http://www.feelmax.com TIETOPANKKI KENGISTÄ Tieteellinen katsaus nykyajan epa onnistuneista kengista. Jalkaterä ei saa olla erillinen, objektiivinen tarkastelukohde. Hyvässä ja pahassa se on naimissa kengän kanssa. Jotta yhteiselo onnistuu, on kummankin toimittava tasa-arvoisesti ja otettava huomioon toinen toistensa edut. Moninkertaisten ongelmien syyt Näkyvimmät erot tulevat esille verrattaessa jalkaterää ilman kenkää ja korkokenkä jalassa. Terveydenhuoltohenkilöt eivät täysin ymmärrä koron lukuisia vaikutuksia jalkaterään ja kehon asentoihin ja asentomuutoksiin. Terveydenhuoltohenkilöstö puhuu yleisesti mielekkäästä korosta. Sellaista korkoa ei ole olemassa. Mikä tahansa korko aiheuttaa automaattisesti jalkaterän ja kehon biomekaniikassa muutosketjun. Seistäessä paljasjaloin kehon luotisuora ja alustalla oleva jalkaterä muodostavat 90 asteen kulman. Kehon paino jakautuu tasaisesti 50 % -50 % kantapäälle ja jalkaterän etuosalle. (kuva 23) Kantapään kohotessa käytettäessä vaikkapa minimaalista korkoa, kehon luotisuora muuttuu. Mitä korkeampi korko, sitä suurempi muutos. Miesten kenkien yleinen korko on noin 2,5 cm. Naisten korot ovat noin 2,5 cm 12,7 cm ja jopa 15,2 cm. Jos keho olisi yhtenäinen, niveletön tukipilari, silloin jopa 2,5 cm korko saisi aikaan sen kallistumisen eteenpäin ja jopa kaatumisen. Vain muutaman sentin kallistus jalkaterästä aiheuttaa useita muutoksia jalkaterän lisäksi koko kehossa. (kuva 24) Koska keho on kineettinen ketju mukautuvia niveliä ja toinen toisiinsa yhteydessä olevia osia: nilkka, polvi, lonkka, lantio, selkäranka, hartiat, niska ja pää, sen avulla pystyasento säilyy. Lihakset ja nivelet tekevät yhteistyötä selkärangan kanssa ja jalkaterässä tapahtuu kompensatorisia muutoksia. Esimerkiksi kävelyn aikana toimivat puolet kehon 650 lihaksesta ja 208 luusta, jolloin niiden automaattinen säätely on suurta. Asentomuutoksien seurauksena voi olla jalkaterän, alaraajojen ja selän alueen särky. Käytettäessä puolikorkeita ja korkeita korkoja sisäkaari kohoaa, koska kalvojänne (plantaarifascia) lyhenee kantapään ja päkiän vetäytyessä lähemmäksi toisiaan. Kalvojänne lyhenee pysyvästi käytettäessä jatkuvasti korkokenkiä. Siirryttäessä käyttämään matalia korkoja, hölkättäessä tai voimakkaassa kävelyssä, kalvojänne venyy ja altistuu kiputiloille. Sekä matalan että korkean koron, ja kalvojänteen toiminnan välillä on selvä yhteys. Kapeakärkiset kengät ja korkeat korot kuuluvat yleensä yhteen. Lääketieteellisesti ajateltuna varpaiden puristus ei ole aina kapeakärkisten kenkien syy, vaan taustalla voi olla kenkien virheellinen suunnittelu. Jos kengän lesti suunniteltaisiin huomattavasti mukavammaksi, ehkäpä puolet yleisimmistä kenkien aiheuttamista vaivoista voitaisiin välttää. Kerrigan vertasi Harwardin yliopistossa tekemässään tutkimuksessa vuonna 1998 naisen kävelyä paljasjanoin ja viiden sentin korkokengillä. Paljasjaloin käveltäessä kehon paino jakautui tasaisesti polvinivelen mediaali- ja lateraalipuolelle. Viiden sentin korkokengillä käveltäessä paino siirtyi polvinivelen keskelle ja lisääntyi 23 prosenttia. Tämä lisäsi polvinivelen rasitusta. Lyhentynyt akillesjänne Kaikilla kenkiä käyttävillä ihmisillä on lyhentynyt akillesjänne ja kiristyneet pohjelihakset. Lyheneminen alkaa noin 3-4 vuoden iässä, ja kehitys kiihtyy murrosiän alussa.(kuva 25) Murrosiän loppupuolella tytöt käyttävät korkokenkiä, jolloin lyhentynyt akillesjänne ja pohjelihakset kiristyvät ja pohjelihaksen jäykkyys
