettaa tarpeelliset toiminnalliset rajoitukset ja vaatia riittävät pohjaveden suojarakenteet. Tällöin huomioiduksi tulevat sekä vesilain säädökset että, että kyseisen erityislain pohjavettä koskevat velvoitteet 6.4 Yleistä maankäytöstä ja kaavoituksesta Joutsan kunnan pohjavesialueilla Valtaosalla pohjavesialueista pääasiallinen maankäyttömuoto on metsätalous. Pohjavesialueilla on myös Natura 2000-alueita. Niitä on Vallaspellon pohjavesialueella Suonteen pohjoisosassa, Pirttikankaan ja Joutsenlammen pohjavesialueilla Angesselkä-Puttolanselkä alueella sekä Selänpohjassa, Rutalahdessa ja Harjunkankaalla Haapasuo-Syysniemi-Rutajärvi-Kivijärvi alueella, joka on myös VPD-suojelualuetta. Leivonmäen kansallispuistoa on Rutalahdessa, Selänpohjassa ja Harjunkankaalla. Uhanalaista lajistoa löytyy Harjunkankaalta ja tärkeitä uhanalaisen lajin kasvupaikkoja Joutsenlammelta. Harjujensuojeluohjelma sisältyy lähes kokonaan perustettuun kansallispuistoon. Selänpohjassa harjujensuojeluohjelma-alue sisältyy luonnonsuojelualueeseen ja Harjunkankaalla vajaa 10 % pinta-alasta on harjujensuojeluohjelmaa, joka ei ole samalla luonnonsuojelualuetta.

18 Joutsan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma Asutuksen painopistealueita Joutsassa ovat Joutsan kirkonkylä, Leivonmäki ja Rutalahti. Teollisuutta on Joutsan pohjavesialueella. Arvio viljeltyjen peltojen pinta-aloista pohjavesialueilla on esitetty taulukossa 2. Joutsan kunnan alueella on voimassa Keski-Suomen maakuntakaava. Ympäristöministeriö vahvisti kaavan 14.4.2009 ja se käsittää koko maakunnan ja sisältää kaikki alueiden käyttömuodot. Joutsan ja Leivonmäen keskusta-alueilla on voimassa kunnanvaltuustojen 90-luvulla hyväksymät oikeusvaikutuksettomat osayleiskaavat. Kaavat ovat vanhentuneet tavoitteiltaan. Kaavojen uudistaminen on käynnistynyt etelästä alkaen. Kartalla 19 on mainittu Joutsan kunnassa voimassa olevat kaavat. Taulukko 2. Arvio pohjavesialueiden viljellyistä pelloista. Pohjavesialue Joutsenlampi Pirttikangas Joutsa Matoharju Pekkanen Selänpohja Karijoki Viljelty alue (ha) 0,58 8 9,7 6,3 24 4,3 1 Pellon osuus (%) koko pohjavesialueesta 0,1 6,1 3,3 3,9 13,6 0,9 1,6 6.5 Yleistä Joutsan kunnan alueella sijaitsevilla pohjavesialueilla olevista, pohjaveden määrälle tai laadulle riskiä aiheuttavista toiminnoista Joutsan pohjavesialueilla olevia tai olleita, pohjaveden laatua tai määrää mahdollisesti muuttavia laitoksia tai toimintoja ovat ampumarata, asutus, hautausmaa, ilkivalta, sabotaasi tai terrorismi, kaatopaikka, maa-ainesten otto siihen liittyvine toimintoineen, pohjaveden otto, maa- ja metsätalous, teollisuus, tienpito ja liikenne sekä yritystoiminta. Seuraavassa toiminnot on esitelty aakkosjärjestyksessä. 6.5.1 Ampumarata Ampumarata vaikuttaa pohjaveden laatuun. Ampumarata-alueilla ympäristöön joutuu pääasiassa lyijyä (Pb). Muita ampumarata-alueita kuormittavia, luodeista tai hauleista peräisin olevia aineita ovat antimoni (Sb), arseeni (As), kupari (Cu) ja sinkki (Zn). Toisinaan luodeissa on myös nikkeliä (Ni). Haulikkoradoilla metallien ohella maaperään joutuu savikiekkojen sisältämiä PAH-yhdisteitä. Patruunoiden hylsyt kasaantuvat lisäksi ampumapaikoille ja saattavat aiheuttaa roskaantumista. Hylsyjä on myös saatettu haudata ampumapaikkojen lähistöille maahan. (Naumanen ym. 2002) Eri ampumalajien ammusten leviämisessä ympäristöön on eroja. Skeet-radalla haulit leviävät vähintään 200 metrin säteelle kultakin ampumapaikalta ampumasuuntaan mitattuna ja trap-radalla vähintään 250 metrin matkalle. Savikiekon kappaleet jäävät noin kahden hehtaarin alueelle välittömästi ampumapaikkojen etupuolelta lähtien. (Naumanen ym. 2002)