MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1..2014 LUONNOS 14.10.2014

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite 1..2014 LUONNOS 14.10.2014 EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN LAKI- SÄÄTEISISTÄ HOITOVAATIMUKSISTA SEKÄ TÄYDENTÄVIEN EHTOJEN NOU- DATTAMISEN VALVONNASTA Yleisperustelut Nykytila Euroopan unionin suorien tukien järjestelmän sekä eräiden maaseudun kehittämisohjelmien perusteella maksettavien maataloustukien ehtoina on noudatettava täydentäviä ehtoja, joihin kuuluvat lakisääteiset hoitovaatimukset sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset. Lisäksi vuosina 2015 ja 2016 täydentävien ehtojen sääntöihin sisältyy pysyvän laitumen säilyttäminen. Täydentävistä ehdoista säädetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (horisontaaliasetus) 91 95 artiklassa sekä liitteessä II. Lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset koskevat seuraavia aloja: a) ympäristö, ilmastonmuutos ja maan hyvä ympäristökunto; b) kansanterveys sekä eläinten ja kasvien terveys; c) eläinten hyvinvointi. Horisontaaliasetuksen liitteessä II lakisääteiset hoitovaatimukset määritellään viittaamalla tiettyihin mainittuja aloja sääntelevien unionin säädösten artikloihin. Asetuksen 93 artiklan mukaan lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyviä säädöksiä sovelletaan niiden voimassa olevassa muodossa ja, siltä osin kuin on kyse direktiiveistä, sellaisina kuin jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Myös hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset perustuvat horisontaaliasetuksen liitteeseen II, mutta niiden sisältö on määriteltävä tarkemmin kansallisella tasolla. Horisontaaliasetuksen nojalla on annettu seuraavat säädökset: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014 (valvonta-asetus).

2 Nykytilan arviointi Horisontaaliasetuksessa ja mainituissa komission antamissa asetuksissa säädetään täydentävien ehtojen noudattamisen valvonnasta sekä ehtojen laiminlyöntiin liittyvistä seuraamuksista. Pääsääntönä on, että jäsenvaltiot valvovat otantaan perustuen vuosittain prosentin tukia hakeneista tiloista. Horisontaaliasetus tuli voimaan 20.12.2013. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen liittyviä siirtymäkauden järjestelyjä koskevan asetuksen 1 mukaan täydentäviä ehtoja koskevia horisontaaliasetuksen säännöksiä sovelletaan kuitenkin vasta 1.1.2015 alkaen. Tähän saakka sovelletaan aiempia säännöksiä eräiltä osin muutettuina. Täydentäviä ehtoja koskevien säännösten kansallista täytäntöönpanoa koskee Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annetun lain (193/2013, suorien tukien laki) 4, johon sisältyvän asetuksenantovaltuuden mukaan täydentävistä ehdoista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Täydentävien ehtojen valvonnan suorittamisesta säädetään unionin lainsäädännön lisäksi maatalouden tukien toimeenpanosta annetussa laissa (192/2013, toimeenpanolaki). Laissa säädetään muun muassa valvonnan suorittavista viranomaisista. Tarkemmat säännökset valvonnasta sisältyvät täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten sekä ympäristöön liittyvien lakisääteisten hoitovaatimusten valvonnasta annettuun valtioneuvoston asetukseen (636/2007) ja kansanterveyttä sekä eläinten ja kasvien terveyttä, taudeista ilmoittamista, eläinten hyvinvointia sekä eläinten tunnistusta ja rekisteröintiä koskevien täydentävien ehtojen valvonnasta annettuun valtioneuvoston asetukseen (118/2010). Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset on määritelty täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (226/2013). Täydentävien ehtojen valvontaa koskevat valtioneuvoston asetukset on tarpeen uudistaa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituskautta 2014 2020 koskevan uuden Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöön panemiseksi. EU-tason uudistus merkitsee sisällöllisiä muutoksia lähinnä ympäristöä koskeviin lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin. Lisäksi muista eläintaudeista kuin TSE-taudeista ilmoittamisen valvonta poistuu täydentävistä ehdoista. 1 eräistä maaseudun kehittä kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) myönnettävää tukea koskevista siirtymäsäännöksistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta varojen ja niiden jaon osalta vuonna 2014 sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1307/2013, (EU) N:o 1306/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta niiden soveltamisen osalta vuonna 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1310/2013

3 Suomessa on täydentävien ehtojen soveltamisen alusta lähtien määritelty asetuksella ne lakisääteiset hoitovaatimukset, joiden noudattamista valvotaan täydentävien ehtojen tarkastuskäynnillä. Nämä ns. valvontaindikaattorit on luotu valvontajärjestelmän selkeyteen ja seuraamusten määrittämisen yhdenmukaisuuteen sekä valvonnan riskiperusteisuuteen liittyvien tavoitteiden edistämiseksi sekä valvontakäyntien sujuvoittamiseksi. Mm. Euroopan komission tekemissä Suomen täydentävien ehtojen valvontajärjestelmää koskevissa tarkastuksissa on kuitenkin esitetty havaintona, että valvonnassa ei ole kaikilta osin valvottu niitä vaatimuksia, joita unionin säädösten mukaan tulee noudattaa maataloustukien ehtoina. Ongelmat ovat koskeneet lähinnä elintarvike- ja rehulainsäädännön sekä eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattamisen valvontaa. Elintarvikevalvonnan osalta ongelmat johtuvat pääosin siitä, että kansalliset säännökset rajaavat valvonnan koskemaan tietyntyyppisiä kohteita, jolloin osa toimijoista jää valvonnan ulkopuolelle. Eläinten hyvinvoinnin osalta kansalliset säännökset puolestaan jättävät valvonnan ulkopuolelle osan EU-lainsäädännön vaatimuksista. Ehdotettu muutos Rahoituskautta 2014 2020 koskevan uuden Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöön panemiseksi täydentäviä ehtoja koskevat valtioneuvoston asetukset 636/2007 ja 118/2010 ehdotetaan kumottaviksi ja korvattaviksi yhdellä uudella valtioneuvoston asetuksella. Komission tarkastuksissa havaittujen valvontajärjestelmän puutteiden poistamiseksi ehdotettuun asetukseen ei sisällytettäisi nykyisenkaltaisia säännöksiä valvottavista vaatimuksista, vaan lähtökohtana olisi EU-lainsäädännön ja sitä koskevien komission tulkintojen mukaisesti, että valvonta kattaa kaikki ne vaatimukset, joita toimijat ovat velvollisia noudattamaan. Muutos alentaisi EU-lainsäädännön täytäntöönpanon laiminlyönnistä Suomelle aiheutuvien rahoitusoikaisujen riskiä. Puutteet ovat olleet osasyynä Suomelle jo langetettuihin rahoitusoikaisuihin, ja jos komissio havaitsisi jatkossa sellaisten puutteiden jääneen korjaamatta, joista on huomautettu jo aiemmin, tulevat rahoitusoikaisut saattaisivat olla prosentuaalisesti aiempaa suurempia. Asetuksessa yksilöitäisiin kaikki ne kansalliset säännökset, joita tukia hakevien tulee noudattaa direktiiveihin sisältyvien lakisääteisten hoitovaatimusten kansallisina täytäntöönpanosäännöksinä. Siltä osin kuin lakisääteiset hoitovaatimukset sisältyvät EU-asetuksiin, niitä noudatettaisiin sellaisinaan. Joissakin tapauksissa EUasetuksissa edellytetään, että tietty vaatimus tai sen osa määritellään tarkemmin kansallisessa lainsäädännössä, tai jätetään jäsenvaltiolle muutoin liikkumavaraa vaatimuksen soveltamisen osalta. Näissä tapauksissa täydentävinä ehtoina on noudatettava täydentävien ehtojen vaatimuksen sisältävän EU-säännöksen lisäksi myös kyseistä säännöstä täydentävää kansallista säännöstä. Myös viimeksi mainitut säännökset yksilöitäisiin ehdotetussa asetuksessa. Uudet EU-säädökset merkitsevät, että ympäristöä koskevista lakisääteisistä hoitovaatimuksista poistuvat ns. puhdistamolietedirektiivin eli ympäristön, erityisesti maape-

