Dynaamisten systeemien teoriaa. Systeemianalyysilaboratorio II

Samankaltaiset tiedostot
6. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

17. Differentiaaliyhtälösysteemien laadullista teoriaa.

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros Vaimennetun heilurin tilanyhtälöt on esitetty luennolla: θ = g sin θ r θ

v AB q(t) = q(t) v AB p(t) v B V B ṗ(t) = q(t) v AB Φ(t, τ) = e A(t τ). e A = I + A + A2 2! + A3 = exp(a D (t τ)) (I + A N (t τ)), A N = =

Mat Dynaaminen optimointi, mallivastaukset, kierros 1

Säätötekniikan matematiikan verkkokurssi, Matlab tehtäviä ja vastauksia

Tilayhtälötekniikasta

Y (z) = z-muunnos on lineaarinen kuten Laplace-muunnoskin

Harjoitus 6: Simulink - Säätöteoria. Syksy Mat Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1

Y (s) = G(s)(W (s) W 0 (s)). Tarkastellaan nyt tilannetta v(t) = 0, kun t < 3 ja v(t) = 1, kun t > 3. u(t) = K p y(t) K I

1 Di erentiaaliyhtälöt

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Vakiokertoiminen lineaarinen normaaliryhmä

Harjoitus Tarkastellaan luentojen Esimerkin mukaista työttömyysmallinnusta. Merkitään. p(t) = hintaindeksi, π(t) = odotettu inflaatio,

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

2. kierros. 2. Lähipäivä

Säätötekniikkaa. Säätöongelma: Hae (mahdollisesti ulostulon avulla) ohjaus, joka saa systeemin toimimaan halutulla tavalla

8. kierros. 1. Lähipäivä

5 Differentiaaliyhtälöryhmät

Harjoitus 5: Simulink

Dynaamisten systeemien identifiointi 1/2

Differentiaaliyhtälösysteemit sekä niiden tasapainopisteiden stabiilisuus

Ominaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170

3. kierros. 2. Lähipäivä

Systeemin käyttäytyminen. ELEC-C1230 Säätötekniikka. Systeemin navat ja nollat. Systeemin navat ja nollat

Jos siis ohjausrajoitusta ei olisi, olisi ratkaisu triviaalisti x(s) = y(s). Hamiltonin funktio on. p(0) = p(s) = 0.

Säätötekniikan alkeita

13. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Missä mennään. systeemi. identifiointi. mallikandidaatti. validointi. malli. (fysikaalinen) mallintaminen. mallin mallin käyttötarkoitus, reunaehdot

Osoita, että täsmälleen yksi vektoriavaruuden ehto ei ole voimassa.

(s 2 + 9)(s 2 + 2s + 5) ] + s + 1. s 2 + 2s + 5. Tästä saadaan tehtävälle ratkaisu käänteismuuntamalla takaisin aikatasoon:

Insinöörimatematiikka D

z muunnos ja sen soveltaminen LTI järjestelmien analysointiin

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

x = ( θ θ ia y = ( ) x.

Matriisilaskenta Laskuharjoitus 5 - Ratkaisut / vko 41

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 5 / vko 48

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

5 OMINAISARVOT JA OMINAISVEKTORIT

Insinöörimatematiikka D

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Mat Systeemien identifiointi, aihepiirit 1/4

Säätötekniikkaa. Säätöongelma: Hae (mahdollisesti ulostulon avulla) ohjaus, joka saa systeemin toimimaan halutulla tavalla

ACKERMANNIN ALGORITMI. Olkoon järjestelmä. x(k+1) = Ax(k) + Bu(k)

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Diskreetin LTI-systeemin stabiilisuus

Matriisilaskenta Luento 16: Matriisin ominaisarvot ja ominaisvektorit

Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

5. Z-muunnos ja lineaariset diskreetit systeemit. z n = z

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 5. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 5 () Numeeriset menetelmät / 28

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

Tilaesityksen hallinta ja tilasäätö. ELEC-C1230 Säätötekniikka. Luku 6: Tilasäätö, tilaestimointi, saavutettavuus ja tarkkailtavuus

Differentiaaliyhtälöt II, kevät 2017 Harjoitus 5

1 Matriisit ja lineaariset yhtälöryhmät

Numeeriset menetelmät

4 Korkeamman kertaluvun differentiaaliyhtälöt

Ominaisvektoreiden lineaarinen riippumattomuus

Numeeriset menetelmät

Tehtävä 4.7 Tarkastellaan hiukkasta, joka on pakotettu liikkumaan toruksen pinnalla.

