Lasten ja nuorten puhelin ja netti Vuosiraportti 2006
Lasten ja nuorten puhelin ja netti Vuosiraportti 2006 Käsikirjoitus: Anne Ryhänen, Marjo Kankkonen Kuvat: Taru Moilanen Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, 00530 Helsinki www.mll.fi
Sisältö Ota pojan haaste vastaan... 2 1. Perustiedot Lasten ja nuorten puhelimesta ja netistä... 3 2. Vapaaehtoistyö Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä... 3 2.1 Ryhmäpäivystys... 4 2.2 Eettiset periaatteet ohjaavat päivystystyötä... 5 3. Puhelut ja viestit... 5 3.1 Kokonaismäärät... 5 3.2 Yhteydenottojen aiheet... 7 3.2.1 Tyttöjen aiheet... 7 3.2.2 Poikien aiheet... 8 3.2.3 Tyttöjen ja poikien erilaiset aiheet... 9 3.3 Lasten ja nuorten kontaktityylit... 11 3.4 Jatko-ohjaus: osa nuorista tarvitsee ammatillista apua... 12 3.5 Aina on liian vähän aikuisia kenelle puhua yhteydenottajien antama palaute palvelusta... 13 4. Pohdintaa... 14 4.1 Pojan puheenaiheet ovat pysyneet samoina... 14 4.2 Lamavuosina poikien testauspuhelut lisääntyivät... 14 4.3 Testauspuhelut ovat yleiseurooppalainen ilmiö... 15 4.4 Johtopäätökset... 16 Asiaa aikuiselle Ymmärrä kasvavaa poikaa... 20 Nuori-aikuinen-nuori -sanakirja... 24 Kuka kasvattaa pojistamme miehiä... 26 Tietoa pojista... 29 Kirjallisuutta ja lähteitä... 30 Muita lähteitä... 31 Liite: Toimintaa tukeneet kunnat... 32
Ota pojan haaste vastaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin soittaa tai lähettää viestin vuosittain noin 55 000 lasta ja nuorta. He tarvitsevat aikuista, joka on kiinnostunut heidän asioistaan. Tänä vuonna olemme tarkastelleet erityisesti poikien yhteydenottoja. Poikien osuus varsinkin 8 13-vuotiaiden soittajien joukossa kasvoi edellisvuodesta. Havaitsimme myös, että pojat tarvitsevat Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjien aikaa enemmän kuin tytöt. Meillä on asiaa aikuisille. Olemme jakaneet raporttimme kahteen osaan, jotta voisimme välittää murrosikäisten nuorten viestin. Raportin ensimmäisessä osassa kuvaamme Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toimintaa vuonna 2006. Raportin toisessa osassa käsittelemme kasvavan pojan kehitystä, ja miten tämä kuohuva kehitysvaihe nuoren puheessa kuuluu ja käytöksessä näkyy. Toivomme, että lukija saa nuorten poikien yhteydenotoista ja kehitysvaiheen kuvauksesta oivalluksia, jotka helpottavat pojan kohtaamista. Jos nuoren ohjaaminen tuntuu kilpistyvän vastarintaan, sivulla 24 olevan nuori-aikuinen-nuori -sanakirjan vilkaisu voi auttaa pysymään aikuisena. Isien, äitien ja muiden aikuisten kasvattajien on otettava pojan haaste vastaan. Mannerheimin Lastensuojeluliitto tarjoaa vanhemmille tukea murrosikäisen kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin ja -netti tukevat epävarmoja vanhempia. MLL:n internetsivujen Tukea vanhemmille -kokonaisuutta ollaan laajentamassa siten, että murrosikäisten vanhemmat saavat sivustolta tukea ja tietoa nuoren kohtaamiseen. Koulussa MLL toimii tukioppilaiden kanssa peruskoulun ylimmillä luokilla. Nuorten oma kohtaamispaikka on MLL:n Nuortennetti-sivusto. Lasten ja nuorten puhelin ja netti ohjaa osan nuorista keskustelemaan vanhempiensa, osan ammattilaisten kanssa. Kouluterveydenhuolto kohtaa koko ikäluokan, siksi sillä on merkittävä mahdollisuus tukea lasten ja nuorten tervettä kasvua ja kehitystä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto vaatii kouluterveydenhuoltoon panostamista. On vastuutonta, että kouluterveydenhoitajat pystyvät monin paikoin tekemään vain rutiinitarkastuksia ja peruskouluista puuttuu koulupsykologeja. Kun nuori tarvitsee jakajan vakavalle huolelleen, on löydyttävä avoin ovi ja sen takaa terveydenhuollon ammattihenkilö. MLL:n Lasten ja nuorten puhelin ja netti on maksuton palvelu kaikille suomalaisille lapsille ja nuorille. Se on sitä varhaista puuttumista ja tukea, jota kovin yksimielisesti peräänkuulutetaan. Laadukkaaseen puhelin- ja nettiauttamiseen tarvitaan yhteistyökumppaneita. MLL kiittää Raha-automaattiyhdistystä, lukuisia yrityksiä, yksityishenkilöitä, kouluja sekä 121 kuntaa, jotka loivat taloudellista pohjaa Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toiminnalle. Toiminnan perusta on kuitenkin noin 300 vapaaehtoisessa päivystäjässä. Sydämellinen kiitos Teille kaikille. Eeva Kuuskoski pääsihteeri Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2
1. Perustiedot Lasten ja nuorten puhelimesta ja netistä Lasten ja nuorten puhelimessa palvellaan vuoden jokaisena päivänä. Lapsen on saatava kertoa siitä, kun yksinäisyys vihlaisee ja sydämeen sattuu. Paha mieli on purettava. Myös silloin tekee mieli jutella jollekin, kun naurattaa, onni on potkaissut tai ahkeruus palkittu. Lasten ja nuorten puhelin ja netti (LNPN) on perustettu, jotta jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella olisi tukenaan mahdollisimman monta aikuista. Soittaminen ja kirjoittaminen on lapselle maksutonta. Puheluihin ja viesteihin vastaavat aikuiset, Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kouluttamat vapaaehtoiset päivystäjät. Lasten ja nuorten puhelin on ainoa suomenkielinen, valtakunnallinen, yksinomaan lapsille ja nuorille tarkoitettu auttava puhelin. Puhelinnumeroon 0800 120 400 vastataan arkipäivisin kello 14 20 ja viikonloppuisin kello 17 20. Juhlapyhinä päivystetään kello 14 17. Lasten ja nuorten puhelimen toimintaperiaatteisiin kuuluu aukiolo vuoden jokaisena päivänä. Lasten ja nuorten nettiin lapset voivat kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen aikuiselle miltä tahansa internet-yhteydellä varustetulta tietokoneelta. Kirjepalvelu on osa MLL:n nuorille tarkoitettua nettisivustoa Nuortennettiä, www.mll.fi/nuortennetti. Kirjeisiin luvataan vastata kahden viikon aikana. Käytännössä yhteydenottaja saa keskimäärin kolmessa päivässä päivystäjän vastauskirjeen, joka on luettavissa omilla tunnuksilla kirjepalvelun nettisivuilta. Lasten ja nuorten puhelin avattiin 1980, kirjepalvelu 2002. Molemmat palvelut tarjoavat aikuisen tukea ja aikaa. Yhteydenotot ovat kertaluonteisia. Jos asia ei ratkea tai huoli ei tunnu helpottuvan, yhteydenottaja ohjataan puhumaan asiasta oman lähiympäristönsä aikuisten kanssa. LNPN:n toiminta noudattaa eettisiä periaatteita, jotka on hyväksytty Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukunnassa. Periaatteiden mukaan yhteydenottajalle tarjotaan ennen kaikkea mahdollisuutta luottamukselliseen keskusteluun. Puhelin- ja verkkoauttamisesta vastaa taustaorganisaatio ei yksittäinen päivystäjä. Vuonna 2006 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toiminnan mahdollistivat Rahaautomaattiyhdistys, 121 kunnan tuki sekä useissa kouluissa tehtävä päivätyökeräys palvelun hyväksi. Toimintaa tukeneet kunnat on lueteltu liitteessä sivulla 32. 2. Vapaaehtoistyö Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä Vuonna 2006 Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä toimi 288 vapaaehtoista päivystäjää, jotka vastasivat yhteydenottoihin seitsemällä eri paikkakunnalla Suomessa. Kaikki vapaaehtoiset päivystäjät on haastateltu ennen noin 25 tunnin mittaista peruskoulutusta. Peruskurssin jälkeen päivystäjät sitoutuvat säännölliseen päivystystyöhön sekä osallistumaan 3
