MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 8/2010 vp Valtioneuvoston selvitys vihreästä kirjasta metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 5 päivänä toukokuuta 2010 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen vihreästä kirjasta metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen (E 25/2010 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa on ollut kuultavana - projektipäällikkö Tatu Torniainen, maa- ja metsätalousministeriö. Lisäksi kirjallisen lausunnon ovat antaneet professori Erkki Tomppo, Metsäntutkimuslaitos Metsäteollisuus ry Suomen luonnonsuojeluliitto ry Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Vihreän kirjan Metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen pohjautuu komission valkoiseen kirjaan Ilmastonmuutoksen sopeutuminen: kohti eurooppalaista toimintakehystä (KOM(2009) 147 lopullinen) ja siitä annettuihin ministerineuvoston päätelmiin (25.6.2009). Vihreän kirjan tavoitteena on edistää EU:n laajuista julkista keskustelua ilmastonmuutoksesta ja haasteista, joita se asettaa metsille, ja varmistaa metsien suojatoimintoja ja metsätiedon tulevaisuutta koskevat kannat sekä tarjota elementtejä EU:n metsätoimintasuunnitelman mahdollista päivittämistä varten erityisesti ilmastoon liittyvien näkökohtien osalta. Vihreä kirja jakautuu neljään osaan, siten että se: käsittelee lyhyesti metsien yleistä tilannetta ja merkitystä; esittelee EU:n metsien ominaispiirteet ja toiminnot; yksilöi EU:n metsien suurimmat haasteet muuttuvassa ilmastossa ja ilmastonmuutoksen uhat metsien toiminnoille; esittelee metsien suojelun varmistamiseen käytettävissä olevat välineet sekä olemassa olevat metsätietojärjestelmät, joita voidaan hyödyntää haasteisiin vastattaessa ja seurattaessa toimien vaikutuksia ympäristöön. Vihreässä kirjassa esitetään ilmastonmuutoksen takia muuttuvan EU:n metsien suojelun ja E 25/2010 vp Versio 2.0
metsätiedon kehittämisvaihtoehtoihin liittyviä kysymyksiä. Kysymyskokonaisuudet suuntautuvat seuraaville aihealueille: metsien sosiaalis-taloudelliset tehtävät ja ympäristöön liittyvät toiminnot ja metsien tehtävä ilmastonmuutoksessa: tarve metsien eri toimintojen ylläpitoon, tasapainottamiseen ja vahvistamiseen sekä mahdollisille toimenpiteille määriteltävä taso (EU, kansallinen tai muu); ilmastomuutoksen vaikutukset EU:n metsiin, vaikutusten alueelliset vaihtelut sekä metsien ja metsäalan valmius käsitellä ilmastonmuutoksen aiheuttamia uusia haasteita; EU:n ja jäsenmaiden nykyiset politiikkaohjelmat: mahdollinen tarve lisätä ohjelmien sisältämiä toimenpiteitä metsien suojelun, metsien monimuotoisuuden suojelun sekä metsien valmistamiseen ilmastonmuutokseen liittyen; kestävän metsänhoidon käytäntöjen mahdollinen uudistaminen metsien elinkelpoisuuden, biologisen monimuotoisuuden ja sopeutumiskyvyn ylläpitämiseksi sekä keinot metsänviljelyaineiston geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja sopeuttamiseksi ilmastonmuutokseen. Vihreä kirja määrittelee metsän ja muun metsämaan sekä kuvailee lyhyesti metsäpeitteen kehityksen EU:n alueella. Metsissä suoritetaan monia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä toimintoja, jotka tapahtuvat usein samaan aikaan ja samassa paikassa. Tällaisen monikäytön suojelu edellyttää riittävään metsätietoon perustuvaa tasapainoista metsänhoitoa. Metsien toiminnot jaetaan sosiaalis-taloudellisiin tehtäviin ja ympäristöön liittyviin toimintoihin. Jos EU saavuttaa ilmasto- ja energiapaketin uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen (20 prosentin osuus), saattaa metsistä saatavan biomassan tarve lisääntyä kaksin- tai