Luku- ja nettivinkkilista Kiintymysvanhemmuudesta: Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus William Sears: Kiintymysvanhemmuuden kirja Gro Nylander: Äidiksi ensi kertaa kiintymysvanhemmuus.fi (sis. suomenkielisiä kirjaesittelyjä tässä uettelossa luetelluista engl.kielisistä kirjoista) Jean Liedloff: The Continuum Consept (eng.) William Sears: The Baby Book (eng.) Meredith F. Small: Our babies, ourselves - how biology and culture shape the way we parent (eng.) Kiintymysvanhemmuudesta isompien las- ten kasvatuksessa: Thomas Gordon: Toimiva perhe Jesper Juul: Viisas lapsesi Alfie Kohn: Unconditional Parenting (eng.) Meredith F. Small: Kids - how biology and culture shape the way we raise young children (eng.) Jan Hunt: the Natural Child (eng.) Adele Faber, Elaine Mazlish: How to talk so kids will listen and listen so kids will talk (eng.) Synnytyksestä: Hanna Hirvonen: Isä syntymässä ja Vesi kannattaa Michel Odent: Luonnonmukainen synnytys (klassikko) Janet Balaskas, Aktiivisynnytys (klassikko) Aila Miettinen-Jaakola: Nainen naiselle, luonnollinen syntymä Maija Butters: Väkevä hauras Anna Hiiranen: Saako kätilö tulla maalaiskätilön muistelmia www.aktiivinensynnytys.fi aksytens.blogspot.com Imetyksestä: Katja Koskinen: Imetysohjaus Huitti-Malka Salokoski Aittokoski: Imetyksen aika Minni Niemelä: Imetysopas Ritva Kuusisto: Imetän ja hoivaan (klassikko) www.imetys.fi http://imetystukilista.net La Leche League: Breastfeeding Answer Book (eng.) Jack Newman: The Ultimate Breastfeeding Book of Answers (eng.) www.llli.org (maailman vanhimman imetystukijärjestön, La Leche Leaguen nettisivut) (eng.) Sormiruokailusta: Gill Rapley: Omin sormin suuhun Kantamisesta: Minni Niemelä: Kantoliina ja kestovaippa Evelin Kirkilionis: Lapsi kaipaa kantamista Malla Rautaparta: Kantamisen kausi www.kantoliinakanava.fi Vessahätäviestinnästä: vaipattomuus.foorumit.fi Ingrid Bauer: Diaper Free - Natural Infant Hygiene (eng.) Christine Gross-Loh: the Diaper Free Baby - Natural Toilet Training Alternative (eng.) Laurie Boucke: Infant potty training (eng.) Kestovaipoista: Tiina Törnström: Vaippailmiö Minni Niemelä: Kantoliina ja kestovaippa www.kestovaippainfo.fi www.kestovaippayhdistys.fi KIINTYMYSVANHEMMUUS PÄHKINÄNKUORESSA Kiintymysvanhemmuusperheet ry 2011
Kiintymysvanhemmuudesta yleisesti Vauvojen ja lasten hoitofilosofia, jossa keskiössä on lapsen tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen ihmiselle lajityypillisellä tavalla Näitä biologisia vauvan tarpeita oletetaan olevan rinnalla käyminen luonnolliseen vieroittumiseen saakka, nukkuminen toisen ihmisen seurassa, suoran ihokontaktin saaminen, kannetuksi tuleminen sekä tarve ilmaista vessahätää ja tulla avustetuksi sen kanssa Tietyt vauvanhoitotavat ovat kiintymysvanhemmuusperheissä yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi perhepedissä nukkuminen, pitkä imetys, sormiruokaillen kiinteisiin ruokiin tutustuminen, kantoliinassa kantaminen ja runsaasti suorassa ihokontaktissa oleskeleminen, vessahädästä viestiminen sekä usein myös kestovaippojen käyttäminen. Kiintymysvanhemmuudessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea perusasenteesta lasta kohtaan, ei vain ulospäin näkyvistä toimintatavoista. Kiintymysvanhemmuus on lapsen tunteiden ja ajatusten kunnioittamista, hänen tarpeisiinsa vastaamista ja pyrkimystä ymmärtää lasta