Elämää teknologian kanssa ja tulevaisuuden odotukset

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä Elämää teknologian kanssa ja tulevaisuuden odotukset Olen aikaisemmin tutkinut teknologisia tulevaisuudenkuvauksia siltä kannalta, millaisena käyttäjä niissä nähdään (Oksanen-Särelä - Pantzar, ilmestyy). Useat kuvaukset tuntuivat jollain lailla vierailta, ja niiden käsitys käyttäjästä yksipuoliselta. Kuvausten perusteella minussa heräsi mielenkiinto siihen, kuinka kuvatut asiat vertautuvat nykypäivän arkeen, oikean käyttäjän elämään. Millaista ihmisten arkipäivä teknologian kanssa on tällä hetkellä, mitä käytetään ja mihin tarkoitukseen. Kuinka käyttöä tai käyttämättömyyttä perustellaan? Millaisena nähdään teknologian mahdollisuudet ja nähdäänkö teknologiseen kehitykseen sisältyvän joitain uhkia? Kiinnostavia olivat myös käyttäjien kokemukset itsestään teknologian käyttäjänä; millaisena käyttäjät näkevät itsensä. Tätä varten tein sarjan haastatteluja. Lähtökohtana oli siis paljolti, löytyikö tulevaisuusvisioiden käyttäjälle todellisuuspohjaa. Todellisuus on tässä tietenkin suhteellinen käsite. Ihmiset ovat omaksuneet tietyt tavat puhua itsestään ja teknologiasta, ja puhe ei välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa arjesta. Puheissa joitain asioita liioitellaan, joitain vähätellään, ja näin pyritään antamaan itsestä tietynlainen kuva. Jotta "todellisiin" käyttötilanteisiin päästäisiin käsiksi, pitäisi käyttää osallistuvan havainnoinnin metodeja ja mennä mukaan todellisiin käyttötilanteisiin. Tällaista tutkimusta onkin tehty jonkin verran (esim. Keinonen 2000, Kjaer et al, 2000) Tässä en kuitenkaan nähnyt ongelmana puheen ja "todelllisuuden" välistä eroa, koska olin kiinnostunut myös asioiden käsitteellistämisen tavoista, eli paitsi siitä, mitä puhutaan, myös siitä, miten puhutaan. Tämän päivän arjen lisäksi olin kiinnostunut testaamaan, mitä mieltä haastateltavat olivat erilaisista tulevaisuudenkuvauksista. Mukana oli sekä

skenaariokirjallisuudesta koottuja että projektissamme tehtyjä skenaarioita. Tyylilajiltaan jotkin olivat pidemmälle meneviä, jotkin maltillisempia siinä mielessä että ne ovat jo toteutettavissa ja jossain ehkä toteutuneetkin. Esitin skenaarioita karkeasti luokitellen muutamalta elämänalueelta; älykkääseen kotiin, ostamiseen, yhteydenpitoon, asioiden hoitamiseen ja median käyttöön liittyen. Skenaarioissa kuvailtiin, millainen voisi olla tulevaisuuden arkipäivä, mm. kuinka hoidetaan asioita, kotiaskareita ja kuinka viestitään muiden kanssa. Käsittelimme näitä erilaisia tulevaisuudenkuvauksia haastateltavan kannalta - näkisikö hän käyttöä kuvatuille asioille omassa elämässään ja kuinka hän yleisesti suhtautuu esitettyihin skenaarioihin - mikä kuvatussa elämässä on myönteistä, mikä kielteistä. Esitetyillä skenaarioilla oli haastatteluissa kaksinainen tehtävä. Tarkoituksena oli omien ja kirjallisuudessa esitettyjen skenaarioiden "testaaminen", kuinka niihin suhtauduttiin ja nähtiinkö ne toimivina. Ehkä vielä tärkeämpi tehtävä skenaarioilla oli siinä, että ne tarjosivat pohjan, jolta voitiin keskustella erilaisista teknologiaan liittyvistä teemoista. Haastatteluiden perusteella löytyi muutamia hallitsevia tapoja suhtautua tekniikkaan ja teknologiseen kehitykseen yleisemmin. Tutkimusprosessin kuvaus ja haastateltavat Projektissa tein 13 kaksiosaista haastattelua, molemmat haastattelut olivat yleensä kestoltaan noin 1 1/2 tuntia. Kaikki haastattelut äänitettiin, ja suurin osa videoitiin. Haastattelut tapahtuivat yleensä haastateltavien kotona. Haastattelut tapahtuivat maalis-toukokuussa 2000. Ensimmäisessä haastattelussa käsittelimme laitteiden hankkimista ja elämää niiden kanssa. Millä perusteella hankintoja tehdään ja kuinka laitteet vaikuttavat arkipäivässä? Millaisia rutiineja niiden ympärille on kehkeytynyt? Kunka esimerkiksi viestintäteknologiaa käytetään ja onko kommunikoinnin suhteen joitain toivomuksia? Kuinka pitkälle arkirutiineja oltaisiin valmiita automatisoimaan, vai pidetäänkö joidenkin asioiden tekemistä merkityksellisenä sinänsä?

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä Toista haastattelua varten jätin haastateltaville kansion, jossa oli skenaarioita eri elämänalueilta. Sitten teimme yleensä muutaman päivän päästä seuraavan haastattelun, jossa kävimme läpi haastateltavan vaikutelmia skenaarioista. Haastattelin Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapaneelilaisia ja henkilöitä, jotka olivat aiemmin osallistuneet fmh-projektin ryhmäkeskusteluihin. Haastateltavat olivat iältään 19-41-vuotiaita, suhteellisen korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia. En pyrkinyt tulosten kaikenkattavaan yleistettävyyteen, vaan olin ennemminkin kiinnostunut erilaisista mielenkiintoisista näkemyksistä. Olemme fmh-projektissa tehneet myös projektin Asumisen arki ja unelmat, jossa kartoitimme VVO:n asukkaiden tämänhetkiseen asumiseen ja asumisen tulevaisuuteen liittyviä mielipiteitä ja toiveita. Oli kiintoisaa havaita, että vaikka haastateltavat olivat esimerkiksi koulutustaustaltaan melko erilaisia, käsitykset eivät oleellisesti eronneet toisistaan. Melko lailla samat kokemukset omasta tekniikan käytöstä ja käsitykset teknologiasta löytyivät molempien projektien haastatteluista. (linkki) Haastateltavien ammatteja: Lääkäri Tutkimusavustaja Tutkija (x3) Kotiäiti Yhteyssihteeri Järjestelmäasiantuntija Opiskelija Kuluttajaneuvoja Atk-suunnittelija Myyntipäällikkö Tuotepäällikkö

