SOS-LAPSIKYLÄN. Kuulumisia 4 / 2011. Lapsen tarpeet keskiöön

SOS-LAPSIKYLÄN Kuulumisia 4 / 2011 Lapsen tarpeet keskiöön

Pääkirjoitus Ledare LAPSENI ON OTETTU HUOSTAAN MITT BARN HAR OMHÄNDERTAGITS LAPSEN HUOSTAANOTTO koskettaa lapsen lisäksi monia ihmisiä, monin eri tavoin. Julkisuudessa käydyn keskustelun kautta huostaanotosta jää usein mielikuva sosiaalityön tai yksittäisen työntekijän mielivaltaisesta toiminnasta. Sosiaalityön ensisijainen tehtävä on huostaanoton avulla saattaa lapsi turvaan ja järjestää lapselle virikkeitä antava kasvuympäristö, turvata tasapainoinen ja monipuolinen kasvu ja kehitys. Tehtävä ei ole helppo, koska kaiken juridisen päätöksenteon lisäksi on huolehdittava lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta, lapsen tarpeita vastaavan sijaishuoltopaikan valinnasta, vanhempien kuntoutuksesta sekä lapselle läheisten ihmisten kartoituksesta. Näistä vähäisimmälle huomiolle useimmiten jäävät lapsen vanhempien tunteiden huomioiminen ja kuntoutus. Jotta huostaanotolla saavutettaisiin lapsen etu, tulisi kaikkia prosessin osa-alueita hoitaa hyvin ja eri osapuolten tuskaa helpottaen. Huostaanotto on traumaattinen kokemus lapselle, mutta myös vanhemmille ja muille läheisille. Se on raskas ja tunteita järkyttävä myös sosiaalityöntekijöille ja usein myös uusi sijaisperhe tai laitoksen työntekijät joutuvat vahvaan tunneprosessiin. Huostaanoton vaikeutta lisäävät mahdollinen vanhempien vastustus ja siihen liittyvät raskaat oikeudenkäyntiprosessit. Ensiarvoisen tärkeää onkin turvata sosiaalityölle ja sijaishuoltopaikoille riittävät resurssit ja vanhempien kanssa yhteistyöhön perehtyneet työntekijät varmistamaan sitä, että kaikki osapuolet saadaan toimimaan lapsen parhaaksi. Hyvä yhteistyö eri osapuolten välillä helpottaa lapsen asettumista uuteen sijaishuoltopaikkaan ja mahdollistaa tapaamiset sekä turvaa lapsen yhteydenpidon vanhempiin ja läheisiin. Vanhemmat kokevat huostaanotossa tuntoja, jotka voidaan jakaa neljään vaiheeseen. Alussa koetaan järkytys. Toisessa vaiheessa vastustetaan. Kolmantena tulee epätoivo ja viimeisenä vaiheena sopeutuminen. Vanhemmat kokevat usein häpeää, itseinhoa, alemmuudentuntoa, hylätyksi tulemista, kasvojen menetystä ja loukatuksi tulemista. Vanhemmat huomioiva, heidän merkitystään lapselle korostava, heitä kunnioittava sekä arvostava kohtaaminen antaa eväitä positiivisen yhteistyön synnyttämiselle. Parhaimmillaan hyvä yhteistyö antaa mahdollisuuden vanhempien kuntoutukseen ja edesauttaa lastensuojelulain tavoitetta sijoittaa lapsi takaisin kotiin. Muita arvostavan työotteen lisäksi tarvitaan myös jämäkkyyttä ja selkeät tavoitteet sille, miten vanhempien odotetaan toimivan lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Yhteistyö lapsen biologisten vanhempien ja läheisten kanssa on ollut ja tulee olemaan keskeinen osa myös SOS-lapsikylätyötä. Yhteistyön rooli vain vahvistuu ja korostuu, kun yhtenä tavoitteenamme ja työmallina on kuntouttaa lapsi ja vanhemmat uudelleen yhteiseen kotiin. Haluan jälleen kiittää kuluneesta vuodesta kaikkia kumppaneitamme ja toimintamme tukijoita. Rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta 2012! Jari Ketola toiminnanjohtaja NÄR ETT BARN omhändertas berörs inte bara barnet självt utan även många andra, och på många sätt. Den offentliga diskussionen om omhändertagande ger ofta en bild av att socialvården eller enskilda socialarbetare handlar godtyckligt. Socialvårdens främsta uppgift vid omhändertagande är att ge barnet trygghet, erbjuda en uppväxtmiljö rik på impulser och trygga en stabil och mångsidig uppväxt och utveckling. Uppgiften är inte lätt. Förutom alla juridiska beslut måste man se till att barnets individuella behov uppmärksammas, att barnet får en plats utanför hemmet som motsvarar dess behov, att föräldrarna får rehabilitering och att man kartlägger den krets som står barnet nära. Minst uppmärksamhet ägnar man vanligen föräldrarnas rehabilitering och känslor. För att ett omhändertagande ska gynna barnet borde alla delområden i processen skötas väl så att alla parters lidande lindras. Ett omhändertagande är en traumatisk upplevelse för ett barn, men också för föräldrar och andra närstående. Det är en tung och upprörande upplevelse också för socialarbetare och även den nya fosterfamiljen eller den omhändertagande anstaltens anställda utsätts för en stark känsloprocess. Föräldrarnas eventuella motstånd med tillhörande tunga rättsprocesser ökar svårigheterna vid omhändertagande. Därför är det också av främsta vikt att garantera att socialvården och de omhändertagande instanserna har tillräckliga resurser och att de anställda, som har erfarenhet av samarbete med föräldrar, ser till att alla parter förmås samarbeta för barnets bästa. Ett gott samarbete mellan berörda parter underlättar placeringen av barnet i ny fosterhemsmiljö, möjliggör besök och tryggar barnets kontakter med föräldrar och andra närstående. Föräldrar som berörs av ett omhändertagande genomgår en känsloprocess som kan indelas i fyra faser. Den första är chock. Sedan kommer motstånd. Det tredje skedet kännetecknas av förtvivlan och sist kommer anpassning. Föräldrarna upplever ofta skam, självförakt, mindervärdighet, att de blir övergivna, förlorar ansiktet och känner sig sårade. Genom att beakta föräldrarna, poängtera deras betydelse för barnet och bemöta dem med högaktning och respekt bäddar man för ett positivt samarbete. I bästa fall ger samarbetet föräldrarna möjligheter till rehabilitering och främjar barnskyddslagens målsättning att senare placera barnet i eget hem igen. Förutom arbetsmetoder som bygger på respekt krävs det också bestämdhet och tydliga målsättningar för vad man väntar sig att föräldrarna ska göra för att trygga barnets välfärd. Samarbete med barnens biologiska föräldrar och andra närstående har