VAASAN YLIOPISTO FILOSOFINEN TIEDEKUNTA HALLINTOTIETEELLISTEN TÖIDEN KIRJOITUSOHJEET Lukuvuosi 2013 2014 Päivitetty 28.5.2013 VAASA 2013
1 SISÄLLYSLUETTELO KUVIOLUETTELO 3 sivu TIIVISTELMÄ 5 1. OHJEIDEN KÄYTTÖ 7 2. TUTKIMUSPROSESSI 8 2.1. Tutkimusprosessi pääpiirteittäin 8 2.2. Tutkimusaiheen valinta 9 2.3. Tutkimuksen suunnittelu 10 2.4. Tutkimustehtävän täsmentäminen ja viitekehyksen asettaminen 11 2.5. Tutkimusaineiston hankinta ja käsittely 12 2.6. Johtopäätökset 14 2.7. Raportointi 14 3. KIRJALLISET TYÖT 16 3.1. Kandidaattiseminaari 16 3.2. Kandidaatintutkielma 16 3.3. Harjoitteluraportti 17 3.4. Tutkimusseminaari 18 3.5. Tieteellinen kirjoittaminen 19 3.6. Pro gradu -tutkielma 19 3.6.1. Pro gradu -tutkielman rooli, arviointikriteerit ja tutkielmatyöskentely 19 3.6.2. Pro gradu -tutkielman tarkastaminen ja hyväksyminen 22 3.6.3. Kypsyysnäyte 23 3.7. Todistuspyyntölomake 24 4. ULKOISIA VAATIMUKSIA 25 4.1. Kannesta kanteen 25 4.2. Lähdeviitteet 31
2 4.2.1. Yleistä viitteiden käytöstä 31 4.2.2. Lähdeviitteen kohdistaminen 32 4.2.3. Kirjallisuus- ja artikkeliviitteen sisältö 34 4.2.4. Virallislähdeviitteen sisältö 38 4.2.5. Muut lähdeviitteet 45 4.3. Lähdeluettelo 46 4.3.1. Yleisiä näkökohtia 46 4.3.2. Kirjat ja julkaisusarjat 47 4.3.3. Artikkelit 50 4.3.4. Muu lähdeaineisto 52 LÄHDELUETTELO 56 LIITTEET LIITE 1. Kandidaattiseminaari- ja seminaariesitelmän kannen malli 58 LIITE 2. Kandidaatintutkielman kannen malli 59 LIITE 3. Harjoitteluraportin/luentopäiväkirjan kannen malli 60 LIITE 4. Pro gradu -tutkielman kannen malli 61 LIITE 5. Pro gradu -tutkielman kannen malli (englanninkielinen) 62 LIITE 6. Tiivistelmäsivun malli 63 LIITE 7. Tiivistelmäsivun malli (englanninkielinen) 64 LIITE 8. Kandidaatintutkielman arviointilomake 65 LIITE 9. Pro gradu -tutkielman arviointilomake 66 LIITE 10. Pro gradu -tutkielmien arviointikriteerit 67 LIITE 11. Kypsyysnäytteen kielitaitovaatimukset 70 LIITE 12. Ohjeita luentopäiväkirjan laatimista varten 71 LIITE 13. Ohjeita tekstinkäsittelyohjelman käyttämiseen 73 LIITE 14. Tutkimuspyynnön/saatekirjeen malli 74 LIITE 15. Lyhenneluettelon malli 76 LIITE 16. Pro gradu -tutkielmien verkkojulkaiseminen 77
3 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Tutkimusprosessin vaiheet 8 Kuvio 2. Tutkielmatyöskentely ja valmistuminen 21
4
5 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- VAASAN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Tekijä: Etunimi Sukunimi Pro gradu -tutkielma: Pääotsikko: Mahdollinen alaotsikko Tutkinto: Hallintotieteiden maisteri Oppiaine: Aluetiede/Julkisjohtaminen/Julkisoikeus/Sosiaali- ja terveyshallintotiede/sosiologia Työn ohjaaja: Etunimi Sukunimi Valmistumisvuosi: 201x Sivumäärä: xx ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- TIIVISTELMÄ: Tutkimuksen tausta Tutkimustehtävä/tutkimusongelma Teoria/keskeiset käsitteet Käytetty metodi ja aineistot Keskeiset havainnot ja tulokset Keskeiset johtopäätökset ja tulkinnat ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- AVAINSANAT: (opinnäytteissä suositeltava avainsanasto löytyy verkosta osoitteesta: http://vesa.lib.helsinki.fi)
6
7 1. OHJEIDEN KÄYTTÖ Näiden kirjoitusohjeiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa hallintotieteiden opintoihin kuuluvien kirjallisten töiden muotoa ja rakennetta Vaasan yliopistossa. Hallintotieteiden kandidaatin ja hallintotieteiden maisterin tutkintoihin vaadittavat kirjalliset työt ja tutkimusprosessin ominaispiirteet sekä kirjalliset muotoseikat noudattavat pitkälti samoja periaatteita aluetieteessä, julkisjohtamisessa, julkisoikeudessa sekä sosiaali- ja terveyshallintotieteessä. Tieteenalojen erilaisista perinteistä johtuvista eroista mainitaan erikseen. Ohjeita suositellaan noudatettavan heti ensimmäisistä kirjallisista töistä lähtien, jolloin niiden noudattaminen pro gradu -tutkielmavaiheessa on selvempää eikä aiheuta uutta omaksuttavaa. Ohjeita soveltaessaan opiskelijan tulee noudattaa johdonmukaisuutta. Lisätietoja opinnäytteiden teosta löytyy aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Esimerkkejä tällaisesta kirjallisuudesta on lueteltu lähdeluettelossa. Kirjoitusohjeiden alkupuolella tarkastellaan tutkimusprosessin eri vaiheita, minkä jälkeen kirjalliset työt käydään läpi opinnoissa noudatettavassa järjestyksessä kandidaattiseminaarista pro gradu -tutkielmaan. Neljännessä luvussa esitetään kirjallisille töille asetettavat ulkoiset vaatimukset.
8 2. TUTKIMUSPROSESSI 2.1. Tutkimusprosessi pääpiirteittäin Tässä luvussa eritellään tutkimusprosessin vaiheita. Laajuus, jolla asioita tarkastellaan, vastaa erityisesti hallintotieteiden maisterin tutkintoon laadittavaa pro gradu -tutkielmaa. Kaikissa kirjallisissa töissä joudutaan kuitenkin pohtimaan esille tulevia kysymyksiä, joten tutkimuksenteon vaiheisiin on hyvä tutustua huolellisesti jo kandidaattiseminaarivaiheessa. Kuviossa 1 tutkimusprosessi on jaettu karkeasti viiteen eri vaiheeseen: tutkimusaiheen valinta, tutkimustehtävän/tutkimusongelman täsmentäminen ja viitekehyksen asettaminen, tutkimusaineiston hankinta ja käsittely, johtopäätökset sekä raportointi. Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan näiden osavaiheiden sisältöä. Tutkimusaiheen valinta Tutkimustehtävän/tutkimusongelman täsmentäminen ja viitekehyksen asettaminen Tutkimusaineiston hankinta ja käsittely Johtopäätökset Raportointi Kuvio 1. Tutkimusprosessin vaiheet.
