Kirsi Nurmio

Transkriptio

1 1

2 Suhtautuminen köyhyyteen ja köyhiin Ennen kristinuskon leviämistä Suomeen köyhistä ja vaivaisista huolehtiminen kuului yksinomaan perheelle ja suvulle. Katolisen opin vaikutus näkyi: almujen antaminen köyhille nähtiin antajan sielua vahvistavana tekona omaehtoista köyhyyttä eli maallisesta luopumista pidettiin kristillisenä hyveenä Todellisuudessa kuitenkin kierteleviin kerjäläisiin suhtautuminen oli epäluuloista, koska köyhyyden seuralaisina elivät hyvin monet synnit. 2

3 Hospitaalit ja luostarit Suora almujen jakaminen yksityisiltä köyhille herätti arvostelua. Siksi aloitettiin avustusten jako luostareiden ja kirkon kautta. Keskiajalla syntyi uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä hoitolaitoksia eli hospitaaleja (luostareissa sekä Turussa ja Viipurissa tuomiokapitulin alaisuuteen kuuluneet hospitaalit). Hospitaalien ylläpito hoidettiin hiippakunnan väestöltä kerätyn veron avulla. Uskonpuhdistuksen jälkeen hospitaalit keskittyivät mielenvikaisten ja spitaalisten säilyttämiseen, niiden köyhäinhoidollinen merkitys oli pieni. 3

4 Esimerkki: Rauman luostari Oikeastaan Rauman fransiskaanikonventti - Raumalla 1400-luvun alkupuoliskolta vuoteen 1538 toiminut fransiskaaniluostari. Munkkien toiminta ulottui Rauman ja lähiseutujen lisäksi pitkälle sisämaahan, aina Hämeeseen asti, sekä myös Pohjanlahden rannikkoa ylöspäin. Raumalla fransiskaanimunkit organisoivat keskieurooppalaiseen tapaan kaupungin köyhien ja sairaiden hoidon. Uskonpuhdistuksen jälkeen munkit karkotettiin luostarista väkivalloin. Pyhän Ristin kirkko vihittiin käyttöön ilmeisesti v Raumalle perustettiin Suomen ensimmäinen diakonin virka 1800-luvulla jatkamaan fransiskaanimunkkien perinteitä vähäosaisten auttamisessa. 4

5 Esimerkki: Seilin hospitaali Kuningas Kustaa II Adolf antoi vuonna 1619 määräyksen rakentaa leprasairaala Seiliin. Neljän vuoden päästä saarelle muuttivat hoitajineen sekä Pyhän Yrjön hospitaalin spitaaliset että Turun Pyhän Hengen huoneen köyhät ja vaivaiset esimerkiksi kuurot, sokeat ja liikuntakyvyttömät. Seilin mielisairaalan päärakennus valmistui nykymuotoonsa v Seilin saari /video Kammoksuttu lepra alkoi 1700-luvulla kadota Suomesta, ja Seiliin alettiin sijoittaa yhä enemmän mielisairaita. Seilin mielisairaalan piiriin kuului 1830-luvulla koko Etelä-Suomi ja myös Tampere. Seilistä tuli erityisesti kroonisten naispotilaiden sijoituspaikka. Seilin mielisairaala lakkautettiin vuonna

6 Uuden ajan vaivaishoito 1600-luvulla vaivaishoito perustui pääosin luvanvaraiseen kerjuuseen ja vähäisiin avustuksiin kirkkojen vaivaiskassoista luvulla vaivaishoidossa käytettiin kolmea eri tapaa: vaivaiset köyhäintupaan avustuksia hoitovastuu jaettiin tilallisten kesken (huutolaiset, elätit) 1883 irtolaisasetus, mutta irtolaisuus 1500-luvulta lähtien Suomen vanhin säilynyt vaivaisukko on Hauhon kirkon Sokea Bartimeus 1600-luvun lopulta Avustukset vähäisiä, köyhäintupia vähän. 6