H(s) + + _. Ymit(s) Laplace-tason esitykseksi on saatu (katso jälleen kalvot):

MS-A0004/MS-A0006 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 6 / vko 42

MATLAB harjoituksia RST-säädöstä (5h)

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Yhtälöryhmä matriisimuodossa. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. Tarkastellaan esimerkkinä lineaarista yhtälöparia. 2x1 x 2 = 1 x 1 + x 2 = 5.

Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (CHEM) MS-A0207 Hakula/Vuojamo Kurssitentti, 12.2, 2018, arvosteluperusteet

Matematiikka B2 - TUDI

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Systeemianalyysin laboratorio. Mat Systeemien Identifiointi. 4. harjoitus

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

x = y x i = y i i = 1, 2; x + y = (x 1 + y 1, x 2 + y 2 ); x y = (x 1 y 1, x 2 + y 2 );

Matriisiteoria Harjoitus 1, kevät Olkoon. cos α sin α A(α) = . sin α cos α. Osoita, että A(α + β) = A(α)A(β). Mikä matriisi A(α)A( α) on?

Matemaattinen Analyysi

Viikon aiheet. Funktion lineaarinen approksimointi

3 Lineaariset yhtälöryhmät ja Gaussin eliminointimenetelmä

Lukujonot Z-muunnos Z-muunnoksen ominaisuuksia Z-käänteismuunnos Differenssiyhtälöt. Z-muunnos. 5. joulukuuta Z-muunnos

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

Ominaisarvo ja ominaisvektori

ominaisvektorit. Nyt 2 3 6

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 3 /

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

[xk r k ] T Q[x k r k ] + u T k Ru k. }.

Matemaattinen Analyysi

Insinöörimatematiikka D

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

Inversio-ongelmien laskennallinen peruskurssi Luento 2

AS Automaation signaalinkäsittelymenetelmät. Laskuharjoitus 8. Ackermannin algoritmi Sumea säätö

4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

Värähdysliikkeet. q + f (q, q, t) = 0. q + f (q, q) = F (t) missä nopeusriippuvuus kuvaa vaimenemista ja F (t) on ulkoinen pakkovoima.

1 Ominaisarvot ja lineaariset di erenssiyhtälöt

MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö

2. Funktiot. Keijo Ruotsalainen. Mathematics Division

Tehtävä 1. Vaihtoehtotehtävät.

1 Perusteita lineaarisista differentiaaliyhtälöistä

järjestelmät Luento 8

3x + y + 2z = 5 e) 2x + 3y 2z = 3 x 2y + 4z = 1. x + y 2z + u + 3v = 1 b) 2x y + 2z + 2u + 6v = 2 3x + 2y 4z 3u 9v = 3. { 2x y = k 4x + 2y = h

Päättelyn voisi aloittaa myös edellisen loppupuolelta ja näyttää kuten alkupuolella, että välttämättä dim W < R 1 R 1

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

Matematiikka B2 - Avoin yliopisto

Systeemimallit: sisältö

Transkriptio:

Dynaamisten systeemien teoriaa Systeemianalyysilaboratorio II 15.11.2017

Vakiot, sisäänmenot, ulostulot ja häiriöt Mallin vakiot Systeemiparametrit annettuja vakioita, joita ei muuteta; esim. painovoiman kiihtyvyys Suunnitteluparametrit suunnitteluparametreja voidaan muuttaa; esim. kappaleen massa Mallin muuttujat Ulostulot (output) y t = y 1 t,, y p t Sisäänmenot/ohjaukset (input) u t = u 1 t,, u m t T voidaan valita Häiriöt w t = w 1 t,, w r t T ei voida valita Dynaamisessa systeemissä y t riippuu paitsi u t :stä ja w t :stä myös kaikista u s ja w s, s < t Systeemillä on muisti T

Tila Dynaamisen systeemin ulostuloon y t vaikuttavat u s ja w s, s < t Olisi kovin kömpelöä tallettaa u s ja w s kokonaisuudessaan Systeemin (tai mallin) tila x t on sellainen informaatio, jonka tunteminen yhdessä u t :n ja w t :n (t t, τ ) kanssa mahdollistaa systeemin ulostulon y τ laskemisen jollekin τ > t Käytännössä tilalla on tärkeä merkitys esim. simuloinnissa: se on suoraan kullakin aika-askelella talletettava informaatio u t y t u t y t S input-output-kuvaus (external model) x( t) f ( x( t), u( t)) y( t) h( x( t), u( t)) tilamalli (internal model)