Arkielämää teknologian kanssa Käsittelen tässä joitakin arkielämän alueita, joista keskustelimme haastatteluissa. Yhteydenpito Haastatteluissa keskustelimme melko paljon yhteydenpidosta, siihen liittyvistä kokemuksista ja toiveista. Puhuimme erityisesti kokemuksista kännykän ja sähköpostin kanssa. Käsittelen tässä lyhyesti yhteydenpitoon liittyviä teemoja, jotka nousivat esiin haastatteluissa. Miten ollaan yhteydessä eri tilanteissa? Haastateltavilla oli erilaisia tapoja sen suhteen, missä tilanteissa käytettiin sähköpostia, missä tilanteissa kännykkää. Kännykässä nähtiin hyvänä sen reaaliaikaisuus ja helppo tavoitettavuus. Toisaalta tuolloin ei tiedetä välttämättä, missä tilanteessa toinen osapuoli on. Jos oltiin epävarmoja yhteydenoton suhteen - jos pelättiin, että soitto katkaisee jotain tärkeää tai jos yhteydenottoa muuten arasteltiin, sähköposti tai tekstiviesti nähtiin sopivammaksi tavaksi ottaa yhteyttä. Tekstiviestejä haastateltavat käyttivät melko paljon. Ne nähtiin käteviksi asioita sovittessa, koska tuolloin aikaa (ja rahaa) ei kulu ylimääräiseen, vaan haluttu asia saatiin selvitettyä nopeasti. Muutenkin nähtiin, että tekstiviesteissä on kännykän ja sähköpostin edut - tavoitettavuus ja samalla mahdollisuus reagoida viestiin sopivana aikana. TeknI-h13- Noista tekstiviesteistä en muistanut kysyä. Lähetteletkö niitä? V: No, en kauheasti, mutta jonkin verran tulee lähetettyä. K: Sellaisia lyhyitä nopeita sopimisia? V: Just juu. Sitten kun mulla on itseasiassa kaksikin bändiä, toisen jäsenillä ei ole edes kaikilla kännyköitä, mutta toisella on, niin jos sovitaan joku

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä treeniaika, niin on niin helppoa laittaa se sama viesti kaikille. V: Ei tartte yrittää montaa kertaa saada ihmisiä kiinni. Siinä mielessä ne on käteviä. K: Ja sitten jos haluaa vain hoitaa jonkun asian. Jos soittaa, niin on vaikeaa sanoa vain se asia, siinä muutakin tulee puhuttua. V: Kyllä ne enimmäkseen informaatiota on. Olen yhden tytön kanssa pyörinyt viime aikoina, niin sen kanssa on pientä höpinää ollut, mutta ei sekään kovin merkittävää. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että haastateltavat tunsivat osaavansa viestintävälineiden käytön. He valitsivat varsin tietoisesti kuhunkin tilanteeseen sopivan tavan olla yhteydessä ja kokivat hallitsevansa yhteydenpitoaan. Pieniä ristiriitoja esiintyi, mutta haastateltavilla oli erilaisia tapoja säädellä niitä. Käsittelimme tässä yhteydessä esimerkiksi tavoitettavuutta ja sille asetettavia ehtoja. Aina tavoitettavissa? Haastateltavilla ei ollut erityisesti ongelmia tavoitettavuuden suhteen siinä mielessä, että heitä ei saataisi kiinni tai että he eivät saisi muita kiinni tarvittaessa. Joillekin ajatus jatkuvasta tavoitettavuudesta ja yhteydenpidosta oli kuitenkin ahdistava. Tuolloin viitattiin usein haastatteluajankohtana pyörineeseen mainokseen, jossa käyttäjä halusi olla "kaikkialla, kaiken aikaa, kaikkien kanssa". Haastateltavat näkivät yleensä, että halutessaan he kykenevät säätelemään yhteydenottojen määrää. Tämän kontrollointimahdollisuuden vuoksi tavoitettavuus nähtiin voittopuolisesti hyvänä asiana. Jonkin verran haluttiin lisää mahdollisuuksia sen suhteen, että itselle tärkeät viestit ja yhteydenotot voisi karsia muiden yhteydenottojen joukosta. Tämän puolen kehittäminen voisi olla tulevaisuudessa entistä tärkeämpää. tekni-h06-

K: Tuntuuko susta siltä, että sä haluat joskus olla tavoittamattomissa ja yhteydessä vaan sen verran mitä sä haluat? V: Sillä pystyy hirveen hyvin sillä kännykän äänettömyydellä säätelemään sitä. Joskus on yksinkertaisesti niin poikki, että jos olettaa että joku saattaisi soittaa ja ehdottaa jotain menemistä jonnekin tai tekemistä, niin on niin väsynyt ja heikko ettei edes jaksais sanoa "ei", niin se on sitten ehkä vähän sellaista pelkurimaista käytöstä että pistetään ääni pois tai koko puhelin kiinni. Nää akut on aika ihana asia, että "multa loppui akku, voivoi", että hirveetä valehteluakin vielä siihen päälle. Mutta eihän sitä aina jaksa. Niin, ja sitten on niitä vastaajia ja muita, että periaatteessa saa kiinni. TeknI-h05- V:Kyl mä luulen, et sekin tulee muuttumaan tavallaan alkuvaiheen jälkeen. Ihmiset ehkä rupee enemmän ja enemmän kontrolloimaan itse sitä, millon ne on tavotettavissa. Veikkaisin, että se kännykkä kohta ainoastaan mahdollistaa sen, että on tavotettavissa sillon kun haluaa, eikä automaattisesti pakota siihen, että on aina tavotettavissa. Muuttuneet tavat olla yhteydessä? Keskustelimme siitä, kuinka tavat kommunikointitavat olivat muuttuneet kännyköiden ja sähköpostin myötä. Yleensä muutos nähtiin positiivisena. Yleisesti koettiin, että uudet ta vat olivat asettuneet niin vahvaksi osaksi arkipäivää, että vanhoihin tapoihin ei osattaisi enää palata. TeknII-h14. V: Tottakai se niinku muuttu... alussahan se tuntu tosi dramaattiselta. Parhaiten sen huomas jossain tuolla kun kävi sitten ulkomailla ja sit se alko toimia siellä. Sillon se oli semmonen, et yks kaks ei sitten tarvinnutkaan mitään telecardeja tai muita tämmösiä ranskalaisten korttipuhelimia. Ja kyl mä muistan sen ajan, et on ollut puhelinkioskillakin mättämässä kolikoita. Kyllähän se muutti. Ehkä se muutti äkkiä niin paljon helpommaksi sitä, että sitä ei sitten enää ajatellutkaan. K: Sehän se, et se tapahtu tavallaan