9 2.2. Tutkimusaiheen valinta Yleinen käytäntö on, että opiskelija valitsee tutkielmansa aiheen itse. Halutessaan hän voi kuitenkin pyytää aihe-ehdotuksia omalta ohjaajalta tai muulta opetus- ja tutkimushenkilökunnalta. Lisäksi yliopiston ulkopuoliset tahot voivat tarjota tutkielman aiheita. Joka tapauksessa tutkielman aiheelle tarvitaan tutkielman ohjaajan hyväksyntä. Tutkimusaihetta valittaessa on hyödyllistä tarkastella, millaisista aiheista pro gradu -tutkielmia on eri oppiaineissa aiemmin tehty 1. Pro gradu -tutkielman aihe valitaan ennen tutkimusseminaarin alkua. Tutkimusseminaari on tarkoitettu tutkielmien aiheiden tarkasteluun, tutkimussuunnitelmien läpikäyntiin ja tutkimustyön aloittamiseen osakäsikirjoitusten muodossa. Jos opiskelija haluaa vaihtaa tutkielmansa aihetta, tulee hänen ottaa yhteyttä omaan ohjaajaan. Opiskelijan on tällaisessa tapauksessa esitettävä uusi tutkimussuunnitelma. Seuraavat yleisluonteiset aiheen valintaan liittyvät ohjeet on hyvä pitää mielessä: - Opiskelija on kiinnostunut valitsemastaan tutkimusaiheesta. - Tutkimuksen aihepiiristä on löydettävissä sellaisia kysymyksiä ja ongelmia, joihin on mahdollista ja mielekästä etsiä vastauksia. - Tutkimusaihetta on ajankohtaisuuden nimissä tarvetta tutkia. - Tarvittava aineisto tutkimustehtävän ratkaisemista varten on saatavissa. - Aiheen käsittelemiseen tarvittavat voimavarat (esimerkiksi aika ja työn kustannukset) ovat suhteutettavissa niihin yleisiin vaatimuksiin, joita kyseiselle opintotasolle asetetaan. - Tutkimusaiheen avaamat mahdollisuudet työmarkkinoille on syytä pitää mielessä. Jos opiskelijalla on selkeä ammatillinen tavoite, kannattaa tutkielman aihe valita tukemaan sitä. Vastaavasti opiskeluajan työ- tai harjoittelupaikka saattaa tarjota tutkimusaiheita ja aineistoja. Tällöin on välttämätöntä muokata aihe tieteellisesti tutkittavaan muotoon. 1 Pro gradu -tutkielmien tiivistelmät sekä kokotekstejä on saatavilla: http://www.tritonia.fi/?d=244&l=1.
10 - Tutkimuksen perustarkoitus on hyvä mieltää jo varhaisessa vaiheessa. Se, että tutkimus antaa tieteellisesti tai yhteiskunnallisesti keskeistä uutta tietoa, on tutkimustyön tavoite. Pro gradu -tutkielmalle opinnäytetyönä ei kuitenkaan aseteta suuria vaatimuksia tässä suhteessa. 2.3. Tutkimuksen suunnittelu Tutkimusta suunniteltaessa on pyrittävä vastaamaan kysymyksiin: Mitä tutkitaan? Miksi tutkitaan? Mitä aineistoja käytetään, ja millaisilla menetelmillä tutkimustehtävä aiotaan ratkaista? Samalla tulisi pohtia, miten tutkimusprosessissa edetään ja miten se jäsennetään. Suunnitteluvaiheessa on tarkastelussa koko tutkimusprosessi valintoineen. Tähän vaiheeseen liittyviä ratkaisuja sekä mahdollisia pulmia ja niiden alustavia ratkaisuvaihtoehtoja käydään läpi tutkimusseminaarissa. Suunnittelu- ja ideointivaiheeseen voidaan sisällyttää seuraavia asioita: 1) tutkimuksen lähtökohdat - katsaus aiempaan tutkimukseen - tutkimustehtävä/tutkimusongelma - tutkimuksen viitekehys, käsitteistö ja mahdolliset tutkimusta koskevat oletukset 2) tietojen keruu - olemassa oleva aikaisempi aineisto - tarvittava uusi aineisto (ajallinen ja laadullinen rajaaminen) - aineiston saatavuus käytettävissä olevien resurssien rajoissa (tutkimuksen suoritettavuus) - aineiston käyttökelpoisuus (luotettavuus, riittävyys) 3) tutkimusmenetelmät - menettelytavat ja tekniikat ongelman ratkaisussa 4) työohjelma - eri tutkimusvaiheiden suoritusjärjestys - eri tutkimusvaiheisiin käytettävä aika 5) alustava lähdeluettelo 6) alustava sisällysluettelo.
11 2.4. Tutkimustehtävän täsmentäminen ja viitekehyksen asettaminen Tutkimustehtävää määriteltäessä on tarpeellista tutustua aikaisempaan tutkimukseen. Perehtymisvaiheessa tutkimuksen aihepiiri saattaa olla vielä epämääräinen ja laajaalainen, jolloin se ei sovellu tutkimuksen varsinaiseksi lähtökohdaksi ilman täsmentämistä ja rajaamista. Mikäli aihepiiriin ei perehdytä riittävästi, työstä tulee helposti hajanainen ja epäitsenäinen, eikä tutkimustehtävää onnistuta perustellusti ja riittävästi rajaamaan. Aihepiiriin huolellisesti perehtyessä oppii samalla tieteellisen argumentoinnin tapoja. On muistettava pitää itsenäinen ja kriittinen asenne lukemaansa. Jo alkuvaiheessa on suositeltavaa kirjoittaa referaatteja ja muistiinpanoja. Tällöin kirjallisuudesta oppii poimimaan olennaisimmat ajatukset. Syventymällä tutkimuksen aihepiiriin saadaan käsitys siitä, mitä tutkittavasta aiheesta tiedetään. Tätä kautta jäsentyy, millaista tutkimusta tarvitaan, ja millaiset kysymykset soveltuvat tutkittaviksi. Tutkimusongelman valinta tapahtuu vähitellen täsmentämällä ja rajaamalla omaa tutkimusnäkökulmaa. Tutkimustehtävän täsmentäminen on ennen muuta harkintaa sen suhteen, millaisiin kysymyksiin tutkimuksessa haetaan vastausta. Tutkimusongelman täsmentämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä se on olennainen osa tutkimuksen onnistumista. Tutkimukselle on kehitettävä selkeä asetelma, joka on kytkettävissä aikaisempaan tutkimukseen. Tutkimus rakentuu aiemmin tehdyn tai muuten relevantin tutkimuksen systemaattiselle kartoittamiselle ja analyysille. Tutkimuksen viitekehyksen tehtävänä on ohjata tutkimusta ja muodostaa tutkimusaineiston tulkinnan ja selittämisen perusta. Tutkimuksen viitekehyksestä tulee ilmetä tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat, tutkimuksen keskeiset käsitteet ja niiden määritelmät sekä näiden käsitteiden väliset asiayhteydet. Tutkittavia ilmiöitä puolestaan hahmotetaan käsitteiden avulla. Tulkinnanvaraisten käsitteiden määrittelystä on selvittävä, missä merkityksessä niitä käytetään. Teoreettisten lähtökohtien avulla täsmennetään tutkimuksen näkökulma ja liitetään tutkimuskohde myös yleisempiin ja laajempiin ilmiöihin.
12 2.5. Tutkimusaineiston hankinta ja käsittely Tutkimuksella on aina aineisto, jonka perusteella tutkimustehtävä yritetään ratkaista. Aineiston luonne ja laatu vaikuttavat siihen, missä määrin ja millaisia vastauksia saadaan. Tutkimuksen viitekehys ja aineisto eivät saa jäädä toisistaan irrallisiksi. Tutkimustehtävä ohjaa aineiston keruuta ja rajausta. Aineistoa rajattaessa on tehtävä valintoja, jotka on perusteltava. Aineiston määrittely edellyttääkin jossain määrin teoreettista tulkintaa. Aineisto kartoitetaan ja kerätään systemaattisesti. Aluksi selvitetään, millaista tarkoituksenmukaista materiaalia on saatavilla, jonka jälkeen aineisto valitaan ja rajataan tiettyjen periaatteiden mukaisesti. On pyrittävä riittävän monipuolisen aineiston keräämiseen. Toisinaan yksi aineistotyyppi ei ole riittävä, vaan tarvitaan erilaisia aineistoja kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Useimmiten aineiston keruu jatkuu lähes tutkimusprosessin loppuun saakka. Teoreettisessa tutkimuksessa aineisto muodostuu aiemmin luoduista kirjallisista dokumenteista. Julkisoikeudellinen tutkimus on pääasiassa oikeusdogmaattista tutkimusta, joka on luonteeltaan voimassaolevan oikeuden tulkintaa ja systematisointia, mutta on myös mahdollista tehdä esimerkiksi oikeusteoreettista, oikeushistoriallista, oikeusvertailevaa ja oikeussosiologista tutkimusta. Oikeustieteellisessä tutkimuksessa keskeisenä aineistona ovat erilaiset oikeuslähteet. Julkisjohtamisessa sekä sosiaali- ja terveyshallintotieteessä teoreettinen tutkimus merkitsee käsitteellisiin kysymyksiin paneutumista. Tällaisessa tutkimuksessa aineistona on ennen kaikkea hallintotieteiden teorioita ja käsitteitä erittelevä kirjallisuus. Teoreettisessa tutkimuksessa ja teoreettisten lähtökohtien käsittelyssä on turvauduttava alkuperäislähteisiin. Pelkkä sekundaarilähteiden kritiikitön ja kontrolloimaton käyttö voi johtaa väärinkäsityksiin ja virhetulkintoihin. Monipuolinen aineisto merkitsee useiden lähteiden vertailua yhden lähteen seuraamisen ja lainaamisen sijasta. Teoreettisen aineiston hankkiminen on kertaantuva prosessi. Aiempi tutkimus tarjoaa viittauksia muihin tärkeisiin tutkimuksiin. Kirjallisuutta etsittäessä on hyödyllistä käyttää eri kirjastojen tietokantoja, joissa on mahdollista käyttää muun muassa aiheenmukaista hakua.