kolmikertaisesti, mukaan luettuna biomassan tuotannon ja käytön tehokkuuden merkittävä kasvu. Kohdennettua ja oikea-aikaista metsätietoa tarvitaan, jotta voidaan määritellä puun merkitys puunjalostusteollisuuden ja energiantuotannon raakaaineena. Edellä mainitussa skenaariossa kestävän puuntarjonnan mahdollisuuksien ylläpitäminen edellyttää: uusien kotimaisten lähteiden kehittämistä, erityisesti laajentamalla puun kasvattamiseen ja kaatoon käytettävää aluetta; puun saantia nykyisistä kotimaisista lähteistä (metsistä ja muista kuin metsistä) lisäämällä esimerkiksi puun ottoa; puun tuotannon ja käytön tehokkuuden lisäämistä; puuraaka-aineen tuonnin lisäämistä. Metsät suojaavat asutusta ja infrastruktuuria. Virkistyskäyttöä (mukaan luettua sellaiset harvoin markkinoidut virkistyskäyttötavat, kuten metsästys, vapaa-ajan vietto, maisema-arvot sekä marjastus ja sienestys) varten hoidetut metsät nostavat sitä ympäröivien tonttien arvoa, lisäävät matkailua, edistävät terveyttä ja hyvinvointia ja ovat lisäksi osa Euroopan kulttuuriperintöä. Metsät ovat hiilen nieluja ja lähteitä. Metsät ovat oleellinen osa hiilen kiertoa, koska ne poistavat hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoivat sen biomassaansa ja maaperään ja toimivat näin ollen nieluna. Niiden kasvu tasoittaa kasvihuonekaasupitoisuuksien nousua ilmakehässä. Euroopan keskilämpötila on noussut viimeisen sadan vuoden aikana lähes yhden celsiusasteen, ja sen odotetaan nousevan edelleen. Optimistisimpien arvioiden mukaan keskilämpötila nousisi kahdella celsiusasteella vuoteen 2100 mennessä. Tämän kokoluokan muutos vastaa niinkin erilaisten metsätyyppien kuin kuusi- ja pyökkimetsien tai pyökki- ja tammimetsien optimaalisten lämpötilojen välistä eroa. Se muuttaa näin ollen kokonaisten alueitten sopivuutta tietyille metsätyypeille ja aiheuttaa muutoksia lajien luonnolliseen jakautumiseen sekä nykyisen puuston kasvuun. Lisäksi äärimmäisten ilmiöiden (myrskyt, metsäpalot, kuivat kaudet sekä helleaallot) odotetaan olevan jatkossa paljon yleisempiä ja/tai vakavampia. Ennusteet ilmastonmuutoksen nettovaikutuksista EU:n puulajien kantoihin keskipitkällä aikavälillä ovat monimutkaisia ja vaihtelevat huomattavasti eri puolilla Eurooppaa. Arvioiden mukaan muuttuva ilmasto kuitenkin lisää: 2
kotimaisten metsäpatogeenien ja -tuholaisten aiheuttamia tuhoja; ihmisen mukanaan tuomien tai luontaisesti muuttaneiden tuhoeläinten tartuntoja; muutoksia populaatiodynamiikassa. Metsävaroja ja olosuhteita koskeva tieto on oleellista varmistettaessa, että metsiä koskevista päätöksistä saadaan suurin hyöty sosiaalis-taloudellisesti ja ekologisesti kaikilla tasoilla. EU:lla on lisäksi raportointivelvoitteita ilmastonmuutosta ja biologista monimuotoisuutta koskevien YK:n yleissopimusten toimielimille. Näiden velvoitteiden täyttäminen edellyttää luotettavia ja yhdenmukaisia metsätietojärjestelmiä. Valtioneuvoston kanta Suomi pitää hyvänä, että komissio on laatinut vihreän kirjan Metsien suojelusta ja metsätiedosta EU:ssa: varautuminen ilmastonmuutokseen. Vihreä kirja on tarkoitettu keskustelun avaukseksi, on luonteeltaan yleinen eikä sisällä konkreettisia ehdotuksia. Vihreä kirja käsittelee metsävaroihin kohdistuvia haasteita sekä yhteisön (EU) ja jäsenmaiden työnjakoa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Metsien suojelu on osa laajempaa metsien kestävän hoidon ja käytön kokonaisuutta. Metsien suojelu (forest protection) tarkoittaa metsien suojelua ulkoisia uhkia (kuten ilmastonmuutosta ja maankäytön muutoksia) vastaan, metsien tarjoamia suojatoimintoja (kuten maaperän ja vesivarojen suojelua) sekä metsäluonnon ja monimuotoisuuden