Kansallisseniorit Strasbourgissa 43 helsinkiläistä kansallissenioria teki 13.-16. 04.2013 matkan Strasbourgiin tutustumaan EU:n parlamentin toimintaan ja samalla kävimme muutamissa matkatoimiston ehdottamissa matkan varrelle sijoittuvissa mielenkiintoisissa Saksan ja Ranskan kohteissa. Aloitimme lauantaina 13.04. aamulla varhain Helsinki-Vantaan lentokentältä ja saavuimme runsaan parin tunnin lennon jälkeen Frankfurtiin. Siellä meidät otti vastaan matkaoppaamme, pitkään Saksassa asunut, Lufthansan purserina toimiva Tuula Savastano. Hän ohjasi meidät ranskalaisin rekisterikilvin varustettuun bussiin, jota ohjasi Benoit Schmitt. Tietysti meille kerrottiin, että Frankfurtin lentokenttä on Euroopan kolmanneksi suurin, sitä käyttää pitkälti yli sata lentoyhtiötä ja vuosittain yli 50 miljoonaa matkustajaa. Heidelberg Runsaan parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme ensimmäiseen tutustumiskohteeseemme, Neckar-joen varrella sijaitsevaan Heidelbergiin, joka perustettiin v. 1156. Se on tunnetaan laajalti mm. Heidelbergin ihmisestä ja yliopistosta. Vuonna 1907 löydettiin Mauerin kylästä Heidelbergin läheltä ihmisen alaleuka. Sen todettiin kuuluvan täällä noin 500 000-250 000 vuotta sitten eläneelle ihmislajille, josta viimeisimmän tulkinnan mukaan sekä me nykyihmiset että sukupuuttoon kuolleet neandertalin- ja denisovanihmiset ovat kehittyneet. Heidelbergin yliopisto, virallisesti Ruprecht-Karls-Universität, on Saksan vanhin yliopisto ja aloitti toimintansa v. 1386. Mm. Martin Luther väitteli siellä tohtoriksi v. 1518. Se on ollut useitten Nobelin palkinnon saajien Alma Mater; viimeisin heistä on papillomavirusrokotteen kehittäjä. Aterioimme paikallisia ruokia ja omatekoista olutta tarjoavassa Kulturbrauerein Brauhausravintolassa, jossa meille tarjottiin alkupalaksi tuoresalaatti, pääruoaksi rapeapintaista paahdettua pikkupossua olutkastikkeessa, hapankaalia ja perunasalaattia sekä jälkiruokana omenastruudelia vaniljakastikkeen kera. Juomana tietysti talon omaa olutta. Kukaan ei liene jäänyt nälkäiseksi. Ruoan jälkeen teimme pienen kävelyn Altstadissa, kaupungin vanhimmassa osassa. Ensimmäinen pysähdys Viljatorilla (Kornmarkt), jossa ensimmäisen kerran matkallamme näimme kummistusmaisiksi typistettyjä plataaneja, joiden runkoja peitti paksu, vihreä kerros murattia. Torilta näkyi taustalla olevan vuoren huipulla Heidelbergin linna. Jo v. 1225 mainitaan paikalla olleen jonkinlainen linnoitus, mutta ilmeisesti vasta Ruprecht I aikana vv. 1353-1390 siihen rakennettiin varsinainen linna. Sitä laajenettiin useaan otteeseen ja se oli vaaliruhtinaiden asuntona. Friedrich V:n aikana (1610-1623) se saavutti varsinaisen loistonsa ja myös loppunsa; 30-vuotisessa sodassa linna ja sen mahtava puutarha Hortus Palatinus tuhoutuivat. Pfalz menetti myös vaaliruhtinuuden Baijerille. Friedrich V:n poika, Karl Ludwig, voitti v. 1649 vaaliruhtinuuden takaisin ja aloitti linnan jälleenrakennuksen. Karl Ludwigin tytär Liselotte avioitui Philip von Orléansin kanssa, joka oli Ranskan kuninkaan Ludwig XIV:n veli. Tämä avioliitto koitui Heidergin onnettomuudeksi, sillä Philip peri v. 1688 