13 Internetin kautta pääsee yliopistojen ja eduskunnan kirjaston 2 tietokantoihin. Lisätietoja ja linkkejä saa Tritonian www-sivuilta (www.tritonia.fi). Kaikissa oppiaineissa halutaan usein teoreettisen tutkimustehtävän sijaan tutkia sitä, mitä käytännössä (empiria) tapahtuu. Empiirisessä tutkimuksessa on tarjolla erilaisia aineistovaihtoehtoja. Tutkija voi kerätä aineistonsa itse tai hyödyntää valmiita aineistoja. Hänen on kuitenkin huolellisesti harkittava, millainen aineistonkeruumenetelmä tukee tutkimustehtävän kysymyksenasettelua. Aineistonkeruumenetelmän valinnan jälkeen on ratkaistava useita kysymyksiä, jotka liittyvät aineiston laajuuteen, luotettavuuteen ja aikaulottuvuuteen. On syytä muistaa, etteivät valmiitkaan aineistot ole suoraviivaisesti sovellettavissa omaan tutkimukseen. Esimerkiksi tilastojen käyttökelpoisuutta on arvioitava. On kiinnitettävä huomiota siihen, kuka tilaston on koonnut, sekä millä menetelmillä ja mitä tarkoitusta varten se on koottu. Erityistä huolellisuutta on kiinnitettävä siihen, että tilastointiperusteet voivat vaihdella eri tilastoissa ja samassakin tilastossa eri ajanjaksoilla. Opiskelijan tulee myös huomioida aineistojen käyttöoikeuksiin liittyvät asiat. Lisätietoja antaa työn ohjaaja. Empiirisessä tutkimuksessa aineistot jaetaan kvantitatiivisiin (sisältää määrällisiä muuttujia) ja kvalitatiivisiin (sisältää laadullisia muuttujia). Kvantitatiivisten aineistojen analyysissa tarkastellaan tutkimuksen luotettavuutta reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Nämä vaatimukset koskevat myös kvalitatiivisten aineistojen analyysia, vaikka ne eivät ole samalla tavalla mekaanisesti mahdollisia kuin kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Tutkijan päättelyn johdonmukaisuus on tukipilari tässä suhteessa. Tieteellinen tutkimus sekä aineiston keruu- että analyysivaiheessa edellyttää tietämystä metodisista kysymyksistä. Tutkielman tekijän onkin välttämätöntä perehtyä niihin analyysimenetelmiin, joiden avulla tutkimusaineistoa käsitellään, muokataan ja järjestetään sopivaksi johtopäätösten tekemistä ajatellen. Tutkielman tyyppi, aihe, aineisto ja tutkimustraditio, johon kytkeydytään, asettavat menetelmälliset vaatimuksensa. Menetelmät eivät ole itsetarkoitus, eikä niitä saa kokea tutkimusta kahlitsevina. Menetelmiä sovellettaessa on syytä paneutua alan oppikirjoihin ja metodioppaisiin, joista on esitetty esi- 2 http://lib.eduskunta.fi/.
14 merkkejä muun muassa oppaan lähdeluettelossa. Tärkeässä asemassa ovat tässä suhteessa opiskelun eri vaiheisiin liittyvät menetelmäopinnot. Kyse on siitä, että tutkijan on tunnettava tieteellistä työtä ja siinä tapahtuvaa päätöksentekoa ohjaavat tärkeimmät säännöt. Tutkimusmenetelmät (-metodit) ovat luonteeltaan päättelysäännöstöjä, jotka viitoittavat tutkijan ratkaisuja. Tutkielman tekijän tulisi ymmärtää ja kyetä perustelemaan tekemänsä valinnat ja johtopäätökset. Tutkielmassa on perusteltava kriittisesti aineistoa ja sen muokkausta koskevia menettelytaparatkaisuja. On oltava selvillä käytettyjen käsitteiden merkityksestä. Analyysin on edettävä perustellusti, loogisesti ja kriittisesti. Päätelmät kytketään aineistoon huolellisesti dokumentoiden. Sen jälkeen kytkentä perustellaan ja otetaan huomioon päätelmien luotettavuus sekä päätelmien vastaiset mahdollisuudet. 2.6. Johtopäätökset Tutkimuksen johtopäätöksissä on vastattava niihin kysymyksiin, jotka on tutkimustehtävässä asetettu. Tutkimuksen analyysivaiheeseen eli pohdintaan liittyvien lukujen jälkeen sijoitetaan oma lukunsa johtopäätöksille. Tästä luvusta ilmenee, millaisiin tuloksiin tutkimuksessa on päädytty. Johtopäätökset perustuvat aiemmin esitetylle tiedolle. Uutta tietoa ei enää tässä vaiheessa tutkimukseen tuoda, mistä syystä lähdeviittauksiakaan ei käytetä enää johtopäätöksissä. 2.7. Raportointi Tutkimustyön keskeinen vaihe on suoritetun työn eri osavaiheiden ja saatujen tulosten selostaminen eli koko tutkimustyön selkeä, johdonmukainen ja jäsennelty kuvaus. Tältä pohjalta punnitaan, miten tekijä on työssään onnistunut, millaisia tuloksia hän on saanut, ja ennen kaikkea millaista tieteellisen taitamisen tasoa hänen tutkimusraporttinsa edustaa. Tutkielman kirjoittaminen ei ole mekaanista työn suoritusten eri vaiheiden kirjaamista ja tulosten luettelointia, vaan tieteellisen ajattelutavan omaksumista, menettelytapojen hallintaa ja johdonmukaista kirjallista esittämistä.
15 Koko tutkimusprosessin ajan kannattaa tehdä muistiinpanoja. Pääpiirteittäinen sisällysluettelo kannattaa laatia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin tutkimuskokonaisuus hahmottuu helpommin. Siitä huolimatta, ettei jäsentely ole vielä lopullisessa muodossa, kirjoittamisen voi selkiytyneillä osa-alueilla aloittaa. Tällöin havaitsee, millaisia aukkoja jäsentelyssä on. On syytä muistaa, että tutkimustehtävän selkeä määrittely edesauttaa tutkimuksen kirjoitusvaiheen jäsentelyä. Tällöin kirjoitusvaiheessa voidaan seurata alkuperäistä sisällön ja toteuttamisen eri vaiheiden jaksottelua. Jäsentelyyn sijoitetaan ainakin seuraavat kohdat, joita tarpeen mukaan yhdistellään ja asetetaan soveltuvampaan järjestykseen: - tutkimuksen tausta ja merkitys - tutkimuksen näkökulma, tutkimustehtävä ja sen konkretisointi - aikaisemman tutkimuksen läpikäynti - tutkimuksen viitekehys: keskeiset teoreettiset lähtökohdat ja työssä käytettävä käsitteistö - tutkimuksen aineisto ja aineiston analysointitapa ja - tutkimusmenetelmät. Tutkimusprosessin viimeisenä vaiheena on huolehtia tutkimuksessa saavutetun tiedon julkistamisesta. Tutkielmassa tämä merkitsee laaditun tutkimusraportin kopiointia useammaksi kappaleeksi. Tutkielman kopiointia koskevat ohjeet löytyvät kappaleesta 3.6.2. Pro gradu -tutkielma toimitetaan Tritoniaan joko yhtenä tai kahtena kappaleena. Katso tarkemmat ohjeet liitteestä 16. Pro gradu -tutkielmat ovat kirjaston kautta kaikkien halukkaiden lainattavissa. Pro gradu -tutkielma on luonteeltaan julkaisematon tutkimus. Hyvätasoinen tutkimus, jolla ajatellaan olevan laajempaa hyödynnettävyyttä, voidaan julkaista.