suojelua. Vihreässä kirjassa metsien suojelusta on käytetty kaikkia edellä mainittuja merkityksiä. Jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pääasiallisesti toimivaltaisia metsäpolitiikkaan liittyvissä asioissa. EU:n rooli on rajallinen, ja EU:n tehtävänä on pääasiallisesti tuoda lisäarvoa kansallisiin metsäpolitiikkoihin ja -ohjelmiin. Kuitenkin useat EU:n politiikkalohkot vaikuttavat metsäpolitiikan ja -talouden harjoittamiseen. Tässä yhteydessä Suomi on korostanut koordinaation tärkeyttä. Vihreässä kirjassa esitettyihin näkökohtiin liittyen on tärkeää ottaa huomioon myös metsiin liittyvät maailmanlaajuiset, kansainväliset ja alueelliset sopimukset ja sitoumukset sekä järjestöt ja prosessit, kuten Euroopan metsäministerikonferenssi (MCPFE). Vihreässä kirjassa esitetään kysymyksiä eri toimijoille. Suomen tavoitteena on osallistua komission järjestämään julkiseen kuulemiseen vihreästä kirjasta. Suomen alustavat tarkastelunäkökulmat EU:n vihreään kirjaan liittyen painottuvat kolmeen asiakokonaisuuteen: Metsät ja sopeutuminen ilmastonmuutokseen Ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä metsien ja metsätalouden merkitys vaihtelevat EU:n alueella. Myös keinot sopeutua ilmastonmuutokseen vaihtelevat alueittain ja jäsenmaittain. Tätä taustaa vasten Suomi pitää sopeutumista ensisijaisesti paikallisena ja kansallisena tehtävänä. EU:n yhteisillä toimenpiteillä voidaan tukea kansallisia toimenpiteitä ja edistää jäsenmaiden mahdollisimman laajaa tiedon ja kokemusten vaihtoa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on syytä integroida kunkin toimialan omiin politiikkoihin ja käytäntöihin. Euroopassa metsäpinta-ala ja metsävarat ovat lisääntyneet ihmistoiminnan ansiosta viimeisten vuosikymmenten kuluessa. Samalla metsätalouden kestävyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Metsät ovat merkittävä osa kestävää kehitystä, ja niitä tulee tarkastella eri yhteyksissä kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon metsien taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Metsät tarjoavat uusiutuvana luonnonvarana erinomaisen mahdollisuuden biopohjaiselle taloudelle ja työllisyydelle ja siten osaltaan tukevat EU:n 2020- strategian toteuttamista. Useassa jäsenmaassa kestävä metsätalous ja metsiin pohjautuvat elinkeinot ovat merkittävä osa kansantaloutta, ja tämä on tärkeää ottaa huomioon myös metsien suojelupolitiikkaa kehitettäessä. Metsien merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa on laajalti tunnistettu ja tunnustettu. Euroopassa metsät toimivat merkittävinä hiilinieluina, mutta metsien biologinen monimuotoisuus on heikentynyt. Metsien tila on heikentynyt joissain Euroopan 3
Perustelut osissa, ja ilmastonmuutoksesta aiheutuu kasvavia haasteita myös lisääntyvien metsätuhojen, myrskyjen ja metsäpalojen muodossa. Puulajivalintaan ja metsänhoitomenetelmiin liittyviä ihmisten toimia on lisättävä metsien elinvoimaisuuden ja kaikkien metsiin liittyvien ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja siihen sopeutumisessa on otettava huomioon metsien monimuotoisuuden suojelu ja ylläpito. Biologisen monimuotoisuuden suojelu geeniperimästä monimuotoisiin ja ekologisesti toimiviin metsäelinympäristötyyppeihin parantaa metsien sopeutumiskykyä. Metsät ovat myös Suomessa, kuten myös koko Euroopassa, keskeinen ja merkittävä luontotyyppi ja elinympäristö monille ja etenkin uhanalaistuneille eliölajeille. Tämän lajiston elinolosuhteiden turvaaminen tulee sen vuoksi olemaan tärkeä osa EU:n tasolla asetettua tavoitetta biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi ja palauttamiseksi. EU:n metsiä koskevan