U 7/2013 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan unionin neljänneksi rautatiepaketiksi (ns. tekninen osa) Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan unionin komission 30 päivänä tammikuuta 2013 tekemä ehdotus Euroopan unionin neljännen rautatiepaketin tekniseksi osaksi, joka sisältää seuraavat säädösehdotukset: 1) komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta; 2) komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa; ja 3) komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautateiden turvallisuudesta. Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2013 Liikenneministeri Merja Kyllönen Hallitusneuvos Hannu Pennanen 296372
2 U 7/2013 vp LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ MUISTIO EU/2013/0605 EU/2013/0609 EU/2013/0613 EU/2013/0614 KOMISSION EHDOTUS EU:N NELJÄNNEKSI RAUTATIEPAKETIKSI: TEKNI- NEN OSA 1 Yleistä Komissio antoi 30 päivänä tammikuuta 2013 ehdotuksen Euroopan unionin neljänneksi rautatiepaketiksi. Paketti sisältää yhteensä kuusi säädösehdotusta, joista tähän valtioneuvoston kirjelmään on otettu pakettiin sisältyvät seuraavat säädösehdotukset: 1) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta, KOM(2013) 27 lopullinen, (jäljempänä virastoasetusehdotus); 2) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa, KOM(2013) 30 lopullinen, (uudelleen laadittu ehdotus, jäljempänä yhteentoimivuusdirektiiviehdotus); ja 3) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautateiden turvallisuudesta, KOM(2013) 31 lopullinen, (uudelleen laadittu ehdotus, jäljempänä rautatieturvallisuusdirektiiviehdotus). Yllä mainitut säädösehdotukset muodostavat EU:n IV rautatiepaketin ns. teknisen osan. Lisäksi komissio antoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle komission tiedonannon Neljäs rautatiepaketti yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue Euroopan kilpailukyvyn ja kasvun tukena, KOM (2013) 25 lopullinen, komission työasiakirjan ehdotusten vaikutusarviosta, SWD(2013) 8 lopullinen, sekä komission kertomuksen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden edistymisestä, KOM(2013) 32 lopullinen, ja komission kertomuksen muun junahenkilökunnan ominaisuuksista ja tehtävistä, KOM(2013) 33 lopullinen. Komissio antoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikennemarkkinoiden avaamisen ja rautatieinfrastruktuurin hallinnoinnin osalta, KOM(2013) 29 lopullinen, ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta (ns. palvelusopimusasetuksen muuttaminen), KOM(2013) 28 lopullinen, sekä ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä säännöistä rautatieyritysten kirjanpidon säännönmukaistamiseksi annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1192/69 kumoamisesta, KOM(2013) 26 lopullinen. Ehdotukset muodostavat EU:n IV rautatiepaketin ns. markkinaosan. Ehdotuksista on tehty erillinen valtioneuvoston kirjelmä, joka on annettu eduskunnalle samanaikaisesti tämän valtioneuvoston kirjelmän kanssa. 2 Ehdotusten tavoitteet Komissio on viitannut ehdotuksissaan komission Valkoiseen kirjaan vuodelta 2011 Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma - Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää, jossa komissio on esittänyt lähestymistapansa EU:n liikennealan kilpailukyvyn varmistamiseen pitkällä aikavälillä. Lähestymistavassa on komission mukaan keskeistä rautatieliikenteen roolin lisääminen. Komissio on katsonut, että tavoite voidaan saavuttaa ainoastaan, jos rautatieala kykenee tarjoamaan tehokkaita ja houkuttelevia palveluja ja jos poistetaan sääntelypuutteet, markkinahäiriöt, markkinoille tulon esteet ja monimutkaiset hallinnolliset menettelyt. Komissi-
U 7/2013 vp 3 on tavoitteena on muodostaa yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue, joka tarkoittaa sisäisen rautatiemarkkina-alueen luomista, jossa eurooppalaiset rautatieyritykset voivat tuottaa palveluja ilman tarpeettomia teknisiä ja hallinnollisia esteitä. Euroopan rautatiemarkkinoita koskevaa sääntelyä on muutettu merkittävästi erityisesti EU:n rautatiepakettien kautta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kuitenkin rautatieliikenteen markkinaosuus EU:n sisäisessä liikenteessä on jäänyt vaatimattomaksi. Komissio on katsonut, että nykymalli, jossa rautatiejärjestelmän tekninen ja turvallisuussääntely jakautuu Euroopan rautatieviraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten kesken, lisää hallintokustannuksia ja luo markkinoille tulon esteitä erityisesti uusille toimijoille ja kaluston valmistajille. Komissio on edelleen todennut, että kaluston käyttöönottolupamenettelyt voivat kestää pitkiä aikoja ja tulla hakijoille erittäin kalliiksi. Rautatieyritykset ovat kokeneet myös turvallisuustodistusten saamiseen liittyvän hallinnollisen menettelyn byrokraattiseksi ja aiheuttavan huomattavia kustannuksia. Komissio on yhteentoimivuusdirektiiviehdotuksen perusteluissa todennut, että yleiseurooppalaisen liikenneverkoston perustaminen ja kehittäminen edellyttää verkkojen yhteentoimivuuden varmistamista muun ohella teknisiä vaatimuksia yhtenäistämällä. Vastaavasti rautatieturvallisuusdirektiiviehdotuksen perusteluissa komissio on todennut, että yhtenäisen rautatiemarkkina-alueen perustamiseksi on luotava yhteinen rautatieturvallisuuden sääntelykehys korvaamaan aikaisemmat