16 3. KIRJALLISET TYÖT 3.1. Kandidaattiseminaari Kandidaattiseminaari on keskeinen valmentava opintojakso sekä kandidaatintutkielmaa että syventävien opintojen seminaari- ja tutkielmatyöskentelyä varten. Kandidaattiseminaarin tavoitteena on opettaa opiskelija tieteelliseen ajatteluun siten, että hän kykenee yhteiskunnallisten ongelmien tieteelliseen kirjalliseen analysointiin sekä esittämään tutkimuksensa tulokset suullisesti. Pyrkimyksenä on samalla parantaa opiskelijan kykyä tiedonhankintaan, tieteelliseen kirjoittamiseen ja ryhmätyöskentelyyn. Kandidaattiseminaarissa opiskelija laatii itsenäisesti noin 25-sivuisen esitelmän haluamastaan aiheesta, josta on kuitenkin keskusteltava opettajan kanssa ennen työn laatimista. Esitelmä tarkastetaan kandidaattiseminaari-istunnossa sekä asiasisällön että ulkoasun osalta. Ulkoasun tulee olla kirjoitusohjeiden mukainen. Siistiin ulkoasuun on syytä kiinnittää huomiota kaikissa kirjallisissa töissä. Kandidaattiseminaarin kannen malli on liitteenä 1. Kirjoitusohjeiden noudattaminen on kandidaattiseminaarivaiheessa erityisen huomion kohteena. Kandidaattiseminaari-istunnoissa koko ryhmä osallistuu jokaisen työn tarkastamiseen. Aluksi esitelmän laatijalle annetaan lyhyt puheenvuoro, jonka jälkeen opponentit esittävät kysymyksensä ja kriittiset mielipiteensä. Jokainen toimii vuorollaan opponenttina. Yleiskeskustelussa kaikki osallistuvat aktiivisesti keskusteluun, joten esitelmät on luettava huolellisesti. Opiskelija kopioi oman esitelmänsä opettajalle ja kaikille ryhmäläisille 3. Periaatteessa kopioita ei pienennetä siten, että kaksi sivua asetettaisiin yhdelle sivulle. Käytännöstä voidaan poiketa opettajan suostumuksella. Tämä ohje koskee kaikkia seminaaritöitä. 3.2. Kandidaatintutkielma Hallintotieteiden kandidaatin tutkintoa varten opiskelijan on laadittava kandidaatintutkielma sekä suoritettava kirjallinen kypsyysnäyte. Kandidaatintutkielma on itsenäinen tieteellinen opinnäyte, jonka aihe sovitaan tutkielmasta vastaavan opettajan kanssa. 3 Opiskelija huolehtii itse kaikkien tässä luvussa esiteltyjen kirjallisten töiden kopiointikustannuksista.
17 Kandidaatintutkielmaksi voidaan hyväksyä kandidaattiseminaarissa tarkistettu ja saadun palautteen pohjalta korjattu kandidaattiseminaarityö. Kandidaattiseminaarin suorittaminen ei siis merkitse kandidaatintutkielman hyväksymistä. Kandidaatintutkielma 4 jätetään tarkastettavaksi kahtena nidottuna kappaleena kaksipuolisesti kopioituna. Tarkastajana toimii kandidaatintutkielmasta vastaava opettaja. Tarkastusajaksi varataan 30 päivää. Kandidaatintutkielma arvostellaan arviointilomakkeella (liite 8) ja sille annetaan jokin seuraavista arvosanoista: erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai hylätty (arvosana 5 1 tai hylätty). Kun opiskelija on jättänyt kandidaatintutkielmansa tarkastettavaksi, hän voi ilmoittautua kypsyysnäytteeseen. Kypsyysnäytteessä opiskelija osoittaa perehtyneisyyttä tutkielmansa aihepiiriin sekä äidinkielen (suomi tai ruotsi) taitonsa. Kypsyysnäytteestä on yksityiskohtaisempia tietoja kappaleessa 3.6.3. sekä Kielipalvelut-yksikön wwwsivuilta: www.uva.fi/fi/for/student/studies/study/language_studies/kypsyysnayte/. Arvosteltu kandidaatintutkielma lasketaan mukaan laskettaessa pääaineen perus- ja aineopintojen keskiarvoa. Kandidaatintutkielman arvosteluun tyytymätön opiskelija voi pyytää oikaisua siten kuin Vaasan yliopiston tutkintosäännössä määrätään. 3.3. Harjoitteluraportti Kandidaatin tutkintoon sisältyvä asiantuntijuutta kehittävä harjoittelu (5 op) edellyttää kolmen kuukauden yhtäjaksoista harjoittelua ennalta sovitussa organisaatiossa. Harjoittelusta tulee laatia raportti, jonka tulee pohjautua henkilökohtaiseen työkokemukseen. Raportin laajuus on noin 5 10 sivua. Tieteelliseen kirjallisuuteen ei tarvitse viitata, mutta omia kokemuksia ja havaintoja on syytä jäsentää opiskelun yhteydessä omaksuttujen teoreettisten käsitteiden avulla. Tekstin sisälle voi kuitenkin kirjoittaa lähteitä tarpeen mukaan ja ne tulee merkitä lähdeluetteloon. Voit valita organisaatiosta ja työn sisällöstä jonkin hallintotieteellisen näkökulman, kysymyksen tai asian, joka erityisesti 4 Kandidaatintutkielman kannen väri on kaikissa oppiaineissa valkoinen pahvi (160 g).
18 kiinnosti tai askarrutti harjoitteluaikana. Olennaista on, että harjoitteluraportti ei ole luettelointia siitä mitä on tehnyt, vaan pohdintaa oman oppimisprosessin kannalta. Ennen raportin kirjoittamista on keskusteltava sen aiheesta ja toteuttamisesta opintojaksosta vastaavan opettajan kanssa (opintopäällikkö). Ulkoiselta muodoltaan harjoitteluraportissa noudatetaan näissä kirjoitusohjeissa annettuja ohjeita. Harjoitteluraportin kannen malli on liitteessä 3. Harjoitteluraportin liitteeksi tulee laittaa kopio työtodistuksesta. Vapaavalintainen maisteriopintoihin kuuluva harjoittelu noudattelee pääpiirteissään em. ohjeita. Maisteriharjoittelun työtehtävien tulisi olla hieman vaativampia verrattuna kandidaattivaiheen harjoitteluun (asiantuntijuutta syventävä harjoittelu, 5 op). 3.4. Tutkimusseminaari Pääaineen syventäviin opintoihin kuuluvan tutkimusseminaarin tarkoituksena on käynnistää tieteellinen tutkimusprosessi. Tarkoituksena on, että opiskelija osallistuu aktiivisesti seminaarityöskentelyyn koko lukuvuoden ajan. Seminaaritilaisuuksissa perehdytään käytännön tutkielmanteon perusvalmiuksien kehittämiseen sekä tieteellisen työn vaatimuksiin. Tavoitteena on, että syyslukukauden aikana opiskelija laatii tutkimussuunnitelman pro gradu -tutkielmaa varten, ja että kevätlukukauden lopuksi olisi valmiina tutkielman osakäsikirjoitus. Tutkimusseminaarissa oletetaan, että kirjoitusohjeet on jo omaksuttu, jolloin tutkimusseminaarin päähuomion kohteena ovat sisältökysymykset. Julkisoikeuden tutkimusseminaarissa tavoitteena on laatia alustavia pro gradu -tutkielman osia, niin sanottuja gradupaloja. Kyseessä on pro gradu -tutkielmaan sopivan laajan luvun tai kahden suppeamman luvun esiversioiden laadinta. Aluetieteen syventäviin opintoihin sisältyy gradupolku, mikä muodostuu kolmesta osasta: Aluetieteen metodologia, Gradupajat sekä pro gradu -tutkielma.
