25.10. Työpaja Sosiokulttuurisesti kestävä matkailu Työväenmuseo Werstas Työväentalo Työpajaan etukäteen ilmoittautuneet: Terhi Hook, VisitFinland Anu Nylund, Mood of Finland Valtteri Laasonen, MDI Kristiina Lahti, MDI Nelli Nyberg, YM Sara Jäntti, VisitFinland Annamaija Saarela, Adventure Apes Kirsi Suomi, Saamelaiskäräjät Tero Taatinen, Karelia AMK, Rural Finland -koordinaatio -> Lisäksi työpajassa n. 12 muuta, jotka eivät olleet ilmoittautuneet Terhi Hook alustus Ekologisen kestävyyden kannalta Suomella on monia mittareita, joiden mukaan Suomi on kestävä maa: puhtain luonto, puhtain ilma. Sosiokulttuurisen kestävyyden kannalta ykkössijoja ei vielä ole Suomessa tavoitteena tulisi olla saavuttaa ykköstila myös kestävässä kehityksessä. Sosiokulttuurisen kestävyyden edistäminen kulttuurikohteiden tulee olla myös ekologisesti kestäviä. Ekologiseen kestävyyteen liittyvät asiat ovat matkailijoiden mielestä myös tärkeitä ja näkyviä asioita. Loppujen lopuksi ekologisesti kestävän kehityksen ratkaisut tuovat myös säästöä yrityksille, vaikka niiden alkuun saattaminen saattaa vaatia investointeja. Ekologiset valinnat on helppo tuoda matkailupalveluissa esille, mutta sosiokulttuuriset teot sen sijaan ovat haastavampia tuoda esiin. Esimerkiksi paikallisten palkkaaminen ja paikallisruuan käyttö ovat sosiokulttuurisesti kestäviä valintoja, mutta asiakkaalle näiden asioiden esiin tuominen ei ole niin yksinkertaista. Booking.com kyselyn mukaan 2/3 matkailijoista ovat valmiita maksamaan ruuasta enemmän, jos se on lähiruokaa. Sosiokulttuurisesta kestävyydestä ollaan siis valmiita maksamaan, joten sitä tulee tuoda paremmin esille matkailijoiden keskuudessa. Suomessa kestävän kehityksen tilanne on se, että löytyy paljon indikaattoreita ja sertifikaatteja. 160 yritystä omistaa ympäristöohjelma, jolloin saa logon käyttöön, joka kertoo yrityksen kestävästä kehityksestä. Lisäksi lähes 800 yritystä kirjoittanut kestävän kehityksen lupauksen.
Anu Nylund alustus Suomen vahvuus on aitous, joka tulisi säilyttää sosiokulttuurinen kestävyys on kaiken perusta! Matkailijamäärät kasvavat jatkuvasti, joten kestävyyteen on pakko pyrkiä. Jos ei tehdä hyviä kestäviä ratkaisuja. Matkailijoiden määriä ei pysty laskea, eikä ole tarkoituskaan laskea, joten kestävyys on ainoa ratkaisu toteuttaa matkailua. Ekologisuus ja talous kaiken toiminnan tulee olla tietysti kannattavaa pelkästä hyvästä tahdosta ei voida tehdä. Suomen ongelma on kannattavuuden nostaminen. Suomeen tulee lentäen noin 5 miljoonaa vähintään yhden yön viettävää matkailijaa vuodessa. Määrä nousee 10 miljoonaan, jos otetaan mukaan myös laivalla ja maateitse tulevat matkailijat. Uuteen-Seelantiin matkustaa noin 3 miljoonaa matkailijaa vuodessa, mutta matkailutulot ovat tuplasti enemmän kuin Suomessa. Suomessa on siis tehtävä jotain radikaalia, jotta matkailijoista saadaan enemmän tuloja. Hintoja on siis pakko nostaa, on pakko tarjota niin hyviä palveluita, jotta niistä myös halutaan maksaa. Suomea tulee myydä oikealla hinnalla. Over tourism ensimmäisenä huomattiin Galapagos saarilla, jossa tehtiin ratkaisu, että hinnat nostettiin todella ylös ja samalla määrätietoisesti rajoitettiin matkailijoiden määrää. Alhambrassa sama homma, tehtiin selvä määräys, että vain rajattu määrä turisteja saa käydä päivässä, jotta arvokas alue pystytään säilyttämään. Barcelonassa