Talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2011-2014

Talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2011-2014 Kainuun maakunta -kuntayhtymä Maakuntajohtajan ehdotus 15.11.2010

Talousarvio 2011 ja taloussuunnitelma 2011-2014 Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2010 C:12

Julkaisija Kainuun maakunta -kuntyhtymä PL 400 87070 Kainuu puh (08) 6155 41 kirjaamo@kainuu.fi Kannen kuva: Juulia Piirainen ISBN 978-952-5326-71-0 ISSN 1795-5653 Kajaani 2010

1 KAINUUN MAAKUNTAKOKEILU...6 2 TALOUDELLISIA TAUSTATIETOJA...10 2.1 Yleinen taloudellinen kehitys Suomessa...10 2.2 Kunnallistalouden kehitys...11 2.3 Kainuun kuntien talous...13 2.4 Kainuun väestönkehitys...17 2.5. Kainuun työllisyyden kehitys...21 2.6 Kainuun toimialojen kehitys...22 3. TALOUSARVIO JA -SUUNNITELMA 2011-2014...27 3.1 Talousarvion perusteita...27 3.1.1 Rahoituksen muodostuminen...27 3.1.2 Kuntien rahoitusosuuden kehitys...28 3.1.3 Talousarvion laskentaperusteet...31 3.1.4 Talouden tasapainottaminen...32 3.2 Maakunnan henkilöstö...34 3.3 Edunvalvonta toimintavuonna 2011...37 3.4 Käyttötalousyhdistelmä toimialoittain...46 3.5 Investoinnit...48 3.6 Tuloslaskelma...49 3.7 Rahoituslaskelma...52 3.8 Talousarvion sitovuus ja erityisohjeet...53 4 KÄYTTÖTALOUSOSA 2011 2014 TULOSALUEITTAIN...54 4.1 Maakuntavaltuusto...55 4.2 Tarkastuslautakunta, tarkastustoimi...59 4.3 Maakuntahallitus...61 4.4 Suunnittelu- ja kehittämisyksikkö...62 4.5 Yhteiset palvelut...65 4.6 Koulutustoimiala...69 4.6.1 Koulutustoimiala, lukiokoulutus...73 4.7 Sosiaali- ja terveystoimiala...77 4.7.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon johdon tuki...83 4.7.2 Ympäristöterveydenhuolto...87 4.7.3 Sairaanhoidon palvelut...91 4.7.4 Terveyden- ja sairaanhoitopalvelut...95 4.7.5 Perhepalvelut...101 4.7.6 Vanhuspalvelut...109 5 LIIKELAITOKSET...116 5.1 Kainuun ammattiopisto...116 5.2 Kainuun Työterveys...118 LIITTEET

6 1 KAINUUN MAAKUNTAKOKEILU Laki Kainuun hallintokokeilusta tuli voimaan 1.6.2003. Varsinainen kokeilu alkoi vuoden 2005 alusta. Kokeilu päättyy 31.12.2012. Maakuntakokeilun tarkoituksena on hankkia kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista - Kainuun kehittämiseen - peruspalvelujen järjestämiseen - kansalaisten osallistumiseen - kunnallishallintoon - valtion aluehallinnon toimintaan - maakunnan ja valtion keskushallinnon suhteeseen. Kokeilun tavoitteena on: - turvata palvelujen laatu ja saatavuus Kainuussa, vaikka väestökehitys toteutuisikin ennusteiden mukaisena - kehittämistoimien paremman osuvuuden takaaminen - kehittämistoimien yhdensuuntaisuuden parantaminen - nykyistä isompien ja vaikuttavampien kehittämishankkeiden aikaansaaminen - Kainuun asukkaiden osallistumismahdollisuuksien turvaaminen - väestön menettämisen pysäyttäminen ja - työpaikkojen lisääminen. Kokeilu sisältää kuntien vastuulla aiemmin olleista palveluista terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalitoimen palvelut lukuun ottamatta lasten päivähoitoa sekä lukiokoulutuksen, ammatillinen koulutuksen ja ammatillinen aikuiskoulutuksen. Maakunta vastaa myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta sekä maakuntasuunnittelusta ja maakunnan aluekehittämisestä. Maakunnan tehtävänä on päättää Euroopan yhteisön rakennerahastovarojen ja niiden vastinrahoituksen suuntaamisesta käyttötarkoituksiinsa. Valtion talousarviossa on koottu Kainuun kehittämisen kannalta merkittävä kansallinen rahoitus yhdelle momentille. Maakunnalle peruspalveluihin tuleva rahoitus ja kansallinen kehittämisrahoitus muodostavat maakunnan näkökulmasta hallinnon aloista riippumattoman yleiskatteellisen kokonaisuuden, jonka käytöstä maakunnan eri tarkoitukseen päättää maakunta. Ylintä päätösvaltaa maakunnan toimialaan kuuluvissa tehtävissä käyttää kokeilualueen asukkaiden yleisillä vaaleilla valitsema maakuntavaltuusto. Maakuntavaltuusto valitsee toimikaudekseen maakuntahallituksen, sosiaali- ja terveyslautakunnan ja koulutuslautakunnan. Lisäksi maakuntavaltuusto valitsee maakuntajohtajan valtuuston toimikaudeksi. Maakuntajohtaja toimii maakuntahallitusten puheenjohtajana hallituksen eri kokoonpanoissa.

7 Maakuntakokeilussa ovat mukana Kainuun kunnat (Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi) lukuun ottamatta Vaalan kuntaa. Kainuun hallintokokeilun seuranta Tampereen yliopiston Yhdyskuntatieteiden laitoksen toteuttama Kainuun hallintokokeilun arvioinnin loppuraportti (VM 20/2010) valmistui huhtikuussa 2010. Raportissa todetaan mm. että Kainuun hallintokokeilulla on saatu hyviä tuloksia peruspalvelujen järjestämisessä. Palvelut on pystytty turvaamaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti maakunnan asukkaille ilman merkittäviä heikennyksiä palveluverkossa tai palvelusisällöissä. Sen sijaan hallintokokeilun avulla ei ole onnistuttu vahvistamaan odotusten mukaisesti maakunnallista elinkeinopolitiikkaa tai aluekehitystä esimerkiksi väestökehitykseen vaikuttavalla tavalla. Kokeilulla on ollut vaikutuksia myös kunnallishallintoon. Kuntien rooli on kokeilun myötä muuttunut. Erityisesti se on vahvistunut elinkeinopolitiikassa. Tehtäväjako ja yhteistyö kuntien ja maakunnan välillä ovat osoittautuneet varsin toimiviksi eikä merkittäviä päällekkäisyyksiä kuntien ja maakunnan kesken ole havaittavissa. Sen sijaan kansalaisten vaikuttaminen ja osallistuminen ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja niiden osalta on luotettu edustuksellisen demokratian järjestelmiin. Uusia osallistumisen muotoja on kokeilun aikana ainakin toistaiseksi hyödynnetty varsin vähän. Kainuun mallin myönteiset vaikutukset palvelujen järjestämiseen ovat seurausta päätöksentekomallista, voimavarojen kokoamisesta ja rahoitusratkaisusta. Päätöksentekomalli: Suoralla vaalilla valittu maakuntavaltuusto saa mandaattinsa maakunnan asukkailta, mikä on etu verrattuna muihin kuntien yhteistyöjärjestelyihin. Kainuun mallissa päätöksenteko perustuu lähtökohtaisesti alueen ja sen asukkaiden kokonaisetuun, ei kuntien edustajien tekemään kuntien edunvalvontaan. Päätöksenteon ja järjestämisvastuun kokoaminen riittävän suurelle alueelle mahdollistaa myös kehittämispotentiaalin hyödyntämisen, palveluverkon maltillisen rationalisoinnin sekä palvelujen laadun ja saatavuuden turvaamisen. Voimavarojen kokoaminen toimintojen yhdistämisen kautta: Keskeisiä kustannuskasvun hillitsemiseen vaikuttaneita tekijöitä Kainuussa ovat olleet kehittämispotentiaalin ja kompetenssien kokoaminen kunnista maakuntaan sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden kokoaminen mahdollistaa myös asiakaslähtöisten palveluprosessien aikaansaamisen, mikä voi parantaa palvelujen vaikuttavuutta. Toisen asteen koulutuksen yhdistämisellä on niin ikään saatu aikaan synergiaetuja.