kokonaisvaltaisesti. Perusoletuksena on, että lapset ovat synnynnäisesti sosiaalisia ja halukkaita yhteistyöhön, ja tarkoitusperiltään pohjimmiltaan hyviä. Lapsentahtisuus on tärkeä osa kiintymysvanhemmuutta. Sillä tarkoitetaan sitä, että hoitotoimien tarve päätellään vauvan merkkejä, ei kelloa tai aikuisen määräämiä rytmejä seuraamalla. Tässä esitteessä kuvataan pähkinänkuoressa kiintymysvanhemmuuden osa-alueiden perusoletukset ja -käytännöt jakaen vauvan biologiset tarpeet neljään osaan: ravinto, uni, kantaminen ja vessahätä. Prologina kerrotaan ydinasiat luonnonmukaisen synnytyksen eduista ja käytännöistä. Lopuksi lyhyesti Kiintymysvanhemmuusperheet ry:stä ja lukuvinkkiluettelo. KIINTYMYSVANHEMMUUSPERHEET IINTYMYSVANHEMMUUSPERHEET-YHDISTYS YHDISTYS Kiintymysvanhemmuusperheet ry perustettiin Seinäjoella lasten oikeuksien päivänä 20.11.2009 Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kiintymysvanhemmuutta ja tukea sitä harjoittavia perheitä Käytännön toiminta jakaantuu paikallistoimintaan sekä valtakunnalliseen virtuaaliseen toimintaan: nettisivujen ja blogin ylläpitoon sekä yhteistyöhön vaistovanhemmuus.foorumit.fi -keskustelupalstan kanssa. Pyrkimyksenä on julkaista myös kirja kiintymysvanhemmuudesta tänä keväänä. Paikallistoimintaa on tällä hetkellä vain Seinäjoella, jossa järjestämme KiVala-tilassa Törnävällä keskusteluiltoja, vertaistukiryhmiä ja kursseja sekä ylläpidämme kantoliinalainaamoa. Lisäksi pidämme perhekahvilaa keskustassa Cafe Kurpitsan tiloissa, osallistumme tapahtumiin ja pidämme pyynnöstä kantoliinaesittelyjä. Toivottavasti paikallistoimintaa syntyy jatkossa muillekin paikkakunnille, nettisivuille on kerätty vinkkejä tapaamisten aloittamiseen ja sisältöön. 2 11
KESTOVAIPAT Kesto- eli kangasvaippojen valitsemiseen voi esittää neljä syytä: ekologisuus, taloudellisuus, terveellisyys sekä käytännöllisyys arjessa. Kaikenlaiset kestovaipat ovat ekologisia verrattuna kertakäyttövaippoihin, mitattiin eroa sitten hiilidioksidipäästöillä, luonnonresurssien käytöllä tai syntyvän jätteen määrällä. Kaikkein ekologisimpia ovat kierrätetyistä luonnonmateriaaleista tehdyt vaipat, jotka pestään korkeintaan 60 asteessa ja narukuivatetaan, yhdistettynä villahousuihin vaippakuorena. Kuivausrummun käyttö, uutena vaippojen osto ja muovikankaiden käyttö vähentävät ekologisuusastetta, mutta ovat elämänkaarivertailujen mukaan silti kertakäyttövaippoja ekologisempia. Kestovaipat tuottavat taloudellista säästöä kertakäyttöisiin verrattuna, erityisesti, jos ne ostaa käytettyinä ja myy eteenpäin oman perheen käytön päätyttyä. Pesusta tulee luonnollisesti jonkin verran lisäkuluja. Modernit kestovaipat ovat hengittäviä ja vauvan iholle miellyttäviä. Vaipanvaihtoväliä voi huoletta pitää herkkäihoiselle vauvalle tiheämpänä kuin kertakäyttövaippojen kanssa, koska vaippa palautuu pesun jälkeen taas käyttöön. Arjessa monet perheet kokevat vaippapyykin luontevaksi muun pyykin jatkeeksi, ja kestovaippoja ei tarvitse raahata kaupasta säkkikaupalla tai ravata viemässä roskikseen. Vaippailusta on myös tullut monille äideille hauska käsityö- ja shoppailuharrastus. Vaippavalikoima on kasvanut huimasti viime vuosina, ja parhaan opastuksen saa netistä, kestoilevilta tutuilta sekä vaippamyyjiltä kyselemällä. Kestovaippayhdistyksen vaippalainaamoista voi pientä vuokraa vastaan lainata pariksi viikoksi kokeiluun