ETHNOS TIEDOTE 2/2004

ETHNOS TIEDOTE 2/2004

Sisältö: Sisältö:...2 Puheenjohtajan palsta:...3 Onko ammatilla arvostusta?...3 Hallitus vuonna 2004...5 Hallituksen järjestäytyminen...5 Onko arki tavallista ja jokapäiväistä?...5 III Kansatieteen päivät Jyväskylässä 12.-13.3.2004...5 Vuoden gradu 2003...11 "Det medeltida Åbo" Historiskt iscensättande som folknöje och stadsprofilerande resurs...11 Ilmoitusasioita...14 Uutta kirjallisuutta...14 Keskustelu pohjoismaisesta agraarihistoriallisesta yhteistyöstä Tukholmassa...15 Jäsenmaksu taas ajankohtainen...15 r.y. c/o Tieteiden talo Kirkkokatu 6 00170 Helsinki Ethnos tiedote 2/2004 toukokuu http://www.ethnosry.org Kansikuva: Viihdyttäjiä Keskiajan Turku -festivaalissa. Valok. Anne Niemi Suomen kansatieteiliöiden yhdistys Ehnos ry:n Ethnos-tiedote ilmestyy seuraavan kerran syyskussa 2004. Numeroon tarkoitettu aineisto tulee toimittaa 3.9.2004 mennessä Niklas Huldénille osoitteeseen: Etnologi / Åbo Akademi Tehtaankatu 2, 20500 Turku tai sähköpostitse osoitteeseen: tiedote@ethnosry.org Ethnos ry: hallitus 2004 Puheenjohtaja Pirjo Korkiakangas, puh. (014) 2601 237 puheenjohtaja@ethnosry.org Varapuheenjohtaja Katriina Siivonen puh. (02) 481 4590, katriina.siivonen@tukkk.fi Kansainvälisten asioiden sihteeri: Maarit Knuuttila, puh (040) 593 5325 maaknuu@campus.jyu.fi Julkaisusihteeri: Terhi Torkki, terhi.torkki@helsinki.fi Museoyhdyshenkilö: Aila Nieminen, seurasaarisaatio@kolumbus.fi Seminaarisihteeri: Katriina Siivonen, puh. (02) 481 4590, katriina.siivonen@tukkk.fi Tiedotussihteeri: Niklas Huldén, puh. (02) 215 4801, niklas.hulden@abo.fi Sihteeri: Mari Immonen, puh 050-586 4512, sihteeri@ethnosry.org Taloudenhoitaja: Hanna Naarmala, puh. 040-5509703, hanna.sinisalo@nic.fi 2

Puheenjohtajan palsta: Onko ammatilla arvostusta? Suomen Kuvalehden numerossa 18 (30.4.2004) on laaja artikkeli lehden teettämästä suomalaisten ammattien arvostamista koskevasta tutkimuksesta. Sen toteutti Taloustutkimus lomakekyselynä kuluvan vuoden maaliskuussa. Kysely lähetettiin 2000:lle väestörekisteristä satunnaisotannalla valikoidulle 15 64-vuotiaalle suomalaiselle. Vastaajista 800 palautti lomakkeen asianmukaisesti täytettynä. Lomakkeeseen valitut 380 ammattia piti kukin pisteyttää asteikolla 9 (paras) 1 (huonoin). Lähes samat ammatit sisältänyt kysely on tehty myös vuosina 1991, 1996 ja 2001. Kyselyaineiston analyysi osoittaa lehden mukaan, että Suomalaiset arvostavat yhä enemmän käden taitoa ja huolenpitoa. Palomies on noussut lääkärin veroiseksi sankariksi. Bisnesmiesten, teoriaherrojen ja taiteilijoiden maine lakastuu. Edelliseen kyselyyn verrattuna kaikkein arvostetuimpana on säilynyt kirurgin ammatti, ja muutenkin eri alojen lääkärit ovat sijoittuneet kahdenkymmenen arvostetuimman ammatin joukkoon. Varsin selvä viesti hyvinvointiyhteiskunnan murentumista kohtaan on se, että niin hoito- ja hoiva-alan kuin yleensäkin ihmisten sosiaalisesta ja fyysisestä huolenpidosta ja turvallisuudesta vastaavien ammatti-alojen arvostus näyttää olevan nousussa; esimerkiksi lastenhoitajan sijoitus on kohonnut aiemmasta 89:estä sijalle 21, sairaala-apulainen on noussut sijalta 185 sijalle 136, sosiaalityöntekijän aiempi sijoitus 131 on parantunut sijaan 42 ja vanginvartija on sijalla 75 entisen 162:en asemasta. Edellisiin kyselyihin verrattuna näyttää myös siltä, että suomalaisten ammattien arvostus ei välttämättä liity ammatin palkkaukseen tai korkeaan koulutukseen. Toisaalta ns. rehellistä työtä tekevä ammattimies tai nainen (esim. palomies, kirvesmies, puuseppä, leipuri tai keittäjä) päihittää monet kulttuurin ja akateemisen alan ammatit. Kulttuurin tekijöitä ja tutkijoita koskettavaa on etenkin se, että kulttuurialojen ammattien arvostus on laskemassa. Tuloksia kommentoiva valtiotieteiden tohtori Keijo Rahkonen tulkitsee vastausten viittaavan yhteiskunnan viihteellistymiseen: korkeakulttuurikin koetaan vain viihteeksi, maailmalla ansioitunut suo- 3

