HARVIALAN KARTANON MAISEMAKUVALLINEN TARKASTELU Aino Seppänen 2007
SISÄLLYS 1. JOHDANTO...3 2. MAISEMAN TULKINTAA VANHOJEN KARTTOJEN PERUSTEELLA...3 2.1. 1700-luku...5 2.2. 1800-luku...5 2.3. 1900-luvun alku...6 2.4. 1900-luvun puoliväli...6 2.5. 1900-luvun loppu ja 2000-luku...7 3. MAISEMAKUVA...7 3.1. Maiseman tilarakenne...7 3.1.1. Avoin maisematila...8 3.1.2. Puoliavoin maisematila...9 3.1.3. Suljettu maisematila...9 3.2. Maamerkit...9 4. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...10 Lähteet...12 Liitteet...12
1. JOHDANTO Harvialan kartano sijaitsee Janakkalan kunnassa Harvialantien varressa noin 5 km Turengin keskustasta Hämeenlinnan suuntaan. Suuresta taimitarhastaan tunnetun kartanon ympäristö on haja-asutus- ja osittain taimiviljelyksessä olevaa maatalousaluetta. Kartanoalue rajautuu pohjoisessa Harvialantiehen etelässä Helsinki-Hämeenlinna rautatiehen ja lännessä Pikkujokeen. Rautatien eteläpuolella Hiidenjokeen ja Vanajaveden Miemalanselkään rajoittuvalla alueella sijaitsee nykyisen Harviala Oy:n omistuksessa oleva Alikartanon rakennusryhmä. Harvialan kartanon asuin- ja tuotantorakennukset on luokiteltu rakennustaiteellisesti arvokkaiksi ja ne kuuluvat maakunnallisessa Rakennettu Häme- selvityksessä luokiteltuun Harvialan kartano- ja kulttuurimaisemakokonaisuuteen. Harviala kuninkaankartassa 1700-luvulla. 2. MAISEMAN TULKINTAA VANHOJEN KARTTOJEN PERUSTEELLA Vanhat kartat kertovat maisemassa tapahtuneet muutokset viimeisten 100-200 vuoden ajalta. Pysyvät maisemaelementit kuten vesistöt, suot ja kivikot, joita on vaikea ottaa muuhun käyttöön, ovat yleensä säilyneet samoilla paikoilla vuosisatoja. Myös kantatilojen rajat seuraavat edelleen isojaossa määrättyjä rajoja. Vanhoissa kartoissa mittatarkkuus ei ole yhtä tarkka kuin nykyisissä. Karttojen vertailussa on huomioitava myös mahdollinen karttapaperin kutistuminen, joka on voinut muuttaa mittasuhteita. Senaatinkartta 1800-luvun lopulta. Harvialan viljelyskartta vuodelta 1917. 3
1700-luku 1800-luvun loppu 1900-luvun alku 1900-luvun puoliväli Karttasarja Harvialan kartanon ympäristöstä kertoo maiseman muotoutumisesta 1700-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. 1700-luvun lopun kartassa on käytetty lähteenä kuninkaankarttaa. 1800-luvun lopun tilanne on 1800-luvun senaatinkartan mukainen. 1900-luvun alun kartta on laadittu vuoden 1917 viljelyskartan perusteella. 1940- ja 2000-luvun kartat on laadittu vuosien 1948 ja 1999 peruskarttojen pohjalta. 1900-luvun loppu Kartat on piirretty samalla grafiikalla samaan mittakaavaan, jolloin niitä voidaan helposti vertailla keskenään ja maisemassa eri aikakausilla tapahtuneet muutokset tulevat esille. Kartoissa on kuvattu avoimet, puoliavoimet ja suljetut tilat. Avointa tilaa muodostavat vesistöalueet ja pellot. Puoliavointa tilaa muodostavat niityt, viljellyt taimitarha-alueet sekä rakennetut alueet pihoineen ja puutarhoineen. Suljettua tilaa muodostavat metsäalueet. Lisäksi kartoissa on kuvattu kunkin ajan pääliikenneväylät, rautatiet sekä rakennetut alueet. Karttojen tarkkuus ja rajaus vaihtelee jonkin verran käytössä olleiden pohjakarttojen tarkkuuden ja mittakaavan mukaan. 4
