KIRJALLINEN KYSYMYS 645/2001 vp Sairausvakuutus- ja kansaneläkevakuutusmaksun periminen Ruotsista saatavasta eläkkeestä Eduskunnan puhemiehelle EY:n tuomioistuin on 10.5.2001 tehnyt päätöksen asiassa, jossa Rovaniemen hallinto-oikeus pyysi ennakkoratkaisua eräistä kysymyksistä, jotka liittyvät sosiaaliturvamaksujen perimiseen Ruotsista saatavista eläkkeistä Suomessa asuvilta henkilöiltä (asia C-389/99). Asia perustuu Torniossa asuvan Sulo Rundgrenin valitukseen, jossa hän on vaatinut niiden kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen poistamista, jotka häneltä on peritty Ruotsista saadusta eläkkeestä. EY:n tuomioistuimen päätös on Rundgrenin valitusta puoltava. Päätöksestä ilmenee, että EY:n sosiaaliturva-asetus estää eläkemaksujen perimisen, kun edunsaaja saa vastaavaa tarkoitusta varten etuuksia, joiden kustannuksista vastaa toinen valtio. Päätöksen mukaan sosiaaliturva-asetuksessa ei anneta Suomen valtiolle oikeutta vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisia sairausvakuutusmaksuja, jotka lasketaan toisen jäsenvaltion maksaman eläkkeen perusteella. Näissä asioissa tuomioistuimen kanta on selvästi erilainen kuin Suomen hallituksen edustama kanta. EY:n sosiaaliturva-asetus tuli Suomessa voimaan jo ETA-sopimuksen myötä 1.1.1994, joten EY:n tuomioistuimen päätöksen voi katsoa koskevan aikaa vuodesta 1994 eteenpäin. Samansuuntaisen kannanoton sairausvakuutusmaksusta esitti jo EU:n komissio vastauksessaan Esko Seppäsen ja allekirjoittaneen kanteluun vuodelta 1996. Kantelu koski paluumuuttajien ns. kaksinkertaista verotusta. Kun Suomessa asuva, aikaisemmin Ruotsissa työskennellyt henkilö saa eläkettä sekä Suomesta että Ruotsista, Suomessa sovelletaan näiden tulojen verotuksessa ns. vapautusmenetelmää. Siinä Ruotsista saatu tulo lisätään Suomessa verotettavaan tuloon, mutta Ruotsista saatua tuloa vastaava osuus vähennetään Suomessa maksettavasta verosta. Vapautusmenetelmä ei koske kuitenkaan sairausvakuutusmaksua, joka kohdistuu siten täysimääräisesti myös Ruotsista saatavaan eläkkeeseen. Myös eläkeläisten korotettu sairausvakuutusmaksu peritään kokonaisuudessaan Ruotsista saatavasta eläkkeestä. Ennen vuotta 1996 tämä koski myös kansaneläkevakuutusmaksua, jota siihen asti perittiin sekä palkansaajilta että eläkeläisiltä. Paluumuuttajaeläkeläiset ovat kokeneet tämän hyvin epäoikeudenmukaiseksi, ja asia on ollut usein esillä eduskunnassa mm. kirjallisissa kysymyksissä. EY:n tuomioistuimen käsittelemässä tapauksessa henkilö sai eläkettä pelkästään Ruotsista, mutta ei lainkaan Suomesta. Kansaneläkkeen pohjaosan poistamisen jälkeen on entistä enemmän sellaisia Suomessa asuvia henkilöitä, jotka saavat eläkettä vain Ruotsista tai muusta EU-valtiosta, mutta eivät lainkaan Suomesta. EY:n tuomioistuimen päätös koskettanee siten jo sinänsä merkittävää eläkeläisryhmää. On kuitenkin selvää, että EY:n tuomioistuimen päätöstä on sovellettava myös niissä tapauksissa, joissa Suomessa asuva henkilö saa eläkettä sekä Ruotsista että Suomesta. Muutenhan voi syntyä kohtuuton rajanveto-ongelma. Pienikin Suomesta saatava eläke johtaisi siihen, että sairausvakuutusmaksu peritään kokonaisuudessaan Versio 2.0
myös Ruotsista saatavasta eläkkeestä. Voisi syntyä tapauksia, joissa eläkeläisen kannattaisi jopa kokonaan luopua Suomesta saatavasta eläkkeestä, koska se johtaisi vapautumiseen sairausvakuutusmaksusta. Kestävä ratkaisu voi olla vain se, että paluumuuttajien Ruotsista saamat eläkkeet vapautetaan kokonaan Suomen sairausvakuutusmaksusta. EY:n tuomioistuimen päätöksen perusteella Ruotsista saaduista eläkkeistä perityt kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksut vuodesta 1994 eteenpäin on syytä maksaa takaisin niille henkilöille, jotka ovat samanlaisessa asemassa kuin asian vireille pannut Sulo Rundgren. Jos päätöstä tulkitaan laajemmin, se