paikalliset hermostuvat, kun turistit vaikeuttavat päivittäistä elämää. Venetsiassa paikallisten ja turistien määrä on todella epäsuhteessa, minkä seurauksena tullut paljon kieltoja turisteille. Dubrovnikissa Unesco määräsi, että turistien määrää on hillittävä, jotta kaupunki voi pysyä maailmanperintökohteena. Reykjavikissa paikallisten ja asukkaiden kohtaaminen on muodostunut osittain ongelmalliseksi, kun hintataso on noussut niin paljon, etteivät paikalliset pysty asumaan kodeissaan. Esimerkeistä koosteena matkailu tuo paljon hyvää ja nostattaa paikallista elintasoa, mutta joskus tulee raja vastaan. Miten paljon turisteja minnekin menee, on tietysti riippuvainen siitä, miten kohteeseen pääsee eli kyse on saavutettavuudesta. Ongelmaksi on muodostunut se, että matkailu on liian halpaa, etenkin lentoliikenne on liian halpaa. Liian halpa lentoliikenne ei edistä kestävän matkailun kehittämistä. Lentoliikenne eikä laivaliikenne maksa veroja polttoaineestaan. Jos kyseiseltä liikenteeltä alettaisiin perimään veroja, sillä rahalla voitaisiin kehittää lento- ja laivaliikennettä kestävämpään suuntaan. Suomessa usein mietitään, että meillä on niin paljon maata, kyllä tänne mahtuu! Pitäisi puhua siitä, kuinka monta turistia per asukas maa kestää? Suomessa siis ei sittenkään ole niin suuri kantokyky kuin voisi ajatella. Osa Agenda 2030 -ohjelmaa on ylläpitää matkailun alalla ihmisarvoista työtä, koska se ei ole matkailussa itsestäänselvyys. Pitää tuottaa uusia työpaikkoja ja myös maksaa siitä työstä sen arvoista palkkaa. Esimerkiksi Lapista puuttuu paljon työvoimaa talvisin, koska palkkaus ja työolot ovat hyvin heikot. Suomi on vastakohtien maa tunnettu teknologiasta, mutta samalla ollaan kansa, joka haluaa vahvasti pitää kiinni omista perinteistä ja tavoista Tarinoiden voima kestävässä matkailussa! Segmentointi ei maan kautta, vaan sen mukaan, että millaiset arvot ovat kulttuurien takana ja millaisia ihmisiä matkailijat ovat yksilöinä kulttuurista riippumatta (traditionaalit, modernit, postmodernit, transmoderni)
Työpajaosio Työpajassa jakauduttiin kolmeen eri ryhmään, joissa aluksi keskusteltiin alustuspuheenvuorojen teemojen ympärillä heränneistä ajatuksista, jonka jälkeen siirryttiin pohtimaan annettujen kysymysten pohjalta sosiokulttuurista kestävyyttä matkailussa. Keskustelun lomassa ryhmän tärkeimpiä seikkoja kirjattiin Screen.io -sähköiseen työkaluun, jonka avulla kaikki ryhmät reaaliajassa näkevät toistensa tuotokset. Ensimmäisessä osiossa pyydettiin pohtimaan sosiokulttuurisen kestävyyden elementtejä omasta toiminnasta ja mitä sosiokulttuurinen kestävyys laajemmin tarkoittaa matkailun kehittämisessä. Ehdottomasti tärkeimmäksi seikaksi nousi paikallisuuden korostaminen kaikessa toiminnassa. On hyvin tärkeää, että matkailu näyttäytyy potentiaalisena ja houkuttelevana elinkeinona paikallisille asukkaille. Paikallistuntemuksen kautta saadaan paikallisia vahvuuksia korostettua matkailupalveluissa. Paikallistuntemuksen ylläpito on hyvin tärkeää. Matkailua tulee tuottaa alistavasti kohteeseen nähden: matkailun ei tule muuttaa kohdetta. Sosiokulttuurisen kestävyyden näkökulmasta Suomen matkailussa tulee kiinnittää huomiota niihin paikkoihin, joissa kantokyky on jo ylittynyt, kuten Lapin matkailussa erityisesti Inari. Lisäksi Porvoo ja Suomenlinna nostettiin esille. Näissä