Anna Kärnä EuP-direktiivi ympäristövaatimukset energiaa käyttävien tuotteiden suunnittelulle 2. painos
Tämän teoksen osittainenkin kopiointi ja saattaminen yleisön saataviin on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman nimenomaista lupaa. Lupia teosten osittaiseen valokopiointiin myöntää tekijöiden ja kustantajien valtuuttamana KOPIOSTO ry. Muuhun käyttöön luvat on kysyttävä suoraan kunkin teoksen oikeudenhaltijoilta. JULKAISIJA Teknologiateollisuus ry KUSTANTAJA JA MYYNTI Teknologiainfo Teknova Oy Eteläranta 10, 4. krs 00130 HELSINKI puh. (09) 19231/julkaisumyynti www.teknologiainfo.net ISBN 978-951-817-935-4 Teknologiateollisuuden julkaisuja 4/2007 Teknologiainfo Teknova Oy Ulkoasu ja taitto: Erkki Tuomi, Livedesign Oy Painopaikka: Tammer-Paino Oy, Tampere, 2007
Alkusanat EuP-direktiivi energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista hyväksyttiin heinäkuussa 2005. 1 Sen vaatimukset tulevat voimaan EU: n jäsenmaissa 11.8.2007. Direktiivi asettaa suuntaviivat sille, miten EU:ssa jatkossa asetetaan tuotekohtaisia, ympäristöasioita koskevia suunnitteluvaatimuksia energiaa käyttäville tuotteille. Energiaa käyttäviä tuotteita ovat esim. sähkö- ja elektroniikkalaitteet, koneet ja muut laitteet. Vaatimukset koskevat energiankulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten vähentämistä tuotteiden koko elinkaaren aikana. Kyseessä on ns. puitedirektiivi, joka voimaantultuaan ei vielä suoraan kohdistu tuotteisiin tai velvoita energiaa käyttävien tuotteiden valmistajia. Direktiivin nojalla annetaan tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä eli ekologisen suunnittelun vaatimuksia, jotka sitovat ko. tuotteiden valmistajia ja muita näiden tuotteiden EU:n markkinoille saattajia tultuaan hyväksytyiksi ja voimaan. Täytäntöönpanotoimenpiteitä laatii EU:n komission alainen sääntelykomitea direktiiviin liittyvän työsuunnitelman mukaisesti. Se, missä muodossa (direktiivi, asetus) täytäntöönpanotoimenpiteet annetaan, on vielä epäselvää. Vaatimukset konkretisoituvat mm. teknisinä standardeina, kuten minimienergiankulutusstandardeina. EuP-direktiiviin liittyen EU:n komissio on käynnistänyt 14 selvitystä (preparatory studies) vuonna 2006. Selvityksiä tehdään muun muassa latureista ja ulkoisista virtalähteistä, valaistuksesta, lämmityskattiloista, sähkömoottoreista sekä lepovirrankulutushäviöstä. Selvitysten tavoitteena on tarkastella, millaisia tuotesuunnitteluvaatimuksia voisi olla tarpeellista asettaa tarkastelun kohteena oleville tuotteille ympäristö-, taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin perusteella. Käynnistyneiden selvitysten on määrä valmistua vuosina 2006 2007. Myös selvityksiä uusille tuoteryhmille ollaan käynnistämässä. Ensimmäisiä täy- Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY, annettu 6. päivänä heinäkuuta 2005, energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Europan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta. Pdf-muodossa: http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/site/fi/oj/2005/l_191/l_19120050722fi00290058.pdf
täntöönpanotoimenpiteitä voitaneen odottaa alkuvuodesta 2008. Täytäntöönpanotoimenpiteiden vaatimusten voimaantulolla voi kuitenkin olla erilaisia siirtymäaikoja. Tässä julkaisussa esitetään tiivistäen EuP-direktiivin keskeinen sisältö ja tulkinta siitä, mitä toimenpiteitä yrityksiltä edellytetään direktiivin vaatimusten toteuttamiseksi. Julkaisussa on myös esimerkkejä yritysten käyttöönottamista toimintatavoista, joita EuP-direktiivin toteutuksessa voidaan hyödyntää. Julkaisun lopussa on EuP-direktiiviteksti liitteineen. Julkaisu on laadittu erityisesti avuksi pk-yrityksille. On huomattava, että EuP-direktiivin nojalla annettavien täytäntöönpanotoimenpiteiden vaatimukset eivät koske pelkästään lopputuotteiden valmistajia, vaan joiltakin osin myös komponenttien ja osakokoonpanojen toimittajia. Myös maahantuojien sekä elektroniikan ja mekaniikan sopimusvalmistajien on syytä tiedostaa ja seurata asioiden kehityssuuntaa ajoissa. Tiedotteen on kirjoittanut tutkija, KTL Anna Kärnä Helsingin kauppakorkeakoulusta, ja työtä on valvonut Peter Malmström Teknologiateollisuus ry:stä. Kiitos myös kaikille organisaatioille, jotka ovat tarjonneet tietoa tämän tiedotteen tekemistä varten. Helsingissä helmikuussa 2007 Anna Kärnä anna.karna@hse.fi 4
