SELVÄ N:ro 2 SUOMALAINEN AA - LEHTI HELMIKUU 2015 Jokaisen AA-ryhmän tulisi olla täysin omavarainen ja torjua ulkopuoliset avustukset. Tehokkuutemme yhteisönä ja kykymme olla hyödyllisiä muille järjestöille, jotka kääntyvät puoleemme, on paljon parempi sen tosiasian johdosta, että olemme vapaat tekemään sen, minkä parhaiten osaamme, nimittäin jakamaan toipumiskokemuksemme ilman mitään ulkopuolisia sitoumuksia. Anonyymit alkoholistit tiedotusopas s.14, 7- perinne
AA - Alcoholics Anonymous on miesten ja naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksensa, voimansa ja toivonsa voidakseen ratkaista yhteisen ongelmansa sekä auttaakseen toisia tervehtymään alkoholismista. Ainoa jäseneksi pääsyn vaatimus on halu lopettaa juominen. AA:ssa ei ole mitään velvoitteita eikä jäsenmaksuja; toimimme omavaraisina omien vapaaehtoisten avustusten pohjalta. AA ei ole sidoksissa mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen, tai poliittiseen suuntaukseen, järjestöön tai laitokseen. Se ei myöskään halua ottaa kantaa mihinkään kiistakysymykseen eikä asettua enempää puolustamaan kuin vastustamaankaan mitään. Ainoa päämäärämme on pysyä raittiina ja auttaa toisia alkokoholisteja saavuttamaan raittius. Copyright AA Grapevine SELVÄ -lehden tarkoitus SELVÄ -lehti on AA:n jäsenille tarkoitettu lehti. Se voi sisältää kirjoituksia, artikkeleita, mielipiteitä, kokemuksia sekä tiedotuksia AA:laisista tapahtumista Suomessa. Sen on tarkoitus olla ajankohtainen ja hyödyllinen tiedotuskanava AA -toveriseuran jäsenille. Siinä julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajien omia, eivätkä ne edusta mitään muuta AA:laista näkemystä. Kirjoitukset ovat hyvän AA:laisen hengen ja perinteiden mukaisia, eikä niiden ole tarkoitus loukata ketään. Lehti pyrkii olemaan vastuullinen ja avuksi alkoholisteille sekä jakamaan kokemusta, voimaa ja toivoa. Se yrittää välittää AA:laista sanomaa alkoholisteille ja toteuttaa AA -periaatteita kaikissa toimissa! Vuonna 2015 ilmestyy SELVÄ yhteensä kahdeksan kertaa; tammi-, maalis-, huhti-, kesä-, heinä,-, syys-, loka- ja joulukuussa. Aineistopäivä on aina edeltävän kuun 25. päivä. Ilmoittelussa olisi hyvä huomioida kuukaudet, jolloin selvä ei ilmesty. HUOM! Ilmoittelu seuraaviin osoitteisiin: SELVÄ -lehteen (paperi- ja nettiversio). sekatoimittaja@gmail.com Palvelukeskus Kolmioon Palkkatilankatu 1 C, 00240 Helsinki kolmio@kolmio. org AA:n jäsenille tapahtumakalenteriin (www.aasuomi.fi) tau.ves@me.com 2
SELVÄHÄN SE Muutamia kirjoituksia on saapunut ja reserviinkin on niistä jäänyt joitakin lisä ei kuitenkaan olisi pahitteeksi. Seuraava Selvä ilmestyy Huhtikuun alussa ja siihen tarkoitetuilla kirjoituksilla ja ilmoituksilla on vielä pari kokonaista kuukautta aikaa syntyä. Takarajahan on kuten tiedetään maaliskuun 25 päivä. Yhtenäisyysrintamallakin on taas herätty eloon sillä seuraava yhtenäisyystyöryhmän kokous on Tampereella lauantaina, 14. maaliskuuta 2015, 13:00-16:00. Paikka on tuttu edellisestä kokoontumisesta. Tarkempi osoite ja ajo-ohje jäljempänä tässä lehdessä. Runsasta osanottoa toivotaan. Avoin keskustelu avartaa aina mieltä! Ensi kesäkuun 10 päivä tulee kuluneeksi 80 vuotta AA:n syntymästä. Toinen perustajamme Bill W oli ollut kuivilla jo edellisen vuoden - 34 joulukuusta josta alkaen hän oli yrittänyt työskennellä alkoholistien parissa, mutta ei onnistunut raitistamaan ketään. Toukokuussa 1935 Bill W. ja tri Bob kohtasivat toisensa Akronissa. Tri Bob otti viimeisen ryyppynsä maanantaina 10.6.1935 ja näin tuli AA perustetuksi. Anonyymien alkoholistien Eteläinen alue juhlistaa AA:n syntymää järjestämällä Aluepäivän Kouvolassa sunnuntaina 7.6.2015 klo. 10-15. tilaisuus on avoin kaikille ja siitä ilmoitetaan tarkemmin huhti- ja toukokuun Selvälehdissä. No, kun ei inspiraatiota ole on parasta kertoa omia kokemuksia. Siis, kun tulin ensimmäiseen AA-kokoukseeni tälle pätkälle kuten on tapana