jatkokoulutuksiin. Päivystäjille järjestetään jatkuvaa tukea ja ohjausta työhönsä. Muilla päivystyspaikkakunnilla kuin Helsingissä tuki ja ohjaus järjestettiin vielä vuonna 2006 kerran kuussa tapahtuvien työnohjauksellisten ryhmäkeskustelujen avulla. Helsingissä oli MLL:n ammattihenkilö läsnä tukemassa koko ryhmäpäivystysvuoron. Päivystäjän muisto Lasten ja nuorten puhelimen eräs nykyinen päivystäjä muisteli, miten hän itse soitti testaussoiton 1980-luvulla Lasten ja nuorten puhelimeen. Päivystäjä ja ystävänsä olivat saaneet jostain palvelun numeron ja päättäneet soittaa ja jekuttaa kunnolla puheluun vastaajaa. Vastaanotto oli kuitenkin ollut täysin erilainen kuin soittajat olivat odottaneet. Aikuinen ei ollutkaan suuttunut tai pamauttanut luuria korvaan. Miespäivystäjä oli kuunnellut soittajia ja vitsien jälkeen ruvennut ystävällisesti kyselemään soittajien muita kuulumisia. Päivystäjä sanoo, että tuon kohtaamisen hän muistaa vieläkin. Muisto on ollut niin merkittävä, että hän halusi nyt tulla Lasten ja nuorten puhelimeen jakamaan hyväksytyksi tulemisen kokemuksia tämän ajan testaussoittajille. 2.1 Ryhmäpäivystys Helsingissä siirryttiin marraskuussa 2005 kokeilemaan ryhmäpäivystysmallia, jossa päivystystyötä tehdään MLL:n työntekijän ohjaamissa ryhmissä. Ryhmät alkavat 15 minuutin startilla, jossa valmistaudutaan yhdessä päivystysvuoroon. Päivystys päättyy puolestaan 30 minuutin mittaiseen purkuun, jossa on tarkoitus käsitellä yhdessä päivystyksen aikana heränneitä ajatuksia ja tunteita. Ryhmäpäivystysmalli on osoittautunut niin työntekijöiden kuin päivystäjien kannalta toimivaksi tavaksi tehdä tämänkaltaista vapaaehtoistyötä. Puheluiden ja nettiviestien sisältöjä on voitu entistä paremmin pohtia yhdessä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kannalta ryhmäpäivystysmalli on antanut paremman mahdollisuuden reagoida lasten yhteydenotoissa ilmenneisiin viesteihin sekä vapaaehtoisten päivystäjien tunnelmiin. Helsingissä kokeiltu ryhmäpäivystysmalli otetaan vuoden 2007 aikana käyttöön myös Oulussa ja Jyväskylässä, jotka ovat Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystyspaikkakunnat organisaatiouudistuksen jälkeen. Päivystystyö keskitetään kolmelle paikkakunnalle, minkä seurauksena on mahdollista saada entistä useampi puhelinlinja samaan aikaan auki. Ryhmäpäivystyksen myötä voikin sanoa, että MLL on parantanut ja tulee parantamaan Lasten ja nuorten puhelimen ja netin laatua ja palvelun saatavuutta. Päivystäjien mielipiteitä ja kokemuksia uudesta mallista tutkittiin Johanna Temisevän opinnäytetyössä. Keväällä 2006 tehdyn kyselyn mukaan 92 prosenttia kyselyyn osallistuneista päivystäjistä sanoi, että on mukavaa päivystää ryhmässä. 89 prosenttia heistä sanoi, että on tärkeää, että voi puhua heti päivystyksen jälkeen voimakkaita tunteita herättävistä puheluista. 4
Eräs päivystäjä antoi mallista seuraavanlaista palautetta: Mielestäni olette luoneet toimivan konseptin päivystykseen. On ollut ilo tulla, kun vastassa on ollut ohjaaja, joka on koonnut porukan, esitellyt tuntemattomat ja infonnut ajankohtaisista asioista. Myös tuki ja keskustelut päivystyksen aikana ovat antaneen paljon ja niistä on aina oppinut lisää. Päivystyksen purku on ollut aivan ehdoton, myös silloin kun itsellä ei ole ollut mainittavia tarpeita. On ollut hyvä kuunnella muiden puheluita ja vastauksia niihin. 2.2 Eettiset periaatteet ohjaavat päivystystyötä Lasten ja nuorten puhelin ja netti kuuluu Vapaaehtoisen puhelin- ja verkkoauttamisen eettisten periaatteiden neuvottelukuntaan (PuhEet). MLL toimii vuosina 2006 2007 neuvottelukunnan puheenjohtajana. PuhEetiin piiriin kuuluvat yhteisöt sopivat keväällä 2006 uusista eettisistä periaatteista, jotka laajennettiin myös verkkoauttamisen alueelle. Uusissa periaatteissa haluttiin määritellä PuhEetiin piiriin kuuluvien yhteisöjen tarjoaman palvelun luonne sekä oikeudet ja velvollisuudet niin yhteydenottajalle, päivystäjälle kuin taustaorganisaatiolle. Eettiset periaatteet löytyvät kokonaisuudessaan osoitteessa www.mll.fi/puheet. Periaatteet on tiivistetty seuraaviin kolmeen kohtaan: 1. Palvelusta ja sen laadusta vastaa ylläpitäjäyhteisö, joita voivat olla yhdistykset, säätiöt ja uskonnolliset yhdyskunnat. Toiminta on yleishyödyllistä eikä palvelun ylläpitäjäyhteisö saa siitä taloudellista hyötyä. 2. Yhteydenottajalle tarjotaan mahdollisuutta tulla kuulluksi kyseiseen palveluun kuuluvissa asioissa. Palvelussa toteutuvat luottamuksellisuus, nimettömyys ja yhteydenottajan kunnioittaminen. 3. Päivystäjä on vapaaehtoinen tai palkattu, palvelun ylläpitäjäyhteisön tehtävään valitsema ja kouluttama henkilö, joka saa tehtäväänsä tukea ja ohjausta. Päivystäjällä on oikeus pysyä nimettömänä ja olla suostumatta epäasialliseen kohteluun. 3. Puhelut ja viestit 3.1 Kokonaismäärät Vuonna 2006 Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vapaaehtoiset päivystäjät vastaanottivat 55 435 yhteydenottoa eri-ikäisiltä tytöiltä ja pojilta. Yhteydenottojen määrä sisälsi 52 751 puhelinkeskustelua ja 2 684 nettiviestiä. Lasten ja nuorten puhelimeen soittivat eniten 11 13-vuotiaat, heistä poikia oli 70 prosenttia ja tyttöjä 30 prosenttia. Kaikista soittajista poikien osuus oli 66 prosenttia. Lasten ja nuorten nettiin kirjoittajista 93 prosenttia oli tyttöjä, pääasiassa 14 16-vuotiaita. Keskustelupuheluilla tarkoitetaan sellaisia kohtaamisia vapaaehtoisen ja soittajan välillä, joissa ehtii syntyä vuorovaikutusta ja jakamista. Puhelun kesto saattaa olla viisi minuuttia tai 25 minuuttia.
