Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 125 ITÄ-SUOMEN LÄÄNIN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMA 2007 2011

Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja nro 125 ITÄ-SUOMEN LÄÄNIN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMA 2007 2011

KUVAILULEHTI Julkaisija Julkaisupäivämäärä Itä-Suomen lääninhallitus 23.3.2007 Tekijä Itä-Suomen lääninhallitus Julkaisun nimi Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuussuunnitelma 2007 2011 TIIVISTELMÄ Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuussuunnitelma 2007 2011 on laadittu yhteistyössä läänissä toimivien maakunnallisten liikenneturvallisuusryhmien ja läänin liikenneturvallisuusryhmän kanssa. Toimenpide-ehdotusten laadintaan on osallistunut lisäksi henkilöitä, joiden työnkuvaan kuuluu liikenneturvallisuusasioita. Läänin liikenneturvallisuussuunnitelma koostuu läänin liikenneturvallisuuden nykytilanteen arvioinnista sekä tavoite- ja toimenpidesuunnitelmasta. Tekstissä arvioidaan myös edellisen liikenneturvallisuussuunnitelman toteutumista. Itä-Suomen läänissä noudatetaan valtakunnalliseen liikenneturvallisuussuunnitelmaan kirjattua liikenneturvallisuusvisiota, jonka mukaan kenenkään ei tarvitse kuolla tai vakavasti loukkaantua liikenteessä. Läänin liikenneturvallisuussuunnitelmassa asetetaan tämän lisäksi määrällisiä tavoitteita liikennekuolemien ja loukkaantumisten osalta. Tavoitteita ja toimenpiteitä toteutetaan vuosittaisten teemojen kautta toimenpidesuunnitelmassa. Avainsanat (asiasanat) Liikenneturvallisuus Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Teksti + liitteet 60 suomi maksuton Jakaja Itä-Suomen lääninhallitus PL 50, 50101 MIKKELI P. 020 516 161, F. 020 516 6146 etunimi.sukunimi@islh.intermin.fi www.laaninhallitus.fi/ita Kustantaja Itä-Suomen lääninhallitus Sarjan nimi ja numero ISSN Painopaikka 1455-7428 ja vuosi Itä-Suomen lääninhallituksen ISBN Mikkeli julkaisuja 951-562-044-9 2007

1 SISÄLTÖ 1 ALKUSANAT 3 2 LIIKENNETURVALLISUUS ITÄ-SUOMEN LÄÄNISSÄ 5 2.1 Alueen yleiskuvaus ja liikenteellinen asema 5 2.2 Liikenneturvallisuustilanne 6 Viimeaikainen kehitys ja nykytilanne 6 Alkoholionnettomuudet 8 Liikenteen valvonta 12 Liikenteen ilmapiiri ja turvalaitteiden käyttö Itä-Suomessa 16 2.3 Liikenneturvallisuustyötä tekevät tahot läänissä 18 2.4 Läänin liikenneturvallisuusongelmat ja haasteet 20 2.4 Läänin liikenneturvallisuusongelmat ja haasteet 20 Liikenneväylien tila 20 Maankäyttö 20 Tärkeimmät maakunnalliset parantamishankkeet 21 Maastoliikenne ja vesiliikenne 22 Moottoripyöräily 25 Hirvieläinonnettomuudet 25 Ikäihmiset sekä liikkumis- ja toimintarajoitteiset ihmiset 26 Alkoholin ja huumeiden käytön sekä väsyneenä ajamisen vaikutus liikenneturvallisuuteen 26 3 EDELLISEN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMAN TOTEUTUMINEN 28 Toiminnallisten tavoitteiden toteutuminen 28 Määrällisten tavoitteiden toteutuminen 29 4 LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMAN TAVOITTEET JA TOIMENPITEET 30 4.1 Läänin suunnitelman tavoitteet 30 1. Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen 30 2. Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa 31 3. Nopeuksien hillitseminen 32 4. Päihdeonnettomuuksien vähentäminen 32 5. Ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentäminen 32 6. Onnettomuuksien seurausten lieventäminen 33 7. Vesi- ja maastoliikenteen onnettomuuksien vähentäminen 33 4.2. Läänin suunnitelman toimenpiteet 33 Pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen 34 Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa 35 Nopeuksien hillitseminen 40 Päihdeonnettomuuksien vähentäminen 43 Ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentäminen 45 Ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentäminen 46 Onnettomuuksien seurausten lieventäminen 47 Vesi- ja maastoliikenteen onnettomuuksien vähentäminen 51 5. SEURANTA 53

2 6. LÄHTEET 54 LIITTEET

3 1 ALKUSANAT Liikenneturvallisuustyötä ohjaavia suunnitelmia on laadittu nykyisen käytännön mukaisesti vuodesta 1993 lähtien. Liikenneturvallisuussuunnitelmia laaditaan niin valtakunnan tasolla kuin alue- ja kuntatasollakin, ja ne toimivat nykyisin koko järjestelmällisen liikenneturvallisuustyön perustana. Vuoden 2005 lopulla valmistui uusi valtakunnallinen tieliikenteen turvallisuussuunnitelma vuosille 2006 2010. Siinä uusittiin jo edelliseen suunnitelmaan sisältynyt valtioneuvoston hyväksymä pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvisio, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Visiota on konkretisoitu asettamalla aikaan sidottuja välitavoitteita: vuonna 2010 liikennekuolemien määrä ei saa ylittää 250:tä ja vuonna 2025 liikennekuolemien määrän pitää jäädä jo alle sadan. Tavoitteeseen pääsemiseksi on määritelty tilastoselvitysten ja erilaisten turvallisuustoimenpiteiden vaikuttavuusarviointien perusteella kuusi kärkihanketta: - pääteiden kohtaamisonnettomuuksien vähentäminen - jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien vähentäminen asutuskeskuksissa - nopeuksien hillitseminen - päihdeonnettomuuksien vähentäminen - ammattiliikenteen onnettomuuksien vähentäminen - onnettomuuksien seurausten lieventäminen. Kärkihankkeet keskittyvät sellaisiin ongelma-alueisiin, jotka perustuvat joko suureen kuolleiden lukumäärään tai suureen altistukseen. Kärkihankkeiden ulkopuolelle jää monia yleisiä ongelmaalueita ja yksittäisiä liikenneturvallisuustoimenpiteitä, joita hoidetaan osana alan viranomaisten ja toimijoiden normaalia liikenneturvallisuustyötä. Valtakunnallisen liikenneturvallisuussuunnitelman valmistuessa ja Itä-Suomen läänin vuosille 2002 2006 tehdyn liikenneturvallisuussuunnitelman vanhentuessa on tullut ajankohtaiseksi laatia Itä-Suomen läänin uusi liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2007 2011. Läänin liikenneturvallisuussuunnitelmassa asetetaan samat tavoitteet kuin valtakunnallisessa suunnitelmassa. Tieliikenteen tavoitteiden lisäksi Itä-Suomen läänissä asetetaan tavoitteeksi myös vesi- ja maastoliikenteen onnettomuuksien vähentäminen. Lääni on sekä kesä- että talviaikaan suosittua loma-aluetta, minkä vuoksi vesi- ja maastoliikenteen onnettomuuksia tapahtuu läänin alueella melko runsaasti. Määrällisiksi tavoitteiksi läänin liikenneturvallisuussuunnitelmassa asetetaan kuolleiden ja loukkaantuneiden lukumäärän selkeä väheneminen valtakunnallisiin tavoitteisiin suhteutettuna niin, että liikennekuolemia on vuonna 2011 enintään 35 ja loukkaantumisia enintään 500. Liikenneturvallisuussuunnitelmaa laadittaessa nousi esiin myös ajatus nollavisiosta. Nollavisio on liikenneturvallisuustyön perusta muun muassa Ruotsissa. Se on toivotun tulevaisuuden kuva, jossa kukaan ei kuole eikä loukkaannu vakavasti tieliikenteessä. Nollavisio lähtee siitä, että onnettomuuksia ei voida aina estää, koska ihmiset tekevät joskus virheitä. Nollavision tarkoituksena on kuitenkin muuttaa liikenneturvallisuuden puolesta tehtävää työtä. Työn lähtökohtana on, ettei liikennekuolemia hyväksytä asioiden normaaliksi tilaksi vaan jokainen onnettomuus pyritään ehkäisemään. Läänin liikenneturvallisuussuunnitelma on valtakunnallisen ja kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmien välimuoto. Läänin suunnitelmassa tarkennetaan valtakunnallisen suunnitelman tavoitteita läänin erityispiirteet huomioon ottaen. Yksittäisiä kohteita koskevien tarkempien toimenpiteiden määrittely tapahtuu kuntien liikenneturvallisuussuunnitelmissa.

