1 Timo Yrjänä 22.10.2010 Kokemäenjoen alaosan kunnostusmahdollisuudet
2 Taustaa Kokemäenjoen alaosan kunnostusmahdollisuuksia selvitettiin Lounais-Suomen ELY:n kalatalouspalvelut ryhmän toimeksiannosta. Selvityksen tarkoituksena on muiden voimatalousjokien kunnostuksista ja säännöstelyn muuttamisesta saatujen kokemusten perusteella arvioida onko Kokemäenjoen alaosalla mahdollista suorittaa kustannustehokkaita kunnostustoimia ja tehdä esityksiä tarvittavista toimenpiteistä. Pohjatietoina käytettiin Kimmo Puosin opinnäytetyötä Turun ammattikorkeakoulun kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelmaan 2008 (Sähkökalastukset sekä koski- ja virtapaikkojen kartoitus Kokemäenjoessa harjavallan voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella), toimeksiantajalta saatuja Harjavallan voimalaitoksen virtaamatietoja (vuorokausikeskiarvot 2007-2009, tuntikeskiarvot yhden viikon ajalta 2007-2009, virtaaman pysyvyys 2006-2009) sekä Ympäristöhallinnon Hertta tietojärjestelmän tietoja Kokemäenjoen alaosan vesimuodostumasta. Kirjoittaja on aiemmin osallistunut tarkasteltavalla alueella sijaitsevan Arantilankosken kunnostuksen suunnitteluun silloisen Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimeksiannosta. Kokemäenjoen alaosan olosuhteet Koemäenjoki on luonnontilassa ollut yksi Etelä-Suomen merkittävimpiä vaelluskalajokia. Lohisaaliit olivat 1800-luvun lopulle saakka 20-30 tn vuodessa eli samaa suuruusluokkaa kuin esimerkiksi Kymijoessa ja Iijoessa. Lisäksi joesta on saatu meritaimenta. Vaellussiika ja nahkiainen ovat myös olleet merkittäviä kalastuskohteita joessa. Kalansaaliit heikkenivät Kokemäenjoessa jo 1800-luvun lopulta alkaen uiton, teollistumisen ja voimalaitosrakentamisen takia. Harjavallan voimalaitos valmistui vuonna 1939. Koemäenjoen valuma-alue on 27 046 km 2, järvisyys on 10,9 % ja keskivirtaama on 240 m 3 /s ja se laskee Selkämereen Porin kaupungin kohdalla. Joen pituus on 112 km ja putouskorkeus on 57,5m. Putouskorkeus on lähes kokonaan hyödynnetty joen pääuoman neljässä voimalaitoksessa: Tyrvää 6,9 m, Äetsä 6 m, Kolsi 12,3 m ja Harjavalta 26,5 m. Alimmalta voimalaitokselta Harjavallasta mereen on matkaa 36 km ja putouskorkeutta noin 2 m. Joen leveys vapaalla osuudella on 100-200 m ja se virtaa alueella syvässä kanjonissa. Rannat ovat paikoin pystysuorat ja rantasyöpymiä esiintyy runsaasti. Maaperä on hiesua, hiekkaa ja savea. Vapaan jokiosuuden yläosassa noin 10 km:n matkalla on kuusi virtapaikkaa, alavirrasta lukien Ruskilankoski, Arantilankoski, Pämpinkoski, Tyni, Korte ja Kistu. Vesikasvillisuus koskialueilla ei ole kovin rehevää. Vesienhoitosuunnittelun yhteydessä Kokemäenjoen alaosa on tyypitelty erittäin suureksi kangasmaiden joeksi ja nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi eli sille on asetettu luonnontilaista alemmat tilatavoitteet, päämäärän on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila. Tämä tarkoittaa sitä, että ekologista tilaa parannettaessa joen tärkeä käyttömuoto tulee ottaa huomioon, eikä sen toimintaedellytyksiä saa merkittävästi heikentää. Nimeämiseen voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi on vaikuttanut padot, allastaminen (yli 50%), rakennetun rantaviivan pituus, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus ja kesän ylivirtaaman alenema. tai kriittisten alivirtaamien yleisyys. Kokemäenjoen alaosan ekologinen tila on vesienhoito-ohjelmassa arvioitu tyydyttäväksi fysikaaliskemiallisten tekijöiden perusteella ja hyvä tila on arvioitu saavutettavan vuonna 2021. Hyvän tilan
3 saavuttaminen ensimmäisellä hoitokaudella on todettu mahdottomaksi lähinnä ulkoisen kuormituksen vähentämisen hitaan vaikutuksen takia. Alueella on runsaasti ravinnerikkaita ja kaltevien peltoja. Vedenlaatu Kokemäenjoessa on pitkään ollut heikko teollisuuden ja taajamien kuormituksen takia, mutta 1980.luvulta lähtien se on kohentunut merkittävästi, ollen loimijoen yläpuolella jopa hyvä ja sen alapuolellakin tyydyttävä. Kalansaalis Kokemäenjoessa v. 2003 oli Hämeen ja Varsinais-Suomen TE-keskusten tekemän tiedustelun mukaan noin 46 tn, josta lohen osuus oli 606 kg, taimenen 637 kg ja siian 5 997 kg. Pääosa saaliista saadaan merialueella ja jokisuulla. vuonna 1991 lohisaalis oli 6000 kg. Vapaa-ajankalasatajien määrä kokemäenjoen alaosalla on ollut 2500-3000 vuodessa. Vaelluskaloista osa nousee Harjavallan voimalaitokselle saakka. Jokeen istutetaan lohen, meritaimenen ja siian poikasia sekä pyyntikokoista kirjolohta. Kokemäenjoen alaosan koskialueilla toimii Nakkilanseudun virkistyskalastusalue, joka myy vuodessa noin 1500 päivälupaa ja 200-300 vuosilupaa. Lisäksi alueella toimii Nakkilanseudun koskikalastajat niminen yhdistys. Koskikalastajien edustajan (Kimmo Puosi) arvion mukaan koskialueelta saadaan vuosittain vapakalastusvälineillä muutamia