kohteissa syntyneitä hyviä käytänteitä kantokyvyn säilyttämiseksi tulee viedä muihin riskin alla oleviin kohteisiin. Kantokyvyn ylläpidon kannalta on tärkeää se, että paikalliset ja kohteet kertovat turistille tarinaa, eikä matkailija muovaa sitä tarinaa. Tärkeäksi tavaksi edistää sosiokulttuurista kestävyyttä nousi esille koulutus, kyvykkyyksien kehittäminen ja tiedottaminen. Koulutus ja tiedottaminen koskee niin paikallisia yrittäjiä, paikallisia asukkaita kuin itse matkailijoita. Vieläkään ei riittävästi ole tietoa saatavilla ja sosiokulttuurista kestävyyttä ei oteta riittävästi esille koulutuksessa. Kehitysorganisaatiossa ja julkisella sektorilla ei myöskään välttämättä tunneta paikallista tilannetta tarpeeksi hyvin, jolloin tulisi olla enemmän tietämystä kehittämistarpeista. Hyvin tärkeää olisi tuoda kaikki kestävän kehityksen periaatteet esille myös matkailijoille. Keskusteltiin siitä, kuinka matkanjärjestäjillä ja palveluiden myyvillä tulisi olla vastuu opastaa matkailijoita toimimaan matkakohteessa oikein, kuten käyttämään heijastinta pimeinä aikoina, olla roskaamatta ja kunnioittaa paikallisten ihmisten arkea sekä kohteen luontoa. Hyvänä keinona opastaa matkailijoita nousi esille How to behave in Finland video, joka opastaisi Suomeen saapuvia matkailijoita. Hyväksi käytännöksi kaavailtiin koota työryhmä, joka pureutuisi over tourism -ongelmaan Suomen muutamissa kohteissa. Ryhmän toiminnassa otettaisiin vahvasti paikalliset mukaan kehittämiseen. Matkailualojen työolosuhteiden parantuminen on sen verran vakavalla tasolle, että tilanne vaatii poliittisia ratkaisuja. Matkailuyrittämiselle on saatava vakituisempi asema. Hyvin usein etenkin maaseutumatkailu on lisätienesti yrittäjälle, ei päätoiminen tulonlähde. Keskusteluissa nousi esille myös pienten matkailuyritysten haasteet toteuttaa sosiokulttuurisesti kestävää matkailua. iso kysymys on myös matkailun verotuksen muuttaminen. Jos jollain tasolla matkailua voisi paikallisesti verottaa ja verorahojen turvin tuettaisiin ja kehitettäisiin alueen matkailua ja erityisesti sosiokulttuurista kestävyyttä. Verotusasia on kuitenkin hyvin monimutkainen, joten toinen tapa hoitaa asia olisi vapaehtoinen maksu, kuten latumaksut. Matkailun nouseminen yleisellä tasolle enemmän esiin poliittisessa keskustelussa olisi muutenkin tarpeen, jotta matkailun vakavuus hyvin merkittävänä elinkeinona ymmärretään laajemmassa mittakaavassa.
Matkailuyrittäjyyden edistäminen nojaa paljolti hanketoimintaan ja näiden hankkeiden hyöty tulisi saada suuremmaksi. Olisi tärkeää saada kunnille tai edes maakunnittain jokin taho jatkuvasti koordinoimaan matkailuhankkeita ja kehittämistä kohti sosiokulttuurista kestävyyttä. Kunnat näkevät matkailun tärkeänä elinkeinona, mutta sen kehittämiseen harvoin panostetaan riittävästi. Sosiokulttuurinen kestävyys kulkee käsi kädessä taloudellisen kestävyyden kanssa, joten matkailua tulee tehostaa: Enemmän tuottoa vähemmällä matkailijamäärällä. Myös hankkeissa tulisi tuoda aina vahvasti esille sosiokulttuurisesti kestävien mallien korostaminen. Lähiruuan merkitys matkailussa nousi keskusteluissa myös vahvasti esille. Lähiruokamatkailulla on todella suuri potentiaali. Tulee kehittää loistavia tuotteita, joita matkailijat voivat viedä kotimaahansa tuliaisina, jolloin suomalainen ruoka siirtyy maailmalle kuin itsestään.