muuttuu pysyväksi. Mitä on odotettavissa tulevaisuudessa? Vaiva ilmenee jatkuvasti korkokenkiä käyttäville naisille. Kun korkeat korot vaihdetaan matalampiin, kehittyy tyypillinen pohjelihaskipu ja akillesjännesyndrooma. Kantaluun takana oleva limapussi toimii iskunvaimentimena akillesjänteen ja luun välissä. Minkä tahansa korkokenkien käytön seurauksena syntynyt muutos jänteen pituudessa tai toiminnassa vaurioittaa limapussia. Korkokenkien käytön myötä jalkaterä kallistuu eteenpäin, 70 asteen kulmaan. (kuva 26) Jotkut naiset oppivat pitämään luotisuoran edellyttämän 90 asteen kulman lukitsemalla polvet yliojennukseen joka askeleella. Mutta suurin osa naisista kävelee polvet ja nilkat koukussa. Sagittaalitasosta katsottuna kehon paino ei jakaudu tasaisesti jalkaterälle, vaan siirtyy enemmän jalkaterän etuosaan. Esim. koripallossa, jalkapallossa, tenniksessä ja lajeissa, joissa on nopeita ja voimakkaita jalkaterän kiertoja, akillesjänne on keskeisessä roolissa. Lyhentynyt akillesjänne vaikuttaa urheilijoiden suorituksiin. Useilla kenkiä käyttävillä urheilijoilla on lyhentynyt akillesjänne. Verrattaessa heidän urheilusuorituksiaan urheilijoihin, jotka eivät käytä kenkiä, on jänteen pituudessa nähtävissä huima ero. Esim. vuonna 1998 Bostonin maratonilla 10 ensimmäistä olivat afrikkalaisia, jotka ovat kasvaneet paljasjaloin ja harjoitelleet ilman kenkiä. He pärjäävät kestävyysjuoksussa, koska heidän akillesjänteensä ja pohjelihaksensa ovat normaalipituiset. Kantaisku Kantaisku käsite otettiin käyttöön noin 30 vuotta sitten, kun ihmiset innostuivat hölkkäämään, juoksemaan ja harjoittamaan kehonsa kuntoa. Käsite tarkoittaa kengän sisällä tapahtuvaa kantaiskua, esim. käveltäessä ja juostaessa. Käsite on ongelmallinen, koska kantaisku paljasjaloin on aivan erilainen kuin kengät jalassa. Alkukontakti tapahtuu kantapään taka-ulkoreunalla, koska kantaluun kuormittamiseen tarkoitettu suurin alue on siellä. Seisoma-asennossa kantaiskua ei tapahdu. Käveltäessä tai juostaessa kantaisku on voimakas, jopa alaraajoja vaurioittava. Seistäessä kantaluussa on jatkuva kuormitus. Kantaluun alla oleva limapussi on puskurina kantaluun kyhmyn keskiosan ja alustan välissä. (kuva 27) Välittömästi kantaiskun jälkeen kengän sisällä jalkaterässä tapahtuu painon siirto seuraa normaalia reittiä läpi askeleen varvastyöntövaiheeseen. Tämä oletus ohjaa terapialinjoja mukaan lukien yksilöllisten tukipohjallisten suunnittelua. Miksi nämä olettamukset? Oletusten taustalla on kenkien taka-ulkoreunalla näkyvät yleisimmät kulumajäljet. Terapeuttien mielestä se on normaalin kantaiskun oikea kohta. Normaalilla (paljasjaloin liikkuvilla alkuperäiskansoilla) alkukontakti tapahtuu kantaluun keskiosalla, siitä kuormitus siirtyy eteenpäin kantaluun kyhmyn yli kohti keskitarsaaliniveltä, viidettä sädettä ja jalkapöytäluiden päihin ja mahdollistaa näin sujuvan ja rullaavan keinuliikkeen. Malli on vastakkainen verrattuna kengät jalassa tapahtuvaan kantaiskuun, joka