4 Liikenneturvallisuustyö on korostetusti yhteistyötä. Itä-Suomen läänin alueella lääninhallitus toimii yhteen sovittavana viranomaisena liikenneturvallisuustyössä. Läänin liikenneturvallisuusryhmän lisäksi läänin kolmessa maakunnassa on omat maakunnalliset liikenneturvallisuusryhmänsä, joissa on jäseniä Liikenneturvasta, Tiehallinnosta, poliisista, ympäristökeskuksista ja maakuntaliitoista. Lisäksi ryhmiin kuuluu mm. katsastustoimen ja ammattiautoilijoiden edustajia. Ryhmien lisäksi läänin alueella on meneillään Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuustoimija -hanke, jonka tärkeimpänä tehtävänä on kuntien liikenneturvallisuustyön tukeminen ja aktivoiminen. Suunnitelman laadintaa on ohjannut työryhmä, jonka kokoonpano on seuraava: Kari Hiltunen, pj. Timo Järvinen Matti Immonen Jyri Sipinen Kyllikki Komulainen Tuula Taskinen Sonja Tynkkynen Päivi Juvonen Itä-Suomen lääninhallitus, liikenneosasto Kaakkois-Suomen tiepiiri Joensuun kihlakunnan poliisilaitos Savonlinnan kaupunki Savo-Karjalan tiepiiri Liikenneturva Itä-Suomen lääninhallitus Itä-Suomen lääninhallitus, sihteeri Suunnitelman ovat työryhmän näkemysten pohjalta laatineet ylitarkastaja Päivi Juvonen ja ylitarkastaja Sonja Tynkkynen. Suunnitelman laatimiseen ovat osallistuneet työryhmän lisäksi: Esko Taskinen, Koillis-Savon kihlakunnan poliisilaitos, Tuusniemen palvelutoimisto Maija Krankka, Esisuunnittelijat SITO Oy, Itä-Suomen liikenneturvallisuustoimijahanke Ari Hämäläinen, SKAL Itä-Suomi ry Kari Lehtola, Itä-Suomen lääninhallitus, sivistysosasto Heikki Mansikka-aho, Sisä-Savon kihlakunnan poliisilaitos Matti Pulkkinen, Liikkuva poliisi Heikki Kumlin, Itä-Suomen lääninhallitus, liikenneosasto Timo Laatikainen, Itä-Suomen lääninhallitus, poliisiosasto Jorma Rannio, Itä-Suomen lääninhallitus, poliisiosasto Petri Marjamaa, Itä-Suomen lääninhallitus, poliisiosasto Kartat: Tiehallinto, Kaakkois-Suomen tiepiiri, Aila Alahuhtala Itä-Suomen lääninhallitus, Harri Moilanen Piirustukset: Juvan Kuosmalan koulu Etukansi: Riina-Kaisa Vanhanen Takakansi: Tiia Pesonen

5 2 LIIKENNETURVALLISUUS ITÄ-SUOMEN LÄÄNISSÄ 2.1 Alueen yleiskuvaus ja liikenteellinen asema Itä-Suomen lääniin kuuluvat Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Läänin pinta-ala on 60 719 km2, mikä on 12,2 % koko maan pinta-alasta. Neljäsosa läänin pinta-alasta on vesistöä. Läänin asukasluku on 578 864 (11 % koko maan asukasluvusta) ja väestötiheys 11,9. Vuonna 2006 läänissä oli 59 kuntaa, 12 seutukuntaa ja 14 kihlakuntaa. Itä-Suomen järvirikkaasta läänistä on muodostunut merkittävä loma-asuntoalue. Alueella oli vuoden 2004 lopussa yhteensä 96 591 loma-asuntoa. Maan kymmenen suosituimman mökkikunnan joukossa ovat Kuopio, Mäntyharju, Mikkeli ja Kangasniemi. Kesämökkien määrä kasvaa edelleen voimakkaasti. Läänin pääväyliä ovat: valtatie 5 Helsinki-Sodankylä (läänin alueella Pertunmaa-Varkaus-Kuopio-Iisalmi-Sukeva) valtatie 6 Helsinki-Joensuu-Kajaani (Kesälahti-Valtimo) valtatie 9 Turku-Kuopio valtatie 13 Kokkola-Nuijamaa (läänin alueella Kangasniemi-Mikkeli-Ristiina) valtatie 14 Juva-Parikkala valtatie 15 Kotka-Mikkeli valtatie 17 Kuopio-Joensuu valtatie 23 Pori-Joensuu (läänin alueella Pieksänmaa-Varkaus-Joensuu) Läänin läpi kulkevilla pääteillä on vilkas liikenne kaikkina vuorokauden aikoina. Valtatie 5 on Kuopion ja Siilinjärven välisellä osuudella yksi maamme vilkkaimmin liikennöidyistä teistä. Myös raskasta liikennettä on runsaasti. Kesäaikana ja viikonloppuisin liikennemäärät kasvavat paljon. Vilkas liikenne aiheuttaa myös onnettomuusriskin tuntuvan lisääntymisen. Alueen maasto on vaihtelevaa ja vähäliikenteinen tieverkko on usein mutkaista ja mäkistä ja sen lisäksi osittain huonokuntoista. Itä-Suomen läänissä on valtion ylläpitämiä maanteitä yhteensä 16 000 km, mikä on noin 20 % koko maan maanteistä. Valtionapua saavia yksityisteitä on noin 14 500 km ja katuverkon pituus on 2 740 km. Läänin yhteenlaskettu liikennesuorite oli vuonna 2004 4325 miljoonaa auto-km, mikä on 13 % koko maan liikennesuoritteesta. Valaistuja teitä on 1229 km. TAULUKKO 1. Perustietoja Itä-Suomen läänistä Maakunta Asukasluku* As/maakm2 Tiekm** As/Tiekm Etelä-Savo 160 473 11,5 4 851 33,1 Pohjois-Savo 250 052 14,9 6 026 41,5 Pohjois-Karjala 168 329 9,5 5 159 32,6 Koko lääni yht. 578 864 11,9 16 036 36,1 * 31.1.2006 Väestörekisterikeskus ** maantiet

6 2.2 Liikenneturvallisuustilanne Viimeaikainen kehitys ja nykytilanne Vuonna 2005 Suomessa sattui 7022 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 379 henkilöä ja loukkaantui 8983 henkilöä. Onnettomuuksia tapahtui enemmän kuin edellisinä vuosina, mutta kuolleiden määrä pysyi kolme vuotta peräkkäin neljänsadan alapuolella. Suurin positiivinen muutos vuoden 2005 turvallisuuskehityksessä oli 15 24-vuotiaiden nuorten liikennekuolemien selvä väheneminen. Väheneminen oli selvä sekä edelliseen vuoteen että pitemmän aikavälin keskiarvoon verrattuna. Negatiivisista muutoksista huomattavin oli menehtyneiden moottoripyöräilijöiden määrän selkeä kasvu. Menehtyneitä oli 50 % enemmän kuin vuonna 2004. Myös vuosien 2001 2003 keskiarvoon verrattuna kasvu oli samansuuruinen. Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Lapin läänien liikenteessä on asukaslukuun suhteutettuna kuollut viime vuosien aikana enemmän ihmisiä kuin koko maan liikenteessä keskimäärin. Henkilövahinkoonnettomuuksien vähentyminen kääntyi kuitenkin kasvuun vuoden 2003 jälkeen. Vuonna 2005 onnettomuudet lisääntyivät eniten Pohjois-Karjalassa edellisten vuosien keskiarvoon verrattuna. Hieman yli puolet henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista sattui vuonna 2005 kaduilla. 900 800 700 600 802 747 678 659 666 620 656 653 728 779 500 400 300 200 100 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 KUVIO 1. Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrän muutos Itä-Suomen läänissä vuosina 1996-2005. (*Itä-Suomen lääni perustettiin vuonna 1997) Lähde: Tilastokeskus