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä huomaamatta. V: Niin, et jos nyt joutuis nyt sitten johonkin korpeen, missä ei GSM pelais ollenkaan, ni sillonhan olis äkkiä siinä tilanteessa, et mistäs täältä äkkiä sitten jonkun... sillon se olis sitä karuu todellisuutta. Asioiden hoitaminen lennosta Käsittelimme yhtenä osana viestimistä mahdollisuutta hoitaa asioita ja hankkia tietoa liikkeellä ollessa. Tätä pidettiin hyväänä asiana, ja haastateltavilla oli paljon esimerkkejä omasta elämästään aiheeseen liittyen. Keskustelimme myös sellaisista asioiden hoitamisen ja tiedon hankkimisen tavoista, jotka eivät ole ainakaan vielä arkipäivää. Haastateltavat näkivät, että voisivat mielellään käyttää esimerkiksi erilaisia aikataulupalveluita. Myös muunlaiselle kaupunkitiedolle, kuten ravintola- tai ostotiedoille nähtiin tarvetta, erityisesti vieraassa ympäristössä. Jonkin verran esitettiin myös toiveita siitä, millaista tietoa haluttaisiin saada (esimerkiksi uutispalvelut tai tiedot ostettavista tuotteista). Jotkut haastateltavat kokivat, että heillä oli tietyt kulkureitit ja rutiinit, joita varten he eivät välttämättä kaipaisi tällaisia palveluita. TeknII-h01- V.... ois joku tommonen ihan vaik semmonen taskussa kuljetettava pieni laite josson näyttö sitten josta pystys aamulla vaikka lukeen ne uutiset ja sitte just ku kulkee tuolla kaupungilla niin millon tulee bussit ja niin yks semmonen laite millä pystys tekeen nää niin semmonen kehittyneemi versio kännykästä jossa on kunnon näyttö ja kaikki V. tietysti siinäkin se näyttö sitten että uutiset ois ihan kiva lukee vähän isommalta, isommasta systeemistä tekn1 -h8 K: Onko tullu mieleen, kun vaikka kaupungilla liikut, että 'naps', nyt kun sais tietoo jostain? V: Joo, jos on ollu ostamassa jotain tiettyy tavaraa, jota ei ole yhessä paikassa, ja haluis saada sen jostakin muualta, mutta ei tiedä mistä, niin sais tiedon muista vastaavista liikkeistä, tavaran tai tavaralajikkeen mukaan, vaikka tietyssä kaupungissa tai

tälleen. Se on ongelma, kun käy töissä, niin ei oo niin paljon aikaa hakea. Kun pitää töiden jälkeen vaikka hakea tavara nopeasti jostain, niin se ois kätevä, kun sais tiedon, mistä. V: Tästä mä oon kirjottanu, bussiaikatauluja lennosta. Tarve, huutomerkki, on varmasti. Tämmöstä yksinkertasta dataa ois kiva saada helpommin, et tuleeko vai eikö ja mikä numero, mihin aikaan, et varmistuis et onkse toi mikä on tulossa. Niin tämmösiä vielä vois parantaa. Tai minne menisi, et jos on kaupungilla ja haluais edes jonkun raakaversion siitä, et montako ruokapaikkaa tällä alueella on. En mä nyt halua, et tää menee sellaseksi että sinne annetaan jotkut tarkat määritelmät, että tämmöstä mä haen. Mutta ku oot ihan sokkona joskus Helsingin kaupungissa, ja se on ihan siinä nurkan takana, mut ei vaan tajua et se on siinä. Niin sitte tulis ne mitkä on tarjolla, ja sitte nimestä muistas, että ai niin, joku sano että se oli Iguana. Tai joku, mihin mä voisin mennä. Kyllä siinä aina jää itelle valinnan mahollisuus. Kunhan sitä ei ajatella niin, että mä jotenkin määrittelen niin yksiselitteisesti sen. Toisaalta, joku voi haluta sitä. Se sitte sanoo, että mulla on viiskymppiä rahaa, mä haluan kasvisruokaa, mul on tunti aikaa, siinä ei saa olla käytetty ulkomailla kasvatettuja vihanneksia. Se niinku haluaa, että nämä kun mä lähetän, niin siitä on tultava kymmenen minuutin kävelymatkan päästä, koska mulla on tunti aikaa. Tekn2 h9 V: Jos olis vaikka vieraalla paikkakunnalla, vaikka reissulla, jos et tiedä hakusanaa, tai kaikesta ei ole tietoa, pitäs olla kaikenkattava. Tapahtumia, ravintoloita. Jotain ulkoilmakonsertteja on tosi vaikee paikallistaa..jos asiat menee vaikeeksi. K: Että olis paikka jossa olis kaikki tapahtumat, se olis hyvä? ( ) V: vieraalla paikkakunnalla, vois laittaa tekstiviestin johonkin tai puhelinyhteys, josta sais vastauksen, että kenen patsas tai mikä rakennus? Välillä semmonen olis tarpeen. Ja miten pääsee paikasta a paikkaan b. ( ) Niin, ohjelma joka osais laskea millon tulee seuraava ja mille pysäkille. TeknII-h12- TeknI-h03- V: sit jotkut leffat ja tämmöset, semmoset kyllä joskus että tota kun tietäis että tonne leffaan mahtuis tai tuollois