malainen kulttuurinlähettiläs ei hyödytä ns. tavallista kansalaista, saatikka ole apuna sairastuneelle tai muuten avun tarpeessa olevalle. Kulttuurialan ammattien arvostuksen puute näkyy kyllä itse kyselyn suunnittelijoissakin, sillä esimerkiksi yhtään varsinaista museoalan ammattia ei listaan ole kelpuutettu. Akateemisista viroista professori, joka aiemmin oli sijalla 10, on nyt arvostettu sijalle 33, dosentti on tipahtanut sijalta 47 sijalle 106, assistentti killuu sijalla 220 (aiemmin 118). Tutkija on sentään muutaman pykälän noussut, edellisessä 96 nyt 92. Artikkelissa akateemisten ammattien laskusuunnan syyksi esitetään ammattien arkistuminen, mikä näkyy toisaalta hallinnollisten tehtävien lisääntymisenä toisaalta ammattien yleistymisenä. Voinee myös ajatella, että ammattien työnkuva on edelleenkin hieman hämärä, mitä esimerkiksi dosentin mielletään tekevän. Samoin professorin ammatti yleistymisestä ja arkipäiväistymisestään huolimatta lienee monelle suomalaiselle jotenkin jäsentymätön. Olisiko tässä yliopistoillekin haastetta lisätä ns. kolmannen tehtävän arvostamista ja harrastamista; ainakin sen kautta omaa tietämystä ja ammattitaitoa voisi entistä näkyvämmin tuoda esiin. Kyselyn tulokset osoittavat myös sen, että yhä harvinaisemmiksi käyviä käytännön työn taitoja arvostetaan. Tästä on suora linkki keskusteluun ammatillisen koulutuksen tärkeydestä, jotta suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle maassamme olisi tekijöitä kaikenlaisiin tehtäviin ja töihin. Toisaalta vaikka tuottavuus-ajatusta on yritetty iskostaa myös yliopistomaailmaan, eivät erilaiset businessammatit ole edes taloudellisen nousun huumassa kokeneet arvostuksen lisäystä, päinvastoin. It-alan ammattien arvostuskin on ensihuuman jälkeen kääntynyt laskuun. Sen sijaan nousijoita ovat mm. maa- ja metsätalousalan ammatit. Molemmat ovat kokeneet monenlaisia muutoksia viime vuosikymmeninä; alat ovat modernisoituneet, teknistyneet ja sitä myöten vaativat myös lisääntyvää kouluttautumista. Euroopan unioninkin vaikutusta tohtori Keijo Rahkonen maanviljelijän ammatin arvostuksen nousussa näkee: EU-myllystä jatkajina selvinneet viljelijät koetaan lähes sankareiksi. 4