tiedon käsittely ja raportointi Kansalliset metsäinventointijärjestelmät luovat pohjan ajankohtaisen metsätiedon keruulle ja raportoinnille. Kansallisissa järjestelmissä on eroja maiden välillä. EU:lla ja kansainvälisillä elimillä on olemassa useita aloitteita metsiä koskevan tietopohjan vahvistamiseksi ja kokoamiseksi, kuten esimerkiksi kestävän metsätalouden kriteerit ja indikaattorit. EU:n tason mahdollisen kehittämistoiminnan tulisi pohjautua kokonaisvaltaiseen tilannearviointiin ja tuottaa selkeästi lisäarvoa nykytilanteeseen nähden. Näin työ voisi palvella myös sopeutumista ilmastonmuutokseen metsien ja metsätalouden osalta. Liittymäkohdat keskusteluun mahdollisista metsäpolitiikan tulevista linjauksista EU:ssa Yhteisötason eri toimien ja politiikkojen keskinäiseen johdonmukaisuuteen ja koordinointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Suomi on tyytyväinen siihen, että vihreä kirja on laadittu tästä näkökulmasta etsien metsien kannalta merkityksellisiä sopeutumistoimia sekä sopivaa työnjakoa EU:n ja jäsenmaiden kesken. Vihreän kirjan tavoitteena on käynnistää keskustelu vaihtoehdoista, joita EU voi soveltaa metsien suojeluun ja metsätietojärjestelmiin. Tällä lähestymistavalla on yhteisötasolla mahdollista tuottaa lisäarvoa kansallisten tavoitteiden tukemiseksi. Keskustelua metsäpolitiikan tulevaisuudesta EU:ssa käydään EU:n metsätoimintaohjelman arvioinnin pohjalta ja osana EU:n metsästrategian mahdollista uudistamista vuosina 2010 2011. Tämä voi tarjota mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen ja monipuoliseen metsien taloudelliset, ekologiset, sosiaaliset, ja kulttuuriset näkökulmat tasapainoisesti huomioivaan käsittelyyn siten, että myös Suomen kansalliset ominaispiirteet tulevat otetuiksi huomioon. Suomi yhtyy vihreässä kirjassa esitettyyn näkemykseen, että kirja tarjoaa elementtejä keskusteluun EU:n metsästrategian mahdollisesta päivittämisestä erityisesti ilmastoon liittyvien näkökohtien osalta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin vihreän kirjan "tavoitteena on käynnistää keskustelu vaihtoehdoista, joita Euroopan unioni (EU) voi soveltaa metsien suojeluun ja metsätietojärjestelmiin metsänhoitoa koskevan EU:n toimintasuunnitelman puitteissa". Kirjassa todetaan, että jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti pääasiallisesti toimivaltaisia metsäpolitiikkaan liittyvissä asioissa. EU:n rooli on rajallinen, ja EU:n tehtävänä on pääasiallisesti tuoda lisäarvoa kansallisiin metsäpolitiikkoihin ja -ohjelmiin seuraavin tavoin: EU:n metsien tilan seuranta ja tätä koskevat mahdolliset raportit, yleisten suuntausten ennakointi ja jäsenval- 4
Perustelut MmVL 8/2010 vp E 25/2010 vp tioiden huomion kiinnittäminen tuleviin haasteisiin sekä EU:n tason varhaisia toimia koskevien vaihtoehtojen ehdottaminen ja mahdollinen koordinointi tai tukeminen. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vihreällä kirjalla käynnistetään keskustelua siitä, miten ilmastonmuutos muuttaa metsätaloutta ja metsien suojelua Euroopassa, miten EU:n politiikkoja olisi kehitettävä, jotta niillä voitaisiin aikaisempaa paremmin edistää jäsenvaltioiden metsäaloitteita, sekä siitä, mitä haasteita kohtaamme tulevaisuudessa ja miten EU voi auttaa käsittelemään niitä sekä mitä lisätietoja tarvitsemme. Valiokunta katsoo, että päätösvalta metsäasioissa tulee olla jäsenvaltioilla, koska metsien taloudellinen merkitys ja käyttötavat vaihtelevat maittain, samoin metsien osuus maa-alasta, puuston kasvuedellytykset, puulajirakenne ja metsien yleinen rakenne. Metsien pääasiallinen merkitys vaihtelee puuntuotannosta ja muista metsätuotteista, kuten