Input-output -kuvaus ja tilayhtälömalli Yleinen jatkuvan ajan n. kertaluvun (SISO) input-outputkuvaus on muotoa g y n t, y n 1 t,, y t, u m,, u t = 0, n m, missä a viittaa a. derivaattaan ja g on jokin epälineaarinen funktio Muunnetaan 1. kertaluvun differentiaaliyhtälösysteemiksi asettamalla x i t y i 1 t, i = 1,, n (ei onnistu aina) Saadaan tilayhtälömalli x t = f x t, u t y t = h x t, u t Tilayhtälö / state equation Ulostuloyhtälö / output equation jossa dim x t = n, dim u t = m, dim y t = p x t on mallin tila, n on mallin kertaluku

Lineaarinen input-output -kuvaus ja tilayhtälömalli Yleinen jatkuvan ajan n. kertaluvun lineaarinen (SISO) inputoutput-kuvaus on muotoa a n y n t + a n 1 y n 1 t + + y t = b m u m t + +b 0 u t, missä n m ja a viittaa a. derivaattaan Muunnetaan 1. kertaluvun differentiaaliyhtälösysteemiksi asettamalla x i t y i 1 t, i = 1,, n ja tekemällä tarvittaessa muita kikkoja Saadaan lineaarinen tilayhtälömalli x t = Ax t + Bu t y t = Cx t + Du t jossa dim A = n n (systeemimatriisi /system matrix), dim B = n m (ohjausmatriisi / control matrix), dim C = p n (lähtömatriisi / ouput matrix), dim D = p m (suoravaikutusmatriisi/feedworward matrix)

Laplace-muunnos Funktion f t (f t = 0, kun t < 0) Laplace-muunnos on F s = L f t = 0 e st f t dt missä s kompleksimuuttuja ( taajuus ) Funktio L-muunnos f t sf s f 0 f t s 2 F s sf 0 f 0 Dynaamisten systeemien yhteydessä tyypillisesti oletetaan f 0 = f 0 = f 0 = f 0 = = 0 linearisoidun mallin alkutila = tasapainopiste/linearisointipiste => tilan poikkeama tasapainosta = 0 Muista: f n t s n F s

Siirtofunktio Yleinen jatkuvan ajan lineaarinen input-output-kuvaus a n y n t + + y t = b m u m t + +b 0 u t, n m Laplace-muunnetaan puolittain => Y s = b ms m + b m 1 s m 1 + + b 0 a n s n + a n 1 s n 1 U s + + 1 Osamäärää kutsutaan systeemin siirtofunktioksi G s Dynaamisten systeemien eräs mallityyppi Algebralinen yhtälö (vrt. differeantiaaliyhtälö) Kompleksiarvoinen kompleksimuuttujan funktio Taajustaso(Laplace-taso)malli (vrt. aikatasomalli) Siirtofunktion nimittäjäpolynomin nollakohtia kutsutaan siirtofunktion navoiksi

Lineaarista tilayhtälömallia vastaava siirtofunktio Lineaarinen tilayhtälömalli x t = Ax t + Bu t y t = Cx t + Du t Laplace-muuntamalla saadaan G s = C si A 1 B + D Algebralista vääntöä G s = det si A Siirtofunktion navat yhtyvät A:n ominaisarvoihin Simulink: Transfer Fcn

Tasapainotila ja -piste Valitaan u t = u 0 (vakio); mihin x t ja y t asettuvat vai asettuvatko mihinkään? Tasapainotila x 0 : f x 0, u o = 0 yksi, useita tai ei yhtään ratkaisua x 0, u 0 on tasapainopiste usein toivottavaa saada systeemi tasapainotilaan Tasapainotilan ulostulo on y 0 = h x 0, y 0 Lineaarisessa tapauksessa äärettömän monta tasapainopistettä jos matriisi A on kääntyvä x 0 = A 1 Bu 0 Esim. origo on lineaarisen systeemin tasapainopiste

Linearisointi Tarkastellaan epälineaarista systeemiä (vrt. dia Input-output -kuvaus ja tilayhtälömalli ) tasapainopisteessä x 0, u 0 sekä poikkeamia Δx t = x t x 0, Δy t = y t y 0 ja Δu t = u t u 0 Pätee: missä d dt Δx t A Δx t + B Δu t Δy t C Δx t + D Δu t A = f x, B = f u, C = h x, D = h u laskettuna x 0, u 0 :ssa Linearisoitua mallia hyödynnetään esim. epälineaarisen systeemin stabiilisuus- ja ohjattavuustarkasteluissa

Stabiilisuudesta Liittyy tasapainopisteeseen (tpp) x 0, u 0. Jos ollaan tpp:ssä, niin siellä pystytään riippumatta sen laadusta (I) Tpp asymptoottisesti stabiili (II) Tpp stabiili (III) Tpp epästabiili Lokaali I tai II Stabiilisuuskäyttäytyminen I tai II vain, kun tila lähellä tpp:tä Globaali I tai II Stabiilisuuskäyttäytyminen I tai II riippumatta tilasta