2.1. 1700-luku Harvialan kartano tunnetaan jo keskiajalta. Harvialassa ja Niemenpäässä tiedetään olleen asuinkartanot jo 1500-luvulla. 1700-luvulla Kurki-suvun omistama Harvialan kartano oli arvostettua rälssimaata. Kartanokompleksi käsitti useita vanhoja kyliä, kuten Niemenpään, Höitilän, Sillanpään sekä osa Koljalan kylää. Harvialassa oli puutarha jo 1770-luvulla ja kartanon puutarhurina toimi tukholmalainen Matthias Holm. Vanajan kylät olivat 1700-luvulla vielä melko pieniä ja sijaitsivat hyvin lähellä toisiaan. Kylät olivat isojaon täydennykseen asti tiheään asuttuja ryhmäkyliä. Vieri viereen pienelle tontille ahdettuna seisoivat pirtit, varastot ja karjasuojat. Kylän ympärillä oli sarkajaon vainiot, joita viljeltiin ja kesannoitiin vuoronperään. Vainioiden ääreltä alkoivat lähimetsät, joihin oli kaskia polttamalla raivattu niittyjä ja peltoja. Karja laidunsi pääasiassa metsissä ja niityille se saatettiin päästää heinän korjuun jälkeen. Laajemmat metsät, ns. takametsät saattoivat sijaita hyvinkin kaukana kylästä. 1700-luvun kuninkaankartassa on nähtävissä luonnonniittyjen runsaus. Hiidenjoen ja Pikkujoen rannat olivat avoimia. Jokakeväiset tulvat estivät alavien rantojen viljelyn, mutta ylläpitivät puolestaan reheviä rantaniittyjä. Kuninkaankarttaan Harvialan kohdalle merkityt tiet ovat olleet vielä 1700-luvulla kapeita kärrypolkuja. Polkuverkostosta on kuitenkin jo hahmotettavissa Alikartanontie sekä pieni pätkä Harvialantietä. Hämeenlinnaan ja etelään Suomenlahden rannikolle on Harvialasta päässyt maanteitse Vanajaveden länsipuolta seuraavaa Meritietä pitkin. Maanteiden lisäksi vesitiet olivat merkittäviä kulkureittejä. Hiidenjokea pitkin pääsi kulkemaan veneellä Miemalanselältä Kernaalanjärvelle saakka. Jäätyneiden soiden ja vesistöjen yli syntyi talviteitä, jotka paikoin lyhensivät matkantekoa huomattavasti. Maalaus Brusiinin 1800-luvulla rakennuttamasta Harvialan vanhasta päärakennuksesta. 2.2. 1800-luku 1800-luvulla kartanokulttuuri voimistui entisestään. 1815 Harviala siirtyi Brusiinin suvun omistukseen. Brusiinien aikana kartanon talouskeskus siirtyi Alikartanon alueelta Yläkartanolle eli nykyiselle paikalleen radan pohjoispuolelle. Otto Brusiin rakennutti kartanolle uuden päärakennuksen 1854. Brusiinin itse suunnittelema päärakennus tuhoutui sittemmin 1940-luvulla sattuneessa räjähdyksessä. 1800-luvulla uusien viljelymenetelmien avulla peltojen kyntäminen helpottui. Pellot ja niityt laajenivat, mutta viljelymaisema sinänsä säilyi samanlaisena. Vanajaveden pinnan laskeminen vähensi kevättulvia ja edesauttoi uusien viljelymaiden raivaamista ranta-alueilta ja soilta. Soita kuivattamalla saatiin pääasiassa lisää niittymaata. Liikenneväylien osalta suurin muutos 1800-luvulla oli Helsingin ja Hämeenlinnan välisen rautatien valmistuminen 1860-luvulla. Radan varteen rakennettiin ratavartijoiden asuntoja, joista Harvialassa on säilynyt kaksi. Harvialan asema rakennettiin 1920-luvun loppupuolella. Asema on sittemmin poistunut käytöstä ja nykyisellään se on asuinkäytössä. 5
