KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 10.12.2012 COM(2012) 737 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE vuoden 2008 viinialan uudistuksen toteuttamisesta saadusta kokemuksesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 184 artiklan 8 kohdan mukaisesti {SWD(2012) 415 final} FI FI

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE vuoden 2008 viinialan uudistuksen toteuttamisesta saadusta kokemuksesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 184 artiklan 8 kohdan mukaisesti 1. JOHDANTO Vuonna 2008 hyväksytyn ja 22 päivänä lokakuuta 2007 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1234/2007 1, jäljempänä maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskeva asetus, sisällytetyn viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen 2 tavoitteena on parantaa EU:n viinintuottajien kilpailukykyä. Uudistus suunniteltiin kaksivaiheiseksi. Aluksi oli tärkeää päästä markkinatasapainoon luopumalla asteittain interventiotoimenpiteistä ja toteuttamalla kolmivuotinen raivausjärjestelmä. Toisessa vaiheessa vuodesta 2012 lähtien keskitytään EU:n viinintuottajien kilpailukykyä parantaviin välineisiin, kuten viinitilojen rakenneuudistus, uusiin lajikkeisiin siirtyminen, investoinnit ja kolmansissa maissa tapahtuvat menekinedistämistoimet. Näitä toimenpiteitä hallinnoidaan kansallisten tukiohjelmien kautta. Lisäksi on yhdenmukaistettu, päivitetty ja yksinkertaistettu viininvalmistusta, laatua ja merkintöjä koskevaa uutta lainsäädäntöä kuluttaja- ja markkinasuuntautuneisuuden lisäämiseksi. Yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen 184 artiklan 8 kohdan mukaisesti komissio antaa vuoden 2012 loppuun mennessä viinialaa koskevan kertomuksen ottaen erityisesti huomioon uudistuksen täytäntöönpanosta saadut kokemukset. Sen vuoksi tässä kertomuksessa käsitellään uudistuksen ensimmäisiä kolmea täytäntöönpanovuotta erityisesti raivausjärjestelmän ja kansallisiin tukiohjelmiin sisältyvien toimenpiteiden osalta. Siinä tarkastellaan myös uuden laatupolitiikan sekä merkintöjä ja viininvalmistusta koskevien uusien sääntöjen vaikutusta ja EU:n viinimarkkinoiden kehityssuuntauksia vuoden 2007 eli uudistuksen hyväksymisajankohdan jälkeen. Kertomus perustuu jäsenvaltioiden EU:n lainsäädännön mukaisesti komissiolle toimittamiin ilmoituksiin, kertomukseen menekinedistämistä koskevan toimenpiteen täytäntöönpanosta kolmansien maiden markkinoilla 3, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen 4, COGEAn laatimaan ulkopuoliseen arvioon viinialan uudistuksesta ja virallisiin tilastoihin perustuviin komission sisäisiin selvityksiin. Koska tässä kertomuksessa keskitytään uudistuksen täytäntöönpanoon vuosina 2008 2012, siinä ei käsitellä tilannetta uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon, josta päätettiin vuonna 1999, päättymisen jälkeen. Uudistus ei juurikaan vaikuttanut kiellon laajuuteen, mutta sillä lykättiin kiellon päättymisajankohtaa. Eräiden jäsenvaltioiden ja 1 2 3 4 EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1. EUVL L 148, 6.6.2008, s. 1. KOM(2011)774 lopullinen. EUVL C 167, 13.6.2012, s. 17. FI 2 FI

sidosryhmien ilmaiseman vakavan huolestuneisuuden perusteella perustettiin kuitenkin viiniköynnösten istutusoikeuksia käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, jonka on määrä antaa raportti asiasta ennen vuoden 2012 loppua. FI 3 FI

2. MARKKINATILANNE EU:n viinimarkkinoiden viime vuosien tilanteelle ominaisia piirteitä ovat olleet aleneva viinintuotanto ja -kulutus EU:ssa sekä kolmansiin maihin suuntautuvan viennin kasvu, joka ylittää huomattavasti viinintuonnin kasvun. Tuloksena on varastojen väheneminen, joka on johtanut viinin hinnan nousuun erityisesti kahden viime vuoden aikana. Markkinatasapainoon on päästy samalla kun on luovuttu tietyistä markkinatoimenpiteistä, kuten viinin tislaukselle alkoholijuomiksi ja rypäleen puristemehun käytölle myönnettävistä tuista. 