ALKEISLENTOKOULUTUSSIMULAATTORIN KOULUTTAJAN YMPÄRISTÖ JA LENTOMALLI

MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU ALKEISLENTOKOULUTUSSIMULAATTORIN KOULUTTAJAN YMPÄRISTÖ JA LENTOMALLI Kandidaatintutkielma Kadettikersantti Mikko Luukkanen Kadettikurssi 93 Ilmasotalinja Huhtikuu 2009

MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU Kurssi Kadettikurssi 93 Linja Ilmasotalinja Tekijä Kadettikersantti Mikko Luukkanen Tutkielman nimi Alkeislentokoulutussimulaattorin kouluttajan ympäristö ja lentomalli Oppiaine, johon työ liittyy Sotatekniikka Säilytyspaikka Kurssikirjasto (MPKK:n kirjasto) Aika 26.04.2009 Tekstisivuja 27 Liitesivuja 8 TIIVISTELMÄ Simulaattorikoulutuksen osuutta lentokoulutuksessa on teknisen kehityksen myötä voitu lisätä merkittävästi. Alkeislentokoulutuksessa simulaattoreita käytetään kuitenkin edelleen vain vähän ja laitteistot ovat suorituskyvyltään hyvin vaihtelevia. Ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa nykyisin käytettävät simulaattorit ovat jääneet kehityksestä jälkeen, vaikka jatkokoulutuksessa synteettiseen koulutukseen on panostettu hyvin paljon. Tutkielmassa pyritään hakemaan perusteet uuden laitteiston toteuttamiseksi low cost - konseptin pohjalta sekä tutkimaan käyttömalleja, joilla uusia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää mahdollisimman täysipainoisesti. Tutkielmassa on kuvattu esimerkki kouluttajan ympäristön teknisestä toteutuksesta. Tutkimus perustuu lentopalveluksen avainhenkilöstön haastatteluihin sekä siviilissä että sotilaspuolella. Suorituskykyvaatimusten pohjana käytetään nykyisiä lentokoulutusohjelmia, ja tieteellistä lähdeaineistoa täydentävät ilmailumääräykset sekä erilaisista simulaattorilaitteistoista kerätyt kokemukset. Tutkimuskokonaisuutta täydentää kadetti Jussi Nokso tutkielmassaan SK1052 keskittyen alkeislentokoulutussimulaattorin ohjaamon rakentamiseen sekä graafiseen mallinnukseen. Johtopäätöksenä todetaan nykyaikaisen kaupallisen lentosimulaatio-ohjelmiston sopivan ominaisuuksiltaan varsin hyvin alkeislentokoulutussimulaattorin pohjaksi. Opettajan position toteuttamiseksi esitetään ratkaisumalli ja uuden simulaattorin ominaisuuksien todetaan tehostavan oppimisprosessia etenkin, jos lentokoulutusohjelmaa muutetaan vastaamaan uuden simulaattorin tarjoamia mahdollisuuksia.

AVAINSANAT Ilmavoimat, lentokoulutus, simulaattorit, alkeislentokoulutussimulaattori

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...1 2. KÄSITTEIDEN JA LYHENTEIDEN MÄÄRITTELY...3 3. SIMULOITU OPPIMISYMPÄRISTÖ...5 3.1. Simulaattorit alkeislentokoulutuksessa...5 3.2. Simulaattorit jatkokoulutuksessa...8 4. SIMULAATIO-OHJELMISTO JA LENTOMALLI...8 4.1. Lentomallille asetettavat vaatimukset...9 4.2. Ohjainmallinnus...11 4.3. Lentoarvojen mallintaminen Flight Simulator ESP ohjelmistossa...12 4.4. Tehtävänhallintaohjelmisto...13 5. LENTOTEHTÄVIEN MÄÄRITTELY...14 5.1. Simulaattorilentokoulutusohjelma...15 5.2. Lentotehtävän aikainen vaikuttaminen koulutustapahtumaan...17 5.3. Oppilaiden omatoiminen harjoittelu...18 5.4. Arviointi...20 6. KOULUTTAJAN YMPÄRISTÖ...21 6.1. Toteutus...23 6.2. Simulaattorien verkottaminen...24 7. JOHTOPÄÄTÖKSET...26 LÄHTEET...28 LIITTEET...31