Sisältö 1. EuP-direktiivin tausta 6 2. EuP-direktiivin toimeenpano 10 2.1 Keskeiset tavoitteet ja soveltamisala 10 2.2. Lähtökohtana elinkaariarviointi ja ekologinen profiili 11 2.3 Tuotesuunnittelun yleiset ja erityiset vaatimukset 12 2.4 Vaatimustenmukaisuuden osoitus ja arviointi 13 2.5 Sääntelykomitean ja kuulemisfoorumin muodostaminen 16 2.6 Täytäntöönpanotoimenpiteiden laatiminen 16 2.7 Siirtymäkauden selvitykset valmisteilla 19 2.8 Yhteenveto EuP-direktiivin toimeenpanosta 21 3. EuP-direktiivin vaikutukset 22 4. Kohti EuP-vaatimustenmukaisuutta: esimerkkejä 25 4.1 Uusi tapa elinkaariarviointiin: Hybrid-LCA 26 4.2 Ekologinen profiili: esimerkkinä ABB:n taajuusmuuttaja 31 4.3 Tuotteen avainindikaattorit (KEPI) 37 5. EuP-sanasto 41 6. Lisätietoa 45 7. EuP-direktiivi (2005/32/EY) liitteineen 48 5
1. EuP-direktiivin tausta Keskeinen osa EU:n kuudetta ympäristöasioita koskevaa toimintaohjelmaa on ns. yhdennetyllä tuotepolitiikalla (Integrated Product Policy, IPP). 2 Yhdennetyn tuotepolitiikan tavoitteena on vähentää tuotteista aiheutuvia ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana eri keinoin. Valmistajilla nähdään olevan huomattavia vaikutusmahdollisuuksia tuotteiden ympäristöominaisuuksiin, materiaalien valinnasta aina jätteenkäsittelyyn asti. Erityisesti tuotesuunnitteluvaiheessa voidaan vaikuttaa tuotteen elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin ja niistä aiheutuviin kokonaiskustannuksiin merkittävästi. On arvioitu, että jopa yli 80 % tuotteen ympäristövaikutuksista määritellään tuotesuunnitteluvaiheessa. Sähkö- ja elektroniikkatuotteet on nähty tuotantoa ja kulutusta koskevassa ympäristöpoliittisessa päätöksenteossa EU:ssa merkittävinä ympäristövaikutusten aiheuttajina. Ne kuluttavat merkittävän määrän luonnonvaroja ja energiaa EU:n alueella. Niiden tuotanto, jakelu, käyttö ja jätteenkäsittely vaikuttavat mm. ilmastonmuutokseen energiankulutuksen kautta. Lisäksi tuotteiden elinkaaren eri vaiheissa kuluu materiaaleja ja vettä, syntyy jätteitä ja saatetaan käyttää ympäristölle haitallisia aineita. Sähkö- ja elektroniikkatuotteet ovatkin olleet ensimmäisten tuoteryhmien joukossa, joihin uutta tuotelähtöistä ympäristöpoliittista ohjausta on sovellettu uusien ympäristödirektiivien muodossa. Aikaisemmin uusien tuotteiden ympäristövaatimuksia säädelleet direktiivit ovat KOM(2001)68 lopullinen. Vihreä kirja yhdennetystä tuotepolitiikasta 07.02.2001; KOM(2003)302 lopullinen.komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Yhdennetty tuotepolitiikka. Elinkaariajattelu politiikan perustana 18.06.2003. 3 On arvioitu, että esimerkiksi kodinkoneet ja toimistolaitteet kuluttavat noin 25 % energian loppukäytöstä EU:n alueella, ja energiankulutuksella mitattuna ne ovat nopeimmin kasvavia sektoreita. Energiansäästö on yksi avaintekijä EU:n strategiassa saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet, jotka on vahvistettu Kioton sopimuksessa. EU:n osalta tämä tarkoittaa kasvihuonekaasujen määrän vähentämistä vuoden 1990 tasosta kahdeksalla prosentilla vuoteen 2012 mennessä ja lisävähennyksiä tämän jälkeen. Tavoite on myös osa yhteisön kuudetta toimintaohjelmaa (2002). 6