Pfalzin ja tästä alkoi perintösota, jossa v. 1689 osa linnasta räjäytettiin ja v. 1693 kaupunki sekä linna lähes täysin tuhottiin. Vaaliruhtinas Karl Theodor (1742-1799) yritti kunnostaa linnaa, mutta salamanisku v. 1764 lopetti työn. Kun vaaliruhtinaskin muutti pois, jäljelle jäivät linnan rauniot. Vv. 1897-1900 osa linnasta korjattiin asuttavaan kuntoon, muuten rauniot pyritään pitämään vain turvallisena käyntikohteena. Viljatorilla, Kornmarkt, jossa keskiajalla myytiin maaseudun tuotteita, on Viljatorinmadonna, Kornmarktmadonna, kivinen taivaanvaltiaana esitetty Neitsyt Maria. Kuvanveistäjä Peter van den Branden teki veistoksen v. 1718 tukeakseen katolilaisuuden paluuta luterilaiseen Heidelbergiin. Torilla on kopio, alkuperäinen on museossa. Torin ympärillä ja sen läheisyydessä ovat mm. raatihuone (peräisin 14. vuosisadalta, barokkityyliseksi korjattu 1701-1705, uusittu 1924 ja 1961 lisätty torni kelloineen), ritarihuone (rakennettu 1592, mutta säilyi kaupungin vuosien 1635, 1689 ja 1693 suurpaloissa, majatalona vuodesta 1705) ja mahtava goottilainen kirkko (Heiliggeistkirche). Sen paikalla mainitaan olleen jo v. 1239 roomalainen basilika, joka muutettiin vv. 1398-1410 myöhäisgoottilaiseksi kirkoksi. V.
1544 siihen rakennettiin torni. Kaupungin palossa 1693 kirkon sisusta ja katto tuhoutuivat, mutta jo v. 1698 oli uusi barokkityylinen mansardikatto valmis. Tässä kirkossa säilytettiin 1500-luvulla Bibliotheca Palatinaa, silloisen maailman merkittävintä kirjastoa. Siellä kirjat olivat kettingein kiinnitetyt, jottei niitä voinut kuljettaa pois. 30-vuotisessa sodassa katolinen liiga valtasi alueen v. 1622, ja kirjasto, jota pidettiin kerettiläisenä sen sisältämien luterilaisten uskonnollisten teosten vuoksi, vietiin v. 1623 paavin vaatimuksesta Roomaan. Kuljetus yli Alppien tapahtui 60 :lla aasilla - toisten tietojen mukaan 200:lla. Vasta v. 1815 onnistuttiin saksankieliset käsikirjoitukset saamaan takaisin ja nykyään ne ovat Heidelbergin yliopiston kirjastossa, osa digitoituina (http://digi.ub.uniheidelberg.de/bpd/virtuelle_bibliothek/codpalmgerm/). Myös Jean Sibelius on asunut eräässä torin varren rakennuksessa käydessään Heidelbergissa; laatta talon seinässä kielsi vain pyörien sijoittamisen seinustalle eikä maininnut Sibeliusta! Kävely kapeita katuja pitkin päätyi Neckar-jokea ylittävälle ns. vanhalle sillalle. Jo v. 1284 tällä paikalla oli puinen silta, jota tulvat ja jäät säännöllisesti rikkoivat. V. 1788 rakennettiin kivisilta vaaliruhtinas Karl Theodorin toimesta. Siltaa patsaineen, torneineen ja silta-apinoineen on ihaillut mm. Goethe...Sillalta katselimme joen toisella puolella 400 m korkeuteen kohoavaa Heiligenbergiä, jonka etelärinteelle v. 1817 rakennettiin mutkitteleva Filosofintieksi kutsuttu vaelluspolku, jota pidetään koko Saksan kauneimpana panoraamatienä. Nimen alkuperästä on kaksi versiota: toisen mukaan yliopiston professorit kulkivat siellä mietiskellen, toisen mukaan 18. vuosisadalla tuli tavaksi vaellella luonnossa ilman mitään tarkoitusta. Heidelberg on niitä harvoja Saksan kaupunkeja, jotka välttyivät tuhoilta II:ssa maailmansodassa. Suurin tappio oli