Testauspuhelut kuuluvat olennaisena osana Lasten ja nuorten puhelimen kaltaiseen palveluun. Niiden pituus ja sisältö vaihtelee, mutta yhteistä on, että ne ovat kuin oven koputuksia, joilla lapsi ja nuori testaa ja kokeilee eri keinoilla aikuista: kestääkö aikuinen minua? Hyväksytäänkö minut tällaisenakin? Edellisvuoteen verrattuna vastattujen nettiviestien määrä nousi 1 538:lla. Nettiviestien kasvu selittyy sillä, että nettipalveluun panostettiin vuonna 2006 entistä enemmän: Mannerheimin Lastensuojeluliitto koulutti ison joukon pelkästään nettivastaajia. Vuonna 2006 kirjepalvelun etusivu ladattiin 59 017 kertaa. Kävijöistä 8 660 päätyi ruuhkasivulle, jossa kerrottiin, että palvelussa ei juuri nyt voida vastaanottaa enempää lasten ja nuorten kirjeitä. Tilanne on kuitenkin parantunut aikaisemmasta vuodesta. Vuoden aikana kaikista halukkaista kirjoittajista pystyttiin kohtamaan 24 prosenttia, edellisvuonna vastaava luku oli kahdeksan prosenttia. Lasten ja nuorten puhelimen numeroon 0800 120 400 soitettiin yhteensä 160 993 kertaa. Edellisvuoteen verrattuna kaikkien vastattujen puhelujen määrä laski 16 441:llä. Suurin syy puhelumäärien laskuun oli se, että nuoret ylipäänsä soittivat vähemmän kuin aikaisemmin. Suuntaus on sama kuin muuallakin Euroopassa: nettipalvelujen kysyntä kasvaa lasten ja nuorten keskuudessa. Vastattujen puhelujen määriä laskivat myös kehittämistyöhön liittyvät puhelintekniset vaikeudet. Kaikista soittoyrityksistä pystyttiin vastaamaan 36 prosenttiin, palvelun saatavuusprosentti oli samansuuruinen myös vuonna 2005. Lasten ja nuorten puhelimen numeroon 0800 120 400 soitettiin yhteensä 160 993 kertaa Luopuneet 21207 kpl 13 % Aukioloaikojen ulkopuolella tulleet puhelut 32499 kpl 20 % Vastatut puhelut 57289 kpl 36 % Ruuhka-vastaajaan tulleet puhelut 49998 kpl 31 %
Lasten ja nuorten puhelimen numeroon soitettiin aukioloaikojen ulkopuolella yhteensä 32 499 kertaa. Päivystyksen aikana ruuhkavastaajaan päätyi 49 998 soittajaa. Eniten ruuhkavastaajaan päädyttiin maaliskuussa, kesällä ja koko syksyn aikana. Luopuneita soittajia, jotka soittivat numeroon, mutta eivät jaksaneet odottaa pääsemistä päivystäjälle asti, oli koko vuonna 21 207. Eniten näitä soittajia, jotka joko halusivat testata puhelinnumeroa tai jotka eivät teknisistä syistä koskaan päätyneet päivystäjälle asti, oli tammi huhtikuun aikana. Vuonna 2006 Lasten ja nuorten puhelin ja netti siirtyi Helsingissä ryhmäpäivystysmalliin. Samalla vaihdettiin puhelintekniikka, jonka toimivuutta parannettiin koko kevään ajan. Uuden päivystystavan myötä valtakunnallisten päivystyspisteiden määrää vähennettiin seitsemästä kolmeen, mikä näkyy loppusyksyn ruuhkavastaajaluvuissa. 3.2 Yhteydenottojen aiheet Seuraavaksi tarkastellaan yhteydenottojen aiheita sukupuolten perusteella. Tyttöjen ja poikien kysymykset ja huolenaiheet, joiden vuoksi he ottavat yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin ovat erilaisia. 3.2.1 Tyttöjen aiheet Vuonna 2006 tytöt soittivat Lasten ja nuorten puhelimeen 13 322 keskustelupuhelua sekä pienen osan 30 300 testauspuhelusta. Tytöt puhuivat samanlaisista aiheista kuin edellisvuonnakin. He tarvitsivat aikuista kuuntelemaan omia kuulumisiaan ja ratkaisemaan tietokysymyksiä. Tietokysymykset koskevat jotakin yksittäistä, konkreettista informaatiota. Puheluissa tytöt pohtivat myös seurusteluaan, ihastumistaan, seksiä sekä ihmissuhteita kotona ja kaveriporukassa. Tyttöjen 10 yleisintä aihetta puhelimessa Kuulumiset Tieto Seurustelu Seksi Suhteet kotona Suhteet kamuihin Kiusaaminen Ei tekemistä Koulu Kuukautiset 4 5 5 5 7 7 9 9 15 18 0 5 10 15 20 Tytöt soittivat 13 322 keskustelupuhelua vuonna 2006. (Ilmoitettu prosenteissa, samassa puhelussa voi olla monta aihetta.)
Tytöt kirjoittivat Lasten ja nuorten nettiin 2 440 viestiä, mikä on1425 viestiä enemmän kuin edellisvuonna. MLL on kahtena viime vuotena kiinnittänyt huomiota Lasten ja nuorten puhelimen vuosiraporteissa tyttöjen selvästi nousseeseen mielen pahoinvoinnin määrään. 17 19-vuotiaiden tyttöjen puheluissa erilaiset vakavammat ongelmat alkoivat näkyä entistä selvemmin vuonna 2004. Vuonna 2006 tytöt käsittelivät aihetta pääasiassa nettiviesteissään. 11 13-vuotiaiden tyttöjen viestien aiheista 16 prosenttia käsitteli jännittämistä, pelkoja, syömishäiriöitä, ahdistuneisuutta, masentuneisuutta sekä itsetuhoisuutta. Samoja aiheita käsiteltiin neljäsosassa 14 19-vuotiaiden tyttöjen viestejä. Edellisvuoteen verrattuna vakavammista pulmista kertovien nettiviestien prosentuaaliset määrät ovat säilyneet samansuuruisina, vaikka vastaanotettujen kirjeiden määrä on kaksinkertaistunut. Nettipalvelu tuntuu olevan luonteva ja helppo paikka kirjoittaa mielen pahoinvoinnista. Kasvottomuus mahdollistaa ehkä häpeällisiksikin koettujen asioiden tunnustamisen. Nettikirjeiden lähettäminen on erityisesti tytöille luonteva tapa jakaa asioitaan: koko Lasten ja nuorten netin olemassaolon ajan juuri tytöt ovat olleet selvä enemmistö kirjoittajista. Vuonna 2006 mielen pahoinvointiin liittyvien aiheiden lisäksi tytöt kirjoittivat paljon ihmissuhteistaan. Nettiviestien kolme yleisintä aihetta olivat suhteet kotona ja suhteet kavereihin sekä seurustelu ja ihastuminen. Suhteet kotona Suhteet kamuihin Seurustelu Masentuneisuus Koulu Itsetuhoisuus Kiusaaminen Ahdistuneisuus Syömishäiriöt Yksinäisyys Tyttöjen 10 yleisintä aihetta netissä 0 5 10 15 20 25 30 Tyttöjen kirjoittamia kirjeitä yhteensä 2 440 vuonna 2006 (Ilmoitettu prosenteissa, samassa viestissä voi olla monta aihetta) 6 6 8 10 9 9 14 21 20 26 3.2.2 Poikien aiheet Vuonna 2006 pojat soittivat Lasten ja nuorten puhelimeen 9143 keskustelupuhelua sekä valtaosan 30 300 testauspuhelusta. Edellisvuoteen verrattua pojat soittivat vain 427 keskustelupuhelua vähemmän. Testauspuhelujen määrä laski 11 290 puhelulla. 8