4 rän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä annetun neuvoston direktiivin 86/278/EY vaatimukset. Lisäksi niistä poistuvat luonnonvaraisten litujen suojelusta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2009/147/EY, lintudirektiivi) sekä luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY, luontodirektiivi) lintu- ja kasvilajien rauhoitukseen liittyvät vaatimukset. Vuoden 2015 alusta lähtien täydentävien ehtojen vaatimuksiin eivät myöskään enää kuulu eräisiin eläinten terveyttä koskeviin direktiiveihin sisältyvät eläintaudeista ilmoittamista koskevat vaatimukset. Valvontajärjestelmässä havaittujen puutteiden korjaaminen puolestaan merkitsee paitsi asetuksen rakenteen muuttumista kumottaviin asetuksiin verrattuna myös eräitä sisällöllisiä muutoksia täydentävien ehtojen valvontaan. Elintarviketurvallisuutta koskevien lakisääteisten hoitovaatimusten osalta uudistus merkitsisi valvonnan käynnistämistä sellaisilla kasvintuotantoa harjoittavilla tiloilla, joilla ei ole eläimiä, sekä lihantuotantoa harjoittavilla tiloilla. Eläinten hyvinvointiin liittyvien täydentävien ehtojen valvonta muuttuisi nykyistä olennaisesti kattavammaksi. Valvottaviksi tulisi uusia vaatimuksia kaikista tuotantoeläinlajeja koskevista asetuksista, mutta muutokset olisivat erityisdirektiivien kattamien vasikoiden ja sikojen osalta vähäisempiä kuin muiden tuotantoeläinten osalta. Sisällöllisesti valvonta olisi jatkossa pitkälti yhteneväistä sen eläinten hyvinvointia koskevan EU-lainsäädännön edellyttämän otantavalvonnan kanssa, jota jo suoritetaan hyvinvointivaatimusten noudattamisen valvomiseksi. Ehdotettu asetus annettaisiin suorien tukien lain 4 :n ja toimeenpanolain 25 :n nojalla. Vuonna 2013 annettuihin lakeihin sisältyy monia sellaisia täydentävien ehtojen valvontaa koskevia säännöksiä, joista on aiemmin säädetty ainoastaan asetustasolla. Ehdotettuun asetukseen ei otettaisi lakiin tai EU-asetuksiin sisältyvän sääntelyn kanssa päällekkäisiä säännöksiä, mistä johtuen asetus olisi kumottavia asetuksia huomattavasti suppeampi. Ehdotuksen vaikutukset Vaikutukset toimijoihin Ehdotettu muutos ei varsinaisesti merkitsisi toimijoiden velvollisuuksien lisäämistä, sillä lakisääteisten hoitovaatimusten noudattamisvelvollisuudesta säädetään suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä, ja myös vaatimusten sisältö pohjautuu EUsäännöksiin. Valvontajärjestelmään sisältyvien puutteiden korjaaminen johtaisi kuitenkin siihen, että joillakin täydentävien ehtojen aloilla, etenkin eläinten hyvinvoinnin alalla, valvonta laajenisi sen vuoksi, että valvontakäynnillä tarkastettaisiin aiempaa suurempi määrä vaatimuksia. Tämä oletettavasti lisäisi havaittavien laiminlyöntien lukumäärää sekä sitä kautta myös viljelijätukiin tehtäviä vähennyksiä. Tiettyjä lainsäädännön aloja koskevien vaatimusten osalta lakisääteisten hoitovaatimusten valvonta laajenisi kattamaan nekin toimijaryhmät, joita valvonta ei ole valvontaindikaattoreiden suppeudesta johtuen tähän mennessä koskenut. Muutokset

5 koskisivat erityisesti lihantuotantoa ja kasvintuotantoa, joiden osalta käynnistettäisiin asetuksen voimaantulon myötä elintarvikehygieniaan liittyvien hoitovaatimusten valvonta. Joiltakin osin täydentävien ehtojen vaatimukset supistuisivat nykyiseen verrattuna. Ympäristöä koskevista täydentävien ehtojen vaatimuksista poistuisivat puhdistamolietedirektiivin vaatimukset sekä lajirauhoitusta koskevat luonto- ja lintudirektiivin vaatimukset. Lisäksi eläintautien ilmoittaminen poistuisi täydentävistä ehdoista, TSE-tauteja lukuun ottamatta. Lakisääteisinä hoitovaatimuksina noudatettavien EU-säännösten kansallisia täytäntöönpanosäännöksiä ei ole aiemmin kattavasti yksilöity lainsäädännössä, vaan ne ovat käyneet ilmi mm. viljelijöille tarkoitetuista oppaista sekä epäsuorasti ja osittain valvontasäännöksistä. Tämä huomioon ottaen ehdotettu asetus, jossa hoitovaatimukset kaikilta osin yksilöitäisiin, lisäisi tukijärjestelmän selkeyttä ja sitä kautta parantaisi toimijoiden oikeusturvaa. Vaikutukset valtiontalouteen Täydentävien ehtojen valvontajärjestelmään ehdotetut muutokset jonkin verran lisäisivät suoritettavien valvontojen määrää ja valvontakäyntien pituutta. Viranomaistyön lisäys kohdistuisi pääosin aluehallintovirastoihin, sillä ehdotetun muutoksen vaikutukset kohdistuvat erityisesti näiden suorittamaan eläinten hyvinvoinnin valvontaan. Tähän valvontaan liittyvä lisäresurssitarve koskisi vain osin otantavalvontaa, joka jo suoritetaan laajemman eläinten hyvinvointia koskevan otantavalvonnan yhteydessä. Muu osa tarpeesta johtuisi sellaisen valvonnan lisääntymisestä, jota suoritetaan muussa kuin otantavalvonnassa havaittujen eläinten hyvinvointiongelmien vuoksi. Kyse olisi pääosin kunnaneläinlääkäreiden suorittamilla pitopaikkakäynneillä havaittujen hyvinvointiongelmien käsittelystä täydentävien ehtojen rikkomuksina. Myös lihantuotantoa koskevien hygieniavaatimusten valvonnan käynnistyminen merkitsee lisäystä aluehallintovirastojen tehtäviin. Valvonta on kuitenkin tarkoitus toteuttaa muun eläintiloilla tehtävän täydentävien ehtojen valvonnan yhteydessä, jolloin muutoksen vaikutus jää vähäiseksi. Aluehallintovirastojen työmäärän lisääntyminen on otettu huomioon valtiovarainministeriön ehdotuksessa vuoden 2015 talousarvioksi. Ehdotuksen selvitysosan mukaan aluehallintovirastojen toimintamenojen mitoituksessa on otettu huomioon lisäyksenä 400 000 euroa eläinsuojelu- ja elintarviketehtävien resursointiin. Kasvintuotantoa koskevien hygieniavaatimusten valvonnan käynnistyminen merkitsee vähäistä lisäystä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) tehtäviin. Muutoksella ei pitäisi olla vaikutusta tilakäyntien määrään, sillä valvonta on tarkoitus toteuttaa samoilla tilakäynneillä kuin kasvintuotantotiloilla tehtävä rehuturvallisuutta koskeva täydentävien ehtojen valvonta ja osa tukivalvonnoista. Muutoksen osalta arvio vaikutuksista on esitetty elintarvikelain (23/2006) muutoslakia 503/2014 koskevassa hallituksen esityksessä (40/2014 vp, s. 9), jossa resurssitarpeeksi arvioitiin ELY-keskusten osalta vuosittain 0,5 henkilötyöpäivää tilaa kohden, eli ELY-keskusten yhteenlasketuksi resurssitarpeeksi yksi henkilötyövuosi. Muutok-