2.3. 1900-luvun alku Harvialan kartano siirtyi Brusiinin suvulta W. Rosenlew & Co. Ab:n omistukseen vuonna 1913. Ensimmäiset kasvihuoneet rakennettiin pian sen jälkeen. Kasvihuoneiden myötä Harvialassa alkoi hyötykasviviljely. Aluksi taimikasvatus oli kartanon omiin tarpeisiin, mutta jo 1923 alkoi taimien kaupallinen tuotanto. Taimitarhan toiminta näkyy 1900-luvun kartoissa vähitellen kasvavana metsien määränä. Metsäpuiden taimien istuttaminen alkoi taimitarhan toiminnan myötä 1910- ja 20-luvuilla. Etenkin kuusen taimia istutettiin taimitarhan tarpeisiin. Maatalous ja riistanhoito kehittyivät 1900-luvulle siirryttäessä. Kartanon talouskeskus siirtyi Alikartanon alueelle 1920-luvulla. Peltoaukealle syntyi talous- ja työväenrakennusten keskittymä 1923 valmistuneen uuden ison navettarakennuksen myötä. Peltoalueet ulottuivat Hiidenjoen rantaan asti. Rosenlewien aikana kartanoon palkattiin kaksi riistanvartijaa ja rakennettiin koira- ja fasaanitarhat. Fasaanitarhausta harjoitettiin Harvialassa 1910- ja 20-luvulla ja uudelleen 1960-luvulla. Koiratarha on sijainnut Yläkartanon mäellä saunan luoteispuolella. Rautatien valmistuttua metsien käyttö lisääntyi. Harvialan maille rakennettiin puutavaran kuljettamiseen oma 20 km:n pituinen kapearaiteinen metsärata. Metsärata haarautui pääradasta jatkuen koilliseen kohti Sääjärveä ja laajempia metsämaita. Harvialasta muodostui metsäradan myötä puutavaran kuljetuksen risteysasema. Kartanolla oli oma saha ja höyläämö. 1920 alkoi lastuvillatehtaan toiminta. Sittemmin käytöstä poistunut metsärata on edelleen osittain havaittavissa maastossa. Nykyinen Haitintie Harvialantien pohjoispuolella noudattaa vanhaa metsäradan linjausta. Räjähdyksessä tuhoutuneen vanhan päärakennuksen julkisivua. 1940-luvulla rakennettu Harvialan uusi päärakennus. 2.4. 1900-luvun puoliväli Harvialan vanha päärakennus tuhoutui lastuvillatehtaan räjähdyksessä 1941. Nykyinen päärakennus rakennettiin vanhan paikalle 1942. 1940-luvun kartassa nykyisen Harvialan kartanon alueella näkyy vielä 1900-luvun alussa rakennettuja työväen asuinrakennuksia. 1950-luvulla suuri osa rakennuksista purettiin, mm. Yläkartanon mäen reunan asuinrakennukset sekä metsänvartijan talo. Myös kapearaiteinen metsärata purettiin 1955, ratapenger tasoitettiin ja paikalle rakennettiin metsäautotie. 6
Rosenlewin aikana metsäpuiden taimien kasvattamisesta alkanut taimitarhaus kasvoi 1950-luvulla alallaan Suomen suurimmaksi. 1950-luvulla istutettiin myös nykyisin maisemaa rajaavat korkeat kuusiaidat. Aitojen tarkoituksena oli suojata taimiviljelmiä tuulelta. Kuusiaitoja on luultavasti aiemmin pidetty leikattuina tietyssä korkeudessa, mutta nyttemmin ne ovat saaneet kasvaa vapaasti täyteen mittaansa. 2.5. 1900-luvun loppu ja 2000-luku 1980-luvun lopulla Harvialan kartanon maat rakennuksineen siirtyivät Janakkalan kunnan omistukseen. Kunnan hankkima alue käsitti maita radan molemmin puolin. Alikartanon rakennukset ja pellot myytiin 1993 Harviala Oy:lle. Kartanon päärakennus toimii nykyisin tilausravintolana, navettarakennuksessa on taimimyymälätoimintaa ja muut rakennukset ovat satunnaisessa käytössä odottaen uutta käyttömuotoa. Harvialantie on rakennettu luultavasti 1950-luvun alussa. Vanha kartanon pihapiirin ja aseman kautta Alikartanolle kulkeva tie katkaistiin 1996 rautatien tasoristeysten poistamisen myötä. Alikartanontie ja radan alitukset rakennettiin samana vuonna. Nykyisin Alikartanontie kulkee alueen läpi lenkkinä ja vanhat tiet katkeavat rataan. Harviala 1948-luvun peruskartassa. Vuoden 1999 peruskartta Harvialasta. 