KIRJALLINEN KYSYMYS 986/2005 vp Vankilassa vanhemman mukana olevan lapsen asema ja oikeudet Eduskunnan puhemiehelle Vankeinhoitoviranomaisten ja vankilassa olevien lasten omaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella on esille noussut vakava huoli vankilassa vanhemman kanssa olevan lapsen oikeuksista ja asemasta. Voimassa olevan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain mukaan vangin pieni lapsi voidaan ottaa rangaistuslaitokseen, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki sitä itse haluaa. Kuluneen vuoden aikana 22 äitiä lapsineen on ollut Hämeenlinnan vankilassa ja 10 Vanajanlinnan avovankilaosastolla. Missään laissa ei ole edellä mainittua lakia tarkemmin säädetty lapsen ottamisesta vankilaan. Ensi vuonna voimaan tuleva vankeuslaki ei määrittele asiaa nykyistä lakia tarkemmin. Vankeuslaissa vangin lapsen ottamisesta vankilaan säädetään samoin kuin nyt. Loppuun on lisätty: "Lapsen hoito järjestetään lapsen edun mukaisella tavalla". Mikään laki tai asetus ei velvoita lastensuojelua arvioimaan lapsen ja perheen tilannetta vankilaan lähdön kynnyksellä. Käytännössä on hyvin tavallista, että vankila ei saa mitään ennakkotietoa vankilaan saapuvista äideistä lapsineen. Vanajanlinnan avovankilan viranomaisten mukaan yhteistyö sosiaaliviranomaisten kanssa on aloitettu vankilaviranomaisten aloitteesta. Tämä huolimatta siitä, että hyvin useat vankilaan saapuvat äidit ovat olleet lastensuojelun asiakkaina jo ennen vankilaan tuloa. Niin olemassa oleva laki kuin käytäntökin osoittavat, että lapsen asema ja etu jäävät liian usein arvioimatta ja näin ollen lapsen oikeudet toteutumatta. Lapsen heikkoa asemaa kuvaa se vankilaviranomaisten antama tieto, että lapselle ei ole paikkaa vangin asiakirjoissa, vaan asiakirjoihin lisätään kynällä "+lapsi", kun kyseessä on lapsen kanssa rangaistustaan suorittava vanki. Lapset eivät kuulu lain mukaan vankeinhoitolaitoksen vastuulle. Kun erityistä säätelyä asiasta ei ole, vankilassa olevat lapset ovat oman kuntansa sosiaalitoimen asia, kuten muutkin lapset. Käytännössä sosiaalitoimen ja vankeinhoitolaitoksen yhteistyössä on paljon vaikeuksia ja lapset ovat jääneet väliinputoajiksi. Kuvaavaa on, että Vanajan avovankilaosaston äiti-lapsi-osastolla ei ole omaa sosiaalityöntekijää tai henkilöä, joka varmistaisi lapsen edun tai aseman. Useilla vangeilla on myös muita lapsia vankilan ulkopuolella. Näiden lasten oikeuksien, esimerkiksi äidin tapaamisoikeuden, toteutumisen kannalta vankilassa pitäisi olla sosiaalityöntekijä. Nykyinen tilanne vaatii lasten oikeuksien, kasvun ja kehityksen kannalta monin tavoin korjaavia toimenpiteitä. Vankilaviranomaisten mukaan avovankilassa on paljon tapauksia, jotka herättävät huolta, mutta voimavarojen puutteen vuoksi niihin ei ole mahdollista puuttua. Riskit altistua negatiivisille ilmiöille ja kaltoin kohtelulle ovat vankilaviranomaisten mukaan suuret. Useat äidit ovat syyllistyneet vakaviin huumausaine- ja väkivaltarikoksiin. Laissa ei ole säädetty niiden lasten tarkkaa ikää, jotka seuraavat vanhempiaan vankilaan. Tämä on johtanut siihen, että vankilassa on jopa Versio 2.0
yli kolmivuotiaita lapsia. Tämä kuvaa sitä, että lasten asema vaatii entistä tarkempaa arviointia. Laissa tulisi olla velvoite, jonka mukaan lapsen etu, hoidon ja tuen tarve sekä niiden oikea järjestämistarve arvioidaan aina ennen vankilaan sijoittamista. Lapsen tilannetta on voitava myös arvioida koko vankilassaoloajan. Nyt näin ei ole. Usein myös lapsen mahdollisuudet ja oikeudet tavata muita läheisiään, kuten esimerkiksi isovanhempiaan, kärsivät. Tämä on haitallista lapsen kasvulle ja kehitykselle myöhempää elämää ajatellen. Säädöksiä ja voimavaroja sekä vankiloiden toimintatapoja ja vastuita on uudelleen