alltid varit och kommer alltid att förbli en central del också av SOSbarnbyarbetet. Vikten av samarbete stärks och accentueras då en målsättning och arbetsmodell är att rehabilitera barn och föräldrar så att de på nytt kan få ett gemensamt hem. Återigen vill jag tacka våra samarbetsparter och alla som stött oss under det gångna året. Jag önskar er alla en fridfull juletid och ett gott nytt år 2012. Jari Ketola versamhetsledare SISÄLTÖ Julkaisija SOS-Lapsikylä ry Meritullintori 3, 00170 HELSINKI puh. (09) 5404 880 faksi (09) 5404 8811 keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi www.sos-lapsikyla.fi www.sos-lapsikylakauppa.fi www.sos-childrensvillages.org Päätoimittaja Aija Rikala, puh. 050 555 2515 Toimitussihteeri Elina Pitkäranta, puh. (09) 5404 8824 Ulkoasu Heli Rantala Kansikuva George Burba/Photos.com Paino Forssa Print ISSN 1235-4996 Toiminnanjohtaja Jari Ketola, puh. (09) 5404 880 SOS-lapsikyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Seppo Kemppinen SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtaja Pauli Leimio Pääkirjoitus...2 Asiaa...4 Päätoimittajalta...7 Kylillä kerrotaan...8 Uutisia maailmalta...12 Tukeminen...16 2 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 3

Asiaa SIJAISHUOLTOPAIKAN VALINTA EI AINA PERUSTU LAPSEN TARPEISIIN Vaasassa vietettiin valtakunnallisia sijaishuollon päiviä 4. 6.10.2011. Sijaishuollonpäiville osallistui tänä vuonna yli 700 alan ammatti laista. Päivät tarjosivat runsaasti mielenkiintoisia luentoja. Seuraavassa on otteita päivillä käsitellyistä aiheista. Anna-Liisa Koisti-Auer esittelemässä SOS- Lapsikylän toimintaa sijaishuollon päivillä Vaasassa. Nykyisin kodin ulkopuolelle sijoitettavista lapsista vain noin kolmasosa sijoitetaan perhe hoitoon. LASTENSUOJELULAIN mukaan lapsen tarpeiden tulee ohjata sijaishuollon paikan valintaa. Usein valin nas - sa vaikuttavat kuitenkin monet muut kuin lapsesta lähtevät syyt. Lapsi sijoitetaan yhä Suomessa useimmiten laitoshoitoon, vaikka jo ensi vuonna lasten ja nuorten ensisijainen sijoituspaikka pitää olla perhehoidossa jo lastensuojelulainkin mukaan. Sijaishuoltopaikan valinnan kriteereitä esitteli ohjelmajohtaja Hanna Heinonen Lastensuojelun Keskusliitosta teettämänsä selvityksen pohjalta. Selvityksen mukaan vain noin puolet lasten sijoituspaikkojen valinnoista on perustunut selkeästi lasten ja nuorten tarpeisiin. Sen sijaan valintojen takana painoivat usein biologisten vanhempien toiveet tai kuntien pyrkimykset käyttää ensisijaisesti kunnan omia laitoksia. Myös sijaishuoltopaikan sijainti oli yksi lapsen tarpeet ohittava valintaperuste. Lasten ja nuorten tarpeita ei ole tarpeeksi selvitetty sijaishuoltopaikkaa valittaessa. Nykyisin kodin ulkopuolelle sijoitettavista lapsista vain noin kolmasosa sijoitetaan perhehoitoon. Laitoshoitoa suositaan perhehoidon sijaan syistä, jotka eivät saisi estää sijaisperheeseen sijoittamista. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi oppimisvaikeudet, koulunkäyntiongelmat tai uhmakkuus, muistuttaa Hanna Heinonen. Selvitys osoitti myös, että sijaisvanhemmat eivät saa riittävästi tukea työssään. Sijaisvanhemmat saavat kyllä tukea sijoitukseen valmistautumisen yhteydessä, mutta sijoituksen toteuduttua sijaisperhe jää omaan varaansa, vaikka joutuu usein järjestämään sijoitettuina oleville lapsille tavanomaisten lapsiperheiden palveluiden lisäksi monenlaisia erityispalveluita ja taistelemaan lasten tarvitseman tuen puolesta. Toimiva sijaishuolto edellyttää kumppanuuksia, joita ei saa jättää sijaishuollon toimijoiden vastuulle, painottaa Heinonen. TEKSTI JA KUVA: AIJA RIKALA Mitä tutkimus kertoo lastensuojelun kipukohdista? LASTENSUOJELUN SIJAISHUOLLON päivien osanottajat saivat pureskeltavakseen annoksen eri tutkimuksista koottua tietoa.tutkimusprofessori Heikki Hiilamo Kansaneläkelaitokselta tarkasteli lastensuojelun kipukohtia tutkimuksien näkökulmasta. Tulokulmakseen hän nimesi oman erityisalueensa, köyhyys ja syrjäytyminen. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus vastaavanikäisestä väestöstä on Suomessa noussut vuosina 1995 2005 huomattavasti muita pohjoismaita enemmän. Syitä voivat olla suhteellisen köyhyyden lisääntyminen, taloudellinen eriarvoistuminen, alkoholipolitiikan muuttuminen, lasten mielenterveysongelmien lisääntyminen, kuntien taloustilanteen muutokset ja kenties myös muutokset sosiaalityössä. Tutkimus osoittaa yhteyden päihdeongelmien lisääntymisen, mutta myös lastensuojelun resurssien lisäyksen ja huostaanottojen määrän lisääntymisen välille. Elinolosuhteiden ohella siis myös lastensuojelutyön aktiivisuus vaikuttaa. Selkeimmät sijoittamiseen johtavat riskitekijät ovat yksinhuoltajuus ja äidin vakavat mielenterveysongelmat. Äitien taustalla on enemmän merkitystä kuin isien. Pienillä lapsilla vanhempien tausta vaikuttaa enemmän kuin teini-ikäisillä. Yhteiskuntaluokalla ja asuinpaikalla on suuri vaikutus myös. Kiinnostava yksityiskohta oli sijoituksen vaikutus vanhempiin: työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen yleistyy sijoitusprosessin aikana. Samoin jäi mieleen, että käytöshäiriöisten poikien myöhemmän elämän ongelmat voivat johtua myös katkonaisista sijoituksista. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sijoitukset eivät ole hyödyllisiä ns. harmaalla alueella eli silloin kun sijoituspäätös ei ole selkeä, vaan jakaa mielipiteitä. Ilmaan jäi kysymys, onko tulos käyttökelpoinen myös meillä Suomessa. Sijoitetut lapset ovat myös jo alun perin heikommassa asemassa kuin muut, minkä takia päätelmien teko on vaikeaa. Sijoitusten vähentämiseen antoi tanskalaistutkimus kolme yksinkertaista vihjettä: enemmän avohuollon tukitoimia, vähemmän oppilaita koululuokkiin ja enemmän vapaa-ajan aktiviteetteja lapsille. Johtopäätöksiksi kiteytyi luennon päätteeksi kolme teesiä: kaikki eivät hyödy sijoituksista, sijoituksia on vähennettävä ja tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä, yhteiskuntapolitiikkaa. TEKSTI: JUKKA KOTKAVUORI 4 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 5