8 Rahoitusratkaisu: Rahoituksen perustuminen tulojen jakamiseen menojen jakamisen sijaan muuttaa toiminnan peruslogiikan perinteisestä suoritteisiin perustuvasta rahoitusmallista ja mahdollistaa siten kustannuskasvun hillitsemisen. Hallintokokeilun ajateltiin vahvistavan myös maakunnan aluekehitystä ja elinkeinopolitiikkaa. Tätä tavoiteltiin kokoamalla kehittämisrahoitus ja kehittämistä koskeva päätösvalta maakuntatasolle sekä lisäämällä itsehallintoa suhteessa valtionhallintoon. Toimintaympäristön haasteellisuus, resurssien niukkuus, demokraattisen päätöksenteon tasa-arvoon pyrkivä luonne sekä aluekehittämisen jääminen kuntayhtymän palvelurakenteiden kehittämisen ja sopeuttamisen varjoon ovat johtaneet siihen, että aluekehityksen osalta tavoitteita ei kokeilun aikana ole saavutettu. Itsehallinnon lisääminen ei aluekehittämisen osalta ole toteutunut, koska päätösten uudelleensuuntaaminen olisi edellyttänyt päätösvallan lisäksi myös valtion aluehallinnon keskeisten kompetenssien parempaa kytkemistä maakunnan organisaatioon. Kainuun hallintokokeilu vuoden 2012 jälkeen Tällä hetkellä voimassa oleva laki Kainuun hallintokokeilusta päättyy vuoden 2012 lopussa. Suomen hallitus valmistelee Kainuun hallintokokeilun jatkotoimet kainuulaisten esityksestä seurannan ja arviointitutkimuksen perusteella ja antaa tarvittavat hallituksen esitykset eduskunnalle vuoden 2010 aikana. Tähän liittyen valtiovarainministeriö on asettanut 19.2.2009 Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän toteuttamaan kokeilun seurantaa ja valmistelemaan päätöksentekoa kokeilun jälkeisistä järjestelyistä Kainuussa. Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän tehtävänä on: 1. toimia yhteydenpitäjänä arviointitutkimuksen tekijään; 2. kerätä riittävä aineisto kokeilun vaikutuksista ja etenemisestä kokeilun jatkoa koskevan päätöksenteon pohjaksi; 3. vertailla pysyvää järjestelmää varten erilaisia maakuntahallinnon rahoitusvaihtoehtoja, päätöksenteon ja palvelujen järjestämisvaihtoehtoja sekä maakunnan aseman järjestämisvaihtoehtoja alueiden kehittämisessä; 4. tehdä ehdotus maakuntahallinnon tehtävien järjestämisestä Kainuussa vuoden 2012 jälkeen; 5. tehdä ehdotuksia kokeilun mahdollisesta laajentamisesta ja syventämisestä; sekä 6. hoitaa muut valtiovarainministeriön sille määräämät tehtävät. Seurantaryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Silja Hiironniemi valtionvarainministeriöstä ja seurantaryhmän jäseniä ovat: Päivi Laajala, ylijohtaja, valtiovarainministeriö kuntaosasto Matti Väisänen, taloussuunnittelupäällikkö, opetusministeriö Carolina Sierimo, finanssisihteeri, sosiaali- ja terveysministeriö Sami Manninen, lainsäädäntöjohtaja, oikeusministeriö Tuula Manelius, lainsäädäntöneuvo, työ- ja elinkeinoministeriö

9 Kari Prättälä. lakiasiainjohtaja, Suomen kuntaliitto Esa Toivonen, strategiajohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymä Alpo Jokelainen, maakuntajohtaja, Kainuun maakunta -kuntayhtymä Raimo Piirainen, maakuntahallituksen I varapuheenjohtaja Timo Säkkinen, maakuntavaltuuston puheenjohtaja Raili Myllylä, toiminnanjohtaja, Kajaanin kaupunki Eila Valtanen, kaupunginjohtaja, Kuhmon kaupunki Seurantaryhmän sihteereinä toimivat kehittämispäällikkö Teemu Eriksson ja neuvotteleva virkamies Katja Palonen valtiovarainministeriöstä sekä strategiajohtaja Esa Toivonen Kainuun maakunnasta. Seurantaryhmä on asettanut seuraavat alatyöryhmät: 1. Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän alueiden kehitystehtäviä selvittävä alatyöryhmä, 2. Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän maakunnan päätöksentekoa ja tehtäviä selvittävä alatyöryhmä ja 3. Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän rahoitusjärjestelmää selvittävä alatyöryhmä. Seurantaryhmän toimikausi on 19.2.2009 31.12.2011. Seurantaryhmä on antanut 17.5.2010 valtiovarainministeriölle esityksen Kainuun hallintokokeilun jälkeisestä tehtävien järjestämisestä (VM 27/2010). Esityksen mukaan Kainuulle tulee luoda pysyväisluoteisella lainsäädännöllä mahdollisuus jatkaa. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti kuitenkin 23.9.2010, että Kainuun hallintokokeilulain voimassaoloa jatketaan neljällä vuodella vuoden 2012 jälkeen ja valtionvarainministeriö on valmistellut luonnoksen hallituksen esitykseksi laiksi Kainuun hallintokokeilun muuttamiseksi. Siinä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä kokeilulakia siten, että lain voimassaoloaikaa jatketaan vuoden 2016 loppuun ja kokeilualueen kunnille annetaan oikeus päättää osallistumisesta kokeilun jatkamiseen vuoden 2012 jälkeen. Lakiin on tarkoitus tehdä muun lainsäädännön muuttumisesta johtuvat tarpeelliset tekniset muutokset.

10 2 TALOUDELLISIA TAUSTATIETOJA 2.1 Yleinen taloudellinen kehitys Suomessa Suomen kansantalous on lähtenyt kasvuun kuluvan vuoden aikana. Viime vuonna tuotannon määrä väheni kahdeksan prosenttia. Kansainvälisen taantuman seurauksena Suomen vienti supistui vuonna 2009 peräti neljänneksen; myös tuonnin määrä väheni lähes saman verran. Maailmantalouden toipuminen alkoi viime keväänä muun muassa massiivisten elvytystoimien johdosta. Elpyminen on jatkunut kohtuullisen ripeänä ja erityisesti Suomen viennin kannalta tärkeiden maiden talous on kasvanut nopeasti. Kuluvalle vuodelle Suomen kokonaistuotannon kehityksestä tehdyt arviot olivat keväällä varovaisen toiveikkaita. Loppukesällä laadituissa ennusteissa kasvulukuja vuodelle 2010 on korotettu. Ennustelaitosten arviot tämän vuoden talouskasvusta liikkuvatkin nyt kahden ja yli kolmen prosentin haarukassa. Valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessaan esittämä arvio tälle vuodelle on kahden prosentin luokkaa. Vuotta 2011 koskevat tähän mennessä julkaistut ennusteet lähtevät noin kolmen prosentin tuotannon määrän kasvusta. Vuodelle 2011 arvioitu kokonaistuotannon taso on kuitenkin edelleen merkittävästi pienempi kuin vuoden 2008 kokonaistuotanto. Tuotannon kasvun odotetaan jäävän keskipitkälläkin aikavälillä tavanomaista suhdannekiertoa hitaammaksi muun muassa vaisuhkoksi ennustetun tuottavuuskehityksen johdosta. Kuluttajahintaindeksin vuosikeskiarvo oli vuonna 2009 samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Syinä kehitykseen olivat maailmanmarkkinahintojen laskun ohella asuntohintojen ja lainakorkojen aleneminen sekä yhä kiristyvä kilpailu. Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen lokakuussa 2009 laski hintatasoa. Alkoholijuomien ja tupakan valmisteverojen korotukset puolestaan nostivat hintatasoa. Valtiovarainministeriö arvioi kuluttajahintojen kohoavan vuonna 2010 keskimäärin 1,5 %. Kotimaiset kustannuspaineet ovat suhteellisen vähäiset kuluvan vuoden maltillisten palkkaratkaisujen johdosta. Arvonlisäveron korotukset heinäkuun alussa nopeuttavat kuluttajahintojen nousua. Ensi vuonna kuluttajahintojen arvioidaan kohoavan yli kaksi prosenttia. Palkansaajien yleinen ansiotaso kohosi viime vuonna keskimäärin nelisen prosenttia. Palkansaajien ansiotasoindeksin valtiovarainministeriö arvioi kohoavan tänä vuonna 2,6 prosenttia. Noin puolet noususta selittyy viime vuoden loppuun ajoittuneiden korotusten perinnöllä. Tänä vuonna tehdyt palkkaratkaisut ovat olleet melko maltillisia. Ensi vuotta koskevat palkkaratkaisut ovat osaksi avoinna. Ansiotason kehityksen ennustamista vaikeuttaa sopimusneuvottelujen eritahtisuus ja palkankorotusten eriaikaisuus eri sektoreilla sekä työmarkkinoiden ja yritysten reaktiot kokonaistaloudellisen tilanteen kehittymiseen. Valtiovarainministeriö on arvioinut vuoden 2011 keskimääräiseksi ansiotason nousuksi 2,8 %.