arvioitava, kun lapsia sijoitetaan vankiloihin. Vankilassa olleiden ja siellä olevien lasten etua, kasvua ja kehitystä on myös syytä selvittää ja tutkia, jotta jatkossa lasten oikeudet toteutuisivat. Jos lapsi seuraa vanhempaa vankilaan, on vankilat resursoitava niin, että voidaan olla varmoja, että lapsi saa asianmukaisen hoidon ja turvan ja äiti tarvitsemansa tuen ja ohjauksen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että vankilassa vanhemman mukana olevan lapsen oikeudet toteutuvat ja että vankilassa olevien lasten asema turvataan ja jokainen lapsi saa asianmukaisen hoidon ja turvan? Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2005 Sari Sarkomaa /kok Irja Tulonen /kok Paula Risikko /kok Raija Vahasalo /kok 2
Ministerin vastaus KK 986/2005 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 986/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että vankilassa vanhemman mukana olevan lapsen oikeudet toteutuvat ja että vankilassa olevien lasten asema turvataan ja jokainen lapsi saa asianmukaisen hoidon ja turvan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Voimassa olevan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain mukaan vangin pieni lapsi voidaan ottaa hoidettavaksi rangaistuslaitokseen, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki itse sitä haluaa. Uuden 1 päivänä lokakuuta 2006 voimaan tulevan vankeuslain 4 luvun 10 :n mukaan vangin pieni lapsi voidaan ottaa vankilaan, jos se on lapsen edun mukaista ja vanki itse sitä haluaa. Lapsen hoito järjestetään lapsen edun mukaisella tavalla. Uudessa tutkintavankeuslaissa on vastaava säännös. Uusi vankeuslaki sisältää nimenomaisen velvoitteen, jonka mukaan vankilaviranomaisten tulee olla yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin päätöstä tehtäessä. Tämä ilmenee vankeuslain 4 luvun 11 :stä, jonka mukaan lapsen ottamisesta vankilaan päättää sijoittajayksikkö vankilan johtajaa ja lastensuojelulaissa tarkoitettua viranomaista kuultuaan. Vankeinhoitolaitoksessa on tällä hetkellä kaksi osastoa, joihin voidaan ottaa pieni lapsi yhdessä vanhempansa kanssa. Käytännössä kysymys on lähes aina lapsen äidistä. Hämeenlinnan vankilassa on 6-paikkainen osasto, minkä lisäksi lapsia voidaan sijoittaa vanhempansa kanssa Vanajan avovankilaosastoon. Lapsien määrä näillä osastoilla vaihtelee, mutta keskimäärin Hämeenlinnan vankilasta vapautuu 15 17 vankia yhdessä lapsen kanssa ja vastaavasti Vanajan avovankilasta 6 8 vankia vuosittain. Tänä vuonna Hämeenlinnan vankilassa on ollut 23 äitiä, joilla on ollut lapsi hoidettavanaan. Joulukuun 1 päivänä vankilassa oli 11 lasta yhdessä vanhempansa kanssa. Lapsen kehityksen kannalta on oleellista, että kasvuympäristö olisi mahdollisimman normaali. Vaikka molemmat osastot on pyritty järjestämään mahdollisimman kodinomaisiksi, Vanajan avovankilaosaston olosuhteita voidaan kuitenkin pitää lapsille paremmin soveltuvina. Toisaalta henkilöresurssit on paremmin järjestetty Hämeenlinnan vankilassa, jossa on kaksi lastenhoitajan virkaa. Lastenhoitajan tai ohjaajan viran perustamista Vanajan avovankilaosastoon selvitetään parhaillaan. Nykyisessä laissa ei ole ehdotonta ikärajaa, jota vanhempia lapsia ei voitaisi sijoittaa vankilaan yhdessä vanhempansa kanssa. Tällaista rajaa ei ole uudessakaan vankeuslaissa, koska sijoittamispäätöksen valmistelussa tulee tarkasti arvioida yhdessä lastensuojeluviranomaisten kanssa lapsen etu kussakin yksittäisessä tapauksessa. Päätöksen tulee perustua kokonaisharkintaan ja sitä tehtäessä lähtökohtana tulee olla lapsen oikeuksien toteutuminen. Päätöstä tehtäessä tulee ottaa huomioon lapsen edun ja hyvinvoinnin turvaamisen lisäksi lapsen perhesuhteet, lapsen muut sijoittamismahdollisuudet, vangin rangaistuksen pituus suhteessa lapsen ikään, käytettävissä olevat tilat sekä muut vastaavat seikat, jotka kussakin yksittäisessä tapauksessa vaikuttavat lapsen asemaan. Lähtökohtana on käytännössä pidetty, ettei ainakaan suljettuun vankilaan tulisi sijoittaa lasta, joka ymmärtää olevansa suljetussa ympäristös- 3