2.1. Tarjonta Viinin ja rypäleen puristemehun kokonaistuotanto EU:ssa on vähitellen laskenut 186 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2006 2007 163 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011/2012. Tämä johtuu suurelta osin EU:n viininviljelyalan vähenemisestä (-370 000 ha vuosina 2006 2011 ja -10 % kokonaispinta-alasta), joka on osaksi (44 %) seurausta raivausjärjestelmästä. Jos EU:n keskimääräisen tuotoksen viitearvoksi valitaan 50 hl/ha, EU:n nykyisellä viininviljelyalueella (noin 3,3 milj. ha) tuotetaan keskimäärin 165 miljoonaa hehtolitraa viiniä, mikä vastaa melko tarkalleen vuoden 2011/2012 tosiasiallista kokonaistuotantoa. Yli 150 000:ta hehtaaria koskeva rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen viime vuosina ei ole lisännyt kokonaistuotosta EU:ssa; sen sijaan se on pikemminkin johtanut korkealaatuisemman viinin tuotantoon ja/tai yksikkökustannusten alenemiseen. Viinin ja rypäleen puristemehun 163 miljoonan hehtolitran kokonaistuotanto vuonna 2011/2012 jakautuu seuraavasti: SAN/SMM-viinit 103 milj. hl (63 %), rypälelajikeviinit 5 milj. hl (2 %), muut viinit, joilla ei ole maantieteellistä merkintää 51 milj. hl (31 %), ja rypälemehu 7 milj. hl (4 %). Vuonna 2011/2012 Ranska ja Italia olivat edelleen EU:n tärkeimmät viinintuottajajäsenvaltiot (51 ja 45 milj. hl), seuraavina olivat Espanja (37 milj. hl), Saksa (9 milj. hl) ja Portugali (5,6 milj. hl). Rypälelajikeviinien tuotannon, joka ei ollut sallittua ennen uudistusta, osuus on tällä hetkellä 2 % kokonaistuotannosta, ja SMM-viinit varustetaan yhä useammin lajikemerkinnällä. Rypälelajikeviinien kehityssuuntaus EU:ssa vaikuttaa kuitenkin olevan jäljessä kulutussuuntauksista eräissä kolmansissa maissa ja muissa kuin viinintuottajajäsenvaltioissa, joissa rypälelajikeviinien kulutus on selvästi yleisempää kuin SAN/SMM-viinien kulutus; tämä koskee nimenomaan alempi- ja keskilaatuisia viinejä. 2.2. Kysyntä EU:ssa EU:n viininkulutus on laskenut liki 140 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2006/2007 arviolta hieman yli 135 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2010/2011. Suuntaus ei kuitenkaan ole yhdenmukainen, sillä viininkulutus (asukaskohtainen ja kokonaiskulutus) laskee tärkeimmissä Etelä-Euroopan tuottajajäsenvaltioissa ja kasvaa pohjoisissa jäsenvaltioissa. Kuten edellä todetaan, viimeksi mainitut ovat suuntautuneempia merkki- tai rypälelajikeviineihin kuin SAN/SMM-viineihin. Toinen tärkeä kehityssuuntaus on pullottamattomien viinien kysynnän lisääntyminen, joka johtuu alhaisemmista kuljetuskustannuksista. Myös viinin teollinen käyttö (esim. tislaus alkoholijuomiksi, sivutuotteiden tislaus, erityinen tislaustoimenpide jne.) EU:ssa on vähentynyt noin 33 miljoonasta hehtolitrasta vuonna FI 4 FI

2006/2007 hieman yli 26 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2009/2010 (-7 milj. hl ja -21 %). Se johtuu pääasiassa EU:n tuella tapahtuvan tislauksen vähenemisestä. Lähivuosina viinin teollisen käytön arvioidaan jakautuvan seuraavasti: tislaus alkoholijuomiksi alkoholijuomateollisuuden käyttöön 13 milj. hl, tislaus alkoholiksi energiakäyttöön ja muihin tarkoituksiin kuin elintarvikkeeksi (sivutuotteiden pakollisesta tai vapaaehtoisesta toimituksesta tislattavaksi saatu alkoholi mukaan luettuna) 5 6 milj. hl ja viinietikka 3 4 milj. hl. 2.3. Kauppa 2.3.1. Vienti /Tuonti EU:n kokonaisvienti kolmansiin maihin kasvoi 17,9 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2007 22,8 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011 (+27 %). EU:n viinien viennin kokonaisarvo kasvoi 5,9 miljardista eurosta vuonna 2007 8,1 miljardiin euroon vuonna 2011 (+36 %). Viennin osuus tuotannosta on nykyisin 15 %, kun se vuonna 2007 oli alle 10 %. Vienti pysyi tasaisena vuodesta 2007 vuoteen 2009 mutta kasvoi merkittävästi vuosina 2010 ja 2011. Tärkeimmät vientikohteet vuonna 2011 olivat Yhdysvallat (23 %), Venäjä (18 %) ja Kiina (10 %). EU:sta kolmansiin maihin viedyistä viineistä 65 % oli pullotettua viiniä, 24 % pullottamatonta viiniä ja 10 % kuohuviiniä. Samaan aikaan EU:n kokonaistuonti kolmansista maista kasvoi 12,9 