Maalaismainen elämänpiiri ja sen elävänä säilyminen on herättänyt myös etnologisen tutkimuksen piirissä aivan uudenlaista kiinnostusta, mikä osoittaa että tässä asiassa on ikään kuin osattu ennakoivasti haistella tulevia. Pirjo Korkiakangas Hallitus vuonna 2004 Hallituksen järjestäytyminen Ethnoksen hallitus järjestäytyi kokouksessa 12.3.2004 seuraavasti. Pirjo Korkiakangas jatkaa puheenjohtajana. Uudeksi varapuheenjohtajaksi ehdotettiin Katriina Siivosta. Siivosta ehdotettiin jatkamaan myös seminaarisihteerinä. Kansainvälisten asioiden sihteerinä ehdotettiin jatkamaan Maarit Knuuttilaa. Museoyhdyshenkilönä ehdotettiin jatkamaan Aila Niemistä. Tiedotussihteerinä ehdotettiin jatkamaan Niklas Huldénia. Uudeksi julkaisusihteeriksi ehdotettiin Terhi Torkkia. Kaikki ehdotukset hyväksyttiin yksimielisen kannatuksen jälkeen. Ethnos ry:n sihteerinä jatkaa Mari Immonen ja taloudenhoitajana Hanna Naarmala. Onko arki tavallista ja jokapäiväistä? III Kansatieteen päivät Jyväskylässä 12.- 13.3.2004 Kolmannet Ethnos ry.:n järjestämät kansatieteenpäivät keräsivät mukavasti väkeä aurinkoiseen Jyväskylään 12.-13.3.2004. Tällä kertaa päivillä pohdiskeltiin arkea ja sen moninaisia ilmiöitä otsikolla Onko arki tavallista ja jokapäiväistä. 5

Agnes Heller (New School University, New York) esitelmöi ensimmäisenä Jyväskylän Kansatieteen päivillä 12.3.2004. Perjantai 12.3. Päivät avasi kauniissa Villa Ranassa Ethnos ry.:n puheenjohtaja Pirjo Korkiakangas. Perjantain ensimmäisestä esitelmästä vastasi professori Agnes Heller New School Universitysta, New Yorkista. Unkarista lähtöisin oleva Heller puhui arkipäivän käsitteellistämisestä. Ihminen syntyy sattumanvaraisesti tiettyyn aikaan ja paikkaan. Kaikissa kulttuureissa on kuitenkin arkea, siinä opitaan tarvittavat tiedot ja taidot. Nykyihmisellä on jo mahdollisuus valita oma elämänpolkunsa, jonka johdosta myös arkielämän muodot muuttuvat. Modernin elämän vapaus saa kenties ihmiset pohtimaan arkielämäänsä enemmän kuin aikaisemmin. Hellerin jälkeen esiintyi professori Bo Lönnqvist. Lönnqvist esitteli jyväskyläläistä opiskelijoiden haalaritapahtumaa Kauppakadun approbaturia sekä kotoista kalsarikänniä. Kauppakadun approbatur on joukkotapahtuma, jossa haalari vahvistaa opiskelijaidentiteettiä. Kalsarikännillä puolestaan on seuraa kaihtava luonne ja siinä vältellään hyvää pukeutumista. Molemmissa on kyse arjesta, jonka alla on toinen arki, ja johon voidaan jättäytyä tapahtumaan liittyvän vaatetuksen avulla. 6

Iltajuhlat vuosikokouksen jälkeen. Jossa nähtiin myös instituutioksi muodostunut kaaritanssi. 7