7 Kuka maksoi? 1600-luvulla ja pitkälti 1700-luvulle heikossa asemassa olevat saivat tyytyä parempiosaisten vapaaehtoiseen armeliaisuuteen. Karoliininen kirkkolaki kehotti kirkkoherroja muistuttamaan armeliaisuuden tarpeellisuudesta. Vuoden 1648 köyhäinhoitoasetuksessa määrättiin, että häissä, hautajaisissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa oli kerättävä köyhäinkolehdit ja että vaivaiskassaan oli maksettava kahdeksasosaprosentti perunkirjoituksista ja puoli prosenttia testamenteista. Asetuksena annettu vuoden 1763 hospitaalijärjestys merkitsi jo vaivaishoidon muuttumista pääosin seurakunnalliseksi pakkorasitukseksi. Kirkkolakia tarkennettiin 1788 annetulla kuninkaan julistuksella kotipaikkaoikeudesta. Sen mukaan pitäjän, jossa köyhällä oli ollut oma talo tai jossa hän viimeksi oli itsellisenä tai palkollisena henkikirjoitettu, oli elätettävä häntä, kun hän ei enää kyennyt työllään huolehtimaan itsestään. 7

8 Kenen vastuu? Seurakunnallisen avun saaminen oli kuitenkin toissijainen keino, sillä yksityisoikeudellisella elatusvelvollisuudella edellytettiin puolisoiden huolehtivan toisistaan ja vanhemmat lapsistaan. Vaivaishoitoasetus määräsi apua tarvitsevat ennen seurakunnan apuun turvautumista kääntymään sukulaisten puoleen ylenevässä tai alenevassa polvessa. Lisäksi palkollissääntö määräsi isännät huolehtimaan pitkäaikaisten, vanhuudenheikkojen palkollistensa elättämisestä. Seurakunnille tuli sitoviksi velvollisuuksiksi kerätä pakollisia köyhäinhoitoveroja sekä toimia vaivaishoitohallitusten hallintoeliminä vuoteen 1865 asti, jolloin maallinen hallinto erotettiin kirkollisesta hallinnosta ja vastuu köyhäinhoidosta alkoi siirtyä kunnille. 8

9 Pappi = lääkäri Seurakunta = kunta H y ö d y n a i k a k a u d e n k i r k k o ( l u k u ) m ä ä r i t t e l i k i r k k o - h e r r a n v a s t u u l l e m y ö s k ö y h i e n j a s a i r a i d e n h o i d o n. M y ö s l ä ä k i n t ä t o i m i k u u l u i e r ä i d e n o p p i n e i d e n m u k a a n p a p i l l e J e e s u k s e n e s i k u v a n m u k a a n. A n d e r s C h y d e n i u s ( o i k. ) t a i v u t t e l i t a l o n p o i k i a o t t a m a a n i s o r o k k o r o k o t u k s i a. E n n e n l u k u a k i r k k o h e r r a j o h t i p i t ä j ä n - j a k i r k o n k o k o u s t a. S e n v a s t u u l l a o l i v a t s e u r a k u n n a n j a k u n n a n y h t e i s e t a s i a t, m m. t e r v e y d e n - j a s a i r a a n h o i t o, k ö y h ä i n h o i t o. T i l a t o n v ä e s t ö l i s ä ä n t y i, k ö y h ä i n h o i d o n t e h t ä v ä t l i s ä ä n t y i v ä t. V u o n n a k ö y h ä i n h o i t o a s e t u s v e l v o i t t i k i r k k o h e r r a n k u n n a l l i s e n k ö y h ä i n h o i t o - h a l l i t u k s e n p u h e e n j o h t a j a k s i. S u u r i n o s a k i r k k o h e r r a n v i r k a - a j a s t a m e n i m u i d e n k u i n v a r s i n a i s t e n s e u r a k u n n a l l i s t e n a s i o i d e n h o i t a m i s e e n. 9