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä tämmönen leffa nyt alkaa sillon ja sillon koska ennen oli helpompaa sillä tavalla että leffat alko seittemältä tai yhdeksältä se oli jotenkin selvempää nyt se on semmosta sekasotkua et kaikki pitää erikseen kattoa ja usein perjantai- ja lauantai-iltasin on leffat niin täynnä et sinne ei voi mennä noin vaan vaan se pitää suunnitella - mut se että kaikki se mikä edistäis sitä että voi tehdä kaupungilla asioita noin vaan ex tempore se nyt vaan tuli mieleen niin semmosta tietoo kyllä niin uskon että semmoselle jos se saadaan tosi sujuvasti käyttöön kännykässä niin semmoselle on tarvetta tai mitä tarve nyt sitten on mutta ainakin kysyntää K. oisko se sun mielestä just niinku kännykässä missä se vois olla? V. joo kyl mun mielestä koska se idea on et on menossa ja millon tahansa... et se on koko ajan mukana - mut kyllähän tietysti se tieto mitä netistäkin saa niin kyllähän se et jos täältä illalla lähtis leffaan niin tostahan sen kattoo että missä menee mitäkin ja et on han se sillä tavalla joustavaa mutta jotenkin musta tuntuu et mä elän normaalia enemmän niinkun normaalia järjestelmällisempää elämää tai sillä tavalla... paikkaan sidotumpaa - mä oon niin paljon mä oon joko himassa tai mä oon täällä tai sitten jotenkin muitten harrastusjuttujen TeknII-h14. V: Ja kaikki tämmönen hakemistotyyppinen palvelu on kanssa tärkeetä. Yks muuten mikä jäi aikasemmin pois niistä tietokanavista, et mistä tarvii tietoo, ni ykshän on just tämmöset hakemisto- tai puhelinluettelotyyppiset tiedot. Jos se olis ilman väliportaita myöskin se yhdistäminen. K: Vähän niinku keltaset sivut. V: Vähänä niinku niin. Nythän meilläkin on näitä, et on numero, mihin soitetaan ja ne yhdistää. Useimmiten jos on vaikka jossain tien päällä, ni tottakai sillon helpommin sanoo "yhdistä", kun rupee johonkin tallenteleen siihen koneeseen sitä numeroa. Sillonhan se on kaikin puolin kätevämpää ja turvallisempaa, et sehän on kyllä yks sellanen tärkee. Viestimisen tehokkuutta; tavoitettavuutta ja reaaliaikaisuutta on pidetty keskeisenä ominaisuutena uusia viestintävälineitä kehitettäessä, ja tämä oli tärkeää myös haastateltaville. Nähtiin kuitenkin, että viestinnässä ei aina ole oleellista se, että viestin saa heti perille tai että viestin saa perille mahdollisimman tehokkaasti. Muiden kanssa viestimiseen kuuluu paljon

muitakin aspekteja kuin tehokkuus. Yhteydenpidossa itse jakaminen on tärkeää, eikä esimerkiksi nopeus ole tuolloin välttämättä tärkeää. V: vaikka se kommunikointi tapahtuu reaaliaikasesti, mut sehän ei sano sitä, että esimerkiks ihmisen tunteet, sitä ihmistä kohtaan, tai edes se merkitys, tai se hoksaaminen, niin se on juuri sillä hetkellä aktiivinen. Voi ollakki, että sillon sen puhelun jälkeen rupeat tiskaamaan, ja sulle tulee 'naps' sellanen niinku lämmin olo, että niin se muuten sano se. Sillä hetkellä voi olla, että ei tajua mitä toinen sanoo. Ja sitten voi lähettää vastaavasti feedbackin siitä, sähköpostilla, kirjeellä, postikortilla, soittamalla, tekstiviestillä, millä tahansa, että, tuntupa hyvältä että sä noin sanoit. Ja hän saa sen, vaikkapa joskus viikon päästä. Että näin mun mielestä ihmisen mieli kuitenkin käyttäytyy. Ja, sillon sen tekniikan tulis tukea sitä. Eikä, että keskitytään johonkin triviaaliin, että rakennetaan sitte satelliittipuhelin, että voidaan olla kaikkialla maailmassa, satelliitin välityksellä yhteydessä. Koti ja yhteydet ulkomaailmaan Tulevaisuudenkuvauksissa koti on usein eräänlainen mediakeskus, josta käsin seurataan nykyistä aktiivisemmin ulkomaailmaa ja ollaan myös itse yhteydessä eri tahoille. Kun esittelin tällaisia visioita haastateltaville, reaktiot olivat vaihtelevia. Yleensä suhtautuminen oli melko kriittistä. Koti haluttiin rauhoittaa, tai ainakin haluttiin pidättäytyä enemmältä mediavirralta. Joitakin vastakkaisiakin mielipiteitä kuitenkin esiintyi. teknii-h02. Niin, että koko ajan pitäis olla jotenkin "mukana" jossain maailmanmenossa, Mä en jotenkaan ymmärrä sitä, että miks mun pitäis katsoa uutiset suihkussa, miks mun pitää koko ajan olla ajan hermolla. Ja vielä se, että se on kotona, että koti on sellainen ihme studio, missä koko ajan oot yhteydessä. TeknII-h12- TeknII-h03- kyllä mä haluaisin siis seurata medioita varmaan enemmänkin