11 Työllisyys säilyi korkealla tasolla vuoden 2008 loppuun saakka. Selkeä käänne huonompaan tapahtui vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa. Viime vuonna työllisyystilanne heikkeni merkittävästi ja työttömyysaste nousi parisen prosenttia. Työllisyystilanne on heikentynyt edelleen vuonna 2010, mutta vähemmän kuin on pelätty. Työttömyysaste kohoaa tänä vuonna jonkin verran, mutta jäänee alle kymmenen prosentin. Työttömänä on kuluvana vuonna keskimäärin noin 230 tuhatta henkilöä. Talouden elpyessä työvoiman kysynnän arvioidaan kääntyvän nousuun ja työllisten määrä kasvanee ensi vuonna parisen prosenttia. Valtiovarainministeriö arvioi keskimääräisen työttömyysasteen olevan vuonna 2011 hieman yli kahdeksan prosenttia. (Lähteet: VM Suhdannekatsaus, Kuntaliitto). Kokonaistaloudelliset ennusteet ja taustaoletukset Lähde: Peruspalvelubudjetti 2011 Prosenttia: 2008 2009* 2010e 2011e 2012e 2013e 2014e BKT, määrän muutos 0,9-8,0 2,1 2,9 2,6 2,2 1,9 Palkkasumman muutos 6,5-1,0 2,5 4,5 4,5 4,1 3,8 Ansiotasoindeksin muutos 5,5 3,9 2,6 2,8 3,0 3,7 3,7 Työttömyysaste 6,4 8,2 8,6 8,2 7,9 7,5 7,0 Kuluttajahintojen m uutos 4,1 0,0 1,5 2,5 2,0 2,0 2,0 Kuntien kustannustason muutos 5,3 2,0 2,0 2,6 2,9 2,9 2,7 Valtionosuusindeksin muutos 5,2 3,9 2,6 1,6 2,9 2,9 2,7 Kuntien ansiotasoindeksin muutos 5,5 3,5 3,2 2,5 3,0 3,0 3,0 Kunta-alan työlliset, 1000 henk. (K ansanta louden tilin p idon m ukaa n) 461 458 455 455 455 455 455 2 2.2 Kunnallistalouden kehitys Kuntatalouden tila ja näkymät ovat selvästi paremmat kuin vielä keväällä arvioitiin. Kunnat korottivat veroprosenttejaan vuodelle 2010 koskien sekä kunnallisveroa että kiinteistöveroa. Velkaantuminen lisääntyi kuitenkin voimakkaasti. Kun kansantalouden ja työllisyyden kehitys on ollut ennakoitua myönteisempää, on kuntienkin veropohja kehittynyt ennakoitua paremmin. Kuntien verotuloarvioita ja ennusteita onkin voitu viime vuoden lopulta alkaen tarkistaa verotilitysten osalta parempaan suuntaan vuosille 2009 ja 2010. Tähän on vaikuttanut talouskehityksen ohella valtion ja kuntaveronsaajan jako-osuuksien muutokset 2008 ja 2009, jotka kertaluonteisina erinä ovat lisänneet ja lisäävät verotilityksiä vuosina 2009 ja 2010. Kunnallisveron muutos saattaa jäädä lievästi, arviolta 0,5 %, negatiiviseksi tänä vuonna, mutta paljon aiemmin ennakoitua vähemmän. Kokonaisuudessaan verotulot kasvaisivat arvion mukaan tänä vuonna vajaat 2 % yhteisöveron ja kiinteistöverojen huomattavan kasvun vuoksi.

12 Kuntatalouden ennakoitua parempaan kehitykseen on myös vaikuttanut toimintamenojen kasvun hillitseminen ja hidastuminen, joka on ollut mahdollista kustannustason aiempaa pienemmän kasvun vuoksi. Samalla säästötoimenpiteistä johtuen henkilöstön määrän kehitys kääntyi vuonna 2009 laskuun. Aiemmista arvioista poiketen kuntatalous on peruspalvelubudjetin mukaan ylijäämäinen vuosina 2010 2014. Tämä kuitenkin edellyttää kuntien toimintamenojen kasvun pysyvän hyvin maltillisena, eli selvästi viime vuoden 4 %:n tasoa alhaisempana. Arvioidulla investointitasolla kuntien viime vuosina nopeasti kasvanut velkaantuminen jatkuisi kuitenkin edelleen, vaikka vaikeasti ennakoitavaa investointitasoa onkin hieman kehitysarviossa alennettu. Kunta-alan ansiotasoindeksin arvioidaan kohoavan vuonna 2010 keskimäärin hieman yli kolme prosenttia. Tämä sisältää viime vuodelta siirtyvän palkkaperinnön ja kuluvan vuoden sopimuskorotukset. Kunta-alan palkkasumman arvioidaan kasvavan vuonna 2010 ansiotason kohoamista vähemmän eli noin 2,5 prosenttia, sillä palkkaa saavan henkilökunnan lukumäärä alenee jonkin verran viime vuoden tasosta. Koska helmikuun neuvottelutulos ei sisällä ensi vuotta koskevia mahdollisia sopimustarkistuksia, niin kunta-alan ansiotasoindeksin arviointi perustuu laskentatekniseen oletukseen ansiotason kehityksestä vuonna 2011. Tämän hetkisenä arviona voidaan lähteä siitä, että kunta-alan ansiotasoindeksi kohoaa ensi vuonna 2,5 %, joka on hieman vähemmän kuin arvioitu yleisen ansiotasoindeksin kohoaminen. Vuonna 2011 kunta-alan palkkasumma kasvanee 2,5 % eli saman verran kuin kunta-alan ansiotasoindeksi kohoaa. Kuntien verorahoituksen eli valtionosuuksien ja verotulojen yhteismäärän arvioidaan lisääntyvän peruspalvelubudjetissa tänä vuonna 4 % ja ensi vuonna 3,5 %. Kuntien kustannustason nousuksi arvioidaan vastaavasti 2 % ja 2,6 %. Valtionosuuksiin tehdään ensi vuodelle vain 1,6 %:n indeksikorotus, koska indeksikorotusta korjataan aiemmin ylimitoitetun indeksikorotuksen vuoksi. Kunnallisverotusta esitetään kevennettäväksi työtulovähennystä sekä eläketulovähennystä korottamalla siten, että tulotason nousu ja palkansaajamaksujen nousu eivät kiristä verotusta. Kevennykset kompensoidaan kunnille kuntakohtaisesti valtionosuuksia korottamalla. Valtiovarainministeriön oman laskelman mukaan sen budjettiesityksessä ehdottamat kuntien tehtäviä, valtionosuuksia sekä veroperusteita koskevat päätökset heikentäisivät kuntien rahoitusasemaa nettomääräisesti ensi vuonna noin 42 miljoonalla eurolla tämän vuoden talousarvioon (ml. lisätalousarviot) verrattuna. Negatiiviseen lopputulokseen vaikuttaa muun muassa se, että ministeriö esittää poistettavaksi kuluvalle vuodelle myönnetyn niin sanotun ylimääräisen 30 miljoonan euron valtionosuuden, jonka tarkoituksena oli se, että harvaanasutuille ja saaristokunnille tullut valtionosuuden 30 miljoonan euron valtionosuuslisäys ei tulisi muiden kuntien rahoitettavaksi.

