Mitä voimme oppia hoivan historiasta? Vapriikki 1.12.2017 Laitosten aika alkaa FT Johanna Annola Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Tampereen yliopisto johanna.annola@uta.fi
Ennen laitosten aikaa Köyhäinhoito kirkon vastuulla vuoteen 1865 saakka, tällöin vastuu siirtyi kunnille Vuoden 1852 vaivaishoitoasetus: seurakunnat/kunnat velvollisia avustamaan o työkyvyttömiä köyhiä (vanhuksia, lapsia, sairaita, mielisairaita, vammaisia) o työkykyisiä köyhiä tilapäisesti Avustusmuotona raha- ja tavara-apu, ruotuhoito, elätehoito Myös satunnaisia köyhäintupia etenkin kaupungeissa Vaivaispoika, Lappajärven kirkko, 1841
Ankara vaivaishoitoasetus 1879 Malli Englannista (1834), Tanskasta ja Norjasta (1860-luvulla) ja Ruotsista (1871) Perusperiaate: jokainen täysi-ikäinen huolehtii omasta toimeentulostaan Kunnat velvollisia avustamaan ainoastaan työkyvyttömiä köyhiä Työkykyisiä köyhiä varten täytyy perustaa työlaitoksia, joissa nämä voivat maksaa saamansa avun takaisin kunnalle J. L. Runeberg: Bonden Pavo. Vanha postikortti.
Ajatus köyhäintaloista syntyy Keskittäminen: kaikki köyhäinhoidon holhokit saman katon alle o työkyvyttömille hoivalaitos o työkykyisille työlaitos Tavoitteena syrjäyttää vanhat köyhäinhoitomuodot ja pienentää kuntien köyhäinhoitomenoja Esikuvat Englannista, Tanskasta ja Ruotsista Tampereen Koukkuniemi 1900-luvun alussa
Senaatin ajama köyhäinhoidon malli Valtiolainat kunnille vuodesta 1887 alkaen Vaivaishoidontarkastajan virka senaatin alaisuuteen 1888 neuvonta ja kontrolli o köyhäintalojen mallipiirustukset o tarkastuskäynnit laitoksissa o köyhäintalojen johtajien valinta Köyhäintalojärjestelmän isä vaivaishoidontarkastaja G. A. Helsingius, virassa 1889 1915
Laitosjärjestelmä rakennetaan Varsinaisesti köyhäintalojen perustaminen alkoi 1880- luvulla Saavuttivat suosiota maan etelä- ja keskiosissa, etenkin kaupungeissa Eivät kokonaan syrjäyttäneet muita köyhäinhoitomuotoja Vuosi Laitosten määrä 1888 27 1907 141 1912 178 1922 276* * noin puolet Suomen kunnista
Köyhäintalojen johtajat Köyhäintalojen myötä kuntiin uusi sosiaalialan tehtävä diakonissojen ja kätilöiden rinnalle: köyhäintalon johtaja Vaivaishoidontarkastaja naisvaltaisti alan 1890-luvun puoliväliin mennessä Taustalla ajatus hoivasta ja kasvatuksesta naisille kuuluvana kutsumustyönä Ihanteena sivistynyt, naimaton nainen, käytännössä johtajilla monenlaisia taustoja ja elämäntilanteita Matilda Piirilä, Teisko Hanna Tamminen, Janakkala Emma Haikara, Tammela Elin Aarrevaara, Lempäälä
Köyhäintalojen hoidokit vanhukset lapset kroonikot mielisairaat vammaiset aviottomat äidit kausityöttömät laiskurit ( ) Nokia, 1915
Vanhukset köyhäintaloissa Lähtökohta heikko: kaikki huollettavat saman katon alla o levoton ympäristö o vanhusten erityistarpeet huomiotta? Hoivan tasoon vaikuttivat o kunnan resurssit o johtajan ja henkilökunnan pätevyys Köyhyyden ja heitteille jäämisen stigma: köyhäintaloon jouduttiin o tätä pelkäsivät vanhenevat johtajatkin! Edla Ahrenberg, johtajan äiti Lempäälä, 1920-luku
Kun jonkun mummon kohtalo oli hänen mielestään surkea, siis sillä tavalla että omaiset olivat hylänneet, niin hän saatto sanoa minullekin että niin tuolla hän sitten [köyhäintalon] nurkassa tietenkin viettää [vanhuutensa]. Ja minä sanoin että minä en sinua koskaan jätä. Sen takia minulla oli sitten mielestäni hyvä olla, kun hän poiskin nukkui, kun minä olin tehny minkä olin luvannu. (Köyhäintalon johtajan tytär, 2007) Nokia, 1915
Kohti kunnalliskotien aikaa 1879 vaivaishoitoasetuksen ja köyhäinhoidon kritiikki 1922 uusi köyhäinhoitolaki muutti laitoshoidon periaatteita o eri hoidokkiryhmille omat laitoksensa o köyhäintalojen asukeiksi jäivät lähinnä vanhukset Nimitys muuttui: köyhäintalo kunnalliskoti vanhainkoti Stigma säilyi pitkään Varkauden kunnalliskoti vuonna 1937