yliopiston juutalaisen tiedemiesten menetys. Strasbourg Jätimme iltapäivän alussa Heidelbergin ja ajoimme Strasbourgiin. Kummitusplataaneja näimme jo matkalla hotelliin, myös lehmuksista tehdään täällä kummituksia. Majoituimme aivan kaupungin sydämessä sijaitsevaan hotelli Mercouriin ja illallinen oli L Ancienne Douane ravintolassa. Alkupalana pieniä lättysiä (blinejä) ja lohta, pääruoaksi jokainen sai lautasellinen salaattia ja vuoan, jossa oli lampaan-, porsaan ja naudanlihaa sekä perunaa sisältävä "leipurin uuni" (baekkeoffe); annos olisi riittänyt pienelle perheelle. Jälkiruokana kaksi sitruunajäädykepalloa Marc Gewürztraminerilla kasteltuna. Kukaan ei luultavasti nytkään jäänyt nälkäiseksi. Seuraavan aamun kaupunkikävelyllä ja sitä seuranneella risteilyllä kuulimme lyhyen oppitunnin Alsacen (Elsassin) ja Strasbourgin monien kansojen ja kulttuurien kirjavoittamasta historiasta. "Keltit, roomalaiset, saksalaiset, hunnit, ranskalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, ruotsalaiset" oli luettelo, jonka kuulimme monta kertaa. Seuraavassa muutamia tähän luetteloon liittyviä tapahtumia, joista useimmat sotaisia: - neoliittisellä kaudella (4 000-2 500 v eaa) täällä oli savesta ja oljista rakennettuja kyliä, joiden asukkaat olivat tulleet idästä Tonavan varsilta ja etelästä, Välimeren alueelta. - keltit asuttivat alueen n. 1500 eaa ja aloittivat maanviljelyn. - roomalaisten kausi alkoi Julius Cesarin voitettua v. 58 germaaniprinssi Ariovisten ja he toivat viininviljelyn. - Rooman valtakunnan tuhouduttua 400-luvulla germaaniallemannit pääsivät valtaan. - hunnit v. 451 polttivat Strasbourgin (silloin nimeltään Argentorate). - Clovis I (466-511) yhdisti frankkien heimot, valloitti Alsacen, ja käännyttyään v. 496 kristinuskoon vakiinnuttivat sen alueen uskonnoksi. - v. 921 liitettiin Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. - 1400-luvun lopulla ranskalaiset alkoivat tehdä hyökkäyksiä saadakseen alueen haltuunsa. - 30-vuotinen sota (1618-48) toi alueelle ruotsalaisiakin sotajoukkoja (niissähän oli suomalaisiakin mutta meitä ei onneksi litaniassa mainittu) - Westfalenin rauhassa 1648 osa Alsacea luovutettiin Ranskalle - Ludwig XIV halusi koko Alsacen ja saikin sen 1681, jolloin Strasbourg vasta tuli Ranskalle. - alueesta sodittiin jälleen 1870-1871 ja Frankfurtin rauhassa 1871 Saksa sai Alsacen eli Elsassin.
- I maailmansodan jälkeisessä Versailles'n rauhassa Ranska sai Alsacen. - II maailman sodassa Saksa valloitti alueen toukokuussa 1940 ja joulukuussa 1944 liittoutuneet valloittivat sen takaisin ja Alsace palautettiin Ranskalle. Historian ohella tutustuimme tämän päivän Strasbourgiin, jonka vanhin osa sijaitsee l Ill-joen kahden haaran väliin jäävässä saaressa. Tälle kaupungin osalle ovat tyypillisiä viihtyisät aukiot patsaineen (mm. Gutenberg, Kleber), lukuisat jokia ylittävät sillat, kapeat, mutkittelevat sivukadut ja muutamat leveät pääväylät, joista muutamien leveys ja reunustavien rakennusten korkeus, molemmat 18 m, ovat keisari Wilhelm I:n määräämiä. Kaiken yläpuolelle kohoaa v. 1176 aloitettu ja v. 1439 valmistunut katedraali (Strassburger