kymmeniä lohia. Vuonna 2009 koskikalastajien nettipäiväkirjaan kirjattiin 230 taimenta, keskipainoltaan 3,5 kg. Koskialueelle on haettu kalaviranomaiselta poikkeuslupa niin, että vapakalastus on alueella sallittu ympäri vuoden, vapakalastajat vapauttavat osat saamistaan kaloista lisääntymään. myös vaellussiikaa tavataan koskilla kutuaikaan, kutukäyttäytymistä on havaittu ja siikaa myös kalastetaan alueelta. Lyhytaikaissäännöstely on vedenlaadun parantumisen jälkeen ehkä pahin lohikalojen lisääntymiselle Kokemäenjoen alaosan koskilla ja virta-alueilla. Virtaamat ovat suurimmillaan marraskuun ja toukokuun välisenä aikana voimakasta kevättulvahuippua ei viime vuosina ole esiintynyt. Virtaamien vaihtelu ylivirtaamakausia ehkä lukuun ottamatta yön ja viikonlopun 50:stä m 3 /s päiväajan 150-350:een m 3 /s on joelle tyypillistä. Alle 100 m3/s virtaamatilanteita on viime vuosina esiintynyt vesivuodesta riippuen 5-15 % vuodesta. yli 300 m3/s virtaamien pysyvyys on viime vuosina ollut 11-65 %:n luokkaa. Virtaamavaihtelut näkyvät 1-2 metrin vedenkorkeusvaihteluina vuorokaudessa, mikä vaikeuttaa mm. kunnostusrakenteiden tai kalastuspaikkojen suunnittelua ja luonnollisesti myös virkistyskäyttöä ja heikentää joen maisemallista arvoa. Kokemäenjoen alaosaa on tehty perkauksia ainakin puutavaran uittoa varten. Perkaukset ovat vähentäneet koski- ja virta-alueiden pinta-alaa ja heikentävät niiden habitaatin laatua. Perkauksessa syntyneitä suisteita, valleja ja kivikasoja on havaittavissa virtapaikoilla. Maastotyöt Maastotöiden aikana kierrettiin kaikki kuusi koskialuetta useaan kertaan veneellä ja maitse, otettiin valokuvia ja mitattiin virtausnopeuksia koskialueilla eri virtaamatilanteissa. 20.-21.5. 2010 ensimmäisen maastokäynnin aikana torstain 20.5. aikana (klo 12-20) virtaama vaihteli tyypillisen kevätpäivän tapaan välillä 230-250 m 3 /s. Perjantaina 21.5. maastotöitä tehtiin klo 06-13 välisenä, jolloin virtaama nousi 130:stä arviolta 300 m 3 /s. Maastotöiden aikana kirjattiin ylös havaintoja mm. kunnostustarpeesta ja mahdollisista kunnostusmenetelmistä, käytettävissä olevasta kivimateriaalista sekä kalastajien määrästä koskialueilla.
4 Toinen maastokäynti Kokemäenjoen alaosalle tehtiin kesäajan minivirtaamatilanteessa, varhain sunnuntaiaamuna 25.7. 5.klo 5.30-11. Virtaama oli tuolloin pitkään tasaista 55 m 3 /s eli tuolloin oli mahdollista tarkistaa mm. se, mitkä osat koskista jäävät minimitilanteessa kuivilleen tai liian hidasvirtaiseksi. Paikallisena oppaana toimineen Kimmo Puosin asiantuntemus oli korvaamattoman arvokas kartoituksen onnistumiselle, koska hän on liikkunut ja kalastanut kaikilla kohteena olevana koskilla kaikissa normaalisti esiintyvissä vesitilanteissa ja osasi kertoa miten olosuhteet muuttuvat virtaaman myötä ja miten nopeasti milläkin koskella saavuttaa Harjavallan voimalaitoksen juoksutuksen tason. Virtausnopeudet mitattiin Schiltknecht MiniAir2 minisiivikolla, jossa siiven halkaisija on noin 15 mm. Koskia kuvaavat tiedot ja useat muutkin selvityksen taustatiedot on otettu Puosin (2008) opinnäytetyöstä. Maastotarkastusten aikana virtaamatiedot tarkistettiin useaan otteeseen Harjavallan voimalaitoksen valvomosta. Koskittainen tarkastelu, tila ja kunnostusmahdollisuudet Virtausnopeudet ovat padotussa ja lyhytaikaissäännöstellyssä joessa keskeinen elinalueen määrää rajaava tekijä, seuraavassa muutamia eri lähteistä poimittuja lukuja virtakalojen suosimista virtaustausnopeuksista jäljempänä esitettyjen mittaustietojen hahmottamiseksi : Lohi, poikanen < 10 cm: 0,05-0,7 m/s, optimi n. 0,3 m/s Taimen, poikanen < 10 cm: 0,05-0,5 m/s, optimi 0,15 m/s Harjus, 5-2 cm: 0,05-0,6 m/s, optimi 0,15 m/s
5 Ruskilankoski Kokemäenjoen alin koski, noin 10 km Harjavallan voimalaitoksen alapuolella, pituus noin 500 m (vasemmalla rannalla vain 100 m), leveys 80-180 m, pinta-ala 2,5 ha, putouskorkeus noin 1 m. Keskeltä erittäin vuolas. Koski on monimuotoinen ja siinä on useita saaria, karikoita ja sivu-uomia. Kosken kummallakin rannalla on laavu ja se on Arantilan jälkeen joen alaosan suosituin kalastuspaikka. 21.5 paikalla oli 5 kalastajaa. 25.7 koskella oli kaksi venettä, niissä yhteensä 4 kalastajaa. Pohja Ruskilankoskella on isokivistä paikoin jopa louhikkoista, jonkun verran sora/karkeahiekka-alueitakin on kosken niskalla oikealla rannalla. Lohikalojen poikasille sopivaa aluetta on kohtuullisesti, isoille kaloille sopivia asentopaikkoja löytyy myös. Toimenpide-ehdotuksia (numerointi viittaa vastaavassa kartassa olevia numeroita) : (1) Vasemman rannan saaren ja mantereen väliin jäävä sivu/tulvauoma 230 m 3 /s:n virtaamalla (20.5.2010 klo 15-17) sivu-uoman rannemmassa haarassa virtaa vesi, ulommassa vain lirisee, pienillä virtaamilla jää kokonaan kuivilleen. 55 m 3 /s:n virtaamalla uoman pohja noin 0,5 m vedenpinnan yläpuolella. Kevyillä kunnostustoimilla (syventäminen keskeltä noin 1m, laidoilta vähemmän) sivu-uoman saisi pysymään vesitettynä ainakin yli 100 m 3 /s: virtaamilla, jäänee toimienkin jälkeen kuivilleen 50 m3/s juoksutuksella. Toimenpiteen onnistuminen on varmistettava vaaituksilla vedenkorkeusmittauksilla eri