sanoa. Olin täynnä ilmitulon ja narahtamisen pelkoja. Pelkäsin nimittäin sitä, että joku saisi tietää minusta jotakin. Ensimmäinen kokous oli hyvä, väkeä oli minun lisäkseni vain viisi muuta. Kun palaveri päättyi keksi joku paikalla olijoista, että minut voitaisiin viedä erään kaverin autolla kotiini. Tämä tuntui hyvältä idealta. Läksimme matkaan ja mukaan haettiin vielä yksi vanhempi alkoholisti. Kaikki muut olivat kaltaisiani melko uusia tulokkaita. Sitten iski pelko, joku keksi, että mennään erääseen kotikyläni baariin kahville. Olin kauhuissani. Nyt joku näkee minut näitten AA-laisten seurassa ja minua aletaan pitämään hihhulina. Vaikertelin, ettei minulla ollut rahaa, eikä aikaakaan. Mutta mikään ei auttanut. Auto jatkoi matkaa kohti baaria. Mutta sitten tuli helpotus Baari oli jostakin syystä kiinni, eikä minun tarvinnut häpäistä itseäni. Nyt olen vissiin jo päässyt suurimmistä häpeöistäni ja ilmitulon peloistani. Ensimmäiselle ryhmäillallekin voi jo nauraa eikä sitäkään tarvitse enää hävetä. Sekatoimittaja 3
MUSTASUKKAISUUS JA KATEUS OVAT VIHAA Eläminen raittiina -kirja kertoo vihasta, että se uhkaa alkoholistia aivan erityisesti. Siellä sanotaan, että meidän oma vihamme voi tappaa meidät. Sitten kirja esittelee, missä kaikissa muodoissa viha voi tulla esiin. Lista yllätti minut ja antoi uutta ymmärrystä. Tässäkinkö ajattelutavassa on mukana viha? Tiedän, että kauna on virheistä ensimmäinen ja että se tuhoaa alkoholisteja enemmän kuin mikään muu. Neljännen askeleen inventaariossa vuosia sitten aloin tutustua kaunaani eli patoutuneeseen vihaan. Oli yllättävää, kuinka helposti ja tuoreen tuntuisina vuosien takaiset kokemukset nousivat silloin mieleen. Aika ei siis lievennä eikä paranna kaunaa. Kaunalla on myös taipumus levitä. Pienikin kauna on siemen, joka ryhtyy kasvamaan. Tästä olen saanut kokemuksia raittiiden vuosieni aikana. Onneksi voimme käyttää kaunalistaa työkaluna jatkuvasti. Tuskalliset tuntemukset kuitenkin jatkuivat. Mistä oli kysymys? Oli äärettömän kivuliasta ja hävettävää opetella myöntämään, että jokin syytöksenpuuskani tai ärtymykseni johtui kateudesta ja mustasukkaisuudesta. Viime kesänä aloin ihmettelemään, miksi Iso kirja ei ehdota kateuden kohteiden inventoimista. Miksi mustasukkaisuuden kohteita ei tarkastella? Oli omassa itsetutkiskelussa tullut siihen johtopäätökseen, että kaikenlaiset kateuden ja mustasukkaisuuden tunteet ovat yllättävän vallitsevia minussa. Olin siis löytänyt ne jo aiemmin, myöntänyt ne toiselle ihmiselle ja ollut halukas luopumaan niistä kuudennen ja seitsemännen askeleen mukaisesti. Olin nimennyt ne luonteenpuutteiksi. Ne eivät silti poistuneet. Sitten tulin siihen johtopäätökseen, että ne ovat minussa jotain paljon voimakkaampaa kuin pelkkä luonteenpuute. Ne ovat oleellinen osa ajattelutapaani. Ja ne ovat kerta kaikkiaan hallinneet ihmissuhteitani! Sitten sain käsiini tekstin, joka osui ja upposi. Siinä luki näin: Katkeran mustasukkaisuuden taustalla olevan riittämättömyyden taustalla on usein lapsuudessa hävityksi koettu kilpailu äidin tai isän rakkaudesta ja huomiosta. Kilpailijana noissa lapsuuden epätasaisissa kolmiodraamoissa on yleensä toinen vanhempi mutta usein myös muut sisarukset. Työstämättöminä nämä lapsuutemme kilpailutilanteet säätelevät aikuisena suhdettamme niin itseemme kuin muihin ihmisiin. Tilanne säilyy tällaisena niin kauan kuin kilpailu hallitsee suhdettamme samaa sukupuolta oleviin aikuisiin ja seksuaalisuus suhdettamme vastakkaisen sukupuolen edustajiin. (Matti O. Psykiatrin palaset) 4
