KIRJALLINEN KYSYMYS 977/2005 vp Tukkipuupula ja metsäverotuksen muuttuminen Eduskunnan puhemiehelle Euroopassa sahatavaran hinta on alhaalla, ja kotimaassa tukkien hinta on noussut sahojen kestokyvyn ylärajoille. Maamme puukauppa on vaikeuksissa. Metsäalan Asiantuntijat ry:n tutkimusten mukaan lokakuun luvut ovat jopa 34 prosenttia alemmat kuin vuotta aiemmin. Metsäalalla uskotaan, että näillä näkymin Suomen sahoilla on ensi keväänä edessään yt-neuvotteluja ja irtisanomisia. Syynä on pula kohtuuhintaisesta puusta. On kestämätöntä, että puuta on, mutta se on liian kallista sahattavaksi. Tehtyjen laskelmien mukaan raaka-aineen hinta haukkaa tällä hetkellä noin kolme neljäsosaa sahaustoiminnan kustannuksista ja on näin muodostunut sahateollisuuden keskeiseksi ongelmaksi. Tähän epäkohtaan tulee valtiovallan puuttua. Puun tarjonta tulee sovittaa siten, että sahat saavat kotimaista puuta. Tukkipuun saatavuus kohtuuhintaan on välttämätöntä kotimaisen sahaustoiminnan jatkumiseksi. Suuryritykset ovat jo siirtäneet osan toiminnastaan Venäjän puolelle halvemman raakaaineen ja työvoiman perässä; nyt vaarassa ovat maamme lukuisat pienet sahat. Metsäverotus muuttuu vuodenvaihteessa kokonaan myynnin verottamiseksi. Kolmentoista vuoden siirtymävuoden jälkeen pinta-alaverotus poistuu. Vielä tänä vuonna eletään siirtymäkautta, jossa osa metsänomistajista noudattaa pintaalaverotusta. He ovat jo metsäveronsa maksaneet ja saavat puukaupasta tulevat rahat puhtaana käteen. Ne metsänomistajat, joilla on puustoisimmat tilat, jäivät pinta-alaverotuksen piiriin. Verohyödyn saadakseen he ovat myyneet puuta paljon, mutta nyt vuodenvaihteen jälkeen heillä ei ole samanlaista kiinnostusta myydä puitaan. Metsien pinta-alaverotuksesta myyntitulojen verotukseen siirtyminen on ollut virhe, ja tämä virhe pitää nyt korjata. Metsää tulisi verottaa jatkossakin laskennallisen kasvun mukaan. Puukaupan tyrehtyminen on isku maamme työllisyydelle, sillä ala työllistää Suomessa tuhansia ihmisiä. Puukauppa vaikuttaa myönteisesti maaseudun työllisyyteen ja talouselämään. On muistettava, että metsureiden ja sahatyöntekijöiden lisäksi puukauppa työllistää myös paljon ihmisiä kuljetuspalveluissa, puunkorjuussa ja metsänhoidossa. Myös kantorahatulot ovat huomattavat. Puunjalostusta on kehitettävä edelleen, jotta kilpailukykymme maailmalla säilyy. Huonekaluiksi jalostettuna puusta saa paremman hinnan, ja tätä kautta työpaikkoja syntyy maahamme lisää. Suomi elää tulevaisuudessakin metsästä: puun jalostaminen ja hyödyntäminen ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä, koska kasvavaa metsää ei voida siirtää globaalin talouden paineessa ulkomaille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kotimaisen tukkipuun saatavuuden parantamiseksi ja sen hinnan kohtuullistamiseksi ja miten hallitus aikoo korjata metsäverotuksen muuttumisen aiheuttaman vinoutuneen tilanteen puukaupan alalla? Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2005 Matti Kangas /vas 2
Ministerin vastaus KK 977/2005 vp Matti Kangas /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 977/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kotimaisen tukkipuun saatavuuden parantamiseksi ja sen hinnan kohtuullistamiseksi ja miten hallitus aikoo korjata metsäverotuksen muuttumisen aiheuttaman vinoutuneen tilanteen puukaupan alalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääomatulojen verotuksen uudistamisen yhteydessä siirryttiin vuoden 1993 alusta metsäverotuksessa arvioituun keskimääräiseen verotukseen perustuvasta verotuksesta todellisten tulojen verottamiseen. Vaikka pinta-alaperusteisella verotuksella oli eräitä etuja, sen haittapuolena oli erityisesti veronmaksukyvyn jääminen huomioon ottamatta. Suurimpana epäkohtana pidettiin verotuksen perustumista keskimääräisiin tuottoihin. Tilan puuston määrällä ja rakenteella ei ollut merkitystä tilan verotukseen, vaan verotuksen taso määräytyi metsän arvioidun tuoton perusteella. Vaikka verotus