Alla työpajan aika koottu screen.io materiaali muokkaamattomana. 1.1 Mitä sosiokulttuurisen kestävyyden elementtejä tunnistatte omassa toiminnassa? Entä mitä sosiokulttuurinen kestävyys tarkoittaa laajemmin matkailun kehittämisessä käytännössä (esim. asukkaiden, matkailijoiden, kuntien / matkailun kehittämisorganisaatioiden näkökulmasta)? 10:36» Kulttuurisesti oikea ja aito tulkinta. Matkailijamäärien noustessa aito, oikea tulkinta ja oikea tarinallistaminen. Kohde ei saa liikaa alistua matkailijoiden määritelmiin ja tarpeisiin. Paikallisten pitäisi osata arvostaa sitä omaa kulttuuria ja perintöä vaikka se tuntuisi vaatimattomalta muihin verrattuna. Paikallistuntemusta tulisi lisätä. Vastuullinen kuluttaminen kannattavasti.. 10:41» Matkailua tuotettava alistavasti kohteeseen nähden, matkailun ei tule muuttaa kohdetta. 1.2 Mitkä tunnistamistanne sosiokulttuurisen kestävyyden näkökulmista vaativat erityistä huomiota? 10:35» Paikallisen kulttuurin, elämäntapojen, sosiaalisten "sääntöjen" esiintuominen matkailijoille. - opas - kampanja - kannustetaan paikallisia neuvomaan turisteja Yritetään saada matkailu nimenomaan paikallisille houkuttelevaksi elinkeinoksi. Kiinnitetään huomiota ensisijassa akuutteihin tilanteisiin (esim. Inari), joissa kestokyky on jo ylittynyt 10:37» tapahtumapaikkakunnat, esim. seinäjoki, joensuu, savonlinna (paikalliset pakenee tapahtuman ajaksi) 10:40» - Sosiokulttuurinen kestävyys riippuvaista taloudellisesta kestävyydestä (näitä asioita ei voi erottaa toisistaan). Kestävästä kehityksestä huolehtiminen ei voi jäädä yksittäisen yrityksen vastuulle. - Tuotteistus ja hinnoittelu > ei uskalleta hinnoitella realistisesti sekä oman työn arvottaminen kestävällä pohjalla 10:50» Yrittäjien kouluttaminen, tietoisuuden levittäminen. 10:52» Enemmän rahaa vähemmillä matkustajamäärillä 10:53» työvoimaongelmat 10:58» Paljon kehtitetään hankkeilla ja hankkeissa tulisi ottaa selkeästi huomioon sosio-kulttuuriset näkökohdat ja siellä tulee olla toimenpiteitä siihe. Jalkautetaan tapa toimia kestävästi. 10:58» Tiedon lisääminen siitä, mistä tässä on kysymys. Miten se käännetään positiiviseksi työkaluksi yrityksen toimintaan. Ekologisen matkustamisen merkitystä painotettava. Suomea markkinoitaisiin niin, että tietyt elementit, jotka ovat päävetovoima, on koettavissa joka paikassa Suomessa, jolloin matkailijamäärä jakautuisi tasaisemmin Suomeen. On järjestettävä lisää koulutustilaisuuksia, lisää kohtaamisia esim. kulttuuriperinnön asiantuntijoiden ja matkailuyrittäjien välille. Myös opetusta lapsille. Hinnoittelu on tärkeä, myyntiosaamista puuttuu.