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä kuin mitä nyt on mahdollista. ja kyllä mä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin. En mä ajattele kodista, että se pitäis olla niin rauhallinen ja rauhoitettu, että se pitäis pyhittää jotenkin retriitiksi tai jotain sellaista. Kyllä se mulle sopii, että sinne tuodaan erilaista mediaa ja viestintää. Mutta en mä oikein näe siihen mitään erityistä tarvettaaan sen ohi, mitä nyt jo on. Oishan se kiva, jos sen telkkarin vois avata ihan mihin vaan seinään, että se ois missä tahansa tai seurais jotenkin mukana puuhastellessa. TeknII-h12- onks sulle tärkeetä että sulla on kodissa paljon yhteyksiä ulkomaailmaan, vai onkse sulle niinkun enemmän semmonen vetäytymisen paikka? V: Niin, tuntuu siltä, että ne fyysiset paikat, missä jokin toiminto tapahtuu, niin ne ehkä ihmisten mielissä entistä enemmän alkaa liuentua. Otetaan ehkä vaikka posti tai pankki esimerkkinä. Ei sillä oo sitte mitään merkitystä ( ) V: Ehkä tässä on vähän samanlainen, että missä jotkut viestivälineet sijaitsee, niin eihän sillä oo... mutta toisaalta sitten fyysisesti sitten pitää olla aina joku paikka ehkä mistä löytää rauhan. ( )K: Mikä se vois olla, minkä sä haluisit, et ois se fyysinen paikka, oisko se sitten luonnossa vai kotona, mikä ois se rauhotettu alue? V: Ehkä sit kotonakin pitää olla joku paikka. Itse asiassa haluais, että töissäkin että ois semmonen huone, mihin sais mennä ja laittaa lapun oveen, mennä miettimään jotakin asiaa tai tekemään ja se tarkoittaa että mä todella mietin jotakin asiaa, eikä multa tarvi tulla kyselemään rutiiniasioita. V: Et joka paikassahan sitä pitäis olla, siellä missä on pitempään. Et kotonaki, jos on iso perhe ja kaikilla on siellä kaikki kommunikaatiovälineet päällä samaan aikaan, ja joka huoneessa ois semmonen screeni, niin eihän siitäkään mitään tulis. Kai sitä sitten jonnekin saunaan, saunan lauteille pakenis. Etätyön mahdollisuudet Haastateltavista useimmat olivat sellaisessa työssä, että työn tekeminen kotoa tai ylipäänsä muualta kuin työpaikalta käsin oli mahdollista. Useat myös tekivät ajoittain etätöitä. Joustavat tavat tehdä työtä nähtiin vapauttavina, koska tuolloin oli mahdollista tehdä omien aikataulujen mukaan. Toisaalta

jotkut olivat ajoittain kokeneet, että työ saattoi tunkeutua vapaa-aikaan tai että työ muuttuu kiireisemmäksi tai muuten vaativammaksi. TeknI-h08- V: Kyllähän ne tietenkin, lisäävät varmaan hieman kiirettä tavallaan. Että ku ei niitä... tai justiin niinku kännykkääkin, töissäkin, jos kännykkä on töissä koko ajan auki, ku ei sitä pääse yhtään karkuun. Niinkun esimerkiks ennen aikaan, eihän sillon ollu mitään semmosta. Niinkun jos oli vaikka jossain liikkeellä, eikä ollut mitään semmosta millä olis tavoittanu, sillon voi vaikka levätä sen ajan. Sitkun nyt on kännykkä, niin nyt sitä joutuu puhumaan, duuniin, tolleen, että... kylhän se varmaan on lisännyt sitä, että joutuu tekemään enemmän töitä. Ja onhan se, jonkinlaista toimintaa sinänsä, kun joutuu koko ajan vastaileen. Haastateltavien välillä oli eroja siinä, kuinka selvän rajan he halusivat vetää työn ja vapaa-ajan välille. Yleensä haastateltavat halusivat pitää työn ja vapaa-ajan selkeästi erossa toisistaan. Joillekin tällä rajalla ei ollut niin paljoa merkitystä. TeknI-h12 V:olen miettinyt olen maatalon poika jossa työ- ja vapaa-aika sekoittuu aina jotenkin olen nähnyt sen sellaisessa tietyssä yrittäjyydessä se on automaattista mä en oikein uskooko ihmiset onnellisempia tipauttaa rukkaset kello 16 ja alkaa vapaa-aika mä en oikein usko siihen... joskus muistan kun tuossa työssä tuli soittoja kotiin niin saattoi puoliso sanoa että eikö ne tajua että sä olet vapaalla mutta mua ei ole se kiusannut( ) samaten appeni joka tekee työtä kotona on graafikko jossa se työ sekoittuu kokoajan kun hänen kanssaan puhuttu joskus asioista niin hän on samaa mieltä ollut ei oikein voi ihmismielessä olla semmoinen lohko joka sitten menee päälle että nyt meni päälle vapaa- aika lohko...riippuen työn luonteesta jos on hyvin en usko vaikka kuinta tekis vaihetyötä suorittavaa työtä uskon että ihminen aina miettii vähän että on se kyllä surkeata meillä on tollainen pottumainen työnjohtaja mä ihmettelen jos joku pystyy niin irtaantumaan ( ) en tiedä saako siitä jotain siitähän puhutaan paljon että pitäis pystyä erottamaan tottakai se ei saa mennä toiseen ääripäähän tiedän kyllä miten se voi mennä

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä siihen että työt kulkee mukana ja on pieni muistio povitaskussa kun on ulkona kun tulee mieleen joku juttu niin kirjoittaa sen ylös tottakai se on semmoinen jatkuvan opettelemisen paikka että mikä on järkevää Tekniikka ja tarve Haastateltavien välillä oli eroja innostuneisuudessa, jolla uusi tekniikka otettiin vastaan. Toiset olivat innostuneita tekniikasta ja sanoivat "retkahtavansa" helpostikin uusiin laitteisiin, toiset ilmaisivat haluavansa odottaa ja ottaa käyttöön vain ehdottoman tarpeelliset laitteet. Haastateltavista selvä enemmistö edusti jälkimmäistä kantaa. Heräteostoja tai ostoksia pelkästä uutuudenviehätyksestä ei oltu juuri harrastettu, vaan haastateltavat korostivat hankkivansa laitteet harkitusti. Kysyttäessä, onko haaveissa joitain uusia laitteita, haastateltavat olivat varsin maltillisia. Hankintoja perusteltiin poikkeuksetta selvillä tarpeilla, turhaa ei juuri myönnetty ostettavan. Harvat teknologiasta kiinnostuneemmat olivat teknisissä ammateissa. Juuri kukaan ei juuri tunnustautunut teknologiaintoilijaksi, tai ainakin intoa puolusteltiin. Haastateltavat näkivät myönteisenä sen, että tultiin toimeen vähillä laitteilla tai että oltiin hankittu väin välttämätön: tekni-h04 Kun meillä ei mun mielestä kutenkaan ihan hirveesti mitään vempeleitä oo, että me ei kumpikaan olla sillä tavalla innostuneita asioista. Että toisilla saattaa olla kaiken maailman jäätelökoneet, mutta jotenkaan sitä ei sitten osaa itse. TeknI-h09 Onko sulla sellaisia laitteita, joista olit oikein innostunut alussa, mutta jotka jäivät sitten pölyttymään? K: Hetken mielijohteesta hankkii jotain ja se jää? V: Ei oikeastaan. Niitä hankkii tosi tarpeeseen, niin ei tule sellaista sitten tehtyä Tarpeellisuudella ja hyötynäkökohdilla on laitteiden hankintaa perusteltu aiemminkin myös mainostajien ja valistajien taholta, viimeistään siinä vaiheessa kun laitteiden kaupallinen potentiaali on tiedostettu. Huvi- ja