marjoista, sienistä ja metsästyksestä, virkistyskäyttöön ja metsien suojavaikutukseen sekä metsien tarjoamiin lajien elinympäristöihin. Tässä yhteydessä valiokunta painottaa sitä, että metsien eri roolit eivät ole toisiaan poissulkevia. Vaikka päätösvalta metsäasioissa tuleekin edellä todetun mukaisesti olla jäsenvaltioilla, on kuitenkin perusteltua sopia asioista, jotka säätelevät metsien käytön kestävyyttä siltä osin kuin niillä vaikutetaan metsien rooliin maailmanlaajuisissa prosesseissa, kuten lajien elinympäristön säilymisessä, tai metsien rooliin ilmaston säätelijänä. Valiokunta toteaa, että EU-maiden metsien käyttöä säätelevät tällä hetkellä kansalliset metsälait sekä kansainväliset sopimukset ja suositukset. Kansainvälisistä sopimuksista tärkeimpiä ovat YK:n UNEP:n biodiversiteettisopimus (CBD) ja YK:n ilmastosopimus (UNFCCC). Ilmastosopimukseen liittyvä Kioton sopimus on ainoa, johon liittyy taloudellisia seuraamuksia. Myös yleiseurooppalaisella metsäministerikokouksella (MCPFE) ja sitä varten kehitetyillä metsien kestävän käytön kriteereillä ja indikaattoreilla on tärkeä merkitys metsien käyttöön liittyvissä kansallisissa päätöksissä, vaikka kriteerit ja indikaattorit eivät olekaan sitovia. Maat haluavat kuitenkin ohjata metsäpolitiikkaansa siten, että kestävyyden kriteerit toteutuvat. Valiokunta katsoo, että edellä selostettu nykyinen järjestelmä, jossa asetetaan yleisiä metsien käytön kestävyyden kriteereitä, on riittävä. Käytännön toteutukset on jätettävä valtioiden päätettäviksi metsien erilaisten roolien vuoksi. Metsien ikärakenne vaihtelee suuresti maiden välillä, joten jo sen vuoksi metsien käytön on oltava erilaista. Niissä maissa, joissa metsät ovat vanhoja, voidaan tarkoituksellisesti alentaa puuvarantoa hetkellisesti tai ainakin muuttaa ikärakennetta esimerkiksi suosimaan metsien hiilinielua. Tunnettu tosiasia on, että tasapainossa oleva vanha metsä on hyvin hidas hiilinielu. Valiokunta toteaa, että metsien yleismaailmallisista vaikutuksista, taloudellisten lisäksi, tärkeimmät ovat niiden ilmastovaikutus ja niiden tarjoamat lajien elinympäristöt. Kioton sopimukseen liittyy sekä sanktioita metsien raivaamisesta muuhun maankäyttöön että hyvitystä uudelleenmetsityksestä. Yksi mahdollinen EU:n tason toimi olisi vaikuttaminen Kioton sopimuksen jatkon muotoiluun, jossa EU onkin mukana. Valiokunta kiinnittää erityistä huomiota siihen, että metsiin liittyvässä EU:n päätöksenteossa, siltä osin kuin se on tarpeen, ongelmana on sen hajanaisuus komission pääosastojen kesken sekä koordinoinnin heikkous. Valiokunta katsoo, että metsät ovat liian tärkeä voimavara jätettäväksi muiden politiikan sektoreiden ja niiden tavoitteiden ohjailtavaksi. Tätä päätöksentekoa onkin kehitettävä ja parannettava tulevaisuudessa niin, että metsiä ja niihin pohjautuvia elinkeinoja käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Oleellista on mahdollistaa EU:n metsäasiantuntijaelinten komission pysyvän metsäkomitean sekä neuvoston metsätyöryhmän osallistuminen EU:n metsiin liittyvään päätöksentekoon. EU:n toimielimissä tulee olla taho, joka tarkastelee asioita metsien hoidon ja käytön näkökulmasta. Valiokunta toteaa, että vihreän kirjan jatkokäsittelyssä on tärkeää, että myös metsien taloudellista ja sosiaalista merkitystä korostetaan. Metsiin perustuvat elinkeinot ovat vihreän talou- 5