3. MAISEMAKUVA Maisemakuva on maiseman silmin havaittu ilmiasu. Maiseman tilallisuus vaikuttaa merkittävästi maiseman hahmotettavuuteen. Maiseman monimuotoisuus syntyy avoimen ja suljetun tilan vaihtelusta, näkymäakseleista, maastonmuodoista, solmukohdista sekä maiseman hierarkkisista pisteistä, joihin on rakentunut kulttuurihistoriallisia arvovarantoja ja merkityssisältöjä. Harvialan kartanoalue jakautuu selvästi kahteen osaan: radan pohjoispuolen sulkeutuneempaan maisematilaan ja radan eteläpuoliseen avoimeen viljelymaisemaan. Rautatiellä on sekä fyysinen että visuaalinen estevaikutus maisemassa. Tässä selvityksessä on pääasiassa tarkasteltu radan pohjoispuolen maisematiloja ja maisemakuvaa. 3.1. Maiseman tilarakenne Maiseman tilarakenne muodostuu avoimesta, puoliavoimesta ja suljetusta tilasta. Harvialan kartanon ympäristössä avointa tilaa muodostavat pellot sekä pääliikenneväylät. Puoliavointa tilaa muodostavat taimiviljelyalueet sekä rakennetut alueet pihoineen ja puutarhoineen. Suljettua 7
tilaa muodostavat metsäiset ja puustoiset alueet. 3.1.1. Avoin maisematila Harvialantien ja rautatien väliin jäävällä maisemaalueella laajin yhtenäinen viljelyksessä säilynyt peltoalue on Marjoniemessä. Marjoniemessä tiedetään olleen torppa jo 1700-luvulla. Luultavasti nykyistä peltoalaa on alettu raivata jo torpan aikaan. 1910-luvun Harvialan viljelykartassa Marjoniemen pelto on jo nähtävissä lähes nykyisessä muodossaan. Peltoaukea rajautuu Alikartanontiehen ja Pikkujokea reunustavaan metsävyöhykkeeseen. Alikartanontien puolelta peltoa rajaavat kuusiaidat sekä metsittynyt tienreuna. Näkymiä tieltä pellolle ei juuri ole. Hiidenjoen ja rautatien väliin jäävät laajemmat viljelyaukeat. Hiidenjoen eteläpuolinen Sälimäen harjujakso rajaa avointa maisematilaa. Hiidenjoki pilkottaa viljelyaukean takaa, mutta pääasiassa puustoinen rantavyöhyke sulkee näkymät joelle. Radan eteläpuolen maisema tulee muuttumaan huomattavasti rakenteilla olevan uuden asuinalueen valmistuessa peltoaukealle. Näkymä Alikartanontieltä Hidenjoelle. Harvialan arvokkaat rakennukset: 1. Marjoniemi 2. Harvialan korjauspaja 3. Harvialan kartano 4. Harvialan asema 5. Ratavartijan talo 6. Karrintalo (Sikopiiri) 7. Alikartano 8. Katajamäen työväen asunnot Harvialan muinaismuistot: Rautakautinen asutus on ollut tiivistä Janakkalan seudulla. Harvialan kartanon läheisyydessä sijaitsee kaksi rautakautista kuppi- eli uhrikiveä. Marjoniemi sijaitsee pienellä Marjumäen kumpareella Ylikartanon luoteispuolella. Kumpareella on toinen kartanokeskuksen läheltä löydetyistä uhrikivistä (A). Niemenpäässä (B) on ollut seudun vanhin asuinpaikka, keskiaikainen asumakartano. Harvialan maisemakuvallinen tarkastelu. 8
3.1.2. Puoliavoin maisematila Turengin suunnasta saavuttaessa Harvialan kartanoa leimaavat vahvasti Harvialantien ja rautatien väliin jäävät taimiviljelmät. Viljelmät on jaettu pienempiin lohkoihin korkein vapaasti kasvavin kuusiaidoin, jotka luovat alueelle oman leimansa muistuttaen taimitarhan historiasta. Kuusiaidat istutettiin 1950-luvulla luomaan tuulensuojaa taimiviljelmille. Taimiviljelmät jatkuvat myös radan eteläpuolelle ja Niemenpäähän. Kuusiaidat sulkevat osin näkymiä taimitarhaan, mutta ne myös rajaavat näkymiä ja luovat näkymäakseleita. Harvialan kartanon rakennusryhmä ja puutarha muodostavat puoliavoimen tilan ja yhtenäisen puistomaisen kokonaisuuden. Kartanon pihapiirissä vaihtelevat pienet avoimet