13 Kuntien toimintamenojen arvioidaan kasvavan kuluvana ja ensi vuonna n. 3,5 %. Vuosien 2012-2014 menojen kasvuksi on arvioitu runsaat 4 %. Keskipitkän aikavälin menokehitys kuitenkin riippuu monesta asiasta, kuten tulevasta palkkakierroksesta, kuntien tehtävien muutoksesta sekä siitä miten kansantalous toipuu meneillään olevasta taantumasta ja miten rakenteellisissa uudistuksissa onnistutaan parantamaan tuottavuutta. Kuntien kohtaamat menopaineet ovat kuitenkin suuret sekä käyttötalouden että investointien osalta. Väestön ikärakenteen takia koulutusmenot supistuvat reaalisesti keskimäärin 0,5 prosenttia vuodessa vuoteen 2014 mennessä. Päinvastainen tilanne on terveyspalveluissa ja vanhusten tarvitsemissa palveluissa. Väestön ikärakenteen takia terveyspalvelumenot kasvavat lähivuosina noin 1,5-2,0 prosentin vuosivauhtia, jos eri-ikäiset käyttävät jatkossakin terveyspalveluja kuten vuonna 2010. Nopein menojen kasvu syntyy vanhusten tarvitsemissa palveluissa. 2.3 Kainuun kuntien talous Yhteenveto Kainuun maakunta -kuntayhtymän talouden kehityksestä vuosina 2005 2009 Maakuntakokeilun alussa yleiseksi talouden tavoitteeksi asetettiin ehto, että menojen kasvu ei saa olla tulojen kasvua suurempaa. Lisäksi ensimmäiselle valtuustokaudelle vuosille 2005 2008 asetettiin tätäkin tiukempi tavoite eli menojen kasvun puolittaminen aiempaan sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun verrattuna. Pyrkimyksenä oli helpottaa kuntien aiempina vuosina syntyneiden alijäämien kattamista.

14 Maakunta -kuntayhtymän toimintakulujen kasvu oli vuosilta 2005 2009 yhteensä keskimäärin 5,3 prosenttia vuodessa. Sosiaali- ja terveysmenojen valtakunnallinen vastaava keskiarvo oli vuosina 2005 2009 arviolta keskimäärin 7,0 prosenttia (ennakkotieto). Näin maakunnan toimintamenojen kasvu on ollut vuosittain keskimäärin n. 1,5 prosenttia alle valtakunnan keskimääräisen sosiaali- ja terveysmenojen kasvun. Kainuun kuntien sosiaali- ja terveysmenojen kasvu ennen kokeilun alkua vuosina 2002-2004 oli keskimäärin 7,4 prosenttia vuodessa. 10,0 9,0 Kainuun kuntien sote-menojen keskimääräinen kasvu (asukasluvulla painotettu) Kainuu maakunnan menojen kasvu (ilman liikelaitoksia) 8,0 7,6 7,4 menojen kasvu, prosenttia 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 6,4 6,8 2,2 5,3 4,4 5,8 6,3 5,3 Sosiaalija terveyden huollon toimintam enojen kasvu koko maassa 1,0 0,0 2005-2009 vuosikeskiarvo 2009 2008 2007 2006 2005 2002-2004 vuosikeskiarvo 2004 2003 2002 Mikäli maakunnan menojen kasvu olisi ollut vuosina 2005 2009 valtakunnan keskimääräisen kasvun suuruinen, menot olisivat olleet kumulatiivisesti yhteenlaskettuna n. 58 milj. euroa suuremmat kuin ko. vuosina toteutunut menojen kasvu oli. Jos vastaavasti kasvu olisi ollut Kainuun kuntien vuoden 2002-2004 keskimääräisen kasvun suuruinen eli 7,4 prosenttia, menot olisivat olleet n. 100 milj. euroa toteutunutta suuremmat. 1 000 2004 2005 2006 2007 2008 2009 Kumulatiivinen ero Menot 210 731 215 419 226 853 236 886 250 614 266 424 Kasvu-% 2,2 5,3 4,4 5,8 6,3 JOS KASVU 7,0 % (Kainuu) 210 731 225 482 241 266 258 155 276 225 295 561 ERO 0 10 063 14 413 21 269 25 611 29 137 100 493 Menot 210 731 215 419 226 853 236 886 250 614 266 424 Koko maan kasvu-% 4,7 % 6,1 % 5,6 % 8,8 % 5,5 % JOS KASVU (Koko maa) 210 731 220 635 234 094 247 203 268 957 283 750 ERO 0 5 216 7 241 10 317 18 343 17 326 58 444 Menot 210 731 215 419 226 853 236 886 250 614 266 424 Rahoituspohjan kasvu-% 2,6 % 6,0 % 5,8 % 9,3 % 5,4 % JOS KASVU (rahoitus) 210 731 216 210 229 183 242 475 265 025 279 337 ERO 0 791 2 330 5 589 14 411 12 913 36 034

15 Maakunnan tulopohjan perusteena oleva laskennallinen verorahoitus on kasvanut vuosina 2005 2009 keskimäärin 5,8 prosenttia vuosittain. Koska rahoitusprosentti määriteltiin erittäin tiukaksi ja vuosittain laskevaksi, maakunnan verorahoituksesta saama rahoitusosuus on kasvanut vuosina 2005 2009 keskimäärin 5,5 prosenttia. Näin kunnille on jäänyt verorahoituksen kasvusta mahdollisuus oman taloutensa kohentamiseen. 14,0 menojen ja tulojen kasvu, prosenttia 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Toimintamenot Koko maan sote-menot Rahoituspohja Kuntien rahoitusosuus 2005 2006 2007 2008 2009 2005-2009 vuosikeskiarvo Koska maakunnan saama rahoitusosuuden kasvu oli vuosina 2005-2007 menojen kasvua pienempää, syntyi maakunnalle rahoitusvajetta eli alijäämää yhteensä 17,4 milj. euroa eli 217 euroa asukasta kohti. Alijäämää on tämän jälkeen pystytty kaventamaan vuosina 2008 2009 siten, että katettava alijäämä oli vuoden 2009 lopussa enää 5,1milj. euroa eli 65 euroa asukasta kohden. Alijäämästä kunnat ovat kattaneet suoraan 1,7 milj. euroa. Yhteenvetona voidaan todeta, että hallintokokeilun viitenä ensimmäisenä vuonna on pystytty leikkaamaan maakunnan tehtäväksi siirrettyjen menojen kasvua keskimäärin enemmän kuin samana aikana tapahtunut tulojen kasvu on ollut. Näin asetettu taloustavoite on pääsääntöisesti saavutettu vaikka samanaikaisesti onkin syntynyt alijäämää. Syntynyt alijäämä kertoo enemmin rahoitusosuuden riittämättömyydestä kuin menojen kasvun hallitsemattomuudesta. Menojen kasvun puolittamisessa sen sijaan ei ole täysin onnistuttu. Yhteenveto koko Kainuun kuntatalouden kehityksestä vuosina 2005 2009 Koko Kainuun kuntatalouden tilaa tarkasteltaessa on otettava huomioon kuntien ja maakunnan muodostama kokonaisuus. Maakunta ja kunnat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, sillä maakunnan tulot perustuvat kuntien verotuloihin ja valtionosuuksiin.

16 Hallintokokeilulla on ollut vaikutusta Kainuun kuntien talouteen. Kuten kuviosta nähdään, Kainuun kuntien ja maakunnan yhteenlaskettujen vuosikatteiden yhteismäärä on parantunut selvästi vuosina 2004 2009. Vuosikatteiden yhteenlaskettu määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2004 vuoteen 2009. Vuonna 2004 Kainuun kuntien yhteenlaskettu vuosikate oli 91 euroa/asukas, kun se vuonna 2009 oli jo 419 euroa/asukas. Vuosikate on ollut jo kahtena vuonna peräkkäin suurempi kuin poistojen määrä. Edellisen kerran Kainuun vuosikate riitti kattamaan poistot (vuotta 2002 lukuun ottamatta) vuonna 1996. 450 400 euroa/asukas 350 300 250 200 Vuosikate, kunnat Vuosikate, kunnat+maaku nta Poistot /as 150 100 Vuosikate, kunnat (6000-10000) 50 0 1995 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 E 10 vuosi Kainuun kuntien ja maakunnan yhteenlaskettu alijäämä bruttona oli suurimmillaan vuoden 2007 lopussa eli yhteensä 41,6 miljoonaa euroa (525 euroa/ asukas). Osalla kunnista on ylijäämiä, näin nettoalijäämä oli vuonna 2007 36,3 miljoonaa euroa (458 euroa/asukas). Vuoden 2009 lopussa bruttoalijäämä oli 30,2 miljoonaa euroa (382 euroa/asukas) ja nettoalijäämä 21,4 miljoonaa euroa (270 euroa/asukas). Näin hallintokokeilun aikana tähän mennessä kuntatalouden alijäämäkierre on saatu katkaistua ja alijäämiä on pystytty pienentämään vuosina 2008 ja 2009.