tapahtuu kantaluun takaulkoreunalla. Syyt tähän ovat seuraavat: 1)käyrä lesti muuttaa jalkaterän suoraa linjaa ja kantaiskua ja 2)korko muuttaa jalkaterän luonnollista asentoa kärjessä: sen seurauksena muuttuu selkeä painon siirtymisen reitti jalkaterässä, jotta kovera kantakyhmy ja sen alla oleva limapussi voivat sallia kantaluun rullauksen eteenpäin sulavasti. Käyttäessä kenkiä kuormitus- ja kulutuspinta keskittyvät kokonaan kengän taka-ulkoreunalle. Kantapään kuormitus luonnollisessa, paljasjalkaisessa jalkaterässä on koko kantapäällä. Toistuvat kantaiskut välittävät päivittäin 8000 kertaa tai enemmän värinää läpi kehon. Ihmiskeho sopeutuu hyvin näihin törmäysvoimiin. Korkojen ei tarvitse olla korkeat., koska korkokengät aina muokkaavat kehoa lisäten seksuaalista viehätysvoimaa ja sosiaalista statusta. Terveydenhuoltohenkilöstö on naiivi olettaessaan, että varoittamalla korkokenkien vaaroista, naiset siirtyisivät käyttämään matalampia korkoja. Sustentacum tali Sustentacum tali on pieni litteä kieleke kantaluun sisä-yläreunassa. Tätä aluetta ei ole otettu riittävästi huomioon, vaikka se on yksi tärkeimmistä sisäkaaren osista ja mahdollistaa jalkaterän joustavan toiminnan. Gorillan jalassa sustentacum tali suuntautuu alaspäin noin 45 asteen kulmassa, ja ihmisellä kulma on 180 astetta. Tästä syystä apinalajit eivät kykene ylläpitämään jalkateränsä avulla pystyasentoa kuin noin minuutin ajan. Siksi ne askeltavat neljällä jalalla.
Todisteet sustentacum talin tärkeästä roolista sisäkaaren tukijana, liittyvät siihen, että kehon luotisuora kulkee täsmälleen sustentacum talin keskustan kautta. Mikä tahansa muutos linjassa, jonka esim. korkeakorkoiset kengät tai käyrä lesti aiheuttavat vaikuttaa väistämättömästi sustentacum taliin ja sisäkaareen. Perinteisesti kaarta tuetaan tai kohotetaan tukipohjallisilla (kuva 29). Tuki on pääasiallisesti kaaren keskiosan alla (veneluun ja ensimmäisen vaajaluun välinen nivel). Tukipohjallinen toimii petollisesti mukaillessaan kaaren anatomista ääriviivaa, kun tuen pitäisi mennä luotisuoran kulkulinjassa sustentacum talin kautta. Miksi sustentacum tali kallistuu, esim. lattajalan yhteydessä? Syitä on useita. Sustentacum talin normaali 180 asteen asentokulma mahdollistaa sen tukitoiminnon. Toiseksi, jos sustentacum talin alapuolella on krooninen epätasapaino, esimerkiksi korkokenkien käytön seurauksena, kehon pystyssä pitämiseksi tarvittavat vastavoimat muuttavat sustentacum talin kulmaa ja vaikuttavat jalkaterän takaosan rakenteellisiin ja toiminnallisiin mekanismeihin. Jalkaterän takaosan vaikutus kävelyyn Koska suurin osa ihmisistä käyttää kenkiä, normaalin kävelyn tekevät mahdottomaksi: 1) kenkien korko, 2) lestin virheellinen suunnittelu ja 3) kenkien rakenteelliset suunnitteluvirheet (materiaali, kengän paino, vähäinen joustavuus jne.). Yksittäin tai yhdessä ne vaikuttavat siihen, miten jalkaterä toimii kengässä ja kävelyn aikana. Näissä olosuhteissa jalkaterä ei voi toimia täysin normaalisti, eikä kävely voi olla luonnollista. Vaikutukset voivat ilmetä myös toisinpäin. Normaalin kävelyn muuttuessa muuttuu myös kehon luotisuoran kulkulinja ja painon jakautuminen koko jalkaterän alueelle. Koska melkein kaikissa jalkineissa on