oli lievää, se koettiin ankaraksi ja jopa epäoikeudenmukaiseksi niissä tapauksissa, joissa ei ollut mahdollisuutta saada metsästä tuloa joko siitä syystä, että puuta ei ollut hakattavissa tai että markkinat olivat epäsuotuisat. Pinta-alaverotuksen toimittamista varten käytettiin veroluokituksiin runsaasti voimavaroja ja järjestelmän ylläpito työllisti runsaasti useita viranomaisia. Edellä esitetyistä epäkohdista johtuen pintaalaperusteisesta metsäverojärjestelmästä on luovuttu, ja vuoden 2006 alusta alkaen metsätulojen verotus perustuu yksinomaan todellisiin puun myyntituloihin sekä todellisiin myyntitulojen hankintamenoihin. Puun myyntitulo on lisäksi aina pääomatuloa. Puun myyntituloon perustuvassa metsäverojärjestelmässä verorasitus kohdistuu oikeudenmukaisemmin niihin metsänomistajiin, jotka saavat todellista myyntituloa. Lisäksi uusi järjestelmä on aikaisempaa järjestelmää hallinnollisesti edullisempi ja tarkoituksenmukaisempi. Metsäverotusjärjestelmää uudistettaessa erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, miten siirtymäkausi järjestetään. Siirtymäkausi katsottiin välttämättömäksi erityisesti niissä metsissä, joista puun myyntitulojen verotuksen voimaan tullessa ei pitkään aikaan ollut saatu hakkuutuloa, mutta joista oli kuitenkin maksettu pinta-alaperusteista veroa. Pitkällä 13 vuoden pituisella siirtymäkaudella haluttiin varmistaa, että kertaalleen verotettu kasvu ehditään realisoida hakkuin ilman puun myyntitulon verotusta. Tilan hakkuumahdollisuudet ja niiden suunniteltu käyttö ovat tutkimusten mukaan olleet tärkeimpiä perusteita valita pinta-alaperusteinen metsäverojärjestelmä siirtymäkauden ajaksi. Jos tilalla oli runsaasti hakkuumahdollisuuksia, pinta-alaverotus koettiin edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Näin valitessaan metsänomistaja on arvioinut saavansa siirtymäajan kuluessa myydyksi hakkuusäästön ilman myyntiveroa. Siirtymäkauden tarkoitus oli nimenomaan antaa mahdollisuus realisoida hakkuusäästöt ilman myyntiveroa. Tutkimuslaitosten suhdannekatsauksissa on ennustettu vientimarkkinoiden positiivista kehitystä. Tuotekohtaista hintojen nousua ja metsä- 3
Ministerin vastaus teollisuuden korkeita käyntiasteita on odotettavissa paperi- ja selluteollisuudessa. Tämä kasvattaa myös teollisuuden puunostotarvetta. Puun tarvelaskelmien perusteella vuoden 2006 aikana puunkäyttö kasvaa kuluvan vuoden käyttömääristä. On kuitenkin otettava huomioon, että pystyvarantoja supistamalla ja tuontipuulla katetaan suurin osa käyttötarpeen noususta. Myös verotuksen siirtymäkauden järjestelyllä on ollut jokin vaikutus puun tarjontaan ja puumarkkinoilla etenkin siirtymäkauden loppuvaiheessa ja sen päättymisen jälkeen. Noin 70 % metsänomistajista siirtyi vuoden 1993 alusta puun myyntitulon verotukseen. Puun tarjonta ja metsänomistajien halukkuus myydä metsää tulevat lähivuosina lisääntymään, kun näiden metsänomistajien omistamien metsien puusto tulee hakkuuvaiheeseen. Hallituksella ei ole suunnitteilla muutoksia vuoden 2006 alusta lopullisesti vakiinnutetun metsäverojärjestelmän perusteisiin eikä rakenteeseen. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2005 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 977/2005 vp Matti Kangas /vas Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 977/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta i syfte att förbättra tillgången på inhemskt timmerträd och i syfte att göra dess pris rimligare och hur ämnar regeringen korrigera den snedvridna situation inom virkeshandeln som förorsakats av ändringen av skogsbeskattningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I samband med revideringen av kapitalinkomstbeskattningen övergick man inom skogsbeskattningen vid ingången av 1993 från beskattning som byggde på en kalkylerad genomsnittlig avkastning till beskattning av de faktiska inkomsterna. Trots att det fanns vissa fördelar med en arealbaserad beskattning, hörde till nackdelarna med