Aarilta makua elämään Eija Uusitalo ja Jari Setälä vaalivat vanhoja viljelyperinteitä Ylöjärvellä. Itse kasvatetun ja ostetun makuero on niin huima, että kyllä tämän jaksaa! teksti: heidi haapalahti, kuvat: Teija Tuisku 20 8/2012 Kotipuutarha
Samettikukat kaunistavat kasvimaata ja torjuvat kaalista tuholaisia. > Kotipuutarha 8/2012 21
Auton renkaiden alla nostalgisesti rahiseva hiekkatie kaartaa Eija Uusitalon ja Jari Setälän pihaan Ylöjärvellä. Perinnepunaisella maalatun kotitalon vierestä avautuu näkymä aurinkoiselle kasvimaalle, jossa kypsyy silminnähden runsas sato. Vihannesten suhteen täällä eletään omavaraistaloudessa pitkälle talveen. Tällä aloitin työt aikoinaan, Eija esittelee pientä ja sinistä, kovassa käytössä kulunutta istutuslapiota. Samalla työkalulla Eija kuopi jo lapsena tätä samaa maata, joka silloin kuului hänen isovanhemmilleen. He pitivät talvisin sekatavarakauppaa ja toimivat kesäisin torikauppiaina Tampereella. Myytävät vihannekset ja kukat viljeltiin kotipihalla, lastattiin koko perheen voimin isoisän Renaultiin ja kyydittiin torille. Maukas Pito-peruna oli niin suosittua, että sitä tultiin joskus hakemaan suoraan tilalta. Niiltä ajoilta täällä kasvaa vanhaa kantaa olevaa ruohosipulia ja paljon harjaneilikkaa. Ennen ne olivat väriltään kirjavia, mutta nykyään ne uskaltavat kukkia vain valkoisina,. Ehkä siksi, kun minä tykkään valkoisista kukista, Eija hymyilee. Viljelytietoa perintönä Edellisten sukupolvien perintö on käytössä pariskunnan viljelyksillä. Uskomme Eijan isoisän sanaan, että kesäkuun 10. päivän jälkeen ei enää tule yöhalloja. Laitamme arat kasvit vasta silloin maahan. Toimivia ohjeita on löytynyt myös Eijan isoäidin puutarhakirjoista, Jari kehaisee. Glatter Silber -mangoldin talvehtiminen oli iloinen yllätys. Lavaviljely venyttää uudenseelanninpinaatin satokauden keväästä myöhään syksyyn. Lavoissa kasvaa myös avomaankurkkua. 22 8/2012 Kotipuutarha
Lasin alta saa satoa jo toukokuussa. Viljelysten takaa vilkuttaa kirkas Keijärvi. Riveissä kasvaa mustakaalia, perunaa ja auringonkukkaa. Kateviljelyn saloihin kaksikko joutui perehtymään pikku pakolla, sillä vielä muutama vuosi sitten he viljelivät täällä vain viikonloppuisin, kun työt olivat Helsingissä. Ilman kosteutta pidättävää katetta viljelmät olisivat kuivuneet korpuiksi. Maan ja kasvien hyvinvointia Eija ja Jari vaalivat viljelykierrolla, jossa kasvit vaihtavat joka vuosi paikkaa keskenään. Ennen kylvöjen aloittamista on mietitty kullekin lajille sopiva paikka ja laadittu kasvimaasta kartta. Viime aikoina olen skarpannut kumppanuuskasvien suhteen. Kylvimme retiisit papujen väliin, ja se näyttäisi olevan hyvä yhdistelmä. Kun papu kasvaa isoksi, retiisi on jo kerätty pois, Eija kertoo. Luomusatoa Viljelykausi alkaa kasvihuoneen ja lavojen ansiosta aikaisin. Lasin alla varttuneesta pinaatista, retiisistä ja salaatista saa satoa jo toukokuussa. Avomaan pääsato valmistuu melko myöhään, sillä savimaa lämpenee hitaasti, ja paikka on vähän varjoisa. Loppukesällä lämpöä varaa kasvimaata reunustava kiveys. Kasvimaata hoidetaan luomukeinoin. Kasteluvesi pumpataan järvestä, ja tuholaiset torjutaan nokkosvedellä. Eija sai pelastettua kaalit, kun pesi sillä jokaisesta yksitellen toukat. Tuholaiskarkotteeksi käy myös murskatuista chileistä valmistettu chilivesi. Rastaita vastaan Eija ja Jari suojaavat pensaat verkoilla ja mansikkamaalle levitellyillä punaisilla kivillä, joihin nokka kopsahtaa ikävästi. > Kotipuutarha 8/2012 23
Eija kerää lounaaksi Primel -pensaspapuja. Vihannekset päätyvät maasta suoraan ruokapöytään. Papusato on ylenpalttinen. Härkäpapu Hangdown on satoisa ja maukas. Raidallinen punajuuri Tondo di Chioggia ei värjää muita ruoka-aineita. Kesäkurpitsan kukka. 24 8/2012 Kotipuutarha