6 virtaamatilanteissa (esim. 50 100 300 m 3 /s). Tämän sivu-uomanvirta-alueen pituus on vain noin 50 m, eikä sen ruoppauksella saavuteta yhtä paljon hyötyä kuin toisen puolen sivu-uoman avaamisella. Ruoppaus saattaa lisäksi lyhentää virta-aluetta entisestään alaveden padottavan vaikutuksen takia. Toimenpide-ehdotus: Sivu-uoman syventäminen keskeltä 1 m laidoilta 0,5 m, kivet palautettava uomaan syventämisen jälkeen. (2) Kosken niska uoman vasemmalla laidalla Olemassa oleva kivinen matalikko saaren/niemen kulmassa, virtausnopeus 0,6-0,7 m/s, ylä- ja alavirranpuolella syvempää, matalikon ja varsinaisen kosken välissä 5 m vettä, alueella lohkareita ja peiliä eli ison kalan aluetta. 55 m 3 /s virtaamalla virtausnopeus vain 0,1-0,2 m/s. Toimenpide-ehdotus: muutama 0,3-1,0 m:n kivistä tehtyjä ylävirtaan aukeavan V:n muotoisia kivikko/lohkareikko ryhmä antamaan suojaa isoilla virtaamalla ja kiihdyttämään virtausnopeutta V:n sakaroiden välissä pienillä virtaamilla. (3) Vasemman rannan saaren päävirran puoli Alueella on kapea vyöhyke matalaa poikaskivikko keskivirtaamilla, joka ei kuitenkaan toimi kaikilla virtaamilla. 55 m 3 /s:n virtaamalla kivikko on pääosin 0,3-0,7 m vesipinnan yläpuolella. Toimenpide-ehdotus: Alueelle voisi lisätä pientä kiveä (10-30cm) ja soraa (esim. 5-80 cm) ja muotoilla kivikkoa loivasti syvään veteen viettäväksi pienpoikasalueeksi, joka mitoitetaan niin, että yläreunassa vettä on 300 m3/s virtaamalla 10 cm ja siten että alareuna on 50 m3/s virtaamalla 10-30 cm:n syvyistä virtaavaa aluetta. kiviä voisi levittää myös keskemmäksi uomaa. Materiaalin kuljetus alueelle vaatinee ponttoonikalustoa (sama pätee muihinkin tämän kosken kohteisiin, joissa materiaalia tarvitaan. (4) Kiviriutta kosken alaosassa Kiviriuttaa ulottuu pitkälle keskivirtaan ja padottaa virtausta kynnysmäisesti, päävirta kiertää riutan ympäri. On keskeinen kosken muotoa säätelevä rakenne. Riutan muodostavat karikot erottuvat selvästi 55 m 3 /s virtaamalla, suurella virtaamalla ei näy, mutta muodostaa niska/kynnyspaikan. Riutan alapuoli on matalaa kivikkoa. Päävirta menee riutan ja oikean puolen saaren kärjessä olevan kivikon välisestä aukosta hyvin vuolaana. Toimenpide-ehdotus: Riutassa olevan aukon yläpuolelle voisi kaivaa 100 m uomaa ja avata toisenkin aukon sekä johtaa näiden kautta lisää vettä. (5) Oikean rannan saari
7 Saaren ja rannan välissä on poikasalueeksi sopiva sivu-uoma, jossa kivikkoa ja sopiva virtaus 200 m3/s virtaamalla (kalastajia myös). 55 m 3 /s sivu-uoma jääkuivaksi. Saaren ylävirran puolella on matalaa sorapohjaa ja pikkukiveä, jossa hyvä virtaus 230 m 3 /s virtaamalla. Syvyys 1-1,5 m, virtausnopeus 0,5 m/s. Soraikkoalue 55 m 3 /s virtaamalla pääosin kuivillaan. Saaren keskivirran puoleisessa kärjessä kuivillaan oleva kivikko. Toimenpide-esitys: saaren yläpuolelle kiviryhmiä 0-3-0,5 m:n kivestä, soraa voisi myös kuohkeuttaa kaivamalla tai/ja tuoda lisää soraa ja sitä ulommas nykyisen soraikon jatkoksi. Saaren ja mantereen välistä uomaa kannattaisi syventää keskeltä 0,5-1 m ja sen jälkeen palauttaa kivikkorakenne ja lisät soraa. Ulkokärjessä olevaa kivikkoa kannattaisi harventaa (kiviä voisi käyttää yläpuolen sora-alueen kiviryhmiin ja siirtää kivikon jatkoksi ulkolaidalle) ja avata 0,5-1,2 m syvä uoma kivikon ja saaren väliin.
8 Arantilankoski Toiseksi alin koski, 6 km Harjavallan voimalan alapuolella. Pituus 500 m, leveys 70-100m, pinta-ala n. 4,1 ha. Nakkilan taajaman keskellä, joen alaosan suosituin kalastuspaikka, maantiesilta menee kosken yli. Kunnostettu osittain uittosäännön kumoamiseen liittyen 2002 (uhanalaisten kasvien, ainakin rantalitukan ja eroosiovaaran takia osa jäi kunnostamatta). Suurin kunnostustoimi 2002 karikon rakentaminen sillan alapuolelle ja päävirran oikealle puolen. Kalastajia toukokuun käynnille 20.5. 5, 21.5 klo 06 3, heinäkuun käynnillä sunnuntain varhaisaamuna kalastajia oli myös 3-5. Numerointi viittaa vastaavassa kartassa oleviin numeroihin. (1) Vasen ranta sillan yläpuoli v.2002 kunnostettua aluetta, kohtalaista poikaskivikkoa, mutta aika kapealla vyöhykkeellä rannan lähellä, virtausnopeus 230 m 3 /s virtaamalla 1,5-1,7 m/s ja 55 m 3 /s virtaamalla 0,05-0,22 m/s eli nopeusvaihtelu on poikasille liian suuri. "Kulmakivi" alueen ylänurkalla (A), siellä virtausnopeus 230 m 3 /s virtaamalla 0,3-0,6 m/s ja 55 m 3 /s virtaamalla 0,4-0,8 m/s eli tällä alueella virtausnopeusvaihtelu on kohtuullista. Toimenpide-esitys: Alueen yläosaan kulmakiven alueelle voisi rakentaa uuden laajahkon soraikkoalueen.