Poikien tarve keskustella puhelimessa aikuisen vapaaehtoisen päivystäjän kanssa ei ole kuitenkaan vähentynyt. Tyttöjen ja poikien ero on tässä silmiinpistävän merkittävä. Tytöt ovat löytäneet kirjalliseen ilmaisuun perustuvan MLL:n nettipalvelun, kun taas vuonna 2006 Lasten ja nuorten nettiin kirjoitti vain 178 poikaa. Puhuminen oli pojille ylivoimaisesti kirjoittamista luontevampi tapa lähestyä aikuista. Poikien 10 yleisintä aihetta puhelimessa Päivän kuulumiset Seurustelu Ei tekemistä Itsetyydytys Kiusaaminen Suhteet kotona Koulu Kysymykset murrosiästä Seksi 22 Tieto 0 5 10 15 20 25 Pojat soittivat 9143 keskustelupuhelua vuonna 2006 (Ilmoitettu prosentteina, samassa puhelussa voi olla monta aihetta) 3 3 3 4 6 6 7 14 20 Poikien puheluiden aiheet eivät ole muuttuneet, poika tarvitsee aikuista samoja teemoja pohtimaan kuin edellisinäkin vuosina. Poika kysyy ja pohtii ennen kaikkea seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Poika kertoilee päivänsä tapahtumista ja tarvitsee apua tietokysymyksiinsä. Poika pohtii seurustelua ja ihastumisia, kyselee vinkkejä siihen, miten saisi ajan kulumaan ja miettii myös, onko itsetyydytys normaalia, tekevätkö sitä muutkin. Poikien puheluissa kuulee usein perheen ongelmista: väkivallasta ja vanhempien alkoholin käytöstä. 3.2.3 Tyttöjen ja poikien erilaiset aiheet Tyttöjen ja poikien puheluiden aiheita verrattaessa löydetään selviä eroja sekä myös aiheita, jotka koskettavat tasapuolisesti molempia sukupuolia. Pojat soittavat Lasten ja nuorten puhelimeen selvästi enemmän seksiin, itsetyydytykseen, seksuaalisiin vähemmistöihin ja huumausaineisiin liittyvissä kysymyksissä. Molempia sukupuolia askarruttivat tietokysymykset, kysymykset tekemisen puutteesta sekä murrosiästä, ehkäisystä ja päihteiden käytöstä. Tytöt puhuvat poikia enemmän seurustelusta ja ihastumisesta, kiusaamisesta, kuukautisista, ulkonäöstä, mahdollisesta raskaudesta ja masentuneisuudesta. 9
Eroja tyttöjen ja poikien keskustelupuhelujen aiheiden yleisyydessä Seksikysymykset Päivän kuulumiset Tietokysymykset Seurustelu, ihastuminen Ei tekemistä Itsetyydytys Kiusaaminen Suhteet kotona Koulu ja opiskelu Kysymykset murrosiästä Suhteet kavereihin Harrastukset Seksuaaliset vähemmistöt Ehkäisy Alkoholi Tupakka 1 1 1 1 1 2 2 2 2 2 2 2 3 3 3 3 4 5 5 5 6 6 7 7 7 9 9 14 15 18 20 22 Tytöt Pojat 0 5 10 15 20 25 (Ilmoitettu prosentteina, samassa puhelussa voi olla useita aiheita) Ero on selvä, kun tarkastellaan vielä tarkemmin, kuinka monta kertaa pojat ja tytöt ovat soittaneet nimenomaan seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista: seksistä, seurustelusta, itsetyydytyksestä, seksuaalisista vähemmistöistä, ehkäisystä, ulkonäöstä, raskaudesta, sukupuolitaudeista ja abortista. Tyttöjen puheluiden aiheista 27 prosenttia käsittelee näitä seksuaalisuuteen liittyviä teemoja, pojilla vastaava luku on 38 prosenttia. Pojilla on selvästi tiedonpuutetta ja tarve puida normaalin seksuaalisuuden muotoja. Moni poika miettii, onko normaalia masturboida tai ihastua toiseen poikaan. Usein kysyttyjä kysymyksiä ovat myös normaalin peniksen pituus ja se, onko normaalia, jos seksi pyörii mielessä jatkuvasti. Tyttöjen pohdinnat liittyvät seurusteluun, kuukautisiin ja omaan ulkonäköön sekä kysymykseen: Olenko liian lihava? Tytöt kysyvät myös seksistä: miltä ensimmäinen yhdyntä tuntuu ja milloin on ekan kerran oikea aika? 10
3.3 Lasten ja nuorten kontaktityylit Lasten ja nuorten puhelimen ja netin yhteydenotot voidaan luokitella yhteydenottajan kontaktityylin perusteella. Suuri osa nuorista on avun hakijoita ja tuen etsijöitä. Nuoret haluavat tyypillisesti purkaa pahaa mieltään, kun tyttö- tai poikaystävä jätti tai kun kotona ei ole hyvä olla. Joukossa on niitä, joita kiusataan ja nuoria, jotka ovat joutuneet hankauksiin opettajansa kanssa. Usein jo kuunteleminen ja kohtaaminen auttavat näiden yhteydenottajien kohdalla. Osassa puheluista on kyse akuutista hätätilanteesta. Näitä yhteydenottajia kohdatessa päivystäjää tuetaan muistamaan, että aikuisen ei tarvitse tietää ratkaisuja vaan niitä etsitään yhdessä. Päivystäjät tuntevat hätänumerot ja jatko-ohjauspaikat. Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin ottavat yhteyttä myös tiedon hakijat, jotka saattavat kysellä mopon virityksestä, paino-ongelmista tai seksuaalisuudesta. Päivystäjä voi kertoa vastauksen jos osaa tai hän voi ohjata nuoren tiedon lähteelle. Hän voi myös jatkaa keskustelua kysellen: Mistä olet kuullut nuo sanat? Miten tuo termi liittyy tällä hetkellä sinun elämääsi? Jään murtajat kokeilevat palvelua; he saattavat kysyä Lasten ja nuorten puhelimen ja netin toimintatavoista, kertoilla hyväntahtoisesti vitsejä yksin tai ryhmässä, laulaa tai soittaa. He haluavat kertoa kuulumisiaan tai kysellä vinkkejä, miten saisivat iltapäivän kulumaan. Tämän ryhmän yhteydenottajat soittavat usein uudelleen todettuaan, että Lasten ja nuorten puhelimen ja netin päivystäjä on suhtautunut heihin kunnioittavasti. Haasteellisinta päivystäjille on pysyä aikuisena testailijoiden ottaessa yhteyttä. Testailijat haluavat tietoisesti ärsyttää, loukata, kokeilla seksisanavarastoaan tai härnätä päivystäjää. Osa testailijoista voi vain huutaa, äännähdellä, olla ihan hiljaa, kirjoittaa vitsin nettipalveluun tai laittaa heti luurin kiinni, kun päivystäjä vastaa. Testailijoita ei mielletä Lasten ja nuorten puhelimessa palvelun väärinkäyttäjiksi. He ovat lapsia ja nuoria, joiden kehitysvaiheeseen tai henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen liittyy tarve purkaa pahaa oloaan tai testata aikuista ja aikuisen maailmaa. Vaikka heidän loukkauksensa voivat tuntua päivystäjästä pahalta, heitä rohkaistaan keskustelemaan lisää. Mikä heille kaikille on yhteistä? Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin yhteyttä ottavien tarkoituksena on aina saada kontakti aikuiseen. Olipa soittaja tyttö tai poika, 7- tai 17-vuotias, Helsingistä tai Ivalosta ja uskalsipa hän soittaa yksin tai porukassa. Tarjoamme aikuisen tukea Aikuisena pysyminen tarkoittaa kaikissa kontakteissa luottamuksen herättämistä: Minä kestän, mitä tahansa tapahtuu. Minä seison vierelläsi palan matkaa. Aikuinen sanoo kyllä, ei, en tiedä. Jokaista nuorta arvostetaan, mutta kaikkea mitä luurista kuulee, ei tarvitse kuunnella,. Tavoitteena on, että Lasten ja nuorten puhelin ja netti olisi paikka, jossa ymmärretään ja kannustetaan, mutta myös tarvittaessa rajoitetaan. Lyhyessäkin kohtaamisessa on mahdollista vahvistaa nuoren haurasta itsetuntoa. 11
Puhelimeen soittaa toisinaan myös palvelun väärinkäyttäjiä, joita ovat vakiosoittajat ja päivystäjää hyväksikäyttävät seksisoittajat. Vakiosoittajaksi määritellään yhteydenottaja, joka soittaa toistuvasti, vaikka hänelle on kerrottu, että hänen kannattaisi olla yhteydessä esimerkiksi tuttuun ammattihenkilöön. Vakiosoittajien joukossa on suurempaa psyykkistä tukea tarvitsevia nuoria ja aikuisia. Palvelua väärinkäyttävät seksisoittajat ovat niitä, jotka haluavat seksuaalista tyydytystä päivystäjän avulla. 3.4 Jatko-ohjaus: osa nuorista tarvitsee ammatillista apua Lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista 70 prosenttia sai päivystäjän mielestä avun jo puhelinkeskustelussa ja 30 prosenttia soittajista ohjattiin hakemaan apua muualta. Lasten ja nuorten netin kirjoittajista puolestaan 65 prosenttia jatko-ohjattiin eteenpäin. Ero selittyy nettipalveluun tulleiden vakavampia mielen ongelmia käsittelevien viestien suuresta määrästä. Puhelin- ja nettipalvelussa yleisin jatko-ohjaustaho olivat lapsen ja nuoren omat vanhemmat, puhelimessa kuusi ja netissä 20 prosenttia ohjattiin ensisijaisesti juttelemaan asiastaan kotona. Asia oli useimmiten sellainen, että omien vanhempien voidaan ajatella olevan parhaita opastajia ja neuvojia. Tai päivystäjä arvioi kehottaessaan nuorta keskustelemaan äidin tai isän kanssa, että vanhempien olisi hyvä saada tietää, mitä lapsi pohtii. Usein nuoria neuvottiin ottamaan yhteyttä myös terveydenhuoltoon ja kouluhenkilöstöön. Keskustelupuhelujen jatko-ohjaus prosentteina Vanhemmat 6 Terveydenhuolto 5 Kouluhenkilöstö 4 Muut auttavat puhelimet 2 Muu läheinen aikuinen 2 Oma hoitopaikka 1 Muu sosiaalityö 1 0 1 2 3 4 5 6 N= 26940 12