tilakokonaisuudet, joita rajaa lännessä metsäinen vyöhyke ja idässä rakennusten muodostama vyöhyke. Kokonaisuudessaan pihapiiri muodostaa vaihtelevan tilasarjan. Harvialantieltä saavuttaessa oikealle jää metsäinen mäki, jonka reunalla on ollut asuinrakennuksia. Ensimmäisenä näkyy vanhan metsästäjän majan kivijalka ja sen umpeenkasvavaa puutarhaa. Varsinainen rakennusryhmä alkaa tiilisestä saunarakennuksesta, jonka jälkeen avautuu näkymä laajemmalle rakennusryhmälle ja vanhaan puutarhaan. Näkymä Harvialan kartanotieltä taimitarhaan. 3.1.3. Suljettu maisematila Harvialantiehen rajoittuvaa rautatien pohjoispuolta leimaa maiseman sulkeutuneisuus. Kartanoalueeseen liittyy metsäinen mäki, jonka huipulla on aikoinaan sijainnut näkötorni. Mäen rinteiltä on ilmeisesti aikoinaan avautunut laajemmat näkymät ympäröivälle kartanoalueelle, mutta nykyisellään puusto ja aluskasvillisuus peittää näkymiä. Välillä puiden lomasta pilkottaa taimitarha ja voi vain kuvitella minkälaiset näkymät sieltä on aikoinaan ollut kartanon maille. Päärakennuksen taakse jää kartanon pihapiiriin ja Alikartanontiehen rajautuva metsäinen alue. Alikartanontien reunassa on puoliavoin umpeenkasvava niitty tai vanha pelto, joka on ilmeisesti jäänne 1900-luvun alun taimi- tai viljelyalasta. Myös Pikkujoen rantaan muodostuu suljettu metsäinen vyöhyke. Puustoinen vyöhyke ulottuu joen tulvavyöhykkeelle ja rajaa avointa peltotilaa sulkien näkymät Pikkujoelle. 3.2. Maamerkit Maamerkit helpottavat orientoitumista ja liikkumista tuntemattomassa ympäristössä. Ne ovat helposti erotettavia tunnuskuvia, jotka luovat osal- 9
taan alueen omaleimasuutta. Maamerkki on usein havaittavissa maisema-alueen ulkopuolelta tai se voi olla myös alueen sisäinen, rajoitetulla alueella vaikuttava. Harvialan kartanoalueesta ulkopuolelle erottuu muusta maastosta selvästi korkeampi mäki, joka rajaa Harvialantien pohjoispuolella avautuvaa maisematilaa sekä kartanoalueen pihapiiriä. Mäellä on aikoinaan sijainnut näkötorni, joka on toiminut rakennettuna maamerkkinä. Harvialan kartanon pihapiiriin liittyvä korkea mäki erottuu maisemassa Harvialantieltä saavuttaessa. Harvialantieltä saavuttaessa myös taimiviljelyyn liittyvät kuusiaidat voidaan mieltää maamerkeiksi ja alueen omaleimaisuutta ilmentäviksi maisematekijöiksi. Turengin suunnasta saavuttaessa kuusiaidat rajaavat tilaa ja ovat ensimmäinen merkki kartanoalueelle saapumisesta. Alueen sisäisenä maamerkkinä voidaan pitää radan eteläpuolelle jäävää Alikartanon kookasta navettarakennusta. Navettarakennus hallitsee laajan viljelyaukean maisemaa ja näkyy kauas saavuttaessa Alikartanontietä kummastakin suunnasta. Taimiviljelmiä rajaavat kuusiaidat luovat Harvialaan omaleimaisuutta. 4. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Harvialan kartanon tunnusmerkkejä ovat taimiviljelyn perinteestä kertovat korkeiksi kasvaneet kuusiaidat, vanhat kartanon rakennusryhmät puutarhoineen, maisematilaa rajaava yläkartanon metsäinen mäki sekä Pikku- ja Hiidenjoet maisemaa rikastuttavina vesistöinä. Kartanoympäristö pihapiireineen tulisi säilyttää puistomaisena. Pihapiirin vanhojen rakennusten säilyttämiseksi ja kunnon ylläpitämiseksi tulisi niille miettiä sopiva uusi ympärivuotinen käyttötarkoitus. Osa rakennuksista voitaisiin kunnostaa esimerkiksi asuinkäyttöön