19 Tutkimusseminaarin tarkoituksena on käynnistää opiskelijan itsenäinen tutkielmatyöskentely, mutta on toivottavaa, että opiskelija on yhteydessä ohjaaviin opettajiin seminaarin jälkeenkin. 3.5. Tieteellinen kirjoittaminen Maisterin tutkintoon sisältyy tieteellisen kirjoittamisen opinnot (5 op). Opintojakso suoritetaan joko suomeksi tai englanniksi sen mukaan, millä kielellä opiskelija kirjoittaa pro gradu -tutkielmansa. Suomen kielen tieteellinen kirjoittaminen muodostuu opintojaksosta Tieteellinen kirjoittaminen suomeksi (KSUO9211, 5 op) ja englannin kielen opintojaksosta Tieteellinen kirjoittaminen englanniksi (KENG9212, 5 op). ECSohjelmassa tieteellisen kirjoittamisen opintojaksot suoritetaan aina englannin kielellä. Lisätietoja tieteellisen kirjoittamisen opinnoista saa Kielipalvelut-yksikön opintooppaasta: www.uva.fi/fi/for/student/materials/handbooks/language_centre/. 3.6. Pro gradu -tutkielma 3.6.1. Pro gradu -tutkielman rooli, arviointikriteerit ja tutkielmatyöskentely Hallintotieteiden perustutkintomääräysten mukaan opiskelijan on HTM-tutkintoa varten laadittava pro gradu -tutkielma ohjaavan opettajan hyväksymästä aiheesta ja suoritettava kypsyysnäyte. Pro gradu -tutkielman osuus pääaineen syventävistä opinnoista on 40 opintopistettä. Pro gradu -tutkielman tulee osoittaa perehtyneisyyttä tutkielman aihepiiriin, tarvittavien tutkimusmenetelmien hallintaa ja valmiutta tieteelliseen ilmaisuun. Pro gradu -tutkielma voidaan myös laatia kahden tai useamman opiskelijan yhteistyönä tai osana laajempaa tutkimusprojektia. Tällöin tutkielmalta edellytetään, että yksittäisen opiskelijan osuus on arvioitavissa ja että tutkielman laatimiseen tarvittava työmäärä vastaa yksittäisen opiskelijan osalta yksin tehdyn tutkielman laatimiseen vaadittavaa työpanosta.
20 Pro gradu -tutkielman suositeltava pituus on noin 80 sivua. Ohjearvoa lyhyemmät tai pidemmät työt voivat olla perusteltuja, mutta suuressa määrin suosituksesta ei tule poiketa. Pituus ei ole olennainen arvosteluperuste, mutta useimmissa tapauksissa riittävän yksityiskohtainen analyysi edellyttää edellä mainittua sivumäärää. Työn venyminen paljon laajemmaksi voi johtua siitä, ettei kirjoittaja kykene tiivistämään oleellisinta. Pro gradu -tutkielman tekijän on osoitettava, että hän hallitsee tieteellisen tutkimustyön menetelmät, ja että hän ymmärtää tieteellisen tutkimustyön luonteen yhtenä yhteiskunnan keskeisenä tiedon tuotannon muotona. Seuraavassa esitetään hyvältä pro gradu -tutkielmalta vaadittavia ominaisuuksia. Nämä hyvän tutkimuksen kriteerit ovat yleistettävissä hallintotieteelliseen tutkimustyöhön laajemminkin: - Tutkijalla on selkeä ja objektiivinen suhtautumistapa tutkimuskohteeseen. Esitystapa on asiallinen ja kriittinen sekä osoittaa tutkimustehtävän monipuolista hallintaa. Kielenkäyttö on kurinalaista ja huoliteltua. - Tutkielman lähtökohdat selitetään huolellisesti. Tutkielma kohdistuu tärkeään ongelmaan, jonka valinta on hyvin perusteltu. Ongelma on rajattu täsmällisesti tutkittavaan muotoon ja rajaukset on huolellisesti perusteltu. Tutkielman kokonaisjäsentely on looginen, jolloin tutkimus etenee systemaattisesti tutkimustehtävän toteuttamiseksi. - Tutkielma osoittaa hyvää aiemman tutkimuksen tuntemusta ja ennen kaikkea perehtyneisyyttä omaan tutkimusalueeseen. Perehtyneisyydellä tarkoitetaan lukeneisuutta, luetun analyysia ja ymmärtämistä. Hyvä tutkielma sisältää uutta tietoa tai uusia näkökohtia, vaikka hyväksyttävissä olevalta työltä ei näitä nimenomaan edellytetäkään. - Tutkielma on kytketty onnistuneesti teoreettiseen viitekehykseen tai teoreettiseen kysymyksenasetteluun. Käsitteiden käyttö on johdonmukaista. Teoreettinen viitekehys ja käsitteet eivät jää irrallisiksi, vaan ne kytketään analyysiin ja otetaan huomioon johtopäätöksiä tehtäessä. Johtopäätökset perustellaan huolellisesti ja ne liittyvät selvästi asetettuihin tutkimustavoitteisiin. Johtopäätöksiä tehdessään tutkielman tekijän ei sovi unohtaa, mihin kysymyksiin hänen piti vastata.
21 - Tutkielman tekijä on ymmärtänyt käyttämiensä menetelmien metodologiset lähtökohdat ja perustelee niiden valinnan ja käyttötavan. Vastaavasti tutkimusaineisto on huolellisesti määritelty ja sen luotettavuus ja riittävyys tutkimustehtävän kannalta on osoitettu. Lisäksi tutkielma on raportoitu riittävässä laajuudessa ja tieteellisen kirjoittamisen ohjeita noudattamalla. Kuvio 2 havainnollistaa niitä vaiheita, jotka liittyvät olennaisesti tutkielmatyöskentelyyn ja opiskelun päätavoitteeseen eli hallintotieteiden maisteriksi valmistumiseen. Pro gradu -tutkielman esitarkastus Nidottu tutkielma jätetään virallisesti tarkastettavaksi (3 tai 4 kpl) Kypsyysnäyte (mikäli sitä ei ole suoritettu HTK-tutkinnon yhteydessä) Dekaani hyväksyy tutkielman sekä vahvistaa arvosanan Todistuspyyntölomake jätetään opintopäällikölle Valmistumispäivä Kuvio 2. Tutkielmatyöskentely ja valmistuminen. Käytännössä pro gradu -tutkielman laatiminen muodostuu opiskeluprosessin loppuponnistukseksi. Opiskelija joutuu osoittamaan kypsyytensä tutkimustehtävän asettelussa, tutkimuksen läpiviennin suunnittelussa ja toteuttamisessa, tutkimusmenetelmien hallinnassa sekä ajattelutavan kriittisyydessä ja johdonmukaisuudessa. Hallintotieteiden mais-
22 terin tutkinnon keskeisenä tavoitteena on valmiuksien antaminen yhteiskunnallisten ilmiöiden erittelyyn ja näiden ajatusten esittämiseen kirjallisessa muodossa. Pro gradu - tutkielman laatiminen on tehokas keino näiden valmiuksien hankkimiseen ja niiden kontrollointiin. Huomioi, että pro gradu -tutkielmaa ei voi jättää tarkastettavaksi ennen kuin kandidaatin tutkinnon tutkintotodistus on myönnetty. 