Nettiviestien jatko-ohjaus prosentteina Vanhemmat 20 Terveydenhuolto 17 Kouluhenkilöstö Muu läheinen aikuinen Oma hoitopaikka Mielenterveystoimisto Muut auttavat puhelimet Nuorisoneuvola Lastensuojelu Muu sosiaalityö Nuorisotyö Poliisi 1 1 1 1 1 1 2 3 5 11 N= 5007 0 5 10 15 20 Lapsen ja nuoren kannalta on aina tärkeää, että jatko-ohjaustaho löytyy läheltä, kotoa, koulusta tai terveyskeskuksesta. Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä puhutaan ensisijaisesta jatko-ohjaustahosta. Yhteydenottajan kanssa pohditaan aina ensimmäisenä, keitä aikuisia hänen tavalliseen arkeensa kuuluu ja kuka heistä voisi olla sellainen, jolle voisi mennä omasta asiasta puhumaan. 3.5. Aina on liian vähän aikuisia kenelle puhua yhteydenottajien antama palaute palvelusta Nuortennetin sivuilla on palautekanava, johon lapset ja nuoret voivat jättää palautetta kohtaamisestaan päivystäjän kanssa. Vuonna 2006 kirjepalvelusta annettiin yhteensä 196 palautetta, joista suurimmassa osassa (58,2 prosenttia) palvelulle annettiin arvosana hyvä. Saatu vastauskirje oli koettu ennen kaikkea rohkaisevaksi, asialliseksi ja ystävälliseksi. Palautetta olivat antaneet myös 102 nuorta, jotka eivät olleet päässeet kirjoittamaan palveluun tai jotka odottivat vastauskirjettä. Suuren kysynnän takia kirjepalvelussa joudutaan ylläpitämään kirjekattoa, jolla säädellään saapuneiden kirjeiden määrää. Monissa palautteissa näkyikin nuoren harmistuminen sen johdosta, ettei hän ollut päässyt kirjoittamaan vapaaehtoiselle. Hommatkaa lisää henkilökuntaa kirjeiden vastaamiseen!!!!!!!! Tää on todella hyvä juttu, että tänne voi kirjoittaa, jos on joku pulma tai joku ilon aihe, jonka haluaa jakaa toisen kanssa, jos on vaikka sen verran ujo, että ei uskalla puhua puhelimessa, niin monelle tää kirjoittaminen on paljo helpompaa. Mä nostan teille hattua, kun vastaatte 13
hyvin kirjeisiin. Kiitos tästä ihanasta paikasta, jossa voi kertoa murheensa muillekin! Miksi muka on liikaa postia tullu, ettei saa kirjottaa!!! Jollainhan voi olla tosi tärkeä asia ja sitten tulee hirveä pettymys, kun ei muka voikkaan kirjoittaa asiaansa. Tällainen on aivan erinomainen paikka, te teette arvokasta työtä! Itse lukeudun nuoriin ja kokemuksesta tiedän, että aina on liian vähän aikuisia kenelle puhua. Lasten ja nuorten puhelimesta annettiin kirjepalvelun kautta 72 palautetta. Palautteen antajista suurin osa (68,1 prosenttia) oli soittanut, koska oli halunnut apua asiansa ratkaisemiseksi tai koska oli halunnut vain jutella aikuisen kanssa. Palautteen antajat kuvailivat käytyä keskustelua ennen kaikkea sanoilla rohkaiseva ja ystävällinen. 4. Pohdintaa 4.1 Pojan puheenaiheet ovat pysyneet samoina Poikien keskustelupuhelujen aiheet ovat pysyneet samoina koko 2000-luvun: 8 10-vuotiaat pojat tahtovat kuulijaa päivän tapahtumilleen ja vastauksia tietokysymyksiinsä. 11 13-vuotiaat pojat testaavat aikuista päivystäjää ja kysyvät seksistä. 14 19-vuotiaat puhuvat seksistä, seurustelusta ja itsetyydytyksestä. Edelleen, kuten jo 1980- ja 1990-luvuilla, seksuaalisuus ja murrosikä puhututtivat nimenomaan poikia. Pojilla on yksilöllinen kehitysvauhti, ja vaikuttaa siltä, että poika tarvitsee jokaisena ikävuotenaan seksuaalikasvatusta. On hyvä, jos vanhoja, tuttuja asioita kerrataan ja valmistaudutaan samalla uuteen vaiheeseen. Vain sillä tavoin tieto ja pojan kokemus kohtaavat. Poika tarvitsee ensi vaiheessa tietoa vartalon kehittymisestä, seuraavassa vaiheessa pitäisi itsetyydytys ja seksin ajatteleminen normalisoida. Lasten ja nuorten puhelimen puheluiden perusteella on tärkeää huomata, että myös lukioiässä pojilla on tarve saada pohtia aikuisen kanssa seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. 4.2 Lamavuosina poikien testauspuhelut lisääntyivät 1980-luvun alussa 70 prosenttia keskustelupuhelujen soittajista oli tyttöjä. Vuosikymmenen puolivälissä pojat alkoivat soittaa enemmän ja pitkään noin 40 prosenttia soittajista oli poikia. Ensimmäisen kerran vuonna 1994 enemmistö (55 prosenttia) keskustelupuhelujen soittajista oli poikia. Sama tilanne jatkui vuoteen 1998 saakka. Vuodesta 1999 lähtien tyttösoittajat ovat jälleen olleet enemmistönä. 2000-luvulla tyttöjen osuus on ollut 58 65 prosenttia. Vuonna 1990 testaussoittoja soitettiin 8 506, mikä oli neljäsosa kaikista puheluista. Vuonna 1993 testaussoittoja tuli 14 441 eli 40 prosenttia kaikista puheluista. Vuosina 1996 1998 testauspuhelut kattoivat jo puolet kaikista Lasten ja nuorten puhelimeen soitetuista puheluista. Testauspuhelujen määrä nousi selvästi vuonna 1999: testaajia oli melkein kaksi kolmasosaa kaikista soittajista. Vuosina 2000 2005 testaussoittojen määrä pysyi samansuuntaisena. Vuonna 2006 testauspuheluiden osuus laski 57 prosenttiin kaikista vastatuista puheluista. 14
Testauspuhelujen määrän kasvua 2000-luvun vaihteessa voitaneen perustella useallakin eri syyllä. Matkapuhelinten yleistyminen on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että testaussoittoja on ollut helpompi soittaa. Lasten ja nuorten elämään tuntuu vaikuttaneen vahvasti myös lamavuosien tuska perheissä. Tukalissa tilanteissa nuoren kasvukivut saattoivat olla jo liikaa. Kotona ei enää jaksettu nuoren murrosikää, vaan nuoren oli alettava potea sitä muualla, esimerkiksi testaamalla Lasten ja nuorten puhelimen aikuista päivystäjää. MLL:n Vanhempainpuhelimeen ja -nettiin vuonna 2006 yhteyttä ottaneista kaikista 7 15-vuotiaiden vanhemmista 24 prosenttia jakoi huoltaan pojan käyttäytymisestä. Pojan levottomuus, keskittymisen pulmat, uhmakkuus, rajaton käyttäytyminen ja kiroilu mietityttivät vanhempia, jotka pohtivat yhdessä päivystäjän kanssa, mitä tilanteelle voisi tehdä. Mistä voisi saada apua, miten saisi lapsen toimimaan yhteisten pelisääntöjen mukaan ja miten voisi reagoida rajoja kokeilevaan käyttäytymiseen? Osassa yhteydenotoissa haettiin keinoja tavallisen murrosikäisen käytöksen kohtaamiseen, osassa kontakteissa koettiin voimattomuutta vakavampien käytöshäiriöiden edessä. Poikien vanhemmat ottavat useammin yhteyttä Vanhempainpuhelimeen ja -nettiin kuin tyttöjen vanhemmat. Poikien vanhemmat pohtivat aika yksin, miksi meidän poikamme käyttäytyy näin, vaikka naapurissa kamppailtaisiin samojen ajatusten kanssa. Pojan käytös yllättää ja saattaa aiheuttaa häpeääkin: Onko meidän poika normaali, kun se noin möykkää ja huutelee julkisesti? 4.3 Testauspuhelut ovat yleiseurooppalainen ilmiö Testauspuhelut eivät ole vain suomalainen ilmiö. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on jäsenenä Child Helpline Internationalissa, johon kuuluu tällä hetkellä yli 150 lasten auttavaa puhelinta eri puolelta maailmaa. CHI:n Euroopan alueen tapaamisessa helmikuussa 2006 eri puhelimia yhdisti yhteinen pulma: miten suhtautua testauspuheluihin? 15