Asiaa Päätoimittajalta KUMPPANUUDELLA LAPSET RAHAN VARJOSTA KESKIÖÖN Lastensuojelussa joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka vaikuttavat lapsen koko loppuelämään. Kun sijoittajakunnat ja palvelujen tarjoajat pohtivat lapsen sijoitusta, ainoa oikea lähtökohta on miettiä, mikä on lapselle parasta. Lapsi on otettava päätöksenteossa keskiöön todettiin sijaishuollon päivillä. PERHEHOITO ASETETAAN uuden lastensuojelulain mukaan ensisijaiseksi. Siinä ei aseteta perhe- ja laitoshoitoa vastakkain eikä kyse ole palveluiden paremmuudesta, vaan arvovalinnasta. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus asua perheessä, koska perhe on useimmiten paras paikka lapselle sekä myös nuorelle, muistuttaa sijaishuollon johtaja Raija Lappalainen Kotkasta. Lastenkoteja tarvitaan edelleen, Miltä sijaisvanhemmuus tuntuu? Syksyllä sijaisvanhemmuutta on käsitelty monissa eri yhteyksissä. Sijaisvanhemmuuden ja sijoitetun lapsen tuntoihin on mahdollisuus tutustua myös Mia Halmeen ohjaaman elokuvan Ikuisesti sinun sekä Anna-Leena Härkösen romaanin Onnen tunti kautta. Molemmissa kuvataan koskettavalla tavalla sijaisvanhempien ja sijoitettujen lasten elämää ja tunneskaaloja, joita he käyvät läpi. Seuraavassa esittelyt teoksista. MIA HALMEEN ELOKUVA: IKUISESTI SINUN Ikuisesti sinun kertoo huostaan otettujen lasten, heidän biologisten vanhempiensa ja sijaisvanhempiensa kautta rakkaudesta ja kiintymyksestä. Elokuva kuvaa lapsen ja biologisen vanhemman välistä vahvaa, näkymätöntä sidettä. Vanhemmat ikävöivät lapsiaan, vaikka eivät pystyisikään heistä huolehtimaan. Lapset rakastavat vanhempiaan ehdoitta ja kaipaavat näiden tukea ja mutta niiden rooli muuttuu vaativan hoidon yksiköiden suuntaan. Kilpailutus ja väärin perustein tehdyn sijoituksen hinta Onko lapsi keskiössä, kun palveluita kilpailutetaan, kysyy lastensuojelupäällikkö Anna-Liisa Koisti-Auer SOS- Lapsikylästä. Lastensuojelupalveluja ei voi kilpailuttaa kuten tavaroita. Kilpailutuksella tavoitellaan kustannustehokkuutta, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu. Edullisinta on aina sijoittaa lapsi oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan eli lapsikeskeisyys on myös taloudellisinta. Kilpailuttaminen vie myös paljon aikaa, joka on kaikki pois lasten hoitamiseen liittyvästä työstä, muistuttaa Anna- Liisa Koisti-Auer. Kiire on vihollinen ja lapsi tarvitsee aikaa Työntekijöiden kiire, asenne tai osaamattomuus voi syrjäyttää lapsen keskiöstä. Lastensuojelulaitoksessa tai missä tahansa sijaishuoltopaikassa voidaan kyllä pitää hyvää huolta siitä, että ulkoisesti asiat ovat kunnossa lapset saavat hyvää ruokaa, puhtautta ja turvaa, mutta saavatko hyväksyntää. Sijaisvanhemmat yrittävät hoitaa yksinäisyyttä ja paikata läheisyyden puutetta oman jaksamisensa äärirajoilla. Elokuva kattaa koko sijaishuollon kaaren seuraamalla kolmea eri tarinaa. Pieni lapsi tuodaan vastaanottokotiin, nuori tyttö elää teini-ikäisen arkea sijaisperheessä pitäen myös yhteyttä vankilassa olevaan isäänsä ja viisi vuotta sijaisperheessä asuneille sisaruksille valmistellaan muuttoa takaisin biologisen äidin luo. Mia Halmeen ohjaama ajankohtainen ja koskettava dokumenttielokuva Ikuisesti sinun saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 11.11.2011. ANNA-LEENA HÄRKÖNEN, ONNEN TUNTI (Otava 2011) Sijaisvanhempien on annettava sielunsa, vähempi ei riitä. lapset riittävästi aikuisen läsnäoloa, kuuntelijaa, lohduttajaa, aikuista, joka auttaa lasta ymmärtämään mitä hänen elämässään on tapahtunut ja miksi. Sosiaalityöntekijälläkin on oltava mahdollisuus kohdata lapsi myös kahden kesken. Tärkeänä haasteena sijaishuol lossa on ottaa lapsen omat vanhemmat mukaan kumppaneiksi. Perhetyö kuntouttaa parhaimmillaan koko perheen, muistuttaa aluejohtaja Sanni Niskala Nuorten Ystävistä. Perheistä löytyvä hyvä on osattava ottaa käyttöön. Kun lapsen vanhemmat vastustavat sijoitusta, he voivat mitätöidä kokonaan lapsen kuntoutumisen, koska lapsi on solidaarinen vanhemmilleen. Joskus lasta on jopa suojeltava vanhemmiltaan. Sanni Niskala painottaakin sallivien rakenteiden luomista kumppanuuteen vanhempien kanssa. Lapsi saadaan hyvän keskiöön, kun sosiaalityöntekijällä on riittävästi aikaa perehtyä lapsen ja tämän perheen tilanteeseen, kunnat ja järjestöt jakavat hyviä käytäntöjä ilman kilpailuhenkeä ja kaikki osapuolet toimivat mahdollisimman rehellisessä ja avoimessa vuorovaikutuksessa lapsen hyväksi. Isoja ongelmia ei ratkaista yksin. TEKSTI: AIJA RIKALA Tuulan, hänen kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin elämä on onnellista ja huoletonta. Tuula vain ei voi saada enää lapsia, ja mielessä alkaa itää ajatus sijaislapsesta. Harria hanke epäilyttää, ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan: Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia? Asiat alkavat edetä vauh - dilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista sijaislapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. Äkkiä kaikilla on mielipide Tuulan ja Harrin ratkaisusta, jopa itsekeskeisellä anopillakin. Tunteet lyövät laidasta laitaan, mutta mitkä ovat oikeat sanat? Anna-Leena Härkönen näyttää erehtymättömän tarkasti ensikosketuksen, hauraan siteen joka alkaa rakentua perheen ja sijaislasten välille, hukassa olevien biologisten vanhempien epätoivon. SOS-Lapsikylä viettää ensi vuonna 50-vuotisjuhlaa SUOMEN SOS-LAPSIKYLÄ valmistautuu ensi vuoden 50-vuotisjuhlaan. Tarkoituksemme on kautta vuoden kiinnittää erityistä huomiota apua tarvitseviin lapsiin ja nostaa esiin viisikymmenvuotista lastensuojelutoimintaamme julkaisujen, tapahtumien