Niinpä niin. Kilpailu ja kateus ovat hallinneet suhteita omaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Mustasukkaisuus ja seksuaalisuus ovat hallinneet suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Eipä ihme, että ei ole ollut lepoa eikä rauhaa missään ihmissuhteissa. Ajattelin, että ehkäpä sata ensimmäistä jäsentä eivät neljän ensimmäisen vuoden aikana ehtineet niin pitkälle, että olisivat selkeästi löytäneet kateutensa ja mustasukkaisuutensa. Ehkä siksi niitä ei inventoida erikseen. Iso kirja mainitsee ne lähinnä luonteenvajavuuksina. Ne on kuitenkin kirjattu AA:n kokemukseen. Eläminen raittiina -kirja nostaa kissan pöydälle ja luettelee, mihin kaikkiin vaatteisiin viha pukeutuu. Sivulla 54. sanotaan seuraavaa: Ensin erittelemme hiukan, missä eri muodoissa viha meidät valtaa: suvaitsemattomuus, halveksunta, kateus, suuttumus, ylvästely, jähmeys, kyynisyys, tyytymättömyys, jännitys, iva, itsesääli, ilkeys, epäluottamus, ahdistus, epäluulo, mustasukkaisuus. Kyllä, tuota kaikkea minussa on ollut. Nähdä, tunnistaa, hyväksyä ja myöntää. Siinä ovat keinomme kohdata viha kaikissa sen eri ilmenemismuodoissa sekä sen takana oleva pelko. Tällä hyvän toivon tiellä meidän ei tarvitse tehdä sitä yksin. Kirjoitin tämän kokemuksen siksi, koska tiedän, että kauna, kateus ja mustasukkaisuus ovat meidän alkoholistien vaikeimpia häiriötiloja raittiina. Toivottavasti kukaan ei pahastu AA:n ulkopuolisen tekstin käytöstä. Anonyymi A. Hän kutsuu sitä meditaatioksi... 5
Ensimmäinen perinne Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensisijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä. 6 Yhtäjaksoinen raittiuteni on jatkunut runsaan kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ajan. En ole juonut tai halunnut juoda sitten lokakuun 1986, mutta olen oppinut paljon alkoholista ja AA:sta ja vähän niiden ohella itsestäni. Minulla ei enää ole nopeita ja yksinkertaisia vastauksia raittina pysymiseen vaikka joskus kuulostankin siltä että, minulla olisi. Esimerkiksi raittiuteni ensimmäisinä päivinä kuvasin että olen selvin päin mutta en ole sydämeltäni raitis ja olen ollut niin ylpeä tästä syvämietteisestä ajatuksestani etten piitannut jo noissa vaiheissa itselleni paljastuneesta itsestäänselvyydestä, että oma erinomainen kykyni älylliseen ajatteluun piti minut erossa juomisesta. Rehellisempi ajattelutapa ehdottaa minua tunnustamaan sen tosiasian ettei mikään mitä tein ollut se mikä piti minut raittiina. Ilmeisesti raittina pitäjiä eivät olleet säännöt tai säännöksetkään vaikkei AA:ssa niitä olekaan. Tosiasiassa AA:n Kaksitoista Perinnettä olivat olleet yhteisömme käytössä jo kolmenkymmenen viiden vuoden ajan ottaessani ensi askeleitani AA:ssa. Otin konemaisesti hoitaakseni joitain pikku tehtäviä ja tein moninaisia toimia jo AA:ssa oloni ensipäivinä; hoitelin kahvinkeittäjän (pitäen sisällään hankinnat, kahvinkeiton, tarjoilun ja tiskauksen sekä siivouksen tuhkakuppien tyhjennyksineen kokousten jälkeen) tehtäviä kotiryhmässäni, kävin ryhmäni vuoroilla Auttavassa puhelimessa, luin AA-lehtiä, vierailin ja puhuin monenlaisissa kokouksissa. Mutta mikään näistä ei perustunut todelliseen haluun muuttua. Tullessani AA:han minulla ei ollut niinkään todellista halua lopettaa juomista vaan halu välttyä juomisen mukanaan tuomilta vaikeuksilta. Minua olivat kauhistuttaneet muistinmenetykset ja kalvava pelko siitä, että todella menettäisin järkeni. Olin ollut sairaalloisen häpeissäni käytöstavoista joilla kohtelin perhettäni ja ystäviäni, vaikkakin he usein mielestäni olivat ansainneet sen. Olin joutunut työttömäksi ja velkaantunut korviani myöten sekä varma siitä että todennäköisesti ajautuisin vankilaan tai johonkin suljettuun laitokseen elleivät itsemurhayritykseni onnistuisi jonakin päivänä. Turhamaisuus joka oli niin usein pitänyt minut pystyssä oli hävinnyt ja muuttunut haluttomuudeksi. Olin likainen, hauras, partasänkinen, uikuttava ihmisraunio, minussa ei ollut mitään hyvää. Maailma selviytyisi paremmin ilman minua. Se AA:n henki jonka kohtasin vanhassa perinteisessä AAryhmässä oli henkeäsalpaava. Se