Näiden kahden esitelmän jälkeen kansatieteilijät siirtyivät Jyväskylän kaupungintalolle, jossa saatiin kahvin lomassa kuulla Jyväskylän kaupungin ja etnologien yhteistyöstä kaupungin kehityshankkeessa. Tämän jälkeen oli seminaariväelle järjestetty mahdollisuus vierailla jyväskyläläisissä museoissa. Illan ohjelmaan kuului vielä Ethnos ry.:n vuosikokous ja sitä seurannut iltatilaisuus. Illan aikana luovutettiin vuoden 2003 pro gradu palkinto, jonka sai Åbo Akademin Anne Niemi työllään "Det medeltida Åbo". Historiskt iscensättande som folknöje och stadsprofilerande resurs. Jyväskyläläiset opiskelijat ilahduttivat osallistujia historiallisella kaaritanssilla. Lauantai 13.3. Ja syötiin illallista, tässä prof. Agnes Heller ja prof. Anna-Maria Åström. Lauantain aloitti FM Maarit Knuuttila kysymällä missä on etnologin arki? Hän lähestyi aihetta henkilökohtaiselta tasolta, havainnoituaan omaan arkeaan asuessaan Yhdysvalloissa. Knuuttila kertoi, kuinka uudessa ympäristössä rutiinit nousivat arjen keskiöön, mutta häipyivät hiljalleen taka-alalle arjen löytäessä jokapäiväisen uomansa. Seuraa- 8

vaksi FM Kirsi Pönni johdatteli kuulijat arjen lomaan. Pönni lähestyi lomaa ja arkea monesta näkökulmasta. Arki ja loma limittyvät toisiinsa siten, että lomassa on omat arkiset elementtinsä, kuten syöminen ja peseytyminen, ja toisaalta perinteisesti arkiseksi mielletyt asiat, kuten vaikkapa kotiruoka tai vaellus, saatetaan nostaa juhlan tai loman asemaan. FT Jari Eilola käsitteli perheen arkea historian tutkimuksen kannalta. Perhe ja sen arki on ollut historiallisen tutkimuksen fokuksessa vasta parikymmentä vuotta. Nähtävillä on ollut kaksi tutkimuksellista pääuomaa. Toisaalta perhe on ymmärretty lähinnä työ-, tuotanto- ja kulutusyksiköksi. Toisaalta on kiinnostuttu yksittäisten perheenjäsenten elämänkuluista ja kaarista. FM Niklas Huldén puhui arjen näyttäytymisestä perukirjoissa1700-luvun puolivälin ja 1900-luvun alun välillä. Arki näkyy niissä lähinnä harjoitettujen elinkeinojen ja materiaalisen ympäristön kautta. Vaikka perukirjat antavat yleistävän kuvan tietyn aikakauden ja talouden (perheen) arjesta, voidaan niiden kautta saada myös käsitys yhteiskunnan kehityksen ja tapahtumien vaikutuksista ihmisten arkeen. Lounaan jälkeen dosentti Helena Ruotsala käsitteli kenttätyöntekijän arkea esimerkkinään Marin tasavallan Shorunzan kyläkuntaan kohdistunut tutkimusprojekti. Tutkijan kenttätyö, eli läsnäolo vieraana kentällä, katkaisee usein tutkimuskohteen arjen. Näin kentän arki saattaa muodostua enemmän tutkijan kuin tutkimuskohteen arjeksi. Seuraavaksi FM Suvi Hänninen johdatteli kuulijat pyhän ja arjen suhteeseen. Katualttarien verkostot Napolissa Italiassa ovat esimerkki siitä miten pyhä ja arki eivät välttämättä ole toisiaan pois sulkevia ilmiöitä. Täällä pyhään liittyvät uskonnolliset kokemukset ovat julkisesti osa arkea, sen tapahtumia ja esineistöä. Arjessa tapahtuvat pyhän kohtaamiset konkretisoituvat katualttareissa. FM Pirjo Rautiainen kertoi kenttätyön arjesta omien kokemustensa kautta. Hän vertaili kahta erilaista kenttää: lyhyttä oleskelua Menominee-reservaatissa sekä pitkäaikaista ja laajaa kenttätyötä Matkaviestin- 9