systemet i synnerhet det faktum att skogsägarens skattebetalningsförmåga lämnades obeaktad. Att beskattningen baserade sig på genomsnittlig avkastning ansågs vara den största nackdelen. För beskattningen av lägenheter hade trädbeståndets omfattning och struktur ingen betydelse, utan nivån på beskattningen fastställdes utifrån den kalkylerade avkastningen av skogen. Även om beskattningen var lindrig, upplevdes den som sträng och rentav orättvis i de fall då det inte fanns möjligheter att få någon inkomst av skogen, antingen på grund av det inte fanns några träd att hugga eller att marknaden var ogynnsam. Vid verkställandet av arealbeskattningen användes omfattande resurser för skatteklassificeringar, och upprätthållandet av systemet sysselsatte flera myndigheter. Till följd av ovan nämnda missförhållanden har man frångått den arealbaserade skogsbeskattningen och från och med ingången av 2006 baserar sig beskattningen av skogsinkomster enbart på de verkliga intäkterna av virkesförsäljningen samt på de verkliga utgifterna för anskaffningen av försäljningsintäkterna. Intäkter av virkesförsäljning utgör dessutom alltid kapitalinkomster. I ett skogsbeskattningssystem som baserar sig på inkomster av virkesförsäljning fördelar sig skattebördan mera rättvist mellan de skogsägare som har verkliga försäljningsinkomster. Vidare är det nya systemet administrativt sett med fördelaktigt och ändamålsenligt än det tidigare systemet. Vid reformen av skogsbeskattningssystemet fästes särskild uppmärksamhet vid övergångsperioden. En övergångsperiod ansågs nödvändig särskilt i de skogar där avverkningen, när beskattningen av inkomsterna av virkesförsäljning trädde i kraft, under en längre tid inte hade gett några inkomster, men för vilka skogsägarna ändå hade betalat en arealbaserad skatt. Syftet med en lång övergångsperiod på 13 år var att säkerställa att man genom avverkningar hinner realisera den tillväxt som redan en gång beskattats, utan att intäkterna av virkesförsäljningen beskattades. Lägenhetens avverkningsmöjligheter och ett medvetet utnyttjande av möjligheterna var enligt undersökningar en av de viktigaste orsakerna till att skogsägarna valde ett arealbaserat beskattningssystem för övergångsperioden. Om lägenhetens avverkningsmöjligheter var stora, upplevdes arealbeskattningen som ett fördelaktigare alternativ. Med detta val gjorde skogsägaren bedömningen att han eller hon under övergångsperio- 5
Ministerns svar den skall kunna sälja avverkningsinbesparingarna utan att behöva betala skatt på försäljningen. Syftet med övergångsperioden var uttryckligen att ge skogsägarna möjlighet att realisera avverkningsinbesparingarna utan att behöva betala skatt på försäljningen. I forskningsanstalternas konjunkturöversikter har förutspåtts en positiv utveckling av exportmarknaden. Produktspecifika prisstegringar och höga drifttider inom skogsindustrin kan väntas inom pappers- och cellulosaindustrin. Detta ökar också industrins behov av att köpa virke. Enligt behovsberäkningar gällande virke ökar virkesanvändningen år 2006 jämfört med i år. Man måste dock beakta att genom att reducera den rotstående skogen samt importera virke kan man täcka största delen av det ökade användningsbehovet. Även arrangemangen under övergångstiden när det gäller beskattningen har haft en viss inverkan på utbudet av virke och på virkesmarknaden i synnerhet i slutet av övergångsperioden och efter övergångsperioden. Vid ingången av 1993 övergick ca 70 % av skogsägarna till beskattning av intäkterna av virkesförsäljningen. Virkesutbudet och skogsägarnas vilja att sälja skog kommer att öka under de närmaste åren då virkesförrådet i dessa skogsägares skogar når avverkningsskedet. Regeringen har inga planer på att ändra vare sig grunderna eller strukturen för det nuvarande skogsbeskattningssystem som definitivt etablerats från och med ingången av 2006. Helsingfors den 22 december 2005 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6