jonkinlainen korko, sen vaikutuksesta jalkaterän ja kengän keskikohta nousevat irti alustasta. Seurauksena viides säde menettää normaalin kuormitusta tasaavan ominaisuutensa seisottaessa ja käveltäessä sekä kuutioluun tuennassa. Tällöin kehon paino kohdistuu pääosin kantapään ja jalkapöytäluiden päihin rasittaen niitä. Näissä olosuhteissa jalkaterä eikä kävely ole normaalia. Käytettäessä sisäkaaresta korotettua kenkää, jossa on käyrä lesti ja kärjessä käyntiä, nämä ominaisuuden yhdessä korkojen aiheuttaman epätasapainon kanssa altistavat jalkaterän ja erityisesti sen takaosan monille muutoksille kävelyn aikana. Pystyasennossa askeltaminen on ihmisille tyypillisesti sulavaliikkeistä liikkumista, kun se tapahtuu luonnollisella tavalla. Eläinten seisominen ja kävely neljällä jalalla mahdollistaa kehon painon jakautumisen laajemmalle tukipinnalle. Ihmisellä tukipinta on erityisen pieni suhteutettuna kehon pituuteen ja painoon. Esimerkiksi pienellä koiralla on kaksi kertaa enemmän tukipintaa kuin aikuisella ihmisellä. (Kuva 30.) Kinesiologien mielestä kävely on monimutkaisin ihmiskehon motorisista toiminnoista, erityisesti, koska sen perusta koostuu kolmesta pienestä tukialueesta: kantaluusta, 5. säteestä ja viidestä jalkapöytäluun päästä, jotka tukevat jalkaterän perusrakenteita. Tukialueiden täytyy olla oikeassa asennossa, jotta jalkaterän elastiset osat (lihakset, jänteet, nivelet, faskiat) voivat työskennellä tehokkaasti. Elastisten osien muutokset aiheuttavat muutoksia näissä luisissa rakenteissa. Kenkien korkea korko, korotettu sisäkaari, käyrä lesti, käynti, koveralestinen kenkä, kengänpohjan täyte, kapea kenkä, kengän joustavuus jne muuttavat luisten tukirakenteiden asentoja tai normaalia kehon kuormittumista. Muutosten määrä on riippuvainen kenkien puutteista. Selkäranka mukautuu ihanteellisesti pystyasennon muutoksiin. Korkeat korot vaikuttavat kaikkiin selkärangan mutkiin ja lihasepätasapainoon. Siitä johtuen kehon liikkeet muuttuvat. Esimerkiksi 5cm:n korkoja käytettäessä ylemmän ja alemman nilkkanivelen normaali sijainti muuttuu. Sen seurauksena muutoksia esiintyy muuallakin kehon kineettisessä ketjussa: polvissa, lonkissa, lantiossa, selkärangassa, olkapäissä, niskassa ja päässä. Esimerkiksi lantio kallistuu normaalista 30 asteen kulmasta 45 asteen kulmaan seisottaessa tai käveltäessä 5cm:n koroilla ja 55:een tai 60 asteeseen 7,5cm:n koroilla. (kuva 31) Asentomuutosten seurauksena lantiomaljassa olevat sisäelimissä ja vatsan alueella tapahtuu kompensatorisia pystyasentoa tasapainottavia liikkeitä. Pienentynyt tukipinta
Korkokenkä, kovera kengän pohja, korotettu kengän sisäkaari ja varvasosassa oleva käynti yhdessä aiheuttavat muutoksia jalkaterän plantaarisella tukipinnalla. Muutoksista seuraa muuttunut kävelyn mallissa ja painon jakautuminen jalkaterän etu- ja takaosan kesken. Matalakin korko kohottaa sisäkaarta alustasta, vähentäen 5. säteen tärkeää toimintaa, sekä painon jakautumista avustaa kuutioluun toimintaa. (kuvat 32 ja 33) Miesten kengän kannan kulutus- ja tukipinta on paljon suurempi kuin naisten viiden senttien koron kulutus- ja tukipinta. Todellinen miesten koron kulutus- ja tukipinta on pienentynyt noin 2,5 neliösenttimetriä. Suhde on sama