kansalliselta pohjalta annetut turvallisuussäännöt, jotka ovat poikenneet toisistaan jäsenvaltioittain. Virastoasetusehdotuksen perusteluissa komissio on todennut viraston tehtävien ja roolin muuttuneen viraston perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2004 voimaantulon jälkeen. Komissio on lisäksi viitannut viraston perustamisasetuksen ja viraston evaluoinnin tuloksiin sekä komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston EUvirastoja koskevaan yhteiseen julkilausumaan vuodelta 2012 sekä viraston hallintoneuvoston kannanottoon viraston kehittämisestä. Komissio on teettänyt laajoja selvityksiä ja vaikutusarvioita lainsäädäntöehdotusten tueksi. Vaikutusarviointia varten perustettiin kesäkuussa 2011 komission sisäinen ohjausryhmä. Komissio on ehdotusten vaikutusarviota koskevassa työasiakirjassaan todennut, että rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevat vaatimukset poikkeavat edelleen huomattavasti jäsenvaltioittain ja että siitä aiheutuu markkinoille tulon esteitä erityisesti uusille toimijoille. Tämä koskee erityisesti rautateiden tavaraliikennettä, joka on avattu kilpailulle jo useita vuosia sitten. Komission mukaan nykyiset kalliit ja pitkät prosessit kalustoyksiköiden käyttöönottoluville ja turvallisuustodistuksille ovat merkittäviä esteitä Euroopan rautatiemarkkinoiden kehittymiselle. Myöskään lupien ja todistusten vastavuoroista hyväksyntää ei ole saatu varmistettua riittävällä tavalla. Näistä syistä rautatiemarkkinoiden kilpailu ei ole edistynyt. Toimivaltaisten viranomaisten menettely kalustoyksiköiden käyttöönottolupien ja rautatieyritysten turvallisuustodistusten myöntämisessä on myös voinut olla syrjivää. Euroopan rautatievirastolla ei ole komission näkemyksen mukaan riittävästi toimivaltaa kansallisten turvallisuusviranomaisten, rataverkon haltijoiden ja rautatiemarkkinoiden muiden toimijoiden valvonnassa. Ehdotusten tavoitteena on vahvistaa rautatiesektorin kilpailukykyä suhteessa muihin liikennemuotoihin ja kehittää edelleen yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta poistamalla olemassa olevat hallinnolliset ja tekniset esteet. Erityisenä tavoitteena on edistää uusien toimijoiden markkinoille pääsyä sekä vähentää rautatieyritysten hallinnollisia kustannuksia. Operatiivisena tavoitteena on tehostaa turvallisuustodistusten ja turvallisuuslupien myöntämisprosessia, poistaa turvallisuustodistusten ja lupien myöntämisessä ja tunnustamisessa mahdollisesti esiintyvä syrjintä sekä lisätä jäljelle jäävän kansallisen rautatieturvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan sääntelyn yhtenäisyyttä. Tavoitteena on vuoteen 2015 mennessä poistaa kaikki tarpeettomat kansalliset rautatiejärjestelmän turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevat säännöt, lyhentää 20 % uusien toimijoiden markkinoille pääsyyn tarvittavaa aikaa sekä vähentää 20 % liikkuvan kaluston käyttöön-
4 U 7/2013 vp ottoluvan kustannuksia ja niiden myöntämiseen tarvittavaa aikaa. 3 Ehdotusten pääasiallinen sisältö 3.1 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin rautatieviraston perustamisesta Voimassa olevaa Euroopan rautatieviraston perustamisesta annettua asetusta (EU) N:o 881/2004 uudistettaisiin huomattavasti antamalla uusi virastoa koskeva asetus. Asetusehdotus kytkeytyy paketin muihin säädösehdotuksiin, joilla pyritään muun muassa yksinkertaistamaan liikkuvan kaluston käyttöönottoon liittyviä hallinnollisia menettelyjä ja siirtymään yhteen yhtenäiseen eurooppalaiseen turvallisuustodistukseen. Asetukseen tehtäisiin huomattavia rakenteellisia muutoksia ja siihen lisättäisiin säännökset sellaisista viraston nykyään jo hoitamista tehtävistä, joista ei ole voimassa olevassa virastoasetuksessa säädetty. Asetuksella pyrittäisiin tehostamaan viraston toimintaa ja työskentelyä, toimialan toimijoiden yhteistyötä, viraston suorittamia vaikutusarvioita ja tutkimustoimintaa, viraston komissiolle, jäsenvaltioille ja sidosryhmille antamaa neuvontaa ja avustustoimintaa, viraston lausuntomenettelyä, yhtenäisen eurooppalaisen rautatieliikenteen ohjausjärjestelmän käyttöönottoa, rautatiealan rekistereiden ja tietokantojen kehittämistä sekä jäsenvaltioiden valvontaa. Asetusehdotuksen 1 artiklassa säädettäisiin asetuksen sisällöstä ja soveltamisalasta. Asetuksella säädettäisiin Euroopan rautatieviraston tehtävistä sekä tarkemmasta tehtävänjaosta viraston ja jäsenvaltioiden välillä. Asetusta sovellettaisiin tehtäviin, jotka perustuvat yhteentoimivuusdirektiiviin, rautatieturvallisuusdirektiiviin sekä vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (2007/59/EY). Viraston työskentelyä ja työmenetelmiä koskevat säännökset koottaisiin 2 lukuun. Lukuun ehdotetaan lisättäviksi uudet säännökset vaikutusarvioinnista (7 artikla). Lukuun siirretäisiin myös tutkimustoimintaa, lausuntoja ja jäsenvaltioissa tehtäviä tarkastuskäyntejä koskevat säännökset (8-10 artiklat). Turvallisuutta koskevan 3 luvun keskeisin muutos koskisi turvallisuustodistusten myöntämistä. Asetusehdotuksen 12 artiklan mukaan Euroopan rautatievirasto myöntäisi yhtenäiset turvallisuustodistukset rautatieyrityksille rautatieturvallisuusdirektiivin 10 artiklan mukaisesti. Kalustoyksiköiden kunnossapitoa koskevaa artiklaa muutettaisiin ja se siirrettäisiin 3 lukuun (13 artikla). Lukuun