Ministerin vastaus sä. Käytännössä kahden vuoden ikää on pidetty ohjeellisena lähtökohtana. Tästä on kuitenkin joustettu, jos se on näyttänyt olevan yksittäisessä tapauksessa perusteltua lapsen edun kannalta. Koska lapsen erottaminen vanhemmastaan kesken rangaistuksen saattaa olla vaikeaa, ohjeellinen ikäraja yleensä aiheuttaa, ettei pitkää rangaistusta suorittavan vangin lasta voida ottaa vankilaan yhdessä vanhempansa kanssa. Tällaisessa tapauksessa on yleensä lapsen edun mukaista järjestää lapsen hoito alun perinkin vankilan ulkopuolella. Ikäraja vaihtelee kansainvälisesti tarkastellen eri maissa, ja Pohjoismaidenkin käytännöt eroavat toisistaan. Kysymys lapsen ottamisesta vanhempansa kanssa vankilaan on monitahoinen ja vaikea asia. Lasten asemaa vankilassa ei ole juurikaan Suomessa tutkittu. Suomesta puuttuu myös tutkimustietoa siitä, millaisia vaikutuksia vankilassa olemisesta lapsen kehitykselle aiheutuu. Valtiontilintarkastajat ja oikeusministeriö selvittävät parhaillaan mahdollisuuksia käynnistää tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on nimenomaan tutkia lapsen edun ja lapsen oikeuksien toteutumista näissä tilanteissa sekä selvittää, miten yhteistyötä vankeinhoitoviranomaisten ja lastensuojeluviranomaisten kanssa voidaan tehostaa. Hankkeessa on myös tarkoitus kehittää viranomaisten käyttöön nykyistä selkeämmät menettelyohjeet näissä tilanteissa. Näyttääkin siltä, että lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien turvaamiseksi tarvitaan tehostettua yhteistyötä lastensuojelu- ja vankeinhoitoviranomaisten kesken. Pitää kuitenkin muistaa, että vankilaan yhdessä vanhempansa kanssa sijoitettu lapsi säilyttää täysimääräisesti kaikki ne oikeudet, joita vapaudessa elävillä lapsilla on. Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 2005 Oikeusministeri Leena Luhtanen 4
Ministerns svar KK 986/2005 vp Sari Sarkomaa /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 986/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Sarkomaa /saml m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att säkerställa att rättigheterna för de barn som vistas i fängelse tillsammans med den ena föräldern förverkligas och att ställningen för barn som vistas i fängelse tryggas och att varje barn får adekvat vård och skydd? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt den gällande lagen om verkställighet av straff kan ett litet barn till fånge intas för vård i straffanstalt om detta är förenligt med barnets bästa och fången själv önskar det. Enligt 4 kap. 10 i fängelselagen, som skall träda i kraft den 1 oktober 2006, kan ett litet barn till en fånge tas in i ett fängelse, om det ligger i barnets intresse och fången själv önskar det. Vården av barnet skall ordnas i enlighet med barnets intresse. En motsvarande bestämmelse ingår i den nya häktningslagen. I den nya häktningslagen anges en uttrycklig skyldighet för fängelsemyndigheterna att kontakta barnskyddsmyndigheterna när beslutet fattas. Detta framgår av 4 kap. 11 i fängelselagen enligt vilken placeringsenheten skall besluta om intagning av barn efter att ha hört fängelsedirektören för ifrågavarande fängelse. Fångvårdsväsendet har för närvarande två avdelningar på vilka ett litet barn kan placeras tillsammans med den ena föräldern. I praktiken handlar det nästan alltid om barnets mor. På Tavastehus fängelse finns det en avdelning med sex platser, och utöver denna kan barn tillsammans med den ena föräldern placeras på Vanaja öppna