7 350 300 250 200 150 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala 100 50 0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 KUVIO 2. Henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien määrän muutos Itä-Suomen läänin maakunnissa 1996 2005. Lähde: Tilastokeskus Itä-Suomen läänin tieliikenteessä on kuollut viime vuosina keskimäärin 56 henkeä. Vuonna 2005 tieliikenteessä kuolleiden määrä väheni edellisvuoteen verrattuna Etelä- ja Pohjois-Savon maakunnissa mutta pysyi samalla tasolla Pohjois-Karjalassa. Neljän edellisen vuoden keskiarvoon verrattuna kuolleiden lukumäärä laski eniten Pohjois-Savossa (52 %). Vaikka tieliikennekuolemien määrässä tapahtunut muutos oli vuonna 2005 läänin tasolla tarkasteltuna myönteinen, loukkaantui tieliikenteessä 16 % enemmän kuin neljänä edellisenä vuonna keskimäärin. Loukkaantuneiden lukumäärä kasvoi eniten Etelä-Savossa (21 %). Viime vuosina loukkaantuneita on ollut läänissä keskimäärin 870 vuodessa. Vesistörikkaassa läänissä hukkumistapauksia on lähes yhtä paljon kuin liikenneonnettomuuksissa kuolleita. Vuonna 2005 Itä-Suomen läänissä hukkui 43 ihmistä. Tiehallinnon tilastojen mukaan yksittäisonnettomuudet olivat suurin yksittäinen maanteiden onnettomuusluokka Itä-Suomen läänissä vuosina 2001 2005. Näiden onnettomuuksien osuus kaikista maanteillä sattuneista onnettomuuksista oli kyseisenä ajanjaksona 36 %. Kohtaamisonnettomuudet olivat seuraavaksi suurin onnettomuusluokka 12 % osuudella. Myös risteysonnettomuuksien (9,6 %), kääntymisonnettomuuksien (7,9 %), hirvionnettomuuksien (7,5 %) ja polkupyöräonnettomuuksien (7,5 %) osuus oli suuri läänin maanteillä sattuneissa onnettomuuksissa. (Liite 1)

8 TAULUKKO 2. Tieliikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet Itä-Suomen läänissä vuosina 1999 2005 KUOLLEET 100000 Keskiarvo henkeä 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 kohti 2005 1999 2005 Etelä-Savo 22 18 20 26 8 19 17 10,5 19 Pohjois-Savo 15 27 20 24 25 24 11 4,4 21 Pohjois- Karjala Lääni yhteensä Koko maa yhteensä 14 21 12 21 14 16 16 9,5 16 51 66 52 71 47 59 44 7,6 56 431 396 433 415 379 375 379 7,2 401 Läänin osuus koko maasta (%) 11,8 16,7 12,0 17,1 12,4 15,7 11,6 LOUKKAANTUNEET 100000 Keskiarvo henkeä 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 kohti 2005 1999 2005 Etelä-Savo 314 302 284 299 271 350 363 225 312 Pohjois-Savo 340 334 327 321 390 332 394 157 348 Pohjois-Karjala 172 199 215 227 198 231 246 146 213 Lääni yhteensä 826 835 826 847 859 913 1003 173 873 Koko maa yhteensä 9052 8508 8411 8156 9088 8791 8983 172 8713 Läänin osuus koko maasta (%) 9,1 9,8 9,8 10,4 9,5 10,4 11,2 Lähde: Tilastokeskus Liikenneonnettomuuksista aiheutuu vuosittain huomattavat kustannukset yhteiskunnalle. Tieliikennekuoleman hinnaksi on arvioitu keskimäärin 2,2 miljoonaa euroa ja vammautumisen hinnaksi 330 000 euroa (Lähde: Tiehallinnon ajokustannusten yksikköarviot 2005).Tämän perusteella liikennekuolemien hinnaksi tuli Itä-Suomen läänissä vuonna 2005 noin 97 miljoonaa euroa. Vastaavasti loukkaantumisten hinnaksi tuli noin 330 miljoonaa euroa. Alkoholionnettomuudet Suomessa loukkaantuu rattijuopumustapauksissa vuosittain noin 1100 ihmistä. Viime vuosina loukkaantuneiden määrä on kasvanut. Itä-Suomen läänissä alkoholi oli mukana 16 % henkilövahinko-onnettomuuksissa. Alkoholionnettomuuksissa kuoli ennakkotietojen mukaan vuonna 2005 14 henkilöä, mikä on 33 % kaikista läänin tieliikennekuolemista. Loukkaantuneita oli 150. Rattijuopumuskuolemien hinnaksi arvioitiin läänissä noin 24 miljoonaa euroa vuonna 2005.

9 Alkoholionnettomuuksien osuus henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista on pysynyt samansuuruisena Itä-Suomen läänissä vuoteen 2001 verrattuna. Alkoholionnettomuuksien osuus henkilövahinkoon johtaneista onnettomuuksista on kuitenkin korkeampi kuin koko maassa keskimäärin. Erityisesti Etelä-Savossa saatiin korkeita lukuja vuonna 2005. TAULUKKO 3. Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet Itä-Suomen läänissä ja koko maassa vuonna 2005 Kuolemaan johtaneet Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet Kaikki onnettomuudet Alkoholionnettomuudet onnettomuudet lkm (%) lkm (%)* lkm (%)* Etelä-Savo 1246 272 22 52 19 15 6 Pohjois-Savo 1433 297 21 41 14 11 4 Pohjois-Karjala 949 210 22 34 16 14 7 Lääni yht. 3628 779 21 127 16 40 5 Koko maa yht. 34238 7022 21 977 14 343 5 * osuus henkilövahinko-onnettomuuksista Lähde: Tilastokeskus & Liikenneturva 2006

10 KUVIO 3. Tieliikenteessä kuolleet ja loukkaantuneet kunnittain Itä-Suomen läänissä vuonna 2005 (Lähde: Tilastokeskus)

11 KUVIO 4. Onnettomuustiheys Itä-Suomen pääteillä v. 2001-2005 (Lähde:Tiehallinto)

12 Sisäasiainministeriön poliisiosaston, liikkuvan poliisin, Helsingin Yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyössä vuosittain toteuttama rattijuopumusten seurantatutkimus osoitti, ettei rattijuoppojen määrässä liikennevirrassa ole tapahtunut muutoksia. Sen sijaan alkoholia nauttineiden, mutta alle langettavan rajan jääneiden kuljettajien määrä (r-frekvenssi) oli vuonna 2005 merkittävästi korkeampi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Vuoden 2005 tulokset pysyivät samalla tasolla kuin vuosina 2003 2004, joten alkoholijuomien veroalennus ei ole ainakaan toistaiseksi vaikuttanut alkoholia nauttineiden kuljettajien määrään. TAULUKKO 4. Rattijuopumusten määrä viimeisen viiden vuoden aikana läänissä ja maakunnissa Rattijuopumusten lkm. 2001 2002 2003 2004 2005 Etelä-Savo 1 083 1 082 1 036 1 073 1 149 Pohjois-Savo 1 383 1 506 1 489 1 818 1 702 Pohjois-Karjala 989 991 1 016 1 075 1 111 Itä-Suomen lääni 3 455 3 579 3 541 3 966 3 962 Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä Itä-Suomen läänissä oli vuoden 2005 tilastojen mukaan alkoholia nauttineiden määrä huomattavasti koko maan keskiarvoa korkeampi. Kevään 2005 tutkimuksissa nauttineiden prosentuaalinen osuus oli 0,90 % puhallutettujen autoilijoiden määrästä, kun maan keskiarvo oli 0,69 %. Syksyn tutkimuksissa vastaavat luvut olivat 0,86 % ja 0,72 %. Rattijuopumustutkimuksien mukaan kiinnijääneiden rattijuoppojen määrä ei poikennut Itä-Suomen läänissä muusta valtakunnasta. Edelleen tutkimukset osoittavat, että massiivisissa puhallusratsioissa rattijuopumuksiin syyllistyneet eivät jääneet kiinni, vaan poliisipartiot poimivat ne liikennevirrasta. Partioiden oma-aloitteisesti kiinni ottamien rattijuoppojen osuus oli noin 40 %. Liikenteen valvonta Poliisin tehtävänä on puuttua liikennesääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen. Erityisesti puututaan kansalaisten turvallisuutta vaarantavaan ja turvallisuuden tunnetta heikentävään liikennekäyttäytymiseen. Poliisin liikenneturvallisuustoiminta keskittyy erityisesti: nopeusvalvontaan päihteiden käytön valvontaan liikenteessä turvalaitteiden käytön valvontaan riskikuljettajiin raskaan liikenteen valvontaan. Liikennerikosten ja -rikkomusten määrät kasvoivat vuosina 2004 ja 2005 vuosien 2002 2003 keskiarvoista koko läänissä ja maakuntien osalta Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Lisäys johtui automaattisessa liikenteenvalvonnassa olevien tieosuuksien lisääntymisestä edellä mainituissa maakunnissa. Automaattisen liikenteenvalvonnan suoritemäärä vuonna 2005 oli 19,6 % rangaistusvaatimuksista ja rikesakoista.