9 (2) Vasen ranta sillan alapuoli (v. 2002 kunnostettu alue) Isoilla virtaamilla kova virta heti rannan lähellä. Tulva ja jäät vieneet osan v. 2002 kunnostuksessa asetetuista kivistä. Virtausnopeudet 230 m 3 /s : 0,5-0,8 m/s ja 55 m 3 /s : 0,2-0,4 m/s Toimenpide-esitys: Rantaa voisi loiventaa ja kaivaa siihen muutamia pikku poukamia. Hyvää kaikissa tilanteissa toimivaa poikasaluetta ei alueelle saa. (3) Vasen ranta kosken alaosa Vuolas virtapaikka kosken alapäähän muodostuvan niemekkeen kärjessä, suosittu kalastuspaikka. Virtausnopeus virtaamalla 230 m 3 /s : 2 m/s ja 55 m 3 /s : 0,7-1,3 m/s, syvyydet vastaavasti 2 m ja 1-2 m. Toimenpide-esitys: Alueelle voisi rakentaa uuden karikon 20-30 m rannasta. karikko voisi olla pienempi ja matalampi kuin v 2002 rakennettu. Kiviä saisi luultavasti ajettua paikalle uimarannan kautta. Karikon yläpuolen voisi jättää syväksi, jotta kalastuspaikka säilyisi, mahdollisesti syventääkin nykyisestä, alapuolesta matalampi ja sinne voisi sijoittaa myös pikku kiveä. (4) Vasen ranta sillan kohdalla Pohjalla kivipatti. Virtausnopeus suoraan sillan alla 230 m 3 /s: 0,2-0,4 m/s, mutta 55 m 3 /s: vain 0,02 m/s. Toimenpide-esitys: Sillan alle vasemman puolen virtapilarin rannan puolelle kaivetaan 5-10 m leveä uoma, jotta alueelle riittäisi vettä myös pienillä virtaamilla. Rantaa voisi hieman loiventaa. (5) Oikean rannan saari sillan yläpuolella Saaren yläpuolella selvä niska (kynnys) viistosti uoman poikki, niskan yläpuolella 230 m 3 /s virtaamalla virtausnopeus 0,7-0,9 m/s ja vesisyvyys 2-3,5 m. 55 m 3 /s virtaamalla virtausnopeus 0,3-0,6 m/s. Pohja pikku kivikkoa, soraa vasemman rannan talon kohdalla. Saaren nokassa hyvä poikaskivikko, virtausnopeus 0,4 m/s (230 m 3 /s), joka kuitenkin jää kuivilleen alle 100 m 3 /s. Saaren ja mantereen väli jää myös kuivilleen pienillä virtaamilla, 55 m 3 /s tilanteessa pohja noin 0,5 m vesipinnan yläpuolella. Saaren ulkoreunalta löytyi Puosin sähkökalastuksissa lohenpoikasia. Alueella pohjassa hyvin sammalta sellaisilla alueella, joka jää veden alle noin 80 m 3 /s olevalla virtaamalla. Toimenpide-esityksiä: Saaren ja rannan välillä pohjaa voisi syventää noin 100 m:n matkalta, kaivettavan uoman leveys vaihteleva, esim. 5-10 m, kaivusyvyys noin 1 m. Uomaan tehtävä poukamia ja palautettava kiviä kaivun jälkeen suojapaikoiksi, toisen rannan voisi jättää loivaksi. (Huom. kaivusyvyys tarkistettava ehdottomasti vaaituksin. Toimenpiteestä neuvoteltava luonnonsuojeluviranomaisen kanssa, koska alueella esiintyy uhanalainen kasvi,
10 ei tosin ilmeisesti kaivettavaksi esitettävällä alueella, vaan rannalla. Koska kaivu ulottuisi lähelle sillan oikeanpuolen virtapilaria, suunnitelmalle saatava myös tienpitäjän hyväksyntä. Sivu-uoman kaivusta jääviä kiviä voisi sijoittaa saaren ulkoreunalle suojakiviksi (yksittäisiä isoja järkäleitä tai ryhmiä pienemmistä kivistä). Saaren niskalla olevaa ja niskan muodostavaa (näkyy vain alivirtaamalla) niemekettä voisi lyhentää siten, että virta-alue laajenisi ja erittäin vuolas niska pidentyisi. Nyt virtaus keskittyy pienelle alueelle ja on siinä kaloille liian voimakas. Toimenpiteen vaikutuksia on kuitenkin vaikea ennustaa, vaatii mittauksia ja laskelmia, kenties mallinnustakin. (6) Vuonna 2002 rakennetun saaren/karikon ympäristö sillan alapuolella Saaren ja rannan välillä erittäin kapea ja terävä kynnys, jossa liian kiivas virtaus. Karikko yleensäkin jyrkkäreunainen, eikä sen ympärillä ole juuri poikasalueita. saaren ulkoreunassa suuret virtausnopeudet, rannan puolella kohtuulliset. Toimenpide-esityksiä: saaren virran puoleista reunaa loivennetaan, alapäätä matalennetaan 0,5 m, (ruohikkoiseen kohtaan asti), kivet siirretään saaren kupeelle loivasti virtaan viettävästi. Saaren ja rannan välistä kynnystä pidennetään 10-20 m alavirtaan. Kynnyksen alapuolelle voisi tehdä kolmiomaisen suisteen kääntämään virtaa keskemmäksi. Suiste toimisi samalla kalastuspaikkana.