6 Asian valmistelu sen arvioitiin myös lisäävän Elintarviketurvallisuusviraston työtä alkuvaiheessa noin 220 henkilötyöpäivää eli noin 0,8 henkilötyövuotta. Lisääntynyt valvonta on arvioitu hoidettavan sisäisillä työjärjestelyillä, jolloin lisäresursseille ei ole tarvetta. Eläintautien ilmoittamisen ja eräiden ympäristöä koskevien vaatimusten poistamisella täydentävien ehtojen vaatimuksista ei ole mainittavaa vaikutusta valvontakäyntien kestoon tai viranomaisten työmäärään. Ehdotus on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä. Ehdotuksen pohjana on vuonna 2013 toteutettu täydentävien ehtojen valvontajärjestelmän kehittämistarpeita koskeva kartoitus, johon on osallistunut eri sektoreiden asiantuntijoita maa- ja metsätalousministeriöstä, Elintarviketurvallisuusvirastosta ja Maaseutuvirastosta. Ehdotuksesta on pyydetty lausuntoa Voimaantulo ja siirtymäsäännös Asetus ehdotetaan tulemaan voimaan 1.1.2015. Koska valvontajärjestelmään ehdotettujen muutosten vaikutukset ovat suurimmat eläinten hyvinvointia koskevien täydentävien ehtojen valvonnan osalta, ehdotetaan tältä osin vuoden siirtymäaikaa, jonka kuluessa valvonta tulisi kaikilta osin sopeuttaa kattamaan asetuksessa yksilöitävät eläinten hyvinvointia koskevat lakisääteiset hoitovaatimukset. Yksityiskohtaiset perustelut 1. Soveltamisala. Asetuksen soveltamisalapykälän mukaan asetuksella annettaisiin horisontaaliasetusta ja valvonta-asetusta täydentävät kansalliset säännökset täydentävistä ehdoista sekä niiden ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten noudattamisen valvonnasta. Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten sisällöstä säädettäisiin edelleen erillisessä valtioneuvoston asetuksessa. 2. Lakisääteiset hoitovaatimukset. Pykälässä säädettäisiin suorien tukien lain 4 :ään sisältyvän asetuksenantovaltuuden mukaisesti lakisääteisten hoitovaatimusten sisällöstä. Vaatimukset yksilöitäisiin tarkemmin asetuksen liitteissä, joihin pykälässä viitattaisiin. Pykälään kirjattaisiin selvyyden vuoksi se lähtökohta, että EU-direktiiveihin sisältyviä lakisääteisiä hoitovaatimuksia sovellettaisiin siinä muodossa kuin ne on pantu täytäntöön liitteissä luetelluilla kansallisilla säännöksillä ja että Euroopan unionin asetuksiin sisältyviä lakisääteisiä hoitovaatimuksia noudatettaisiin niiden voimassa olevassa muodossa. Myös hoitovaatimuksia sisältävät EU-säännökset kävisivät ilmi ehdotetusta liitteen taulukosta, sillä liitteissä lueteltaisiin ne kunkin säännöksen vaatimuksia täydentävät kansalliset säännökset, joita toimijoiden tulisi EU-säännösten lisäksi noudattaa täydentävinä ehtoina. Eräiltä osin tukien saannin ehtona on myös kansallisten viranomaispäätösten noudattaminen.

7 3. Lakisääteisten hoitovaatimusten sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten valvonta. Asetukseen sisältyisi vain harvoja säännöksiä täydentävien ehtojen valvonnasta, sillä valvonnasta säädetään kattavasti EU-säännöksissä. Valvontaviranomaisia ja viranomaisten tarkastusoikeutta koskevat kansalliset säännökset sisältyvät toimeenpanolakiin. Lisäksi mainitun lain 22 :ssä säädetään tukivalvonnan tai täydentävien ehtojen valvonnan laajentamisesta niissä tapauksissa, joissa valvontaa suorittava viranomainen huomaa puutteita sellaisten täydentävien ehtojen noudattamisessa, jotka eivät ole kyseisen tarkastuksen kohteena. Täydentävien ehtojen valvonnan suorittamisen osalta pykälässä viitattaisiin yleisesti valvonta-asetuksen säännöksiin. Pykälään sisältyisi lisäksi viittaus hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksia koskevaan valtioneuvoston asetukseen, jossa vaatimusten sisältö määritellään. 4. Paikan päällä tehtävien tarkastusten vähimmäismäärä. Pykälässä viitattaisiin paikan päällä tehtävien tarkastusten vähimmäismäärän osalta valvonta-asetuksen 68 artiklan 1 kohtaan. Se edellyttää, että otantavalvonnassa valvotaan vuosittain vähintään prosentti tukia hakeneista tiloista. Poikkeuksena tähän kohdan kolmannessa alakohdassa kuitenkin säädetään, että niissä tapauksissa, joissa tiettyä alaa koskeva lainsäädäntö jo säätää tarkastusten vähimmäismäärästä, kyseisen alan lakisääteisten hoitovaatimusten valvonta suoritetaan mainitun vähimmäismäärän mukaisena. Eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin sovellettavan lainsäädännön mukaan on valvottava vähintään kolme prosenttia pitopaikoista. Tämän vuoksi tähän lainsäädäntöön sisältyviä lakisääteisiä hoitovaatimuksia koskevien tarkastusten vähimmäismäärän osalta viitattaisiin eläinten tunnistamiseen ja rekisteröintiin sovellettaviin EU-säännöksiin tai niiden kansallisiin täytäntöönpanosäännöksiin. Valvonta-asetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi myös hyödyntää kohdassa säädettyjä mahdollisuuksia käyttää otantaan valittujen tuensaajien osalta kyseessä olevan lainsäädännön mukaisesti toteutettujen paikalla tehtävien tarkastusten tuloksia, mitä mahdollisuutta hyödynnetään nykyisin lääkejäämiin ja kasvinsuojeluainejäämiin liittyvässä valvonnassa. Lisäksi on mahdollista korvata valitut tuensaajat tuensaajilla, joiden osalta on tehty paikalla tarkastus mainitun substanssilainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että nämä ovat horisontaaliasetuksen 92 artiklassa tarkoitettuja tuensaajia. Lisävaatimuksena poikkeusten soveltamisessa on kuitenkin, että paikan päällä tehtävät tarkastukset kattavat kaikki täydentävien ehtojen vaatimukset ja että ne ovat vähintään yhtä tehokkaita kuin toimivaltaisen täydentävien ehtojen valvontaviranomaisen tarkastukset olisivat. Täydentävien ehtojen valvonnan ja substanssilainsäädännön nojalla toteutetun valvonnan tarpeettomien päällekkäisyyksien välttämiseksi ehdotetaan, että poikkeussäännöstä olisi mahdollista soveltaa Suomessa tarvittavilta osilta. 5. Hallinnolliset tarkastukset. Pykälässä viitattaisiin horisontaaliasetuksen 96 artiklan 2 kohdan sekä valvonta-asetuksen 70 artiklan 4 kohdan mukaiseen mahdollisuuteen suorittaa paikan päällä tehtävien tarkastusten lisäksi hallinnollisia tarkastuksia täydentävien ehtojen noudattamisen valvomiseksi. Hallinnollisia tarkastuksia suorite-