13 TAULUKKO 5. Liikennerikosten ja liikennerikkomusten määrä viimeisen neljän vuoden aikana läänissä ja maakunnissa 2002 2003 2004 2005 Etelä-Savo 12 444 12 991 13 486 13 507 Pohjois-Savo 17 680 20 023 22 633 22 870 Pohjois-Karjala 9 418 10 388 10 830 11 696 Itä-Suomi 39 542 43 402 46 949 48 073 Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä Kuva 1. Roope Häkkisen piirustus

14 Liikenteen valvontaan käytettyjen työtuntien määrä on kasvanut. Osaltaan tämän selittää automaattisen liikenteenvalvonnan kasvu, mutta myös vapaasti ohjattavaa työaikaa suunnattiin aikaisempaa enemmän liikenteen valvontaan. Silti paikallispoliisi ei saavuttanut tavoitetasoa 20 % liikenteen valvontaan käytettävästä työajasta suhteessa kokonaistyöaikaan, vaan se oli huomattavasti alhaisempi. Liikkuvan poliisin liikenteenvalvontaan käytetyn työajan osuus väheni hieman Etelä- ja Pohjois-Savossa. Vähentymä oli kahden ja puolen henkilötyövuoden luokkaa. Liikkuvan poliisin liikenteen valvontaan käyttämä työaika on hieman alle 60 % kokonaistyöajasta. Määrä on vähentynyt vuosittain johtuen liikkuvan poliisin suorittamien hälytystehtävien määrän lisääntymisestä ja erilaisiin turvajärjestelyihin osallistumisesta. Yleisin liikennerikkomus Suomessa on edelleen ylinopeus. Suomessa yli kolmannes kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden aiheuttajista ylittää sallitun nopeusrajoituksen. Ylinopeus tuo lisäksi mukanaan muita ajotapavirheitä, jotka liittyvät erityisesti ohitus- ja peräänajotilanteisiin. Poliisi valvoo tieliikenteen ohella myös vesiliikennettä ja talvella maastoliikennettä. Vesiliikenteen valvonnasta vastaa pääasiassa liikkuva poliisi, jolla on siihen hyvä kalusto nyt käyttöön otettuine vesijetteineen. Paikallispoliisin lisäksi liikkuvan poliisin yhteistyökumppaneina toimivat tulli, rajavartiolaitos ja metsähallituksen erävalvojat. Itä-Suomen läänissä vesiliikenne onkin sisävesiemme vilkkainta. Vesiliikenneonnettomuuksia sattuu läänissä muutamia vuosittain (vesiliikenneonnettomuudet, joissa vene on osallisena). Vastaavasti vesiliikennejuopumuksia on vuosittain noin 85 (2002 2005). Maastoliikenne on lisääntymässä voimakkaasti Itä-Suomen läänissä. Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä alueen kelkkareittejä ollaan määrätietoisesti kehittämässä. Uusia, kaikkien käytettävissä olevia uria rakennetaan eri puolille lääniä. Kun kelkkailijat siirtyvät reiteille, saadaan kelkkailun epäterveitä muotoja karsittua ja luonnolle aiheutuvia haittoja vähennettyä. Liikkuvan poliisin Itä- Suomen osaston kaikissa yksiköissä ja valvontaryhmissä on vähintään yksi moottorikelkka. Liikkuva poliisi ja paikallispoliisi tekevät em. yhteistyökumppaneidensa kanssa vuosittaiset vesi- ja maastoliikenteen valvontasuunnitelmat. Liikkuva poliisi suorittaa raskaan liikenteen valvontaa ja huolehtii EY:n säädöksissä edellytetystä vaarallisten aineiden kuljetusten sekä kuljettajien ajo- ja lepoaikojen valvonnasta. Raskaan liikenteen valvonnan osuus on kasvanut koko ajan. Erityisesti Konginkankaan suuronnettomuuden jälkeen raskaan liikenteen valvontaa on lisätty. Aikaisemmin raskaan liikenteen valvonnan osuus liikkuvalla poliisilla oli n. 10 % liikenteen valvontaan käytetystä työajasta. Vuonna 2006 ministeriö edellytti, että liikkuva poliisi nostaa raskaan liikenteen valvonnan osuuden 15 %:iin, mihin ollaan pääsemässä. Lähivuosien tavoitteena tulee olemaan raskaan liikenteen valvonnan osuuden nostaminen 20 %:iin.

15 TAULUKKO 6. Vesiliikennejuopumukset Itä-Suomen läänissä, maakunnissa ja kihlakunnissa vuosina 2002 2006 (1-9) Vesiliikennejuopumukset Ilmoitettu kpl-arvoina 2002 2003 2004 2005 2006 1 9 10 Etelä-Savo 6150 JUVA 20 17 15 11 8 6480 MIKKELI 9 3 4 10 5 6560 PIEKSÄMÄKI 1 3 0 1 3 6700 SAVONLINNA 18 16 18 11 17 10 Etelä-Savo 48 39 37 33 33 11 Pohjois-Savo 6300 KOILLIS-SAVO 3 1 5 1 0 6360 KUOPION SEUTU 20 10 10 9 20 6720 SISÄ-SAVO 2 0 5 3 2 6850 VARKAUDEN SEUTU 6 6 7 7 5 6880 YLÄ-SAVO 4 4 3 4 5 11 Pohjois-Savo 35 21 30 24 32 12 Pohjois-Karjala 6110 ILOMANTSI 0 0 0 0 4 6140 JOENSUU 5 5 17 12 9 6270 KITEE 0 3 4 5 1 6430 LIEKSA 3 4 3 3 8 6520 NURMES 0 6 2 1 1 12 Pohjois-Karjala 8 18 26 21 23 237 Itä-Suomi 91 78 93 78 88 Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä

16 Liikenteen ilmapiiri ja turvalaitteiden käyttö Itä-Suomessa Liikenneturva seuraa liikenteen ilmapiiriä selvittämällä kuljettajien käsityksiä ja mielikuvia siitä, millaisia myönteisiä ja kielteisiä muutoksia liikenteessä on tapahtunut. Itä-Suomessa suurin osa vastaajista on sitä mieltä, ettei liikenteen ilmapiirissä ole tapahtunut muutosta. Noin joka kolmas autoilija (30 %) on sitä mieltä, että ilmapiiri on huonontunut. Kielteisenä piirteenä nähdään varsinkin ohitustavat. Kahdeksan vastaajaa kymmenestä kokee riskialttiiden ohitusten lisääntyneen. Myönteisinä piirteinä alueen liikenteessä nähdään mm. turvallisuudesta huolehtimisen (30 %) ja kiittämisen (31 %) yleistyminen. Liikenteessä tehtyjen tarkkailujen mukaan pyöräilykypärää käyttää Itä-Suomessa joka viides pyöräilijä (koko maassa lähes joka kolmas). Heijastinta sen sijaan käytetään Itä-Suomessa muuta maata yleisemmin. Itäisessä Suomessa heijastin on pimeään aikaan taajamassa käytössä lähes joka toisella jalankulkijalla, koko maan alueella joka kolmannella. Pyöräilykypärä- ja heijastintarkkailut tehdään vuosittain Kuopion, Joensuun ja Mikkelin seuduilla. Turvavyön käyttö on Itä-Suomessa samalla tasolla kuin muualla maassa. Viisi kuudesta takapenkin matkustajasta käyttää turvavyötä. Eniten turvavyötä (tai turvaistuinta) käyttävät alle 6-vuotiaat lapset. Etupenkillä turvavyötä käyttää taajamissa 87 % kuljettajista ja matkustajista, taajamien ulkopuolella 96 %. Kuva 2. Julia Pulkkisen piirustus