ja kampanjoiden yhteydessä. Loppuvuodesta avaamme Tampereella kaksi ensimmäistä SOS-Lapsikylän korttelikotia huostaan otetuille lapsille. Toinen kodeista on nykyisten yrityskumppaneidemme rahoittama ja tarkoitus on löytää lisää kumppaneita ja tukijoita, jotta saamme alueelle kaikkiaan noin 6 7 kotia. Suuri toiveemme on, että juhlavuosi auttaa kiinnittämään huomiota lastensuojelun tarpeeseen ja yleensä lasten vaikeaan tilanteeseen Suomessa. Vaikka Suomi on sotien jälkeen ponnistellut itsensä maailman vauraimpien maiden joukkoon, moni lapsi on jäänyt vaille taloudellista tai henkistä hyvinvointia pahimmassa tapauksessa molempia. Lasten kehitystä vaurioittavat olosuhteet ovat kasvattaneet huostaanottojen ja avohuollon tarvetta vuosi vuodelta. Yksin asiaa ei voi hoitaa valtiovalta eikä sosiaalitoimi, vaan lapset tarvitsevat meidän kaikkien tukea ja huomiota. Apu voi olla taloudellista tai ammatillista tukea, jolla pystytään auttamaan lapsia, joilla on erityisiä tarpeita. Se on myös lapsen, oman tai vieraan, kunnioitta vaa kohtaamista ar jes sa. Toi votta vas t i Sinäkin löydät oman tapasi auttaa lapsia. Aija Rikala päätoimittaja 6 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 7

Kylillä kerrotaan ITSE VALITSEN TOISEN TIEN Sabine oli noin kuusivuotias, kun hänet otettiin huostaan. Hänet tultiin hakemaan koulusta kesken koulupäivän. Pienelle Sabinelle tilanne oli hämmentävä, kun hän ei tiennyt, minne oli menossa ja miksi. Jonkin ajan kuluttua Sabine palasi vielä puoleksi vuodeksi takaisin kotiin, minkä jälkeen hänet otettiin pysyvämmin huostaan vanhempien alkoholismin takia. ALUKSI SABINE asui lastenkodeissa, mutta noin kymmenvuotiaana hän muutti Tapiolan SOS-lapsikylään sijaisperheeseen, jossa lapsikylä-äidin kanssa asui kaksi poikaa ja yksi tyttö. Aloilleen asettuminen uuteen kotiin oli alkuun hyvin hankalaa. Sabine vaihtoi jatkuvasti huoneensa järjestystä ja oli koko ajan ikään kuin lähtövalmiudessa ja valmiina taas muuttamaan. Vaikeinta Sabinelle oli, kun hän yhtäkkiä joutuikin jakamaan huomion kolmen muun lapsen kanssa, sillä kotona hän oli tottunut olemaan ainoa lapsi, koska sisarukset eivät asuneet saman katon alla. Tilanne aiheutti paljon ristiriitoja, sillä huostaan otetuilla lapsilla on jo valmiiksi tarve saada tavallista enemmän huomiota. Lopulta Sabine kuitenkin sai rauhan ja uskon, että lapsikylä on nyt pysyvä asuinpaikka. Tämä loi uutta turvaa ja tunteen, että elämä voi olla myös pysyvää. Teini-ikäisenä Sabinelle alkoi kuitenkin tulla ongelmia. Menneisyys alkoi purkautua, ja hänestä tuli vihainen jopa aggressiivinen nuori, jota ei koulu kiinnostanut. Tällöin hänelle ehdotettiin muuttoa Vaajakoskella sijaitsevaan SOS-nuorisokotiin, jossa oli tiukemmat rajat. Vaajakoskella Sabine suoritti peruskoulun loppuun ja kävi myös ammattikoulun pukuompelijalinjan, sillä hän oli aina loistanut kädentaitoa vaativissa asioissa. Vaajakoskella Sabine muutti nuorisokodista tukiperheasuntoon. Tukiperheen äitiin samoin kuin lapsikylä-äitiin Sabinella on edelleen läheiset välit. Sabinen mukaan juuri lapsikylä-äiti on ollut se ihminen, joka on tarjonnut hänelle äidillistä välittämistä. Lapsikylässä asuessaan Sabine oli päässyt kotiin vain muutamaksi tunniksi tai yhdeksi päiväksi kerrallaan, mutta nuorisokodissa mahdollistui pidempi kotivierailu. Kotilomalla maailma kuitenkin aukeni ja Sabine näki, mitä oikea arki kotona on. Lopulta Sabine ymmärsi, vastoin äidin vakuutteluja, että hänen paikkansa ei ole kotona eikä huostaanottoa ollut tehty ilman syytä. Äidin puhe olikin ollut vain kauniita sanoja. Tämän tajuaminen tuntui nuoresta musertavalta. Sabine oli varautunut olemaan vierailulla viikon, mutta lähti jo toisen päivän jälkeen, koska ei jaksanut katsella kotona vallinnutta tilannetta. Sabine ymmärsi, että hän voisi käydä tapaamassa äitiään, mutta hän ei haluaisi takaisin kotiin asumaan. Toki taustalla oli aina pieni, hatara toive, että asiat kotona kuitenkin muuttuisivat. Kahden perheen lapsikyläperheen ja biologisen perheen - yhdistäminen oli haastavaa koko huostaanoton ajan. Sabinen äiti oli hyvin voimakas persoona, joka ei koskaan hyväksynyt sijoitusta. Hän haki huostaanoton purkua joka vuosi aina siihen saakka, kunnes Sabine täytti 18 ja huostaanotto päättyi. Äiti ei myöskään antanut Sabinen kutsua lapsikylää kodiksi tai lapsikylä-äitiä äidiksi, vaan suuttui jos tällainen lipsahdus sattui. Sabine olisi toivonut lupaa saada elää ja ettei hänen olisi aina tarvinnut varoa sanomisiaan. Jokavuotinen huostaanoton purku -prosessi oli myös hänelle raskasta. Vaikeinta Sabinen mukaan Lapsikylä antoi rauhan ja turvallisuuden tunteen, joita Sabine tarvitsi kasvuun ja kehitykseen. onkin ollut suhde omiin vanhempiin, kun vanhemmat eivät antaneet lupaa asettua aloilleen ja elää rauhassa ei oikein tiennyt missä saa olla ja missä pitäisi olla. Myös Sabinen oma äiti oli asunut lastenkodissa. Sabine onkin itse miettinyt, onko hän tarpeeksi vahva ja hyvä - osaako hän pitää tarpeeksi hyvää huolta mahdollisista omista lapsista, kun huostaanotto on omassa suvussa jo useamman sukupolven juttu. Lapsikyläaikaansa Sabine muistelee hyvillä mielin. Lapsikylä oli ensimmäinen paikka hänen elämässään, jossa hän asui pidempään kuin puoli vuotta. Lapsikylä antoi rauhan ja turvallisuuden tunteen, joita hän tarvitsi kasvuun ja kehitykseen. Lapsikylän kautta Sabine on saanut tukea myös huostaanoton päättymisen jälkeen mm. asumiseen ja opintoihin. SOS- Lapsikylä tukee lapsia löytämään ja kehittämään omia vahvuuksiaan. Lapsikylän kautta Sabinekin löysi rakkaan harrastuksen: ratsastuksen. Hevosten kanssa puuhastelu auttoi unohtamaan ikävät asiat ja ratsastajana kehittyminen toi myös paljon onnistumisen kokemuksia. Harrastuksesta on tulossa Sabinelle nyt myös työ, sillä hän opiskelee parhaillaan ratsastuksenopettajaksi. Aikuistunut Sabine kokee löytäneensä paikkansa maailmassa. Asiat ovat hyvin ja hän suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti. Hän aikoo suorittaa hevosalan koulutuksen loppuun ja toivoo työllistyvänsä sen jälkeen. Sabine on nähnyt ympärillään onnettomiakin tarinoita, mutta hän itse on päättänyt, ettei lähde sille polulle. Kun on nähnyt millaista se arki on, ei halua sellaista elämää itselleen, vaan voi itse valita toisen tien ei ole pakko mennä sinne, minne omat vanhemmat menivät. TEKSTI JA KUVA: ELINA PITKÄRANTA 8 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 9