Perustelut den elinkeinoja kestävällä pohjalla; ne luovat uusia mahdollisuuksia vihreälle taloudelle ja vähentävät riippuvuutta uusiutumattomista luonnonvaroista. Metsien hoidolla ja puun käytöllä on useita hyviä vaikutuksia myös ilmaston muutoksen hillinnän kannalta. Puu on uusiutuva luonnonvara; metsät ja puu- ja paperiteollisuuden tuotteet sitovat hiiltä ja niitä voi kierrättää. Loppukäytössä elinkaarensa päätteeksi puutuotteista tai puupohjaisista tuotteista saadaan uusiutuvaa energiaa. Vihreän kirjan jatkokäsittelyssä Suomen tulee tuoda esille puunkäytön hierarkian luomisen ja määrittelyn tarve. Samalla tavalla kuin EU:ssa on päätetty ja määritelty jätehierarkia rajallisten luonnonvarojen käytölle tulee asettaa puun käytön hierarkia, joka ohjaa raaka-aineet ensisijaisesti jatkojalostukseen, toissijaisesti kierrätykseen ja vasta lopuksi energiakäyttöön. Puuperäinen tuote voi kulkea hierarkian eri tasojen läpi pitkän elinkaarensa aikana. Metsävaroja ja olosuhteita koskeva tieto Vihreässä kirjassa on todettu, että Kansallisissa metsäinventaareissa on suurin osa metsäresursseja koskevia tietoja. Näitä tietoja ei ole yhdenmukaistettu, ja niiden käyttö EU:n tasolla on siten rajoitettua. Komissio tutkii erilaisten hankkeiden avulla mahdollisuutta laajentaa metsäinventaarijärjestelmien soveltamisalaa puuntuotantonäkökohtia laajemmaksi sekä yhdenmukaistaa kansalliset metsäinventaarit, jotta ne olisivat vertailukelpoisia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämä kohta kirjassa ei täysin vastaa nykyistä metsätiedon tilaa. On totta, että suurin osa metsällistä tietoa mukaan lukien LULUCF-sektorin kasvihuonekaasuinventaariot tulee kansallisista metsien inventoinneista. EU:n alueen metsissä on noin 500 000 näytealaa, joista tiedot kerätään. Toisin kuin vihreässä kirjassa esitetään, kansalliset inventoinnit ovat useimmissa maissa vastanneet uusiin tietotarpeisiin, 1980-luvulta lähtien metsien terveyden tilan seurannan vaatimuksiin ja sen jälkeen metsien monimuotoisuuden seurantaan. 1990- luvun lopulta ja 2000-luvulla on otettu mukaan tunnuksia, joilla pystytään lisäksi arvioimaan metsien kasvihuonekaasujen päästöjä ja nieluja. Suurin osa LULUCF sektorin tiedoista perustuu kansallisiin inventaarioihin. Myöskään väite siitä, että tietojärjestelmien pitäisi olla yhdenmukaisia, ei vastaa tehokkaan inventoinnin vaatimuksia, jos yhdenmukaisuudella tarkoitetaan sitä, että otanta-asetelmat mukaan lukien näytealojen tiheys ovat samat eri maissa. Eri mailla on jossain määrin erilaisia tietotarpeita ja tarpeita laskea tuloksia erikokoisille osa-alueille. Nämä vaatimukset edellyttävät sekä jossain määrin erilaisia tunnuksia että erilaisia otanta-asetelmia. Jos taas yhdenmukaisuus tarkoittaa sitä että, eri maiden tiedot ovat kansainvälisissä raportoinneissa vertailukelpoisia, vaatimus on perusteltu. Näitä kysymyksiä käsiteltiin ja ratkaisuja etsittiin EU:n COST Action E43 -hankkeessa "Harmonisation of National Forest Inventories in Europe: Techniques for Common Reporting" (2004 2008). Hankkeeseen osallistuvat 27 Euroopan maan metsien inventoinnit ja lisäksi yliopistoja sekä Euroopan ulkopuolisia maita (mm. USA ja Uusi Seelanti) ja Euroopan komission DG JRC. Yhteinen näkemys oli, että kustannustehokkain tapa turvata EU:n metsätieto on rakentaa tiedot kansallisten inventointien varaan ja että EU:n inventoinnit voidaan harmonisoida siten, että niiden tuottamat tiedot ovat vertailukelpoisia. Hankkeessa kehitettiin yhteisiä määritelmiä ja käsitteitä, joita maat ottivat käyttöön jo hankkeen aikana ja ottavat edelleen käyttöön hankkeen päättymisen jälkeen. Määritelmät täsmensivät kansainvälisten prosessien määritelmiä, jotka jättävät tilaa tulkinnoille. Kasvihuonekaasuinventaariot ja metsien monimuotoisuuden mittarit olivat keskeinen osa tätä työtä. Työ jatkuu jatkohankkeissa. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että vihreässä kirjassa mainittu Forest Focus -näytealaverkko on harva verrattuna kansallisten inventointien verkkoon eivätkä näytealat edusta kaikissa maissa kaikkia metsiä, koska sen edeltäjä ICP Forests verkko perustettiin tietyntyyppisten metsien terveydentilan seurantaan. Level I -tason näytealoja on vähemmän ja 6