17 200 100 0 2004 2005 2006 2007 2008 2009-100 euroa/asukas -200 Kuntien ylijäämät Maakunnan alijäämä Kuntien alijäämät Nettoalijäämät -300-400 -500-600 Suurin ongelma Kainuun kuntatalouden kannalta on väestön vähentyminen ja sen seurauksena suhteellinen tulorahoituksen vähentyminen ja edelleen palvelutuotantoon kohdistuvat kustannusten pienentämistarpeet. Väestön väheneminen Kainuussa noin prosentin vuosivauhdilla on aiheuttanut sen, että on jouduttu jo 1990 luvulta lähtien pelkästään keskittymään siihen, miten palvelutuotannon kustannukset saadaan sopeutettua tulorahoitukseen. Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtäminen 2005 alusta lukien kunnilta Kainuun maakunta - kuntayhtymän vastuulle on hillinnyt sosiaali- ja terveysmenojen kasvua. Jotta Kainuun kuntien ja maakunnan talouden kehitys saadaan pidettyä tulevaisuudessakin tasapainossa, se vaati joko reippaita ja rohkeita palvelurakenteen muutokseen tähtääviä toimenpiteitä tai tulopohjan kasvattamista. Tulopohjan kasvattaminen tapahtuu pääasiassa elinkeinoelämän kehittämisen kautta sekä valtionosuuksien kasvun avulla tai viimekädessä verojen korotusten kautta. 2.4 Kainuun väestönkehitys Kainuun väestömäärä vähenee edelleen (Kuva 1. ). Erityisesti tähän vaikutti kotimaan muuttotase, joka oli v. 2009-526. Kotimaan muuttotase on kuitenkin edelleen hidastunut. Maakunnan kokonaisväestö pieneni 529 henkilöllä. Yhteensä kainuulaisia oli v. 2009 lopussa 82634 (Taulukko 1.).

18 Väestö 92000 90000 89777 88000 86000 84000 82000 88473 87371 86573 85965 85303 85098 84718 84338 83958 84350 83779 83578 83160 82634 80000 78000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kuva 1. Kainuun väestönkehitys v. 2000 alkaen verrattuna Kainuun maakuntasuunnitelman väestöennusteeseen. Taulukko 1. Väestönkehitys Kainuussa v. 2009 sekä vertailu viimeisen vuosikymmenen keskimääräiseen kehitykseen väestönkehityksen eri tekijöiden mukaan. Vuosi Elävänä Kuol-Syntyneiden Tulo- Lähtö- Kotimainen Ulkomailta Ulkomaille Siirto- Väestön Väkiluvun Väkiluku syntyneet leet enemmyys muutto muutto muuttotase muuttaneet muuttaneet laisuus lisäys tarkistus 31.12. 1999 856 902-46 3 229 4 255-1 026 184 141 43-1029 39 91 081 2000 831 985-154 2 978 4 210-1 232 197 112 85-1301 -3 89 777 2001 763 920-157 3 322 4 553-1 231 177 100 77-1311 7 88 473 2002 768 1003-235 3 016 4 060-1 044 245 92 153-1126 24 87 371 2003 768 1003-235 3 226 3 912-686 223 88 135-786 -12 86 573 2004 743 918-175 3 325 4 034-709 346 75 271-613 5 85 965 2005 812 887-75 3 319 4 090-771 254 76 178-668 6 85 303 2006 751 1045-294 3 189 3 997-808 199 50 149-953 0 84 350 2007 785 963-178 3 398 4 072-674 324 49 275-577 6 83 779 2008 750 972-222 3 302 3 890-588 267 74 193-617 -2 83 160 2009 810 1011-201 3 176 3 702-526 264 66 198-529 3 82 634 10 v. keskim. 778 971-193 3225 4052-827 250 78 171-848 3 85739 erotus 32 40-8 -49-350 301 14-12 27 319 0-3105 Neljännesvuosittain Tilastokeskukselta saatavat maakunnalliset ja kuntakohtaiset väestönmuutostiedot kertovat, että koko Kainuun väestön väheneminen on hidastumassa, tosin edelleen hitaasti. Kuntakohtaisessa väestönkehityksessä nousee esille edelleen harvaan asutun maaseudun kehitys. Kajaanin seutukunta on pystynyt pitämään väestön vuoden 2005 tasolla.

19 102 100 98 96 94 92 90 88 86 100 99,7 31.12.2005 31.3.2006 99,8 99,6 99,4 99,4 99,4 98,6 97,9 99,4 97,4 99,4 99,3 97,2 99,2 96,3 99,3 96,0 99,3 95,6 99,1 95,4 99,0 98,8 94,7 98,7 94,2 98,8 93,9 98,8 93,8 98,8 98,8 98,5 93,0 92,7 92,3 92,2 91,3 30.9.2010 Kajaanin seutukunta Kehys-Kainuu 30.6.2006 30.9.2006 31.12.2006 31.3.2007 30.6.2007 30.9.2007 31.12.2007 31.3.2008 30.6.2008 30.9.2008 31.12.2008 31.3.2009 30.6.2009 30.9.2009 31.12.2009 31.3.2010 30.6.2010 Kuva 2. Kainuun seutukuntien väestönkehitys vuosineljänneksittäin suhteutettuna väkilukuun vuoden 2005 lopussa Kajaanin ja Kehys-Kainuun seutukunnissa (Indeksi 31.12.2005 = 100). Tilastokeskuksen väestö ennusteen (30.9.2009) mukaan Kainuu väestömäärä tulee edelleen laskemaan. Vähentyminen on ennusteen mukaan n. 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Väestöennuste 2009 1990 2000 2010 2020 2030 Kainuu 0-6 vuotiaat 8 748 6 481 5 377 5 341 5 043 7-16 vuotiaat 14 126 11 933 8 826 8 018 7 996 17-64 vuotiaat 62 290 56 179 50 413 42 949 39 081 yli 65 - vuotiaat 11 793 15 184 17 565 22 755 25 816 Kehys-Kainuu 0-6 vuotiaat 2 912 1 811 1 155 978 891 7-16 vuotiaat 4 980 3 762 2 393 1 776 1 614 17-64 vuotiaat 21 891 18 281 14 554 10 929 8 947 yli 65 - vuotiaat 4 290 5 648 6 370 7 932 8 603 Kajaani 0-6 vuotiaat 5 836 4 670 4 222 4 363 4 152 7-16 vuotiaat 9 146 8 171 6 433 6 242 6 382 17-64 vuotiaat 40 399 37 898 35 859 32 020 30 134 yli 65 - vuotiaat 7 503 9 536 11 195 14 823 17 213 96 957 89 777 82 181 79 063 77 936 Vuoteen 2030 mennessä suurin väestörakenteen muutos koetaan tarkastelluista alueista Kajaanin seutukunnassa, jossa erityisesti perusterveydenhuollon palveluita käyttävä ikäryhmä (65 74-vuotiaat) kasvaa noin puolella (54 prosenttia). Samaan aikaan koko Kainuussa elinkeinotoimintaan osallistuvan 17 64-vuotiaan aktiiviväestön määrä vähenee viidenneksellä (22 prosenttia). Kehys-Kainuuta tarkasteltaessa vuoteen 2030 mennessä sekä päivähoito- ja koulutuspalveluita käyttävän ikäryhmän (0 16-vuotiaat) määrä että aktiiviväes-