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2007 13,6 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011 (+5 %). Muiden kuin EU-viinien tuonnin kokonaisarvo laski 2,7 miljardista eurosta vuonna 2007 2,4 miljardiin euroon vuonna 2011 (-12%). Tärkeimmät tuontimaat vuonna 2011 olivat Australia (26 %), Chile ja Etelä-Afrikka (molemmat 20 %) sekä Yhdysvallat (19 %). Keskimääräiset tuontihinnat laskivat huomattavasti. Tämä johtui erityisesti siirtymisestä pullotetuista viineistä pullottamattomaan viiniin, jonka osuus kokonaistuonnista oli vuonna 2011 yli 58 % (45 % vuonna 2007), mikä parantaa merkittävästi alempi- ja keskilaatuisten viinien kilpailukykyä. Sama suuntaus havaittiin myös EU:n sisäisessä kaupassa. Vuonna 2011 Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Saksaan suuntutuneen tuonnin osuus oli 64 % EU:n kokonaistuonnista. 2.3.2. EU:n sisäinen kauppa Lähes 33 % EU:n viinikaupasta käytiin jäsenvaltioiden välillä. Kun otetaan huomioon, että 15 % EU:n viinistä menee vientiin, voidaan todeta, että liki 50 % kulutetaan muualla kuin tuottajamaissa. Tämä osoittaa, että EU:n markkinatasapaino riippuu sisämarkkinoiden toimivuudesta. EU:n sisäinen kauppa on kasvanut 43 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2007 49 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011 (+14 %). Pullotetut viinit menettävät hitaasti jalansijaa (52 %:sta vuonna 2007 49 %:iin vuonna 2011) pullottamattoman viinin markkinaosuuksien kasvaessa (39 %:sta vuonna 2007 42 %:iin vuonna 2011). Suuntaus on sama kuin kolmansista maista tapahtuvassa tuonnissa. Viinin pullottaminen määräpaikassa alentaa tuntuvasti hintoja, ja sitä käytetään yhä enemmän alempi- ja keskilaatuisten viinien kohdalla. EU:n sisäisen kaupan arvo on pysynyt tasaisesti noin 8,8 miljardissa eurossa. FI 5 FI

2.3.3. Kauppatase Viinin kauppatase EU:ssa on positiivinen. Sem määrä kasvoi 5 miljoonasta hehtolitrasta vuonna 2007 9 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011 (+80 %) ja arvo 3,2 miljardista eurosta vuonna 2007 5,7 miljardiin euroon vuonna 2011 (+76 %). Kasvu on ollut huomattavaa kuohumattomien pullotettujen viinien (4,7 milj. hl:sta 9,3 milj. hl:aan (+100 %)) ja kuohuviinien (1,2 milj. hl:sta 2 milj. hl:aan (+80 %)) kohdalla. Kuohumattomien pullottamattomien viinien kauppatase sen sijaan laski huomattavasti (-0.8 milj. hl:sta -2.4 milj. hl:aan (-200 %)). Tämä osoittaa EU:n hyvän kilpailukyvyn kuohuviinien ja pullotettujen viinien osalta. EU:n pullottamattomien viinien asema sitä vastoin on heikkenemässä verrattuna EU:n ulkopuolisiin pullottamattomiin viineihin. Pullottamattomien viinien viennin osuus on pienentynyt tarkastelujakson aikana. EU:n viinien markkinaosuudet ovat pienenemässä esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa mutta kasvamassa Kiinassa ja Venäjällä. 2.3.4. Varastot ja hinnat Viinin alkuvarastot pienenivät vuoden 2009/2010 yhteensä 175 miljoonasta hehtolitrasta 164 miljoonaan hehtolitraan vuonna 2011/2012 (-6 %). Vuoden 2011 2012 alkuvarastot vastaavat suunnilleen 100:aa %:a kokonaistuotannosta. Viimeaikainen pieneneminen on ollut hyvin merkittävää, ja EU:n nykyiset varastot ovat alhaisimmalla tasollaan sitten viinivuoden 2004 2005 alun jälkeen. Pullottamattomien puna- ja valkoviinien hinnat ovat nousseet merkittävästi viinivuoden 2010 2011 alusta kolmessa suurimmassa tuottajajäsenvaltiossa. Tuoreimpien tietojen mukaan punaviinien hinta vaihtelee Ranskan 4,5 eurosta/til-%/hl (korkein vuoden 2004 jälkeen) Espanjan 3,5 euroon/til-%/hl (niin ikään korkein 1990-luvun lopun jälkeen). Valkoviinien osalta vaihteluväli on saman kaltainen. Kuohuviinin keskihinta sitä vastoin on laskenut tarkastelujakson aikana. Varastot ja hinnat ovat tärkeitä EU:n viinimarkkinoiden nykytilannetta kuvaavia indikaattoreita. 3. RAIVAUSJÄRJESTELMÄ Järjestelmällä haluttiin poistaa markkinoilta tuettuun tislaukseen tarkoitetut kilpailukyvyttömät heikkolaatuiset viinit. Toimenpide oli erittäin onnistunut, ja sen avulla raivattiin 161 164 hehtaaria, mistä seurasi viinintuotannon väheneminen EU:ssa noin 10,5 miljoonalla hehtolitralla vuodessa. Raivausjärjestelmä oli suunnattu viinintuottajille, jotka olivat päättäneet raivata kaikki viiniviljelmänsä (92 % tuensaajista), sekä yli 55-vuotiaille tuottajille (75 % tuensaajista). Toimenpiteen kustannukset olivat kolmen vuoden aikana yhteensä 1 024,62 miljoonaa euroa. Tätä kertaluonteista toimenpidettä pidetään onnistuneena, koska sen avulla kilpailukyvyttömät viininviljelijät pystyivät luopumaan rypäleiden tuotannosta. Lisäksi se auttoi tasapainottamaan EU:n viinimarkkinoita ja parantamaan alan kilpailukykyä. FI 6 FI