ei luvannut mitään ruusuista tulevaisuutta vaan se oli vanhasta poisoppimisen alku. Kävin läpi AA:n ehdotuksia ja olin suunnattoman helpottunut tiedosta että minulla oli sairaus, jonka sairastaminen ei ollut omaa syytäni ja josta samankaltaiset tai vaikeammin sairastuneet kuin minä toipuivat. Ammensin toivoa jokaisen AA-kokouksen jokaisesta osanottajasta. Muistutin itseäni AA:n periaatteista ja korkin kiinni pitämisestä enemmänkin sen tähden että AA (kuten läheisenikin) näytti odottavan sitä, kuin sen tähden, että olisin todella halunnut aa-laista elämäntapaa. Oli tietenkin ihme että pysyin raittiina ylipäätään. Noilla ihmeellisillä AA-laisilla, joilta alkuun hain apua, oli paljon enemmän ansiota raittiina pysymiseeni kuin omilla vastentahtoisilla pyrkimyksilläni. Tänään uskon että nuo raittiit jäsenet esittelivät omalla toiminnallaan aa-laisen käyttäytymisen Kaksitoista erityispiirrettä ja että minä haluan tällä kirjoituksellani kertoa kiitollisuudestani noista esittelyistä koska ne pelastivat henkeni ja tekevät niin yhä uudelleen ja uudelleen. Tapahtumia aikajärjestyksellisesti käsitellen, yksi ensimmäisistä asioista jonka AA-laiset tekivät ja joka lopulta mahdollisti oman toipumiseni, oli yksinkertaisesti se että he puhalsivat yhteen hiileen. AA:n alkujäsenet tekivät pian sen havainnon että he tarvitsivat toinen toistaan jos aikoivat pysyä hengissä. Kuten on usein osuvasti sanottu, emme ehkä kaikki pidä toisistamme, mutta meidän on pakko rakastaa toinen toisiamme. Ole vuorovaikutuksessa tai kuolet! Käyttöön otettuna tämän yksittäisen toimintaohjeen voima yksin voi pitää jäsenen raittiina hänen omaksi yllätyksekseen pitkänkin ajan. Tätä kuvaavia kokemuksia olen AA:ssa oloni aikana kuullut lukuisia Ṡitten joku sai päähänsä ajatuksen että AA-laisten tulisi merkitä täsmälleen muistiin kuinka he olivat pysyneet raittina. Monet olivat samaa mieltä; toiset taas kauhistelivat moisen ajatuksen toteutusta. Todelliseksi koetinkiveksi muodostui kysymys; mitä ottaa mukaan kirjaan. Oli suorastaan johdatusta että nuo alkujäsenet, epävarmuudesta, erimielisyydestä ja epäuskosta huolimatta olivat tiukasti omistautuneena korkeille periaatteille joiden ääripäät olivat etäällä toisistaan saattoivat päästä yksimielisyyteen ei ainoastaan Kahdestatoista Askeleesta vaan riittävästä aineistosta täyttämään kokonaisen kirjan. Elleivät alkujäsenet olisi pitäneet yhtä tässä asiassa, jos he olisivat ajautuneet ratkaisemattomiin erimielisyyksiin, tänään ei olisi Isoa Kirjaa, ei Kahtatoista Askelta, ei AA:ta eikä minuakaan. Muinaishistoriaako? Ei minulle. Käännyin AA:n puoleen koleana syksypäivänä lokakuussa 7
1986. Pääkaupunkiseudun AA:n jäsenet olivat käynnistäneet Puhelinvastauspalvelun jo yli 15 vuotta aiemmin. Loppuun asti uupuneena yksinkertainen yhteydenottoni AA:han ensi kertaa pyyhkäisi hetkessä sivuun sen synkän yksinäisyyden joka oli täyttänyt elämäni. Kun peloissani raahauduin saattajani kanssa sosiaalisuihkun kokoustilaan sinä ensimmäisenä iltanani, minua tervehdittiin ystävällisellä kutsulla: Tervetuloa mukaan. Puhutaanpa asiastasi hiukan syvällisemmin ja jokainen vakuutti minulle etten ollut yksin eikä minun enää koskaan tarvitsisi olla yksin. Kaikki ehdotukset jotka silloin kuulin perustuivat yhdessä pysymiseemme. Käy kokouksissa tarkoitti sitä että olisin yhdessä toisten aa-laisten kanssa, toteuttaen sen tarkoituksen johon kokoontumiset oli ensi sijassa käynnistetty. Älä ajaudu yksinäisyyteen ; soita ennen kuin otat ensimmäisen ryypyn; jaa kokemuksesi toisen jäsenen kanssa ja laske huolesi keskustelun myötä harteiltasi. Kaikki nämä raittiuden yksinkertaiset työkalut vakuuttivat minulle että yhdessä voisimme toipua ja ylläpitää toipumista. Ajanmittaan Pääkaupunkiseudulle syntyi niin paljon AAryhmiä etteivät Puhelinvastauspalvelun vastaajat saatikka sitten muut kahdennentoista askeleen työntekijät kyenneet muistamaan ulkoa mitkä ryhmät kokoontuivat minäkin iltana ja missä. Niinpä kokosimme luettelon josta saatoimme asiantilan tarkistaa. Missä olisinkaan nyt ilman kokousluetteloani ja Paikallistoimistoa