20 tön määrä vähenee kumpikin noin kolmanneksen. Kajaanin seudulla 0-16 - vuotiaiden ikäryhmä säilyy lähes muuttumattomana vuoteen 2010 verrattuna. Kainuun väestö 1990-2030 (lähde: Tilastokeskus) 120 000 100 000 väestö 80 000 60 000 40 000 20 000 yli 65 - vuotiaat 17-64 vuotiaat 7-16 vuotiaat 0-6 vuotiaat 0 1990 2000 2010 2020 2030 vuosi Kajaanin seutukunnan väestö 1990-2030 (lähde: Tilastokeskus) väestö 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 1990 2000 2010 2020 2030 vuosi yli 65 - vuotiaat 17-64 vuotiaat 7-16 vuotiaat 0-6 vuotiaat Kehys-Kainuun väestö 1990-2030 (lähde: Tilastokeskus) väestö 40 000 35 000 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1990 2000 2010 2020 2030 vuosi yli 65 - vuotiaat 17-64 vuotiaat 7-16 vuotiaat 0-6 vuotiaat

21 2.5. Kainuun työllisyyden kehitys (Lähde Työttömyys -osiossa: Kainuun työllisyyskatsaus, syyskuu 2010, Kainuun ELY-keskus, strategiapäällikkö Juha Puranen, www.mol.fi, tiivistelmä) Työttömyys painui Kainuussa jo taantumaa edeltävien lukemien alle. Elinkeinoelämän piristymisen myötä Kainuussa vallitsee nyt varsin hyvä työllisyyskehitys. Pari vuotta kestäneen taantuman vaikutus on nyt selvästi väistymässä työttömyysluvuista ja syyskuussa työttömyys painuikin jo taantumaa edeltävien lukemien alle. Työttömyys on kutistunut samalla myös jo kohti ennätyksellisen alhaisia lukemia, sillä nykyistä vähemmän työttömiä on Kainuussa ollut viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Kainuun työ- ja elinkeinotoimistoihin oli kirjoittautunut syyskuun lopussa 4 377 työtöntä työnhakijaa, mikä on 372 vähemmän kuin elokuussa ja peräti 580 eli 12 % vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömyys on vähentynyt Kainuussa ripeämmin kuin maassa keskimäärin. Työvoiman kysyntä on taas hienoisessa kasvussa, mutta se ei ole kuitenkaan vielä edellisten vuosien tasolla. Uutta työvoimaa tarvitaan eniten terveydenhuoltoon ja sosiaalialalle, kaupalliseen ja palvelutyöhön sekä yhä enenevässä määrin myös teollisuustyöhön. Syksyn hyvän työllisyyskehityksen myötä on odotettavissa, että työttömyys pysyttelee lokakuussa ja mahdollisesti vielä marraskuussa kutakuinkin nykyisellä tasolla, mutta kääntyy sen jälkeen Kainuun työmarkkinoille tavanomaisesta kausivaihtelusta johtuen melko jyrkkään kasvuun vuoden vaihteessa. Koko maassa työ- ja elinkeinotoimistoihin (TE-toimistoihin) oli rekisteröitynyt syyskuun lopussa kaikkiaan 243 062 työtöntä työnhakijaa, mikä on 13 785 vähemmän kuin elokuussa ja 22 722 vähemmän kuin vuosi sitten. Työnvälitystilaston työttömyysaste, eli työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta, oli syyskuun lopussa Kainuussa 11,8 %, Pohjois-Karjalassa 13,1 % ja Lapissa 12,4 %. Koko maassa työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta oli 9,1 %. Syyskuussa työttömyys väheni jälleen kaikissa Kainuun kunnissa, lukumääräisesti eniten Kajaanissa (-218), mutta suhteellisesti eniten Hyrynsalmella (- 20 %). Kajaanin seudulla työttömyyden vähennys oli 291 henkilöä, mutta Kehys-Kainuussa vähennys jäi 82 henkilöön. Myös vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna työttömyys väheni kaikissa Kainuun kunnissa. Työttömyyden väheneminen oli Suomussalmea lukuun ottamatta kaikissa muissa Kainuun kunnissa nyt ripeämpää kuin maassa keskimäärin. Suhteellisesti eniten työttömyys väheni vuoden takaisesta Paltamossa (-44 %) ja Ristijärvellä (-28 %).

22 Kuva 3. Työttömien työnhakijoiden määrä Kainuussa 2000 luvulla. Kuva 4. Työttömien työnhakijoiden osuus (%) työvoimasta syyskuussa 2010 Kainuun kunnissa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja koko maassa. 2.6 Kainuun toimialojen kehitys Yleistä 2000-luvun talouskehitys oli Kainuulle suotuisaa vuoden 2007 lopulle saakka. Silloin hiljalleen alkanut teollisuuden liikevaihdon laskeminen päättyi vuoden 2009 lopulla liikevaihdon romahtamiseen lopulta yli 60 prosentilla, kun se laski koko maassa hieman alle 40 prosentilla. Myös vienti, joka Kainuussa pääasiassa koostui paperiteollisuuden tuotteiden viennistä, laski samalla jaksolla

23 dramaattisesti. Kovalla kouralla Kainuulaista teollisuutta puraisseen laman vaikutukset näkyvät Kainuun elinkeinoelämässä pitkään. Kuva 5. Kainuun ja koko maan teollisuuden liikevaihdon kehitys 1/2002-03/2010 Kuva 6. Kainuun ja koko maan viennin kehitys 1/2005-03/2010 Suhdannetiedot päätoimialoilla Tuoreimmat tiedot toimialojen liikevaihtotiedoista saadaan sisäasiainministeriön Tilastokeskukselta tilaamista maakunnittaisista päätoimialojen suhdannetiedoista. Niiden tiedot perustuvat samaan liikevaihtoverojen tilitysaineistoon, kuin mistä myös Kainuun avainklustereiden suhdannetiedot on laskettu. Suhdannetietojen käyttämisen etuna muihin seurantamenetelmiin on tietojen tuoreus.

24 Päätoimialojen liikevaihdot ovat suhdannetietojen perusteella kasvaneet tuoreimman tiedon mukaan maaliskuussa 2010 edeltävien 12 kuukauden aikana erityisesti palveluissa (+8,6 %). Rakentamisen liikevaihto on kääntynyt laskuun jatkaen lievää laskuaan pitkän kasvukauden jälkeen. Kaupan liikevaihto kasvoi hieman koko 2000-luvun kestäneen kasvujakson jälkeen. Teollisuuden liikevaihdon lasku kääntyi paperiteollisuuden aiheuttaman shokin jälkeen lievään nousuun. Nousua oli jaksolla jo 2 %. Kuva 7. Kainuun päätoimialojen suhdannekehitys 1/2005-3/2010