11 Pämppi Kolmanneksi alin pieni virta-alue, noin 1,5 km Arantilankosken yläpuolella., noin 80 m pitkä ja 60 m leveä virta, pinta-ala 0,8 ha., veden syvyys niskalla 5 m, syvin kohta 8 m, rantojen lähellä syvyys 1-2 m, keskiuomassa 40 m leveä 4-5m:n syvyinen syväuoma Toukokuun käynnillä 1 rantakalastaja ja 1 uisteluvene. Heinäkuun käynnillä ei kalastajia. 230 m 3 /s virtaamalla aika tasainen, virtausnopeus 1,5-2,0 m/s, rannan lähellä kivikkovyöhykkeet, joiden reunat jyrkät, vasemman rannan kivikko työntyy keskiosastaan keskelle uomaa. Lohia saatu saaliiksi kesäaikana. 55 m 3 /s rannan kivikkovyöhykkeet kuivillaan, 0-5-1 m vesipinnan yläpuolella, virtausnopeudet säilyvät pienelläkin virtaamalla hyvänä. niskalla keskellä 0,65-0,7 m/s niskalla oikean rannan lähellä 0,3 m/s niskalla vasemman rannan lähellä 0,3 m/s kosken keskiosassa oikean rannan lähellä 0,5 m/s
12 kosken keskiosa vasemman rannan lähellä 0,8-0,9 m/s Oikean rannan mökkiläinen kaivellut kivikkoon uria ilmeisesti veden vaihtumisen parantamiseksi pienillä virtaamilla. Toimenpide-esitys (numerointi viittaa vastaavassa kartassa oleviin numeroihin): Oikean rannan tuntumassa isolla virtaamalla veden alla olevaa kivivallia (1) voisi osittain purkaa (sovitettava yhteen aivan lähellä rantaa olevan mökin omistajan tarpeiden kanssa), kivistä voisi rakentaa vaihtelevan syvyistä poikasaluetta rannoilta (1 ja 2) keskiuomaan viettävästi, kutusoraa voisi lisätä tälle alueella sopiviin paikkoihin sekä kosken niskalle, syvä uoma voisi jäädä koskemattomaksi
13 Tyni Tyni on alavirrasta lukien Kokemäenjoen neljäs virta-alue ja se sijaitsee 3 km Nakkilan kirkonkylän yläpuolella sen leveys on noin 80-120 m ja pituus 250 m sekä pinta-ala 2,2 ha. Tynin kohdalla uoma on aika leveä ja virtaa kaventaa ja kuristaa lähes koko kosken mittainen (noin 200 m pitkä ja 15-30 m leveä) ) kivinen ja ruohottunut ihmisen tekemän näköinen(puutavaran uittoa varten?) suiste, joka ulottuu kosken oikealta rannalta viistosti keskiuomaan. Uoman vasemmalla reunalla on kivikkovyöhyke, joen alaosassa lähes koko uoman poikki ulottuva matalikko. Vasemman rannan kivikolla ja alaosan matalikolla sorapohjia. Virta-alue on pääosin niin matlaa, että siihen voi tehdä erilaisia kunnostusrakenteita. 300 m 3 /s virtaamalla suiste on pääosin veden alla ja vesi virtaa matalimmasta kohdasta sen ylikin. Virtausnopeus niska-alueella 0,6-0,7 m/s ja virta-alueen keskellä 1,2-1,5 m/s. 55 m 3 /s virtaamalla suiste massiivisen näköinen, ulottuu yli 1m vedenpinnan yläpuolelle. Keskiuomassa suisteen kohdalla virtausnopeus 0,7 m/s ja syvyys 2,5 m, vasemman rannan kivikkovyöhykkeen reunalla virtausnopeus 0,5-0,6 m/s ja nivan niskalla syvyys 4 m ja virtausnopeus 0,75-0,8 m/s. Toimenpide-esityksiä : Numerointi viittaa vastaavassa kartassa oleviin numeroihin): ( 1) Suisteen poikki voisi kaivaa keskeltä noin 1,5 m syvän, reunoilta matalamman ja 15-30 m leveän uoman sen matalimpaan kohtaan. Kaivettavan uoman pohjan syvyys pitää tarkistaa vaaituksin, siten, että siinä virtaa vesi myös 50 m 3 /s virtaamalla. Uoma voisi toimia poikasten
14 suojapaikkana suurilla virtaamilla. Kaivettavan uoman alapuolelle syntyvälle virta-alueelle voisi siirtää isoja lohkareita ja kiviryhmiä. Suisteen tyvelle voi harkita myös toisen poikkiuoman kaivamista. Suistetta voisi purkaa osittain muutenkin siten, että alue monimuotoistuisi ja siitä saisi materiaali muun uoman kunnostamiseen. Suisteen pohjalle voisi jäädä muuta uomaa korkeampi karikkoalue, jonka läpi kaivettavissa uomissa vesi virtaisi pienimmilläkin virtaamilla. Suurilla virtaamilla koko nykyisen suisteen alue olisi pääosin veden alla. Uoman matalalle alaosalle (2) voisi tehdä pitkänomaisen loivasti reunoille viettävän karikon (Arantilankoskelle 2002 tehdyn karikon tyyliin, mutta pienemmän) suisteen purkamisesta saatavasta materiaalista. Kutusoraikon voisi rakentaa suisteen tyveä vastapäätä uoman vasemman rannan lähelle (3).
15 Korte Korte on oikeastaan edellisen eli Tynin kanssa samaa virta-aluetta, niillä on väliä vain 150 m. Kortteen virtaalueen pituus on200 m ja leveys 120 m, pinta-ala on noin2 ha. Rantatörmät ovat erittäin jyrkkiä ja sortumaherkkiä, osa Tynin rannoista on suojattu kiviheitokkeella ja muilla maamassoilla. Virran poikki ulottuu kaksi matalikko aluetta, joita ei juuri erota suurella virtaamalla, mutta jotka pienellä virtaamalla muodostavat 2 terävää kynnystä. Vasemman rannan puolella on sorapohjaisia alueita, oikean rannan lähellä pyöreä kivikasa. Lohi viipyy alueella kesällä ja kutuaikana, siian kutua nähty. Toukokuun käynnillä 2 uisteluvenettä, heinäkuussa yksi, heinäkuussa koskella näkyi hyppiviä pikkukaloja, ilmeisesti taimenen poikasia. Puosin sähkökalastuksissa Kortteen alueelta tavattiin eniten luonnossa syntyneitä lohenpoikasia ja istutustaimenia. 130m 3 /s virtaamalla virtausnopeus vaseman rannan vieressä 0 m/s, 10 m rannasta 0,5 m/s ja 20-30 m rannasta 1, 0 m/s. 250 m 3 /s virtaamalla vastaavat lukemat olivat: 0,2 m/s, 1,0 m/s ja 1,1-1,3 m/s. 55 m 3 /s Tynin virta-alue muodostaa kosken!, joka näyttää erittäin hyvältä lohen ja taimenen lisääntymisalueelta. Virtausnopeus ylemmän kynnyksen yläpuolella keskiuomassa 0,7-0,9 m/s ja kynnysten välissä keskiuomassa 0,7-0,8 m/s, vasemman rannan tuntumassa 0,4 m/s. Toimenpide-esitykset (numerointi viittaa vastaavassa kartassa oleviin numeroihin): Hyvää poikasaluetta pienellä virtaamalla, isoja toimenpiteitä ei tarvita. Ylemmän kynnyksen
16 yläpuolelle (1) voisi lisätä soraa kummankin rannan lähelle ja vasemman rannan tuntumaan myös pikkukivikkoa. (2) Oikean rannan lähellä olevan kiviröykkiön voisi osittain purkaa ja rakentaa materiaalista muutaman pienemmän kiviryhmän esim. vasemman rannan lähelle (1) Kortteen osalta voisi esittää myös laajempaa yhdistelmähanketta Nakkilan kunnalle ja rannan omistajille sekä PVO Vesivoima OY:lle koska paikalla on pahoja rantasortumia. Yhdistelmähankkeessa alueella ajettaisiin runsaasti luonnonkiveä (ei mielellään louhosta), pääosa materiaalista käytettäisiin rantojen suojaamiseen. Suojauksen voisi tehdä niin, että se tarjoisi kaloille suojapaikkoja isolla virtaamalla (rantaviiva polveileva, kivisuojaus ulottuisi vähintään yläveden yläreunan tasolle). Osa materiaalista voitaisiin lisäksi käyttää korkean veden suojapaikkojen rakentamiseen virta-alueella olevien 2:n kynnyksen lähistölle kosken kiveämiseen. Samassa yhteydessä paikalle voisi tuoda kutusoraa.