lisättäisiin myös vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskeva 14 artikla. Virasto on jo hoitanut vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksiin liittyviä tehtäviä, vaikka niitä ei ole toistaiseksi säädetty sen tehtäviksi. Yhteentoimivuutta koskevan 4 luvun keskeisin muutos tehtäisiin asetukseen lisättävällä uudella artiklalla, joka koskisi kalustoyksiköille myönnettäviä markkinoillesaattamislupia (16 artikla). Artiklan mukaan Euroopan rautatievirasto myöntäisi markkinoillesaattamisluvat kalustoyksiköille yhteentoimivuusdirektiivin 20 artiklan mukaisesti. Vastaavasti asetusehdotuksen 17 artiklan mukaan virasto myöntäisi yhteentoimivuusdirektiivin 20 artiklan mukaisesti markkinoillesaattamisluvat kalustoyksiköiden tyypeille ja asetusehdotuksen 18 artiklan mukaan yhteentoimivuusdirektiivin 18 artiklan mukaisesti ohjaus-, hallinta- ja merkinantoosajärjestelmän käyttöönottoluvat, jos osajärjestelmää sijaitsivat tai niitä voitaisiin käyttää koko unionin alueella. Asetukseen lisättäisiin uusi kansallisia sääntöjä koskeva 5 luku, joka korvaisi voimassa olevan virastoasetuksen ristiinhyväksyntää ja teknisiä lausuntoja koskevan luvun. Säännöksiä muutettaisiin vastaamaan yhteentoimivuus- ja rautatieturvallisuusdirektiiviehdotusten kansallisia sääntöjä koskevia säännöksiä ja viraston lisääntynyttä toimivaltaa kansallisia sääntöjä koskien. Asetusehdotuksen 21 artikla koskisi kansallisten säännösten luonnosten tutkimista ja 22 artikla voimassa olevien kansallisten sääntöjen tutkimista. Virasto voisi artiklojen säännösten mukaan puuttua sellaisiin kansallisiin sääntöihin, joiden se katsoisi olevan ristiriidassa unionilainsäädännön kanssa tai aiheuttavan syrjintää rautatiemarkkinoilla. Virasto ilmoit-
U 7/2013 vp 5 taisi näistä säännöistä asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle, joka voisi tarvittaessa vaatia jäsenvaltiota muuttamaan tai kumoamaan sanotut kansalliset säännöt. Asetusehdotukseen lisättäisiin uudet luvut Euroopan rautaliikenteen ohjausjärjestelmästä ERMTS (6 luku) ja yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen valvonnasta (7 luku). Viraston muita tehtäviä koskevan asetusehdotuksen 8 lukuun on koottu säännökset niistä viraston tehtävistä, joista ei ole säännöksiä asetusehdotuksen muissa luvuissa. Lukuun on otettu säännökset rautatiehenkilöstöstä, yhteentoimivuusdirektiiviehdotuksen 43, 44 ja 45 artiklassa tarkoitetuista rekistereistä, säännökset viraston vetovastuulla olevista kansallisten turvallisuusviranomaisten yhteistyöverkostoista, säännökset unionin rautatiealan tutkimus- ja kehittämistoiminnan edistämisestä ja komission avustamisesta sekä säännökset, joissa virasto velvoitettaisiin avustamaan rautatieprojektien arvioinnissa ja kouluttamaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä uuden yhteentoimivuus- ja rautatieturvallisuussääntelyn soveltamisessa. Lisäksi lukuun lisättäisiin kansainvälisiä suhteita ja yhteistyötä koskevat säännökset. Viraston sisäistä rakennetta ja toimintaa koskevaan 9 lukuun tehtäisiin muutoksia erityisesti komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2012 antaman EU:n erillisvirastoja koskevan yhteisen julkilausuman pohjalta. Lukuun tehtäisiin myös rakenteellisia muutoksia muun muassa hallintoneuvostoa koskevissa säännöksissä, joissa otettaisiin myös huomioon hallintoneuvoston toiminnassa ja tehtävissä tapahtuneet muutokset. Viraston työohjelmista lisättäisiin lukuun uusi 48 artikla. Lukuun lisättäisiin myös säännökset hallintoneuvostoa avustavasta johtokunnasta. Pääjohtajan tehtäviä säännöksiä täsmennettäisiin ja täydennettäisiin. Lukuun lisättäisiin myös uusi 51 artikla, joka koskisi viraston yhteyteen perustettavaa valituselintä. Valituselimeltä haettaisiin muutosta niihin viraston päätöksiin, jotka virasto tekisi turvallisuustodistuksista sekä kalustoyksiköiden markkinoillesaattamisluvasta ja ohjaus-, hallinta- ja merkinantoosajärjestelmien käyttöönottoluvista. Valituselin muodostuisi puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, jotka viraston hallintoneuvosto valitsisi komission ehdottamista ehdokkaista. Valituselimen kokoonpanoa voitaisiin valituksen luonteesta johtuen lisätä kahdella lisäjäsenellä. Puheenjohtajan ja jäsenten toimikausi olisi 52 artiklan mukaan neljä vuotta. Heidän olisi oltava itsenäisiä eivätkä he saisi olla viraston palveluksessa. Luvussa olisi myös säännökset valituselimen jäsenten esteellisyydestä ja valituselimen päätöksenteosta. Valitusoikeus viraston päätöksiin olisi niillä, joita päätökset koskisivat. Valitus olisi tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun valittaja on saanut päätöksestä tiedon. Ehdotuksen 57 artikla sisältää säännökset valituksesta Euroopan unionin tuomioistuimeen, jolta se, jota koskevan päätöksen Euroopan rautatievirasto on tehnyt, voisi hakea muutosta vasta, kun 51 artiklassa tarkoitettu valituselin on tehnyt päätöksen asiassa. Viraston varainhoitoa koskevat säännökset sisältävään 10 lukuun tehtäisiin pääosin ainoastaan vähäisiä muutoksia. Asetusehdotuksen 58 artiklaan lisättäisiin säännös, jonka nojalla virasto voisi periä maksuja myös myöntämistään luvista. Viraston henkilöstöä koskevat säännökset koottaisiin omaan henkilöstöä koskevaan 11 lukuun. Yleisiä säännöksiä koskevaan 12 lukuun on otettu uusina säännöksinä muun muassa säännökset viraston toimipaikasta ja kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Asetusehdotuksen 13 lukuun sisällytettyihin loppusäännöksiin on otettu säännökset delegoidusta lainsäädäntövallasta, komiteamenettelystä, arvioinnista sekä siirtymäsäännökset. 3.2 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa Voimassa olevaa rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä annettua direktiiviä (2008/57/EY) uudistettaisiin huomattavasti antamalla sen korvaava uudelleen laadittu direktiivi. Direktiiviin ehdotetaan tehtäväksi rakenteellisia muutoksia erityisesti osajärjestelmien ja kalustoyksiköiden käyttöönottolupaa koskevien säännösten osalta. Sanottujen säännösten lisäksi laajempia muu-