Samalla ajanjaksolla (2008 2011) raivattiin ilman tukea 111 364 hehtaaria. 4. KANSALLISET TUKIOHJELMAT Vuoden 2008 uudistuksen tärkein tekijä oli kansallisten tukiohjelmien perustaminen EU:n viinialan kilpailukyvyn lujittamiseksi. Ohjelmia varten varattiin erityiset määrärahat. Yhteensä 18 jäsenvaltiolla oli mahdollisuus käyttää niille myönnettyä talousarviota viinialaan liittyvien, kaikkiaan 11 vaihtoehdon joukosta valitsemiensa toimenpiteiden rahoittamiseen omien tarpeidensa mukaisesti. Ohjelmien kestoaika on viisi vuotta, ja niitä voidaan muuttaa kahdesti vuodessa siirtämällä määrärahoja eri toimenpiteiden välillä tai muuttamalla toimenpiteitä. Kansallisten tukiohjelmien täytäntöönpano on sujunut ensimmäisten kolmen vuoden (2009 2011) aikana ilman erityisempiä ongelmia. Ohjelmat edistyvät jouhevasti, koska jäsenvaltiot ovat jo ehtineet perehtyä niiden pääperiaatteisiin. Talousarviomäärärahojen kokonaiskäyttöaste pysyi koko ajan korkeana, sillä jäsenvaltiot käyttivät 97 % yhteensä käytettävissä olevasta 2,8 miljardin euron talousarviosta. Varoista 42 % käytettiin viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, 12 % tislaukseen alkoholijuomiksi, 10 % sivutuotteiden tislaukseen, 8,5 % EU:n viinien menekinedistämiseen kolmansissa maissa ja 8,2 % rypäleen tiivistemehun käyttöön viininvalmistamoissa. Jäsenvaltiot siirsivät 7 % maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn käyttöön varatuista määrärahoista tilatukijärjestelmän käyttöön, ja noin 6 % käytettiin investointeihin. Luopumisen tietyistä markkinatoimenpiteistä, kuten tislaustuesta ja rypäleen tiivistemehulle myönnettävästä tuesta, uskotaan jäljellä olevien kahden vuoden (2012 2013) aikana lisäävän eräiden muiden toimenpiteiden merkitystä: menekinedistäminen (8,5 %:sta 17 %:iin kokonaismenoista), investoinnit (6 %:sta 15 %:iin), tilatukijärjestelmä (7 %:sta 13 %:iin) sekä rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen, joka on jatkossakin tärkein toimenpide (noin 40 %). Vaikka kansallisten tukiohjelmien yleisarvio onkin erittäin myönteinen, tiettyjä toimenpiteitä on tarkistettava ja tehostettava. Lisäksi on vahvistettava erityissäännöt Kroatian kansallista tukiohjelmaa varten. 4.1. Rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen Tämän kaikkein tärkeimmän toimenpiteen merkitys on vain kasvanut ensimmäisten kolmen vuoden aikana, jolloin rakenneuudistuksen kohteena vuosittain olleisiin noin 50 000 hehtaariin käytettiin 1,153 miljardia euroa pääosin Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa. Uudistuksen ensimmäisten viiden vuoden aikana rakenneuudistus arvioidaan toteutettavan noin 305 000 hehtaarilla (10 %) EU:n viininviljelyalasta. Toimenpide ei ole juurikaan vaikuttanut koko EU:n tuotantopotentiaaliin tuotoksen lisääntymisen muodossa, mutta se mahdollistaa erityisesti laadun parantamisen, tuotannon mukauttamisen markkinoiden kysyntään ja tuotantokustannusten alentamisen koneistamalla ja uudenaikaistamalla viljelymenetelmiä. Tämä on ratkaisevaa EU:n viinintuottajien ja koko viinialan kilpailukyvyn parantamisen kannalta. Komissio pyrkii määrittelemään paremmin tietyt toimenpiteet, jotka liittyvät erityisesti viinitilojen hoidon tehostamiseen ja energiansäästöjen kaltaisiin ympäristömyötäisiin toimenpiteisiin. Se aikoo myös ottaa käyttöön sääntelyn palkkioiden asianmukaisten laskentaperusteiden varmistamiseksi. Tämä voisi tapahtua vahvistamalla suuntaviivat. FI 7 FI