10 Seurakunnan köyhäinhoito Tampereella Tampereella ensimmäiset avunsaajat olivat v Nalkalan vanhukset Juho ja Maija sekä Pyynikin sokea Yrjö luvulla Tampereellakin perustettiin ruodut eli hoidettavat (lähinnä lapsia) vaihtoivat talosta toiseen ylläpidettäväksi, eläteiksi. Myös avustusta annettiin: viljaa, kenkiä, koulumaksuja alettiin periä kaupunkilaisilta henkiveroa. Henkivero oli Suomessa poikkeuksellinen. Kirkonvaivaisilla oli myös velvollisuutensa, esim. kirkon siivoaminen jouluksi ja juhannukseksi. Köyhäintalo saatiin vasta Aleksanterin kirkko oli ensimmäinen itsenäisen Tampereen seurakunnan kirkko. Se vihittiin käyttöön v

11 Diakoniatyö 1800-luvulla diakoniatyö: Nykyaikaisen diakonian perustajina pidetään saksalaista Theodor Fliedneria (s. 1800, k. 1864) Tunnetuimpia diakonilaitoksia ovat Aurora Karamzinin vuonna 1867 perustama Helsingin Diakonissalaitos, 1869 perustettu Viipurin Diakonissalaitos, 1905 perustettu Sortavalan Diakonissalaitos ja 1896 perustettu Oulun Diakonissalaitos. Alussa toiminta oli diakonissa- eli sairaanhoitajakoulutusta. Olivat uskonnollisia sisaria. Nykyisin diakoniatyön painopiste on siirtynyt terveydenhoidosta sielunhoitoon. A. J. Perignon, Aurora Karamzinin muotokuva, 1853 Diakonissalaitos /video Diakoniatyötä tehdään myös seurakunnissa ja kaupunkilähetyksien kautta, joita on mm. Helsingissä, Turussa ja Tampereella. 11

12 Diakoniatyö Tampereella Alkoi 1880-luvulla vapaaehtoistoimintana, jota seurakunta avusti kolehtituloilla. Perustettiin yhdistys (Tampereen kaupunkilähetys), jonka toimihenkilöt olivat aluksi seurakunnan pappeja. Ymmärrettiin seurakunnan toiminnaksi markkaa per vuosi, 10 v ajan kahden diakonin ja kahden diakonissan palkkaamiseen. Hoidettiin ihmisiä, pidettiin myyjäisiä, joiden tulot annettiin työttömille, rohkaistiin vaimoja tekemään käsitöitä ym. myytäväksi. Talo Tammelassa kansalaissotaan asti. 12

13 Tampereen kaupunkilähetyksen historia Tampereen Kaupunkilähetys ry perustettiin virallisesti 1907, mutta toiminta alkoi jo 1881 (ks. edellä) Toiminnan alkaessa tärkein työmuoto oli pyhäkoulutyö ja vaikeuksissa olevien ihmisten auttaminen. Lasten ja ikäihmisten kanssa tehtävä työ on aina ollut yhdistykselle tärkeää. Ensimmäinen lastenkoti perustettiin 1920, mutta jo muutama vuosi aiemmin järjestettiin ensimmäinen lasten kesäsiirtola Kämmenniemen Vähäsillassa. Yhdistyksellä on ollut oma ammattioppilaskoti, alkoholistikoti, vanhainkoteja, pienten lasten koti, huostaan otettujen poikien koti sekä lastenseimi ja -tarha. 13

14 Seurakunnan oma diakoniatyö Vasta vuonna 1929 otettiin suoraan seurakunnan palvelukseen diakonissa, joka kuitenkin oli Helsingin diakonissalaitoksen alainen kuten sisaret yleensä. Puolet palkasta meni laitokselle, puolet diakonissalle ruokarahana. Ensimmäinen diakonissa joutui tulikasteeseen viikon kuluttua työnsä aloittamisesta kun Kuru-laiva haaksirikkoutui. Kuru-laivasta pelastuneita Suurtyöttömyyden aikaan (1931) seurakuntaa syytettiin kylmyydestä ja seurakuntien suoraa avustusta lisättiin vaikka tuomiorovasti kommentoikin verovaroista avustamisen kuuluvan varsinaisesti kunnalle. 14

15 Kiitos!