8 taan muun muassa tilanteissa, joissa valvontaviranomaisen tietoon tulee laiminlyönti, joka on todettu tilalla muun syyn kuin täydentävien ehtojen valvomisen vuoksi suoritetussa tarkastuksessa. Jos esimerkiksi kunnaneläinlääkärin suorittamassa eläinten hyvinvointia koskevassa tarkastuksessa havaittu puute koskee täydentävien ehtojen vaatimusta, voi asiasta tiedon saanut aluehallintovirasto lähtökohtaisesti suorittaa kyseistä puutetta koskevan täydentävien ehtojen valvonnan hallinnollisena valvontana kunnaneläinlääkärin suorittaman tarkastuskäynnin pohjalta. Pykälässä kuitenkin säädettäisiin, että hallinnollisessa tarkastuksessa havaitun säännösten noudattamatta jättämisen perusteella on suoritettava paikan päällä tehtävä tarkastus, jos se on tarpeen valvonta-asetuksen 72 artiklassa tarkoitetun tarkastuskertomuksen laatimiseksi. 6. Tarkastuskertomusten toimittaminen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen. Pykälässä velvoitettaisiin aluehallintovirasto toimittamaan sen vastuulle kuuluvasta täydentävien ehtojen valvonnasta laaditut tarkastuskertomukset ELYkeskukseen. Nykyisinkin noudatettavan käytännön mukaan ELY-keskus tukiviranomaisena kokoaa yhteen täydentävien ehtojen valvontojen tulokset tukiseuraamusten toteuttamista varten. 7. Ilmoitusvelvollisuus. Säännökset, jotka koskevat maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamista, kuuluvat ympäristöministeriön hallinnonalan lainsäädäntöön, vaikka vastuu niitä koskevasta täydentävien ehtojen valvonnasta kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan viranomaisille. Tämän vuoksi pykälässä säädettäisiin toimivaltaisen täydentävien ehtojen valvontaviranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa säännösten noudattamisessa havaituista puutteista sen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jonka alueella puutteet on havaittu. 8. Voimaantulo. Pykälään sisältyisi tavanomainen voimaantulosäännös ja säännös valtioneuvoston asetusten 636/2007 ja 118/2010 kumoamisesta. 9. Siirtymäsäännös. Koska eläinten hyvinvointia koskevien täydentävien ehtojen valvontajärjestelmää ei ole käytännössä mahdollista kaikilta osin sopeuttaa ehdotettuun muutokseen asetuksen voimaantuloon mennessä ottaen huomioon muun muassa valvontaresurssit sekä valvonnan ohjeistukseen ja tietojärjestelmiin tarvittavat muutokset, pykälässä säädettäisiin, että valvonnan tulee kattaa kaikki tämän asetuksen liitteessä mainittujen kansallisten säännösten vaatimukset 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Tämä siirtymäaika ei vaikuttaisi toimijoiden EU-lainsäädäntöön perustuvaan velvollisuuteen noudattaa täydentäviä ehtoja kaikilta osin. Eläinten hyvinvoinnin valvontaa voitaisiin laajentaa siirtymäajan loppuun mennessä asteittain siten, että kiireellisimmät muutokset toteutettaisiin jo vuoden 2015 valvontoja varten. Vuonna 2015 valvontaan on tarkoitus ottaa vaatimukset, jotka liittyvät pitopaikan asianmukaiseen valaistukseen, sairasta ja loukkaantuneista eläimistä huolehtimiseen, eläinten suojaamiseen huonoilta sääolosuhteilta, vasikoiden päivittäiseen tarkastukseen ja ternimaidon saantiin sekä sikaloiden betonisiin rakolattioihin ja melutasoihin.

9 Liite 1. Liitteessä lueteltaisiin lakisääteiset hoitovaatimukset täydentävien ehtojen alalla ympäristö, ilmastonmuutos ja maan hyvä maatalouskunto. Hoitovaatimuksena 1 koskee vesiensuojelua ja kattaa vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiiviin 91/676/ETY (nitraattidirektiivi) 4 ja 5 artiklat. Artikloissa säädetään jäsenvaltioille velvollisuus ehkäistä vesien pilaantumista mm. laatimalla toimintaohjelmia. Nitraattidirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). (Liitteessä on tarkoitus yksilöidä asetuksesta direktiivin 4 ja 5 artiklan kansalliset täytäntöönpanosäännökset, kun käynnissä oleva asetuksen uudistus on valmis. Täydentävien ehtojen vaatimuksia olisivat ne asetuksen velvoitteet ja kiellot, jotka koskevat lannan varastointitilaa ja sen rakenteellisia vaatimuksia, lannoitteiden levitystä ja muokkausta maahan, lannoitteiden levittämisen vähimmäisetäisyyttä vesistöihin, lannan ja lantaa sisältävien lannoitevalmisteiden levittämistä kaltevilla peltolohkoilla, lannoitteina vuosittain levitettävän typen enimmäismääriä, lanta-analyysin tekoa ja sitä koskevien tietojen säilyttämistä sekä lannoitusta koskevaa kirjanpitoa.) Hoitovaatimus 2 koskee biologisen monimuotoisuuden suojelua. Se kattaa litudirektiivin 3 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan b alakohdan sekä 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan. Säännöksissä asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa tarpeelliset toimenpiteet direktiivissä säädettyjen lintulajien elinympäristöjen säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen, ylläpitää ja hoitaa elinympäristöjä niiden ekologisten tarpeiden mukaisesti sekä erityistoimin suojella direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä, perustaa suojelualueita direktiivin mukaisten lajien suojelemiseksi sekä toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet suojelualueilla elinympäristöjen pilaantumisen tai huonontumisen sekä lintuihin vaikuttavien häiriöiden estämiseksi. Mainitut lintudirektiiviin säännökset on pantu kansallisesti täytäntöön luonnonsuojelulailla (1096/1996). Ehdotetun liitteen 1 mukaan lakisääteisinä hoitovaatimuksina tulisi noudattaa luonnonsuojelulain 24 25 tai 47 :n nojalla tehtyjä suojelupäätöksiä sekä luonnonsuojelulain 9 :ää, jonka mukaan valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei saa ilman ELY-keskuksen myöntämää poikkeuslupaa suorittaa suojelun tarkoituksen vaarantavaa toimenpidettä. Lain 24.n mukaan ELY-keskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella perustaa laissa tarkoitetun muun luonnonsuojelualueen yksityiselle kuuluville maille. Päätökseen alueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta. ELY-keskus voi ilman maanomistajan hakemusta tai suostumusta lisäksi perustaa yksityisen alueen luonnonsuojelualueeksi, jos alue sisältyy valtioneuvoston hyväksymään luonnonsuojeluohjelmaan. Alueen rauhoitusmääräykset eivät saa rajoittaa maankäyttöä enemmälti kuin aluetta koskevasta suojeluohjelmasta johtuu, ellei maanomistaja ole muuhun suostunut. Lain 25 koskee elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen ja maanomistajan välillä tehtyä sopimusta alueen määräaikaisesta rauhoittamisesta. Luonnonsuojelulain 47