fängelseavdelning. Antalet barn på nämnda avdelningar varierar men från Tavastehus fängelse friges årligen i genomsnitt 15 17 fångar tillsammans med barn och från Vanaja öppna fängelseavdelning 6 8 fångar. I år har det i Tavastehus fängelse vistats 23 mödrar som haft barn att ta hand om. Den 1 december fanns sammanlagt 11 barn i fängelse tillsammans med den ena föräldern. Det är av väsentlig betydelse för barnets utveckling att uppväxtmiljön är så normal som möjligt. Även om målet har varit att inreda de båda avdelningarna så att de i så hög grad som möjligt skall påminna om ett hem, kan förhållandena på Vanaja öppna fängelseavdelning dock anses vara bättre lämpade för barn. Å andra sidan har Tavastehus fängelse bättre personalresurser i och med att det har två barnskötartjänster. Möjligheten att inrätta en tjänst som barnskötare eller barnledare vid Vanaja öppna fängelseavdelning utreds som bäst. Den nuvarande lagen anger inte någon absolut övre åldersgräns för barn som kan placeras i fängelse tillsammans med den ena föräldern. Någon sådan gräns anges inte heller i den nya fängelselagen eftersom det i samband med beredningen av placeringsbeslut tillsammans med barnskyddsmyndigheterna skall göras en noggrann bedömning av barnets bästa i varje enskilt fall. Beslutet skall grunda sig på en helhetsbedömning och skall utgå från att barnets rättigheter tillgodoses. När beslut fattas skall hänsyn tas inte enbart till att barnets intresse skyddas och att hans eller hennes välbefinnande tryggas utan också till familjeförhållandena, andra möjligheter att placera barnet, längden av förälderns straff 5
Ministerns svar i förhållande till barnets ålder, utrymmen som står till förfogande samt andra dylika omständigheter som i varje enskilt fall påverkar barnets ställning. I praktiken har som utgångspunkt tagits att ett barn som förstår att det befinner sig i ett slutet utrymme inte skall placeras på slutet fängelse. I praktiken har två års ålder betraktats som riktgivande utgångspunkt. Undantag från denna regel har dock gjorts i enstaka fall om det ansetts motiverat med tanke på barnets bästa. Eftersom det kan vara svårt att skilja ett barn från dess förälder medan straffet avtjänas, gör den riktgivande åldersgränsen i allmänhet att barn till en fånge som avtjänar ett långt fängelsestraff inte intas i fängelset tillsammans med föräldern. I sådana fall ligger i det i allmänhet i barnets eget intresse att vården redan från början ordnas utanför fängelset. Sett ur internationell synvinkel varierar åldersgränsen från land till land, och även de nordiska länderna följer olika praxis. Om ett barn skall tas in i fängelse tillsammans med en förälder eller inte är en mångfacetterad och svår fråga. I Finland finns det nästan inga undersökningar om ställningen för barn i fängelse. Det saknas också forskningsrön om vilka konsekvenser vistelsen i fängelset får för barnets utveckling. Statsrevisorerna och justitieministeriet utreder som bäst möjligheterna att inleda ett undersökningsprojekt vars uttryckliga mål är att utreda hur ett barns intresse tillgodoses och rättigheter förverkligas i dylika situationer samt sätt att effektivera samarbetet mellan fångvårdsmyndigheterna och barnskyddsmyndigheterna. Ett ytterligare mål för projektet är att för myndighetsbruk utforma klarare anvisningar om hur man skall gå till väga i dylika fall. Det ser således ut som om tryggandet av barnens välmående och rättigheter skulle kräva ett effektiverat samarbete mellan barnskydds- och fångvårdsmyndigheterna. Man bör dock komma ihåg att ett barn som placeras i fängelse tillsammans med en förälder bibehåller alla rättigheter som de barn som lever i frihet har. Helsingfors den 29 december 2005 Justitieminister Leena Luhtanen 6