Münster), joka 142 m korkeana oli vuoteen 1847 maailman korkein rakennus. Sen sisään emme voineet käynnissä olevan messun vuoksi mennä, mutta ulkokuoren patsaat ja koristeveistokset mykistivät runsaudellaan. Kirkko on hiekkakiveä (ei kalkkikiveä!) ja sitä tehtiin ensin romaaniseen tyyliin, mutta v. 1225 siirryttiin goottilaiseen. Kirkossa on vain yksi torni ja näin se on epäsymmetrinen, voisi sanoa vielä keskeneräinen. Katedraalin paikalla on ennen sitä ollut useita tulipaloissa tuhoutuneita kirkkoja ja roomalaiskaudella Mars-jumalan temppeli. Petite France (Pieni Ranska) on Strasbourgin vanhinta osaa, jonka puukehikkoset mustavalkoiset talot ovat keskiajalta. Tällä alueella, jota lukuisat kanavat halkovat, asui teurastajia ja nahkojen parkitsijoita, ja voi vain kuvitella paikalla vallinneen löyhkän. Nimen alueelle antoi sinne erääseen saareen 15. vuosisadalla rakennettu syfilissairaala, koska mainittua tautia kutsuttiin Saksassa "Ranskan taudiksi". Ohjelmaamme oli merkitty myös veneajelu joella; aamulla vielä tulva oli niin korkealla, että ajelu näytti epävarmalta mutta aurinkoisessa säässä (+ 26 C) vesi laski niin paljon, että veneet saattoivat alittaa sillat. Venereitti kulki osittain jo näkemiemme alueitten kuten Petite Francen kautta, mutta kertaus erinomaisen opastuksen kera oli oikein hyvä. Reitti kävi myös vanhan keskustan ulkopuolella, jolloin näimme EU:n rakennuksia paljon paremmin kuin kaduilta käsin. Illalla sitten söimme päivällisen EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäisen vieraina Le Gruberravintolassa. Aloitimme sipulikeitolla, sitten sianlihaa kotitekoisen pastan kera ja lopuksi suklaakakkua. Emäntämme kertoili aterian kuluessa alustavasti EU:n toiminnasta. Dambach-la-Ville Seuraavana aamuna lähdimme tavaroinemme pitkin Alsacen viinitietä kohti Dambach-la-Villen kylää. Tämä tie on 130 km pitkä ja alkaa etelässä Thannin kaupungista ja päättyy pohjoisessa Marlenheimiin, joka sijaitsee n. 40 km Strasbourgista länsiluoteeseen. Meidän kulkemaamme hyvin mutkaista viinitien pätkää reunustivat laajat kumpuilevat viinitarhat ja lukemattomat pienet maalaukselliset kylät. Täällä viiniköynnökset pidetään vain 80-100 cm korkuisina ja näin keväällä kuhunkin köynnökseen jätetään vain kaksi viime kesänä kasvanutta sivuhaaraan. Niiden silmuista kasvaviin haaroihin kehittyvät ensin kukat ja sitten rypäletertut. Jääkauden jälkeisenä kuivana kautena tänne kertyi tuulen tuomana hedelmällistä lössiä, joka ilmaston ohella tekee alueen loivat rinteet erittäin sopiviksi viininviljelyyn. Tällä matkalla kuten usein muuallakin kiinnittivät huomiota lehdettömien puitten latvuksissa näkyvät vihreät mistelipallot. Tätä ainavihantaa loiskasvia käytetään joulun aikana koristeena, jonka alla on lupa suudella. Saksassa se on rauhoitettu mutta ei Ranskassa ja niinpä saksalaisten joulumistelit ovat ranskalaisia. Misteliä kasvaa harvinaisena etelä-ruotsissa, mutta Suomen ilmasto on sille liian kylmä. Dambach-la-Ville on peräisin keskiajalta. V. 1340 Strasbourgin piispa rakennutti suojavarustuksen kapungille, joka sen jälkeenkin useita kertoja on joutunut sodan jalkoihin ja