17 Kistu Kistu on Kokemäenjoen alaosan viimeinen koski ennen Harjavallan voimalaitosta. Sen pituus on noin 150 m ja leveys 120 m sekä pinta ala näin ollen 1,8 ha. Kosken vasemmalla rannalla sisäkaarteessa on lähes puoleen uomaan ulottuva niemeke, jota virta kiertää. Niemekkeen loiva profiili hyvä poikasalueeksi. Niemen tyvellä rannassa on uiton betoninen kiinnike ja kauempana rannalla iso kivikasa. Ulkokaarre 3-6- m syvää, kivipohja. Niva ei jäädy talvisin. 250 m 3 /s virtaamalla virtausnopeus keskellä nivaa 0,7-0,8 m/s, 300 m3/s:ssa 1,0 m/s. 55 m 3 /s virtaamalla virtausnopeus nivan keskellä 0,4-0,5 m/s. Toimenpidesuosituksia (numerointi viittaa vastaavassa kartassa oleviin numeroihin): (1) Soraa voisi lisätä vasemman rannan niemekkeen yläpuolelle ja lisätä loivalle rannalle kiviryhmiä. (2) Vasemmalla rannalla (niemessä) olevan kivikasan voisi käyttää virtaa kiihdyttävän ja ohjaavan matalan suisteen rakentamiseen oikean rannan tuntumaan vasemman rannan niemekkeen yläpuolelle.
18 Harjavallan voimalan alapuoli Lammastenlahti sijaitsee heti alakanavan alapuolella, halkaisija yli 0,5 km syvin kohta yli 10 m. Lahteen purkautuu pohjavesiä. Lahdella on verkkokalastusta, saaliiksi saadaan ainakin lohta ja kuhaa. Alakanava muutaman sata metriä pitkä sen sivussa oikealla rannalla matala kivikkoalue, jossa vesi virtaa selvästi pienilläkin juoksutuksilla. lammastenlahdella toukokuun käynnillä 4 kalastajaa, heinäkuussa yksi. Toimenpide-esityksiä: Matalan kivikkoalueen poikki voisi kaivaa muutaman virtaavan uoman, saatavista kivistä voisi tehdä karikoista isomman virtaaman suojapaikoiksi. Verkkokalastuksen merkitystä lohen lisääntymiselle voisi tarkastella.
19 Koko Kokemäenjoen alaosaa koskevia toimenpidesuosituksia Kunnostukset Koemäenjoen alaosan kuudella koskialueella ja Harjavallan voimalaitoksen alakanavan sivussa olevalla virta-alueella on helposti kunnostettavia alueita, joissa suhteellisen pienillä toimenpiteillä saisi aikaan selviä parannuksia lohen ja taimenen elinalueiden laadussa ja määrässä. Koskikohtaiset toimenpide-ehdotukset on esitetty "Koskittainen tarkastelu, tila- ja kunnostusmahdollisuudet" -kohdassa. Näiden kunnostustöiden kustannukset olisivat korkeintaan muutamia satoja tuhansia euroja. Kokemäenjoen alaosan virta-alueet säilyvät virtaavina myös pienimmillä normaalisti esiintyvillä virtaamilla (noin 50 m 3 /3) ja 0-virtaamat ovat hyvin poikkeuksellisia mikä mahdollistaa lohikalojen lisääntymisen joessa. Virta-alueet sijaitsevat alimman voimalan alapuolella, mikä nostaa niiden arvoa huomattavasti verrattuna monen muun suuren voimatalousjoen koskiin, jotka ovat monen vaellusesteen alapuolella ja usein patoaltaissa joissa virtavesihabitaatit muuttuvat sivujoissa seisovan veden alueiksi kerran vuorokaudessa tai ainakin kesäviikonloppuisin. Kokemäenjoen alaosan virtapakoilla vapakalastus on yllättävän aktiivista. Kunnostuksien yhteydessä voidaan tarvittaessa myös rakentaa kalastuspaikkoja rannalta kalastamista varten ja luoda lisää virta-alueita mm. rakentamalla laajoja deflecoreita (laajat kolmiomaiset suisteet kummallekin rannalle) sellaisille paikoilla, jossa on hiljainen virtaus tällä hetkellä. Suisteet kaventa vat uomaa ja kiihdyttävät näin virtausnopeutta. Suisteet toimivat samalla hyvinä kalastuspaikkoina, tosin voivat aiheuttaa paikallisesti eroosiota. Tällaista keinotekoista lohen elinalueitten lisäämistä on käytetty eräillä Länsi-Irlannin lohijoilla. Myös nahkiaisen elinoloja on kunnostuksin parannettu. Esimerkiksi säännöstelystä ja voimarakentamisesta kärsivään Kalajokeen on rakennettu lisää nahkiaisen toukka-alueita ja elvytetty kantaa toukkaistutuksin. Koskialueiden pinta-ala on Puosin arvion mukaan noin 12 ha. Kalatiestrategian taustaselvityksissä on arvioitu Kokemäenjoen potentiaaliseksi smolttituotannoksi 350 kpl/ha, mikä 10 koskihehtaarilta tarkoittaisi noin 3 500 vaelluspoikasta vuodessa. Tällainen smolttituotanto ei mahdollista mainittavaa kalastusta, mutta on osaltaan turvaamassa lohi- ja meritaimenkantojen monimuotoisuuden säilymistä. Villan kalan saantimahdollisuudella voi olla merkitystä myös kalastuksen kannalta, vaikka sen täytyi luultavasti olla catch and release -tyyppistä kalastusta. Maa- ja metsätalousministeriön kalatiestrategiaa pohjustavuissa taustaselvityksissä (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 2010) Kokemäenjoella ei ole nähty tarvetta kalateiden rakentamiseen, koska Harjavallan voimalaitoksen padon yläpuolella ei pääuomassa ole merkittäviä virta-alueita ole. Lyhytaikaissäännöstellyssä joessa