rajoittuneet lähinnä tuotteiden aiheuttamien mitattavissa olevien päästöjen säätelyyn. 4 Uudet ympäristödirektiivit säätelevät paljon laajempaa kokonaisuutta; tuotesuunnittelun ympäristönäkökohtia, tuotteissa ja tuotannossa käytettäviä aineita sekä käytöstä poistettujen tuotteiden jätteenkäsittelyä. Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteisiin kohdistuvat vuonna 2003 hyväksytyt WEEE- ja RoHS-direktiivit sekä kesällä 2005 hyväksytty EuP-direktiivi. Vaikka myös EuP-direktiivi on ns. ympäristödirektiivi, sen valmistelusta ei ole vastannut komission ympäristöpääosasto, kuten RoHS- ja WEEE-direktiivien valmistelusta. EuP-direktiivi 5 on yhdistelmä alun perin kahden erillisen direktiivin valmistelusta. Se on syntynyt komission yrityspääosaston EEE-direktiiviehdotuksesta (Eco-design for Electrical and Electronic Equipment) ja energian ja liikenteen pääosaston EER-direktiiviehdotuksesta (Energy Efficiency Requirements). Komissio päätti vuoden 2002 lopussa yhdistää energiatehokkuus- ja tuotesuunnitteluvaatimukset yhdeksi direktiiviehdotukseksi, ja lopputuloksena syntyi nykyinen EuP-direktiivi. Molemmat komission pääosastot omistavat EuP-direktiivin ja koordinoivat direktiivin toimeenpanoon liittyvää työtä keskenään. Käytännössä energian ja liikenteen pääosasto on vastannut vuonna 2006 käynnistyneiden EuP-direktiiviin liittyvien tuoteryhmäkohtaisten selvitysten käynnistämisestä. Yrityspääosaston vastuulla on direktiivin toimeenpanoon liittyvien sääntelykomitean ja kuulemisfoorumin muodostaminen sekä direktiiviin liittyvän työohjelman laatiminen. EuP-direktiivin taustalla on ollut pyrkimys luoda yhdenmukaiset ja kattavat suuntaviivat sille, millaisia ympäristöasioita koskevia vaatimuksia energiaa käyttävien tuotteiden (Energy using Products, EuP) suunnittelulle tulisi asettaa. Samalla pyritään varmistamaan, ettei jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä ole maakohtaisia eroja, eikä EU:n sisäiselle kaupankäynnille tule esteitä. Yhtenä taustatekijänä on myös ollut se, että EU:n markkinoille tuodaan jatkuvasti energiaa käyttäviä tuotteita, joiden ympäristöominaisuudet eivät ole tyydyttävällä tasolla. Siksi samassakin tuoteryhmässä eri valmistajien tuotteilla saattaa olla huomattavia eroja niiden aiheuttamissa ympäristövaikutuksissa. EuP-direktiivin tavoitteena onkin luoda yhdenmukaiset puitteet sille, miten näiden tuotteiden ympäristöominaisuuksia koskevia tuotesuunnitteluvaatimuksia laaditaan. EU:n komissio on luonnehtinut EuP-direktiiviä sen valmistelun yhteydessä läpimurroksi tuotepolitiikassa ja valtavaksi kulttuurin muutokseksi ympäristösääntelyssä. Sitä on kuvailtu innovatiiviseksi lainsäädännöksi sen vuoksi, että direktiivin myötä tuoteturvallisuusdirek- Esimerkiksi tiettyjen ulkona käytettävien koneiden ja sähkölaitteiden ympäristömeludirektiivi 2000/14/EY ja koneisiin asennettavien polttomoottoreiden päästöjä säätelevä direktiivi 97/68/0EY. 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/32/EY, annettu 6. päivänä heinäkuuta 2005, energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista sekä neuvoston direktiivin 92/42/ETY ja Europan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/57/EY ja 2000/55/EY muuttamisesta. 7
tiiveissä käytettyjä nk. uuden lähestymistavan mukaisia soveltamisperiaatteita (New and Global Approach) käytetään ensi kertaa ympäristönäkökohtien sääntelyyn. Tämä merkitsee, että direktiiveillä määritellään keskeiset yleiset vaatimukset ja vapaaehtoisilla yhdenmukaistetuilla standardeilla määritellään niille tarkempi toteutustapa ja tuotteisiin kohdistuvat tekniset vaatimukset. EuP-direktiiviin tulee liittymään CE-merkinnän käyttö ja tuotteelle laadittava EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus. 6 EuP-direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteissä tullaan hyödyntämään jo olemassaolevaa lainsäädäntöä eräiden tuotteiden energiatehokkuusvaatimuksista (direktiivit 92/42/ETY, 96/57/EY ja 2000/55/EY). Samoin RoHS- ja WEEEdirektiivien vaatimuksia tullaan integroimaan täytäntöönpanotoimenpiteisiin. EuP-direktiiviin liittyvää lainsäädäntöä n 1992: Direktiivi 92/42/ETY uusien kuumavesikattiloiden hyötysuhdevaatimuksista, EYVL L 167, 22.06.1992, s. 17. n 1996: Direktiivi 96/57/EY kotitalouksien sähkökäyttöisten jääkaappien, pakastimien ja näiden yhdistelmien energiatehokkuusvaatimuksista, EYVL L 236, 18.09.1996, s. 36. n 2000: Direktiivi 2000/55/EY loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista, EYVL L 279, 01.11.2000, s. 33. n 2003: WEEE-direktiivi 7 perustuu tuottajan vastuuseen sähkö- ja elektroniikkaromun erilliskeräyksestä ja käsittelystä. Direktiivin mukaisesti tuottajien eli valmistajien ja maahantuojien velvollisuutena on ollut huolehtia sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksestä ja siitä aiheutuvista kustannuksista elokuun puolivälistä 2005 lähtien sen mukaan, miten se kunkin EU-jäsenmaan kansallisessa lainsäädännössä on määritelty. n 2003: RoHS-direktiivi 8 asettaa rajoituksia tiettyjen ympäristölle ja terveydelle haitallisten aineiden (mm. lyijy, elohopea ja kadmium) käytölle tietyissä direktiivin liitteessä määritellyissä sähkö- ja elektroniikkatuotteissa ja niiden valmistuksessa. RoHS-direktiivin mukaiset ainekiellot ja rajoitukset koskevat tuotteita, jotka on saatettu Suomen ja muiden EU-maiden markkinoille heinäkuusta 2006 lähtien. EuP-direktiivin vaatimukset tulevat voimaan EU:n jäsenmaissa 11.8.2007. Direktiivi on luonteeltaan harmonisointidirektiivi, eli käytännössä jäsenmaat eivät kansallisessa toimeenpanossaan voi poiketa sen vaatimustasosta. Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriö vastaa EuP-direktiivin kansallisesta toimeenpanosta ja direktiivin vaatimista lakimuutoksista. Tavoitteena on säätää uusi yleislaki, johon sisältyy tarvittavilta osin, esimerkiksi energiamerkintäasioiden osalta, voimassa oleva laki laitteiden energiatehokkuudesta (1241/1997). Tällöin voitaisiin yleislain nojalla säätää myöhemmin tarvittavia tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanosäädöksiä. Tarvittaessa yleislain rinnalle valmistellaan asetus, jolla voidaan panna täytäntöön tarvittavat direktiivin liitteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö on perustanut EuP-direktiivin 6 Vaatimustenmukaisuuden osoittamisessa ovat käytössä myös ns. moduulipäätöksessä 93/465/ETY määritellyt menettelyt. 7 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY, annettu 27.01.2003 sähkö- ja elektroniikkaromusta, EYVL L37, 13.02.2003, s. 24. 8 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY, annettu 27.01.2003 tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, EYVL L37, 13.02.2003, s. 19. 8
toimeenpanoa varten työryhmän maaliskuussa 2006. EuP-direktivin markkinavalvonnasta vastaava viranomainen Suomessa on Turvatekniikan keskus TUKES. EuP-direktiivin pohjalta laaditaan tuote- tai tuoteryhmäkohtaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä (implementing measures). Niiden tekninen muoto on vielä epäselvä, eli tullaanko ne antamaan direktiiveinä vai asetuksina. Luultavasti niitä ei kuitenkaan anneta komission päätösten muodossa. EU:n komission on annettava työsuunnitelmansa 6.7.2007 mennessä tuoteryhmistä, joille täytäntöönpanotoimenpiteitä ensisijaisesti suunnitellaan seuraavan kolmen vuoden aikana. Ensimmäisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä voitaneen odottaa vuoden 2008 alkupuolella. Niissä voi olla erilaisia siirtymäaikoja vaatimusten voimaantulolle. Lisätietoa komission EuP-kotisivuilta n Energian ja liikenteen pääosasto (DG Tren): www.europa.eu.int/comm/energy/demand/legislation/eco_design_en.htm n Yrityspääosasto (DG Enterprise): www.europa.eu.int/comm/enterprise/eco_design/index_en.htm 9