ryöstetty, mm. 30-vuotisen sodan aikana. Kaupunkia ympäröivät yhä vallihauta ja suojamuuri kolmine portteineen, sen kadut ovat kapeita ja talot todella maalauksellisia. Vierailimme Ruhlmann-Schutzin viinitilalla, joka on vuodesta 1688 kuulunut samalle suvulle. Tilaa ja sen toimintaa esitteli meille Emil, joka oli tehtävään palkattu. Hän kuljetti meitä läpi viinitarhojen ja kylän junalla. Viinitarhoja heillä on 30 ha (!), työntekijöitä 20, joista 5 viinitarhoissa. Rypäleitten keruun ja köynnösten leikkauksen tekevät kausityöläiset. Tila tuottaa
pääasiassa valkoviinejä, mutta myös puna-, rosee- ja kuohuviiniä valmistetaan. Rypäleitten puristuksessa syntyvän mäskin käyttää kosmetiikkateollisuus. Ajomatkan päätteeksi maistelimme viinejä paikallisen Kougelhopf-kakun kanssa. Paluumatkalla Strasbourgiin ohitimme mm. pienen, keskiaikaisen Gertwiller-nimisen kaupungin, jota pidetään piparien syntysijana. Siellä on jo 1600-luvulla leivottu ruisjauhoista, hunajasta ja mausteista leipää, pain d'épices, jonka erilaisia muunnoksia siellä yhä valmistetaan. Pysähdyimme Obernaissa nauttimaan lounasta, joka käsitti piiraan, salaatin sekä kanankoiven sienikastikkeen ja pastan (Spaetzle) kera. Strasburgissa ajoimme suoraan EU:n parlamenttitalon eteen ja matkamme kohokohta alkoi. Vierailu EUn parlamentissa Parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen otti meidät vastaan ja vierailuyksikön virkailija Mari Tuominen esitti erittäin selvästi EU:n rakenteen ja toiminnan "power pointin" avulla. Tämän jälkeen Sirpa Pietikäinen selosti toimintaa sekä yleisellä tasolla että parlamentin jäsenen näkökulmasta. Kuultuamme aikaisemmin Strasbougin ja Alsacen historian pääpiirteet toistuvine sotineen ja hävityksineen, jokainen ymmärsi kuinka suuri asia Euroopalle EU todella on. Lähes 70 rauhan vuotta on suoranainen poikkeus maanosamme sotaisessa historiassa. Erityisesti mieleen painui Sirpa Pentikäisen kuvaus yhteyden otoista ja neuvotteluista, joita on jatkuvasti tehtävä ja yritettävä löytää kaikkien hyväksymä ratkaisu. Mieleen tuli eittämättä, että neuvottelutaitoa pitäisi harjoitella jokaisessa perheessä ja koulujen opetukseen sen pitäisi ehdottomasti kuulua. Riidalla ei ratkaista ihmisten välisiä erimielisyyksiä eikä sodalla saada aikaan pysyvää rauhaa kansojen välille.. Sirpa Pietikäisen erinomaisen esityksen jälkeen pääsimme seuraamaan parlamentin istuntoa salia ympäröiviltä lehtereiltä. Sisään mennessämme puhui Eija-Riitta Korhola ja poistuessamme Satu Hassi. Heidän puheittensa välissä esiintyi useiden maiden edustajia. Kaikki puheet tulkitaan ja mekin kuuntelimme niitä kuulokkeilla ja totesimme, kuinka erinomaisesti ne tulkittiin suomeksi. Aiheena oli ilmaston muutokseen liittyvät hiilidioksidipäästöt. Edustajien mielipiteet poikkesivat varsin paljon toisistaan, ja vaaditaan varmasti lukuisia neuvotteluja ennen kuin päästään yhteiseen sopimukseen. Saimme hyvän tietopaketin mukaamme ja Patinaan tulee EU:ssa käynnistämme artikkeli; siksi en tässä puutu siihen enempää. Neustadt EU:ssa käynnin jälkeen lähdimme kohti Neustadtin kaupunkia, joka on erityisen Saksan viinitien varrella. Yövyimme vain