Vuonna 2005 ruotsalaiseen lasten auttavaan puhelimeen BRISiin tuli 30 000 testauspuhelua, joista 70 prosenttia oli poikien soittamia. Ruotsalaiset pojat käyttäytyivät aivan samalla tavalla kuin suomalaiset: pojat testasivat päivystäjiä provokatiivisesti huutamalla tai seksisanastoa käyttämällä. Poikien keskustelupuhelujen aiheissa näkyivät seksuaalisuuden ja seksuaalisen kehityksen kysymysten lisäksi kiusaaminen ja fyysinen väkivalta. Ruotsissa keskustelupuhelujen soittajista peräti 70 prosenttia on tyttöjä. Ruotsalaisten tyttöjen yhteydenotoissa vuosina 2003 2005 on näkynyt mielen pahoinvointi, ahdistus ja masennus. Tytöt ovat kirjoittaneet erityisesti nettipalveluun itsetuhoisuudesta ja itsemurhaajatuksistaan aivan kuten suomalaiset tytöt vastaavana aikana Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin. Ruotsissa, kuten Suomessakin, nettipalvelu on tyttöjen juttu, Ruotsissa kirjoittajista 90 prosenttia oli tyttöjä. 4.4 Johtopäätökset Vuonna 2006 Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä kohdattiin suomalainen tyttö ja poika yli 55 000 kertaa. Pojat soittivat 9 000 hiukan pidemmän keskustelupuhelun lisäksi suuren osan 30 000 testauspuhelusta, joissa kokeiltiin aikuista ja omia rajoja. Poikien osuus erityisesti 8 13 -vuotiaiden soittajien joukossa kasvoi edellisvuodesta. Näyttää siltä, että on tapahtumassa käännös siihen suuntaan, että pojat tarvitsevat Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjien aikaa enemmän kuin tytöt. Pojat tarvitsevat kasvussaan ja kehityksessään nykyistä enemmän ohjausta ja tukea. Osa poikasoittajista kertoo Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjälle vakavasta psyykkisestä pahoinvoinnista sekä ongelmista kotona tai koulussa. Erilaiset tilastot puhuvat samaa kieltä: osa pojista ja nuorista miehistä on vaarassa jäädä yhteiskunnan laitamille. Sekä Lasten ja nuorten puhelimen puhelujen että eri tutkimusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että valtaosa suomalaisista pojista selviää murrosiän kuohuista ilman suurempia huolia. Aikuista tarvitaan niin kotona kuin Lasten ja nuorten puhelimessa kysymään, millainen päivä on ollut, vastailemaan erilaisiin pulmatilanteisiin sekä kartoittamaan pojan sosiaalista ympäristöä: millaiseen tyttöön oma poika on palavasti rakastunut, eihän poikaa kiusata, keiden kanssa ja miten hän viettää vapaa-aikaansa sekä miten koulupäivät sujuvat. Pojat tarvitsevat miehiä keskustelukumppaneiksi Kaikenikäiset poikasoittajat tarvitsivat apua ennen kaikkea oman seksuaalisuutensa haltuunottoon. Poikien puheluaiheista 40 prosenttia käsitteli seksiä, seurustelua, itsetyydytystä, murrosikää, kehitystä, ehkäisyä ja homoseksuaalisuutta. Seksuaalisuuteen liittyvät teemat ovatkin olennainen osa aikuiseksi kasvavan nuoren pojan elämää. Seksuaalikysymysten yleisyys voi myös kertoa lisääntyneestä ahdistuneisuudesta, jonka kaikkialta tunkeva pornografinen materiaali aiheuttaa. Todennäköisesti kyse on siitä, ettei poikien kotoa, koulusta tai mediasta saama asiatieto kohtaa riittävästi pojan kehityksellisiä tarpeita. Poika jää yksin pornografisen median nuorelle miehelle lataamien vaatimusten kanssa. On huomionarvoista, että seksuaalisuus nousee esiin juuri poikien puheluissa. Seksuaalisuus on suuri voimatekijä niin nuoren kuin aikuisen elämässä. On kysyttävä, keiden kanssa 16
pojat voivat käsitellä omaa miehisyyttään. Yhä naisistuva kasvattajajoukko voi tehdä pojalle vaikeaksi löytää luontevaa yhteistyöparia seksuaalisuuteen liittyvissä teemoissa.. Pojat tarvitsevat isiä, miesopettajia, miessukulaisia, kummisetiä, isoisiä, isoveljiä ja harrastusjoukkueiden valmentajia, joiden kanssa pohtia rauhassa normaaliin kasvuun liittyviä juttuja. Tytöillä on jo onneksi tyttöjen lehtiä, naiskasvattajia sekä oma puhumista suosiva tyttökulttuuri, jossa asioita jaetaan samanikäisten kanssa. Pojat, aivan samalla tavalla kuin tytöt, kaipaavat läheisyyttä. Läheisyyteen ja hellään kosketukseen ei saa mallia valotauluista eikä musiikkivideoista. Läheisyyden tarve ei ole sosiaalisesti yhtä hyväksyttyä poikajoukoissa, jotka painivat suorituspaineiden kanssa. Poikien on vaikeaa ymmärtää, miltä pitäisi näyttää ja miten käyttäytyä, kun miehen malliksi annetaan vahvasti lihaksikkaan, itsevarman, komean naistenkaatajan malli. Tarvitaan aikuista joka kertoo, että voi olla hyvä ilman trimmattua lihaksikasta vartaloa. Kapinoivakin nuori hakee aikuisen opastusta ja hyväksyntää Lapsen vartalo kasvaa aikuisen vartaloksi kolmessa neljässä vuodessa. Nuori ei ole hormoniensa ja muutosten tahdoton orja, mutta ne eivät voi myöskään olla vaikuttamatta nuoren tunteisiin, ajatuksiin ja tekoihin. Nuori elää kehitysvaihetta, jossa on luonnollista pyrkiä irtautumaan vanhemmista. Hän tarvitsee kuitenkin edelleen aikuista tuekseen. Kun 11 13- vuotiaat pojat ovatkin, eivät yllättäen, Lasten ja nuorten puhelimen suurin soittajaryhmä, viesti aikuisille on selvä: Aikuista tarvitaan juuri tässä kohdassa erityisen paljon. Ei ole ihme, että keskellä kiivainta kasvua pojan ja tytön psyykkisessä kehityksessä on vaihe, jolloin hän ei pysty aina toimimaan harkiten ja rauhallisesti. Tässä vaiheessa tunnekuohut helposti vaimentavat järjen ja vastuuntunnon ääntä. Käytöksessä puhutaan taantumasta, mutta se on kuitenkin normaali kehitysvaihe ja eteenpäin menoa, vaikka se ei siltä näytä. Mieli ei kerta kaikkiaan pysy ruumiin muutosten tahdissa. Ylläpitääkseen eheää minäkuvaa osa nuorista provosoi, siirtää huonoja fiiliksiään kasvattajiin, pyristelee irti, on itsekeskeisyydessään raivostuttava, hakee turvaa kavereista ja on röyhkeä: kiroilee, uhoaa, huutaa, ärsyttää ja käyttää koko laajaa seksisanastoaan. Pojan viesti murrosiässä saattaa olla aikuisen mielestä hyvin epäselvä. Jos puhetta tulee, se on joko parin tavun murahdus tai sadattelua. Pojat tarvitsevat aikuista ottamaan vastaan tätä runsasta ja ronskia kulttuuria, joka kuuluu Lasten ja nuorten puhelimessa testaussoittoina. Aikuisten on siedettävä testaamista, koska se on osa tämän ikäisten poikien elämää. Valitettavasti poikien yhteydenottojen kasvu kertoo turvallisuuden puutteesta hämmentävässä kehitysvaiheessa. Vanhempien ja muiden aikuisten liian vähäinen läsnäolo ja väärä käsitys lapsen varhaisesta itsenäistymisestä saattaa jättää pojan yksin tai keskenään samanikäistensä kanssa. Poika tarvitsee aikuista, joka on läsnä, joka on tavattavissa ja joka sietää pojan kuohumista. Aikuisen tehtävä on pysyä aikuisena. Aikuisen velvollisuus on ilmaista omat tunteensa nuorelle: Tuosta kommentista pahoitin mieleni. 17