Kylillä kerrotaan PALLO YHÄ JALASSA Jalkapallo on ollut osa SOS-lapsikylien arkea ja juhlaa jo useiden vuosien ajan. Kesän lopulla koettiin taas useita mukavia hetkiä futiksen parissa. SOS-LAPSIKYLÄN leirikeskuk ses sa Oravanpesällä järjestetyssä jalkapalloturnauksessa oli erityisen yh - teisöllinen tunnelma. Joukkueissa yli tettiin toimipisterajoja ja päätösottelussa lapset tyrmäsivät aikuiset joukkovoimallaan. FairPlay-palkinto meni ansaitusti Vihannin ja nuorisokodin yhdistetylle joukkueelle. Eikä sarjataulukkoa taaskaan julkistettu. Suomen jalkapallomaajoukkue kutsui jälleen lapsikyläläisiä mukaan harjoituksiinsa. Mukava oli seuraavana päivänä koulussa kertoa, että treenattiin eilen Teemu Pukin kanssa. Ja Olympiastadionilla kannustettiin jälleen ystäviämme EM-karsintaotteluissa. Uusi maajoukkuevalmentaja Mixu Paatelainen muisteli 13 vuoden takaista pelaajavierailuaan Tapiolan SOS-lapsikylässä. Hän jatkaa mielellään uudessa roolissaan edeltäjiensä luomaa lapsikyläyhteistyön perinnettä. TEKSTI: JUKKA KOTKAVUORI KUVAT: HANNA PIIROINEN 10 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 11

Kylillä kerrotaan Uutisia maailmalta JOKA PÄIVÄ MUMMOLAAN TAMMIKUUSSA 2011 aloitin Lapin kylässä vanhempana pari vuotta tyhjänä olleessa Törölä-kodissa. Toukokuussa muutin Törölään myös oman irtaimistoni. Irtaimistoon kuuluu sänky, joka on enemmän kuin sänky se on mummoni ja pappani sänky ja olen syntynyt siinä. Tätä sänkyä en voinut tietenkään viedä varastoon, vaan toin sen alakertamme takkahuoneeseen. Puolittain vahingossa sängyn ympärille lähti kertymään mummola: kehto, keinutuoli, vanha kirjahylly kirjoineen, lapinpuku, poron länkiä, tuohivirsuja ja kuparipannuja... Takkahuoneen ilme pehmeni räsymatoilla ja tekstiileillä. Iltaisin menemme mummolaan ja sytytämme kynttilät. Toinen lapsista menee mummon sänkyyn ja toinen kehtoon ja minä lukijan paikalle keinutuoliin. Nyt ovat luvussa Anni Swanin sadut. Se lapsista, joka kuuntelee sadun sängyltä, pääsee syliini viimeiseksi viideksi minuutiksi. Ne ovat hiljaiset minuutit: valo sammutetaan ja jäädään kynttilän valoon, ollaan ihan hiljaa viisi minuuttia. Poikkeuksetta aika venyy ja venyy ja etenkään kehdossa olija ei haluaisi YLI 100-VUOTIAAN Haapaniemen Nuorisoseuran toiminta oli hiipunut siinä määrin, että aktiivit päättivät lopettaa toiminnan. He päättivät samalla ohjata seuran jäljelle jääneet varat yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Seura jakoi kaikkiaan 18 000 euroa lähteä sänkyyn nukkumaan vaan keinuttaa itseään kehdossa. Lasten paikat vaihtuvat illoittain. Mukavaa, tosi mukavaa meillä on mummolassa, mutta en tiennyt kuinka paljon se todella merkitsee ainakin yhdelle lapsistamme. Hän oli kertonut muillekin mummolasta ja mainitsi siitä minulle. Poika oli kertonut, että hän on nauttinut tunnelmasta, hiljaisuudesta, hämärästä kynttilän valosta, sylistä...pojan mukaan mummola on parasta mitä hänen elämässään on nyt. MAISA PEIPPO Haapaniemen Nuoriso seura lahjoitti 4 000 euroa SOS-Lapsikylän nuorisokodille kotiseutunsa lasten, nuorten ja asukkaiden hyvinvointiin sekä virkistykseen. Rahaa saivat Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Vaajakoskella sijaitsevat SOS-Lapsikylän nuorisokoti sekä invaliditoimintaa harjoittava Validia-talo. Nuorisokodin saama 4 000 euron lahjoitus on tarkoitus käyttää opintojaan päättäville nuorille jaettaviin stipendeihin tulevien vuosien aikana. Ensimmäinen stipendinjako mahdollistunee jo joulukuussa, kun kaksi nuorta saa päättötodistuksen kotitalousoppilaitoksesta. AIMEEN PERHE SAI UUDEN MAHDOLLISUUDEN HANKALASSA elämäntilanteessa ollut beniniläinen Aimee päätti, että on aika saattaa elämä jälleen kuntoon. Hän sai apua paikallisen SOS-lapsikyläjärjestön perheiden tukemisen ohjelmasta (Family Strengthening Programme), jonka avulla hän sai mm. raken nettua kunnollisen talon. TÄNÄÄN AIMEE on itsenäinen nainen, jolla on projekteja ja unelmia. Hän on ylpeä voidessaan kertoa tarinansa, eikä häpeile kertoa vaikeistakaan elämänvaiheista. Hankalat elinolot Aimee pääsi SOS-lapsikyläjärjestön perheiden tukemisen ohjelman piiriin vuonna 2006, sen jälkeen kun hänen miehensä oli menehtynyt traagisesti. Hän huomasi olevansa yhtäkkiä omillaan vastuussa perheensä asioista, mm. kolmen lapsensa ruokahuollosta, koulutuksesta ja terveydenhoidosta. Tilanne paheni entisestään, kun hänen miehensä perhe tuli ja vei talosta kaiken mahdollisen menehtyneelle aviomiehelle kuuluneen omaisuuden. Aimeen oli tällöin pakko lähteä perheen talosta Dassaan, missä hänellä oli asunto. Muutto kasvatti perheen kuluja, sillä maksettavaksi tuli myös kuukausittainen vuokra. Sen jälkeen Aimeen tilanne huonontui entisestään ja hänen lapsensa joutuivat ensimmäisinä kärsimään vaikeista elinolosuhteista. Vaikutus näkyi huonona koulumenestyksenä. Tässä hankalassa tilanteessa Aimee hakeutui SOS-lapsikyläjärjestön perheiden tukemisen ohjelmaan. Tuulahdus raitista ilmaa Aimeen perheen saama tuki koostui ruoka-avusta, terveydenhoitopalve- 8 12 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 13