3.6.2. Pro gradu -tutkielman tarkastaminen ja hyväksyminen Ennen pro gradu -tutkielman virallista jättämistä tarkastettavaksi on suoritettava esitarkastus, jolloin tutkielman ohjaaja tarkastaa työn sisällön. Lisäksi joissakin oppiaineissa tohtorikoulutettava tarkastaa, että kirjoitusohjeissa asetettuja ulkoisia vaatimuksia on noudatettu. Ehdotettujen korjausten tekemiseen on syytä varata riittävästi aikaa. Pro gradu -tutkielma jätetään viralliseen tarkastukseen kolmena tai neljänä nidottuna kappaleena kaksipuolisesti kopioituina. Lisäksi jätetään yksi irrallinen tiivistelmäsivu. Opiskelija huolehti tutkielman kopioinnista ja kopiointikustannuksista. Lisäksi pro gradu -tutkielman kokoteksti sekä tiivistelmäsivu tulee tallentaa ennen tutkielman hyväksymistä Tritonian sivuille: www.tritonia.fi/?d=140&l=1. Opiskelija päättää, saattaako hän työnsä avoimesti vai rajoitetusti (ainoastaan ns. laitostunnuksilla) luettavaksi. Katso ohjeet liitteestä 16. Huomioi, että tutkielman tekijänä olet itse vastuussa siitä, että sinulla on tarvittavat julkaisuoikeudet kaikkeen materiaaliin. Julkiseen jakeluun verkossa asetettu teksti ei saa sisältää haastateltujen henkilöiden nimiä ilman näiden lupaa eikä mitään toisen henkilön tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa aineistoa, ellei siihen ole saatu lupaa. Tarvittaessa lisätietoja saa ohjaajalta. Tutkintomääräysten mukaan pro gradu -tutkielmasta antaa lausunnon kaksi tarkastajaa. Toinen tarkastajista on yleensä työn ohjaaja. Tutkielma arvostellaan arviointilomakkeella, jossa on rastitettava osio sekä lyhyt kirjallinen arviointi (liite 9). Tarkastajat toimittavat lausuntonsa dekaanille, joka päättää tutkielman hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä annettavasta arvosanasta tarkastajien esityksen pohjalta. Opintopäällikkö toimittaa tiedon ehdotettavasta arvosanasta opiskelijalle sähköisesti ennen dekaanin päätöstä. Dekaanin päätöksen jälkeen opiskelijalle toimitetaan kopio arviointilomak-
23 keesta. Tutkielmalle annetaan jokin seuraavista arvosanoista: laudatur (korkein arvosana), eximia cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, cum laude approbatur, non sine laude approbatur, lubenter approbatur, approbatur (alin hyväksytty arvosana) tai hylätty (arviointikriteerit liitteessä 10). Pro gradu -tutkielman arvosteluun tyytymätön opiskelija voi pyytää oikaisua siten kuin Vaasan yliopiston tutkintosäännössä määrätään. 3.6.3. Kypsyysnäyte Opiskelija voi ilmoittautua kypsyysnäytteeseen jätettyään tutkielmansa tarkastettavaksi. Kypsyysnäyte suoritetaan tenttipäivänä ja siihen ilmoittaudutaan tutkielmaa jätettäessä tai Luotsin opiskelijakansliassa. Tenttipäiväksi valitaan runsas viikko tutkielman jättöpäivästä, jotta kysymykset ehditään laatia ajoissa. Vain poikkeustapauksessa kypsyysnäyte voidaan suorittaa muuna kuin normaalina tenttipäivänä. Kypsyysnäyte kirjoitetaan tutkielmaan liittyvästä aiheesta omalla äidinkielellä 5. Kirjoittamista varten opiskelija saa kaksi otsikkoa, joista hän valitsee toisen. Kypsyysnäytteen tulee ilmaista hyvää tutkielman aihepiirin ja äidinkielen hallintaa. Tutkielman ohjaaja tarkastaa kypsyysnäytteen sisällön, ja äidinkielen opettaja tarkastaa kypsyysnäytteen kieliasun. Sisällön tarkastuksessa painotetaan kirjoittajan kypsyyttä oman aihepiirinsä analyyttiseen tarkasteluun. Kirjoitukselta vaaditaan aihepiirissä pysymistä ja johdonmukaista jäsenneltyä etenemistä. Ulkoiselta muodoltaan kypsyysnäyte on otsikoitu ja noin konseptin mittainen kirjoitus. Kieliasussa on tärkeää huolehtia oikeinkirjoituksesta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kirjoitustapaan, jota aihepiiriin ensi kertaa tutustuvan on kyettävä ymmärtämään. Kypsyysnäytteestä on lisätietoja liitteessä 11 sekä Kielipalvelut-yksikön www-sivulla: www.uva.fi/fi/for/student/studies/study/language/ studies/kypsyysnayte/. Kypsyysnäytteestä ei anneta arvosanaa, vaan joko se hyväksytään tai hylätään. Kypsyysnäyte kuitenkin muodostaa tutkielman kanssa yhtenäisen kokonaisuuden, joten sillä voi olla vaikutusta tutkielman arviointiin. Lisäksi kypsyysnäytteellä voi olla merkitystä 5 Vaikka tutkielma olisi kirjoitettu englanniksi, niin kypsyysnäyte kirjoitetaan omalla äidinkielellä.
24 rajatapauksia arvioitaessa. Hyvin suoritettu kypsyysnäyte vahvistaa positiivista vaikutelmaa tutkielmantekijän kyvystä hallita aihepiirinsä. HTM-tutkinnon kypsyysnäyte: 1. Mikäli suomen/ruotsin kielen taitoa ei ole osoitettu kandidaatin tutkinnossa, kypsyysnäyte kirjoitetaan normaalisti (arviointi sekä kieliasun että sisällön osalta). 2. Mikäli kypsyysnäyte annetaan samalla kielellä kuin se on annettu kandidaatin tutkinnossa, hyväksytään kypsyysnäytteeksi pro gradu -tutkielmasta laadittu suomen tai ruotsinkielinen tiivistelmä. Pro gradu -tutkielma hyväksytään vasta sen jälkeen, kun kypsyysnäyte on hyväksytty. 6 3.7. Todistuspyyntölomake Kun opiskelija on suorittanut kaikki tutkintoon kuuluvat opinnot, hän saa pyynnöstä tutkintotodistuksen. Todistuspyyntölomake jätetään opintopäällikölle viimeistään neljä viikkoa ennen aiottua todistustenjakotilaisuutta. Lisätietoja valmistumisesta saa osoitteesta www.uva.fi/fi/for/student/studies/graduation/ sekä opintopäälliköltä. 6 Jos pro gradu -tutkielma on kirjoitettu englanniksi, tulee kypsyysnäytteeksi tarkoitettu tiivistelmä kirjoittaa suomen tai ruotsinkielellä (opiskelijan äidinkielen mukaan). Tällöin opiskelijan tulee toimittaa sekä englanninkielinen että suomen- tai ruotsinkielinen tiivistelmä jättäessään tutkielmaa viralliseen tarkastukseen.
25 4. ULKOISIA VAATIMUKSIA 4.1. Kannesta kanteen Kansi Kansilehdelle kirjoitetaan työn nimi. Nimen tulee olla ytimekäs ja vastata työn sisältöä. Työn nimi voi olla kaksiosainen, jolloin se jakaantuu pää- ja alaotsikkoon. Alaotsikko voi olla tarpeellinen tutkimuskohteen rajausta hahmottamaan. Muutoinkin tutkielmilta vaaditaan ulkoasun yhdenmukaisuutta (tutkielman kansilehden tekstin asettelu, tutkielman nidonta). Tutkielman etukanneksi tulee valkoinen kopiopahvi (160 g). Pahville kopioidaan mallin ja ohjeen mukaisesti laadittu kansi (liitteet 4 ja 5). Tutkielman takakansi on valkoinen pahvi, joka valkoisella selkämyksellä liitetään kansilehden päälle asetettuun värittömään muovilehteen. Pro gradu -tutkielman selkämykseen kiinnitetään tarra, jossa on opiskelijan sukunimi ja valmistumisvuosi. Muiden kirjallisten töiden kanneksi riittää aina valkoinen paperi, jolle on kirjoitettu tarvittavat tiedot mallin mukaisesti (liitteet 1 ja 3). - Kirjallisten töiden kansilehden marginaalit ovat samat kuin muualla työssä. - Kansilehden riviväli on 1. - Teksti VAASAN YLIOPISTO on lihavoitu ja harvennettu (ks. ohje liite 13). - Pääotsikon teksti on lihavoitu kandidaatin- ja pro gradu -tutkielmissa. - Työn laatijan nimi kirjoitetaan riville 19 ja pääotsikko riville 21 käytettäessä Times New Roman -kirjasinmallia. - Kansilehden teksti aloitetaan sivun yläreunasta ja keskitetään lukuun ottamatta tekstiä, jossa ilmenee, mikä työ on kyseessä (esim. julkisjohtamisen pro gradu - tutkielma). Tämä teksti aloitetaan riviltä 38 ja tasataan vasemmalle 14,5 cm paperin vasemmasta reunasta. - Sivun alareunan teksti VAASA 201X kirjoitetaan viimeiselle riville lihavoituna. Liitteestä 13 löytyy muutamia ohjeita tekstinkäsittelyohjelman käytöstä.