Kasvimaan etualaa kaunistavat kehäkukat, jotka kelpaavat myös salaatteihin. Eija ja Jari hyödynsivät isovanhempien kasvihuoneen jäänteitä kierrätyskasvihuoneessa. Tomaattien juurella kasvaa basilikaa. Iisoppi on perinteinen kasvimaan ryyti. Joskus naurattaa, kun näkee lintujen oikein kyttäävän marjoja. Kun kerran lähdimme katsomaan rapumertoja, läheisestä saaresta pölähti heti valtava parvi tänne, Eija muistelee. Eija ja Jari suosivat perinteikkäitä hyötykasveja: maa-artisokkaa, mustajuurta ja muita juureksia, kurpitsoita, kaaleja, perunaa, sipuleita sekä yrttejä ja marjoja. Painoarvoa on myös kauneudella. Tillin kaverina kasvaa ilmavaa kesämalvaa, ja ruiskukat muodostavat tuuheita, korkeita kasvustoja. Jos kasvi menestyy ja maistuu hyvältä, sen siemenet pääsevät multaan seuraavanakin vuonna. Jotkut siemenet ovat tuliaisia matkoilta. Kun makoisaa mustakaalia ei Suomessa vielä yleisesti ollut saatavissa, Eija ja Jari toivat siemeniä Italian Toscanasta. Chilejä Eija on lisännyt jo vuosikaudet omista siemenistä. Osan kasveista pariskunta hankkii taimina, sillä esimerkiksi purjon taimia tulee Eijan mielestä kylvettyä helposti ihan liikaa. Huima makuero Satoa pariskunta säilöö enimmäkseen kylmiöön ja pakastimeen. Maa-artisokasta nostetaan syksyllä osa ja laitetaan turpeeseen. Mukulat säilyvät ulkovarastossa talven ajan. Rosamunda- ja Siikli-perunat riittävät helmikuulle, mutta sipuleista, pavuista ja pinaatista on toisinaan ylituotantoa niin, ettei niitä ole ehtinyt talven aikana käyttää. Parhaat antimet varataan joulupöytään, jonka herkuista valtaosa on itse kasvatettua. Eija merkitseekin pakastusvaiheessa priimaherneet tekstillä jouluherneet. Oman ruoan kasvattaminen on pariskunnalle elämäntapa, vaikka noin aarin suuruisen kasvimaan hoito tuntuu toisinaan työläältä. Itse kasvatetun ja muualta ostetun makuero on niin huima, että kyllä tämän jaksaa. Meille on myös tärkeä tietää, mitä syömme, Jari kertoo. Kokeilevien kokkien päivän ruokalista muodostuu sen mukaan, mitä kasvimaalla on tänään kypsynyt. Kotipuutarha 8/2012 25
TEKSTI: HEIDI HAAPALAHTI, KUVAT: TEIJA TUISKU Kuukalenteri kylvöapuna Eija Uusitalo ja Jari Setälä pyrkivät noudattamaan kuukalenteria puutarhan töissä. Vanhan maanviljelysopin mukaan täydenkuun jälkeen, laskevan puolikuun aikaan on paras kylvää juurikasvit. Kasvavan puolikuun aikana on lehtikasvien kylvön ja pistokkaiden juurruttamisen aika. Kun kuulin kuukalenterista ensimmäisen kerran, se kuulosti minusta vähän hippimeiningiltä, Jari Setälä muistelee. Yläkuu alakuu -kirjan tekijän Anne Pöyhösen luento konkreettisine esimerkkeineen sekä omat viljelykokemukset kannustivat Eijaa ja Jaria jatkamaan kokeiluja. Kylvöajan ja kuun suhde näkyi eräänä vuonna selkeästi pottumaalla. Oikeaoppisesti täydenkuun jälkeen, laskevan puolikuun aikaan istutetut perunat keskittyivät kasvattamaan mukuloita, mutta myöhässä maahan laitetut potut kehittivät vain pitkät ja komeat varret. Eijan ja Jarin kylvöt touko-kesäkuussa Eija ja Jari noudattavat myös perimätietoa, jonka mukaan mitään hallanherkkää ei kannata panna maahan ennen 10. kesäkuuta. Uudenkuun aikaan 18. 20.5. käännettiin kasvimaa. Se ajoittuu laskevan puolikuun loppupuolelle. Kuukalenterin mukaan tällöin maanpäällinen kasvu hidastuu eli rikkaruohot kuolevat helpommin. Kasvavan puolikuun alussa 22. 27.5. Eija ja Jari kylvivät lehtikasveja, esimerkiksi salaatteja. Kuukalenterin mukaan tällöin kasvu maan päällä voimistuu. Tänä vuonna jakso kesti kesäkuun alkupäiville asti. Täysikuu loimotti taivaalla 4.6. Eija ja Jari pidättelivät tähän asti juurikasvien porkkanoiden, perunoiden, maa-artisokkien ja punajuurikkaiden kylvöjä. Kuukalenterin mukaan juurikasvit kannattaa kylvää heti täysikuuta seuraavana, laskevan puolikuun jaksona. Kuukalenteri 26 8/2012 Kotipuutarha