10 sitä vastoin koskee erityisesti suojeltavaksi lajiksi säädetyn lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan suojelua ELY-keskuksen päätöksellä. Esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Täydentävien ehtojen vaatimuksina olevat lintudirektiivin vaatimukset liittyvät keskeisesti Natura 2000 -verkostoon sisällytettyjen alueiden luontoarvojen suojeluun. Voimassa olevien säännösten mukaan toteutettavassa täydentävien ehtojen valvonnassa tarkistetaan, ettei verkostoon kuuluvalla tilan maatalousmaalla ole merkittävästi heikennetty verkostoon ottamisen perusteena olevia lintulajeja tai niiden elinympäristöjä. Liitteessä 1 viitattaisiin Natura-alueita koskevien vaatimusten osalta luonnonsuojelulain 10 luvun säännöksiin, joilla pyritään estämään verkostoon kuuluvien alueiden luonnonarvojen heikkeneminen. Luvun säännöksiin on ehdotettu muutoksia (HE 77/2014 vp). Biologisen monimuotoisuuden suojelua koskee myös hoitovaatimus 3 eli luontodirektiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohta. Mainitut säännökset velvoittavat jäsenvaltioita toteuttamaan erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavia suojelutoimenpiteitä ja laatimaan käyttösuunnitelmia näitä alueita koskien. Jäsenvaltioilla on velvollisuus myös toteuttaa toimenpiteitä luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen heikentymisen estämiseksi sekä niitä lajeja koskevien häiriöiden ehkäisemiseksi, joita varten alueet on osoitettu. Vaatimukset liittyvät Natura 200 -verkostoon sisältyvien suojelualueiden luontoarvojen säilyttämiseen. Liitteessä mainittaisiin noudatettavina kansallisina täytäntöönpanosäännöksinä edellä mainittuun luonnonsuojelulain 10 lukuun. Liite 2. Liitteessä lueteltaisiin lakisääteiset hoitovaatimukset täydentävien ehtojen alalla kansanterveys, eläinten terveys ja kasvien terveys. Hoitovaatimus 4 kattaa elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (yleinen elintarvikeasetus) 14 ja 15 artiklat, 17 artiklan 1 kohdan sekä 18, 19 ja 20 artiklat. Mainittujen säännösten mukaan toimijoiden velvollisuutena on varmistaa, etteivät markkinoille saatettavat elintarvikkeet ja rehut tai elintarviketuotantoon käytettäville eläimille annettavat rehut ole elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten vastaisia, sekä huolehtia elintarvikkeiden, rehujen ja elintarviketuotantoon käytettävien eläinten jäljitettävyydestä. Toimijan, joka katsoo tai jolla on syytä epäillä, että elintarvike tai rehu ei ole turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen, on käynnistettävä menettelyt sen poistamiseksi markkinoilta sekä ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Horisontaaliasetuksen liitteen II alaviitteen 3 mukaan 17 artiklan 1 kohtaa on noudatettava sellaisena kuin se on pantu täytäntöön erityisesti alaviitteessä luetelluilla EUsäännöksillä. Nämä säännökset viittaavat mm. elintarvikehygieniasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (yleinen elintarvikehygienia-asetus) liitteen säännöksiin, joissa säädetään esim. toimijan velvollisuudesta

11 varastoida ja käsitellä jätteitä ja vaarallisia aineita siten, että estetään elintarvikkeiden saastuminen, toteuttaa varotoimenpiteitä elintarvikkeista ihmisiin siirtyvien tartuntatautien leviämisen estämiseksi, käyttää oikein rehun lisäaineita ja eläinlääkkeitä sekä kasvinsuojeluaineita ja biosidejä sekä pitää kirjaa mm. eläimille syötetyn rehun alkuperästä, eläimille annetuista hoidoista ja eläimistä otettujen näytteiden tutkimustuloksista sekä kasvintuotannon osalta kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä ja näytteiden analyysien tuloksista. Alaviitteessä 3 viitataan myös eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus) eräisiin säännöksiin, jotka koskevat maidontuotannon ja munantuotannon hygieniaa. Lisäksi viitataan farmakologisesti vaikuttavien aineiden ja torjunta-aineiden jäämiä koskevien EU-asetusten säännöksiin. Alaviitteessä 3 mainittujen rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 183/2005 säännösten mukaan rehualan toimijoiden on hankittava ja käytettävä ainoastaan rehua, joka on peräisin asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä tai hyväksytyistä laitoksista. Lisäksi edellytetään, että jätteitä, vaarallisia aineita, kasvinsuojeluaineita, siemeniä ja lääkerehuja varastoidaan ja käsitellään rehuista ja eläinten pitopaikoista erillään ja että kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä sekä tilalle hankitusta ja tilalta toimitetusta rehusta ja tilalla eläimille syötetystä rehusta pidetään kirjaa. Yleisen elintarvikeasetuksen jäljitettävyysvaatimukseen keskeisesti liittyvänä vaatimuksena ehdotetun asetuksen liitteessä 2 viitattaisiin alkutuotannon harjoittajien ilmoitusvelvollisuutta koskevaan elintarvikelain (23/2006) 22 :ään, jonka noudattamista valvottaisiin nykyiseen tapaan täydentävien ehtojen vaatimuksena. Hoitovaatimukseen liittyvinä kansallisina täytäntöönpanosäännöksinä liitteessä mainittaisiin myös tietyt elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1368/2011, alkutuotantoasetus) säännökset, jotka täydentävät yleisen elintarvikehygienia-asetuksen ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksen täydentävinä ehtoina noudatettavia säännöksiä. Näitä olisivat kirjanpitoa koskeva asetuksen 5, joka sen lisäksi, että se sisältää yleiset kirjanpitoa koskevat säännökset, viittaa alkutuotantoasetuksen liitteen 2 toimialakohtaisiin kirjanpitovaatimuksiin. Pykälän tarkoittamat toimialakohtaiset vaatimukset ovat maidontuotantotilojen osalta mainitun liitteen 4 luvun 4.2. kohdan 3 alakohdassa, 4.3. kohdan 6 alakohdassa ja 4.4 alakohdan 4 kohdassa, munantuotantotilojen osalta liitteen 5 luvussa ja lihantuotantotilojen osalta liitteen 1 luvun 1.1.1 ja 1.1.2 kohdassa. Lihantuotantotilojen vaatimuksiin kuuluu myös salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvien lintujen osalta kirjanpito tarkastuskäynneistä, niiden tuloksista ja salmonellatutkimustuloksista. Täydentävien ehtojen vaatimuksena olisi myös alkutuotannossa käytettävän veden laatuun liittyvä alkutuotantoasetuksen 7, joka sen lisäksi, että se sisältää yleiset, kaikkia toimijoita koskevat vaatimukset, viittaa asetuksen liitteen 1 erityisvaatimuksiin veden tutkimisesta ja laadusta. Liitteen 1 johdanto-osaan sisältyy myös vaatimus vettä koskevien analyysitulosten säilyttämisestä. Koska vaatimus liittyy keskeisesti