1 ALKEISLENTOKOULUTUSSIMULAATTORIN KOULUTTAJAN YM- PÄRISTÖ JA LENTOMALLI 1. JOHDANTO Simulaattoreiden käyttö lentokoulutuksen apuvälineenä juontaa juurensa ilmailun alkuaikoihin. Digitaalitekniikan myötä näistä alkujaan monimutkaisista ja varsin kalliista laitteista on sittemmin päästy tasolle, jossa kotitietokoneella voidaan harjoitella lentämistä lähes millä tahansa lentokoneella, eri kentillä ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Toisaalta ilmailualan ammattilaisten koulutukseen tehdyt laitteet ovat edelleenkin hyvin vaikuttavia kokonaisuuksia ollen jopa kalliimpia kuin mallinnettavat lentokoneet. Kaikilla ilmailun aloilla tapahtunut tasaisen jyrkkä kustannusten nousu on osaltaan lisännyt tarvetta synteettisen oppimisympäristön kehittämiselle. Öljyn hinnannousu ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen luovat tulevaisuudessa entistäkin kovempia paineita leikata lentokoulutusohjelmien ilma-aikaa, jonka korvaamiseen tarvitaan entistä realistisempia simulaattoreita myös alkeislentokoulutuksessa. Tämän tutkimuksen päämääränä on selvittää millainen simulaattorijärjestelmä edesauttaa parhaiten lentokoulutuksellisten tavoitteiden saavuttamista. Rajauksena käytetään ilmavoimien Vinka-kalustolla annettavaa alkeis- ja peruslentokoulutusta, ja simulaatiojärjestelmän osalta keskitytään low cost -konseptin mukaiseen laitteistoon. Tällä tavoin huomioidaan erityisesti nykyisen lentokaluston elinkaaren lähestyminen loppuaan, jolloin simulaattorijärjestelmät tulee todennäköisesti muuttaa vastaamaan hankittavia lentokoneita. Todennäköisesti simulaatio-ohjelmistojen nopean kehittymisen takia aihealuetta ei ole vielä tutkittu tästä näkökulmasta. Tavoite palvelee tulevien järjestelmien kehitystyötä ja perustuu työn tilaajan Patria Systemsin tehtävänantoon.

2 Tutkimuskysymykset ovat määritetty tehtävänannon mukaisesti ja niiden avulla pyritään tuottamaan perusteet mahdollisen uuden simulaattorin suunnittelulle. Pääkysymys on: Soveltuuko low cost -simulaattori simulaatio-ohjelmiston ja lentomallin osalta osaksi ilmavoimien alkeislentokoulutusta. Tästä johdettuna apukysymykset kuuluvat: Millainen opettajan position konsepti edesauttaa tehokasta oppimisprosessia ja kuinka uusi tekninen alusta tulee huomioida lentokoulutusohjelmassa. Ihmisen ja teknisen laitteen rajapintaa tasoitetaan lentokoulutusohjelman suunnittelun kautta pyrkimyksenä hyödyntää uuden laitteiston tarjoamat mahdollisuudet oppimisprosessissa. Tutkimustyön ensimmäisessä osiossa käsitellään simulaattorikoulutuksen yleisiä perusperiaatteita. Lentokoulutuksen osalta käydään läpi simulaattorien käyttöä siviili- ja sotilaspuolella. Simulaatio-ohjelmisto -kappaleessa selvitetään simulaatio-ohjelmistolle asetettavia suorituskykyvaatimuksia ja kaupallisen lentosimulaattoriohjelmiston vastaavuutta suhteessa niihin. Kouluttajan ympäristön toteuttamiseksi esitetään esimerkinomainen konsepti ja lentotehtävien määrittelyn yhteydessä tarkastetaan nykyisten lentokoulutusohjelmien sisältöä suhteessa uudenaikaisen simulaattorin tuomiin mahdollisuuksiin. Tutkimuskokonaisuutta täydentää kadetti Jussi Nokson tutkimustyö: Alkeiskoulutussimulaattorin oppilaan ympäristö. Siinä käsitellään simulaattorilaitteiston ohjaamokokonaisuuden toteutusta ja tarvittavia grafiikkamalleja. Aihealueet ovat osittain päällekkäisiä ja tekijät ovat tehneet yhteistyötä yhteensopivan ratkaisumallin löytämiseksi. Tutkimus perustuu lentokoulutuksen asiantuntijoille ja esimiehille suoritettuihin haastatteluihin sekä aineistoanalyysiin. Tieteellistä lähdeaineistoa täydentävät teknillinen kirjallisuus ja lentokoulutusohjelmat. Vierailuja ja laitteistoihin tutustumisia on suoritettu muun muassa Ruotsin ilmavoimien lentokouluun Linköpingissä ja Karjalan Lennostoon Siilinjärvellä. Kokemuksia siviili- ja sotilasilmailusta on kerätty oppilaan näkökulmasta vuodesta 2001 lähtien.