26 Sivunumerot ja sisällysluettelo (muut luettelot) Kansilehden jälkeen kaikki sivut varustetaan juoksevalla sivunumeroinnilla 7. Sivunumerointi ulottuu tutkimuksen loppuun asetettujen liitteiden viimeiseen sivuun asti. Sivunumero asetetaan sivun keskelle yläreunaan. Sivunumeron fontin koko on 12. Kaikissa kirjallisissa töissä sisällysluettelo laaditaan samalla tavalla kuin näissä ohjeissa. Sisällysluettelossa tutkimuksen sisältö eritellään otsikoittain ja sivunumeroittain siinä järjestyksessä, jossa työ etenee. Tämä merkitsee sitä, että sisällysluetteloa mahdollisesti seuraavat muut luettelot ja tiivistelmä mainitaan sisällysluettelossa ensimmäisinä. Näiden jälkeen eritellään sanatarkasti tutkimuksen kaikki luvut ja alaluvut. Sisällysluettelon viimeinen kohta on lähdeluettelo tai sen jälkeen mahdollisesti esitettävät liitteet. Sisällysluettelon pääluvut kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna. Muilla luetteloilla tarkoitetaan kuvio-, taulukko- ja lyhenneluetteloja. Ne sijoitetaan sisällysluettelon jälkeen ennen varsinaista tekstiä. Kuvio- ja taulukkoluettelot ovat myös sisällysluetteloja, joissa kuviot ja taulukot esitetään allekkain otsikoittain ja sivunumeroittain. Kuvio- ja taulukkoluetteloihin ei merkitä mahdollisia lähteitä. Jos kuvioja taulukkoluettelot ovat lyhyitä, ne voidaan yhdistää ja otsikoida: Kuvio- ja taulukkoluettelo. Lyhenneluettelossa ilmoitetaan tutkimuksessa esiintyvät säädös- ja muut lyhenteet. Muita lyhenteitä ovat esimerkiksi lehtien vakiintuneet lyhenteet. Lyhenneluetteloon merkitään vain ne viittaukset, joissa on käytetty lyhennettä. Esimerkiksi säädöstä ei merkitä lyhenneluetteloon, ellei siitä ole käytetty lyhennettä. Lyhenneluettelon malli on liitteenä 16. Mikäli lyhenteitä on vähän, kannattaa lyhenneluettelon sijaan harkita lyhenteiden auki kirjoittamista tekstissä niiden esiintyessä ensimmäistä kertaa. Tiivistelmä Pro gradu -tutkielmaan on liitettävä yksipuolisesti kopioitu tutkielman kielellä kirjoitettu tiivistelmäsivu 8. Lisäksi tutkielmaa jätettäessä annetaan yksi irrallinen tiivistelmäsi- 7 Sivunumeroinnin voi aloittaa numerosta 0 ja valita Älä näytä numerointia ensimmäisellä sivulla, tällöin myös kansilehti voi olla samassa dokumentissa muun tekstin kanssa. 8 Kandidaatintutkielmaan ei liitetä tiivistelmäsivua.
27 vu. Opiskelijan tulee viedä sekä tiivistelmä että pro gradu -tutkielman kokoteksti Tritonian www-sivuille ennen sen hyväksymistä (www.tritonia.fi/?d=140&l=1). Tiivistelmä nidotaan tutkielman sisällysluettelon ja muiden luetteloiden jälkeiseksi yksipuoliseksi sivuksi ja numeroidaan juoksevasti. Tiivistelmä on sivunumeroltaan aina pariton. Huomioi, että pariton sivunumero on aina aukeaman oikealla puolella ja parillinen vasemmalla (sivunumero on kuitenkin aina sivun keskellä yläreunassa). Tiivistelmäsivu sisältää tiedot tutkimuksen taustasta, tutkimustehtävästä/tutkimusongelmasta, teoriasta/keskeisistä käsitteistä, käytetystä metodista ja aineistosta, keskeisistä havainnoista, tuloksista sekä johtopäätöksistä ja tulkinnoista. Tiivistelmäteksti kirjoitetaan kirjasinkoolla 10 ja rivivälillä yksi. Muut tiivistelmäsivun tiedot kirjoitetaan kirjasinkoolla 12 ja rivivälillä yksi. Tiivistelmälomakkeessa ilmoitetaan myös tutkielman avainsanat (ensimmäinen avainsana ilmoittaa aihealueen ja muut tarkentavat sitä). Avainsanojen määräksi suositellaan 3 6. Avainsanoja löytyy muun muassa teoksesta Yleinen suomalainen asiasanasto tai osoitteesta http://vesa.lib.helsinki.fi. Tiivistelmäsivun malli rakenteineen on esitetty sekä kirjoitusohjeiden alussa että liitteessä 6. Kirjasintyyppi ja -koko Tekstissä on suositeltavaa käyttää fonttina Times New Roman kirjasinkoolla 12. Samassa kirjasintyypissä ja -koossa pitäydytään pääsääntöisesti koko tutkielmassa tai muussa kirjallisessa työssä. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna kirjasinkoolla 12. Poikkeuksellisesti kirjasintyyppi voi vaihtua kuvioissa ja muissa vastaavissa, joissa toisinaan on välttämätöntä tukeutua tiheämpiin kirjasimiin. Vastaavasti kirjasinkokoa voidaan muuttaa pienemmäksi tai suuremmaksi tyyliseikkojen nimissä. Muita tyylikeinoja, joilla tekstiä voidaan havainnollistaa tai elävöittää, ovat muun muassa tekstin lihavointi ja kursivointi. Tekstin alleviivaamista ei kuitenkaan suositella. Tyylikeinoja tulee käyttää johdonmukaisesti ja vain yhtä kerrallaan, eikä niitä tekstin luettavuuden vuoksi saa käyttää liikaa.