tä-projektissa kotimaassa. Erilaisilla kentillä joutuu kohtaamaan erilaisia ratkaisuja vaativia haasteita. Jokainen kenttä on ainutlaatuinen, eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Museolehtori Raija Manninen lähestyi arkea mielenkiintoisesti roskien kautta. Manninen on kiinnostunut esineen muuttumisesta roskaksi ja taas takaisin esineeksi, esimerkiksi taiteessa tai museokokoelmissa. Hän pohdiskeli, ovatko roskat vain luokittelukysymys ja miksi kaikki roskat eivät ole saman arvoisia. Luemmeko roskista elettyä arkea vai kuviteltua arkea? Kansatieteen päivien viimeinen puhuja oli dosentti Pirjo Korkiakangas aiheenaan arjen nostalgisoituminen. Korkiakangas nosti esimerkiksi muun muassa työn ja arjen sankarit. Jo Kustaa Vilkuna yllytti näiden nostalgisointiin. Vanhemmat ihmiset saattavat muistella työtä nostalgisesti. Työ on ollut arvo sinänsä, elämä yksinkertaista ja ymmärrettävää, ja sen muisteleminen tuottaa mielihyvää. Nostalgia voi olla väline hallita omaa elämää ja maailmaa. Seminaaripäivät olivat ohjelmaltaan tiiviit ja monipuoliset. Arkea tarkasteltiin monesta näkökulmasta, mutta kysymys Onko arki tavallista ja jokapäiväistä? jäi kenties vaille suoraa vastausta. Ehkä yhtä oikeaa vastausta ei olekaan, sillä arki on monimuotoista ja sitä voi lähestyä monelta katsantokannalta. Arjen ja arkielämän käsitteellistäminen on tärkeää meille etnologeillekin, ja tälle työlle kolmannet kansatieteen päivät tarjosivat hyvän sysäyksen jatkaa eteenpäin. Niina Suomela ja Iina Wahlström 10

Vuoden gradu 2003 "Det medeltida Åbo" Historiskt iscensättande som folknöje och stadsprofilerande resurs Pro gradu -tutkielmani aihevalinta lähti huomioistani kuinka menneisyys eri muodoissa kiinnostaa nykyihmistä, ja miten historiaa käytetään eri tarkoituksiin. Ominaista ajallemme ovat mm. erilaiset "wanhan ajan markkinat" sekä johonkin historialliseen aikakauteen nojautuvat festivaalit, joista "Keskiajan Turku" on yksi esimerkki. "Keskiajan Turku" on tapahtuma, joka tarjoaa vuosittain viiden kesäpäivän ajan keskiaikateemaista ohjelmaa jota tuottavat Turun kulttuurikeskus, Aboa Vetus & Ars Nova museot, Turun Linna ja Turun Tuomiokirkko. Tutkielmassani keskityin käytännön syistä lähinnä Turun Vanhalla Suurtorilla järjestettäviin keskiaikaisiin markkinoihin, ja siihen keskiaikakuvaan jonka tapahtuma luo. Vanhan Suurtorin keskiaikaiset markkinat järjestää Turun Kulttuurikeskus. Markkinamyyjät ovat pukeutuneet keskaikaiseen tyyliin ja myyvät tuotteita jotka soveltuvat teeman henkeen. Tapahtumaa elävöittää satakunta vapaaehtoista markkinanäyttelijää, jotka kiertävät markkinaväen seassa näytellen eri episodeja. Markkinavieraita kutsuisin tässä tilanteessa näytelmän statisteiksi, sillä ilman heitä markkinanäytelmän tunnelma jäisi saavuttamatta. Markkinoiden keskeinen piirre onkin vuorovaikutteisuus yleisön ja esiintyjien välillä keskiaikaiset hahmot voivat kommentoida yleisön vaatetusta, tai muutoin lähestyä heitä. Täten myös markkinavieras vedetään mukaan tapahtumiin ja saa hetkeksi pienen roolin markkinanäytelmässä. Tapahtuma 11