kunnostusrakenteiden sijoittaminen oikealle korkeusvyöhykkeelle ei onnistu silmämääräisen tarkastelun perusteella. Näin ollen kaikki kunnostuskohteet tulee vaaita ennen varsinaisen kunnostussuunnitelman laatimista. Vaaituksilla selvitetään pohjan ja rantojen topografia. Lisäksi vaaitusten ja vedenkorkeushavaintojen perusteella tulee laskea tai mallintaa vedenkorkeudet ainakin kaikilla normaalisti esiintyvillä virtaamilla. Tämä jälleen voidaan kutualueet ja poikasalueet sijoittaa oikean korkeustasoon siten, että ainakin osa niistä on käytössä sekä alimmilla että ylimmillä virtaamilla. Koskikunnostussuunnittelua varten tarvittavia mittauksia tekeviä konsultteja on löytyy Suomesta. Kunnostukseen tarvittava kivimateriaali löytyy useimmissa kohteissa uoman reunamilta tai rannalta. Joissakin tapauksessa suurikokoisia kiviä kannattaisi tuoda lisää kunnostettavalle alueelle. Jos
20 kunnostustoimenpiteisiin ryhdytään, kaikille virta-alueille kannattaisi tuoda kahteen kertaan seulottua soraa, raekooltaan sellaista, että se pysyy paikallaan suurillakin virtausnopeuksilla ja soveltuu isoille kaloille. Soran raekokojakauma vois olla esimerkiksi 5-80 mm. Materiaalin ja ehkä kaivinkoneenkin kuljettaminen kannattaisi luultavasti Arantilankoskea lukuun ottamatta hoitaa proomukalustolla, koska Kokemäenjoen rannat alueella ovat suhteellisen jyrkkiä ja kulkeminen jouduttaisiin useissa tapauksissa hoitamaan pihojen ja pihateiden kautta. Vedenlaatu Kokemäenjoen alaosalla ei ole hyvä, mutta vedenlaatuseurantojen ja muutamien luonnossa syntyneiden lohenpoikasten löytymisen perusteella se kuitenkin mahdollistaa mädin kehittymisen poikasiksi. Kalatiestrategian taustaselvityksissä on arvioitu veden laadun rajoittavan lohikalojen lisääntymistä Kokemäenjoella. Mädin säilyvyysprosenttia voisi kohtuullisen pienin kustannuksin selvittää mädinhaudontakokein. Koska Kokemäenjoen virta-alueilta saadaan kohtalaisia kalansaaliita nytkin ja kalastajamäärät koskilla on kohtalaisen suuri, on todennäköistä, että harjoitettu lyhytaikaissäännöstely ei kovin merkittävästi alenna pohjaeläintuotantoa ja vaelluskalojen poikasillekin olisi koskissa ravintoa. Jos lohikalojen ravintotilannetta haluttaisiin Kokemäenjoella selvittää, venäläisten kehittämä ja Oulujoellakin käytetty surber-näyttöönottoon perustuva karkea arviointimenetelmä antaisi yleiskuvan lohenpoikasille käyttökelpoisen ravinnon määrästä. Menetelmää on kuvattu raportissa Anne Laine 2008: Palaako lohi Oulujokeen? Suomen ympäristö 5. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Lyhytaikaissäännöstelyn haitat virtavesieliöstölle on todettu lukuisissa tutkimuksissa. Säännöstelyn lieventäminen parantaisi virtakalojen elinoloja Kokemäenjoen alaosalla selvästi, mutta aiheuttaisi myös merkittäviä tappiota vesivoimantuotannolle. Jos juoksutuksia muutettaisiin, keskeisin toimenpide olisi luultavasti minijuoksutuksen nostaminen tasoon 70-80 m 3 /s. Siikajoella lyhytaikaissäännöstely lopetettiin sen aiheuttamien haittojen takia 2000-luvulla. Lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen takia voimayhtiölle määrätyt korvaukset olivat suhteellisen pieniä. Päätöstä edelsivät laajamittaiset selvitykset haitoista ja pitkä oikeusprosessi. Lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen jälkeen vuonna 2009 joessa aloitettiin kalataloudellinen kunnostus ja muu siihen liittyvä kehittämistoiminta. Harjoitettu lyhytaikaissäännöstely suhteessa voimalaitoksen lupaehtoihin Kokemäenjoen voimalaitoksilla olisi syytä selvittää. Istutukset ja kalastuksen säätely Jos vaelluskalakantojen tilaa Kokemäenjoessa haluttaisiin tehokkaasti parantaa, tarvittaisiin esimerkiksi 10 vuoden istutusohjelma, jolla varmistettaisiin nousuhaluisen kutukannan olemassaolo. Istutukset voisivat olla mätiä, jokipoikasia ja smoltteja. Istutuksia pitäisi tehdä kaikille virta-alueille, jotta poikaset leimautuisivat niihin ja aikanaan kudulle palaavat kalat käyttäisivät kudussaan kaikkia tarjolla olevia alueita. Koska Kokemäenjokeen nousee lohta., parasta luultavasti olisi käyttää viljelyssä joesta pyydettäviä nousukaloja. Käytettävissä olleiden saalistietojen mukaan suurin osa jokeen nousemassa olevasta lohikannasta pyydetään jokisuussa seisovilla pyydyksillä ja ilmeisesti huomattava osa myös koskien alapuolisen suvantoalueen verkkokalastuksessa. Kutukannan varmistamiseksi pitäisi jokisuun ja suvantoalueen kalastus järjestää siten, että riittävä nousukalamäärä pääsisi koskialueelle. Tässä yhteydessä ei liene hyödyllistä tarkastella merialueen kalastussäätelyn tarvetta.