leikkikäytön sijaan on alettu korostaa laitteen hyödyllisyyttä, jopa välttämättömyyttä. (Pantzar 1996, 21-22.) Mielenkiintoista tietenkin on, mikä koetaan millonkin välttämättömäksi tai tarpeelliseksi. Kun kysyin, mitä ilman haastateltava ei näkisi tulevansa toimeen, saatettiin viitata kännykkään tai astianpesukoneeseen - molemmat laitteita, joita pitkään pidettiin jonkinlaisina ylellisyyslaitteina. Muut laitteet, jotka ehkä ovat vielä tärkeämpiä jokapäiväisen selviämisen kannalta (jääkaappi, liesi) nähtiin luultavasti niin itsestäänselvinä, ettei niitä edes mainittu. Tekn2-h01 K: sähän puhuit kännykästäkin et se oli sulle ensin vaan vähän niinkun - sä et tiennyt et siit tulis sulle niin tärkee V. niin just et se oli vaan semmonen vähän niinkun et täähän on hauska juttu ja kaikil on tai siis hirveen monet oli just kavereistakin hankkinut sen siinä vaiheessa että - no - semmonen lelu...oikeestaan mut että kyllähän se aika - siihen tottuu sitten niin nopeesti näihin tämmösiin mukavuuksiin Tekn1-h03 V..Riikan perhe halus sitten, tai lähinnä sen sisko, halus ostaa meille tupaantulijaislahjaksi astianpesukoneen. Ja kun ne kysyi, että "saadaanks me ostaa", niin mä ensimmäisenä sanoin ei. Mä sanoin vähän leikilläni. Mutta mä pidin astianpesukonetta turhana vehkeenä, joka on jotenkin turhaa, ei ylellisyyttä, mutta turhaa semmosta liian pitkälle vietyä elämän helpottamista. ( ) Mutta sen jälkeen ei mennyt pitkä aika, kun musta rupes tuntumaan että sehän on ihan ilman muuta, tai että onneks ostivat. Meillä ois tullut varmaan perheriitoja paljon himassa tiskaamisesta, koska nytkin niitä voi jo tulla sellaisetsa, että joitakin astioita kumminkin kertyy. Ja mä en oo kuitenkaan koskaan tykännyt tiskaamisesta missään nimessä. Että se on kyllä hyvä vehje. Elämää tekniikan kanssa -tai ilman Haastateltavat olivat omaksuneet monenlaisia tapoja toimia olemassaolevan teknologian kanssa. Näillä toimintatavoilla vastattiin tekniikan kanssa koettuihin ongelmiin, vaikka niitä ei ehkä arkielämässä välttämättä aktiivisesti

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä ajatella tältä kannalta. Osittain ne ovat tapoja, joilla vastataan omaksumisessa koettuihin ongelmiin, osittain tapoja, joilla vastataan tiettyihin teknologian sisältöön liittyviin ongelmiin. Esimerkiksi jonkin laitteen käytön välttäminen voi johtua monista syistä - niin käytön vaikeudesta kuin siitä, että sen käyttöön liitetään joitain kielteisiä vaikutuksia. Omaksumisen ja käytön vaikeudet Haastateltavissa oli eroja siinä, kuinka eteviä he katsoivat olevansa käyttämään uusia laitteita ja tekniikkaa. Useissa yhteyksissä on todettu että miehet kokisivat tekniikan itselleen läheisemmäksi kuin naiset ja olisivat vastahakoisempia myöntämään mahdolliset ongelmansa tekniikan omaksumisessa kuin naiset (esim. Nieminen-Sundell 1999). Haastatteluissa ei tullut näkyviin ainakaan vahvasti tällaisia sukupuoleen liittyviä eroja, vaan erot tuntuivat liittyvän enemmänkin erilaisiin persoonallisuuseroihin. Usein kysyttäessä haastateltavat sanoivat ensin, ettei tekniikan kanssa ole ongelmia, mutta myöhemmin saattoivat viitata erilaisiin hankaluuksiin (esimerkiksi videon ohjelmointi, tietokoneen erilaisten ohjelmien käyttö). tekn.1, h 9 V: silloin, kun olin tottunut Mac-maailmaan ja menin ensimmäiseen työpaikkaan. ( )jossa oli tietokone. Niin se oli vähän vaikea ymmärtää tai ei ymmärtää vaan omaksua. Ihan samalla tavalla kuin kaikki toimii, mutta eri kautta ja tarvii opetella uusia asioita. Kun pitää tietokonetta uutena, apua, nyt sieltä viedään kaikki. Jos tekee jotain ihmeellistä, siitä tietysti pelkäsi. Isossa firmassa, että olenko aivan tyhmä. Mutta kyllä sitä on sitten pärjännyt. Omaksumisen ja käytön vaikeuteen saatetaan reagoida eri taoin. Käsittelen seuraavassa erilaisia selviytymisstrategioita, joilla käyttäjät vastaavat teknologian omaksumiseen ja käyttöön liittyviin vaikeuksiin. "Selviytymisstrategiat"laitteiden kanssa Haastatteluissa kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti erilaiset ristiriidat, joita käyttäjä saattaa kokea suhteessa käyttämäänsä teknologiaan.