3 2. KÄSITTEIDEN JA LYHENTEIDEN MÄÄRITTELY Lentokoulutukselliset käsitteet ATPL Air Transport Pilot License Liikennelentäjän lupakirja CPL Commercial Pilot License Ansiolentäjän lupakirja Debrief Lennon jälkeen suoritettava tehtävän läpikäynti Hawk, HW Bae MK 51(/A) suihkuharjoituskone HW1 Hawk peruslentokoulutusohjelma IR Instrument Rating Mittarilentokelpuutus JAR Joint Aviation Requirements Yhteiseurooppalaiset ilmailumääräykset Peruslentokoulutus Sotilasilmailussa VN1 ja VN2 lentokoulutusohjelmat, eli Vinkalla tapahtuva lentokoulutus. Siviilissä yksityislentäjän lupakirjaan tähtäävä koulutus PPL Private Pilot Licence Yksityislentäjän lupakirja Vinka, VN Valmet L-70 Vinka alkeiskoulutuslentokone VN1 Ilmavoimien alkeislentokoulutusohjelma, eli lentoreserviupseerikurssin aikainen valintaohjelma VN2 Ilmavoimien suihkukonekoulutukseen valmistava lento-ohjelma WS1 Hawk tyyppilentoja edeltävä simulaattorilentokoulutusohjelma Simulaattoreihin liittyvät käsitteet BITD BTD DTT FFS FNTP FS ESP IOS Link-trainer Low cost -konsepti Simulaattori STD WTSAT Basic Instrument Training Device Mittarilennon koulutuslaite Basic training device Yksinkertainen koulutuslaite Deployable Tactics Trainer Siirrettävä taktiikan koulutussimulaattori Full Flight Simulator Lentosimulaattori, jolla voidaan harjoitella kaikkia lentotiloja ja tehtäviä [10]. Flight and Navigation Procedures Trainer Simulaattoriluokitus visuaalijärjestelmällä varustettu koulutuslaite Flight Simulator ESP lentosimulaattoriohjelmisto Instructor Operating Station Opettajan positio tai -työpiste GAT-1 tyyppinen harjoittelulaite Vinka -modifikaatiolla Valmiisiin ja kaupalliseksi suunniteltuihin komponentteihin perustuva kokonaiskustannuksiltaan edullinen laitteisto Jäljitelmä laitteesta tai teknisestä järjestelmästä, jota käytetään tietyn yhden tai useamman ihmisen toimesta tietyn tavoitteen saavuttamiseksi [18] Synthetic Training Device Synteettinen koulutuslaite Weapons Tactics and Situational Awareness Trainer

4 WTT Suorituskykyisellä visuaalijärjestelmällä varustettu kiinteä F-18 - ilmataistelusimulaattori Weapon Tactics Trainer Pallotyyppisellä visuaalilla varustettu F-18 - ilmataistelusimulaattori Muita käsitteitä ja lyhenteitä HOTAS SDK Hands On Throttle And Stick Ohjaussauvaan ja kaasuvipuihin liitetty hallintalaitteisto Software Development Kit Ohjelmistomodifikaatioiden luomiseen käytettävä ohjelmisto