kassillisen erilaisia vaippoja. Myös käytettynä kannattaa hankkia aluksi monia erilaisia vaippoja ja sitten enemmän omalle vauvalle sopivia malleja. Perusvaippatyyppejä ovat all in one eli aio-vaipat, jotka muistuttavat eniten kertakäyttövaippoja: niissä on samassa kosteussuoja, imuosa ja kuivaliina vauvan ihoa vasten. Taskuvaipoissa on kosteussuoja ja kuivaliina, joiden väliin työnnetään imut erikseen taskun kautta. Sisävaipoissa ei ole kosteussulkua, vaan ne yhdistetään kuoriosana joko villahousuihin tai PUL-muoviseen vaippakuoreen. 10 LUONNONMUKAINEN SYNNYTYS Turvallisen syntymän, imetyksen, kiintymyssuhteen muodostumisen ja nopean synnytyksestä toipumisen kannalta lääkkeetön, omaan tahtiinsa edennyt synnytys on optimaalisin Lääkkeet ja lääketieteelliset toimenpiteet tuottavat sekä riskin synnytyksen aikana että hidasteita synnytyksestä toipumiseen siksi niitä pitäisi käyttää vain vauvan tai äidin turvallisuuden kannalta välttämättömissä tilanteissa Äitien ja tukihenkilöiden kannattaa valmentautua etukäteen synnytykseen sekä lukemalla, keskustelemalla että osallistumalla synnytysvalmennuksiin Synnytyskipu on poikkeuksellista kipua: se on jaksottaista, siinä on taukoja, se viestii synnytyksen edistymisestä ja kannustaa äitiä liikkumaan ja vaistomaisesti lievittämään itse kipuaan Lääkkeettömät kivunlievityskeinot voi jakaa niihin, jotka synnyttäjä hoitaa itse, niihin joissa tukihenkilöt voivat auttaa, niihin joissa tarvitaan apuvälineitä ja niihin, joihin tarvitaan ammattilaista Synnyttäjän omia kivunlievityskeinoja ovat esimerkiksi liikkuminen, pystyasento, synnytyslaulu ja muu ääntely, mielikuvat ja hengitys Tukihenkilö voi lievittää kipua vaikkapa hieromalla, painelemalla, suihkuttamalla vettä paineella, puhumalla ja halaamalla Apuvälineitä lääkkeettömään kivunlievitykseen ovat ainakin TENS-laite, vesiallas, jumppapallo, lämpöpussit ja ponnistamisessa synnytysjakkara sekä Relax Birth -synnytystuki Ammattilaista tarvitaan akvarakkuloiden, homeopatian, vyöhyketerapian sekä synnytyshypnoosin käyttöön joko etukäteen tai synnytyksen aikana Ponnistusasennoissa kannattaa hyödyntää painovoimaa ja naisen synnytyskanavan muotoa ja siksi valita pysty ponnistusasento makuuasentojen sijaan 3
RAVINTO Pitkä imetys Äidinmaito on lajimme jälkeläisille tarkoitettua, optimaalista ravintoa Korvikevallankumous on 1900-luvulla katkaissut luonnollisen sukupolvien ketjun, jossa tyttäret oppivat imettämään äideiltään Imetyksen sujumiseksi äideillä on oikeus ammattitaitoiseen imetysohjaukseen ja myös imetyksen vertaistukeen Paras lähtökohta imetyksen käyntiin lähtemiselle on suora ihokontakti alkaen heti synnytyksestä, antaen vauvan itse ryömiä rinnalle ja hamuta se suuhun. Mikäli ensi-imetys viivästyy tai imetyksen kanssa on minkäänlaisia ongelmia (rinnan hylkiminen, huono imuote, kipu jne.), ihokontaktissa oleskelu käy yleislääkkeestä, joka houkuttelee esiin sekä vauvan että äidin vaistomaiset refleksit imetyksen suhteen Hyvän imuotteen saadakseen vauvan pitää ottaa rinnasta iso haukku ottaen rintaa epäsymmetrisesti suuhunsa, nänni viimeisenä suuhun ja aivan sen takaosaan, pehmeään kitalakeen Imuotteen ja miellyttävän imetyksen a ja o on hyvä imetysasento, joka sisältää kaikissa asennoissa nämä seikat: o vauva on kyljellään o vauvan alempi käsi halaa rintaa, ei vauvan ja äidin vartaloiden välissä o vauvan päällä on tilaa