Esimerkiksi Mick ja Fournier (1996) ovat tarkastelleet noita ristiriitoja sekä niiden ratkaisemisstrategioita. Haastateltavat olivat omaksuneet monenlaisia tapoja toimia olemassaolevan teknologian kanssa. Näillä toimintatavoilla vastattiin tekniikan kanssa koettuihin ongelmiin, vaikka niitä ei ehkä arkielämässä välttämättä aktiivisesti ajatella tältä kannalta. Osittain ne ovat tapoja, joilla vastataan omaksumisessa koettuihin ongelmiin, osittain tapoja, joilla vastataan tiettyihin teknologian sisältöön liittyviin ongelmiin. Esimerkiksi jonkin laitteen käytön välttäminen voi johtua monista syistä - niin käytön vaikeudesta kuin tietyistä laitteen mukanaantuomista kielteisistä vaikutuksistakin. Erilaisiin laitteisiin ja niiden tarpeellisuuteen joutuu usein tavalla tai toisella ottamaan kantaa, vaikka ei olisikaan aktiivisesti hankkimassa niitä. Aiemmin mainittu tarpeellisuuden eetos ohjailee pitkälti laitteiden hankintaa tai hankkimatta jättämistä. Kulutussosiologiassa on tosin tutkittu, kuinka hankinnat rationalisoidaan jälkikäteen, eli hankinta perustellaan myöhemmin jollain järkisyyllä. Huomioimatta jättäminen Vaikka haastatteltava olisi joutunut samaan talouteen jonkin laitteen kanssa, se saatettiin jättää huomiotta. Haastgateltava oli saattanut lopettaa käyttämästä laitetta tai hän oli syystä tai toisesta luovuttanut sen käytön toisille perheenjäsenille. Tämä ei ollut kuitenkaan kovin tavallista. Yleensä haastateltavien mukaan kaikki perheenjäsenet käyttivät kotona olevia laitteita, vaikka toiset käyttäisivätkin jotain laitetta useammin. TeknI-h02- V: Meilläkin on pienestä pitäen ollut tietokone kun veljellä oli tietokone ja se on paljon tehnyt... Mut enhän mä yhtään ullut kiinnostunut siitä vempeleestä. Joku (Orig 1). Kyllä mä jotakin pelejä pelasin, mutta se nyt oli sellaista viihdettä. Ja sen jälkeen tuli tietokoneita... En mä niinkuin tuntenut että mä tekisin niillä mitään. Mä on ollut jopa ylp... Ylpeä siitä. Että ei kiinnosta. Että tietokoneet on nörttejä varten. K: Tuntuuko susta vieläkin

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä siltä? V: No ei, ei. Kyllähän sitä kun itsekin... Lainaaminen, viivyttäminen Vaikka haastateltavat olisivatkin olleet periaatteessa kiinnostuneita jostain laitteesta, he saattoivat viivyttää sen hankkimista. Tuolloin viitattiin taloudellisiin syihin tai teknisiiin ominaisuuksiin, että laite kannattaa hankkia vasta kun se on kehittyneempi tai sen toiminta on varmempaa. Erilaisissa tutkimuksissa on kartoitettu "viivyttelijöitä" tai myöhäisiä omaksujia. Viivyttäminen tai myöhäinen omaksuminen ei välttämättä tarkoita, että tietoa tai kiinnostusta ei olisi, vaan pikemminkin se voi olla harkittu strategia. Jos hankkimisen suhteen epäröitiin, käyttäjä saattoi myös tutustua etukäteen esimerkiksi käyttämällä jonkin toisen laitetta. TeknI-h02- V: Kyl mä oon huomannut että tulee sit just ne odotukset. Et pitäis aina olla tavoitettavissa. Siihen mä en kyllä ite suostu. K: Niin mutta toisten pitäisi olla? V: Niin! No, mitäs ovat hankkineet. "Sitä saa, mitä tilaa". Hah hah... No ei, en mä mikään kännykkäterroristi ole, mutta on se aika mukavaa kun saa kännykästä aika varmasti kiinni. Niin mä olen huomannut että kun liikkuu kaupungilla niin on aika kätevää jos on kaveri mukana jolla on kännykkä niin sitten voi lainata. Onhan se nyt... Onhan se nyt jos jollakin porukasta on kännykkä niin onhan se kätevää. Mutta ei kyllä itse haluaisi. Kieltäytyminen Haastateltavat saattoivat ilmaista kieltäytyvänsä joistain laitteista kokonaan. Aiemmin käsittelin sitä, kuinka selviytymistä mahdollisimman vähin laittein saatettiin pitää hyveenä, samoin kykyä vastustaa tiettyjä laitteita tai käyttötapoja. Kun haastateltavilta kysyttiin jostain laitteesta, jota he vastustavat, melko usein nousi esiin kännykkä. Kännykkä tai kotitietokone

tuntuivat herättävän monissa enemmän intohimoja kuin jo vakiintuneemmat laitteet, joita kohtaan vastustus harvoin on kovin intensiivistä. TeknI-h13 V: en mä ole ikinä ollut uutuusteknologian perään. En todellakaan. K: Vaikka se olisi sellainen alue, joka sua periaatteessa kiinnostaisi? V: Niin. Joo, jos mä huomaan, että siitä on mulle jotain hyötyä, niin sitten mä kyllä tarkkaan harkitsen. Teenkö mä sillä mitään ja mitä mä sillä teen? Mutta se ylipäänsä, tuo mitä jo aikaisemmin sanoin, että mulla on semmoinen tietynlainen vastenmielisyys opetella noita teknologisia laitteita. Se kynnys on jo senkin takia aika iso hankkia niitä. Jos jotain laitetta ei haluttu hankkia, viitattiin yleensä yksiselitteisesti, että se on tarpeeton tai turha. Tarpeettomuutta ei yleensä määritelty tarkemmin. Joskus perustelut olivat yksityiskohtaisempia, ja tuolloin viitattiin erilaisiin syihin, joita käsittelen tuonnempana Vetäytyminen Osa haastateltavista ei suhtautunut tekniikkaan aktiivisen torjuvasti, mutta ei halunnut sitä omaksuakaan. He vetäytyivät, halusivat olla tekemisissä laitteiden kanssa niin vähän kuin mahdollista eivätkä halunneet opetella niiden käyttöä. Tai jos laite oli jouduttu ottamaan käyttöön, oltiin omaksuttu jonkinlainen "minimitaso", jolla laitteen kanssa tultiin toimeen. Käyttäjä saattoi tuntea itsensä kyvyttömäksi käytön opettelun suhteen. Erityisesti nämä käyttäjät kaipasivat mahdollisimman yksinkertaisia laitteita. Usein käyttäjät eivät yksinkertaisesti olleet kiinnostuneita joistakin laitteista tai niiden omaksumisesta. He eivät kokeneet niitä tarpeellisiksi omassa elämässään, tai sitten niistä saatu hyöty koettiin niin pieneksi, että ei katsottu, että kannattaisi uhrata aikaa uusien tapojen opetteluun. Tekn1 h13