6 U 7/2013 vp toksia ehdotetaan ilmoitettuja laitoksia koskevan VI luvun säännöksiin ja rekistereitä koskevan VIII luvun säännöksiin. Direktiivissä tarkoitettua turvallisuus- ja yhteentoimivuuskomiteaa ja sen menettelyä koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi Lissabonin sopimuksen ja uuden komitologiaasetuksen (EU) N:o 182/2011 pohjalta. Eräät voimassa olevan yhteentoimivuusdirektiivin artiklat ehdotetaan kumottaviksi. Voimassa olevan yhteentoimivuusdirektiivin soveltamisalaa täsmennettäisiin rajaamalla metro-, raitiovaunu- ja kevyt raidejärjestelmät sekä muusta rautatiejärjestelmästä toiminnallisesti erilliset ja ainoastaan paikalliseen henkilöliikenteeseen tarkoitetut verkot ja yksinomaan näissä verkoissa liikennöivät rautatieyritykset direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Jäsenvaltiot ovat voimassa olevan direktiivin mukaan voineet oman harkintansa mukaan jättää ne täytäntöönpanotoimien ulkopuolelle. Voimassa olevan yhteentoimivuusdirekiivin määritelmiä koskevan 2 artiklan eräitä määritelmiä täsmennettäisiin ja artiklaan lisättäisiin uusia määritelmiä. Rataverkon haltijan ja rautatieyrityksen määritelmissä viitattaisiin uuteen yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta annetun direktiivin 2012/34/EU vastaaviin määritelmiin. Yhteentoimivuuden teknisten eritelmien laatimista, hyväksymistä ja tarkistamista koskevaan 5 artiklaan tehtäisiin uudesta komitologiamenettelystä aiheutuvat muutokset. Poikkeuksia koskevan voimassa olevan yhteentoimivuusdirektiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa yhteentoimivuuden teknisten eritelmien vaatimuksia direktiivissä tarkoitettujen erityistapausten puuttuessa artiklassa luetelluissa tapauksissa. Artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan yhteentoimivuuden teknisten eritelmien vaatimuksia ei tarvitse soveltaa raideleveydeltään unionissa pääsääntöisesti käytetystä raideleveydestä poikkeavalla raideleveydellä liikennöivään kolmannen maan kalustoon, jos yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä ei ole sanottua kalustoa koskevaa erityistapausta. Ehdotuksen mukaan tämä alakohta samoin kuin eräät muut poikkeamismahdollisuudet poistettaisiin. Kansallisia teknisiä sääntöjä koskevia yhteentoimivuusdirektiivin säännöksiä muutettaisiin merkittävästi. Kansalliset säännöt voisivat olla voimassa ainoastaan 13 artiklan 3 kohdassa mainituissa tapauksissa ja ne olisi notifioitava Euroopan rautatievirastolle ja komissiolle, jotta niihin voitaisiin vedota. Jäsenvaltioiden olisi 14 artiklan mukaan notifioitava myös ehdotukset uusiksi kansallisiksi säännöksiksi virastoasetusehdotuksen 23 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot saisivat antaa uusia kansallisia sääntöjä ainoastaan, jos yhteentoimivuuden tekninen eritelmä ei täytä olennaisia vaatimuksia kaikilta osin, tai jos on toteutettava kiireellisesti ennaltaehkäisevä toimenpide, erityisesti onnettomuuden jälkeen. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava uudet kansalliset säännöt luonnoksina komissiolle ja Euroopan rautatievirastolle ennen kuin ne annetaan. Myös osajärjestelmien käyttöönottomenettelyyn ehdotetaan merkittäviä muutoksia. Osajärjestelmän käyttöönottomenettelyä koskeva voimassa olevan yhteentoimivuusdirektiivin 15 artikla kumottaisiin. Uudet käyttöönottomenettelyä koskevat säännökset on otettu direktiiviehdotuksen V lukuun. Luvun säännöksistä 18 artiklan säännökset koskisivat kiinteiden laitteiden käyttöönottoa ja 19 artiklan säännökset liikkuvien osajärjestelmien saattamista markkinoille. Kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvasta säädettäisiin 20 artiklassa. Direktiiviehdotuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaan kansalliset turvallisuusviranomaiset myöntäisivät nykykäytännön mukaisesti käyttöönottoluvat niille energia- ja infrastruktuuriosajärjestelmille, jotka sijaitsevat siinä jäsenvaltiossa, jonka kansallinen turvallisuusviranomainen luvan myöntäisi. Euroopan rautatievirasto myöntäisi saman kohdan mukaan käyttöönottoluvat ohjaus-, hallintaja merkinanto-osajärjestelmille, jotka sijaitsevat tai joita käytetään koko Euroopan unionin alueella. Artiklan 3 kohdassa säädettäisiin niistä vaatimuksista, jotka edellytettäisiin käyttöönottoluvan myöntämiselle. Vaatimukset vastaisivat voimassa olevassa yhteentoimivuusdirektiivissä säädettyjä vaatimuksia. Myös ne edellytykset, joiden nojalla arvioitaisiin, onko uudistetulle tai parannetulle osajärjestelmälle haettava uutta käyttöönottolupaa, vastaisivat voimassa olevan direktiivin vastaavia edellytyksiä.