Uutisia maailmalta Aimeen perheen saama tuki koostui ruokaavusta, terveydenhoito palveluista ja lasten koulumaksujen maksamisesta sekä koulutarvikkeista. luista ja lasten koulumaksujen maksamisesta sekä koulutarvikkeista. Neljännesvuosittain perhe sai ruokapaketin, jossa oli riisiä, öljyä, papuja, sokeria, saippuaa ja muita perustarvikkeita. Tämän lisäksi he saivat neuvontaa terveellisestä ruokavaliosta. Lapset kutsuttiin osallistumaan kesäopetukseen, jonka ohjelmatiimi järjesti yhdessä yhteisön koulun kanssa. Sosiaalityöntekijän säännölliset vierailut kouluun varmistivat, että kurssit etenivät ja lapset olivat paikalla. Tämän tuen ansiosta Aimeen lapset menestyivät koulussa paremmin ja läpäisivät kaikki kokeet ilman vaikeuksia. Aimee puolestaan sai noin 300 euron suuruisen lainan, mikä mahdollisti sen, että hän pystyi aloittamaan ruoan myynnin. Aimeen suoriutumista seurattiin säännöllisesti kotikäynneillä ja perheen tilanne alkoi vähitellen parantua. Aimee onnistui maksamaan lainan takaisin, mikä mahdollisti uuden lainan saamisen. Toisenkin lainan takaisinmaksun jälkeen Aimee ei tarvinnut enää projektin tukea, vaan pystyi itsenäisesti hankkimaan kolmannen noin 450 euron lainan. Hän tarttui myös tilaisuuteen ryhtyä tekstiilikauppiaaksi. Perheitä tuetaan itsenäiseen elämään Aimee oli saanut perheiden tukemisen ohjelman kautta apua kolmen vuoden ja kymmenen kuukauden ajan. Muutama kuukausi ennen avustamisen päättymistä Aimeeta alettiin valmistella ohjelmasta poistumisen jälkeiseen elämään. Hän osallistui useille koulutusjaksoille, joissa vahvistettiin hänen kykyään pärjätä omillaan: hankkia itse toimeentulonsa ja hoitaa lapsiaan oikein. Hän sai myös koulutusta ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta ja kaikki kolme lasta rokotettiin. Aimeen tilannetta seurattiin säännöllisillä kotikäynneillä ja varmistettiin, että kaikki mitä hän oli oppinut, on otettu käyttöön. Samaan aikaan myös ohjelmassa mukana olleiden perheiden keskinäisiä siteitä vahvistettiin, jotta yhteisöllisyyden ketju ja aktiivisuus, joka vuosien myötä oli syntynyt, kestäisi jatkossakin, kun perheet eivät ole enää mukana ohjelmassa. Aimeelle tieto ohjelman päättymisestä ei aiheuttanut suurta yllätystä, sillä koko ohjelman ajan hän oli itse ollut hyvin aktiivinen ja pyrkinyt kohti itsenäistä pärjäämistä. Ohjelman aikana hän oli muun muassa jo aiemmin järjestänyt lapsilleen tukea koulunkäyntiin ennen kuin ohjelman puitteissa alettiin antaa tätä tukea. Selviytyminen ohjelman päättymisen jälkeen Nyt ohjelman päätyttyä Aimeen perheen tilanne on muutamista hankaluuksista huolimatta hyvä. Perhettä ilahduttaa, että he voivat asua omassa talossaan, vaikka itse rakentamisvaiheessa projektin taloudelliset vaikutukset tulivatkin hieman yllätyksenä. Vaikka ruokapakettien säännöllinen saaminen päättyikin, Aimeen perhe on voinut jatkaa kolmen päivittäisen aterian syömistä, tosin vaihtelua ruokalajeihin on nyt vähemmän tarjolla. Aimee on edelleen yhteydessä vapaaehtoistyöntekijään, jonka kanssa oli tiiviisti tekemisissä ohjelman aikana. Myös ohjelma-avustaja on käynyt seuraamassa lasten koulumenestyksen kehittymistä. Aimee ei voi kuin olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä hän ja hänen lapsensa ovat saaneet perheiden tukemisen ohjelman kautta. TEKSTI: CATHERINE FLORENGO BIYACK SUOMENNOS: ELINA PITKÄRANTA KUVA: KANSAINVÄLISEN SOS-LAPSI- KYLÄJÄRJESTÖN KUVAPANKKI Tämänkaltaista perheiden tukemisen ohjelmaa SOSlapsi kyläsäätiö rahoittaa Sierra Leonessa ulkoasiainministeriön tuella. Sinäkin voit tukea ohjelmassa olevia perheitä tekemällä lahjoituksen: SOS-lapsikyläsäätiö Nordea 238618-10066 IBAN: FI27 2386 1800 0100 66 BIC-koodi: NDEAFIHH viite: 1339 Sadutuskuulumisia Swazimaasta Viime kevättalvella uutisoimme Kuulumisia-lehdessä SOS-lapsi - kyläsäätiön, Turun ammattikorkeakoulun ja Swazimaan SOS-lapsikyläjärjestön yhteisprojektista Sadutusta Swazimaahan, jossa tavoitteena on viedä sadutusmenetelmää swazimaalaisiin esikouluihin ja vahvistaa esikoulunopettajien varhaiskasvatusosaamista. Nyt hanke on päässyt hyvään alkuun. Projekti päällikkö Tiina Laakso Turun ammattikorkeakoulusta ja talous päällikkö Paula Renfors-Sipari SOS-lapsi kyläsäätiöstä vierailivat Swazimaassa lokakuussa pidetyssä projektikokouksessa. SADUTUSTA Swazimaahan -projekti on saanut pääkaupunki Mbabanen esikouluissa erittäin kiinnostuneen vastaanoton. Halukkaita ensimmäiseen sadutuskoulutukseen on ollut enemmän kuin mukaan voidaan ottaa, sanoo projektipäällikkö Tiina Laakso. Varsinkin Swazimaan lapsikyläjärjestössä tunnutaan tietävän hankkeesta jo paljon ja odotukset ovat suuria, toteaa Paula Renfors-Sipari ensimmäisen Afrikkaan suuntautuneen matkansa jälkeen. Mbabanen SOS-lapsikylän esikoulussa varhaiskasvatusosaamista vaikuttaa olevan runsaasti jo ennen hankettammekin. Tämä varmaankin vaikuttaa siihen, että kiinnostusta uusiin työssä käytettäviin menetelmiinkin on paljon. Minut esimerkiksi yllätti se, että SOS-lapsikylässä oli palkattu kasvatusjohtaja ja se, että hänellä oli niin laaja näkemys kasvatuksesta ja esikoulunopettajien sekä lapsikylä-äitien ohjaamisesta heidän kasvatustehtävässään. Tähän näkemykseen yhdistyy pedagogiikkaa, toimintaterapiaa ja psykologiaa. Sadutushankkeen toivotaan tuovan esikoulunopettajille mm. lisää valmiuksia lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja kykyä lapsen kuulemiseen. Turun ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat Laura Hellevaara ja Familia Raittola ovat jalkautuneet viime kevään ja alkusyksyn aikana esikouluihin ja käyneet tiedottamassa hankkeesta ja markkinoimassa ensimmäistä sadutuskoulutusta, joka starttaa marraskuun puolivälissä. Heidän mukaansa esikouluissa työskennellään jatkuvasti minimiresursseilla: henkilökuntaa on minimimäärä, suurimmalla osalla opettajista on vain muutamia kursseja varhaiskasvatuksesta ja kaikenlaisista välineistä on pulaa, koska lapsimäärät esikouluissa ovat suuria. Henkilökunnan määrä suhteessa lasten määrään vaihtelee Mbabanen esikouluissa suuresti. Parhaimmillaan aikuisia on saman verran kuin suomalaisessa päivähoidossa eli yksi aikuinen neljää lasta kohden. Pahimmillaan lapsia on aikuista kohden moninkertainen määrä, jopa 30 lasta yhtä opettajaa kohden. Monet lapset elävät puutteessa, joten edellytykset oppimiselle eivät välttämättä ole edes mahdolliset. Jopa 30 % swazimaalaisista lapsista elää haavoittuvassa asemassa. Tällä tarkoitetaan sitä, että heillä on useampia puutteita elämässään. Lapsi voi olla vailla aikuisen suomaa turvaa, hänellä voi olla puutetta ruuasta, puhtaasta vedestä, suojasta tai terveyspalveluista. Monet lapsista ovat orpoja AIDSin seurauksena ja elävät joko sukulaisten luona 8 14 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 15