12 asetuksen 5 :ssä säädettyyn kirjanpitoon, se mainittaisiin liitteen luettelossa erikseen. Liitteen 1 erityisvaatimukset eivät koske lihatiloja. Täydentävien ehtojen vaatimuksina mainittaisiin nykyiseen tapaan määrätyt maidontuotantoa koskevat alkutuotantoasetuksen liitteen 2 säännökset, jotka liittyvät lypsyyn sekä maidon käsittelyyn. Yleisen elintarvikehygienia-asetuksen liitteessä I olevan 4 kohdan h alakohta koskee eläimistä ihmisiin siirtyvien tartuntatautien leviämisen estämistä. Siipikarjatiloilla toteutettava salmonellavalvonta on yksi keskeisimpiä elintarvikevälitteisten zoonoosien ennaltaehkäisykeinoja, ja salmonellanäytteiden kirjanpitoa koskevat velvoitteet säilyisivät edelleen täydentävien ehtojen vaatimuksina. Euroopan komissio on myöntänyt Suomelle salmonellaa koskevat lisävakuudet eli oikeuden EU-säännöksistä poiketen asettaa muista EU-maista tuotaville eläimille ja tuotteille salmonellaan liittyviä tuontiehtoja. Kansallisen salmonellavalvonnan toimivuus on myös lisävakuuksien säilymisen edellytys. Salmonellanäytteenottoa koskeva kirjanpito on osa tilojen yleistä kirjanpitovelvollisuutta, ja se on mainittu alkutuotantoasetuksessa. Tarvetta viitata erillisiin salmonella-asetuksiin ei ole. Valvonnan painopiste tulee olemaan kirjanpidon valvonta. Tuotantoeläinten lääkitystä koskevan kirjanpitovaatimuksen osalta liitteessä viitattaisiin yleisen elintarvikehygienia-asetuksen kansallisena täytäntöönpanosääntelynä tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (13/EEO/2000, säädöskokoelmassa julkaistu ilmoitus 794/2000) kohtaan 3. Jos valmisteilla oleva samanniminen uusi asetus on annettu ennen ehdotetun asetuksen antamista, viitataan kuitenkin mainitun asetuksen vastaaviin säännöksiin. Horisontaaliasetuksen liitteen II alaviitteessä 3 mainitut farmakologisesti vaikuttavia aineita ja niiden jäämiä sekä kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskevat säännökset viittaavat aineille vahvistettuihin raja-arvoihin. Eläinlääkkeiden käytön osalta kansallisina säännöksinä viitattaisiin niihin eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) tai sen nojalla annettuihin säännöksiin, jotka koskevat lääkkeiden käyttökieltoja ja varoaikojen noudattamista sekä kieltävät eläimen luovuttamisen elintarvikkeena käytettäväksi tilanteessa, jossa lääkkeestä aiheutuu haittaa elintarvikkeen turvallisuudelle. Liitteessä viitattaisiin myös eräiden lääkeaineiden kieltämisestä ja rajoittamisesta eläimille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (847/2008) 9 :ssä säädettyihin lääkeaineiden käyttökieltoihin. Jos valmisteilla olevan uusi valtioneuvoston asetus eräiden lääkeaineiden käytön kieltämisestä eläimille on annettu ennen ehdotetun asetuksen antamista, viitataan niiden sijasta kuitenkin mainitun asetuksen vastaaviin säännöksiin. Lisäksi viitattaisiin lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen säännöksiin, jotka kieltävät sellaisten lääkevalmisteiden käytön eläimille, joille ei ole myönnetty myyntilupaa, edellyttäen, että mainittu valmisteilla oleva asetus on annettu ennen ehdotetun asetuksen antamista. Hoitovaatimus 5 kattaa tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa annetun neuvoston direktiiviin 96/22/EY 3 a, 3 b, 3 d ja 3 e artiklat, joissa säädetään jäsenvaltioi-

13 den velvollisuudesta valvoa, että tyrostaattisia, estrogeeni-, androgeeni- tai gestageenivaikutuksia omaavien aineiden sekä beta-agonistien antaminen tuotantoeläimille kielletään. Sellaisten eläinten, joissa epäillään olevan yllä mainittuja aineita, pitäminen ja markkinoille saattaminen on kielletty, samoin kuin sellaisista eläimistä saatujen lihojen jalostaminen ja saattaminen markkinoille. Hoitovaatimus kattaa myös mainitun direktiivin 4, 5 ja 7 artiklat, jotka koskevat poikkeuksia kiellosta mm. aineiden antamiseksi eläinten sairauksien hoitoon tai kotieläinjalostukseen liittyvissä tarkoituksissa. Mainittujen EU-säännösten kansallisina täytäntöönpanosäännöksinä liitteessä 2 mainittaisiin eräiden lääkeaineiden kieltämisestä ja rajoittamisesta eläimille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 4 6 Hoitovaatimus 6 liittyy sikojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annettuun neuvoston direktiiviin 2008/71/EY. Sen 3 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että viranomaisilla on luettelo alueellaan sijaitsevista tiloista, joilla pidetään direktiivin soveltamisalaan kuuluvia eläimiä, sekä pääsy direktiivin edellyttämiin tietoihin. Direktiivin 4 ja 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläintenpitäjät pitävät rekisteriä, josta ilmenee tilalla olevien eläinten määrä ja siirroista pidettävä kirjanpito. Jäsenvaltiolla on velvollisuus varmistaa, että artiklassa määriteltyjä yleisperiaatteita eläinten merkitsemisestä noudatetaan. Kansallisesti direktiivi on pantu täytäntöön eläintunnistusjärjestelmästä annetulla lailla (238/2010). Lain 9 :ssä säädetään eläintenpitäjän ja -välittäjän velvollisuudesta ilmoittaa tietoja eläintenpitäjä- ja eläinvälittäjärekisteriin. Lain 11 :n mukaan pitopaikasta vastuussa olevalla toimijalla on velvollisuus ilmoittaa laissa säädetyt tiedot pitopaikka- ja haaskaruokintapaikkarekisteriin. Lain 19 ja 21 :ssä säädetään velvollisuudesta merkitä eläin tunnistimella ja toimijan velvollisuudesta pitää luetteloa hallinnassa olevista tai omistamistaan eläimistä. Mainittuja säännöksiä sekä tiettyjä niitä tarkentavia sikaeläinten tunnistamisesta annetun asetuksen (720/2012) säännöksiä olisi liitteen 2 mukaan noudatettava täydentävinä ehtoina. Hoitovaatimuksena 7 ovat nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1760/2000 4 ja 7 artiklat, joissa säädetään velvollisuudesta merkitä kaikki 31 päivän joulukuuta 1997 jälkeen syntyneet tai sisämarkkinakauppaan tarkoitetut nautaeläimet viranomaisen hyväksymillä korvamerkeillä sekä velvoitetaan eläinten pitäjä pitämään rekisteriä ja ilmoittamaan viranomaisille nautaeläinten siirroista, syntymistä ja kuolemista. Hoitovaatimukseen kuuluisivat myös liitteessä 2 luetellut eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain sekä nautaeläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annetun asetuksen (1391/2006) säännökset, joilla mainittuja säännöksiä on kansallisesti täydennetty. Hoitovaatimuksena 8 ovat lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta annetun neuvoston asetukseen (EY) N:o 21/2000 3 ja 4 artiklat, joissa säädetään lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekis-