koskee kaikkia Suomessa asuvia paluumuuttajia, jotka saavat eläkettä Ruotsista. Liikaa perittyjen verojen palauttamisen pitäisi tapahtua mahdollisimman joustavasti ja automaattisesti oikaisumenettelynä. Tämän ohella Suomen lainsäädäntöä pitäisi muuttaa siten, että se on sopusoinnussa EY:n tuomioistuimen tuomion kanssa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Suomessa asuvien henkilöiden Ruotsista saatavien eläkkeiden verottamista koskeva EY:n tuomioistuimen päätös otetaan huomioon Suomen lainsäädännössä ja että tämän päätöksen valossa eläkeläisiltä liikaa perityt verot palautetaan mahdollisimman joustavasti asianomaisille? Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2001 Esko-Juhani Tennilä /vas 2
Ministerin vastaus KK 645/2001 vp Esko-Juhani Tennilä /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko-Juhani Tennilän /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 645/2001 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että Suomessa asuvien henkilöiden Ruotsista saatavien eläkkeiden verottamista koskeva EY:n tuomioistuimen päätös otetaan huomioon Suomen lainsäädännössä ja että tämän päätöksen valossa eläkeläisiltä liikaa perityt verot palautetaan mahdollisimman joustavasti asianomaisille? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomen sosiaaliturva perustuu ansiotyön lisäksi asumiseen. Suomessa asuvat henkilöt ovat turvattuja sairausvakuutus- ja kansaneläkelaissa tarkoitetulla tavalla. Kansaneläkettä ei sen vähimmäisturvaluonteen vuoksi makseta, jos työeläkkeen määrä ylittää kansaneläkelaissa säädetyn rajatulon. Suomessa asuvat henkilöt osallistuvat sairausvakuutusjärjestelmän rahoitukseen sairausvakuutusmaksun muodossa. Vuoden 1995 loppuun saakka Suomessa perittiin myös kansaneläkevakuutusmaksua. Kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksu ovat veronluonteisia maksuja, jotka on määrätty henkilölle kunnallisverotuksessa todetun veroäyrin perusteella. Neuvoston asetuksen 1408/71 28 a ja 33 artiklan mukaan vakuutetun sairausvakuutusmaksua ei saa kuitenkaan periä sellaiselta Suomessa asuvalta eläkeläiseltä, jolla ei ole oikeutta saada eläkettä Suomesta. Asetuksen 1408/71 säännökset ovat sellaisenaan Suomessa sovellettavaa oikeutta. EY:n tuomioistuin antoi 10. päivänä toukokuuta 2001 ennakkoratkaisun, jonka mukaan Ruotsista eläkettä saaneelta henkilöltä ei olisi saanut periä vakuutetun kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksua, koska hänelle ei maksettu eläkettä Suomesta. Ratkaisu tehtiin Rovaniemen hallinto-oikeuden asiaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön perusteella. EY:n tuomioistuimen mukaan maksuja ei olisi kyseisessä tapauksessa saanut periä, koska henkilölle ei tosiasiallisesti maksettu eläkettä Suomesta. Ratkaisun mukaan merkitystä ei ollut sillä, olisiko henkilöllä ollut periaatteellinen oikeus eläkkeeseen Suomesta. EU:n lainsäädännöllä on luotu yhteys eläkkeen maksamisen ja sairaanhoidon kustannuksista vastaamista koskevan velvollisuuden välille. Koska eläkettä ei maksettu Suomesta, myöskään sairausvakuutusmaksua ei olisi saanut periä. EY:n tuomioistuin katsoi, että asetuksen 33 artiklassa oleva maksun perimiskielto koskee sairausvakuutusmaksun lisäksi myös vakuutetun kansaneläkevakuutusmaksua. Tuomioistuimen ratkaisussa on otettu kantaa siihen, miten EU:n lainsäädäntöä on edellä kerrotussa tapauksessa tulkittava. Rovaniemen hallinto-oikeus antaa EY:n tuomioistuimen ratkaisun perusteella oman päätöksensä kyseessä olevan henkilön osalta. Hallinto-oikeuden päätöksestä on mahdollista valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka päätös on lopullinen. Vaikka EY:n tuomioistuimen ratkaisu ei vastaa kaikkiin asiaan liittyviin kysymyksiin, on selvää, että kansallinen tuomioistuin on sidottu EY:n tuomioistuimen tulkintaan, ja vastaavat tapaukset on oikaistava. Oikaisu koskee vakuutetun kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun mää- 3