FUURE MEDIA HOME RESEARCH PROJECT/ Media Lab UIAH Katja Oksanen-Särelä V: Mä en ole ikinä mm. tietokoneella pelannut mitään. Käytännössä. Olen voinut jotakin joskus kokeilla. Mä en edes halua kokeilla, koska musta se vie muutenkin aivan liikaa aikaa ja hermoja. Sitten vielä addiktoitua johonkin typerään peliin. Mä olen ihan tarkoituksella sitä välttänyt. En mä muutenkaan, en jaksa keskittyä siihen, vaikka se nykyään onkin aika yksinkertaista. Noilla Windowsilla se työskenteleminen. Mä en jaksa keskittyä. Mä en tekstinkäsittelystäkään tiedä kuin ihan ne perustoiminnot. Joskus jokin laite oli periaatteessa haastateltavan käytettävissä, mutta haastateltava oli syystä tai toisesta joko lopettanut käyttämästä sitä tai luovuttanut sen käytön toisille perheenjäsenille. Tämä ei ollut kuitenkaan kovin tavallista. Yleensä haastateltavien mukaan kaikki perheenjäsenet käyttivät kotona olevia laitteita, vaikka toiset käyttäisivätkin jotain laitetta useammin. Sopeutuminen tekniikkaan Useassa yhteydessä haastateltavat viittasivat laitteisiin, joita vastustivat aiemmin, enemmän tai vähemmän kiivaasti. Tuolloin ympäristö tai jokin muu tekijä oli pikkuhiljaa aiheuttanut kannan lievenemisen ja haastateltava on lopulta " taipunut" hankkimaan laitteen. Kokemukset olivat yleensä alkuhankaluuksien jälkeen positiivisia, ja laitteesta oli jo tullut kiinteä osa arkipäivää. Tekn 1 h9 K: Onko sulla jotain sellaisia koneita, joiden hankinnasta et ensin ollut kovin innostunut, mutta jonka tulit kuitenkin hankkineeksiv: Kännykkä. Mä sanoin, etten hanki sitä ikinä, mutta sitten oli vähän pakko kun muutkin hankkivat. Kun ei tullut ostettua mitään vuokra- tai muutakaan liittymää, niin se kännykän ostos oli niin helppo. ( ) K: Kun aloit käyttää kännykkää, niin muistatko, millainen oli ero tavalliseen puhelimeen? V: Kyllä se oli siinä, että sen käytössä piti tietää, mitä nappulaa pitää painaa, että pääsee valikosta toiseen, mutta kyllä mun oli todettava, etten ymmärrä näistä

käyttöohjeista yhtään mitään. V: Sai sitten ohjausta käytön kautta. V: Kyllähän se toi paljon enemmän mahdollisuuksia sen puhelimen käytön kautta. ( ) K. Oliko se sun mielestä positiivista vai negatiivista? V: Positiivista. Riippuu miten sitä käyttää. Melko usein tuli myös esiin, että haastateltavat eivät nähneet tiettyjä kehityskulkuja hyvänä, mutta he tuntuivat kokevan, että koska kehitys kulkee kuitenkin vääjäämättä johonkin suuntaan, paras keino on sopeutua kehitykseen. He opettelivat laitteiden käyttöä tai olivat muuten valmiita muuttamaan toimintatapojaan, jotta pysyisivät kehityksen mukana. Tällaisella "täytyy pysytellä kehityksen mukana"-asenteella perustellaan myös yleisemmin uuden tekniikan tarvetta. Esimerkiksi tutkimissani tietokonemainoksissa viitattiin tyypillisesti kehityksen mukana pysymisen tärkeyteen ja tulevaisuuden vaatimuksiin, joita ei kuitenkaan määritelty tarkemmin (Oksanen-Särelä 1999). Tekn 1 H 2 V: No mulla nyt on sellainen että mä en yleensä koe että mä tarvitsisin. Mutta sitten jossakin vaiheessa siitä tulee sellainen välttämättömyys. Tulee sellainen tunne että helpottaa elämää jos on se. Ja yleensä sen takia että muilla on se. Kyllähän tietokoneenkin kanssa tuli sellainen tunne että kyllähän munkin nyt on pakko... Et mähän ihan nyt putoon kelkasta jos mä en mitään sitä osaa käyttää. Nyt tuli sitten valmistuessa sellainen paniikkitunne että pakko opetella, että voi laittaa CV:hen, että eihän mua oteta mihinkään jos mä en osaa. Vaikka haastateltavien asennoituminen teknologiaa kohtaan oli tietyssä mielessä alistunutta, haastateltavat saattoivat hyvinkin määrätietoisesti ottaa tehtäväkseen uusein asioiden opettelun. Eli siinä missä mahdollisuutena voisi olla kokonaan vetäytyminen tekniikan käytöstä, monet ryhtyivät aktiivisesti opettelemaan uusia asioita. Tekn2-h11 V: Et tulee nää tällaset kämmenmikrot - jos ja kun ne alkaa yleistymään niin ( ) varmaan tulee muuttamaan mutta ( ) ja turha sellasta vastaan on pyristelläkään, et ku ne tulee kuitenkin ja kulttuuri tulee kuitenkin muuttumaan niin siit ei oo iloo