17 KUVIO 5. Liikennemäärät Itä-Suomen pääteillä vuonna 2005 Lähde: Tiehallinto

18 2.3 Liikenneturvallisuustyötä tekevät tahot läänissä Liikenneturvallisuustyötä tekevät Itä-Suomen läänissä pääasiassa Liikenneturva, poliisi, Tiehallinto, lääninhallitus ja kunnat. Pohjois-Karjalan rajavartiosto osallistuu liikenneturvallisuustyöhön rajanylityspaikkaliittymäpinnan kautta. Liikenneturvallisuustoiminnan perustana ovat valtakunnalliset liikenneturvallisuussuunnitelmat ja -ohjeet sekä valtioneuvoston periaatepäätökset. Lääninhallitus toimii liikenneturvallisuustyön yhteen sovittavana viranomaisena Itä-Suomen läänissä. Läänissä toimii läänin liikenneturvallisuusryhmä ja kolme maakunnallista liikenneturvallisuusryhmää. Liikenneturvallisuusryhmiin on koottu keskeiset liikenneturvallisuustyötä tekevät tahot yhteistyöhön ja ajatusten vaihtoon. Työn painopiste on maakuntaryhmien työssä. Liikenneturvallisuusyhteistyö toimii pitkälti juuri liikenneturvallisuusryhmien kautta. Yhteistyö toimii hyvin eri tahojen välillä, sitä vaikeuttaa kuitenkin resurssien puute. Yhteistyön ja eri alojen osaamisen hyödyt tulevat esille mm. seminaarien, kuntatilaisuuksien ja yhteisten tapahtumien valmistelussa. Kuntien aktiivisuus liikenneturvallisuustyössä on vaihtelevaa. Itä-Suomen lääninhallitus järjesti syksyllä 2005 liikenneturvallisuustyötä koskevan kyselyn kaikille läänin kunnille. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa kuntien liikenneturvallisuustyön nykytilannetta. Kyselyyn vastasi 81 % läänin kunnista. Nykytilannetta on verrattu vuonna 2003 tehdyn kuntakyselyn tuloksiin. Hieman yli puolessa (54 %) läänin kunnista toimi liikenneturvallisuusryhmä. Kokonaistilanne on pysynyt lähes ennallaan vuoteen 2003 verrattuna, sitä vastoin maakunnallisia muutoksia on tapahtunut jonkin verran. Etelä-Savossa kuntien liikenneturvallisuusryhmien lukumäärä on vähentynyt. Kyselyyn vastanneista kunnista vain 29 prosentissa toimi liikenneturvallisuusryhmä, kun vuonna 2003 toimivia liikenneturvallisuusryhmiä oli vielä 41 prosentissa kunnista. Pohjois-Karjalassa liikenneturvallisuusryhmiä toimi 64 prosentissa kunnista ja Pohjois-Savossa toimivia liikenneturvallisuusryhmiä oli 70 prosentissa kunnista. Tilanne on huonontunut hieman Pohjois-Karjalassa, sitä vastoin Pohjois-Savossa toimivia liikenneturvallisuusryhmiä oli parikymmentä prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Toimivat liikenneturvallisuusryhmät kokoontuvat yleensä 1 2 kertaa vuodessa. Kunnat järjestivät liikenneturvallisuuskoulutusta vaihtelevasti eri hallintokunnille. Koulutus suunnattiin lähinnä opetustoimelle ja päivähoitosektorille. Kuntien keskimääräinen panostus liikenneturvallisuustoimiin vaihteli muutamasta tuhannesta eurosta aina kymmeniin tuhansiin euroihin. Noin 20 prosentissa kunnista oli oma liikenneonnettomuuksien kirjaamisjärjestelmä. Nämä kunnat seuraavat liikenneonnettomuustilannetta poliisilta saatujen onnettomuustietojen avulla. Lääninhallituksen internet-sivustolle sijoittuvissa liikenneturvallisuustoimijahankkeen (ks. alla) kuntakorteissa näkyy myös kuntien liikenneturvallisuustilanne. Yhtenäisen onnettomuustietojen kirjaamisjärjestelmän luominen nähtiin tärkeäksi asiaksi useissa vastauksissa. Erityisesti pienet kunnat kokivat liikenneturvallisuustyöhön käytettävät resurssit liian pieniksi. Kun säästetään kaikessa, ei rahaa eikä aikaa tunnu riittävän tarpeeksi. Kunnat arvioivat alueensa yleisen liikenneturvallisuuden kohtalaisen hyväksi. Koko läänin keskiarvo yleiselle liikenneturvallisuudelle on 3,4 (arviointiasteikolla yhdestä viiteen, jolloin 1 on huono ja 5 hyvä). Rakenteellinen liikenneturvallisuus ja yhteistyö eri tahojen kanssa saivat hieman huonomman arvosanan (3,1). Asenne- ja liikennekasvatus (2,7), liikenneturvallisuustyön organisointi (2,2) ja hallintokuntayhteistyö (2,5) arvioitiin heikoimmiksi liikenneturvallisuustyön osa-alueiksi. Vuoteen 2003 verrattuna tulokset olivat monin osin samanlaisia ja muutoksetkin vain kymmenesosien luokkaa. Poliisin liikenneturvallisuustyö koostuu ennalta ehkäisevästä toiminnasta, liikennevalvonnasta ja onnettomuuksien esitutkinnasta. Ennalta ehkäiseviä liikenneturvallisuuden parantamiseen vaikut-

19 tavia keinoja ovat liikennevalistus ja tiedottaminen. Liikennevalvontatyötä läänin alueella suorittavat liikkuva poliisi ja paikallispoliisi. Poliisi osallistuu myös erilaisiin liikenneturvallisuuskampanjoihin ja kehittää sekä ylläpitää automaattista nopeusvalvontaa. Liikenneturva on lakisääteinen vapaaehtoisen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö, jonka tehtävä on vaikuttaa ihmisten liikennekäyttäytymiseen. Sen tärkein tehtävä on ennaltaehkäisevä liikennevalistus tiedotuksen, kampanjoinnin, liikennekasvatuksen ja koulutuksen avulla. Liikenneturva osallistuu kuntien liikenneturvallisuustyöhön yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Tiehallinnon tiepiirit vastaavat tie- ja liikenneolojen sekä tieverkon ylläpidosta ja kehittämisestä. Itä-Suomen läänin alueella toimii kaksi tiepiiriä: Savo-Karjalan tiepiiri ja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Liikenneturvallisuus on yksi keskeisimmistä tavoitteista tiepiirien toiminnassa. Tiepiirit tekevät liikenneturvallisuustyötä yhteistyössä kuntien ja muiden tahojen kanssa. Pohjois-Karjalan rajavartiolaitos edesauttaa liikenneturvallisuutta rajanylityspaikoilla yhdessä tullin kanssa suoritettavalla valvonnalla. Valvonta kohdistuu pääasiassa kuljettajien ajokuntoisuuteen ja ajoneuvojen liikennekelpoisuuteen. Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuustoimijahanke Itä-Suomen läänissä käynnistyi vuoden 2005 alusta läänin liikenneturvallisuustoimijahanke Savo- Karjalan tiepiirin, Kaakkois-Suomen tiepiirin ja Itä-Suomen lääninhallituksen aloitteesta. Kyseessä on liikenne- ja viestintäministeriön kehittämishanke, jonka tavoitteena on parantaa läänin liikenneturvallisuutta ja edistää liikenneturvallisuushankkeita sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Hankkeen painopiste on kuntien liikenneturvallisuustyön tukemisessa. Kyseessä on kolmevuotinen kehittämishanke, jonka tekemisestä vastaavat konsulttiyhteenliittymä Sito-yhtiöt ja Tieliikelaitos. Työtä ohjaa ohjausryhmä, joka on koottu läänin liikenneturvallisuusryhmän kylkeen ja johon kuuluvat työn toimeksiantajien sekä poliisin, Liikenneturvan ja kuntien edustajat. Hankkeen kolmannen vuoden toiminta turvattiin, kun riittävä määrä kuntia lähti mukaan hankkeen rahoitukseen liikenne- ja viestintäministeriön jäädessä pois rahoitusvastuusta. Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia arvioi liikenneturvallisuustoimijahanketta. Hankkeen toisen väliarvioinnin tulokset osoittavat, että paljon hyvää on saatu aikaiseksi ja malli on jatkossakin hyvä. Alku on ollut toiminnan ja sisällön hakemista, mutta toisen vuoden aikana hanke on alkanut muotoutua tehokkaammaksi. Kyseessä on jatkuva prosessi, joka kehittyy koko ajan. Eri toimijatahojen yhteistyö on ollut hedelmällistä. Kuva 3. Venla Haikaraisen piirustus