liikkua taakse ja sivuille o vauvan nenä, ei suu, ja nänni ovat kohdakkain vauvan alkaessa ottaa rintaa suuhun o vauva saa ottaa rinnan itse suuhun, sitä ei työnnetä suuhun tai paineta vauvan päätä rintaa vasten Lapsi päättää itse nälkämerkein osoittamalla, kuinka tiheästi rintaa haluaa, ympäri vuorokauden Yöimetykset ovat lapsen luonnollinen, aivojen kasvulle tärkeä tarve, johon vastaamista perhepedissä nukkuminen helpottaa Lapsen voi antaa jatkaa rinnan imemistä luonnolliseen vieroittumiseen asti, joka tapahtuu yleisimmin 3-7 vuoden iässä 4 VAUVOJEN VESSAHÄTÄVIESTINTÄ ELI VVV Vvv:n perusajatus on, että vauva on syntymästään asti kykeneväinen ilmaisemaan vessahätäänsä ja käymään aikuisen avustamana vessassa. Jos viestintää ei tehdä, vauva tottuu käyttämään vaippaa vessana ja lakkaa viestimisen. Viestiyhteys voidaan vähitellen rakentaa uudelleen minkä vain ikäisen vauvan tai taaperon kanssa. Vvv:n kolme polkua voidaan nimittää täys-vvv:ksi, osittais-vvv:ksi (esim. vain kotona, vain aamupäivisin, vain äidin kanssa tms.) ja satunnais-vvv: ksi (esim. vessatukset vain joskus kylvyn ja pyllynpesujen yhteydessä). Kaikesta vvv:stä on hyötyä. Vvv:n perustyökaluja ovat vauvan viestien tunnistaminen, vauvan vessarytmien seuraaminen, intuitio sekä aikuisen käyttämä työkalu, vessatusmerkkien antaminen. Tyypillisiä vauvan vessahätäviestejä ovat esimerkiksi ilmeet, sätkiminen, raajojen ojentelut, ääntelyt sekä pulautukset ja pierut. Isommat vauvat ja taaperot usein pysähtyvät täysin paikalleen, jäävät tuijottamaan aikuista tai pyrkivät kohti vessaa tai pottaa. Vauvan vessatusasentoja ovat muun muassa klassinen asento (kuvassa vas.), siitä versioitu puolimakaava asento käsivarrella (oik.), vauva istuvan aikuisen haarojen välissä sekä vauvan tukeminen potalle tai pöntönpienentimelle. Aloittaessa vvv minkä ikäisen lapsen kanssa tahansa kannattaa ensin pitää seurantajaksoja ilmakylvyssä, pelkällä kestosisävaipalla tai housuilla, josta kosteus näkyy heti läpi. Kaikkia lapsia pissattaa heti herätessä ja useimmiten tiheämmin aamupäivisin. Kun aikuinen alkaa tunnistaa lapsen vessahätämerkkejä ja -rytmejä, hän voi tarjota vessatusmahdollisuutta ja antaa keksimänsä merkin (esimerkiksi pissaamisen ääntä muistuttavaa suhinaa tai kakkaamiskehotuksena ähkivää ääntä). Jos pissa ei tule, kokeillaan myöhemmin uudestaan. Torumista tai kehumista ei käytetä, vaan pissan tuleminen tai tulematta jääminen on lapsen oma asia ja luonnollista. Vessassa käynnin tarkoitus ei ole miellyttää aikuista eikä saada palkintoja, vaan auttaa lasta tunnistamaan ja hallitsemaan omia ruumiintoimintojaan. Kun pissa tai kakka tulee, aikuisen reaktioksi riittää iloinen Nyt se pissa/kakka tuli! 9
IHOKONTAKTI Äidin iho on vauvan luontainen elinympäristö, ja myös muut vauvan hoitajat voivat hyödyntää suoran ihokontaktissa oleskelun etuja. Kenguruhoito eli oleskelu vanhemman paidan alla ihokkain sairaalassa ei ole vain keskosten etuoikeus, vaan kaikkien vastasyntyneiden perustarve. Suora ihokontakti vahvistaa vauvan vaistoja ja refleksejä, esimerkiksi hamuamis- ja imurefleksejä sekä myös äidin refleksejä, kuten maidon nousua ja herumista sekä kiintymistä vauvaan. Ihokkain olo rauhoittaa vauvaa, tekee hänet vähemmän itkuiseksi ja saa hänet nukahtamaan helpommin. Ihokontakti on hyvin tärkeää ensi-imetyksessä ja jatkossakin yleislääke ja ennaltaehkäisy kaikkiin