14 teröintijärjestelmään kuuluvista osista, tunnistamisajankohdasta ja -menetelmästä ja tunnistimista sekä 5 artikla, jonka mukaan toimijalla on velvollisuus pitää ajan tasalla olevaa rekisteriä, johon viranomaisilla on pääsy. Liitteen 2 lueteltaisiin mainittuja artikloja täydentävät eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain sekä lammas- ja vuohieläinten merkitsemisestä ja rekisteröinnistä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (469/2005) säännökset, jotka olisivat myös osa hoitovaatimusta. Hoitovaatimus 9 koskee tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE-taudit) vastustamista. Se kattaa määrättyjä tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (TSE-asetus) säännöksiä. Asetuksen 7 artikla sisältää säännökset TSE-tautien vastustamiseen tähtäävistä eläinten ruokintaa koskevista kiellosta, joiden noudattamista valvotaan muun rehuturvallisuuteen liittyvän valvonnan yhteydessä. Asetuksen 11 artiklassa puolestaan säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta huolehtia, että eläimistä, joilla epäillään olevan TSE, ilmoitetaan välittömästi viranomaisille. Tämä velvollisuus on pantu täytäntöön eläintautilain (441/2013) 14 :llä, joka velvoittaa toimijan viipymättä ilmoittamaan eläinlääkärille eläimellä epäillystä tai todetusta, vastustettavaksi eläintaudiksi nimetystä taudista. TSE-asetuksen 12 artikla koskee toimenpiteitä, joita sovelletaan tartunnan saaneiksi epäiltyihin eläimiin, ja 13 artiklassa säädetään toimenpiteistä, joita on sovellettava TSE-tautien esiintymisen toteamisen jälkeen. Mainitut 12 ja 13 artikla on muotoiltu osin siten, että ne koskevat jäsenvaltioiden velvollisuutta määrätä tietyistä toimijoita koskevista kielloista, rajoituksista ja toimenpiteistä, vaikka hoitovaatimuksina niiden on katsottu sisältävän vaatimuksen siitä, että toimija noudattaa mainittuja viranomaismääräyksiä. Tästä syystä hoitovaatimuksena 9 olisi noudatettava eläintautilain 4 luvun nojalla annettuja päätöksiä TSE-tautien vastustamiseksi. Hoitovaatimus kattaisi myös eläintautilain 19 :n, jossa säädetään ensisijaisista toimista eläintautia vastustettaessa. Hoitovaatimukseen 9 sisältyy myös TSE-asetuksen 15 artikla, jossa säädetään elävien eläinten, niiden siemennesteen, alkioiden ja munasolujen markkinoille saattamiseen sekä tuontiin ja vientiin sovellettavista TSE-tautien vastustamiseen liittyvistä ehdoista. Hoitovaatimus 10 koskee kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Vaatimuksena on kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklan ensimmäinen ja toinen virke, joiden mukaan kasvinsuojeluaineita on käytettävä asianmukaisesti. Asianmukaiseen käyttöön kuuluvat hyvän kasvinsuojelukäytännön soveltaminen ja 31 artiklan mukaisesti vahvistettujen ja pakkausmerkinnöissä mainittujen edellytysten noudattaminen.

15 Liite 3. Liitteessä lueteltaisiin lakisääteiset hoitovaatimukset alalla eläinten hyvinvointi Hoitovaatimus 11 koskee vasikoiden suojelun vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiiviin 2008/119/EY 3 ja 4 artiklan noudattamista. Direktiivin 3 artiklassa säädetään eläintenpitoon käytettäviä tiloja koskevista vaatimuksista. Direktiivin 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläinten pito-olosuhteet täyttävät direktiivin liitteessä I säädetyt vaatimukset. Liite sisältää melko yksityiskohtaisen luettelon mm. vasikoiden hoitoa, karsinoita ja ruokintaa koskevista vaatimuksista. Hoitovaatimuksena 12 ovat sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiiviin 91/63O/ETY 3 artikla sekä 4 artiklan 1 kohta ja siinä mainittu direktiivin liite. Nämä koskevat eläintiloja ja eläinten pito-olosuhteita, samoin kuin vasikoiden suojelusta annetun direktiivin vastaavat artiklat ja liite. Hoitovaatimus 13 kattaa tuotantoeläinten suojelusta annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY 4 artiklan, joka sekin viittaa eläinten pito-olosuhteiden osalta direktiivin liitteen vaatimuksiin. Liitettä sovelletaan kaikkiin tuotantoeläimiin, kaloja, matelijoita ja sammakkoeläimiä lukuun ottamatta. Liite on suppeampi ja sen vaatimukset yleisemmin muotoiltuja kuin sikojen ja vasikoiden suojelua koskevien direktiivien vastaavat liitteet, mutta 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava liitteen vaatimusten täyttyminen ottaen huomioon eläinlajit, niiden kehittyneisyyden asteen, mukautumiskyvyn ja kesyyntymisen sekä saadun kokemuksen ja tieteellisen tiedon mukaisesti niiden fysiologiset ja etologiset tarpeet. Koska hoitovaatimuksilla 11 13 on joiltakin osin päällekkäinen soveltamisala ja koska osin samat kansalliset säännökset koskevat niiden kaikkien täytäntöönpanoa, ehdotetussa liitteessä ei lueteltaisi täytäntöönpanosäännöksiä hoitovaatimuksittain, vaan yhteen kootusti. Täytäntöönpanosäännökset sisältyvät eläinsuojelulakiin (247/1996), eläinsuojeluasetukseen (396/1996) sekä eläinlajikohtaisiin valtioneuvoston asetuksiin, jotka ovat: valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta (592/2010) valtioneuvoston asetus sikojen suojelusta (629/2012) valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010) valtioneuvoston asetus vuohien suojelusta (589/2010) valtioneuvoston asetus tarhattavien peurojen suojelusta (590/2010) valtioneuvoston asetus strutsieläinten suojelusta (676/2010) valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010) valtioneuvoston asetus hevosten suojelusta (588/2010) valtioneuvoston asetus tarhattavien biisonien suojelusta (591/2010) valtioneuvoston asetus turkiseläinten suojelusta (1084/2011) valtioneuvoston asetus ankkojen ja hanhien suojelusta (675/2010) valtioneuvoston asetus kalkkunoiden suojelusta (677/2010) valtioneuvoston asetus broilereiden suojelusta (375/2011)

16 Mainituista säädöksistä lueteltaisiin ne pykälät tai niiden osat, jotka koskevat täydentäviksi ehdoiksi määriteltyjen direktiivin 2008/119/EY, 91/630/EY tai 98/58/EY säännösten täytäntöönpanoa. Eläinsuojelulain säännöksistä liitteessä mainittaisiin eläinten hoitoon ja kohteluun sekä eläinten pitopaikkoihin liittyviä vaatimuksia sekä eläimille suoritettavista toimenpiteitä koskevat perussäännökset sekä ne säännökset, jotka koskevat toimijan velvollisuutta pitää kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä. Täydentävien ehtojen vaatimuksia olisivat lisäksi broilereiden pitäjän pätevyyteen sekä broilerikasvattamon tuotantojärjestelmää koskevan kirjallisen kuvauksen laatimiseen liittyvät lain säännökset. Liitteessä mainittavat asetustasoiset säännökset liittyvät laajasti erityyppisiin eläinten hyvinvointiin vaikuttaviin seikkoihin ja sääntelevät mm. tilavaatimuksia, pitopaikan lattioita ja seiniä, häkkejä, karsinoita ja pilttuita sekä eläintenpitoon käytettäviä laitteita ja välineitä. Lisäksi niissä säädetään eläinsuojan olosuhteista, eläinten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimisesta, juotosta ja ruokinnasta, ulkotarhasta ja laitumesta sekä niille johtavista kulkureiteistä. Eläinsuojeluasetus koskee lähtökohtaisesti kaikkea eläintenpitoa, mistä syystä sen vaatimukset on niiden laajasta soveltamisalasta johtuen ilmaistu pääosin hyvin väljästi. Merkittävimpien tuotantoeläinlajien hyvinvoinnin osalta samoista vaatimuksista säädetään tarkemmin erillisissä eläinlajikohtaisissa asetuksissa, minkä lisäksi eläinlajikohtaisissa asetuksissa on joitakin ainoastaan kyseessä olevan lajin hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia. Koska vasikoiden ja sikojen suojelua koskevat direktiivit ovat monelta osin yksityiskohtaisempia kuin kaikkiin tuotantoeläimiin soveltuva direktiivi 98/58/EY, myös näiden eläinten pitoa koskevat täydentävät ehdot ovat muuhun eläintenpitoon sovellettavia täydentäviä ehtoja laajempia ja tarkempia. Vasikoiden osalta lakisääteisinä hoitovaatimuksina olisi liitteen mukaisesti noudatettava mm. säännöksiä vasikan pitopaikasta, kytkemisestä, turpasiteen käytön kieltämisestä, juotosta ja ruokinnasta, vasikan oikeudesta saada ternimaitoa viimeistään kuuden tunnin kuluttua syntymästä sekä nupoutuksesta. Sikoihin liittyvät vaatimukset puolestaan koskevat sikojen pitämisestä ryhmissä, sikaryhmien yhdistämistä ja porsaiden vieroitusta. Tämän muistion liitteeseen on koottu luettelo niistä eläinsuojelusäädösten vaatimuksista, jotka ehdotetaan mainittaviksi lakisääteisinä hoitovaatimuksina asetuksen liitteessä 3.