4.2. Viinin menekinedistäminen kolmansien maiden markkinoilla Viinialalla käytetään yleisesti menekinedistämistä kolmansien maiden markkinoilla SAN/SMM-viinien viennin viimeaikaisen kasvun tukemiseksi. On kuitenkin muistutettava, että toimenpiteellä ei tueta sellaisia viinejä koskevia toimia, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, rypälelajikeviinejä lukuun ottamatta Ensimmäisinä. kolmena vuonna käytettiin 236 miljoonaa euroa, ja kun eräistä markkinatoimenpiteistä (mm. tislaus alkoholijuomiksi, erityinen tislaustoimenpide) luovutaan, sen osuuden odotetaan kasvavan vuoden 2012/2013 talousarviossa. Toimenpidettä käytetään SAN/SMM-viinien menekinedistämiseen. Kohdemaita ovat Yhdysvallat, Kanada, Japani ja Sveitsi. Toimenpide koskee myös Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaisia uusia kehittyviä markkinoita. Se kattaa erilaisia toimia, joihin kuuluvat PR-toiminta, myynninedistäminen ja mainonta, tiedotuskampanjat sekä osallistuminen messuille, tapahtumiin ja näyttelyihin. Toimenpiteen keskeisiä elementtejä ovat yksityisten yritysten mahdollisuus hakea tukea ja tavaramerkkien käytön salliminen menekinedistämiskampanjoissa. On syytä panna merkille, että komissio suostui syyskuussa 2010 jäsenvaltioiden pyynnöstä yksittäisten tuensaajien tietyssä kolmannessa maassa toteuttamien menekinedistämistoimien kestoajan jatkamisen kolmesta viiteen vuoteen. Lisäksi se julkaisi marraskuussa 2011 kertomuksen toimenpiteen täytäntöönpanosta ensimmäisinä vuosina eli 2009 ja 2010. Komissio aikoo parantaa toimenpiteen toimivuutta ja tehokkuutta erityisesti tarkastusten, pkyrityksille myönnettävän ensisijaisen aseman määrittelemisen, yhteisömerkkien ja tiettyjen menojen tukikelpoisuuden osalta. Lisäksi on tullut esiin tarve varmistaa, että toimenpidettä sovelletaan käytännössä rypälelajikeviineihin ja viineihin, joilla ei ole maantieteellistä merkintää, sekä tarkastella toimenpiteen ja uusien horisontaalisten menekinedistämissääntöjen keskinäistä johdonmukaisuutta. 4.3. Investoinnit Investointitoimenpiteen päätavoitteena on mikro- ja pk-yritysten taloudellisen suorituskyvyn parantaminen. Ensimmäisten kolmen vuoden aikana käytettiin yhteensä suhteellisen pieni 167 miljoonan euron summa (Ranskassa 108,4 milj. ), Saksassa 30,6 milj. ja Itävallassa 14 milj. ). Tukikelpoisia menoja ovat kiinteän omaisuuden rakentaminen, hankkiminen (leasing-vuokraus mukaan luettuna) tai kunnostaminen, uusien koneiden ja laitteiden hankinta tai ostoleasing (tietokoneohjelmistot mukaan luettuina) enintään omaisuuden markkinaarvoon asti sekä muut leasingsopimukseen liittyvät menot. Pelkät korvaavat investoinnit eivät ole tukikelpoisia. Maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa asetuksessa viinin osalta käyttöön otetun uuden toimenpiteen menestyksestä huolimatta sen kattamat tukikelpoiset toimet olisi määriteltävä selkeämmin. Rajanveto-ongelmat maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien vastaavien toimien kanssa ovat viivästyttäneet toimenpiteen täytäntöönpanoa etenkin Italiassa ja Espanjassa. Nämä ongelmat voitaisiin ratkaista vahvistamalla suuntaviivat. 4.4. Varojen siirrot tilatukijärjestelmään Vuonna 2011 varoja siirrettiin tilatukijärjestelmään yhteensä 16 % kokonaismäärästä. Tämä johtui erityisesti Espanjan päätöksestä korvata tislausta alkoholijuomaksi koskeva toimenpide. Jäsenvaltioiden kerran tilatukijärjestelmään siirtämiä varoja ei voida sisällyttää uudelleen viiniä varten varattuihin määrärahoihin, joten ne vähentävät vastaavasti kansallisiin tukiohjelmiin seuraavina vuosina käytettävissä olevaa talousarviota. Vuosina 2009 2011 FI 8 FI