niiden tietosisältö kansallisten inventointien näytealoihin nähden selvästi suppeampi. Ilmastonmuutos ja hiilinielut Vihreässä kirjassa käsitellään monipuolisesti metsien roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Valiokunta toteaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen on syytä integroida kunkin toimialan omiin politiikkoihin ja käytäntöihin. Valiokunta katsoo, että kestävä metsätalous on keskeinen työväline hiilinielujen kasvattamisessa. Suomessa metsien kasvu ylittää selvästi hakkuiden määrän. Metsien kestävä hoito ja käyttö sekä suojelu ovat yksinkertaista ja kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa. Valiokunta korostaa, että puustoon ja maaperään liittyvien nielujen merkitys on Suomelle keskeinen, koska metsien ja maaperän nielun suuruus on vaihdellut viime vuosina välillä 23 41 miljoonaa hiilidioksiditonnia, mikä on yhteensä 20 40 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä. Metsät ovat merkittäviä hiilinieluja, joita aktiivisella ja kestävällä metsänhoidolla voidaan tulevaisuudessa edelleen lisätä, mutta myös monimuotoisuuden säilyttämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kestävä metsätalous tarvitsee metsänhoidon ja kasvatuksen tehostamista hiilinielujen kasvattamiseksi. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa metsänhoidon eri vaihtoehtojen vaikutuksista talouteen, puun tarpeeseen sekä ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin. Valiokunta toteaa, että metsien merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa on laajalti tunnistettu ja tunnustettu. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat riskit, kuten suuret metsätuhot sekä metsän raivaaminen muuhun käyttöön, voivat kuitenkin mahdollisesti muuttaa tilannetta siten, että metsät ja maaperä voivat muuttua osin myös hiilen lähteeksi. Valtioneuvoston kannan mukaisesti valiokunta katsoo, että puulajivalintaan ja metsänhoitomenetelmiin liittyviä ihmisten toimia on lisättävä metsien elinvoimaisuuden ja kaikkien metsiin liittyvien ekosysteemipalveluiden turvaamiseksi. Valiokunta korostaa, että hyvin hoidetut metsät kestävät paremmin ilmastonmuutoksen seurauksena todennäköisesti lisääntyviä myrskytuhoja, kuivuutta, kasvitauteja sekä tuholaisia. Metsien ilmastonmuutosta torjuva vaikutus ei perustu pelkästään niiden toimintaan hiilinieluina, vaan myös suuriin hiilivarastoihin, joita metsät säilyttävät. Metsien tuhoutuminen ja niiden kunnon heikkeneminen pienentävät varastoa ja voivat johtaa hiilen vapautumiseen ilmakehään. Erityisesti Pohjois-Euroopassa ja soisilla alueilla maaperän hiilivarastot ovat mittavia. Valiokunta katsoo, että metsien hoidossa tulee kiinnittää vielä enemmän huomiota metsien ja metsämaaperän merkitykseen hiilen varastoina ja näiden hiilivarastojen heikkenemistä uhkaaviin tekijöihin. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin painotuksin. 7
Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta 2010 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Pertti Hemmilä /kok Lasse Hautala /kesk Hannu Hoskonen /kesk Anne Kalmari /kesk Johanna Karimäki /vihr Lauri Kähkönen /sd Esa Lahtela /sd Mats Nylund /r Pentti Oinonen /ps Klaus Pentti /kesk Arto Satonen /kok Pekka Vilkuna /kesk. Valiokunnan sihteerinä ovat toimneet valiokuntaneuvos Carl Selenius, valiokuntaneuvos Jaakko Autio. 8