joka julkaisee sitä? Nämä kaksi asiaa ovat ehdottoman välttämättömiä jos me AA-laiset Pääkaupunkiseudulla tai missä muussa suurkaupungissa tahansa haluamme pysyä yhdessä. Hälventääksemme yksinäisyyteen ajautumisen viimeisimmätkin mahdollisuudet New Yorkin G.S.O. on koonnut koko maailmaa käsittävän englanninkielisten kokousten luettelon, joka vakuuttaa minulle sen tosiasian että me muodostamme tänään miljoonien samaa toipumisohjelmaa noudattavien maailmanlaajuisen toveriseuran. Edelleen ymmärtäen että tänään toveriseuran yhteinen peruskirjallisuus, monet vihkoset, lehtiset, opasteet ja kaikenlainen muu kirjallinen materiaali ovat meille kaikille helpottavia tekijöitä pitää yhteyttä. Noin viiden vuoden kuluttua raitistumisestani koin useampia henkilökohtaisia vastoinkäymisiä omassa alkoholivapaassa arkielämässäni. Kotona yksin peloissani ollessani tarvitsin kipeästi apua. Luonnollisena ratkaisuna soitin AA ystävälleni; kuka muukaan voisi tulla avukseni; kenelle muullekaan voisin häpeilemättä myöntää olevani peloissani; kuka muukaan tuntisi pelon syvimmän olemuksen? Mutta ainoa lähistöllä asustava aa-lainen johon sain yhteyden 8
tähän aikaan päivästä oli kaveri josta en liiemmälti pitänyt. En koskaan ollut pitänyt ja tunne oli molemminpuolinen; hänellekään ei minusta ollut ollut paljoakaan hyötyä. Kuitenkin hän saapui välittömästi pyynnöstäni ja auttoi minut kyseisen päivän läpi sanoinkuvaamattomalla, hienotunteisella ystävällisyydellä. Tiedän ettei edellä kuvattu ole mikään epätavallinen aakokemus. Melkein aina kun pelimerkit ovat vähissä, unohdamme erilaisuutemme ja noudatamme Ensimmäistä Perinnettämme. Emme ehkä toistele perinteen sanoja kovinkaan usein, mutta ilmiselvästi jokainen AA-lainen tajuaa syvällä sisimmässään tosiasian että ellei olisi Meitä AA-laisia ei olisi Minuakaan. Perinne on myös tehnyt eron aa-elämäntapani laadun ja raittiuden välillä. Eräänä unettomana yönä joitakin vuosia sitten, podin jälleen kerran yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, vaikka olin yhtä säännöllisesti kuin aiemminkin käynyt kokouksissa ja ottanut osaa muuhun aa-toimintaan. Tunsin olevani AA:n piirittämänä mutta eristyksissä siitä. Jotenkin olin ajautunut välinpitämättömyyden olotilaan, joka esti elähdyttävän AA-hengen saavuttamasta minut. Jälleen kerran kokemus pyytää toiselta AA-laiselta apua oli se mikä sulatti itsekeskeisyyden. Tällä kertaa sain yhteyden rakkaaseen aa-ystävään ja apu jonka sain oli kaikkea muuta kuin hienotunteista. Hän kertoi minulle kaunistelematta mistä oli kysymys. Taas kerran oli todellakin kyse itsekeskeisyydestä. Näytti siltä että olin vähitellen ja tiedostamatta ajautunut pitämään itseäni jonkinlaisena AA-laisen viisauden ilmentymänä, en ehkä aivan kirjaimellisesti kuitenkaan. Puheenvuoroissani AA:ssa toin esiin, en ainoastaan sitä millainen typerys olin ollut vaan myös ja useimmiten niin kuinka paljon älykkäämpi olin tänään. Keskusteluissa en koskaan esittänyt kysymyksiä, jakelin vain vastauksia niihin. Pursusin AA-tietouttani joka salakavalasti alkoi rassata yhteydenpitoani toveriseuraan. Vahinko etten reagoinut ollenkaan erään jäsen kerran verratessa minua ennustajaan. Tosiasiassa, jaoin kokemustani ja se mitä kerroin oli rehellistä, mutta en paljastanut koko totuutta. Salasin kuulijoilta ratkaisemattomia ongelmia, tämän päivän hävettäviä salaisuuksia, joita en kyennyt myöntämään täydellisesti kenellekään. Olin raivoissani sille vanhalle AA ystävälleni joka puhkaisi rakentamani itsepetoksen ilmapallon, mutta hän oli oikeassa. Olin ollut niin kiireinen jakaessani toveruutta että olin unohtanut hyväksyä minkäänlaista sairastamista osalleni. Ystäväni lopulta kannusti minua tekemään jotain asian suhteen. Aloin paljastaa kaikki salaisuudet, lopulta jakaen 9