Seksuaalikasvatuksessa huomioitava sukupuolinäkökulma Nuorten kasvatuksessa sukupuoli tulee ottaa huomioon. Poika ansaitsisi tulla kohdelluksi poikana, ei pelkästään lapsena tai nuorena, vaan erityistä kehitysvaihetta elävänä poikana. Pojat tarvitsevat tilaa toimia, miehen malleja, tietoa ja tukea kasvussaan sekä jatkuvaa itseluottamuksen vahvistamista. Poikien huolet pitää ottaa todesta. Aikuinen ei saa nolostellen kieltää seksuaalisuuden ja siihen liittyvän hämmennyksen jatkuvaa läsnäoloa nuorten poikien mielessä. Jostain syystä tyttöjen kehityksestä, esimerkiksi kuukautisista, puhutaan avoimemmin. Pojalle tärkeiden aiheiden esiin ottaminen vaatii aikuiselta tietoista päätöstä ja valmistautumista. Vanhempien on pohdittava omaa suhtautumistaan seksuaalisuuteen: mitä itse ajattelen ja miten haluan puhua näistä asioista oman nuoreni kanssa? Kasvattajien on tärkeä muistella omaa nuoruuttaan: millainen olin itse 13-vuotiaana, entä 16-vuotiaana? Murrosiän ja seksuaalisuuden teemojen esiin ottaminen saattaa tuntua hankalalta, mutta nuorelle tämän alueen kysymykset ovat olennainen osa kasvua. Aikuinen hämmentyy ja saa hämmentyä aikuistuvasta nuorestaan. Kodin seksuaalikasvatusta saa tehdä omalla tyylillä: joissakin perheissä isä vie pojan kalaretkelle, jonka aikana asioista jutellaan. Toisissa perheissä luetaan kirjoja ja keskustellaan niistä. Myös vanhemmille on tarjottava tukea murrosikäisen kohtaamisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelin ja -netti tukevat vanhempia. Sen lisäksi vanhempien tulee voida kääntyä perheneuvolan tai koulun oppilashuollon puoleen. Koulussa terveystiedon opetus on avainasemassa nuorten seksuaalikasvatuksessa. Terveystieto tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden seksuaalikasvatukseen, jossa voidaan ottaa huomioon sukupuolten erilaiset tarpeet seksuaalikasvatuksessa. Terveystiedon opettajilla on oltava riittävästi koulutusta ja materiaaleja kohdata poikien seksuaalisen kehityksen haasteet ja antaa oikeanlaista neuvontaa. Kouluissa voidaan jakaa tehtäviä siten, että miesopettajat keskustelevat näistä asioista poikaryhmien kanssa. Kouluterveydenhuolto tavoittaa koko lasten ja nuorten ikäluokan. Sillä on merkittävä mahdollisuus huomioida poikien ja tyttöjen erilaiset tuen tarpeet. On aikuisten taholta vastuutonta, että kouluterveydenhoitajien resurssit on vähennetty monin paikoin pelkkiin rutiinitarkastuksiin ja koulupsykologit puuttuvat usein kokonaan yläkoulusta. Kun nuori tarvitsee jakajan vakavalle huolelleen, on löydyttävä avoin ovi ja sen takaa terveydenhuollon ammattihenkilö. Kodin ja koulun lisäksi poika tarvitsee myös muita kohtaamispaikkoja, joissa osataan vastata hänen kysymyksiinsä hänen kielellään. MLL:n Lasten ja nuorten puhelimen vapaaehtoiset päivystäjät ovat koulutettuja kohtaamaan murrosikää elävän pojan, ja pystyvät antamaan aikuisen tukea heräävän seksuaalisuuden käsittelyyn. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin lisäksi MLL aloittaa toukokuussa 2007 chattikokeilun, jonka pääkohderyhmänä ovat pojat. MLL:n haasteena on houkutella lisää miehiä vapaaehtoisiksi päivystäjiksi. 18
19
Ymmärrä kasvavaa poikaa Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä vapaaehtoiset päivystäjät kohtaavat kymmeniä tuhansia lapsia. Kaikilla heillä on asiaa aikuiselle. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mielestä myös muiden aikuisten kuin päivystäjiemme on syytä kuulla, mitä asiaa heillä on. Siitä syystä olemme koonneet seuraavat artikkelit, joiden sanoma on kohdistettu kaikille aikuisille, isille, äideille ja muilla kasvattajille. Onko pakko pelata pikkusiskon kanssa? Alle 11-vuotiaat 7 10-vuotiaat pojat tahtovat jutella ja kertoilla kuulumisiaan. He tahtovat ehkä vain lauleskella päivystäjälle tai kertoilla isommalla porukalla vitsejä päivystäjälle. Pojat kysyvät aikuiselta teknisiä kysymyksiä, he juttelevat läksyistä sekä kouluun, vanhempiin ja sisarus- tai kaverisuhteisiin liittyvistä asioista. Miten saa kasetin ulos videoista? Onko minun pakko pelata pikkusiskon kanssa? Poikien kysymykset liittyvät usein aikuisen tarpeeseen: Mitä teen, kun heitin pallon ikkunaan ja isä suuttuu nyt varmasti? Tai kaveri kaatui eikä ketään ole kotona. Mitä pitäisi tehdä, kun isommat pojat kiusaavat koulussa? Tämänikäiset pojat kyselevät sitäkin, mitä voisi tehdä, kun ei ole mitään tekemistä. Pojat tässä iässä kysyvät melko harvoin seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Joskus uskalletaan kysyä ihan suoraan: Mitä on porno? Mitä tarkoittaa, kun kaveri sanoi vedä käteen? Sukupuoliasioita käsitellään useimmiten hurtisti. Yleisesti ottaen muut asiat ovat seksuaalisuutta kiinnostavampia. Tämänikäinen poika haluaa kuitenkin aikuiselta selityksen sille, mitä itse on kuullut isompien poikien puhuvan tai nähnyt mediassa. Esikoululaiselle ja alakouluikäiselle lapselle on tärkeää oppia uusia asioita, pelailla ja leikkiä. Pojalla on tarve sulautua poikaporukkaan, jossa ei ole yksilöitä vaan ryhmä, joka toimii yhteisillä pelisäännöillä. Pojilla on myös tarve nahistella. On saatava painia ja ottaa fyysistä kontaktia toisiin. Tätä pidetään useassa tilanteessa sopimattomana ja nahistelua saatetaan rajoittaa. Se on kuitenkin kasvavan pojan normaalia, nautinnollista toimintaa ja energian purkamista. Poikien tulisi saada kilpailla keskenään ja nauttia menosta, vauhdista ja toiminnasta. Aikuisen ei tarvitse eikä kannata suojella poikaa kaikelta kokeilulta, vaan jopa rohkaista poikaa olemaan poikamainen. Väkivaltaa ei kuitenkaan saa koskaan sallia ja peuhupainin tulee tapahtua aikuisten valvonnassa. Vaikka alle 10-vuotiaan pojan seksuaalisuus on vielä ainakin aikuiselta piilossa, peruskoulun ensimmäiset kuusi luokkaa ovat sukupuolisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Poikien mielestä tytöt ovat vähän kummallisia erilaisuudessaan, mutta he ovat kuitenkin tyttöjä, entistä selkeämmin toista sukupuolta. Poika kokeilee eri tapoja tulla toimeen tyttöjen kanssa ja saada tyttöjen huomion. Pojan maskuliininen itsetunto vahvistuu, kun hän pärjää liikunnassa, nokkeluudessa, vitsailussa tai rohkeusteoissa. Alakouluikäinen tekee välillä irtiottoja aikuisten ohjeistamasta maailmasta ja haluaa olla jo itsenäinen valinnoissaan. Toisaalta vanhempien ohjeet ja neuvot ovat tärkeitä ja turvallisuutta luovia. Lapsi tarvitsee hellyyttä, läheisyyttä ja yhteistä aikaa. Näennäinen helppous voi antaa kasvattajille virheellisen kuvan, että lapsi selviää jo itsenäisesti. Poika tarvitsee 20