20 2.4 Läänin liikenneturvallisuusongelmat ja haasteet Liikenneväylien tila Itä-Suomen läänin liikenneturvallisuuden ongelmat ovat keskenään hyvin samankaltaisia läänin eri maakunnissa. Alueet ovat laajoja eikä rahaa ole riittävästi teiden kunnossapitoon. Päätieverkko on monin paikoin kapea ja osittain huonokuntoinen. Keskikaiteellisten teiden ja ohituskaistojen vähäisyys lisää kohtaamisonnettomuuksien riskiä. Kaupunkien katuverkossa tapahtuva läpikulkuliikenne heikentää taajamien liikenneturvallisuutta. Ohikulkuteiden rakentaminen ja ohikulkuliikenteen ohjaaminen niille olisi keino lisätä liikenneturvallisuutta erityisesti taajamissa. Vähäliikenteisen tieverkon rappeutumisen myötä teiden kantavuus on monin paikoin huono erityisesti kelirikkoaikana. Tiestön kunnossapitotason heikkeneminen aiheuttaa ongelmia myös muina aikoina ja vaikeuttaa läänin runsaslukuisia maa- ja metsätalouden kuljetuksia ja koulukuljetuksia. Paikoittain kapeat tiet, liittymien runsaus sekä teiden mutkaisuus ja mäkisyys vaikeuttavat liikennettä. Myös lisääntynyt rajaliikenne luo haasteita. Rautateiden lukuisat tasoristeykset ovat liikenneturvallisuuden kannalta ongelma koko läänissä. Läänin pääradoilla on yhteensä 769 tasoristeystä, joista 153 on varustettu turvalaittein (tilanne 1.6.2006). Koko maassa suurin osa rautatieliikenteeseen liittyvistä onnettomuuksista tapahtuu tasoristeyksissä. Junien määrä on lisääntynyt viime vuosina, niiden nopeudet ovat nousseet ja ne kulkevat lähes äänettömästi. Tasoristeysonnettomuudet sattuvat useimmiten selvin päin ajavalle kokeneelle kuljettajalle tutussa ympäristössä ja hyvällä säällä. Osa onnettomuuksista johtuu traktorin, rekan tai kuorma-auton hitaudesta, mutta onnettomuuksien syntyyn vaikuttavat myös liian suuri tilannenopeus sekä tietoinen riskinotto. Onnettomuustilanteessa tiellä liikkuja on vastuussa, sillä juna ei voi väistää. Onnettomuusriskiä pienennetään parantamalla tasoristeysten turvallisuutta tai poistamalla tasoristeys kokonaan. Itä-Suomen läänin alueen rataverkon parantamisesta on tehty suunnitelmia, joiden mukaan tasoristeykset poistetaan ensin nopean henkilöliikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetusten reiteiltä. Lääni on vesistöjensä vuoksi suosittua kesämökkialuetta, mikä näkyy liikenteessä erityisesti kesäaikaan perjantaisin ja sunnuntaisin sekä juhlapyhinä. Ajoittaiset normaalia suuremmat liikennetiheydet aiheuttavat jonoutumista ja sitä kautta vaarallisia ohitus- ja kohtaamistilanteita. Ohituskaistojen rakentaminen on vähentänyt jonojen muodostumista. Vaarallisia paikkoja ovat erityisesti ohituskaistojen päättymiskohdat. Valistustyö, tiedottaminen sekä ajoaikojen oikea arvioiminen ja hiljaisempien tieosuuksien käyttäminen ruuhka-aikoina parantavat liikenneturvallisuutta. Maankäyttö Suunnittelematon rakentaminen haja-asutusalueella vaikeuttaa liikenneturvallisuutta. Kaavan ulkopuolelle rakentaminen lisää liittymiä, teiden ylityksiä, koululaiskuljetuksia ja jalankulku-/pyöräliikennettä ajoneuvoliikenteen väylien reunoille. Toisaalta pienten koulujen lakkauttamiset lisäävät koululaiskuljetusten määrää. Yhdyskuntarakenteen ohjaaminen haja-asutusalueelle nähdään erityisesti yleiskaavalliseksi ja asemakaavalliseksi ongelmaksi. Vaikka liikenneturvallisuusnäkökohdat konkretisoituvat pitkälti yleiskaavatasolla, näkökulma tulisi sisällyttää myös alempiin kaavoihin. Kaavoituksessa tehdyt virhearvioinnit ovat vaikeasti korjattavissa. Kerralla hyvin suunniteltu ja tehty on yleensä toimivin, turvallisin ja kokonaiskustannuksiltaan edullisin vaihtoehto. Tämä näkökulma soveltuu hyvin niihin ratkaisuihin, jotka tekevät liikenneympäristön käyttäjilleen turvalliseksi tai stressaavaksi vaihtoehdoksi. Nyt onkin korostettava liikennejärjestelmäsuunnittelun ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamista.

21 Kuva 4. Pihla Teittisen piirustus Tärkeimmät maakunnalliset parantamishankkeet Vilkkaammalla päätieverkolla on vielä vakavia teknisiä puutteita. Etelä-Savossa ja Pohjois- Savossa valtatie 5 on parantamattomilta osiltaan edelleenkin liikenneturvallisuuden kannalta ongelmallinen tie. Pohjois-Karjalassa samantyyppisen ongelman muodostaa valtatie 6. Valtatiet 5 ja 6 ovat vilkkaita läpikulkuliikenneväyliä. Valtateiden paikoittainen kapeus ja huono kunto yhdistettynä ajoittain suuriin liikennetiheyksiin lisää onnettomuusriskiä. TAULUKKO 7. Tiepiirien tärkeimmät suunnitteilla olevat teiden parantamishankkeet Kaakkois-Suomen tiepiirin hankkeet Valtatie 5 Lusi-Mikkeli Valtatie 5 Mikkelin kohta Valtatie 5 Mikkeli-Juva Valtatie 14 Savonlinnan keskusta Valtatie 13 Mikkeli-Ristiina Savo-Karjalan tiepiirin hankkeet Valtatie 5 Varkaus-Kuopio Valtatie 5 Päiväranta-Vuorela Valtatie 5 Siilinjärvi-Pöljä Valtatie 6 Joensuun kohta Valtatie 9 Jyväskylä-Kuopio Valtatie 17 Vartiala-Riistavesi Valtatie 17 Tuusniemi-Ohtaansalmi Valtatie 23 Varkaus-Viinijärvi Savonlinnan keskusta on ainoa hanke, josta on päätös.