25 Taulukko 2. Päätoimialojen liikevaihto Kainuussa ja toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto Kainuussa ja koko maassa, suhdannetiedot 1/2009-3/2010 Kainuu Kaikki toimialat Teollisuus Rakentaminen Kauppa Palvelut 2009 Tammikuu 96,6 53,3 144,1 111,6 127,6 Helmikuu 96,5 53,2 141,2 111,0 126,4 Maaliskuu 96,5 53,2 138,9 110,4 125,5 Huhtikuu 96,7 53,3 137,0 109,9 125,1 Toukokuu 96,9 53,4 136,1 109,4 125,0 Kesäkuu 97,2 53,5 136,7 109,1 125,4 Heinäkuu 97,4 53,6 136,8 109,0 126,1 Elokuu 97,9 53,7 136,7 109,0 126,9 Syyskuu 98,4 53,9 136,9 109,2 127,5 Lokakuu 99,2 54,2 135,6 109,4 128,1 Marraskuu 100,2 54,4 132,6 109,7 128,9 Joulukuu 101,3 54,7 130,4 109,9 129,9 2010 Tammikuu 102,5 54,9 129,9 110,1 131,2 Helmikuu 103,6 55,1 130,5 110,4 132,7 Maaliskuu 104,5 55,2 131,8 110,6 134,1 muutos, viimeinen vuosi 8,0 2,0-7,1 0,2 8,6 muutos, viimeiset 2 vuotta -17,5-59,1-21,5-4,4 5,8 muutos, viimeiset 3 vuotta 23,6 12,3 52,6 15,7 30,3 ka/v, viimeiset 3 vuotta 7,9 4,1 17,5 5,2 10,1 Koko maa, viimeinen vuosi 12,2 9,5 30,9 14,9 13,3 Taulukko 3. Päätoimialojen liikevaihto ja toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto Kainuussa ja koko maassa viimeisten kolmen vuoden aikana, suhdannetiedot 3/2007-3/2010. Kaikki toimialat Teollisuus Rakentaminen Kauppa Palvelut Kainuu, 3 v. 23,6 12,3 52,6 15,7 30,3 Koko maa, 3 v. -5,7 31,2 47,1 27,5 25,8 erotus 29,2-18,9 5,5-11,8 4,5 Suhdannetiedot kärkialoilla, vuosi 2009 Liikevaihto jatkoi alavireistä kehitystään Kainuun maakunnassa kaikilla laskennassa olevilla toimialoilla vuoden 2009 heinä-joulukuussa. Rajuinta alamäki oli metsä- ja puuteollisuudessa, jossa liikevaihto romahti peräti 53,6 prosenttia vuodentakaisesta. Myös metalliteollisuudessa pudotus oli jyrkkää liikevaihdon syöksyessä runsaat 32 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta. ICT- ja elektroniikkatoimialoilla liikevaihto supistui vajaat 22 prosenttia ja kaivannaistoiminnassakin hieman yli 10 prosenttia edellisvuodesta. Elämystuotannon toimialoilla liikevaihdon lasku jäi 2,3 prosenttiin, mikä on kuitenkin edelliseen vuosipuoliskoon nähden selvästi enemmän. Tammikesäkuussa 2009 vajaat 7 prosenttia edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta hidastunut elintarviketuotannon liikevaihdon kasvu pysähtyi kokonaan heinä-joulukuussa 2009. Henkilöstömäärän osalta merkittävintä pudotus oli liikevaihdon tavoin metsäja puuteollisuudessa, jossa vähennystä vuodentakaiseen kertyi 33,2 prosenttia. Toiseksi kiivainta henkilöstömäärän supistuminen Kainuussa oli me-

26 talliteollisuudessa, jossa pudotus ylsi 28,5 prosenttiin. Muilla toimialoilla henkilöstön vähennys oli huomattavasti vähäisempää; ICT- ja elektroniikkatoimialoilla henkilöstömäärä laski 9,7 prosenttia ja kaivannaistoiminnassa 7,8 prosenttia edellisvuoden heinä-joulukuusta. Elämystuotannon toimialoilla henkilöstömäärän vähennys jäi alle 2 prosenttiin ja elintarviketuotannossa alle 1 prosenttiin vuodentakaisesta. Suhdannekehitys Kainuun maakunnassa heinä-joulukuu 2009 Kaivannaistoiminta Metalli -28,5 % -32,1 % -7,8 % -10,1 % Elintarviketuotanto Mets ä ja puu -53,6 % -33,2 % -0,7 % 0,0 % Elämystuotanto ICT ja elektroniikka -21,8 % -1,8 % -2,3 % -9,7 % -65 % -55 % -45 % -35 % -25 % -15 % -5 % 5 % Muutosprosentti, heinä-joulukuu 2009 verrattuna edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan Liikevaihto Henkilöstömäärä Lähde: Tilastokeskus / Asiakaskohtainen suhdannepalvelu Kuva 8. Kainuun avainklustereiden suhdannekehitys loppuvuoden 2009 verrattuna loppuvuoteen 2008 Tuoreimmat suhdannetiedot 06/2010 vahvistuvat 16.11.2010.

27 3. TALOUSARVIO JA -SUUNNITELMA 2011-2014 3.1 Talousarvion perusteita 3.1.1 Rahoituksen muodostuminen Kainuun hallintokokeilusta annetun lain mukaan maakunta huolehtii maakunnan suunnittelusta, terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta ja koulutuksesta sekä niiden rahoituksesta siltä osin kuin nämä tehtävät kokeilulain mukaan kuuluvat maakunnan toimialaan. Maakunta huolehtii myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta, edistää yhteistyötä maakunnan kehittämisen kannalta keskeisten julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa ja valvoo maakunnan etuja. Lain mukaan peruspalveluiden rahoituksesta on sovittava Kainuun kuntien kesken kuntayhtymän perussopimuksessa. Perussopimuksen rahoituspykälää muutetaan valtionosuusuudistuksesta johtuen vuoden 2010 alusta lukien. Maksuosuuksien laskentaa varten on pystyttävä erottamaan toisistaan ns. yhden putken valtionosuusmalliin sisältyvät STM:n ja OPM:n valtionosuudet ja kunnan omarahoitusosuus. Yhden putken malliin siirtyvät STM:n valtionosuuden lisäksi perusopetus, esiopetus, taiteenopetus, kirjasto ja kulttuuri. Putken ulkopuolelle jäävät: kansalaisopisto, musiikkiopisto, nuorisotyö, liikunta, museot, teatteri sekä ylläpitäjämalliin kuuluvat oppilaitokset. Lisäksi rahoituspykälää muutetaan siten, että uusi valtionosuuden harvan asutuksen lisäosa otetaan mukaan laskelmaan ja kunnallisverotulot lasketaan kiinteällä 19.25 prosentilla, jolloin kuntien keskinäiset maksuosuudet eivät muutu mahdollisten veronkorotusten takia. Perussopimuksen muutetun rahoituspykälän mukaan kuntien maksuosuudet maakuntahallinnolle määritellään prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta. Laskennallinen verorahoitus sisältää verotulot (kunnallisverot, yhteisöverot ja kiinteistöverot), yleisen valtionosuuden, valtionosuuden harvan asutuksen lisäosan, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden ja verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen. STM:n valtionosuus erotetaan yhden putken mallista vähentämällä kunkin kunnan STM:n laskennallisesta valtionosuudesta omarahoitusosuus, joka lasketaan OPM:n ja STM:n laskennallisten kustannusten suhteessa. Jäsenkunnan maksuosuutta määriteltäessä valtionosuuksiin ei lasketa mukaan kuntien saamia Opetusministeriön myöntämiä ja maksamia opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia ja / tai -avustuksia, kunnan yleistä harkinnanvaraista rahoitusavustusta, kuntajaon muutoksen perusteella kunnille maksettavia yhdistymisavustuksia ja investointi- ja kehittämishankkeiden tukea.

28 Kunnallisverotulot lasketaan 19,25 veroprosentin mukaan, eikä se muutu kuntien mahdollisesti muuttaessa omia veroprosenttejaan. Kiinteistöverotulot lasketaan maakunnan keskimääräisillä verotuloilla painotetuilla veroprosenteilla lukuun ottamatta voimalaitosten kiinteistöverotuloa, joka lasketaan enintään 1,4 veroprosentilla. Yhteisöverotulot lasketaan todellisten maksuunpantujen verotulojen mukaisina. Verotulot lasketaan viimeisimmän valmistuneen verotuksen perusteella ja valtionosuudet kunkin talousarviovuoden mukaisina. Kainuun maakunnan toimintojen rahoituksessa sovellettiin siirtymäsäännöstä vuosina 2005 2008. Vuoden 2009 alusta lähtien sovelletaan täysimääräisesti rahoitusmallia, jossa kuntien maksuosuus määräytyy prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta siten, kuin yllä on esitetty. Maksuosuuden ennakko kannetaan kunkin varainhoitovuoden kuntien talousarviotietojen perusteella ja oikaistaan talousarviovuoden aikana sen jälkeen, kun lopulliset tiedot edellisvuoden verotuksesta ja kuluvan vuoden valtionosuuksista valmistuvat. Maksuosuus suoritetaan varainhoitovuoden aikana kuukausittain kahdessa erässä. Kuntien ja maakunnan toimintaympäristössä ja / tai rahoituksessa tapahtuvien suurten ja olennaisten lakimuutosten tai muiden seikkojen muutosten johdosta voidaan kuntien maksuosuuden määrittelyperusteet päättää uudelleen. 3.1.2 Kuntien rahoitusosuuden kehitys Kuntien maksuosuudet Kainuun maakunta -kuntayhtymälle määritellään prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta. Kainuun kuntien rahoitusosuus Kainuun maakunnalle ja sen kasvu määräytyvät rahoitusosuuden pohjana olevien verorahoituserien kehityksen perusteella. Valtionosuuksien kehitys on arvioitu suunnitteluvuosille yleisen taloudellisen kehityksen ja valtion peruspalveluohjelman 2011-2014 tietoihin perustuen. Verotulojen ennustamisessa on käytetty taustatietona Kuntaliiton verotulojen ennustamiskehikkoa ja kuluvan vuoden verotilitysten kehitystä kuukausittain. Kainuussa sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet ovat kasvaneet väestön ikääntymisen vuoksi hieman muuta maata enemmän. Yleinen valtionosuus on pienentynyt ja tulee edelleen pienentymään myös tulevina vuosina, mikäli väestön vähenemistä ei saada pysähtymään. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus turvaa verotulojen kompensaation tasausrajaan saakka, joka on tällä hetkellä 91,86 prosenttia maan keskimääräisistä verotuloista.