21 Meritaimensaaliit Kokemäenjoen alajuoksun koskialueilla ovat viime vuosina olleet kohtalaisen hyviä, mikä tulisi ottaa kalastusjärjestelyjä ja istutuksia suunniteltaessa. Suunnitellut kunnostustoimet parantavat yhtä lailla meritaimenen kuin lohenkin poikasalueita. Todennäköisesti Kokemäenjoella tarvittaisiin myös vaeltavien kalojen seurantaa. Sekä Kemijoella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on vaelluskalahankkeiden kustantamana tehnyt telemetriatutkimuksia sekä alasvaeltavien smolttien poikasmäärien ja vaellustappioiden selvittämiseksi että seurannut kutuvaelluksia mm. kutupaikkojen määrittämiseksi. K maastoon. alastuksen tarkoituksenmukaista järjestämisestä varten olisi hyvä rajata alueen koski- ja virtapaikat Tämän työn maastokartoitusten yhteydessä tehtiin ehdotus niiden ylä- ja alavirran puoleisiksi rajoiksi mittaamalla koordinaatit (KKJ) käsi-gps:n avulla kummankin rannan tuntumasta ( koordinaattien oikeellisuus on syytä tarkistaa ): Ruskilankoski: Koski- virta-alueen ylävirran puoleinen raja oikea ranta: 3231621 vasen ranta: 3231565 6820108 6819998 Koski- ja virta-alueen alavirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3231179 vasen ranta: 3231090 Arantilankoski 6820467 6820413 Koski- virta-alueen ylävirran puoleinen raja oikea ranta: 3234753 vasen ranta: 3234682 6816748 6816650 Koski- ja virta-alueen alavirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3234267 vasen ranta: 3234230 6817140 681 6906 Pämppi Koski- virta-alueen ylävirran puoleinen raja
22 oikea ranta: 3235479 vasen ranta: 3235484 6815695 6815625 Koski- ja virta-alueen alavirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3235178 vasen ranta: 3235115 6815778 6815728 Kortteen-Tynin virta-alue (huom. toiminnallisesti yhtä aluetta) Koski- ja virta-alueen ylävirran puoleinen raja oikea ranta: 3236434 vasen ranta: 3236344 6813968 6813961 Koski- ja virta-alueen alavirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3236175 vasen ranta: 3236234 6814777 6814811 Kistu Koski- ja virta-alueen ylävirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3237245 vasen ranta: 3237191 6813423 6813365 Koski- ja virta-alueen alavirranpuoleinen raja: oikea ranta: 3236905 vasen ranta: 3236895 6813623 6813575 Toiminnan organisointi Suurilla voimatalousjoilla on käytössä erilaisia organisointitapoja vaelluskalakantojen palauttamiseksi. Yhdistävä tekijä on se, että joku taho kokoaa toimijat yhteen ja vastaa toiminnan jatkumisesta projektista ja toimenpiteestä toiseen. Tällainen tahoa voi olla esimerkiksi yhdistys tai järjestö, kalaviranomainen, ympäristöviranomainen tai kunnallinen kehittämiskeskus. Organisaatiosta riippumatta asian taustalla on yksi tai muutamia asialleen omistautuneita ihmisiä. Vesivoimantuotantoa harjoittavan voimayhtiön ja vesialueen omistajien mukana olo tai ainakin myötämielisyys on edellytys toiminnan onnistumiselle.
23 Toiminnan yksi keskeinen osa on positiivinen julkisuus, joka saa paikalliset ihmiset ja päättäjät esimerkiksi kunnissa ja maakunnissa uskomaan asiaan. Tutkimuksen mukana olo parantaa uskottavuutta. Vesienhoitosuunnittelun yhteydessä on ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriössä keskusteltu vesistön kunnostushankkeiden organisoinnista ja päädytty siihen, että yhä useammassa tapauksessa aktiivisen toimijan täytyy olla joku muu kuin valtion viranomainen. Usein isompien kohteiden yhteydessä on päädytty suosittelemaan esimerkiksi säätiön tai osuuskunnan tms. perustamista. Nämä organisaatiot voivat yhdistää julkisen (EU, valtio, kunnat) ja yksityisen (yritykset, yksityiset lahjoittajat) rahoituksen, antaa toiminnalle pitkäjänteisyyttä. Olennaista on, että organisaation kautta voidaan kanavoida myös asiasta kiinnostuneiden paikallisten aktiivisuus. Kemijoella toimii lohijokitiimi, Oulujoella suunnitellaan kuntavetoisen osuuskunnan perustamista, Vesijärvellä toimii säätiö. Tutkimustarve Kokemäenjoen alaosan virta-alueiden kalastoa tulisi seurata vuosittain sähkökoekalastuksin, poikastuotannon tason ja sen kehittymisen selvittämiseksi. Jokaisella virta-alueella tulisi olla 1-2 koealaa. Virta-alueilla on paljon syviä 1,5-5 m alueita, jotka ovat mahdollisia virta-alueiden elinalueita, näiden alueiden kalastoa olisi syytä selvittää esim. sähkökalastuslautan avulla. Tällainen lautta on tilattavissa Ruotsista ja sitä on kokeiltu hyvällä menestyksellä Oulujoella, saaliiksi saatiin mm 14 eri kalalajia. Syvien alueiden koekalastuksen voisi tehdä kertaalleen kartoitusluonteisesti kaikilla Kokemäenjoen alaosan virtapaikoilla esim. pienellä virtaamalla 50-100 m 3 /s ja suuremmalla juoksutuksella, jotta syvien alueiden merkitys lohikalojen poikastuotannolle voitaisiin arvioida ennen kunnostussuunnitelman laatimista. Koska koskialueiden kalastuksen järjestämisestä huolehtii vain yksi vesialueen omistajien yhteenliittymä ja yksi kalastuskerho, myös koskialueen kalansaaliiden seuraaminen olisi luultavasti helposti järjestettävissä. Yhteenveto Kokemäenjoen alaosan virtapaikkojen olosuhteita voidaan pienin toimenpitein parantaa. Näistä toimenpiteistä ei aiheudu haittaa vesivoimantuotannolle tai joen muulle käytölle. Säännöstelyn lieventäminen aiheuttaa menetyksiä vesivoimantuotannolle. Veden laadun parantamista tulisi jatkaa muiden toimenpiteiden rinnalla vesienhoitosuunnitelman mukaisesti. Laajempien kehittämistoimenpiteiden edellytyksenä on kaikkien keskeisten intressiryhmien yksimielisyys. Edellä esitetyt suositukset ja toimenpide-esitykset ovat alustavia ja idealuontoisia. Useat niistä vaativat jatkoselvityksiä ennen toteuttamista.