luokin sekä osallistujille että vieraille mahdollisuuden leikkiin ja improvisaatioon. Vieraan päätettävissä on, tarttuuko hän leikkiinkutsuun vai tyytyykö hän olemaan ulkopuolinen tarkkailija. Monille osallistujille painava syy hakeutua markkinanäytelmään on ollut mahdollisuus näyttelemiseen. Suosituimpia rooleja olivatkin haastattelujeni perusteella kansanomaiset hahmot, jotka antoivat tilaa improvisaatiolle ja eläytymiselle. Tapahtuman luonne sallii normeista poikkeavaa käyttäytymistä, keskiaikahahmo saa olla kovaääninen, tuijottaa ihmisiä ja kaivaa nenäänsä muiden nähden. Tämä mahdollisuus toimia täysin päinvastaisesti kuin arkena on ollut keskeinen piirre perinteisissä karnevaaleissa, ja se koetaan tänäkin päivänä houkuttelevana. Yleisesti valloillaan ollut kuva keskiajasta on enemmän tai vähemmän romantisoitu, ruotsalainen etnologi Lotten Gustafsson on käyttänyt tästä termiä neoromanttinen keskiaikakuva, joka on sekoitus historiaa, satua, realismia ja fiktiota. Tähän kuvaan vaikuttanevat perinteiset ritari-tarinat sekä nykyään suuressa suosiossa oleva fantasiakirjallisuus 12

ja roolipelit. Keskiaikamarkkinoita analysoidessani totesin, että tapahtumassa pääosassa ei ole niinkään romanttinen, vaan enemmänkin burleski ja jopa groteski kuva keskiajasta. Monet markkinoilla tapahtuvat episodit käsittelevät kiistoja, rankaisua ja hulluttelua. Lisäksi monet hahmot ovat köyhiä, likaisia tai muuten huomiotaherättävän näköisiä, ja he käyttäytyvät nykynormien mukaan epäsiivosti. Tahtoisin myös väittää, että tapahtuma tarjoaa uudenlaisen, kansanomaisemman kuvan keskiajasta. Kaupungin perinteiset keskiaikaiset symbolit tuomiokirkko ja Turun linna ovat edustaneet lähinnä kirkollista ja maallista valtaa. Keskiaikaiset markkinat, kuten myös Aboa Vetus museo, puolestaan esittelevät keskiaikaa kaupunkilaisten näkökulmasta. Sen lisäksi että tapahtuma luo kuvia keskiajasta, se on laajemmasta perspektiivistä nähtynä myös osallinen Turku-kuvan rakentumiseen. Se vahvistaa mielikuvaa Turusta kaupunkina, jolla on pitkä ja muistamisen arvoinen menneisyys. Tällaista kaupungin menneisyyden korostamista voidaan käyttää kilpailuvalttina kiihtyneessä kaupunkien välisessä imagokilpailussa aikana jolloin mielikuvamarkkinoinnista ja elämysten tarjoamisesta on tullut arkipäivää myös kaupungeille. Suomen vanhimman kaupungin titteliä kantavan Turun asema on vuosien varrella muuttunut ja kaupungin voi tietyillä tavoilla kokea jääneen mm. nykyisen pääkaupunkimme varjoon. Keskiajan esiinnostamista Turussa voidaan kenties pitää muistutuksena siitä, että täältä Suomen urbanisoituminen sai alkunsa. Lisäksi kaupungin menneen loisto-ajan korostamista voidaan käyttää siirtämään huomio pois mahdollisisista lähihistorian ikävistä imagotekijöistä. Monet historioitsijat ovat kritisoineet historian elävöittämistä, jossa heidän mielestään viihteellinen pukuspektaakkeli syrjäyttää tieteellisen diskurssin. Kriitikot ovat väittäneet että tällä tavalla luotu yksinkertaistettu ja yleistetty historiankuva vääristää käsitystämme menneisyydestä sekä paikoista ja niiden historiallisista kerrostumista. En ole pro gradu -tutkielmassani lähtenyt tarkastelemaan tapahtuman autenttisuutta ja historiallista paikkansapitävyyttä, enkä myöskään sitä, 13