22 Valtion talousarvioesitykseen vuodelle 2007 on kirjattu maininta "Vt 5 Lusi - Mikkeli perusparannukseen valmistaudutaan siten, että hanke on toteuttamiskelpoinen vuonna 2008". Alkurahoitusta ei kuitenkaan ole vuoden 2007 valtion talousarviossa. Itä-Suomen liikenneturvallisuussuunnitelman lausuntokierroksella läänin kunnat esittivät tiepiirien parannushankkeisiin runsaasti muitakin tieosuuksia. Niitä ei ole kirjattu tähän suunnitelmaan, mutta tieto niistä on toimitettu tiepiireille. Paikallisten liikenneturvallisuusongelmien yksityiskohtaista esittelyä ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää läänin liikenneturvallisuussuunnitelmaan, vaan jokaisen kunnan pitää laatia oma liikenneturvallisuussuunnitelmansa, jossa nostetaan esiin paikalliset olosuhteet ja ongelma-alueet sekä toimenpiteet niiden korjaamiseksi. Maastoliikenne ja vesiliikenne Lisääntyvä moottorikelkkailu luo uusia haasteita liikenneturvallisuustyölle. Itä-Suomen lääni on potentiaalista vapaa-ajan kelkkailun aluetta, koska alue sijaitsee lähellä Etelä-Suomen väkirikkaita alueita. Itä-Suomen läänissä kuolee moottorikelkkaonnettomuuksissa vuosittain 1 3 henkilöä. Vuonna 2005 kuoli yksi ja loukkaantui 10 henkilöä. Vuoden 2006 marraskuun lopulla kuolleita oli yksi ja loukkaantuneita neljä. Moottorikelkkaonnettomuuksissa yleisin kuolinsyy valtakunnallisesti on hukkuminen. Moottorikelkkauria on eri puolilla lääniä ja moottorikelkkareittien suunnittelu on käynnissä. Uusia, kaikkien käytettävissä olevia uria rakennetaan eri puolille lääniä. Kun kelkkailijat siirtyvät reiteille, saadaan kelkkailun epäterveitä muotoja karsittua ja luonnolle aiheutuvia haittoja vähennettyä. Maastoliikennelaki ja tieliikennelaki aiheuttavat tulkintaongelmia kelkkailijoille. Maastoliikennelain tunnettavuuden lisääminen on tärkeää. Vuonna 2005 Itä-Suomen läänissä hukkui 43 ihmistä, kun liikenteessä menehtyneitä oli samanaikaisesti 42. Vesiliikenteen hukkumiset ovat enimmäkseen vapaa-aikana tai harrastusten parissa sattuneita onnettomuuksia. Vesiliikenneonnettomuuksia (=onnettomuudet, joissa vene on osallisena) sattuu läänissä muutamia vuosittain. Kuva 5. Anna Juvosen piirustus

KUVIO 6. Raskaan liikenteen määrät vuonna 2005 Itä-Suomen läänissä (Lähde: Kaakkois- Suomen tiepiiri) 23

KUVIO 7. Tiepiirien tärkeimmät suunnitteilla olevat parantamishankkeet 24

25 Moottoripyöräily Moottoripyörien määrä on lisääntynyt Itä-Suomen läänissä. Rekisteröityjen ajoneuvojen tilastoista ilmenee että vuonna 2005 rekisteröityjä moottoripyöriä oli 1439 enemmän kuin vuonna 2004. Määrä näyttää edelleen kasvavan vuoden 2006 aikana. TAULUKKO 8. Rekisteröityjen moottoripyörien määrä Itä-Suomen läänissä 2004 2005 2006* Etelä-Savo 3 939 4 399 4 775 Pohjois-Savo 6 209 6 728 7 272 Pohjois-Karjala 4 064 4 524 4 869 Lääni yhteensä 14 212 15 651 16 916* *Tilanne 30.6.2006 Lähde: AKE tietopalvelu, ajoneuvotilastot Moottoripyöräily on lisännyt suosiotaan erityisesti keski-ikäisten miesten keskuudessa. Ongelmia syntyy, kun ajokokemusta on autolla ajamisesta, mutta moottoripyörällä ajamisesta kokemus on vähäistä. Moottoripyöräilijöille järjestetään koulutusta, muun muassa ennakoivan ajon kursseja. Itä- Suomen läänissä moottoripyöräilijöitä kuoli 3 ja loukkaantui 59 vuonna 2005. Hirvieläinonnettomuudet Itä-Suomen läänin hirvien lukumääräksi on arvioitu vuonna 2006 noin 14 200 yksilöä. Hirvikanta on suurin Pohjois-Savossa ja pienin Pohjois-Karjalassa. Hirvikanta on pienentynyt 29 % vuoteen 2002 verrattuna. Liikenneturvallisuuden kannalta tavoitteeksi on asetettu hirvikannan pienentäminen edelleen. Hirvionnettomuudet ovat tavallisimmin omaisuusvahinko-onnettomuuksia. Vuosina 2001 2005 Itä- Suomen läänin hirvikolareissa kuoli yhteensä yhdeksän henkeä, loukkaantuneita oli 207. Suurin osa loukkaantumisista sattui Etelä-Savossa (42 %). Vuonna 2005 ihmishenkiä ei menetetty eläinonnettomuuksissa, mutta loukkaantuneita oli 29. Hirvikolarit ovat vaikeasti torjuttavia eläinten hyvän suojavärin ja eläinten nopeuden vuoksi. Onnettomuuksia pyritään ehkäisemään esim. tienvarsien raivaamisella, hirviaitojen rakentamisella ja oikein ajoitetulla tiedottamisella. Ekologiset käytävät ja eläimistön kulkureitit täytyy huomioida entistä tarkemmin tiestön ja maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa. Myös autoilijoiden tulisi tunnistaa riskit ja ottaa hirvivaroitusmerkit vakavasti: ajonopeutta pudottamalla kolaririskiä ja kolarien tuhoisuutta pystytään vähentämään. Tärkeää on myös pitää hirvikanta liikenneturvallisuuden kannalta sopivan kokoisena, erityisesti vilkkaimpien tieosuuksien ympäristössä. Hirvityhjiöiden luominen tieväylien varteen ei kuitenkaan ole järkevää, koska tällaiset vapaat elinympäristöt täyttyvät nopeasti. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan tienvarteen muuttavat, liikenteeseen tottumattomat uudet eläimet lisäävät kolaririskiä. Tiesuolauksen vähentämisellä tai suolalaatujen muuttamisella sekä nuolukivien oikealla sijoittamisella voidaan myös omalta osaltaan vähentää hirvieläinonnettomuuksien määrää.

26 TAULUKKO 9. Hirvikanta Itä-Suomen läänin maakunnissa vuonna 2006, sekä tavoitekanta Maakunta Hirvikanta eläintä/1000 ha Tavoite: eläintä/1000ha Etelä-Savo 5100 3,3 < 3,0 Pohjois-Savo 5400 3,5 2,5 3,5 Pohjois-Karjala 3700 2,3 2,0 2,8 Lähde: Itä-Suomen läänin riistanhoitopiirit 2006 Ikäihmiset sekä liikkumis- ja toimintarajoitteiset ihmiset Ikäihmiset muodostavat tärkeän kohderyhmän Itä-Suomen läänissä, koska yli 65-vuotiaiden osuus läänissä on korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Kaikissa läänin maakunnissa on alueita, jotka tyhjenevät muuttoliikkeen vuoksi työikäisestä väestöstä. Maaseudun asukkaiden liikkumistarve lisääntyy palvelujen vähentyessä. Myös taajamissa lähipalvelujen väheneminen asuinalueilta lisää liikkumistarvetta. Iäkkäiden selviytymisen turvaaminen liikenteessä jalankulkijoina, muina liikkujina sekä auton kuljettajina on haastava tehtävä liikenneturvallisuustyötä tekeville tahoille. Iäkkäille autoilijoille onkin järjestetty muun muassa ennakoivan ajon koulutusta. Autottomien ikäihmisten sekä liikkumis- ja toimintarajoitteisten ihmisten tarpeisiin on kehitetty palveluliikennettä. Ovelta ovelle -periaatteella toimiva palveluliikenne parantaa esteettömän liikkumisen mahdollisuuksia. Mahdollisuudet riittävän korkeatasoisen ja säännöllisen palvelun tarjoamiseen paranevat, kun palveluliikenteeseen yhdistetään lakisääteisiä kuljetuksia. Lakisääteisiä kuljetuksia ovat mm. koulukuljetukset ja sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain edellyttämät kuljetukset. Tehokkuus kasvaa ja palvelujen järjestämiskustannukset pienenevät. Joukkoliikenteen peruspalveluilla turvataan mahdollisuudet päivittäiseen asiointiin kuntakeskusten välillä sekä työssäkäynti kaupunkikeskuksissa. Kuntien sisäisessä liikenteessä koulukuljetukset ja perusasiointiyhteydet hoidetaan joukkoliikenteen peruspalveluina. Alkoholin ja huumeiden käytön sekä väsyneenä ajamisen vaikutus liikenneturvallisuuteen Kuljettajan puutteellinen ajokunto on yksi olennaisimmista kolareiden syntyyn vaikuttavista tekijöistä. Suomalaiset tukevat varsin laajasti noudatettua valistuksen, säännöllisen valvonnan ja melko tiukan lainsäädännön politiikkaa. Päihdekulttuuri on muuttunut. Alkoholia saa lähes kaikkialta ja sen käyttö on arkipäiväistynyt. Rattijuopumuksesta on tullut vakava tieliikenteen turvallisuusongelma. Noin joka viides liikennekuolema on seurausta onnettomuudesta, jossa kuljettajana on rattijuoppo. Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolee vuosittain Suomessa noin 80 ihmistä. Kaksi kolmesta menehtyneestä on juopuneita kuljettajia. Muut menehtyneet ovat pääasiassa rattijuoppojen matkustajia. Rattijuopumusonnettomuuksista valtaosa on ulosajoja tai kohtaamisonnettomuuksia. Ikäryhmän kokoon nähden rattijuopumusonnettomuuksissa menehtyy eniten 18 20-vuotiaita nuoria. Päihdeonnettomuuksien vähentämistoimenpiteinä on kirjattu valtioneuvoston periaatepäätökseen (9.3.2006) mm. alkolukon käytön laajentaminen. Alkolukon yleistymistä ammattiliikenteessä tulisi edistää vapaaehtoisin ja lainsäädännöllisin toimenpitein. Erityisesti julkisen sektorin toimiessa kuljetuspalvelujen hankkijana, tulisi alkolukon käyttäminen asettaa hankinnan kilpailutekijäksi tai - vaatimukseksi. Alkolukon käyttö koululaiskuljetuksissa liitettiin koulu- ja päivähoitokuljetuksia koskevaan asetukseen, joka tuli voimaan 1.8.2006. Asetukseen tuli uutena määräyksenä suositus koululaiskuljetuk-