naisten kengän koroissa. Tämä johtuu siitä, että todellinen kulutus- ja tukipinta rajoittuu kannan taka-ulkoreunaan. Riippumatta siitä, mikä on koron pinta-ala, 70 % - 80 % siitä jää suurelta osin kulumatta johtuen väärästä kanta- askelluksesta. Paljasjaloin otetun painannejäljen tukipinnassa on nähtävissä laaja kantapääalue, jalkaterän ulkoreuna, jalkapöytäluiden alue sekä varpaiden jäljet. Painannejäljessä kuormitusalue on 65 % - 80 % laajempi kuin kengän pohjan muodostamassa tukipinnassa. (kuva 34) Mitä tapahtuu kehon tasapainolle, kun tukipinta pienenee? Mitä tapahtuu painon jakautumiselle jalkaterän etu- ja takaosassa? Patologiset seuraukset ovat epäselviä, koska useat mekaaniset tekijät ovat monella tavalla yhteydessä toisiinsa. Yksittäistä vaivan alkuperää on vaikea paikantaa ja diagnostisoida. Kuinka monella nilkka- ja polvivammalla on suora yhteys merkittävästi pienentyneeseen plantaariseen tukipintaan? Kuinka paljon esiintyy jalka-, selkä-, lantiokipuja? Kuinka paljon esiintyy jalkaterän biomekaanisia häiriöitä? Emme voi olettaa noin 100 kg:n painoisen kehon iskeytyvän noin 8000 kertaa päivässä jalkapohjan varassa pienen, noin 7,5 neliösenttimetrin kokoiselle alueelle, ilman kielteisiä seurauksia. Vaikka monet terapeutit uskovat tukipohjallisten olevan ratkaisu jalkaterän uudelleen tasapainottamisessa, se ei ole oikea ratkaisu. Virheellistä on tehdä diagnoosi jalkaterän virheasennoista ja olettaa, että ne vaativat uudelleen tasapainottamista. Yleisempää kuitenkin on, että kenkä on syynä jalkaterän vaivoihin. Tukipohjallisella voidaan tasapainottaa jalkaterää, mutta kun jalkaterä laitetaan kenkään palautuu epätasapaino. Tällöin tukipohjallisten tavoite on virheellinen. Myytti mielekkäistä koroista Terveydenhuoltohenkilöstö on kauan suositellut mielekkäiden kenkien ja korkojen käyttöä (2,5cm tai matalampi). Molemmat ovat uskomuksia. Mikä tahansa korkokenkä, jopa 2,5cm:n korko vaikuttaa jalkaterän virheellisiin toimintoihin. Niin kutsuttu mielekäs kenkä on vähemmän epäedullinen jalkaterälle kuin korkeat korot, mutta ei sekään tue jalkaterveyttä.(kuva 35) Mielekäs kenkä: matala, leveä korko, pyöreä tai leveä kärkiosa, solmittava malli, kuuluvat samaan sarjaan kuin "mielekäs" korko. Uskomus että on olemassa jaloille "sopiva" ja jalkaystävällisiä kenkiä, on harhakuvitelmaa. Melkein kaikissa tällaisissa kengissä on samanlaiset viat kuin muotijalkineissa: käyrät lestit, koverat pohjat, liikaa käyntiä, pienentynyt tukipinta jne. Nämä kengät eivät ole sen sopivampia kuin niin kutsutut oikean kokoiset kengät. Terveydenhuoltohenkilöstö suosii mielekkäitä kenkiä, koska heidän mielestään ne antavat enemmän tukea. Mitä tukea kenkien pitää antaa? Miksi sisäkaari ja jalkapöytä tarvitsevat tukea? Päinvastoin jalkaterän keskiosan tukeminen estää normaalin kierteisen (spiraalimaisen), jalkaterän lihaksia aktivoivan toiminnon. Liiallinen tuki heikentää jalkaterän keskiosan pehmytkudoksia sekä säärten ja pohkeiden lihasten toimintoja. Toisin on luonnonkansoilla, jotka liikkuvat paljasjaloin ja työskentelevät tuntikausia kuormittavissa olosuhteissa. Heidän jalkateränsä ovat vahvat, terveet ja pääosin ilman vaivoja, vaikka niistä puuttuu keinotekoinen ulkoinen tuenta. Podiatrit