imetysongelmiin. Pesiminen ihokkain houkuttelee vauvaa tiheästi rinnalle, helpottaa hyvän imetysasennon ja imuotteen löytymistä, rauhoittaa rintaraivareita sekä lopettaa rintalakkoja. Se myös auttaa äitiä herumaan nopeammin ja rentoutumaan imetystilanteissa. Vauvoja ei ylipäätään ensi viikkoina kannata automaattisesti pukea, vaan ihokkain oleminen voisi olla perustilanne. Kylmässä ilmastossamme todennäköisin tapa pitää vauva lämpimänä ja auttaa vastasyntynyttä säätelemään ruumiinlämpöään on pitää häntä paidan tai kantoliinan alla ihokkain, sekä sisällä että ulkona. Myös isommat vauvat ja lapset nauttivat kotinudismista, eikä heitäkään kannata pukea enempää kuin on paleltumisen välttämiseksi pakko! Käytännössä ihokkain oloa mahdollistaa suuresti kantovälineiden käyttö. Esimerkiksi ulkona liikkuessa vain kantovälineen kyydissä kävelyillä tai bussimatkoilla vauva voi saada jatkuvaa ihokontaktia. Pää ja hartiat on vauvalta toki ulkona suojattava kylmyydeltä, tuulelta, sateelta ja auringolta. Kts. lisää kantaminen-sivulta. 8 RAVINTO Lapsentahtinen sormiruokailu Rintamaito tai korvike on lapsen pääravinto vuoden ikään saakka Täysimetystä suositellaan noin kuuden kuukauden ikään asti Kiinteiden maistelun aloittamisessa lapsen oma kiinnostus, motoriset valmiudet ja suoliston kehitys kulkevat käsi kädessä kun vauva itse haluaa ottaa ruokaa käsiinsä, vie sen suuhun ja nielee, hän on valmis aloittamaan kiinteät Soseiden tai puurojen lusikalla syöttämistä ei ole pakko käyttää vauvan ruokkimisessa lainkaan Vauvan nielemistä määristä ei tarvitse kantaa huolta, kiinteät ovat maku-, näkö- ja tuntoaistin elämyksiä, eivät heti pääravintoa Vähitellen lapsen kasvaessa hän hoksaa, että nälkä lähtee myös kiinteitä syömällä ja alkaa syödä yhä enemmän Sormiruokailulla tarkoitetaan sitä, että vauvan ulottuville tarjotaan turvallisia, terveellisiä ruoanpaloja ja hän syö niitä itse Käytännössä ennen pinsettiotetta parhaiten toimivat hedelmien, juuresten, vihannesten, pastan, leivän, kalan, munan ja lihan suurehkot palat, lohkot tai tikut, joiden nyrkin ulkopuolelle jäävää osaa vauva ottaa suuhunsa. Vauvalle voi tarjota mitä vaan pehmeähköä, tuoretta tai tuoreista raaka-aineista kypsennettyä, jossa ei ole lisättyä suolaa tai sokeria. Mausteita, etenkään yrttejä ei kuitenkaan tarvitse välttää. Pinsettiotteen ja aterimien käytön kehittyessä vauvalle voi antaa yhä enemmän samaa kuin muukin perhe syö, 1-vuotis-syntymäpäivistä lähtien aivan samaa. Sormiruokaillessa vauva ei saa mitään yksittäistä ruoka-ainetta vatsalle haitallisen suuria määriä kerralla, joten hänen voi huoletta antaa maistella monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita Turvallisuussäännöt: o vauvan on oltava täysin pystyasennossa, paikallaan (ei sitterissä) o ei mitään kovaa, noin peukalonpään kokoista (pähkinät, kokonaiset kuorimattomat viinirypäleet tms.) o lasta ei jätetä yksin ruoan kanssa 5