5 3. SIMULOITU OPPIMISYMPÄRISTÖ Yleisellä tasolla simulaattorien käyttö perustuu kokemusperäisen oppimisen mahdollistamiseen hallituissa olosuhteissa [18]. Tätä periaatetta on hyödynnetty erilaisten simulaattorien muodossa eri koulutusaloilla, metsäkoneista avarussukkuloihin. Erilaisia lentosimulaattoreita on ollut käytössä jo ilmailun alkuajoista lähtien. Näiden vuosisadan alussa käytössä olleiden mekaanisten viritelmien mallinnus oli tasoa, jolla pystyttiin hyvin rajoitetulla tasolla harjoittelemaan lentolaitteen ohjainliikkeitä, joita tarvittiin koneen ilmassa pitämiseksi [10]. Synteettinen, eli keinotekoinen lentämisen harjoittelu, oli alkeellisista järjestelmistä huolimatta tärkeässä roolissa, sillä jo ensimmäiset lennot oikealla koneella oli suoritettava yksinlentoina ilman opettajan mukanaoloa. Nykyään turvallisuuskysymysten rinnalla yhä tärkeämpään rooliin on noussut koulutusprosessin kustannusten hallinta, joka lisää osaltaan tarvetta tehostaa oppimisprosessia maassa. Synteettinen koulutus rakentuu pitkälti teknisen laitteen ympärille, mutta siihen vaikuttavat oleellisesti myös inhimilliset tekijät. Ihmisten osuutta ja simulaattorin käyttöperiaatteita käsitellään tässä tapauksessa lentotehtävien määrittelyn yhteydessä. Patria Systemsin tehtävänannon mukaan koko aihealue on jaettu pääkomponenttien mukaan seuraavasti: ohjaamokokonaisuus, visuaalijärjestelmä, simulaatio-ohjelmisto ja lentomalli sekä kouluttajan ympäristö ja lentotehtävien määrittely [17]. Oppilaan ympäristön ja visuaalimallin osuuden käsittelee kadetti Jussi Nokso omassa tutkielmassaan SK1052. 3.1. Simulaattorit alkeislentokoulutuksessa Ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa on jo useamman vuosikymmenen ajan käytetty Link Trainer -tyyppistä harjoittelulaitetta. Kyseinen laitteisto koostuu osittain Vinka-konetta mallintavasta suljetusta ohjaamoympäristöstä sekä laitetta käyttävästä sähkö-pneumaattisesta koneistosta [6]. Visuaalijärjestelmää ei ole, mutta visuaalilentämisen harjoittelu onnistuu rajoitetusti liikejärjestelmän sekä ulkoisten näkymien avulla [22].

6 Suurimpia rajoittavia tekijöitä nykyisessä laitteistossa ovat liikejärjestelmän asettamat rajoitukset pituus- ja poikittaiskallistuskulmalle, visuaalijärjestelmän puute sekä ohjaamomallin sopimattomuus toimenpideharjoitteluun [4, 22]. Näiden seikkojen vuoksi laitteiston käyttö rajoittuu lähinnä perus- ja mittarilentämiseen sekä menetelmäharjoitteluun [22, 23]. Laitteiston ikääntymisen myötä käyttövarmuus on oleellisesti heikentynyt ja huoltokustannukset nousseet siinä määrin, että laitteiston uusiminen tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti [4]. Kuva 1. Ilmavoimien Link-trainer -koulutuslaite. Ikääntyneessä laitteessa ei ole visuaalijärjestelmää, mutta visuaalilentämisen perusteita voidaan harjoitella liikejärjestelmän ja hallin seinään sijoitetun horisonttiviivan avulla. Siviilikouluissa käytettävät alkeis- ja peruslentokoulutuslaitteet ovat olleet ominaisuuksiltaan pitkälti vastaavaa BTD (Basic Training Device) -tasoa, mutta viime vuosina laitteistoja on päivitetty ajanmukaisimmiksi. Uusimmat laitteet pohjautuvat entistä enemmän ajanmukaiseen PC-tekniikkaan, jonka avulla on päästy enimmissä määrin eroon vanhoille laitteille ominaisesta vikaherkästä ja monimutkaisesta mekaniikasta. Visuaalit ja lentomallit ovat niin ikään kehittyneet kaikenasteisissa laitteissa, joskin siviilissä simulaattorikoulutuksen pääpaino on selkeästi jatko- ja ammatillisessa koulutuksessa [2].

7 Siviilikouluissa käytettävien laitteistojen on oltava siviili-ilmailuviranomaisen hyväksymiä ja niillä voidaan korvata PPL-koulutusvaiheessa maksimissaan viisi lentotuntia [25]. Ilmailuviranomaisen hyväksyntä taas edellyttää simulaattorilaitteiston täyttävän tarkat vaatimukset, joita on annettu eri luokan harjoituslaitteille [9]. Hyväksyttyjen laitteistojen hankintahinta ja muutostöiden erillinen hyväksyttäminen tuottavat haasteita näitä laitteistoja hankkiville ja käyttäville organisaatioille. [2] Kuva 2. Patria Pilot Training Malmin simulaattorikokonaisuus. Myöhempää koulutusvaihetta varten suunniteltua laitetta käytetään PPL-koulutuksessa perusmittarilentämisen harjoiteluun ja siitä voidaan lukea hyväksi viisi lentotuntia. Ilmavoimien alkeislentokoulutuksessa simulaattorikoulutus on sidottu osaksi VN1- ja VN2- lentokoulutusohjelmia. Simulaattoreita käytetään VN1-ohjelmassa noin kymmenen tuntia [22] ja VN2-ohjelmassa 12 tuntia [23]. Siviililupakirjaa ajatellen VN1-lentokoulutusohjelma vastaa ilmailumääräysten mukaan PPL tason koulutusta ilman, että simulaattoriajasta saisi erityistä hyötyä [7]. Tämänkään seikan valossa laitteiston ei välttämättä tarvitse olla siviili-ilmailuviranomaisen hyväksymä koulutuslaite, mikä mahdollistaa uuden ja kaupalliseksi suunnitellun tekniikan entistä tehokkaamman hyödyntämisen laitteistossa [3].