yhteensä 190 miljoonaa euroa siirrettiin peruuttamattomasti maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä tilatukijärjestelmään. Espanja siirsi tilatukijärjestelmään 32,6 % määrärahoistaan, Luxemburg, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta koko osuutensa. Tämä toimenpide poistuu kansallisesta tukiohjelmasta. Ehdotus maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn muuttamiseksi tältä osin antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden päättää vuonna 2013 (varainhoitovuoden 2015 osalta), että ne siirtävät lopullisesti määrärahansa kokonaan tai osittain tilatukijärjestelmään. 4.5. Sivutuotteiden tislaus Tuki myönnetään tislaajille viininvalmistuksen sivutuotteiden (esim. puristejäännös ja sakka) tislaukseen. Tarkoituksena on taata viinin laatu estämällä EU:n lainsäädännössä kielletty rypäleiden ylipuristaminen ja suojella ympäristöä. Toimenpiteestä saatu alkoholi voidaan kilpailun vääristymisen välttämiseksi käyttää yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin. Kolmen vuoden aikana sivutuotteiden tislaukseen käytettiin yhteensä 267 miljoonaa euroa etenkin Espanjassa (95,3 milj. ), Ranskassa (92,8 milj. ) ja Italiassa (66 milj. ). Toimenpide on käytössä ainoastaan viidessä jäsenvaltiossa, eikä sitä tunneta muissa viinintuottajamaissa. Sitä pidetään usein tislaamojen kannalta olennaisen tärkeänä toimenpiteenä. Siksi onkin syytä arvioida, olisiko toimenpidettä jatkettava nykyisessä muodossaan vai voitaisiinko se suunnata uudelleen viininvalmistamojen tai viininviljelijöiden tukemiseen ottaen huomioon myös alkoholin menekin väheneminen. On myös pantava merkille, että eräillä alueilla erityisesti Ranskassa tutkitaan mahdollisuuksia käyttää sivutuotteita vaihtoehtoisella tavalla (esim. kompostointi tai biokaasun tuotanto). 4.6. Muut toimenpiteet Vuosina 2009 2011 satovakuutuksiin käytettiin yhteensä 71,5 miljoonaa euroa. Samalla ajanjaksolla rypäleiden korjaamiseen raakana maksettiin 41,5 miljoonaa euroa 24 000 hehtaarin alueella Italiassa, Sloveniassa ja Kyproksessa. Rypäleiden korjaaminen raakana ei ole osoittautunut kovinkaan onnistuneeksi toimenpiteeksi, koska raakojen rypäleterttujen hävittäminen tai poistaminen kokonaan saattaa muodostaa riskin viljelijöille. Satovakuutusten kaltaisia kansallisia välineitä puolestaan on jo olemassa. 4.7. Lakkautetut toimenpiteet Kolmen vuonna 2012 lakkautetun toimenpiteen (tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttö, tislaus alkoholijuomiksi ja erityinen tislaustoimenpide) merkitys on vähentynyt huomattavasti. Näiden tuettujen toimenpiteiden lakkauttamista voidaan pitää varsin onnistuneena, koska se ei ole vaikuttanut haitallisesti viinialan tasapainoon. Erityinen tislaustoimenpide oli edelleen yleisessä käytössä vuonna 2009 erityisesti Ranskassa ja Italiassa, sen merkitys väheni vuosina 2010 ja 2011, ja siitä luovuttiin vuonna 2012. 5. LAATUPOLITIIKKA Uutta laatupolitiikkaa sovelletaan 1. päivästä elokuuta 2009 SAN/SMM-viineihin ja APTviineihin. SAN/SMM-viinien osalta uudet säännöt ovat täysin WTO:n TRIPS-sopimuksen ja FI 9 FI

maataloustuotteisiin ja elintarvikkeisiin sovellettavan SAN/SMM-järjestelmän mukaiset. Politiikan uudenaikaistaminen katsottiin välttämättömäksi EU:n sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja viinialan tuotteiden mukauttamiseksi markkinoiden kysyntään. Viinialalle on ominaista SAN/SMM-suojattujen tuotteiden merkittävä osuus tuotannosta, ja viinin maine ja laatu on varsin usein yhteydessä tuotantoalueeseen erityisesti viinintuottajajäsenvaltioissa. Uuden politiikan odotetaan lujittavan SAN/SMM-laatuviinien asemaa ja suojaavan niitä väärinkäytöksiltä Euroopassa ja kolmansissa maissa. EU:n ensisijainen tehtävä uudistuksen yhteydessä oli EU:n SAN/SMM-suojattujen viinien luettelon päivittäminen. Laatupolitiikkaa ei tulisi rajata ainoastaan edellä mainittuihin tuoteryhmiin, vaan sen olisi katettava myös merkkiviinit ja rypälelajikeviinit, koska kuluttajat mieltävät ne laadukkaiksi tuotteiksi. 5.1. Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä Jäsenvaltiot toimittivat komissiolle 31. joulukuuta 2011 mennessä 1 561 SAN/SMM-tuoteeritelmää (1 122 SAN ja 439 SMM), joita komission yksiköt tarkastelevat vuoden 2014 loppuun mennessä. Eritelmät koskivat voimassa olevia viinien nimiä, jotka olivat saaneet yhteisön suojan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 5 nojalla. On pantava merkille, että 143 nimeä, joiden osalta ei toimitettu eritelmää määräajan kuluessa, menetti unionin suojan. Saatujen eritelmien alustava tarkastelu osoitti, että useimpiin niistä on tehtävä muutoksia, jotta ne vastaisivat EU:n sääntöjä. SAN/SMM-tuotteita koskevan EU:n lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja tehostamiseksi sekä hallintotaakan vähentämiseksi EU:n SAN/SMM-rekisteriin voitaisiin hyväksyä myös kolmansien maiden maantieteellisellä merkinnällä varustetut tuotteet, jotka on suojattu EU:ssa sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, jonka sopimuspuolena EU on; SAN/SMM-nimitysten ja aikaisempien tavaramerkkien välisiä suhteita koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava horisontaalisilla säännöillä viittaamalla TRIPSsopimuksen määräpäivään 1. tammikuuta 1996. 5.2. Suojatut APT-viinit APT on viinialalla käytetty erityinen nimitys, jolla suojataan eräät perinteisesti tiettyihin SAN-viineihin liittyvät nimet. EU:ssa on 359 suojattua APT-nimitystä, joista 100:aa käytetään SAN/SMM:n kansallisena synonyyminä (esim. Ranskassa appellation d'origine contrôlée, Saksassa Prädikatswein, Espanjassa Vino de la Tierra jne.) ja 259:ää kuvaamaan laatua (esim. reserva, château, tawny jne.). Komissiolle on 1. elokuuta 2009 jälkeen toimitettu 22 uutta hakemusta, joista 7 on saatu jäsenvaltioista ja 15 kolmansista maista (2 Argentiinasta ja 13 Yhdysvalloista). 5 EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1. FI 10 FI

Koska APT ei kuitenkaan liity teollisoikeuksiin, kuten SAN tai SMM, vaan viittaa pikemminkin päällysmerkintöihin, sen käyttöä koskevia sääntöjä olisi tarkistettava erityisesti suojan laajuuden ja valvontasääntöjen osalta. 6. MERKINNÄT JA ESITTELY Viinialan eri tuotteiden merkintöjä ja esittelyä koskevia säännöksiä on huomattavasti yksinkertaistettu ja yhdenmukaistettu. Ne tarjoavat nykyisin EU:n viinialalle joustavammat puitteet erityisesti siltä osin, kun on kyse satovuoteen tai rypälelajikkeeseen liittyvillä merkinnöillä varustettujen muiden kuin SAN/SMM-viinien ja rypälelajikeviinien tuotannosta. EU:ssa tuotettiin vuonna 2011 rypälelajikeviinejä 4,6 miljoonaa hehtolitraa (joista 68 % Espanjassa ja 20 % Ranskassa), mikä on osoitus kyseisten markkinoiden merkityksestä niin viininviljelijöille kuin kuluttajillekin. Eräät jäsenvaltiot ovat kuitenkin haluttomia kehittämään rypälelajikeviinejään jättämällä vähemmälle huomiolle tärkeimmät lajikkeensa niiden varaamiseksi SAN-viinien tuotantoa varten. Komissio panee myös merkille, että satovuoden ilmoittamista merkinnöissä koskevat Yhdysvaltojen rajoitukset vaikuttavat haitallisesti EU:n rypälelajikeviinien vientiin kyseisille tärkeille markkinoille. Tämän uuden markkinakanavan lujittamiseksi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteeseen XI b voitaisiin lisätä uusi viinialan tuoteluokka rypälelajikeviini. Rypälelajikkeen ilmoittamista etiketeissä koskeva EU:n lainsäädäntö ei edelleenkään ole täysin johdonmukainen erityisesti siltä osin, kun on kyse rypälelajikkeiden nimistä, jotka ovat päällekkäisiä EU:n SAN/SMM-nimitysten kanssa. Myöskään rypälelajikkeiden Vitis ja Vitis vinifera välisistä eroista ei ole saatavilla tieteellisesti määriteltyä tietoa (esim. eräät lajikkeet voidaan jäsenvaltiosta riippuen luokitella joko lajikkeeseen Vitis tai Vitis vinifera). Näiden ongelmien ratkaisemiseksi on harkittava rypälelajikkeisiin sovellettavien sääntöjen muuttamista. 7. VIININVALMISTUSMENETELMÄT Yksi viinialan uudistuksen tärkeimmistä saavutuksista oli viininvalmistusta koskevien sääntöjen muuttaminen. Se lisäsi joustavuutta sallimalla uusia viininvalmistusmenetelmiä EU:n viinialan mukauttamiseksi tieteellis-tekniseen kehitykseen ja EU:n viinien kansainvälisten kilpailumahdollisuuksien parantamiseksi kolmansien maiden viinien kanssa. Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemien viininvalmistusmenetelmien kansainvälisten standardien noudattamiseksi ja kolmansien maiden tuottajien käytössä olleiden uusien mahdollisuuksien tarjoamiseksi myös EU:n tuottajille EU:ssa oli lisäksi sallittava uusia viininvalmistusmenetelmiä OIV:n määrittelemien käyttöedellytysten perusteella (entsyymivalmisteiden käyttö, happamuuden lisääminen kalvoelektrodialyysillä, kitosaanin ja kitiiniglukaanin käyttö, tiettyjen viinien rikkidioksidin enimmäispitoisuudet, dimetyylidikarbonaattia koskevat uudet vaatimukset, tiettyjen väkevien viinien kirkastaminen) 6. 6 EUVL L 19, 21.1.2011, s. 1. EUVL L 103, 13.4.2012, s. 38. FI 11 FI