U 7/2013 vp 7 Direktiiviehdotuksessa on eritelty omaksi artiklakseen liikkuvat osajärjestelmät, joita ovat ehdotuksen 19 artiklan mukaan liikkuva kalusto ja vetureihin sijoitettavat ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmät. Niiden osalta luovuttaisiin nykyisestä kansallisen turvallisuusviranomaisen myöntämästä käyttöönottoluvasta. Artiklan 1 kohdan mukaan rautatieyritys saisi ottaa sanotut osajärjestelmät käyttöön ainoastaan, jos ne on suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että täyttäisivät niitä koskevat olennaiset vaatimukset. Rautatieyrityksen olisi artiklan 2 kohdan mukaan varmistettava erityisesti, että osajärjestelmälle on annettu EUtarkastusvakuutus. Ehdotuksen mukaan rautatieyritys päättäisi edellä todetun mukaisesti liikkuvan osajärjestelmän käyttöönotosta. Vastaavasti voimassa olevan direktiivin V luvun kalustoyksikön käyttöönottolupaa koskevat säännökset, joiden mukaan kalustoyksikön käyttöönottoluvan myöntää kansallinen turvallisuusviranomainen, kumottaisiin. Ehdotuksen 20 artiklan mukaan kalustoyksikön saisi päästää markkinoille vasta, kun sille on saatu Euroopan rautatieviraston antama kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa. Artiklassa säädettäisiin markkinoillesaattamisluvan edellytyksistä. Viraston olisi tehtävä päätös luvasta neljän kuukauden kuluessa siitä lukien, kun sille on toimitettu kaikki tarvittavat tiedot. Määräaika päätöksen tekemiselle olisi sama kuin voimassa olevassa yhteentoimivuusdirektiivissä on säädetty kalustoyksikön käyttöönottoluvan myöntämistä koskevan kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksen tekemiselle. Kalustoyksikköjen käyttöönotosta säädettäisiin 21 artiklassa. Artiklan mukaan rautatieyritykset saisivat ottaa kalustoyksikön käyttöön vasta tarkistettuaan kalustoyksikön ja sen reitin, jolla kalustoyksiköllä aiotaan liikennöidä, teknisen yhteensopivuuden sekä kalustoyksikön turvallisen yhdistämisen järjestelmään, jossa sitä on tarkoitus käyttää. Rautatieyrityksen olisi ilmoitettava kalustoyksikköjen käyttöönottoa koskevista päätöksistään Euroopan rautatievirastolle, rataverkon haltijoille ja kansalliselle turvallisuusviranomaiselle. Euroopan rautatievirasto myöntäisi ehdotuksen 22 artiklan mukaan myös kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamisluvat. Artiklan 2 kohdan mukaan virasto antaisi samalla kertaa sekä kalustoyksikön että sitä vastaavan kalustoyksikkötyypin markkinoillesaattamisluvan. Ehdotuksen mukaan myös direktiivin VI luvun ilmoitettuja laitoksia koskevia säännöksiä muutettaisiin merkittävästi. Säännöksillä pyrittäisiin sääntelemään nykyistä selkeämmin arviointilaitosten asemasta, roolista ja niiden yhteistyöstä. Säännökset koskisivat ilmoitettujen laitosten lisäksi muita vaatimuksenmukaisuusarviointeja tekeviä arviointilaitoksia, mikä ilmenisi myös luvun muutetusta otsikosta. Ehdotuksen 23 artiklassa velvoitettaisiin jäsenvaltiot ilmoittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille niistä laitoksista (arviointilaitos), jotka on hyväksytty suorittamaan direktiivissä tarkoitettuja kolmannen osapuolen vaatimuksenmukaisuusarviointeja. Ehdotuksen 24 artiklassa jäsenvaltiot velvoitettaisiin nimeämään ne viranomaiset, jotka olisivat vastuussa arviointilaitosten arviointia ja ilmoittamista sekä arviointilaitosten valvontaan tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja toteuttamisesta. Ehdotukseen on otettu myös säännökset muun muassa 24 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia ja 23 artiklassa tarkoitettuja arviointilaitoksia koskevista vaatimuksista, arviointilaitosten puolueettomuudesta ja henkilöstöstä, ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöistä ja alihankinnasta, akkreditoiduista sisäisistä laitoksista, hakemusmenettelystä, ilmoitusmenettelystä, ilmoitettujen laitosten pätevyyden riitauttamisesta, ilmoitettujen laitosten toimintaan liittyvistä velvollisuuksista ja ilmoittamisvelvollisuudesta sekä ilmoitettujen laitosten yhteistyöstä. Myös direktiivin VIII luvun rekistereitä koskevia säännöksiä muutettaisiin. Merkittävimmät muutokset tehtäisiin infrastruktuurirekisteriä koskeviin säännöksiin. Direktiivissä tarkoitettua turvallisuus- ja yhteentoimivuuskomiteaa ja sen menettelyjä koskevia säännöksiä muutettaisiin uuden komitologia-asetuksen (EU) N:o 182/2011 pohjalta. Lisäksi direktiiviin otettaisiin säännökset komissiolle delegoidun lainsäädäntövallan käyttämisestä.
8 U 7/2013 vp 3.3 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rautatiejärjestelmän turvallisuudesta Voimassa olevaa yhteisön rautateiden turvallisuudesta annettua direktiiviä (2004/49/EY) uudistettaisiin antamalla sen korvaava uudelleen laadittu direktiivi. Direktiiviehdotuksen keskeisin ehdotus koskee turvallisuustodistusta, jonka voimassa olevan direktiivin 10 artiklan mukaan myöntää kansallinen turvallisuusviranomainen. Turvallisuustodistuksessa on voimassa olevan direktiivin mukaan kaksi osaa, joista ns. A-osa on voimassa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Turvallisuustodistuksen kansallinen lisätodistus (ns. B-osa) koskee sitä rataverkkoa, jolla rautatieyritys aikoo liikennöidä. Sen myöntää sen jäsenvaltion kansallinen turvallisuusviranomainen, jonka alueella liikennöintiä aiotaan harjoittaa. Ehdotuksen mukaan nykyisestä turvallisuustodistuksesta siirryttäisiin yhteiseen turvallisuustodistukseen, jonka myöntäisi ehdotuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan Euroopan rautatievirasto. Virasto käyttäisi myöntämisprosessissa kansallisten turvallisuusviranomaisten asiantuntemusta apuna. Rautatieyritys velvoitettaisiin artiklan 4 kohdassa ilmoittamaan kolme kuukautta ennen uuden liikennöintipalvelun käynnistämistä kansalliselle turvallisuusviranomaiselle kirjallisesti, että se noudattaa liikennöintiä koskevia sääntöjä, se on tehnyt kaikki tarvittavat järjestelyt varmistaakseen yhteistyön rataverkon haltijan kanssa, sillä on tarvittava toimilupa liikennöinnin harjoittamiseksi ja se varmistaa turvallisuusjohtamisjärjestelmällään, että kaikki liikennöintiin liittyvät riskit hoidetaan. Kansallinen turvallisuusviranomainen voisi tarvittaessa pyytää rautatieyritykseltä lisätietoja. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen huomaisi puutteita tai virheellisyyksiä, se voisi pyytää Euroopan rautatievirastoa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin. Kansalliset turvallisuusviranomaiset velvoitettaisiin ryhtymään tarvittaviin järjestelyihin yhteistyön järjestämiseksi Euroopan rautatieviraston ja muiden jäsenvaltioiden turvallisuusviranomaisten kanssa, valvomaan rautatieyritysten toimintaa sekä ilmoittamaan välittömästi Euroopan rautatievirastolle kaikista rautatieturvallisuutta mahdollisesti heikentävistä seikoista. Yhtenäinen turvallisuustodistus olisi voimassa koko Euroopan unionin alueella ja se olisi uudistettava enintään viiden vuoden välein. Hakemukset turvallisuustodistuksen saamiseksi olisi ehdotuksen 11 artiklan mukaan tehtävä Euroopan rautatievirastolle, jonka olisi tehtävä päätös viimeistään neljän kuukauden kuluessa saatuaan kaiken tarvittavan tiedon. Rataverkon haltijoille myönnettävän turvallisuusluvan myöntäisi ehdotuksen 12 artiklan mukaan edelleen kansallinen turvallisuusviranomainen. Ehdotuksessa on muutoin ehdotettu direktiivin soveltamisalan yhtenäistämistä yhteentoimivuusdirektiivin soveltamisalan kanssa, eräiden määritelmien täsmentämistä ja yhtenäistämistä vastaamaan yhteentoimivuusdirektiiviä ja muuta rautatiealan uutta lainsäädäntöä, rautatiealan toimijoiden roolia ja vastuita koskevien säännösten selkeyttämistä, kansallisia turvallisuussääntöjä koskevien säännösten muuttamista vastaamaan yhteentoimivuusdirektiiviehdotuksessa tehtyjä vastaavia muutoksia sekä kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtäviä koskevien säännösten muuttamista rautatieturvallisuusdirektiivi- ja yhteentoimivuusdirektiiviehdotuksissa ehdotetut muutokset huomioon ottaen. Direktiivissä tarkoitettua turvallisuus- ja yhteentoimivuuskomiteaa ja sen menettelyä koskevia säännöksiä muutettaisiin komitologia-asetuksen (EU) N:o 182/2011 pohjalta. Lisäksi direktiiviin otettaisiin yhteentoimivuusdirektiiviehdotusta vastaavasti komissiolle delegoidun lainsäädäntötoimivallan käyttöä koskevat säännökset. Yhteisiä turvallisuusmenetelmiä koskevaa 6 artiklaa ja yhteisiä turvallisuustavoitteita koskevaa 7 artiklaa uudistettaisiin vastaamaan delegoitua lainsäädäntövaltaa koskevaa menettelyä. 4 Ehdotusten oikeusperusta ja toissijaisuusperiaate Kaikki pakettiin kuuluvat säädökset annettaisiin komission ehdotusten mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 91 artiklan 1 kohdan nojalla sopimuksen 294
U 7/2013 vp 9 artiklan mukaista tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. Valtioneuvosto katsoo, että säädösehdotukset on annettu oikealla oikeusperustalla ja että ne ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia. 5 Ehdotusten vaikutukset 5.1 Lainsäädännölliset vaikutukset Direktiiviehdotukset edellyttäisivät rautatielain (304/2011) ja sen nojalla rautatiejärjestelmän turvallisuudesta ja yhteentoimivuudesta annetun valtioneuvoston asetuksen (372/2011) muuttamista. Rautatielain säännöksistä muutoksia olisi tehtävä erityisesti säännöksiin, jotka koskevat turvallisuustodistusta, yhteentoimivuutta, osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottoa, kansallisia sääntöjä ja määräyksiä ja valtuutusta niiden antamiseen, arviointilaitoksia sekä rekistereitä. Euroopan unionin rautatievirastoa koskevaa asetusta sovellettaisiin sen voimaan tullessa sellaisenaan. Viraston ja kansallisena turvallisuusviranomaisena toimivan Liikenteen turvallisuusviraston välisen toimivallanjaon muutokset edellyttäisivät muutoksia niihin rautatielain säännöksiin, jotka koskevat Liikenteen turvallisuusviraston nykyisiä tehtäviä. Lisäksi on selvitettävä, edellyttävätkö ehdotukset rautatiejärjestelmän liikenneturvallisuustehtävistä annetun lain (1664/2009) muuttamista. 5.2 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Komission säädösehdotusten liitteenä on niitä koskeva vaikutusarvio, SWD(2013) 8 lopullinen. Komissio on vaikutusarviossaan tarkastellut ehdotuksia nykytilan ja viiden muun vaihtoehdon pohjalta, joista 2. 5. vaihtoehdoissa tarkastellaan Euroopan rautatieviraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välistä eriasteista työnjakoa. Vaihtoehto 6 sisältää horisontaaliset toimenpiteet mukaan lukien lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet, joilla voidaan parantaa rautatiealan kilpailukykyä. Pisimmälle viety 5. vaihtoehto olisi malli, jossa kansallisten turvallisuusviranomaisten toimivalta myöntää turvallisuustodistukset rautatieyrityksille ja kalustoyksiköiden käyttöönottoluvat siirrettäisiin Euroopan rautatievirastolle. Komissio on katsonut, että 4. vaihtoehto, jossa kansalliset turvallisuusviranomaiset ja Euroopan rautatievirasto jakaisivat toimivallan ja vaihtoehtoon liitettävät tarvittavat horisontaaliset toimenpiteet, olisi tarkoituksenmukaisin malli. Komission arvion mukaan vaihtoehdon mukaisella mallilla voitaisiin saavuttaa yhteensä lähes 500 miljoonan euron kustannushyöty. Komissio on todennut, että ehdotusten vaikutukset ovat lähinnä taloudellisia sosiaalisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten ollessa enemmän välillisiä. Vaikutusarviossa on arvioitu turvallisuustodistusten myöntämisprosessien kustannussäästöjä ja prosessin vaatiman ajan vähennystä, rautatieyritysten säästöjä kalustoyksikön saamisessa nopeammin markkinoille sekä Euroopan rautatieviraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten hallinnollisten kustannusten muutoksia. Ehdotuksilla on arvioitu olevan myönteisiä vaikutuksia rautatiekuljetusten hintaan, palvelutasoon sekä rautatiemarkkinoiden rakenteeseen. Rautatieturvallisuuden arvioidaan pysyvän entisellään tai paranevan hieman kansallisen sääntelyn harmonisoinnin ansiosta. Rautatiealan toimijoiden kustannusten on arvioitu laskevan ja erityisesti uusien alalle tulevien toimijoiden aseman parantuvan syrjivien lupamenettelyjen jäädessä pois. Tässä vaiheessa ei voida tarkemmin arvioida ehdotuksista aiheutuvia vaikutuksia Suomen kannalta. Todennäköistä on, että ehdotuksilla ei ole erityisiä vaikutuksia Liikenteen turvallisuusviraston toimintamenoihin eikä myöskään merkittäviä virastoon kohdistuvia henkilöstövaikutuksia. Rautatiealan toimijoihin kohdistuvat ehdotusten taloudelliset vaikutukset riippuvat muun ohella Euroopan rautatievirastolle siirrettävien lupa-asioiden hallinnointiin liittyvistä kustannuksista ja viraston suoritteiden hinnoittelusta. 5.3 Ympäristövaikutukset Komissio on todennut, että paketin teknisen osan ehdotusten ympäristövaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä ja että on vaikea arvioida, miten suurelta osin ne johtuisivat paketin markkinaosan ehdotuksista tai muiden liikennemuotojen kysynnän muutoksista.