tietävät, että naiset kauhistelevat termiä mielekkäät kengät, koska he mieltävät ne ortopedisiksi jalkineiksi epänaisellisiksi ja epäesteettisiksi. Suositellaan ns. ortopedisiä, mielekkäitä jalkineita podiatrien on arvioitava tilanne kahdesta lähtökohdasta: 1. ortopedisten, mielekkäiden jalkineiden edut perinteisiin kenkiin verrattuna ovat minimaaliset ja 2. suurin osa naisista pitää niitä rumina ja useimmiten he kieltäytyvät käyttämästä sellaisia. Asiakas on kohdattava yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti eikä nilkasta alaspäin olevan kohteena. Onko ihmisillä vain kaksi mahdollisuutta, joko valita jaloille epäterveelliset muotikengät tai rumat kengät, esim. ortopediset, mielekkäät tai urheilujalkineet. Ei. Muoti ja mukavuus voivat olla samassa kengässä, jos kenkäsuunnittelijat ja tehtailijat tekevät yhteistyötä ja kehittävät mukavan ja muodikkaan kengän. Se olisi 2000-luvun läpimurto. Yhteenveto
Kenkää ei saa pitää vain hyödyllisenä esineenä. Se koostuu monista erillisistä osista, jotka yhdessä vaikuttavat jalkaterän anatomisiin rakenteisiin sekä toimintoihin. Jos podiatri kokee tämän muinaisen esineen yksinkertaisesti jalkaterän peitteeksi, voi se vaikuttaa jalkavaivojen diagnostisointiin, hoidon suunnitteluun, toteutukseen ja olla este toivottujen hoitotulosten saavuttamiselle. Podiatrit ovat puhuneet paljon kenkien oikeasta koosta ja sopivuudesta, mutta eivät he eikä kenkäteollisuus ole koskaan esittänyt todellisuuteen perustavia oikean koon standardeja. Mitä tulee kenkien kokoon, ne ovat edelleen vailla standardeja ja ovat olleet iso kaaos vuosikymmenten ajan sekä kenkäteollisuudessa että kenkäkaupoissa. Meillä on edelleen käytössä kengän kokojen standardointi ja siihen liittyvät menetelmät, jotka on muotoiltu 625 vuotta sitten! Ihanteellista olisi, että kenkä jäljittelisi jalkaterän anatomisia rakenteita ja toimintoja. Tätä voitaisiin kutsua ns. biomekaaniseksi laiksi. Mitä vähemmän kenkä muovaa jalkaterää, sen parempi se on jalkaterälle. Kengän alkuperäiset tavoitteet ovat 1) suojata jalkaterää ja 2) toimia osana koristeellista pukeutumista. Jos kengältä edellytetään terapeuttista ominaisuuksia keskivertojalalle, jalkaterään kohdistuu vaikeuksia. Moderni kenkä on läpikäynyt monia insinööritaidollisia kehitysvaiheita, joista useilla on ollut kielteisiä vaikutuksia jalkaterälle. Podiatrien on kuitenkin tyydyttävä elämään näiden kenkien kanssa. Ja koska modernit kengät liittyvät läheisesti jalkavaivojen syntyyn pitkällä aikavälillä, on iso puute, että podiatrit kiinnittävät vähän huomioita kenkiin ja niihin liittyvään tutkimukseen. Vasta silloin, kun jalkaterän ja kengän yhteistoiminnasta tulee keskeinen osa podiatrien koulutuksessa ja käytännön työssä, heidän ammattinsa tärkeys korostuu. Ensimmäinen laki tehtäessä tutkimusta on objektiivisuus. Kengän ja jalkaterän yhteistoiminnan tarkastelun näkökulma tähän asti on kuitenkin ollut pääosin subjektiivista. Kenkiin liittyvät asiat on nopeasti ratkaisu, kun hyvän kengän käsite on yksinkertaistettu, edellyttäen sen olevan mielekäs, sopivakorkoinen ja sopivan kokoinen. Lähde: Rossi, William A 2001: Footwear: The primary cause of foot disorders. Part 2. Podiatry Management 2, 129-138....