tai niihin voitaisiin ajatella jonkinlaista kulttuuritoimintaa, joka sopii kartanon henkeen ja luonteeseen. Vaikka rakennuksia otettaisiin asuin- tai muuhun yksityiseen käyttöön, tulisi pihapiiri ja puisto säilyttää edelleen julkisena ulkotilana. Alue tulisi säilyttää yhtenäisenä piha- ja puistokokonaisuutena, eikä siitä saisi aidata omia yksityisiä piha-alueita. Alueen vanhat kapeat tiet ovat monin kohdin poikki viimeisimpien rauta- ja maantietöiden vuoksi. Harvialan kartanotie toimii alueen pääkulkuakselina. Kartanotie on aikoinaan johtanut Harvialan asemalle ja Alikartanolle. Nykyisin tie kuitenkin katkeaa rautatiehen. Vanha tielinja jatkuu radan toisella puolella ja siitä voitaisiin helposti kunnostaa virkistys- ja maisemareitti palvelemaan kevyenliikenteen kulkijoita. Reitin toteutuminen vaatisi alikulun rakentamista rautatien kohdalle. Viherreitti yhdistäisi Ylä- ja Alikartanot, jotka nykyisellään ovat jääneet erilleen rautatien estevaikutuksen vuoksi. Alikulun ja 10
kevyenliikenteen yhteyden kautta kartanoalue palvelisi puisto- ja virkistysalueena myös Alikartanolle rakennettavan uuden asuinalueen asukkaita. Päärata halkoo kartanoaluetta erottaen Ylä- ja Alikartanot omiksi maisemallisiksi kokonaisuuksikseen. Rautatiellä on oma historiansa, joka liittyy tiiviisti kartanon historiaan. Kapearaiteisesta metsäradasta on vielä havaittavissa jäänteitä maastossa. Vanha asemarakennus ja ratavartijan talo muistuttavat Suomen ensimmäisen rautatien historiasta. Nykyisellään rautatiellä on vahva fyysinen estevaikutus. Alikulkuja lisäämällä radan estevaikutus pienenee. Rataa ei kuitenkaan ole syytä täysin piilottaa maastoon, sillä se kuuluu kiinteänä osana maiseman historiaan. Radan melualue ulottuu noin sadan metrin päähän reunimmaisesta raiteesta. Melualueelle rakentamista tulisi välttää. Alueella ei ole ennestään varsinaisia virkistysalueita. Luonteva viherverkko muodostuu Harvialan kartanopuistosta, siihen liittyvästä mäestä sekä Pikkujoen ranta-alueista. Pikkujoen rannan nykyinen puustoinen tulvavyöhyke ei sovellu rakentamiseen, mutta sitä voidaan hyödyntää virkistysalueena. Harvialan kartanolta aseman kautta Alikartanolle johtanut tielinja katkeaa nykyään rautatiehen. Pikkujoen rannan tulvavyöhykkeet luovat paikoin puoliavointa niittymäistä maisematilaa. 11
LÄHTEET Ahola Teija. Rakennusinventointi - Janakkala. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 92. 2005. Lampinen Pekka. Kotiseutu kertoo. Wanaja-seuran julkaisuja XIX. Turenki. 1975. Lampinen Pekka. Kotiseutu kertoo 2. Wanaja-seuran julkaisuja XXI. Turenki. 1979. Rakennettu Häme, Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto. Hämeenlinna. 2003. Rytkönen Raili. Vanajan historia II. Jyväskylä. 1992. Salokannel Akseli. Vanhaa Vanajaa. Wanaja-seuran julkaisuja III. Hämeenlinna. 1959. Somerpalo Sirpa, Luppi Päivi. Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys. Hämeen liiton julkaisu II:190. Hämeenlinna. 2003. Kartat: Kuninkaankartta 1700-luvulta Harvialan kartanon sekä sen alle kuuluvien talojen maiden kartta vuodelta 1897 Senaatinkartta 1800-luvun lopulta Harvialan kartanon viljelyskartta vuodelta 1917 Harvialan kartanon viljelyskartta vuodelta 1924 Peruskartta vuodelta 1948 Peruskartta vuodelta 1999 LIITTEET Harvialan kartanoympäristön maisemakuvakartta