17 Liite Eläinten hyvinvointia koskevat täydentävien ehtojen vaatimukset Eläinsuojelulaki (247/1996) 4 Eläinten pitopaikka Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä. 5 Eläinten hoito Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä. 6 Eläinten kohtelu Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen kohtelulle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä. 7 Eläimille suoritettavat toimenpiteet Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista. Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä, saa toimenpiteen kuitenkin tehdä myös muu henkilö kuin eläinlääkäri. Asetuksella voidaan poiketa 1 ja 2 momentin säännöksistä. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeuksia 1 ja 2 momentin säännöksistä. Maa- ja metsätalousministeriö ei voi kuitenkaan myöntää poikkeuksia sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen mykistäminen tai eläimen ulkonäön muuttaminen. Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää sellaisten eläinten käyttämisen kilpailuissa tai pitämisen näytteillä, joille on suoritettu leikkaus tai toimenpide, jonka suorittaminen on tämän lain nojalla kielletty. 26 a Tuotantoeläimiä koskeva kirjanpito Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä.

18 Kirjanpitoa elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä sekä kirjanpitoa muuta kuin elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. Kirjanpito on vaadittaessa esitettävä aluehallintovirastolle, kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle, poliisille, tarkastuseläinlääkärille, rajaeläinlääkärille ja eläinsuojeluvalvojalle. Tarkemmat säännökset kuolleiden eläinten lukumääriä koskevasta kirjanpidosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. 26 b Broilereiden pitäjän pätevyys ja broilereita käsittelevien henkilöiden ohjaus Broilereiden pitäjällä, joka on vähintään 500 linnun hoidosta vastuussa oleva luonnollinen henkilö, on oltava vähintään Opetushallituksen vahvistamaa lihasiipikarjaan erikoistunutta tutkinnon osaa vastaava osaaminen ja osaamista koskeva todistus, jonka on antanut koulutuksen järjestäjä, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt luvan järjestää ammatillista peruskoulutusta tai ammatillista lisäkoulutusta. Broilerilla tarkoitetaan teurastusta varten kasvatettavaa Gallus gallus -lajiin kuuluvaa lintua. Broilereiden omistajan tai pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta palveluksessaan oleville, broilereiden hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille broilereiden hyvinvointiin liittyvistä vaatimuksista. 26 c Jos broilereiden kasvatustiheys on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohti, broilereiden omistajan tai pitäjän on laadittava broilerikasvattamon tuotantojärjestelmästä kirjallinen kuvaus, johon on sisällytettävä tekniset tiedot rakennuksista ja niiden laitteista. Kuvaus on pidettävä ajan tasalla, ja se on esitettävä aluehallintovirastolle pyydettäessä. Kasvattamossa käytettävästä kasvatustiheydestä tai siihen tehtävästä muutoksesta ja tuotantojärjestelmää koskevista keskeisistä tiedoista on ilmoitettava aluehallintovirastolle viimeistään 15 päivää ennen ensimmäisen parven sijoittamista rakennukseen. Tuotantojärjestelmään tehdyistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa broilereiden hyvinvointiin, on ilmoitettava viipymättä aluehallintovirastolle. Edellytyksenä kasvatustiheyden nostamiselle yli 39 elopainokilon neliömetriä kohti enintään 42 elopainokiloon neliömetriä kohti on, että broilerikasvattamon eläinsuojelutarkastuksissa ei ole todettu eläinsuojelusäännösten vastaista toimintaa viimeisen kahden vuoden aikana, broilereiden omistaja tai pitäjä käyttää hyvän käytännön opasta ja broilereiden kuolleisuus on riittävän alhainen. Jos broilerikasvattamossa ei ole tehty tarkastusta viimeisen kahden vuoden aikana, vähintään yksi tarkastus on tehtävä ennen kuin kasvatustiheyttä voidaan nostaa. Eläinsuojeluasetus (396/1996) 1 Yleiset vaatimukset Eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan. Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava. Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua.

19 Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle. 2 Pitopaikan olosuhteet Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikan valaistuksen tulee olla sellainen, että se on sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja että eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa asianmukaisesti. 3 Eläinsuojan seinät ja lattia Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan siellä pidettäville eläimille sopivia. Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava pitää helposti kuivana. Rakolattiassa, reijitetyssä tai verkkopohjaisessa lattiassa aukkojen on oltava reunoiltaan sileitä ja kooltaan ja muodoltaan sellaisia, että eläimelle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Eläimellä on oltava käytettävissä sopiva makuupaikka. Eläinsuojalla tarkoitetaan 1 momentissa navettaa, sikalaa, tallia, kanalaa ja muuta vastaavaa eläinten pitoon tarkoitettua rakennusta sekä eläimen pitoon liittyvää rakennusta tai rakennelmaa, joka on tarkoitettu eläimelle säänsuojaksi. 4 Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka. 6 Ulkotarha Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu. Tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tarhattavalle eläinlajille sopiva ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta. 7 Ulkotarhan varustus Ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille. Ulkotarhassa olevien eläinten eristämistä ja hoitoa varten tulee olla asianmukaiset tilat. 8 Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen Hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

20 9 Ruokinta Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ruoan, juoman tai muun ravinnon antaminen hoidossa olevalle eläimelle on kiellettyä, samoin kuin sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen. 10 Hyvinvoinnin seuranta Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin. 11 Sairas tai vahingoittunut eläin Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava. 14 Tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottaminen Eläinsuojelulain (247/96) 3 :n 1 momentissa tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on: 6 a) eläimen hännän katkaiseminen siten, että vahingoitetaan ihoa ja sen alaisia kudoksia; 23 Sallitut toimenpiteet Eläinsuojelulain 7 :n 1 ja 2 momentin estämättä ovat seuraavat eläimille suoritettavat toimenpiteet sallittuja: 1) sian, naudan, lampaan, poron, vuohen ja muun tuotantoeläimen korvien reijittäminen, loveaminen, tatuointi sekä korvamerkin tai mikrosirun asettaminen eläimeen ja edellä mainittujen eläinten merkitseminen muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana; 2) hevosen tatuointi eläinlääkärin suorittamana tai eläinlääkärin valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle siihen pätevän henkilön suorittamana sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana; 4) muiden kuin 1 3 kohdassa tarkoitettujen eläinten merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana; 5) enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä kudoksia repimättä siihen pätevän henkilön suorittamana, alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana, poron kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana sekä vuohen, hevosen, naudan, yli seitsemän päivän ikäisen porsaan ja yli kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi eläinlääkärin suorittamana käyttäen asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä; 7) naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein eläinlääkärin suorittamana sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä siihen pätevän henkilön suorittamana; 8) jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, enintään seitsemän päivän ikäisen porsaan kulmahampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen asianmukaisia pihtejä tai hiomalaitetta käyttäen siihen pätevän