Alkoholipitoisuudeltaan alhaisempien viinialan tuotteiden kysyntä on kasvanut, ja EU:n viinintuottajat ovat selvästi kiinnostuneita tästä uudesta tarjonnan mahdollisesta segmentoitumisesta. Eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä (esim. Itävallassa ja Saksassa) on jo olemassa säännöksiä, jotka koskevat nimitysten käyttöä tällaisten tuotteiden yhteydessä. Jotta voitaisiin välttää EU:n markkinoiden pirstaloituminen, EU:n olisi luotava tältä osin yhtenäinen ja yhdenmukainen politiikka ottamalla käyttöön uusia rypäletuotteiden luokkia (alkoholiton viini ja vähäalkoholinen viini) ja edistämällä niiden menekkiä äskettäin hyväksyttyjen alkoholitonta viiniä koskevien OIV:n päätöslauselmien mukaisesti. Uudistuksen täytäntöönpano on myös osoittanut, että viininvalmistusta koskevia EU:n sääntöjä olisi edelleen yhdenmukaistettava ja yksinkertaistettava, jotta voidaan varmistaa EU:n viinintuottajien välinen terve kilpailu ja avoimuus kuluttajiin nähden. Erityisesti rypäletuoteluokasta riippuen on olemassa useampia todellisia vähimmäisalkoholipitoisuuksia (esim. SAN/SMM-viinit 4,5 til-%, maustetut laatukuohuviinit 6 til.%, helmeilevät viinit 7 til-% jne.), kun taas OIV on vahvistanut ainoaksi todelliseksi vähimmäisalkoholipitoisuudeksi 8,5 tilavuusprosenttia, jota on mahdollista alentaa 7 tilavuusprosenttiin; sama epäjohdonmukaisuus koskee viininviljelyvyöhykkeestä riippuen suurinta kokonaisalkoholipitoisuutta (A-vyöhykkeillä 15 til- %, C-vyöhykkeillä ja eräillä B- vyöhykkeellä tuotetuilla SMM-viineillä 20 til- %, kun taas ilman väkevöimistä valmistettujen viinien kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisrajaa ei ole vahvistettu). Myös rypäleiden ylipuristamista ja sen valvontaa sekä sivutuotteiden vähimmäisalkoholipitoisuutta (maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen liite XV b) koskevia sääntöjä voitaisiin yksinkertaistaa. 8. PÄÄTELMÄT Vuoden 2008 viinialan uudistuksen ensisijaisena tavoitteena oli EU:n viinintuottajien kilpailukyvyn parantaminen. Komission mukaan uudistuksen täytäntöönpanossa on onnistuttu. Interventiotoimenpiteistä luopuminen sujui ilman erityisiä häiriöitä. EU:n viininviljelyalat ja viinintuotanto ovat viime vuosina seuranneet kysynnän kehitystä. Tuoreimpien tietojen mukaan markkinat ovat melko vakaat, hinnat ovat nousseet, ja huolimatta EU:n sisäisen kulutuksen jatkuvasta laskusta viinialalla ei ole merkkejä rakenteellisesta ylijäämästä. Raivausjärjestelmä ja kansalliset tukiohjelmat on pantu täysimääräisesti täytäntöön. Yhteensä 161 164 hehtaaria raivattiin ja noin 305 000 hehtaarilla toteutettiin rakenneuudistus EU:n rahoituksella. Muita yleisesti käytettyjä tärkeitä toimenpiteitä ovat menekinedistäminen ja investoinnit. Uusimmat saatavilla olevat kauppatiedot osoittavat viennin kolmansiin maihin kasvaneen merkittävästi vuoden 2007 jälkeen, ja sen määrä on nykyisin yli 22 miljoonaa hehtolitraa (8,1 mrd. ), ja keskimääräinen vientiarvo hehtolitraa kohti on kasvanut. Vuoden 2012 ensimmäisinä kuukausina todettiin yhä lievää kasvua edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Vaikka uusille markkinoille pääsy onkin ollut huomionarvoista, markkinaosuudet eräillä muilla ulkomaisilla markkinoilla ja jopa eräissä jäsenvaltioissa ovat laskeneet kolmansien maiden viinien kilpailun seurauksena. FI 12 FI

Komissio toteaa yhteenvetona, että viinialan uudistuksen jatkaminen vaikuttaa positiivisesti alan kilpailukykyyn. Komissio tarkastelee uusia mahdollisuuksia parantaa lainsäädäntöä tiettyjen seikkojen selvittämiseksi erityisesti kansallisten tukiohjelmien, laatupolitiikan, merkintöjen ja viininvalmistusmenetelmien osalta. FI 13 FI