koko kokemukseni muutkin puolet, sisältäen niin ikävät kuin nolostuttavatkin osat asiasta. Uskokaa tai älkää, siitä syntyi vapauttava kokemus ja apu oli sanoinkuvaamattoman vahvistava. Yhäkin ihmettelen sitä että vammojensa tai sairautensa takia yksinäiset ja ulkomailla asuvat jäsenemme, jotka tuskin koskaan saavat mahdollisuuden osallistua kokouksiin, säilyttävät vaan yhtäjaksoisen raittiutensa. Mutta muistan myös sen tosiseikan että alun perin Grapevine lehden ilmestyminen käynnistyi sanoman vientinä kotirintaman AA-laisilta merentakaisille AA-laisille Toisen maailmansodan aikana. Mieleeni palaa kirje eräältä jäseneltä Normandiassa, jossa hän kirjoitti: Vaikka olenkin tuhansien kilometrien päässä, tiedän etten ole yksin, koska te kaikki olette aina kanssani hengessä. Lohtua myrskyssä Kun tulin AA:han, olin aktiivinen kirkkoni jäsen ja rukoilin päivittäin että jumala poistaisi juomahimoni. Ajattelin että jumalan pitäisi poistaa alkoholismini ilman että minun täytyisi liittyä AA:han. Ensimmäisen AA vuoteni aikana kuulin miehen jakavan tarinan pikku tytöstä joka pelkäsi ukkosenilmaa. Hänen äitinsä oli laittamassa lasta nukkumaan kun myrsky lähestyi. Pikku tyttö itki ja aneli ettei äiti jättäisi häntä yksin. Äiti lohdutteli häntä ja sanoi ettei hän olisi yksin vaan Jumala olisi hänen kanssaan. 10 Ehkäpä nuo eristyksissä olevat jäsenet kukaties sen tähden että heidän on turvauduttava niin vankasti kirjallisuuteemme aistivat paremmin kuin jotkut kokouksissa kävijät, kuten itsekin olen, toveriseuran merkityksen ja arvon. Heille jatkuvasti muistutetaan se tosiasia että Kahdessatoista Askeleessa todetaan; me myönsimme, me opimme uskomaan, me päätimme, me yritimme viedä sanomaa. Tämä kaunis me, tämä toinen toisiimme turvautuminen rakkauden veljeskunnassamme joka voi parantaa minun yksittäisen ihmisen sairaan sielun, kuten se myös liittää yhteen Toveriseuramme esitetään meille kaikille sanoissa Yhteisen menestyksemme tulisi olla ensisijalla; henkilökohtainen toipumisemme riippuu AA:n yhtenäisyydestä. Anonyymi O Sitten myrsky saapui ja salamat välkkyivät ja ukkonen jyrisi. Pikku tytön itku jatkui. Hänen äitinsä toisti, "Minähän sanoin ettei sinun tarvitse pelätä koska jumala on sinun kanssa." Pikku tyttö vastasi, "Tiedän, mutta haluan ihoa vierelleni." Uskon että jumala kuuli minun humalaiset rukoukseni elämäni myrskyissä ja johdatti minut AA:-han. Hän antoi ihmiset AA:ssa olemaan ihona vierelläni. AA GV 2/1997 Ann H., Buford, Georgia/Oswald.
Näin toimii perinteinen vaihtoehto Häkissä on viisi apinaa. Laitetaan banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat banaanin alapuolelle. Jonkin ajan kuluttua, joku apinoista lähtee kiipeämään banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Jonkin ajan kuluttua joku toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin - muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohtapuolin tikkaille pyrkivän kolmannen apinan aikeet estetään toisten toimesta. Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apina otetaan häkistäpois ja tilalle laitetaan uusi. Uusi Lehden voit tilata palvelukeskus Kolmion kotisivulta osoitteesta www.kolmio.org tai puh. numero: 09 712 058 Lehteä voit lukea myös netissä googlaamalla hakusanaksi Selvän nettiversio apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin. Kauhukseen apina huomaa, että muut käyvät sen kimppuun. Parin yrityksen jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaille johtaa joukkokuritukseen. Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu kuritukseen nyt innolla! Näin toimitaan kaikkien alkuperisten apinoiden kanssa. Joka kerta, kun uusi tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat tätä. Useimmilla ei ole mitään käsitystä. miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen, Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, ei yhtäkään häkissä olevaa apinaa ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania. Miksi???? koska niiden mielestä täällä on aina toimittu näin. Selvä ratkaisu verkkojulkaisu Tilaa Selvä 11