(perinteinen perhemalli homestead) tai lapsi - johtoisissa perheissä (child-headed family). Swazimaassa työttömyysaste on 40 %, joten perheiden taloudelliset voimavarat ovat huonot. Varsinaisia lakeja esikoulutoimintaa koskien ei Swazimaassa ole, ja siksi sekä toiminnan toteutus, henkilökuntamäärät että henkilökunnan koulutus vaihtelevat suuresti. Varhaiskasvatuksen toteuttaminen on Swazimaassa opetusministeriön valvonnassa. Varhaiskasvatustoiminnan yhtenäistämiseksi maassa on laadittu varhaiskasvatuksen käsikirja yhteistyössä Unicefin kanssa. Se sisältää samantapaisia asioita kuin valtakunnalliset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet meillä Suomessa, mutta myös perustietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä varhaiskasvatuksen toteuttajien tueksi. Koska varhaiskasvatustoimintaa ei valvota ja koska resurssit vaihtelevat suuresti, on käytännön toteutuksessa kuitenkin suuria eroja. Valtaosin esikoulut ovat kirkkojen, järjestöjen tai yksityisten ylläpitämiä. Työtään esikoulunopettajina swazimaalaiset esikoulunopettajat pitävät kuitenkin yhtä tärkeänä kuin suomalaisetkin. He näkevät esikoulun tärkeimmäksi tehtäväksi sen, että se valmistaa lasta koulua varten. Esikoulu on koulutuksen perusta, jolla on suuri merkitys lapsen myöhempään oppimiseen ja käsitykseen itsestään oppijana, kertoo yksi opiskelija Laura Hellevaaran haastattelemista esikoulunopettajista. Tärkeimmäksi tehtäväkseen esikoulunopettajana opettajat mainitsevat useimmiten lapsen itseluottamuksen lisääntymisen, lapsen itseilmaisun kehittymisen ja sen, että lapsi tapaa muita lapsia ja hänen sosiaaliset taitonsa kehittyvät. Tämä Laura Hellevaaran esikoulunopettajille tekemissä haastatteluissa saama tulos hieman yllättikin minut, sillä itselläni oli esikouluihin tekemieni vierailujen perusteella Sadutushankkeen toivotaan tuovan esikoulunopettajille mm. lisää valmiuksia lapsen yksilölliseen kohtaamiseen ja kykyä lapsen kuulemiseen. kuva autoritaarisesta ja tarkkaan kontrolloidusta luokkahuoneesta. Tosin vastaukset ovat linjassa Swazimaan varhaiskasvatuksen käsikirjan kanssa, vaikka en tiedä, kuinka laajasti tunnettu dokumentti se esikoulunopettajien keskuudessa on. Haastatteluissa mainittiin myös melkein yhtä usein tärkeimmiksi tavoitteiksi se, että lapsi oppii käyttäytymään hyvin ja kuuntelemaan ohjeita. Totta tietysti on, että lapsia on usein yhdessä pienessä luokkahuoneessa niin suuri määrä, että vaikka opettaja näkisikin tärkeäksi lapsen rohkaisemisen itseilmaisussa, ei siihen käytännössä ole mahdollisuuksia, toteaa projektipäällikkö Tiina Laakso. TEKSTI: TIINA LAAKSO KUVAT: PAULA RENFORS-SIPARI Terveisiä Thaimaasta! VIERAILU PHUKETIN SOS-lapsikylään oli lomamme kohokohta. Kylä oli siisti ja lapset ja aikuiset kylässä olivat iloisia ja hyvinvoivia. Meille oli tärkeää tutustua kylän toimintaan ja nähdä, että lapset saivat rakkautta ja huolenpitoa. MATTI SILVENNOINEN DNA yhteistyöhön SOS-Lapsikylän kanssa SOS-LAPSIKYLÄ RY ja DNA ovat sopineet monivuotisesta yhteistyöstä, jossa DNA tukee yhdistystä rahallisesti ja toimipisteiden tietoliikenneyhteyksillä. DNA:sta tulee yksi SOS-Lapsikylä ry:n pääyhteistyökumppaneista. DNA on osallistunut lapsi- ja nuorisotyöhön jo aiempina vuosina tukemalla muun muassa koulukiusaamisen ehkäisyä ja tietoturvakasvatusta. SOS-Lapsikylän ja DNA:n ensimmäisenä yhteistyövuonna rahallinen tuki ohjataan terapiatoimintaan. Lisäksi DNA:n henkilökunnalle tarjotaan tilaisuus vapaaehtoistyöhön ja pyritään tukemaan yhdistyksen muuta varainkeruuta. Olemme iloisia, että saamme DNA:n mukaan toimintamme ja lastensuojeluhankkeidemme tukemiseen, kertoo toiminnanjohtaja Jari Ketola SOS-Lapsikylä ry:stä. Yhtä hienoa kuin se, että DNA tukee työtämme rahalahjoituksin, Heijastimet heilumaan! BUY AID FINLAND myy telemarkkinoinnin avulla kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti valmistettuja toimistotarvikkeita ja kulutustavaroita humanitääristen järjestöjen hyväksi. Yhteistyö SOS-Lapsikylän kanssa on alkanut syyskuussa. Lumihiutale-heijastimet on valmistettu Suomessa ja osa myynnistä lahjoitetaan SOS-Lapsikylän kotimaan toiminnan tukemiseen. Heijastimia on syksyn kuluessa myyty jo 6000 kappaletta. Hemmottelua ja hyväntekeväisyyttä ESPOON KEILARANNASSA sijaitseva kampaamo Snazzy tempaisi syntymäpäivänään 7.10.2011 Tapiolan SOS-lapsikylän hyväksi. Liiketalon aulaan oli rakennettu varsinainen kauneuden keskus, jossa talon työntekijät saivat hiuksensa, kyntensä ja kasvonsa edullisesti ehostettua. Arpajaisten upeat palkinnot olivat talon yritysten lahjoittamia. Yrittäjä Suvi Kokkonen on järjestänyt kampaamossaan joka vuosi hyväntekeväisyystapahtuman ja tämänvuotinen tuotto ohjattiin Snazzyn asiakkaiden toiveesta Tapiolan SOS-lapsikylälle. Tukeminen on että saamme osittain lahjoituksena myös laadukkaat tietoliikennepalvelut. DNA on kattavan ja laadukkaan verkkonsa puolesta meille erinomainen operaattorikumppani. Aleksanterinkadun joulukadun avajaiset 20.11.2011 Joulukausi avataan Helsingissä jälleen sunnuntaina 20.11.2011. Joulun avausohjelma muodostuu Hyvän Tahdon torista Senaatin torilla, Senaatintorin ohjelmasta sekä joulukulkueesta. SOS-Lapsikylä on mukana Hyvän Tahdon torilla, joka aukeaa klo 14.00. Lapsikylän kojussa myydään mm. glögiä. Kirkon portailla juontajat viihdyttävät ja hauskuuttavat lapsia, kuoro laulaa tuttuja joululauluja. Tule mukaan iloiseen tapahtumaan nauttimaan joulutunnelmasta! 16 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 17