siellä emmekä juuri ehtineet tutustua kaupunkiin. Rüdesheim Heti aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa pitkin Saksan viinitietä Rüdesheimiin. Kuljimme läpi viljavien, kumpuilevien peltomaisemien. Viinitarhojen ohella näimme harson alla parsapeltoja, joista myöhäisen kevään johdosta vasta yhdellä oli korjuu käynnissä. Alue tuottaa myös mm. kaalia, sipulia ja ohraa oluen valmistukseen. Ohitimme lukuisia värikkäitä keskiaikaisia pikkukaupunkeja. Rüdesheimiin Rein-joen yli vievälle lautalle ajaessamme ohitimme Bingenin, jossa Pyhä Hildegard, Hildegard von Bingen, (1098-1179) eli Rupertsbergin luostarissa. Hän oli eräs keskiajan merkittävimpiä naisia ja laati mm. kaksi yrttilääkintäkirjaa. Näimme myös Bingenin valkoisen hiiritornin (Mäuseturm), joka lienee rakennettu jo 13. vuosisadalla vahti- ja tulliasemaksi. Se uusittiin v. 1855 ja palveli majakkana vuoteen 1974. Legendan mukaan nimi telee hiiristä, jotka söivät paikalla kovasydämisen piispa Hatto von Mainzin (968-70) kuoliaaksi. Todellisuudessa nimi johtunee sanasta Maut (tulli). Yhdessä Rüdesheimin nykyään rauniona olevan Ehrenfelsin linnan kanssa Mäuseturm muodosti portin Reinin laaksoon. Rüdesheim mainitaan ensimmäisen kerran v. 1074 viininviljelyn ja puutavaran lauttauksen paikkana. Kaupungin oikeudet se sai 1818 ja nykyään se on eräs UNESCOn maailmanperintökohteista. Se sijaitsee kapealla rantatörmällä ja sen taustalla kohoavat pengerretyt
viinitarhat. Kapeita katuja reunustavat lukuisat myymälät ja ravintolat. Keskiaikaiset koristeelliset talot ovat huolellisesti entisöityjä ja hoidettuja. Kaupungin laidalla on tiettävästi vanhin Reinin laakson linna, roomalaisten jo 900-luvulla rakentama Brömserburg, jossa nykyään on viinimuseo. Tunnetuin Rüdesheimin kohde on Niederwalder-muistomerkki, joka sijaitsee viinitarhojen yläpuolella vuoren rinteellä pyökki-tammimetsän laidassa. Köysiradalla matka sinne kesti 10 min. Tämä muistomerkki pystytettiin Preussin Ranskan kanssa vv. 1870-71 käydyn sodan voiton kunniaksi. Peruskiven keisari Wilhelm I laski v. 1877 ja vihki muistomerkin v. 1881. Muistomerkki on 38 m korkea ja jalustan päällä 10 m korkea naisfiguuri, Germania, jonka oikeassa kädessä on kruunu ja vasemmassa miekka. Muistomerkkiä korjattiin 2000-luvun alussa. Muistomerkiltä palattuamme nautimme paikallisen lounaan. Aluksi oli Riesling-kasviskeitto, pääruokana viininkorjaajan pannu, jossa täytettyä sianmahaa (Saumagen), verimakkaraa, bratwurstia, hapankaalia ja paistettua perunaa, jälkiruokana suklaakakku hapankirsikkahillon kera. Ja kaiken huipuksi Rüdesheimin kahvi: erikoisen mallisen ison kupin pohjalle 4 cl kuumennettua Asbach-brandya, joka sytytetään palamaan noin minuutiksi, sitten kuppiin kaadetaan kuumaa kahvia, ja päälle vaniljalla maustettua kermavaahtoa ja suklaahiutaleita. Lounaan jälkeen oli vielä aikaa kävellä kaupungin kapeita katuja, joista tunnetuin on 144 m pitkä ja 3 m leveä Drosselgasse, ihailla rakennuksia, katsella kauppoja, ostella jopa joulukoristeita ja nauttia kauniista ympäristöstä. Sitten matka Frankfurtin lentokentälle ja kotiin iloisena onnistuneesta matkasta, jota sääkin