saavatko ihmiset tapahtuman pohjalta oikean vai väärän kuvan menneisyydestä. Haastattelujeni perusteella totesin kuitenkin, että ainakin minun haastattelemani tapahtumaan osallistujat ja markkinavieraat ovat tietoisia tapahtuman viihteellisyydestä, eivätkä odota sen tarjoavan historiallisia totuuksia ja täydellistä autenttisuutta. Tahdon vielä kerran kiittää Tarja Raninen-Siiskosta ja Ethnos ry:tä saamastani tunnustuksesta. Suuret kiitokset kuuluu tietysti myös innoittavalle pro gradu -ohjaajalleni Anna-Maria Åströmille, sekä Svenska Litteratursällskapetille joka on tukenut työtäni. Anne Maria Niemi Ilmoitusasioita Uutta kirjallisuutta Maarit Knuuttila, Jyrki Pöysä & Tuija Saarinen (toim.) SUULLA JA KIELELLÄ TULKINTOJA RUUASTA Tietolipas 202 Laajuus: 278 s. Julkaisuvuosi: 2004 ISBN: 951-746-566-1 Kustantaja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Teos tarkastelee ruoan merkitystä arjessa. Ruokakulttuuria lähestytään eri tieteenalojen näkökulmista. Suomalaisuuteen liitettävät ruokasymbolit, ruumiin ja ruoan suhde sekä etnisyyden rakentuminen ruoan ympärille nousevat artikkeleissa esiin. Ruoka, syöminen ja ruokailu liittävät tavallisenkin ruokailijan erilaisiin ruoasta käytäviin keskusteluihin ja pohdintoihin. Ruoan ja syömisen myötä liitytään yhteiskunnallisiin, taloudellisiin, poliittisiin ja ideologisiin ryhmiin. Ruokakulttuuriin liittyy kollektiivisia tapoja ja traditiota, se viestii etnisiin ryhmiin kuulumisesta, sekä liittää yksilön oman suvun ja yhteisön menneisyyteen. Suulla ja kielellä on mukana 14

ruoasta ja ruokakulttuurista käytävässä keskustelussa. Sitä ei ole suunnattu tiedeyhteisöiden sisäistä pohdiskelua varten, vaan sen tarkoitus on tarjota uusia näkökulmia ruokakulttuurin parissa työskenteleville opettajille, tutkijoille ja opiskelijoille. Keskustelu pohjoismaisesta agraarihistoriallisesta yhteistyöstä Tukholmassa Sunnuntaina 8. päivä elokuuta pidetään 25:e Nordiska historikermötetin yhteydessä keskustelu mahdollisesta pohjoismaalaisesta agraarihistoriallisesta yhteistyöstä. Tarkoitus on tiedustella onko mahdollista saada aikaan tällaista yhteistyötä Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välillä jossa agraarihistoria käsitellään hyvin laajasti tulkittuna (metsätalous, maanviljely, maisema, maaseutu ja näiden vaikutusta yhteiskuntakehitykseen yleensä). Lisäksi keskustellaan siitä minkälaiset muodot yhteistyö voisi omaksua (julkaisut englanniksi, netissä, tutkijankoulutus jne.). Kutsujat m.m. Janken Myrdal, Matti Peltonen, Per Grau Møller toivovat laajaa osallistumista myös muiden kuin historiantutkijoiden osalta. Paikkana on Tukholman yliopisto (Frescati), Hörsal 7 (Hus D, plan 3) ja tarkka ajankohta sun. 8.8.2004 klo 14.00-17.00. Kutsu löytyy kokonaisuudessaan myös Ethnoksen kotisivuilla osoitteessa http://www.ethnosry.org/ajankoh.html Jäsenmaksu taas ajankohtainen Tämän tiedotteen mukana toimitetaan vuoden 2004 jäsenmaksukuitit. Jos kuitti häviää tai joutuu hukkaan, voi maksun suorittaa yhdistyksen tilille SAMPO 800013-952844 viitenumerolla 17996. Jäsenmaksu on 20 euroa varsinaisilta jäseniltä ja 10 euroa opiskelijoita. Ethnologia Fennica ja neljä Ethnos-tiedotetta sisältyy hintaan. 15

Ethnos ry onnittelee sydämellisesti professori Matti Räsästä hänen 70-vuotispäivänsä (8.5.2004) johdosta sekä toivottaa Hyvää kesää kaikille ethnoslaisille. 16 Yliopistopaino Pikapaino 2004