29 Verojen maksuunpanon kehitys Kunnallisveron maksuunpannut verotulot ovat vuosina 2007-2008 Kainuussa kasvaneet muuta maata hitaammin. Vuoden 2009 alustavien maksuunpanotietojen mukaan kunnallisverot vähenivät Kainuussa 1,2 % mutta kaikki verolajit yhteensä kasvoivat kuitenkin 2,0 %. Kasvuun vaikutti ratkaisevasti yhteisöverojen kuntaosuuden nostaminen tilapäisesti 22,03 prosentista 32,03 prosenttiin. Vuodelle 2010 veroprosenttiaan nostivat Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Sotkamo ja Suomussalmi siten, että maakunnan keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi 19,2 prosentista 20,0 prosenttiin. Tämän vaikutus kunnallisverokertymään on noin 4 prosenttia. Kuluvan vuoden 2010 verojen maksuunpanon ennustetaan kasvavan n. 2 prosenttia. Vuoden 2010 alusta lukien kunnallisveron korotukset eivät vaikuta kuntien maksuosuuksiin vaan kunnallisverotuotto lasketaan kaikille kunnille kiinteällä 19,25 prosentilla. Tämän vaikutus on otettu huomioon laskennallisessa veropohjassa ja näin varsinainen veropohja ilman veroprosenttien korotusta ei kasva ollenkaan. Laskennallisten verojen maksuunpanon kehitys Suunnitteluvuosi 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 KUNNALLISVERO 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kainuu 6,0 6,3-0,9-0,2 2,5 3,0 4,0 Koko maa 7,6 6,5-1,2 2,4 4,2 4,7 4,6 KIINTEISTÖVERO 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kainuu (maakunnan osuus) 7,4 5,4-0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 Koko maa 7,5 5,9 22,7 1,9 1,9 1,9 3,1 YHTEISÖVERO 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kainuu 13,8-27,7 23,9 10,0 5,0-25,0 5,0 Koko maa 19,1-22,5 15,7 12,7 7,5-26,2 7,1 Yhteensä muutos-% 6,7 3,2 0,6 0,6 2,5 0,6 3,9 Kuntien verotulojen maksuunpano valmistuu kunnallisveron ja yhteisöveron osalta aina verotusvuotta seuraavan vuoden lokakuun loppuun mennessä. Kiinteistöverotulojen maksuunpano tapahtuu kunkin talousarviovuoden elokuun loppuun mennessä. Valtionosuuksien kehitys Valtionosuusjärjestelmä uudistui vuoden 2010 alusta. Uudistukseen liittyvät valtionosuudet siirtyvät pääosin valtiovarainministeriön hallinnoimiksi. Kunnan peruspalvelujen valtionosuus, ns. yhden putken valtionosuus, muodostuu seuraavista perusteista ja kustannuksista: - yleisen osan määräytymisperusteet (nykyinen yleinen valtionosuus) - sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset - esi- ja perusopetuksen sekä kirjaston laskennalliset kustannukset - taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet ja - erityisen harvan asutuksen, saaristokuntien ja saamelaisten osuuden mukaan lisätyn valtionosuuden määräytymisperusteet.

30 Lisäksi järjestelmään kuuluu nykyiseen tapaan verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, jolla valtionosuutta lisätään tai vähennetään. Uudistuksen voimaantuloon liittyvällä järjestelmämuutoksen tasauksella korjataan kunnittain uudistuksesta aiheutuvat muutokset. Laskettu menetys lisätään valtionosuuteen ja laskettu lisäys vähennetään siitä toistaiseksi vuosittain. Maakunnan rahoitusosuuden pohjana olevat valtionosuudet kasvavat vuonna 2011 alustavien tietojen mukaan yhteensä vain 1,6 milj. euroa eli yhden prosentin vuodesta 2010. STM:n valtionosuus kasvaa 2,7 milj. euroa ja valtionosuuksien kompensaatiot kasvavat 0,9 milj. euroa. Kainuun verotulojen määrä asukasta kohti vuosina 2008-2009 lähenee valtakunnan keskimäärää siten, että verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus pienenee 2,2 milj. eurolla. Lisäksi peruspalveluiden harvan asutuksen lisäosan piiriin tulee Hyrynsalmi Puolangan, Ristijärven ja Suomussalmen lisäksi. Lisäosa on yhteensä 3,9 milj. euroa. Talousarvion laadinnassa on käytetty oheisen taulukon mukaisia oletuksia valtionosuuksien kehityksestä: YLEINEN VO + MUUT 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kainuu -0,2 0,3 130,5 5,5 1,3-0,3-0,3 Koko maa 2,0 2,0 90,7 2,0 2,0 2,0 2,0 STM 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kainuu 17,3 8,7 2,1 2,3 3,0 3,0 3,0 Koko maa 17,0 10,5 4,0 2,0 3,0 3,0 3,0 TASAUS 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kainuu 5,4 8,4 1,3-7,0 0,0 0,0 0,0 Koko maa 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 Yhteensä muutos-% 13,6 8,8 9,4 0,9 2,2 2,1 2,1 Verorahoituserien kehitys 2010-2014 1 000 2010 Muutos % 2011 Muutos % 2012 Muutos % 2013 Muutos % 2014 Muutos % Yleinen 7 171-1 640-18,61 6 792-379 -5,29 6 724-68 -1,00 6 657-67 -1,00 6 590-67 -1,00 Harva-asutus 3 310 3 310 3 921 611 18,46 6 012 2 091 6 012 0 6 012 0 Vo-lisäykset 9 831 9 831 10 713 882 8,97 8 972-1 741 8 972 0 8 972 0 STM 113 792 2 294 2,06 116 462 2 670 2,35 119 956 3 494 3,00 123 555 3 599 3,00 127 261 3 707 3,00 Tasaus 31 168 384 1,25 28 985-2 183-7,00 28 985 0 0,00 28 985 0 0,00 28 985 0 0,00 Valtionosuudet 165 272 14 179 9,38 166 873 1 601 0,97 170 649 3 776 2,26 174 180 3 531 2,07 177 820 3 640 2,09 Tulovero 189 800-1 464-0,77 189 518-282 -0,15 194 256 4 738 2,50 200 084 5 828 3,00 208 087 8 003 4,00 Kiinteistövero 12 892-120 -0,92 12 892 0 0,00 13 150 258 2,00 13 413 263 2,00 13 681 268 2,00 Yhteisövero 16 635 3 016 22,15 18 299 1 664 10,00 18 847 549 3,00 14 136-4 712-25,00 14 842 707 5,00 Verot 219 327 1 432 0,66 220 709 1 382 0,63 226 253 5 545 2,51 227 632 1 379 0,61 236 610 8 978 3,94 Rahoituspohjan kasvu 384 599 15 611 4,23 387 582 2 983 0,78 396 902 9 321 2,40 401 812 4 910 1,24 414 431 12 618 3,14 Maksusosuuden kasvu 230 759 8 998 4,06 236 700 5 940 2,57 243 932 7 232 3,06 251 224 7 292 2,99 258 729 7 505 2,99 Rahoitus-% 60,0 61,1 61,5 62,5 62,4 Maakunnan ja kuntien välillä käydään vuosittain neuvottelut kuntien palvelutarpeista, maakunnan tarjoamien palveluiden rakenteesta ja maksuosuudesta. Neuvottelut pidettiin 28.5.2010 ja jatkoneuvottelut 8.10.2010. Neuvotteluissa