27 sissa käytettävien ajoneuvojen varustamisesta päihtyneenä ajamisen estävällä alkolukolla. Määräys on suositusluonteinen. Vuoden 2007 loppuun mennessä selvitetään mahdollisuudet määrätä alkolukko pakolliseksi koululaiskuljetuksissa ja muissa erityisryhmien kuljetuksissa. Työ tehdään liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä yhteistyössä lääninhallitusten ja kuntien kanssa. Nykyisen lainsäädännön mukaan 0,5 promillen päihtymykseen asti on laillista osallistua liikenteeseen ajoneuvon kuljettajana. Tämä antaa kuitenkin väärän kuvan alkoholin haitallisesta vaikutuksesta, koska jo pienikin veren alkoholipitoisuus huonontaa ajokykyä ja nostaa onnettomuuteen joutumisen todennäköisyyttä. Vaikka rattijuopumuksen promillerajaa ei ole laskettu 0,5 promillesta 0,2 promilleen, on vanha kampanjalause jos otat et aja ja jos ajat et ota paikallaan myös nykyisessä liikennekulttuurissamme. Alkoholin lisäksi myös valvominen vaikuttaa kuljettajan ajokykyyn. Väsymykseen ja vireystilan laskuun voi liittyä lääketieteellisiä syitä, mutta usein syynä on myös alkoholin ja lääkeaineiden käyttö tai yksinkertaisesti valvominen. Myös epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvät vuorokausirytmin muutokset ja vaihtelut saattavat aiheuttaa väsymystä ja tilapäistä vireystilan laskua. Syyt liian vähään uneen voivat olla monet, mutta vaikutukset ihmiseen ovat yhtäläiset. Pitkän yhtämittaisen valvomisen vaikutus on verrattavissa humalatilaan. Yhden yön valvominen vastaa 0,7 0,9 promillen humalatilaa. Mikäli ihminen nukkuu viikon ajan jatkuvasti liian vähän siten, että univaje on 2 tuntia vuorokaudessa, on seurauksena sama tulos. Koko maassa nukahtamisonnettomuuksista 41 % tapahtuu iltapäivällä klo 14 15 välisenä aikana. Aamuyöllä onnettomuuksista sattuu 32 %. Pahin aika on klo 4 5. Rattiin nukahtaneista suurin osa, 58 %, on ollut vapaa-ajan matkalla, 18 % työmatkalla ja 11 % ammattiajossa.

28 3 EDELLISEN LIIKENNETURVALLISUUSSUUNNITELMAN TOTEUTUMINEN Toiminnallisten tavoitteiden toteutuminen Läänin edellisen liikenneturvallisuussuunnitelman toteuttaminen on edennyt melko hyvin. Eri sidosryhmät ovat toteuttaneet suunnitelmaan kirjattuja tavoitteita omalta osaltaan. Kaikki suunnitelmaan kirjatut tavoitteet ovat edelleen tärkeitä ja ajankohtaisia. Osa tavoitteista siirtyy tähän päivitettyyn suunnitelmaan sellaisenaan, osa uudelleen muotoiltuna ja tarkennettuna. Kaikki sidosryhmät ovat työskennelleet liikenneturvallisuuden arvostuksen lisäämiseksi. Kunta-, seutukunta- ja läänikohtaisia tilaisuuksia ja seminaareja on järjestetty eri puolilla lääniä. Läänin liikenneturvallisuustyön vuosittaiset painopistealueet ovat antaneet leimansa toimintaan. Viime vuosien teemoja ovat olleet kaavoitus ja maankäyttö, ikääntyvä väestö, turvalaitteet ja päihteet. Maakunnalliset liikenneturvallisuusryhmät ovat järjestäneet vuosien 2005 ja 2006 aikana mm. yhteistyöseminaareja kunnille ja seutukunnille yhdessä läänin liikenneturvallisuustoimijan kanssa työnimellä Uusi nuotti kuntien liikenneturvallisuuteen. Tiedottaminen on osa liikenneturvallisuusryhmien perustyötä. Liikenneosaston internet-sivuilta löytyy mm. läänin kaikkien kuntien liikenneturvallisuusyhdyshenkilöiden yhteystiedot, lääninhallituksen asettamien liikenneturvallisuusryhmien tiedot sekä läänin liikenneturvallisuussuunnitelma. Uutena asiana sivuille on lisätty läänin liikenneturvallisuustoimijahankkeen osio, jossa on mm. kuntakortit, kuntien liikenneturvallisuustilastoja sekä uutena asiana koulumatkojen liikenneturvallisuuden arviointimenetelmä (Koululiitu). Itä-Suomen läänin tilanne on hyvä liikenneympäristösuunnitelmien osalta sikäli, että jokaisessa läänin kunnassa on valmis liikenneympäristösuunnitelma. Näistä suunnitelmista 59 % on ajantasaisia (valmistuneet vuonna 1997 tai sen jälkeen). Liikenneturvallisuussuunnitelmien kasvatus-, valistus- ja tiedotusosio (KVT) on 58 prosentissa läänin kunnista. Uusia liikenneturvallisuussuunnitelmia ollaan laatimassa yhteensä seitsemään kuntaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Tämän lisäksi neljään kuntaan Pohjois-Savossa laaditaan liikenneturvallisuussuunnitelman KVT-osiota. Kun suunnitelmat ovat valmistuneet, läänin liikenneympäristösuunnitelmista 68 % ja KVT-suunnitelmista 64 % on ajantasaisia. Vaikka Etelä- Savo näyttääkin jäävän suunnitelmien laatimistyössä jälkeen Pohjois-Karjalasta ja Pohjois- Savosta, on läänin suunnitelmatilanne parantunut selvästi (ks. karttaliitteet). Lääninhallitukseen on nimetty poikkihallinnollinen päihderyhmä. Ryhmän tavoitteena on koota alkoholihaittojen ehkäisy- ja vähentämistoimet jäsentyneeksi kokonaisuudeksi, jossa yhteistyö edistää tavoitteiden saavuttamista. Työssä on mukana myös liikenneturvallisuusnäkökulma. Taajamien liikenneturvallisuuden parantamista on hidastanut resurssipula. Kaikkiin taajamiin on asetettu taajaman yleisrajoitusta (50km/h) alempia aluenopeusrajoituksia. Liikenneympäristön muuttamiseen nopeustason mukaiseksi ei ole ollut riittävästi resursseja. Rakenteellisia hidasteita on toteutettu vähemmän kuin niille olisi tarvetta. Rakenteellisten ratkaisujen sijaan on tehty ajoratamerkintöjä alennettujen nopeusrajoitusten havaittavuuden tehostamiseksi. Tiestön kunnossapidossa on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon erityisryhmät. Kevyenliikenteenväylien kunnossapitoon on kiinnitetty huomiota esimerkiksi laitosten ja palvelutalojen ympärillä. Talvikunnossapitoa on tehostettu täsmähoitona esimerkiksi koulukuljetusten reiteillä ja lomakausien sekä juhlapäivien aikana. Tiehallinto on lisännyt kelitiedotusta, ja se on nyt korkealla tasolla.