Tukeminen TULE TUKEMAAN SOS-LAPSIKYLÄTYÖTÄ TUE SOS-LAPSIKYLÄTYÖTÄ JOULUKORTEILLA Korttien koko on A6 (15 x 10 cm). 1. Tyttö ja karitsa Yksiosainen joulukortti Kortissa ei tekstiä, osoiteviivat. Hinta: 1,50 SOS-Lapsikylän vuoden 2011 joulukortit on tuttuun tapaan maalannut oma graafikkomme Elise Liikala. 2. Jouluviserrys porolle Kaksiosainen joulukortti. Sisältää kirjekuoren. Teksti kortissa: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! God jul och gott nytt år! Hinta: 2 3. Aattoaamuna Kaksiosainen joulukortti. Sisältää kirjekuoren. Teksti kortissa: Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! God jul och gott nytt år! Hinta: 2 Suomessa: Suomen SOS-lapsikyläkummi 20 /kk Kuukausilahjoitus Kertalahjoitus Merkkipäivä- ym. keräys Testamentti Ota yhteyttä: SOS-Lapsikylä, puh. 09-5404 880 tai täytä kummi - l omake verkkosivuillamme www.sos-lapsikyla.fi. Tilinumerot: Nordea 238618-61564 FI76 2386 1800 0615 64, NDEAFIHH OP-pankki 578007-2247241 FI81 5780 0720 2472 41, OKOYFIHH Sampo 800011-223081 FI91 8000 1100 2230 81, DABAFIHH Käytäthän ystävällisesti maksaessasi henkilökoh - taista viitenumeroasi auttaaksesi meitä säästämään pankkien palvelumaksuissa ja helpottaak sesi lahjoituk sesi käsittelyä. Ulkomailla: Kansainvälisen SOS-lapsikylälapsen kummi 25 /kk Haluamasi kertalahjoitus SOS-lapsikylä sääti ölle, Nordea 238618-10066, FI27 2386 1800 0100 66, NDEAFIHH Tilisiirrot kansainvälisiä kummimaksuja varten postitetaan kummeille kerran vuodessa. Myös yritykset voivat tukea SOS-lapsikylätyötä SOS-Lapsikylä etsii työnsä tukemiseen tahoja, joille pitkäjännitteisyys ja ammattimaisuus ovat tärkeitä arvoja. Tässä tapoja auttaa: Yrityskumppani: Yhteistyön korkein taso. Yrityskumppanuudessa sitoutuminen on suurinta ja yrityksen saama vastine on laajin. Kumppanuus solmitaan vähintään kolmeksi vuodeksi, ja lahjoitusvarat kohdistetaan yhdessä sovittuun kohteeseen. Yrityskummi: Yrityskummius voidaan sopia vuodeksi kerrallaan ja yrityskummin kanssa sovitaan yhdessä, mihin kummin lahjoittamat varat kohdistetaan. Halutessaan yrityskummi voi sitoutua myös pitkäaikaisempaan yhteistyöhön tuen määrän ollessa pienempi kuin yrityskumppanin. Yritystukija: Yritystukijana voi tehdä kertalahjoituksen kuten esim. joulutervehdys tai merkkipäivämuistaminen, mutta tuki voi olla myös useamman kerran vuodessa toistuva lahjoitus. Olemme avoi mia ehdotuksille, mikäli yritys haluaa olla tukemas sa toimintaamme jollakin muulla tavoin, esim. tuotekampanjan muodossa. Ota yhteyttä: Kei Heikkilä, varainhankintapäällikkö p. 040 747 7830 kei.heikkila@sos-lapsikyla.fi Aiemmilta vuosilta tutut talokortit: 4. Talokortti - perusmalli 5. Talokortti - säästölipas Kortti mahtuu C5 kirjekuoreen. Koottuna talon korkeus on noin 10 cm. Hinta: 3 / kpl Kortteja voi tilata SOS-Lapsikylästä joko: - puhelimitse puh. (09) 5404 880 - sähköpostilla keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi tai - verkkokaupastamme osoitteesta www.sos-lapsikylakauppa.fi, jossa kortit voi maksaa verkkopankin kautta. Voit tukea toimintaamme Sinulle parhaiten sopivalla summalla. Kaikki vanhat tukimuodot ovat edelleen voimassa, ja voit halutessasi jatkaa tukemista kuten ennenkin. Kiitämme lämpimästi kaikkia tukijoitamme! Rahankeräysluvat: SOS-Lapsikylä ry/poliisihallitus 2020/2010/4250/4.4.2011/4.4.2011 31.12.2011/koko maa, lukuunottamatta Ahvenanmaa. SOS-Lapsikylä ry käyttää varat kotimaiseen lastensuojelutyöhön lasten auttamiseksi 2011 2012. SOS-lapsikyläsäätiö/Poliisihallitus 2020/2010/4253/1.4.2011/1.4.2011 31.12.2011/koko maa, lukuunottamatta Ahvenanmaa. SOS-lapsikyläsäätiö käyttää varat kotimaiseen ja kansainväliseen lastensuojelutyöhön lasten auttamiseksi 2011 2012. Meillä on myynnissä myös aiempien vuosien joulukortteja, jotka ovat näkyvillä verkkokaupassamme ja niitä voi tiedustella myös puhelimitse.toimitusaika on noin viikko tilauksesta.toimituskulut sisältyvät hintoihin. Korttitilaukset on tehtävä viimeistään 9.12.2011. 18 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA 19

Osoitelähde: SOS-Lapsikylä ry:n asiakas- ja jäsenrekisteri SOS-lapsikylien ja nuoriso kodin lapset ja nuoret sekä kaikki työn - tekijät kiittävät tukijoita ja toivottavat levollista joulun aikaa! Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer TILISIIRTO. GIRERING Saaja Mottagare Maksajan nimi ja osoite Betalarens nam och adress Allekirjoitus Underskrift Nordea 238618-61564 OP-Pankki 578007-2247241 Sampo Pankki 800011-223081 SOS-LAPSIKYLÄ RY Meritullintori 3, 00170 Helsinki www.sos-lapsikyla.fi IBAN FI76 2386 1800 0615 64 FI81 5780 0720 2472 41 FI91 8000 1100 2230 81 MAKSAJA BETALAREN BIC NDEAFIHH OKOYFIHH DABAFIHH Rahankeräyslupa SOS-Lapsikylä ry/poliisihallitus 2020/2010/4250/4.4.2011/4.4.2011 31.12.2011/koko maa, lukuunottamatta Ahvenanmaa. SOS-Lapsikylä ry käyttää varat kotimaiseen lastensuojelutyöhön lasten auttamiseksi 2011 2012. Haluamani kertalahjoitus kotimaan SOS-lapsikylätyöhön Jos sinulla ei ole henkilökohtaista viitenumeroa, kirjoita viestikenttään yhteystietosi. Kummiksi voit ryhtyä ilmoittamalla siitä toimistollemme. Viitenumero Ref. nr Tililtä nro Från konto nr Eräpäivä Förfallodag Euro 20 SOS-LAPSIKYLÄN KUULUMISIA Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedlas endast till mottagare i Finland enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling och endast till det kontonummer betalaren angivit.