Ministerin vastaus räämistä tapauksissa, joissa henkilö ei ole saanut eläkettä Suomesta. Vaikka eläkeläisiltä perityn kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksun oikaisussa sovelletaan verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä, kyseessä ei ole verotuksen vaan sosiaaliturvamaksujen oikaisu. Mainitun lain mukaan oikaisu voidaan tehdä maksuvelvollisen hyväksi viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien. Käytännössä oikaisu voi siten verotusmenettelystä annetun lain ja aikaisemmin sovelletun verotuslain perusteella koskea vuonna 1995 tai sen jälkeen maksettuja kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksuja. Henkilöt, jotka saavat eläkettä EU- tai ETAmaasta, mutta joilla ei ole eläketuloa Suomesta, voivat ottaa yhteyttä verottajaan tehdäkseen oikaisupyynnön. Tällaisia tapauksia on alustavasti arvioitu olevan muutama sata. Verohallinnon kanssa selvitetään parhaillaan, voidaanko kaikki kyseessä olevat tapaukset oikaista viranomaisaloitteisesti. Myös Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoista on mahdollista saada toimintaohjeita. EY:n tuomioistuimen ratkaisu vastaa vain siihen kysymykseen, miten lainsäädäntöä on tulkittava tilanteessa, jossa henkilölle ei makseta eläkettä asuinvaltiostaan. EY-tuomioistuimen ratkaisu jättää tulkinnanvaraiseksi, miten sairausvakuutusmaksu tulisi määrätä sellaisissa tapauksissa, joissa eläkettä maksetaan EU- tai ETA-maan lisäksi myös Suomesta. Viime kädessä ratkaisu vireillä olevien asioiden osalta jää tuomioistuimille. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää yhdessä kansaneläkejärjestelmän ja verohallinnon kanssa, miltä osin EY:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu mahdollisesti edellyttää vakuutetun sairausvakuutusmaksun perimistä koskevien säännösten muuttamista Suomessa ja kuinka ennakkoratkaisussa tarkoitetut kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksut voidaan mahdollisimman joustavasti palauttaa. Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2001 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 4
Ministerns svar KK 645/2001 vp Esko-Juhani Tennilä /vas Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko- Juhani Tennilä /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 645/2001 rd: Vad ämnar regeringen göra för att EGdomstolens beslut om beskattningen av sådana pensioner som i Finland bosatta personer erhåller från Sverige beaktas i vår lagstiftning och att de skatter som till följd av detta beslut har uppburits för mycket av pensionärer återbärs så smidigt som möjligt till de berörda personerna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Socialskyddet i vårt land grundar sig förutom på förvärvsarbete dessutom på boende. Personer bosatta i Finland är tryggade på det sätt som avses i sjukförsäkrings- och folkpensionslagen. Folkpension betalas inte till följd av dess karaktär av minimiskydd om arbetspensionsbeloppet överstiger den inkomst som anges som gräns i folkpensionslagen. I Finland bosatta personer deltar i finansieringen av sjukförsäkringssystemet i form av en sjukförsäkringspremie. Till utgången av år 1995 uppbars i Finland också en folkpensionspremie. Folkpensions- och sjukförsäkringspremien är avgifter av skattenatur som har påförts en person på grundval av det skatteöre som har fastställts i kommunalbeskattningen. Enligt artikel 28 a och 33 i rådets förordning (EEG) nr 1408/71 får försäkrades sjukförsäkringspremie likväl inte uppbäras av en sådan i Finland bosatt pensionär som inte har rätt att få pension från Finland. Bestämmelserna i förordning 1408/71 är som sådana rätt som skall tillämpas i Finland. EG-domstolen meddelade den 10 maj 2001 ett förhandsavgörande, enligt vilket