hannu mäkelä on helsingin kalliosta lähtöisin oleva kirjailija, JOKA kaivaa maata läntisellä uudellamaalla. Kolumni Ajan huvitus Keskikesän runsauden keskellä on hyvä olla; miksi sitten muistan kevään tulon. Ehkä siksi, että vuosi vuodelta kevät sujahtaa ohi yhä nopeammin. Kun lapsena tunninkin odotus oli tuskaa, ei puutarhaa kuopiessa tajuakaan, miten monta tuntia haipuu hetkessä. Työ on ajan huvitus, sanottiin entivanhaan Tammelassa, mutta myös ajan kulutus. Kevään tuloon ihastuu kuitenkin aina uudestaan, vaikka sen nopea katoaminen tekee myös haikeaksi. Mistä sitten juuri keväässä pidän eniten? Kun maa on vielä routainen ja rinne pälvillä, voi kevään aistia mustaviinimarjapensaan silmujen väkevästä tuoksusta. Koivut alkavat äkkiä olla violetteja vihtoja siinä missä haapapuut näyttävät pystyynkuolleiden valaiden luurangoilta. Auringon lämmön tuntee iholla ja tämä luonnon d-vitamiini on oikein annosteltuna purkkivoimaa halvempaakin. Äkkiä vain toiveikas, arka vihreä leviää kaikkialle. Ennen muuta vuohenputket ja heinät, puutarhurin kiusanhenget, alkavat viattomasti hokea Federico Garcia Lorcan runon säkeitä: Verde que te quiero verde! - Vihreä, kuinka rakastan vihreää! Runon nimi Romance Sonámbulo Unissakävelijän romanssi, sopii sekin kevääseen. Kevät on ihanaa unta ja kaikki uni on nähtävä valveilla silmin, Paavo Haavikkoa siteeratakseni. Vihreän sävyjä riittää. Koivut heittyvät hiirenkorvalle ja maalaavat maisemaan pehmeänruskeaa sävyä. Hetki vain ja kaikki on jo puhtaampaa vihreää. Japaninkirsikka levittää punervaa hämyään. Sinivuokot peittyvät valkovuokkoihin, joiden keskellä sinnittelee keltavuokkojen rypäs. Kurki huutaa. Tulvaniityn yltä kuuluu taivaanvuohen pyrstösulkien mäkätys, sen varoitusäänet tuovat mieleen kaupungin liikennevalot. Satakielen saapuminen on pääskysten lailla lopullisin kesän merkki, kuten ruokokerttuset, nuo kevyet pallot Lapsena tunninkin odotus oli tuskaa. jokivarren heiniä taivuttamassa. Ja sitten käki, venäjän kukushka, kukkuu ensimmäisen kerran, lahjoittaa elinvuosia jollekin onnekkaalle, pitkään ja hartaasti. Kunpa se ei vaikenisi koskaan! Silloin edessä riittäisi vielä paljon keväitä, kesiä, syksyjä ja talvia: koko Puutarhurin vuosi. Se on Karel Capekin kuvaamana mainio ja kirjan todenperäisyyden jokainen maanmönkijä tuntee luissaan. Puutarhuri muuttuu ahertaessaan kuin osaksi luontoa eikä vähitellen olekaan enää niin itsestäänselvää, kumpi kumpaa hallitsee. Miten hauskasti Capek sen kuvaa. Hänen mielestään puutarhuriksi synnytään kuitenkin jalostuksen eikä luonnollisen kehityksen tuloksena. Muuten puutarhurilla olisi tietenkin koppakuoriaisen jalat, jotta kykkiminen kasvimaassa olisi helpompaa, ja siivet myös. Niiden avulla taas voisi lentää liihottaa kukkapenkkien yllä saavutuksiaan ihaillen. Ja myös pelkkinä koristeina ne olisivat mainiot. Mikäs. Liidellä ihminenkin kyllä voi, hän osaa uneksia, lentää unessaan. Varsinkin kesän helteessä se onnistuu riippukeinussa, jos hyttysiä ei ole kiusaksi saakka. Kesä eroaa keväästä niinkin. Keväällä arka kaiho saattaa muuttuu helposti raastavaksi suruksi, kun osaton ja yksinäinen näkee ja kuulee, miten luonnossa muut löytävät toisensa. Siitä hänen alakulonsa vain syvenee. Mutta ei hätää, jos jaksaa odottaa. Vaivat ja murheet voi helpommin unohtaa, kun tekee työtä suviluonnon helmassa. Äiti maa on suopea ja hellii lastaan, tuudittaa lopulta uneen kuin oravanpojan. Ja silloin, Kiven sanoin, voimme ainakin hetkeksi huokaista: Ja mailma Unholaan jääköön. Kotipuutarha 8/2012 27