Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa 11 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.2 Väestö 13 1.2.1 Ikä- ja sukupuolirakenne 13 1.2.4 Kieliryhmät 15 1.2.5 Maantieteelliset erot 15 1.2.6 Koulutustaso 16 1.2.10 Ulkomaalaiset Suomessa 18 1.3 Talous ja työvoima 19 1.3.1 Bruttokansantuote 19 1.3.2 Julkinen talous ja valtion velka 20 1.3.4 Kuluttajahinnat ja inflaatio 21 1.3.5 Työvoima 21 1.3.9 Elinkeinorakenne 24 1.3.10 Työttömyys 26 1.3.14 Pitkäaikaistyöttömyys 28 1.3.16 Nuorisotyöttömyys 30 Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31 2.1 Taustaa 31 2.2 Peruskoulu ja esiopetus 31 2.3 Toisen asteen koulutus 33 2.4 Kolmannen asteen koulutus 35 Luku III: Ammatillisen koulutuksen järjestelmä 39 3.1 Ammatillisen koulutuksen historiallisesta kehityksestä Suomessa 39 3.1.1 Taustaa 39 3.1.5 Kehitys vuoden 1945 jälkeen 39 3.1.7 Ammatillisen koulutuksen uudistaminen 1970- ja 1980-luvulla 40 3.1.12 Ammatillisen koulutuksen tavoitteita ja arvoja 41 3.1.14 Nuorisoasteen koulutuskokeilu 41 3.1.17 Ammattikorkeakoulut 42 3.1.19 Aikuiskoulutus 42 3.1.25 Hallinto 44 3.1.28 Lainsäädäntö 45 3.2 Nuorten ammatillinen koulutus 46 3.2.1 Johdanto 46 3.2.2 Koulutuslohkot ja -alat 47 3.2.3 Tutkinnot 48 3.2.4 Toisen asteen tutkinnot 50 3.2.5 Opistoasteen tutkinnot 52 3.2.6 Ammattikorkeakoulututkinnot 55 3.2.7 Opetussuunnitelmat 55 3.2.8 Harjoittelu 57 3.2.9 Opiskelija-arviointi 58 3.2.10 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen 58 3.2.11 Opinto-ohjaus 60 3.2.12 Opiskelijoiden taloudellinen tukijärjestelmä 61 3.2.13 Ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet 63 3.2.14 Oppilaitokset ja opettajat 66 3.3 Aikuiskoulus 70 3.3.1 Aikuiskoulutusjärjestelmä 70 3.3.2 Aikuisten ammatti- ja kielitutkinnot 72 Ammattitutkinnot 73 Kielitutkinnot 75
Luku II Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 2.1 Taustaa 31 2.1.1 Muodollinen koulutus sai Suomessa alkunsa 1100-luvulla, kun maa liitettiin Ruotsiin ja samalla katolisen kirkon valtapiirin. Koulutuksen järjesti kirkko, jonka piirissä tarvittiin muodollista koulutusta. Koulutus kosketti kuitenkin vain pientä osaa koko väestöstä. Vasta 1600-luvulla koko väestö kytkettiin kristillisen kansanopetuksen piiriin. Kansan- eli perusopetuksen järjestämisen lisäksi luotiin oppikouluverkosto. Korkean asteen koulutusta järjestämään perustettiin yliopisto vuonna 1642 Suomen tuolloiseen pääkaupunkiin Turkuun. 2.1.2 Sääty-yhteiskunnan koulutusjärjestelmä säilytti peruspiirteensä aina 1800-luvun jälkipuolelle asti, jolloin koulutusjärjestelmä uudistui: vuonna 1868 koulutuksen järjestäminen erotettiin kirkon valvonnasta ja seuraavana vuonna perustettiin Koulutoimen ylihallitus. Hiukan aikaisemmin annetulla kansakouluasetuksella oli päätetty osoittaa valtion varoja kansakoulujen tarpeisiin. Pääosan kansakoulujen menoista maksoivat kunnat, mutta tästä huolimatta köyhiinkin kuntiin perustettiin kansakouluja vilkkaasti 1800-luvun lopun vuosikymmeninä. Myös oppikouluja perustettiin lisää ja vuosisadan loppua kohden sekä oppikoulu että yliopisto alkoivat avautua yhä laajemmille kansalaispiireille. 2.1.3 Kansakoulun jälkeistä jatko-opetusta järjestettiin myös oppikoulujen ulkopuolella. Jatko-opetuksen järjestämiseksi ja tarjoamiseksi perustettiin lukuisia yksityisiä kansanopistoja, jotka rahoitettiin lahjoitus- ja keräysvaroin. Myöhemmin ne saattoivat saada valtion tukea varsinkin ammatillisten kurssien järjestämiseen. Peruslinjaltaan kansanopistot olivat yleissivistäviä laitoksia, mutta monet niistä saivat käytännössä ammattikoulun luonnetta. 