Kaksitoista käsitetttä Aloittelevan opas AA:n kolmen perinnön ymmärtämiseen Raittiuteni alkuaikoina AA:n kaksitoista käsitettä pysyivät arvoituksena pitkään. Arvoituksina ne eivät kiinnostaneet, koska niissä kokouksissa, joihin osallistuin, niihin harvoin viitattiin. Liian yksinkertaistettu käsitys palvelusta oli osana varhaista harjaantumistani raittiiksi. Minun tietoisuuteeni eivät tulleet maailman palvelun käsitteet, jotka tarjoavat periaatteita, kuten päättämisen oikeus, vähemmistön kuuleminen ja vetoamisen oikeus. Tulin vähitellen huomaamaan miten toipumisen, yhtenäisyyden ja palvelun kolmas sivu jäi vaille huomiota. Ei ole yllätävää, että olen ollut hidas oppimaan toipumisessani. Jopa ikkunoiden kaihtimiin painetut askeleet ja perinteet olivat vaikeaselkoisia ensimmäisissä kokouksissani. Tämä juoppo oli karttanut uskon järjestelmiä, jotka olivat syvällisiä kuin kymmenen käskyä. Minut oli kasvatettu ei-uskonnollisessa kodissa, jossa kehitin vahvan itseriittoisuuden ja itsenäisyyden tajun. Niinpä ei ollut yllättävää, että minulla oli tietoisuus siitä, mikä antaa pikaisen tyydytyksen, tosiasiassa se loi mallin elämiselle. Tai tuntuu siltä, että ainakin parin vuosikymmenen vahvalle juomiselle. Olin täynnä kielteisiä asenteita, kieroutuneita vaistoja, epäluuloja, taikauskoa ja alhaista itsetuntoa. Kävin mahtipontisella itsetunnollani jatkuvaa kamppailua. Olin valmistautumassa rajuun pohjalle menoon vuosien päivittäisen juomisen seurauksena. Vastustuksellani avun saantiin oli onnekseni vain jokunen päivä aikaa linnottautua, ennen kuin minut raahattiin ensimmäiseen kokoukseeni Istuessani siinä pelokkaana ja hämmentyneenä kuunnellen kolmea puhujaa, jotka jakoivat kokemuksiaan, toinen toisensa perään, minkälaista oli ennen, mitä tapahtui ja mitä on nyt. Silloin koin hengellisen muutoksen. Syvällä sisimmässäni, missä ennen oli vain tyhjä kohta, oli nyt toivoa. Kokouksen loppuessa eivät kaihtimien tekstit, kirkkaasti valaistu huone ja monet vieraat kasvot olleet enää uhkaavia. Ne pitivät sisällään lupauksen tuesta kaikkeen mitä oli tuleva, niihin sisältyi lupaus toipumisesta. Muutaman seuraavan viikon aikana, tullessani ulos pitkäaikaisen riippuvuuden sumusta, kuulin useiden puhujien kertovan tarinoissaan toipumisesta. Kun kuulin viittauksia askeliin ja miten ne vaikuttivat raittiina elämiseen, katsoin kaihtimia ja mietin minkälaiset hengelliset periaatteet niihin sisältyivät. Nämä ovat ne toipumisen askeleet, jotka otimme, oli kohta tuttu lause ja 12
silmäilinkin nykyhetken kokemuksiani nähdäkseni toimivatko askeleet uudessa elämässäni. Usein ne toimivat ja niin ne tulivat tutuiksi. Silloin tällöin muutaman ensimmäisen vuoden aikana, osuin kokouksiin, joiden huomio ei ollut toipumisessa, vaan siinä miten kokouksen tuli toimia, talousasioissa, sekä pikkuseikoissa, jotka herättivät keskustelua. Joskus kiihkeätäkin. Oli riittävästi tilaisuuksia tehdä havaintoja kokouksiin osallistujista, joilla oli hyvin vähän muuta yhteistä kuin alkoholiriippuvuus ja halu olla juomatta jakamalla kokemuksia, voimaa ja toivoa. Sellaisella uskomattomalla rodun, etnisyyden, kultuurin ja koulutuksen välisillä eroavaisuuksilla, puhumattakaan luonteiden moninaisuuksista ja yksilöllisistä neurooseista, meidän ei pitäisi kyetä istumaan yhdessä ja rauhallisesti sovitella niin laajaa mielipiteiden kirjoa, mitä tuodaan esille jokaisen esityksen myötä. Mutta silti, jokaisessa näistä kokouksista ryhmän omatunto nousee tukemaan yhteistä menestystäme. Kun kokous päättyy tukkanuottasille, joku kokemusta omaava kiinnittää huomion perinteeseen, jonka periaatteet ovat sovellettavissa esillä olevassa asiassa. Tulin näkemään, että kun kaksi tai useampi ihminen oli osallisena ja kiihdyksissä, AA:sta löytyy yhtenäistävät perinteet. Ensimmäisessä kohtaamisessani AA:n kanssa minua kehotettiin tekemään osuuteni ja auttamaan kokousten