näinä vuosina paljon miehen myönteistä huomiota. Hän haluaa puuhailla isänsä kanssa ja oppia kaikenlaista. Poika rekisteröi isän ja äidin keskinäisen suhteen piirteitä. Hän havainnoi ja sisäistää mallikseen isänsä ja muiden miesten tapaa olla mies. Miehen läsnäolo pojan maailmassa rauhoittaa ja vahvistaa hänen itsetuntoaan. Mitä mussa oikein tapahtuu? 11 13-vuotiaat 11 13-vuotiaiden poikien kysymyksistä suurin osa liittyy seksuaalisuuteen ja omaan vartaloon. Poika kysyy äänenmurroksestaan ja parrankasvusta. Moni kehonkuvaan liittyvä asia on epäselvä ja orastava miehisyys epävarmaa. He kyselevät seksin ja kasvun lisäksi paljon tietokysymyksiä. Edellisessä ikävaiheessa esiintynyt kavereiden keskinäinen positiivinen nahistelu voi nyt saada uusia sävyjä. Tämänikäisten poikien puheluissa kuulee usein kiusaamisesta ja sen aiheuttamasta kiukusta, pelosta ja voimattomuudesta. Kiusaamisen kohteeksi voi joutua, jos kehittyy ennen muita tai muiden jälkeen. STAKES:in Kouluterveyskyselyn mukaan väkivallan uhka on pojilla merkittävä kouluviihtyvyyttä haittaava tekijä. Lihasten kasvaessa myös voimien mittely saa helpommin vaarallisiakin piirteitä. Henkinen väkivalta on esimerkiksi toistuvaa haukkumista tai ryhmän ulkopuolelle jättämistä. Poikien kertomuksissa heijastuu kiihkeä halu olla kuin muutkin. Yksi yleisimmistä kysymyksistä on, onko penis sopivan kokoinen. Eritahtinen kehitys suhteessa samanikäisiin kavereihin koetaan nolona. Aihe vaatii piiloutumista ronskiuden ja vitsailujen taakse: Mun penis on kohta jo niin iso, että se ei mahdu yhteenkään tyttöön. Tai huoli on toisensuuntainen: Mä oon jo näin vanha eikä se kasva. Valitettavasti pojat eivät ole kovin solidaarisia toisiaan kohtaan ja keskiarvosta eri tahtiin kehittyvään kaveriin kiinnitetään poikajoukossa paljon huomiota. Tytöille kelpaaminen alkaa olla merkittävä asia. Osa pojista kertoo: Oon 12 vee, mulla on tyttöystävä. Hyvin yleinen kysymys on, onko normaalia, kun itsetyydytystä tuntuu olevan ihan pakko harrastaa. Tämän ikäiset pojat yrittävät saada aikuisen reagoimaan, nauramaan, raivostumaan, usein aikuisen yli halutaan kävellä mennen tullen. Poika kokeilee, kestääkö aikuinen häntä. 11 13-vuotiaiden poikien ymmärtämisessä on hyvä lähteä liikkeelle pojan fyysisestä kasvupyrähdyksestä. Isot ja nopeat muutokset aiheuttavat suurta hämmennystä ja vartalo ei tunnu olevan omassa hallinnassa. Murrosikäkehitys alkaa kivesten kasvulla, jota seuraa häpykarvoituksen ja peniksen kasvu. Pojan pituuskasvu kiihtyy samoihin aikoihin ja poika voi 14-vuotiaana kasvaa jopa sentin kuukaudessa. Pää, kädet ja jalkaterät saavuttavat ennen muita vartalon osia oman pituutensa; siksi lyhyellä pojalla voi olla jo iso kengännumero. Ihoon ilmestyy aknea, äänenmurros alkaa, rinnat kasvavat, hiki alkaa haista ja peniksen kasvuvauhti on nopeaa. Penis kasvaa pituuteensa ennen kiveksiä, joten se saattaa näyttää suhteettoman isolta. Poika itse tarkkailee erityisen huolestuneena, kasvaako se samassa tahdissa muiden poikien kanssa? Samassa iässä alkavat myös siemensyöksyt. Ensimmäinen spontaani siemensyöksy tapahtuu täysin yllättäen, useimmiten syvän unen aikana. Vain viitisen prosenttia pojista kertoo 21
vanhemmilleen siemensyöksyistä. Poikia hämmentävät erektiot, jotka eivät aina tule aivan parhaimpina hetkinä. Vaikkakin erityyppistä itsetyydytystä on ollut jo ennen murrosikää, nyt poika voi masturboida useita kertoja päivässä, päivittäin tai viikoittain. Ei olekaan ihme, että juuri 13 14 vuoden iässä, kaikkien fyysisten muutosten keskellä, tapahtuu myös psyykkisiä muutoksia. Fyysisen kasvun kanssa samaan aikaan ilmenee henkistä taantumaa lapsuudesta tuttuihin tapoihin. Taantuminen on pojilla tyttöjä voimakkaampaa. Varhaisnuori saattaa ahmia, röyhtäillä, sotkea ja uhota. Hänellä voi olla tarve välillä olla ilkeä, kiusata ja härnätä. Nuori on joskus uppiniskainen ja puhe muuttuu: lauseet lyhentyvät ja kirosanojen määrä kasvaa. Joskus poikien huumorintajussa näkyy seksuaalisuusteeman hämmentävyys härskeinä ylilyönteinä. Koulunkäynti ei innosta. Nuori kyseenalaistaa vanhempansa ja ottaa etäisyyttä, vaikka samaan aikaan tarvitseekin aikuisten läheisyyttä sekä ikätovereitaan. Murrosikäinen ei ole kovin empaattinen, koska hänen on pakko keskittyä vain itseensä kaiken kuohunnan keskellä. Hän sijoittaa aikuisiin omaa epävarmuuttaan, pienuutta ja osaamattomuuttaan. Kaikki pojat eivät kuohu tai testaa vanhempaansa. Pojan persoonallisuus ja perheen tunneilmapiiri vaikuttavat siihen, minkälainen irrottautuminen ja aikuisten kyseenalaistaminen on luontevaa ja mahdollista. Aikuisen on uskallettava kohdata muuttuva poika. Heidän on kerrottava pojalle, että itsetyydytys on normaalia, eikä poikaa saisi missään nimessä häpäistä tai moittia sen vuoksi. Erilaisin tavoin olisi hyvä tukea poikaa fyysisten muutosten paineissa osoittamalla hänelle hyväksyntää ja normalisoimalla tilannetta. Isä voi kertoa omista kokemuksistaan, ottaa puheeksi siemensyöksyt. Äiti voi ihastella madaltuvaa ääntä ja leveneviä hartioita. Pojan on saatava kuulla, että hän on edelleen sama rakas lapsi kuin ennenkin, vaikka vartalo muuttuu. Pojan on saatava myös läsnäoloa ja läheisyyttä perheessään, vaikka hän itse olisikin kömpelö kontakteissaan tai vetäytyvä. Kun nuori on sekaisin muutostensa keskellä, aikuista tarvitaan ymmärtämään sisäisen kuohunnan rankkuutta. Aikuisen on ilmaistava myös omat tunteensa minä-muodossa. Minusta tuntuu pahalta, kun haukut minua ja kiroilet. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta enkä koe ansainneeni sitä. Nuori tarvitsee aikuista reagoimaan ja aikuisen reaktioita, mutta kuitenkin ennen kaikkea ymmärrystä ja ymmärryksen mukanaan tuomaa sietokykyä. Nuorelle ei ole hyväksi, jos vanhemmat eivät salli yhtään nuoren huonoa käytöstä. Liian autoritäärisessä ympäristössä murrosikäisen pojan yllykkeet voivat jäädä syvälle pinnan alle ja vanhemmista irrottautuminen sekä persoonallisuuden kehittyminen jäädä vaillinaiseksi. Onko tää normaalia? 14 16-vuotiaat 14 16-vuotiaalla pojalla on selkeä sanoma: Tarvitsen edelleen aikuista. Itsetuntoni nousee ja kaatuu ihastumisten mukana. On epävarma olo, kun ei tiedä, pyörivätkö muiden samanikäisten päässä samanlaiset ajatukset. Tässä iässä poikien puheissa alkavat kuulua ihastumiset ja entistä useammin kysymykset itsetyydytyksestä sekä seksuaalisesta kanssakäymisestä tyttöjen kanssa. 22