8 3.2. Simulaattorit jatkokoulutuksessa Jatkokoulutuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä suihkukonekalustolla tapahtuvaa lentokoulutusta Lentosotakoulussa ja lennostoissa. Siviili-ilmailun puolella vastaavaa tarkoittaa CPL/IR/tyyppikoulutus -tason koulutus. Näillä sektoreilla simulaattorikalustoa on päivitetty 2000-luvulla ja laitteistoa kehitetään aktiivisesti. [12] Lentosotakoululla on käytössään kaksi Hawk-suihkuharjoituskonetta tarkasti mallintavaa simulaattoria. Laitteet ovat samankaltaisia, eroina kolme- ja yksikanavaiset visuaalijärjestelmät sekä muutamia muita mallinnusjärjestelmiä. Näissä laitteissa oppilas toimii suljetussa ohjaamoympäristössä ja opettaja omalla positiollaan radio- ja videoyhteydessä koulutettavaan. Ensimmäistä lentoa oikealla koneella edeltää useita kymmeniä simulaattorilentoja, joilla harjoitellaan toimenpiteitä ja lentämistä niin normaalitoiminnassa, kuin häiriötilanteissakin [24]. Hawk lentopalveluksen aloittamisen edellytyksenä on hyväksytysti suoritettu simulaattorikoulutus ja ennen ensimmäistä yksinlentoa myös hyväksytysti suoritettu hätätilannetarkastuslento [5]. WTT-tyyppisen massiivisen ilmataistelusimulaattorin poistuttua käytöstä, F-18 WTSATsimulaattoreita on käytössä yksi kussakin lennostossa. Laitteisto on kiinteä, neljäkanavaisella taustaprojektioon perustuvalla visuaalilla ja tarkasti oikeaa vastaavalla ohjaamolla varustettu kehittynyt harjoittelulaite. WTSAT-simulaattori soveltuu yhtälailla peruslentämiseen kuin tehtäväharjoitteluun jopa visuaalisuunnistuksen osalta. [13] Ilmavoimien hävittäjäkoulutukseen liittyvä uusin simulaattorisovellus on kosketusnäyttöihin ja HOTAS-ohjaimiin perustuva kompakti F-18 -harjoittelulaite. DTT:ksi nimetty laitteisto voidaan liittää WTSAT-verkkoon, jolla mahdollistetaan usean koneen yhteistoiminnan harjoittelu virtuaalisesti [13]. Myös Hawk-koulutukseen on suunnitteilla kevyempiä harjoittelulaitteita täydentämään simulaattorikoulutusta [12]. 4. SIMULAATIO-OHJELMISTO JA LENTOMALLI Simulaatio-ohjelmistolla tarkoitetaan tässä yhteydessä ohjelmaa, tai oikeammin ohjelmistokokonaisuutta, jolla mahdollistetaan lentosimulaattorin toiminnallisuus. Lentoarvojen lisäksi nykyaikainen simulaatio-ohjelma tuottaa kehittyneen maisemamallin, josta seurauksena on suuri kapasiteetin tarve sitä pyörittävälle tietokoneelle. [8]