UNI PERHEPETI Kulttuurimme valtavirrassa pidetään ihanteena yksin omassa sängyssä ja jopa omassa huoneessa pitkiä jaksoja nukkuvia vauvoja. Tämä on toisin kuin pääosassa maailman kulttuureja ja historiallisia aikoja, ja myös biologisia faktoja. Vauvoilla on vahva hengissä säilymisvietti, joka ohjaa pitämään turvan lähellä, etteivät pedot, vieraat ihmiset ja muut uhat pääse lähelle. Vauvat myös kasvavat yöllä nopeimmin ja tarvitsevat siksi ravintoa ympäri vuorokauden. Unilaboratoriotutkimuksissa USA:ssa on 1980-luvulta lähtien todistettu, että sekä vauvat että äidit nukkuvat turvallisesti, laadukkaasti ja tasaisemmilla ruumiintoiminnoilla vierekkäin. Äidit ovat vauvansa kanssa nukkuessaan vaistomaisesti tietoisia vauvansa läsnäolosta, vauvan ja äidin uni kevenee ja syvenee samassa tahdissa sekä yöimetykset sujuvat mahdollisimman vähällä vaivalla jopa täysin unissaan Konkreettisia perhepetiviritelmiä on iso liuta, ja nukkumajärjestelyjä vierekkäin nukkuvien äidin ja vauvan ympärillä voi tarpeen mukaan muuttaa. Esimerkkiperhepetejä: o vauva parisängyssä seinän ja äidin välissä o vauva parisängyssä vanhempien välissä o vauva sivuvaununa toimivassa pinnasängyssä äidin vieressä o suursängyt, esimerkiksi useampi runkopatjasänky yhdistettynä o isomman, liikkuvan vauvan kanssa patjat lattialla Turvallisessa perhepetinukkumisessa on omat sääntönsä: o Vauvan vieressä ei saa nukkua päihtynyt, lääkkeitä ottanut tai korkeassa kuumeessa oleva henkilö, tupakoiva henkilö, alle 3-vuotias sisarus tai lemmikkieläin o Sänky pitää olla tilkitty niin, ettei vauva voi jäädä kiinni mihinkään rakoihin eikä pudota o Ylimääräisiä kankaita, pehmoleluja, tyynyjä tai muuta tukehtumisvaaran aiheuttavaa ei saa olla vauvan lähellä 6 KANTAMINEN Vauvat kaipaavat kantamista, se on vauvan geeneihin koodattu odotus. Kannettu vauva saa kohdunomaisen tilan, jossa hän kuulee kantajan sydämenlyönnit ja hengityksen sekä tuntee hänen kosketuksensa ja lämpönsä. Se rauhoittaa vauvaa ja tekee hänet tyytyväiseksi. Kantaminen antaa vauvalle virikkeitä, kun hän myötäilee kantajan liikkeitä, näkee kasvonilmeitä lähellä ja kuulee puhetta. Se hyödyttää vauvan motorista, sosiaalista ja kielellistä kehitystä. Kantaminen yhden tai molemmat kädet vapauttavassa kantovälineessä helpottaa kantajan arkea: esimerkiksi mahdollistamalla kotityöt, kodin ulkopuolella helposti liikkumisen, imettämisen liikkuessa, nukuttamisen helposti sekä vähentämällä vauvan rauhoittamiseen käytettyä aikaa. Kantaminen on helpointa ja sitä tulee tehtyä jatkuvasti, kun pukee kantovälineen ylle aamuisin kuin vaatteen ja ottaa pois vain nukkumaan tai suihkuun mennessä! Vauvaa voi ottaa pois ja laittaa takaisin kyytiin ottamatta kantovälinettä välillä pois yltään. Kantovälineiden käyttö vaatii totuttelua ja harjoittelua. Yleisin virhe on pukea sekä vauvaa että kantajaa liikaa, jolloin kyytiin ottaminen on hankalaa ja molemmille tulee nopeasti tukalan kuuma. Kantovälineen valintaan vaikuttavat ainakin vauvan ikä, ollaanko kotona vai ulkona, tarve kantaa edessä vai takana sekä kantohetken yhtäjaksoisuus. Pitkiin kantohetkiin tarvitaan painon tasaisesti selälle jakava ja isompien lasten selkäpuolella kantamisen mahdollistava kantoväline. Pikakäyttöön tarvitaan nopeasti puettava kantoväline. Ulkona kantamisen apuvälineitä ovat kantotakki, -kauluri, ja -suoja. Pään, käsien ja jalkojen suojia lukuun ottamatta lisävaatekerrokset puetaan yhteisesti kantajan ja lapsen ympärille. Kantovälinetyyppejä ovat pitkät liinat (kudotut tai trikoiset liinat, kantopaidat), yli olan -liinat (rengasliinat ja kantopussit), aasialaistyyppiset liinat (neliöliinat ja podeagit) sekä kantoreput (kantoreput ja rengasliinareput). Turvallisen kantamisen nyrkkisääntö on, että kantoasento muistuttaa aina jotain käsivarsilla kantamisasentoa ja vauvan kasvot ovat näkyvissä. 7