10 U 7/2013 vp 6 Kansallinen käsittely ja käsittely Euroopan unionissa Valtioneuvoston kirjelmä on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Säädösehdotukset ja niitä koskeva valtioneuvoston kirjelmä on ollut EU-asioiden komitean alaisessa liikennejaostossa 25.2.2013 sekä EU-asioiden ministerivaliokunnassa 1.3.2013 käsiteltävänä. Komission esityksistä on lisäksi pyydetty lausunnot valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtioneuvoston kanslialta, Liikenteen turvallisuusvirastolta, Liikennevirastolta, HSL:lta, VR-Yhtymä Oy:ltä, Proxion Train Oy:ltä ja Ratarahti Oy:ltä. Komissio on esitellyt neljänteen rautatiepakettiin kuuluvat ehdotukset neuvoston maaliikennetyöryhmässä 1.2.2013 ja paketista käytiin ensimmäinen näkemysten vaihto 12.2.2013 työryhmässä. Neuvoston puheenjohtajamaa Irlanti aloittaa paketin yksityiskohtaisen käsittelyn teknisen osan ehdotuksista. 7 Valtioneuvoston kanta Yleistä Valtioneuvosto pitää ehdotusten tavoitteita pääosin kannatettavina. Ehdotukset on kuitenkin valmisteltu erityisesti Keski-Euroopan tilanteen ja rautatieliikennettä pohjalta ottamatta riittävästi huomioon rautatieliikennettä niissä jäsenvaltioissa, joissa rautatieliikenne on enimmäkseen maan sisäistä eikä rautatieliikennettä juurikaan ole muiden jäsenvaltioiden kanssa. Keski-Euroopassa, jossa on paljon rajat ylittävää rautatieliikennettä, turvallisuustodistusten myöntämisen ja kalustoyksiköiden hyväksyntää koskevien lupien myöntämisen keskittäminen Euroopan rautatievirastolle voisi nopeuttaa lupamenettelyä ja vähentää hallinnollisia kustannuksia. Suomessa toimivien rautatieyritysten ja muiden toimijoiden lupamenettelyjä ehdotuksen mukainen malli ei välttämättä nopeuttaisi eikä alentaisi niiden kustannuksia. Ehdotusten mukainen kansallisia sääntöjä koskevien menettelyjen yhdenmukaistaminen helpottaa asioiden käsittelyä jäsenvaltioissa. Sillä voidaan parantaa rautatiealan toimijoiden asemaa muun muassa lupamenettelyissä ja edistää erityisesti EU-alueen sisäisen rajat ylittävän rautatieliikenteen kehittymistä. Kansallisten sääntöjen vähentäminen on jo nykyisin direktiivien tavoite. Uusilla ehdotuksilla pyritään nopeuttamaan kansallisista säännöistä luopumista. Valtioneuvosto katsoo, että pyrkimys kansallisten sääntöjen vähentämiseen on yleisesti ottaen kannatettava, mutta jäsenvaltioille täytyy edelleenkin jäädä mahdollisuus välttämättömiksi todettujen sääntöjen antamiseen, siltä osin kuin niitä ei ole katettu yhteisillä säännöillä. Suomen rautatiejärjestelmässä on erityispiirteitä, jotka on jatkossakin voitava ottaa riittävällä tavalla huomioon kehitettäessä rautatiealan eurooppalaista turvallisuussääntelyä ja teknistä sääntelyä. Erityisesti on huomioitava Keski-Euroopasta poikkeavan raideleveyden ja talviolosuhteiden sekä Suomen ja Venäjän välisen liikenteen vaikutukset. Valtioneuvosto katsoo, että uusiin säädöksiin on otettava riittävät mekanismit Suomen erityispiirteiden huomioon ottamisen turvaamiseksi. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksissa tulee selkeyttää teknisten vaatimusten soveltamista kolmannen maan kalustoon ja jäsenvaltion ja kolmannen maan väliseen rautatieliikenteeseen. Uusi EU-sääntely ei saa vaikuttaa negatiivisesti Suomen ja Venäjän väliseen rautatieliikenteeseen. Direktiiviehdotuksissa ehdotettua delegoitua lainsäädäntövaltaa on vielä jatkovalmistelussa selvitettävä tarkemmin. Erityisesti on syytä selvittää delegoidun lainsäädäntövallan käyttämistä uusien teknisten vaatimusten antamisessa. Teknisten vaatimusten valmistelussa on jatkossakin voitava varmistaa riittävällä tavalla jäsenvaltioiden kansallisten erityispiirteiden huomioon ottaminen. Ehdotus asetukseksi Euroopan unionin rautatievirastosta Valtioneuvosto pitää asetusehdotusta tavoitteiltaan kannatettavana. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että ehdotettu lupatehtävien siirtäminen kansallisilta turvallisuusviranomaisilta Euroopan rautatievirastolle tulee kysymykseen lähinnä niissä tapauksissa,
U 7/2013 vp 11 joissa tehtävien siirtämisestä on odotettavissa selkeitä hyötyjä rautatiealan toimijoille. Hyötyjä voidaan saavuttaa esimerkiksi silloin, kun asiakas voi omassa toiminnassaan korvata yhdellä luvalla useita kansallisia lupia. Valtioneuvosto katsoo, että kansalliset luvat tulisi säilyttää tilanteissa, joissa toimija käytännössä aikoo toimia vain yhden jäsenvaltion alueella. Valtioneuvosto toteaa, että Euroopan rautatievirastolla on varsin rajalliset henkilöstö- ja muut resurssit sille siirrettäviksi ehdotettujen uusien tehtävien hoitamiseen. Viraston henkilöstön määrää ei voitane myöskään jatkossa merkittävästi lisätä. Vaikka valtioneuvosto pitää kannatettavana nykyisen eri jäsenvaltioiden päällekkäisten lupamenettelyjen karsimista, mahdollisena ongelmana on, että virastolla ei ole riittäviä edellytyksiä hoitaa tasapuolisesti ja syrjimättömästi kaikkia sen hoidettaviksi ehdotettuja lupa-asioita. Viraston henkilöstöllä ei ole välttämättä myöskään riittävää eri jäsenvaltioiden olosuhteiden tuntemusta. Ehdotettu malli voi johtaa siihen, että Euroopan rautatievirasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset joutuvat tekemään päällekkäistä työtä, minkä vuoksi mallilla ei saavutettaisi arvioituja kustannushyötyjä eikä aikasäästöjä. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että lupa-asiat siirrettäisiin kansallisilta viranomaisilta Euroopan rautatievirastolle lähinnä rajat ylittävää liikennettä harjoittavien rautatieyritysten sekä niiden osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen osalta, joita käytetään useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Lisäksi on varmistettava, että Euroopan rautatievirasto toimiessaan lupaviranomaisena turvaisi hakijoiden tasapuolisen kohtelun hakemus- ja käsittelykielen, lupaneuvonnan, käsittelyaikojen, hinnoittelun ja muutoksenhaun suhteen. Viraston on myös kyettävä varmistamaan riittävät resurssit sekä jäsenvaltioiden olosuhteiden tuntemus. Komission arvio virastolle siirrettäviksi ehdotettujen tehtävien hoitamisesta 55 lisähenkilöllä ei vaikuta realistiselta, vaan todennäköisesti riittävän palvelutason turvaaminen edellyttäisi huomattavasti suurempaa henkilölisäystä. On epätodennäköistä, että siihen olisi rahoituksellisia edellytyksiä. Euroopan rautatievirastolle ehdotettua roolia kansallisten turvallisuusviranomaisten valvojana valtioneuvosto voi lähtökohtaisesti kannattaa. Viraston valvontaroolissa tulisi kuitenkin ottaa huomioon turvallisuusviranomaisten ristiinauditoinneista saadut hyvät kokemukset. Samoin Euroopan rautatieviraston kansainvälisten suhteiden kehittämistä voidaan pitää kannatettavana. Viraston olisi kuitenkin informoitava riittävästi jäsenvaltioita muun muassa kolmasmaasuhteista. Valtioneuvosto katsoo, että viraston hallintorakenne tulee pysyttää riittävän selkeänä. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti hallintoneuvostoa avustavaan johtokuntaan. Johtokunta saattaa johtaa jäsenvaltioiden aseman eriarvoistumiseen viraston hallintoneuvostossa. Viraston yhteyteen perustettavaa valituselintä valtioneuvosto kannattaa, vaikka sen kokoonpano olisi ehdotuksen mukaan varsin suppea. On varmistettava, että valituselimellä on riittävä asiantuntemus ja eri jäsenvaltioiden olosuhteiden ja mahdollisesti sovellettavaksi tulevan kansallisen lainsäädännön tuntemus. Ehdotus direktiiviksi rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa Direktiiviehdotuksessa Euroopan rautatievirastolle siirrettäviksi ehdotettujen lupaasioiden osalta valtioneuvosto viittaa edellä virastoasetusehdotuksen kohdalla mainittuun kantaan. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotettua lupatehtävien siirtämistä on vielä selvitettävä tarkemmin. Ehdotuksessa on jätetty avoimeksi muun muassa Euroopan rautatieviraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välinen työnjako niissä lupaasioissa, jotka siirrettäisiin viraston hoidettaviksi. Ehdotetussa kalustoyksikköjen käyttöönottomenettelyssä lisättäisiin rautatieyritysten omaa roolia ja vastuuta. Myös rataverkon turvallisuudesta vastaavalla rataverkon haltijalla tulisi olla ehdotettua laajempi rooli ja vastuu kalustoyksikköjen ja verkon teknisen yhteensopivuuden ja turvallisuuden varmistamisessa. Valtioneuvosto katsoo, että direktiivillä ei saa heikentää jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rautatieliikenteen edellytyksiä. Direktiivissä tuleekin pysyttää ne voimassa olevassa yhteentoimivuusdirektiivissä olevat
12 U 7/2013 vp säännökset, joilla voidaan turvata jäsenvaltion ja kolmannen maan välinen joustava rautatieliikenne. Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksen muut ehdotukset edistävät EU:n rautatiejärjestelmän kehittämistä ja ovat lähtökohtaisesti kannatettavia. Monet yksityiskohdat vaativat kuitenkin tarkistamista. Ehdotus direktiiviksi rautateiden turvallisuudesta Valtioneuvosto kannattaa luopumista nykyisestä kaksiosaisesta turvallisuustodistuksesta ja siirtymistä yhtenäiseen turvallisuustodistukseen. Edellytyksenä on kuitenkin sen varmistaminen, että keskitettynä eurooppalaisena lupaviranomaisena toimiva Euroopan rautatievirasto voi käytännössä palvella rautatiealan suomalaisia luvanhakijoita riittävän hyvin erityisesti kielikysymyksen osalta. Kielikysymyksellä on turvallisuustodistusten osalta suuri merkitys, koska turvallisuustodistuksella hyväksyttävä rautatieyrityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmä laaditaan suomeksi.