Lineaarisen jatkuva-aikaisen systeemin stabiilisuudesta 1/2 Tarkastellaan lineaarista dynaamista systeemiä x t = Ax t + Bu t, s.e., dim x = n ja dim u = n ja lisäksi on annettu vakio-ohjaus u 0 ja alkutila x 0 Ratkaisu on muotoa x 1 t = α 1 e λ 1t + α 2 e λ 2t + + α n e λ nt + k 1 x 2 t = β 1 e λ 1t + β 2 e λ 2t + + β n e λ nt + k 2 x n t = ν 1 e λ 1t + ν 2 e λ 2t + + ν n e λ nt + k n jossa λ 1,, λ n ovat systeemimatriisin A ominaisarvot eli det λi A = 0 e λt = e Re λ t cos λt + i sin λt

Lineaarisen jatkuva-aikaisen systeemin stabiilisuudesta 2/2 Systeemimatriisin A ominaisarvojen reaaliosat määräävät ratkaisun käyttäytymisen eli tasapainopisteen (u 0, x 0 = A 1 Bu 0 ) stabiilisuustyypin Kaikki Re λ < 0 => Asymptoottisesti stabiili Yksikin Re λ > 0=> Epästabiili Kaikki Re λ 0 ja vähintään yksi Re λ = 0 imaginaariakselilla olevat λ yksinkertaisia => Stabiili im-akselilla useampikertanen λ => Epästabiili (t cos λt ) Lineaarisessa tapauksessa kaikkien (ääretön kpletta) tasapainopisteiden stabiilisuustyyppi on sama Lineaariselle systeemille stabiilisuus on systeemin ominaisuus (globaali), joka ei riipu toiminta-alueesta tai ohjauksista Epälineaarisessa tapauksessa tulee puhua tpp:n stabiilisuudesta/epästabillisuudesta/asymptoottisesta stabiilisuudesta

Lineaarisen jatkuva-aikaisen systeemin siirtofunktion stabiilisuus Laplace-muuntamalla lineaarinen tilayhtälömalli saadaan G s = C si A 1 B + D eli siirtofunktion navat yhtyvät A:n ominaisarvoihin Siirtofunktion G s välittämä input-output -kuvaus on Asymptoottisesti stabiili, jos nimittäjäpolynomin nollakohdat eli siirtofunktion navat ovat aidosti kompleksitason vasemmassa puoliskossa Stabiili, jos 1) navat ovat kompleksitason vasemmassa puoliskossa ja 2) jotkin navoista on im-akselilla ja ne ovat yksinkertaisia Epästabiili, jos yksikin napa on kompleksitason oikeassa puoliskossa Epästabiili, jos im-akselilla on moninkertaisia napoja

Ohjattavuuden määritelmä Systeemin hallittavuuden karakterisointi Systeemi ohjattava On olemassa ohjaus, jolla systeemi saadaan mielivaltaisesta alkutilasta mihin tahansa tilaan äärellisessä ajassa Jos systeemi (open loop) on ohjattava, niin voidaan konstruoida takaisinkytketty tilasäädin, jonka avulla säädetyn systeemin (feedback) navat voidaan asetella mielivaltaisesti esim. s.e. systeemi on asymptoottisesti stabiili

Ohjattavuuden testaaminen Epälineaarisille systeemeille haasteellista (linearisointi!) Lineaariset systeemit: Aikainvariantti lineaarinen systeemi x t = Ax t + Bu t y t = Cx t + Du t on ohjattava, jos ja vain jos n nm-matriisin Q c = [B AB A 2 B A n 1 B rangi on n (n = dim x, m = dim u) Rangi = lineaarisesti riippumattomien rivien/sarakkeiden lukumäärä Q c on ns. ohjattavuusmatriisi (Pätee myös diskreettiaikaisille systeemeille)

Ohjattavuuden tulkinta Tarkastellaan diskreettiaikaista systeemiä x t + 1 = Ax t + Bu t y t = Cx t + Du t Oletetaan, että alkutila x 0 annettu Tila ajanhetkellä n (n systeemin kertaluku) on n 1 u n 1 x n = A n x 0 + A n k 1 Bu k = A n x 0 + Q c k=0 u 0 Jos ohjattavuusmatriisin rangi on n, niin jokainen R n :n vektori x voidaan esittää muodossa u n 1 x = A n x 0 + Q c u 0 eli sopivalla ohjausten valinnalla systeemi saadaan alkutilastaan x 0 haluttuun tilaan x n Ratkaisu ei ole yksikäsitteinen, jos ohjauksia on enemmän kuin yksi