10:58» Matkailijaveron lanseeraus,, jolloin tulon voisi ohjata alueen hyväksi ja ilmaisten palveluiden kattamiseen.. 1.3 Mitkä ovat tunnistettavissa olevia hyviä esimerkkejä kohteista/tuotteista, joissa sosiokulttuurinen kestävyys on huomioitu? 10:37» Suomenlinna 11:01» MEtsähallituksen leirit lampaidenhoitoon, vieraslajien torjuntaan. Osallistavaa matkailua. Yhteisölliset kokemukset, osallistaminen. 11:04» Finlaysonin kampanjat (Jeesus-lakanat 50v takuu ja yhteiskunnalliset viestit). Arvovalinnoilla voidaan tehdä menestyvää liiketoimintaa. Vahva eettisyys kaikkeen tekemiseen. 11:05» Miten ruoka tuotteistetaan ruokalahjoiksi, joita matkailijat vievät mennessään. Tai työpajoja, jossa matkailija itse poimii ja keittää hillon ohjatusti. 11:14» Pohjois-Karjalassa venäläisten matkailijoiden opastaminen/ohjeistaminen 2.1 Mitä esteitä ja ennen kaikkea mahdollisuuksia hyvien sosiokulttuurisesti kestävien toimintatapojen edistämiseksi tunnistatte (esim. esteitä yrityksille ottaa kestävät arvot vahvemmin yrityksen toimintaan mukaan)? 11:04» sanktioiden puute 11:05» poliittisissa päättäjissä puutetta matkailun äänellä puhujista 11:10» Ruoan osalta regional-sertifiointeja on liian vähän. Paikalliset hankkeet eivät riitä, myös vk tason ohjaava. Ruokapakkauksissa pitää olla ajateltu matkailijaa, myös ulkonäössä. Tämä liittyy elintarvikkevientiin. 11:11» Osaamisen lisääminen pienissä yrityksissä - mm kulttuurien tuntemus. 11:12» Kehityshankkeiden lyhyt kesto haasteena > pitkäjännitteisiä strategioita 2.2 Miten hyviä esimerkkikohteita/-tuotteita voidaan hyödyntää matkailun kehittämisessä ml. markkinoinnissa? 11:12» SATOA-ruokafestari. Konsepti, jota tarjottu ravintoloille (paikallisten raaka-aineiden käyttö, jota mitataan). 11:12» REKO-rengas toiminta. Tuottaja kohtaa asiakkaan suoraan.
11:13» European Region of Gastronomy - verkosto 11:15» Mänttä - kävijäkokemus on joustava, palvelu on muotoilu käyttäjälähtöisesti. 11:32» Alvar Aalto reitistö 2.3 Mitä toimenpiteitä kokemusten pohjalta tulisi käynnistää ja ketkä ovat keskeisiä toimijoita viemään eteenpäin? 10:57» "How to behave in Finland" opas? video? 10:59» Suomi survival kit --> heijastin, kestovesipullo yms. 11:03» Toimijoita: Visit Finland, koko Lapin toimijat 11:04» Pienyrittäjien tukiverkko (apuvälineitä ja resursseja omaan jaksamiseen sekä kehitystyöhön). Maakuntaohjelmiin vaikuttaminen. 11:07» kriteerit, suositukset 11:08» Perustetaan työryhmä, joka lähtee purkamaan ongelmaa nimenomaan akuuttien kohteiden pohjalta. Paikallisten tulee olla vahvasti mukana. 11:11» osaamisen kehittäminen --> asiantuntijat, paikalliset, matkailijat 11:12» Osaamisen lisääminen. 11:14» Kehitysrahojen ohjaaminen sinne, missä sillä saadaan vaikuttavuutta (vähemmän hankkeita, suurempi budjetti). Alueellisten erojen ja sen tunnistaminen, missä riskit/kehitystarpeet ovat suurimmat 11:14» Jalkauttaminen yriyksiin - sellaisessa muodossa, että helppo toteuttaa yrityksessä. 11:15» markkinoinnin rajaaminen ja uuteen suuntaan ohjaaminen (Kiinasta esim. Eurooppaan) 11:17» Kehitysorganisaatoiden osaamisen kehittäminen sekä koko aihepiiristä että oman alueensa tilanteesta. Kompetenssit kuntoon