28 Tekstin asettelu sivulla, riviväli Teksti sijoitetaan paperille siten, että vasemman ja oikean laidan marginaalit ovat samansuuruiset (3 cm). Molempien reunat pitää tasata, tämä koskee myös erilaisia luetteloita ja liitteitä. Ala- ja yläreunassa suositellaan vastaavasti 3 senttimetrin marginaalia. Kaikissa kirjallisissa töissä suositellaan vastaavanlaista riviväliä kuin näissä ohjeissa on käytetty (1,5/18 pistettä). Huomaa, että kappaleen (paragraph) välistyksen tulee olla ennen ja jälkeen 0 pt (Spacing before and after) koko työssä (katso liite 13.). Tiheämpi riviväli on perusteltu suorissa lainauksissa ja alaviitteissä tai ylipäätänsä silloin, kun syystä tai toisesta hyödynnetään pienempää kirjasinkokoa. Julkisoikeudessa esimerkiksi oikeustapausten tiivistelmät ja ylimpien lainvalvojien ratkaisut (esim. KHO, KKO, EOA ja OKa) erotetaan varsinaisesta tekstistä sisentämällä teksti vasemmasta reunasta 1 cm, käyttämällä kirjasinkokoa 11 ja riviväliä 1. Luvut, otsikointi ja kappaleet Teksti jaetaan lukuihin, luvut otsikoidaan ja ne numeroidaan kymmenjärjestelmän mukaan. Päälukujen määrä vaihtelee, mutta 6 7 päälukua riittänee pitkässäkin tutkielmassa. Päälukujen otsikot kirjoitetaan isoilla kirjaimilla lihavoituna. Pääluvut (1.) aloitetaan tutkielmassa uudelta sivulta. Muissa kirjallisissa töissä riittää kahdella tyhjällä rivillä erottaminen edeltävästä tekstistä ennen otsikkoa. Alaotsikot jatkuvat samalta sivulta kuin edeltävä teksti. Kaksiportaiset alaluvut (1.1.) erotetaan edeltävästä tekstistä kahdella tyhjällä rivillä ennen otsikkoa. Jos kaksiportainen alaluku seuraa otsikkoa, yksi tyhjä rivi otsikkojen välissä riittää. Moniportaisempi alaluku erotetaan yhdellä tyhjällä rivillä ennen otsikkoa. Alalukuja tulisi olla vähintään kaksi. Lukuja ei ole syytä porrastaa liikaa, maksimina voidaan pitää kolmea porrasta (1.1.1.). Nelinumeroisen alaotsikon sijaan voi olla perusteltua käyttää kursivoitua väliotsikkoa. Otsikon jälkeen on aina yksi tyhjä rivi välissä ennen tekstiä. Teksti jaetaan kappaleisiin, jotka erotetaan toisistaan yhdellä tyhjällä rivillä. On suositeltavaa, että kappaleet ovat suhteellisen samansuuruisia. Ääriesimerkkinä voidaan to-
29 deta, ettei yhden sivun mittaisia jättikappaleita tai yhden lauseen mittaisia minikappaleita tulisi olla. Tekstistä tulisi muotoilla mahdollisimman yhtenäistä. Automaattitavutusta tulee käyttää, etteivät sanavälit olisi liian pitkiä (ks. ohje liite 13). Pitkiä listoja, esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla esitettyjä listoja, ei tule käyttää liikaa. Ne saavat tekstin hajanaiseksi ja saavat helposti aikaan vaikutelman, ettei kirjoittaja jäsennä asioiden välisiä suhteita. Kuviot, kuvat ja taulukot Tekstiin sijoittuvat kuviot, kuvat ja taulukot erotetaan selvästi muusta tekstistä kahdella tyhjällä rivillä kuvion ylä- ja alapuolella. Kuviot, kuvat ja taulukot otsikoidaan, ja ne numeroidaan erikseen juoksevalla numeroinnilla. Kuvioiden ja kuvien otsikko kirjoitetaan niiden alapuolelle ja taulukkojen otsikko kirjoitetaan taulukon yläpuolelle. Kuvioiden, kuvien ja taulukkojen otsikkoteksti päättyy pisteeseen, jolloin mahdolliset lähdeviitteet tulevat sulkeisiin otsikkolauseen sisälle. Otsikko erotetaan kuviosta, kuvasta tai taulukosta yhdellä tyhjällä rivivälillä ja tekstistä kahdella rivillä. Kuvioista, kuvista ja taulukoista tehdään omat sisällysluettelot, jotka sijoitetaan ennen varsinaista tekstiä sisällysluettelon jälkeen. Kuvioilla ja kuvilla kevennetään tekstiä. Niiden avulla voidaan havainnollistaa ja yksinkertaistaa esitettävää asiaa. Kuvioita piirrettäessä on kuitenkin muistettava, että pienelläkin symbolilla on suuri sanoma. Esimerkiksi se, mihin suuntaan nuolen kärki osoittaa, muuttaa kuvion asiasisältöä ratkaisevasti. Monesti se, että opiskelija kykenee itse laatimaan kuvion, osoittaa asioiden välisten suhteiden omaksumista. Siinä tapauksessa, että kuvio lainataan toisesta lähteestä, on käytettävä alkuperäistä otsikkoa ja lähdeviitemerkintää. Joissakin tapauksissa voidaan lainata jotakin kuviota/taulukkoa vain osittain, jolloin myös tulee viitata alkuperäiseen lähteeseen. Tilastollisen aineiston esittämisessä käytetään usein taulukkoja. Taulukko muodostuu riveistä ja sarakkeista, joissa tiedot esitetään pelkistetymmin. Pääsääntöisesti numeerinen data esitetään erillisenä taulukkona joko tekstin seassa tai liitteenä. Kaikkea dataa ei tarvitse välttämättä esittää erikseen, kun keskitytään tutkimuksen kannalta merkittäviin
30 havaintoihin. Samoja tietoja ei tule esittää sekä taulukkona että kuviona. Tarvittaessa kuvion pohjana olevat tarkat numerotiedot voidaan esittää liitteessä. Kaikissa kuvioissa tai taulukoissa tulee olla samanlainen graafinen yleisilme. Kuvioiden ja taulukkojen liiallista tehostamista tulee välttää. Kuviot voivat olla mustavalkoisia tai värillisiä oman harkinnan ja tarkoituksen mukaan. Kuviot ja taulukot tulee keskittää siististi ja ylimääräisiä tehokeinoja tulee välttää. Kuvioita ja taulukoita ei kerrota tekstissä sana- tai numerotarkasti uudelleen, mutta niitä on tulkittava ja selitettävä riittävästi. Kuvioita ja taulukkoja voi esittää myös liitteissä. Kuvioihin ja taulukoihin voidaan viitata tekstissä seuraavasti: Taulukko 7 esittää kohteena olevien maiden Terveydenhuollon kokonaismenot vaihtelevat merkittävästi (ks. taulukko 3), vaikka Kunnan luottamusmiesorganisaation muodostavat kunnanvaltuusto, kunnanhallitus ja lautakunnat (ks. kuvio 12). Liitteet Mahdolliset liitteet sijoitetaan työssä lähdeluettelon jälkeen viimeisiksi. Ne otsikoidaan, numeroidaan juoksevasti, varustetaan sivunumerolla ja ilmoitetaan myös sisällysluettelossa. Liitteeksi sijoitetaan käytetyt kysymys- tai haastattelulomakkeet ja aineistonkeruuseen liittyvät muut kirjelmät. Työn liitteitä ovat myös sellaiset työn sisältöä havainnollistavat kuviot ja taulukot, joita suurikokoisuuden tai vähäisemmän keskeisyyden vuoksi ei ole tarvetta asettaa tekstiin.
31 4.2. Lähdeviitteet 4.2.1. Yleistä viitteiden käytöstä Lähdeviitteiden avulla lukija voi seurata, mitä ja miten lähdeaineistoa on tutkimuksessa käytetty. Lähdeviitteet mahdollistavat tekstin asiasisällön jälkikäteisen tarkistamisen. Lähdeviitteestä lukija näkee, milloin tekijä tukeutuu toisen tutkijan tuotantoon ja kykenee löytämään käytetyn lähteen vaivattomasti lähdeluettelosta. Lähdeviitettä ei kuitenkaan tarvitse merkitä yleisesti tunnetuissa asioissa. Lähteiden lainaamisessa voidaan erotella suorat lainaukset ja referointi. Suorissa lainauksissa lähdettä siteerataan sanatarkasti. Julkisoikeudellisissa töissä myös lakitekstiä lainataan samalla tavalla sanatarkasti. Lainaus merkitään lainausmerkeillä ja kirjoitetaan tiheämmällä rivivälillä sekä sisennettynä tekstin vasemmalta reunalta 1 cm. Typologies are problematic because parsimony is bought at the expense of nuance, but especially because they are inherently static. They provide a snapshot of the world at one point in time and do not easily capture mutations or the birth of new species. (Esping-Andersen 1999: 73.) Pitkiä suoria lainauksia on vältettävä, mutta mikäli ne ovat tarpeellisia, on mahdollista käyttää sisennystä ja pienempää kirjasinkokoa. Vieraskielisen tekstin siteeraamiseen on suhtauduttava varauksella, mutta se voi olla tarpeen esimerkiksi vakiintumattomien vieraskielisten käsitteiden vuoksi. Tekstiä referoitaessa etsitään oman tutkimusasetelman kannalta keskeinen ajatus ja esitetään se omilla sanoilla. Tämä on pääviittaustapa kaikissa tieteellisissä töissä. Tärkeää on, että tutkija on sisäistänyt lukemansa tekstin, sillä muussa tapauksessa hän ei kykene esittämään sen sanomaa oikein ja oman tekstinsä ehdoilla. Luonnollisesti referoimaansa tekstiä voi ja on monesti tarpeellista kommentoida. Lähdeviittaus on tehtävä aina, lainataan tekstiä millaisessa muodossa tahansa tai missä määrin tahansa. Viittaus on aina tehtävä lähteeseen, joka on ollut käytettävissä. Plagioinnista eli kirjallisesta varkaudesta on kysymys silloin, jos teksti esitetään omissa nimissä ilman lähdeviittausta. Osittainenkin plagiointi on ehdottomasti kiellettyä.