suosi. Saimme kotoisen kylmyyden sijasta nauttia harvinaisesta lämpöaallosta, joka sai valkoiset oratuomet, keltaiset onnenpensaat ja punertavat magnoliat täyteen kukkaan. Eräs matkan monista kiitettävistä ominaisuuksista olivat aterioitten paikalliset ruokalajit. Seuraavassa muutamista reseptejä tai lisätietoja niistä. Spaetzle (pasta) 7 dl vehnäjauhoja 4 munaa 1 tl suolaa 1.2 dl vettä 1/4 tl muskottipähkinää Kuivat aineet sekaisin, leivinpöydälle keoksi, jonka keskelle kolo. Munat ja vesi vatkataan sekaisin ja kaadetaan kuiva-aine keon koloon. Alustetaan kunnes taikina irtoaa käsistä. Taikinasta tehdään levy, josta veitsellä pieniä palasia (n. 1x1x1 cm) kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Kun palaset nousevat pintaan, ne ovat kypsiä syötäviksi. Baeckeoffe ("leipurin uuni") 500 g nautaa 550 g lammasta 550 g porsasta lihat leikataan 5x5x5 cm paloiksi 4 purjon valkoista osaa 2 isoa sipulia 4 valkosipulin kynttä 1 bouquet (= laakerinlehti, sellerinlehti, silopersiljaa, timjamia) mustapippuria 7.5 dl kuivaa valkoviiniä näistä marinadi, jossa lihat yli yön 1.2 kg perunoita leikataan siivuiksi Peitä voidellun vuoan pohja perunaviipaleilla, lisää sipulia ja lihaa, toista ja viimeksi kerros perunoita.kaada päälle marinadi (poista bouquet), suolaa ja pippuria, paista kuuman puoleisessa uunissa 3 tuntia. Vuoan voi päällystää vehnäjauhoista, vedestä ja pienestä öljytilkasta tehdyllä taikinalla. Riesling-kasviskeitto Keiton reseptiä en löytänyt, mutta siinä oli ainakin selleria, porkkanaa, perunaa, kirveliä, ruohosipulia, rakuunaa (ranskalaista), persiljaa, kermaa ja tietysti runsaasti valkoviiniä.
Saumage (täytetty porsaan maha) Täytteenä käytetään sianlihaa, leipää, perunaa, munia, mausteena suolaa, pippuria, meiramia ja muskottipähkinää. Kugelhopf 250 g vehnäjauhoja 15 g hiivaa 3 munaa 1 tl suolaa 25 g sokeria 1 dl maitoa 125 g voita 80 g rusinoita 100 g mantelihiutaleita Huuhdo rusinat lämpimässä vedessä. Liota hiiva kahteen ruokalusikalliseen lämmintä maitoa ja lisää jauhoja niin että saat taikinapallon. Laita pallo kulhoon ja peitä lopuilla jauhoilla ja anna levätä 15 min. Tee taikinaan kolo ja lisää munat, suola ja sokeri. Vatkaa kunnes taikina on elastinen. Lisää loppu maito ja sekoita kunnes taikina on pehmeää. Lisää rusinat ja voi ja sekoita hyvin. Anna nousta lämpimässä paikassa, kunnes taikina on kooltaan kaksinkertainen. Voitele kakkuvuoka, ja levitä siihen mantelilastut. Alusta taikinaa ja kääntele sitä moneen kertaan. Täytä vuoka puoliväiin. Odota kunnes taikina on kohonnut ja täyttää vuoan kokonaan. Paista keskilämmössä 40 min, ota pois vuoasta ja sirottele tomusokeria päälle. Matkamme oli todella onnistunut. Suuret kiitokset Matka-Vekka Oy:lle mielenkiintoisesta ohjelmasta, Pirkolle suuritöisistä järjestelyistä, Tuulalle opastuksesta ja huolenpidosta sekä Benoitille turvallisesta kuljetuksesta. Ylläolevassa on vain muutamia haarukkapaloja runsaista kokemuksistamme, ja nehän aina valikoituvat kokijan mieltymysten mukaan. Meitä oli yli 40 ja niin on matkakertomuksiakin; tämä on vain yksi niistä. Kiitos, ystävät, mukavasta matkaseurasta! Leena Hämet-Ahti