2.1.4 Koulutusjärjestelmä pysyi tämän jälkeen perusrakenteeltaan muuttumattomana lähes sadan vuoden ajan. Koulunkäynti kyllä laajeni, mutta 1860-luvulla luotu järjestelmä säilyi 1960- ja 1970-luvulle saakka. Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan kaikkien kouluikäisten oli hankittava kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Käytännössä tämä merkitsi kansakoulun käymistä. Kansakoulusta oli mahdollisuus siirtyä joko työelämään, ammattikouluun tai oppikouluun. Oppikoulusta taas oli mahdollista siirtyä edelleen yliopistoon. 2.2 Peruskoulu ja esiopetus 2.2.1 1960- ja 1970-luvulla koulujärjestelmää uudistettiin. Vuonna 1968 säädettiin koulujärjestelmän perusteita koskeva laki, jolla päätettiin toteuttaa peruskoulu. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin vuosina 1972-1977. Järjestelmän toteutus aloitettiin maan pohjoisosasta, josta siirryttiin asteittain kohti etelää. Kulu II Suppea kuvaus Suomen
Luku II 32 2.2.2 Peruskoulu on yhdeksänvuotinen. Kuusi alinta vuosiluokkaa muodostaa ala-asteen ja kolme ylintä yläasteen. Oppivelvollisuus on täytetty, kun oppilas on suorittanut peruskoulun oppimäärän. Kyseessä ei ole varsinainen koulupakko, sillä lapsi voi saada vastaavat tiedot ja taidot muullakin tavoin. Käytännössä kuitenkin lähes jokainen suomalainen käy peruskoulun. Peruskoulun aloittaa vuosittain 60 000-65000 lasta. 2.2.3 Oppilaat aloittavat peruskoulun tavallisesti seitsemän vuoden iässä. Sitä ennen he voivat saada vuoden ajan esiopetusta. Esiopetusta annetaan vapaaehtoisena sekä päiväkodeissa että peruskouluissa. Suomessa lasten päivähoitoa ja kuusivuotiaiden esikoulua säätelee laki, jonka toteutuksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Päiväkodit antavat vapaaehtoisen mahdollisuuden kuusivuotiaille esiopetukseen, jonka tarkoituksena on antaa lapsille valmiuksia varsinaisen koulunkäynnin aloittamiseen. Kaikista kuusivuotiaista noin 59% käyttää tätä mahdollisuutta. Kun esiopetusta annetaan kouluissa, toiminnasta vastaa opetusministeriö. Koko ikäluokasta kuitenkin vain 2% käyttää tätä mahdollisuutta. Opetuksen sisällöllinen kehittäminen on tapahtunut tiiviissä yhteistyössä opetus- ja sosiaaliviranomaisten kesken. 2.2.4 Useimmissa Euroopan maissa lasten koulunkäynti alkaa aikaisemmin kuin Suomessa: EU-maista vain Ruotsissa ja Tanskassa lapset aloittavat koulun seitsemänvuotiaina. Suomessakin on keskusteltu koulun aloittamisiän alentamisesta. Keväällä 1995 tehdyn selvityksen mukaan noin 70% työikäisistä suomalaisista oli sitä mieltä, ettei lasten koulunkäynnin aloitusta tulisi aikaistaa. Opetushallinnon kanta on ollut päinvastainen. 2.2.5 Peruskoulun opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Saamelaisten kotiseutualueella - Suomen pohjoisosassa - voi kuitenkin olla opetuskielenä saame. Opetuskielenä voidaan käyttää muutakin kuin koulun opetuskieltä, jos se on opetuksen kannalta tarkoituksenmukaista. 2.2.6 Peruskoulu on oppilaille maksuton. Suomessa kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille peruskouluopetusta tai tarjoamaan tilaisuuden vastaavaan opetukseen. Peruskouluista, joita Suomessa on yhteensä noin 4 500, on kuntien ylläpitämiä 99 % ja loput yksityisten ja valtion ylläpitämiä. Ruotsinkielisiä peruskouluja on Suomessa noin 350. 2.2.7 Suomessa valtioneuvosto päättää peruskouluissa annettavan opetuksen tuntijaosta sekä hyväksyy kieltenopetuksen yleissuunnitelman. Opetushallitus, joka on opetusministeriön alainen opetuksen kehittämisvirasto, laatii peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Kunta laatii peruskoulua varten opetussuunnitelman. 2.2.8 Harvaan asutuilla alueilla kouluverkko on pyritty rakentamaan niin, että ainakin ensimmäiset kouluvuotensa lapset voisivat käydä mahdollisimman lähellä kotiaan. Lasten määrä syrjäkylissä on kuitenkin laskenut niin, että varsinkin Pohjois- ja
Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä Itä Suomessa lapsia kuljetetaan kouluun pitkienkin matkojen päästä. Pisimmät koulumatkat peruskoulun yläasteella voivat olla jopa 60-70 kilometriä. 33 2.3 Toisen asteen koulutus 2.3.1 Peruskoulusta siirrytään noin 16 vuoden iässä toiselle asteelle joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, josta kerrotaan yksityiskohtaisemmin luvussa 3. Peruskoulun jälkeen noin 90 prosenttia ikäluokasta jatkaa opiskelua toisen asteen koulutuksessa - lukiossa (55 %) tai ammatillisissa oppilaitoksissa (31 %). Hakeutuminen vaihtelee jonkin verran alueittain. Varsinkin pääkaupunkiseudulla hakeudutaan lukioihin selvästi keskimääräistä enemmän. Kuvio 14. Vuonna 1994 peruskoulun päättäneiden sijoittuminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen Peruskoulun 9. luokkalaisia vuonna 1994 64 500 Lukio 55% Ammatilliset oppilaitokset 31% Kansanopistot 1% Peruskoulun 10. luokka 5% Ei jatkanut opiskelua välittömästi 8% LÄHDE OPETUSHALLITUS Kulu II Suppea kuvaus Suomen
Luku II 34 2.3.2 Suomessa on noin 450 päivälukiota joista ruotsinkielisiä on 35. Päivälukioiden lisäksi on noin 50 aikuislukiota tai päivälukion aikuislinjaa. Osalla lukioista saattaa olla erityistehtäviä ja ne saattavat olla opetusohjelmaltaan esimerkiksi urheiluun painottuneita. Seitsemällä lukiolla on myös IB-linja (International Baccalaureat - IB) ja niissä voi suorittaa kansainvälisen ylioppilastutkinnon. Lukiois-ta on kuntien ylläpitämiä noin 92 % ja 8 % on yksityisiä tai valtion oppilaitoksia. 2.3.3 Lukion opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Saamelaisten kotiseutualueella voi opetuskielenä olla myös saame. Lukiossa opiskelu on pääosin maksutonta. Valtioneuvosto päättää Suomessa lukiossa annettavan opetuksen tuntijaosta sekä hyväksyy kieltenopetuksen yleissuunnitelman. Opetushallitus laatii kaikille lukioille yhteiset opetussuunnitelman perusteet, joiden perusteella lukioiden ylläpitäjät hyväksyvät kullekin lukiolle oman opetussuunnitelman. 2.3.4 Lukio antaa yleissivistävää opetusta, joka on tarpeen korkeakouluopintojen tai ammatillisten kolmannen asteen opintojen aloittamiseksi. Lukio rakentuu peruskoulun oppimäärälle. Vuonna 1994 voimaan tulleen lain mukaan lukiot voivat halutessaan siirtyä luokattomaan opetukseen. Lukion oppimäärä säilyy kolmena vuotena, mutta sen voi suorittaa 2-4 vuodessa. Yli 90 % oppilaista suorittaa lukion kolmessa vuodessa. Jotkut oppiaineet voidaan suorittaa tenttimällä. Näin lukio tulee opiskelutyyliltään lähemmäksi korkeakouluja. Lukioopintojen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto, joka tuottaa yleisen jatkoopintokelpoisuuden. Siihen osallistuu vuosittain noin 30 000 opiskelijaa. 2.3.5 Lukiosta siirrytään joko yliopistoihin tai ammatilliseen koulutukseen. Ylioppilaista siirtyy ammatilliseen koulutukseen noin kaksi kolmasosaa ja yliopistoihin noin yksi kolmasosa. Ammatillisen koulutuksen kautta on myös mahdollista päästä yliopistoihin - myös niiden, jotka ovat aloittaneet ammatillisen koulutuksen peruskoulupohjalta. Yliopistoihin hyväksytyistä on kuitenkin yli 95 % ylioppilastutkinnon suorittaneita.
Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 2.4 Kolmannen asteen koulutus 35 2.4.1 Kolmannen asteen koulutus jakautuu yliopistolliseen ja eiyliopistolliseen sektoriin. Eiyliopistollista sektoria edustavat ammattikorkeakoulut, jotka esitellään tarkemmin jäljempänä (luku 3.2.6.). Yliopistolliseen sektoriin kuuluvat tiede- ja taidekorkeakoulut, joita Suomessa on yhteensä 20. Näissä on yhteensä 131 000 opiskelijaa. Yliopistot ovat valtion rahoittamia ja suoraan opetusministeriön toimivaltaan kuuluvia. Niissä voidaan suorittaa perus- ja jatkotutkintoja ja harjoittaa tutkimusta. Yliopistoilla on suhteellisen suuri sisäinen päätäntävalta. 2.4.2 Tiede- ja taidekorkeakoulujen määrää lisättiin voimakkaasti 1970-luvulla, jolloin korkea-asteen koulutusta laajennettiin voimakkaasti. Samalla rakennettiin alueellisesti kattavampaa korkeakouluverkostoa, ja yliopistoja hajasijoitettiin maakunnallisiin keskuksiin maan eri alueiden tasapainoisen kehityksen varmistamiseksi. 2.4.3 Suomen yliopistoista ja korkeakouluista kymmenen on perinteisiä monitieteisiä yliopistoja, kymmenessä annetaan erikoistunutta koulutusta kaupan, hallinnon, tekniikan, arkkitehtuurin, eläinlääketieteen ja eri taiteiden alalla. Yliopisto-opetukselle on tunnusomaista tutkimuksen ja opetuksen tiivis kytkeytyminen toisiinsa. 2.4.4 Yliopistolaitoksen piirissä on parhaillaan tapahtumassa tutkinnonuudistus, joka aloitettiin vuonna 1994. Yliopistollisen peruskoulutuksen rakenne uudistetaan pääsääntöisesti kaksiportaiseksi siten, että lähes kaikilla tieteenaloilla tulee olemaan alempi korkeakoulututkinto, joka vastaa kansainvälistä Bachelor-tasoa, ja ylempi korkeakoulututkinto, joka vastaa kansainvälistä Master-tasoa. Jatkotutkintoina tulisivat edelleen olemaan lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Kulu II Suppea kuvaus Suomen
Luku II 36 Kuvio 15. Suomen koulutusjärjestelmä TYÖELÄMÄ 19 Tiede- ja taidekerkeakoulut Ammattikorkeakoulut 19 Lukiot Ammatilliset oppilaitokset 16 16 15 14 13 Yläaste Peruskoulut 7 Ala-aste 6 Esiopetus
Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä Kuvio 16. Suomen ammatillisen koulutuksen lainsäädännöllinen kehitys pääpiirteittäin 37 1939 Ammattikoululaki 1958 Ammattikoululain muutos 1959 1964 1965 Laki ammattikasvatushallituksesta 1965 Laki työllisyyttä edistävästä ammattikurssitoiminnasta 1966 1967 Laki ammatillisista pätevyystutkinnoista 1967 Laki oppisopimuskoulutuksesta 1968 1974 1975 Laki kehitysalueiden ammatillisen koulutuksen edistämisestä 1976 Laki työllisyyskoulutuksesta 1977 1978 Laki keskiasteen koulutuksen uudistamisesta 1979 1982 1983 Laki ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta 1984 1985 1986 Laki ammatillisten oppilaitosten opintososiaalisista eduista 1987 Laki ammatillisista oppilaitoksista 1988 1989 1990 Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista 1990 Laki työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta 1990 Laki ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista 1991 Laki nuorisoasteen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista 1992 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 1992 Laki oppisopimuskoulutuksesta 1992 Kansalaisopistolaki 1993 Laki valtionosuutta saavista kansanopistoista 1993 Opintokeskuslaki 1994 Ammattitutkintolaki 1994 Laki yleisistä kielitutkinnoista 1994 Opintotukilaki 1995 Laki ammattikorkeakouluopinnoista 1996 Laki ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksesta LÄHDE OPETUSHALLITUS Kulu II Suppea kuvaus Suomen
38 Luku II