mahdollistamiseksi. Oli harva kokous, jossa oli palkattua apua, joten oli olennaista. että kukin jäsen myötävaikutti siihen että kokous onnistuisi. Kun tulin tutuksi toipumisen askelten ja sanomansaaton periaatteitten, ja vihdoin, niiden monien tapojen, jolla voi tehdä kaiken nimettömyyden hengessä, tuli palvelu tärkeäksi ja se rikastutti ja varmisti omaa raittiuttani. Koska vapaaehtoistyö ei ollut aktiivisen alkoholismini aikoihin osana elämääni, kokousten veto, palvelevaan puhelimeen vastaaminen ja sitoutuminen AA:n ulkopuolelle tiedottamaan pyydettäessä, olivat merkityksellisiä muutoksia ensisijaisille periaatteilleni ja tarjosivat tärkeitä harjoituksia luonteen rakentamisessa. Aloin ymmärtää AA:n kolmatta perintöä, palvelua. Vasta oltuani vuosikymmenen raittiina, omaten jonkin verran kokemusta, minusta tuli kotiryhmäni palveluedustaja. Tuolloin aloin tutustua Maailman Palvelun 12 Käsitteeseen. Jos askeleet ja perinteet olivat vaikeaselkoisia raittiuteni alussa, nyt käsitteet olivat sitä kaksin verroin. Henkiset periaatteet, jotka näin niissä, olivat tuttuja, ja toimivat jo raittiudessani. Niiden virallinen liikemiesmäinen sävy tuntui asettavan ne jokapäiväisen raittiina elämisen ulkopuolelle. Bill W. kirjoitti ne oltuaan pitkään liike-elämässä analyytik- 13
kona sekä johdettuaan lähes 25 vuotta AA-yhteisön rakennetta. Sitten vuonna 1962 Palveluvaltuusto hyväksyi käsitteet yhdeksi Palvelun Kolmesta Perinnöstä. AA:ta kokonaisuutena tuo sanoma ei ole saavuttanut. Käsitteet pysyvät edelleen luotettujen palvelijoiden harteilla palvelurakenteessa, vaikka toipuminen ja yhtenäisyys ovatkin tietoisia elemementtejä raittiina elämisessä. Kuitenkin monet jäsenet pitävät merkillisenä tämän tärkeän osan pois jättämisen ja ovat valmiit liittämään tämän sivun ohjelmaansa. Vaikka Bill nimesi kirjoituksensa Maailman Palvelun Kahdeksitoista Käsitteeksi, monet meistä ovat omaksuneet käsitteet tärkeiksi palvelutyöskentelyssämme ajattelemmepa niitä maailmanlaajuisina tai ei. Käsite yksi pitää sisällään käsityksen toveriseuran yhteisestä omastatunnosta, joka lisää ryhmien omaatuntoa ja yhteistä menestystä. Nämä ovat tärkeät edellytykset löytää lopullinen vastuu ja päätösvalta tehden mahdolliseksi tuen ryhmille, julkaisutoiminnalle sekä muille palveluille, jotka ovat tarpeen sanoman saattamiseksi. Toisessa käsitteessä me AA:laiset luovutamme koko yhteisömme äänen ja tehokkaan omantunnon palveluvaltuustolle alueilta valittujen edustajien kautta. Perinteinen päättämisen oikeus on esitetty näin kolmannessa käsitteessä henkisenä periaatteena ottaa vastuu toimivien ystävyyssuhteiden kehittämisessä ja ylläpidossa jäsentemme keskuudessa. Emme voi pakottaa ketään osallistumaan päätöksen tekoon, mutta päätöksen teon oikeus tulee olla, tai epäonnistumme yhteistyössä. Tämä oikeus mahdollistaa, että vähemmistön mielipiteet kuullaan sekä otetaan huomioon ja ettei enemmistö sanele päätöksiä. Äänestysryhmittymiä tulisi välttää. Ja kun kaikki on sanottu ja tehty, niin vetoamisen oikeus niinkuin se viidennessä käsitteessä kerrotaan, tulisi vallita ottaen tarkoin huomioon yksittäisetkin valituksen aiheet. Käsitteet kuusi - kahdeksan kuvailevat yhteistä rakennetta, yhteyttä luottamushenkilöiden, Palveluneuvoston sekä Palveluvaltuuston kesken. Sen tulisi toimia siten, että AA:n asiat ja jäsentemme henkinen työ tulee tiedoksi toinen toisilleen kaikilla yhteisömme toiminnan tasoilla. Toveriseurassa, jossa vallitsee varsinainen demokratia, jossa kaikki ovat samanarvoisia ja jossa kenelläkään ei ole käskyvaltaa, käsite yhdeksän muistuttaa meille hyvän palvelujohtajuuden tarpeellisuudesta kaikilla tasoilla. Meidän järkevä ja tarkoituksenmukainen tapamme valita palvelutoiminnan johtajat sekä vaihtovuoroisuuden noudattaminen ovat palvelleet meitä hyvin. Käsite 10 vaatii meiltä kykyä sopeuttaa yhteen palveluvastuu päätäntävallan kanssa, jotta luotettu palvelija voi suorit- 14