försäkrades folkpensions- och sjukförsäkringspremie inte borde ha fått uppbäras av en person som fått pension från Sverige, eftersom pension från Finland inte hade betalts till personen i fråga. Avgörandet meddelades på grundval av en anhållan om förhandsavgörande gällande ett ärende vid förvaltningsdomstolen i Rovaniemi. Enligt EGdomstolen skulle premier i ifrågavarande fall inte ha fått uppbäras, eftersom pension från Finland faktiskt inte hade betalts till personen i fråga. Enligt avgörandet hade det inte någon betydelse huruvida personen i fråga skulle ha haft principiell rätt till pension från Finland. Genom EU-lagstiftningen har en förbindelse skapats mellan betalningen av pension och skyldigheten att svara för kostnaderna för sjukvården. Eftersom pensionen inte betalades från Finland skulle inte heller sjukförsäkringspremie ha fått uppbäras. EG-domstolen ansåg att förbudet i artikel 33 i förordningen gällande uppbärande av avgift gäller inte bara sjukförsäkringspremien utan också försäkrades folkpensionspremie. I domstolens avgörande har ställning tagits till på vilket sätt EU-lagstiftningen i det ovan angivna fallet skall tolkas. Förvaltningsdomstolen i Rovaniemi meddelar på grundval av EG-domstolens avgörande sitt eget beslut beträffande personen i fråga. Det är möjligt att anföra besvär över förvaltningsdomstolens beslut hos högsta förvaltningsdomstolen, vars beslut är slutgiltigt. Fastän EG-domstolens avgörande inte ger svar på alla frågor som anknyter till ärendet är det helt klart att en nationell domstol är bunden till EGdomstolens tolkning och att motsvarande fall 5
Ministerns svar skall rättas. Rättelsen gäller fastställandet av försäkrades folkpensions- och sjukförsäkringspremie i sådana fall där en person inte har erhållit pension från Finland. Fastän bestämmelserna i lagen om beskattningsförfarande tillämpas vid rättelse av sådana folkpensions- och sjukförsäkringspremier som uppburits av pensionärer, är det inte fråga om skatterättelse utan om rättelse av socialskyddsavgifter. Enligt nämnda lag kan rättelse göras till den skattskyldiges fördel inom fem år från ingången av året efter det då beskattningen slutförts. I praktiken kan rättelsen således på grundval av lagen om beskattningsförfarande och den tidigare tillämpade beskattningslagen gälla folkpensions- och sjukförsäkringspremier som betalts 1995 eller därefter. Personer som får pension från ett EU- eller EES-land, men som inte har pensionsinkomst från Finland, kan ta kontakt med skattemyndigheterna för att göra ett rättelseyrkande. Det har preliminärt uppskattats att det finns några hundra dylika fall. Det utreds som bäst i samarbete med skatteförvaltningen huruvida alla ifrågavarande fall kan rättas på initiativ av myndigheterna. Det är möjligt att även av Folkpensionsanstaltens lokalbyråer få anvisningar om hur man skall gå till väga. EG-domstolens avgörande svarar endast på den fråga som gäller på vilket sätt lagstiftningen skall tolkas i en situation där pension inte betalas till en person från den stat där han är bosatt. EGdomstolens avgörande är inte entydigt när det gäller på vilket sätt sjukförsäkringspremien skall fastställas i sådana fall där pension betalas inte bara från ett EU- eller EES-land utan också från Finland. I sista hand blir det domstolarnas uppgift att avgöra anhängiga ärenden. Social- och hälsovårdsministeriet utreder tillsammans med folkpensionssystemet och skatteförvaltningen till vilken del EG-domstolens förhandsavgörande eventuellt förutsätter att de bestämmelser som gäller uppbärande av försäkrades sjukförsäkringspremie ändras i Finland och på vilket sätt de folkpensions- och sjukförsäkringspremier som avses i förhandsavgörandet kan återbäras så smidigt som möjligt. Helsingfors den 1 juni 2001 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 6