9 Lentomalli on mahdollisimman tarkasti aitoa lentokonetta ja sen ominaisuuksia vastaava osa simulaatio-ohjelmaa. Nykyisellä mallinnus- ja laskentakyvyllä ei voida järkevästi käyttää aerodynamiikkaan perustuvaa lentoarvolaskentaa, vaan malli on ohjelmasta riippuen kompromissi erilaisista käyttäytymisominaisuuksista eri lentotiloissa [1]. Yksinkertaisimmissa harjoittelulaitteissa on varsinkin ennen kehittyneitä tietokoneita käytetty geneerisiä lentomalleja, jotka mallintavat kompromissin tavoin tietyn luokan lentokoneita [2, 6]. Kaupallisista simulaatio-ohjelmistoista tunnetuimpia ovat Flight Simulator -sarjan tuotteet. Uusin versio kotikäyttäjille on Flight Simulator X ja kaupalliseen käyttöön Flight Simulator ESP -ohjelmisto. ESP vastaa pääosin markkinoilla olevia Flight Simulator -sarjan tuotteita, mutta sen yhteensopivuutta fyysisen ohjaamokokonaisuuden ja laajennetun käytön kannalta on paranneltu. Simulaatioalustan lisäksi ohjelmisto pitää sisällään SDK-työkaluja, joilla voidaan mallintaa eri koneita, maastomalleja ja ohjelmointikielen avulla muokata useita muita simulaattorin parametreja. [1] Varsinaista simulaatio-ohjelmistoa täydentämään tarvitaan useasti lisäohjelmia, joilla hallitaan simulaattorikokonaisuutta. Kaupallisista simulaattoriohjelmistoista puhuttaessa nämä pienemmät ohjelmistot käsittävät useimmiten simulaatio-ohjelmiston dataa lukevia ja eri muodoissa siirtäviä osia sekä näiden pohjalta toimintoja suorittavia ohjelmia. Flight Simulator -ympäristössä esimerkkinä on FSUIPC-lisäosa, joka siirtää simulaattoriohjelmiston tietoa sopivassa muodossa sitä tarvitseville lisäosille. Jotta simulaattoriin saataisiin yksinkertainen ja yhtenäinen käyttöliittymä, on todennäköistä, että simulaattorin hallintapaneeli ja opettajan position ohjelmistot kannattaa ohjelmoida räätälöidysti tulevaa käyttöä ajatellen. 4.1. Lentomallille asetettavat vaatimukset Simulaattorin käytössä voidaan erotella muutamia lentomallinnuksen kannalta merkittäviä osa-alueita. Ominaisuuksien arvioinnin lähtökohtana ovat nykyisten VN1- ja VN2-lentokoulutusohjelmien sisällöt ja tavoitteet.

10 Useimmissa lentokouluissa käytettävät simulaattorit perustuvat geneerisiin tai käytetystä koulukoneesta poikkeaviin lentomalleihin. Ratkaisua voidaan selittää pitkälti alkeis- ja peruslentokoulutukseen käytettävien koneiden pienillä keskinäisillä eroilla normaalitoiminnassa. Esimerkkinä mittarilentämisessä kallistuskulmat ja nopeusalueet ovat tietyn ilma-alusluokan koneilla hyvin samankaltaisia, jolloin pienillä eroavaisuuksilla ei ole menetelmäharjoittelun kannalta suurta vaikutusta lopputulokseen. Konetyyppikohtaisten toimenpiteiden ja menetelmien osaaminen alkeiskoulukoneella ei myöskään ole erityisen tärkeässä roolissa siirryttäessä koulutuksen edetessä seuraavaan konetyyppiin. [2, 11] Konetyyppikohtaiset erot korostuvat erityisesti lähestyttäessä lentoalueen rajoja esimerkiksi liikehtimisen tai sakkauksen yhteydessä. Liikehtimistä sisältävien lentotehtävien ja epätavallisten lentotilojen harjoittelu simulaattoreilla on kuitenkin alkeislentokoulutuksen osalta hyvin marginaalista ja lentokoulutuksellista hyötyä saavutetaan useasti enemmän ohjausteknisten perusperiaatteiden konkretisoinnista kuin lentotilassa tapahtuvien muutosten tarkassa havainnoinnissa ja hallitsemisessa. Lentomallin osalta vaatimuksena pidetäänkin ennen kaikkea oikeansuuntaista käyttäytymistä, ilman suuria yllätyksiä tai ohjaustekniikan eroavaisuutta oikeaan koneeseen nähden [4]. Näin pyritään sulkemaan pois myös väärinoppimisen mahdollisuus. Todettakoon vielä, että tyyppihyväksyntä- tai sotilasilmailun sertifiointiprosessin läpikäyneet alkeiskoulukoneet ovat todennettu lento-ominaisuuksiltaan turvallisiksi esimerkiksi juuri sakkauksen yhteydessä [20]. Ilmavoimien hävittäjäohjaajan toimintaympäristöön tähtäävän koulutuksen osalta liikehtimisen ja epätavallisten lentotilojen harjoittelu on ymmärrettävästi korostetun tärkeässä roolissa. Simulaattorien osalta liikehtelyä sisältävien lentotehtävien harjoittelun suurin hyöty nähdään kuitenkin enemmän tehtävärutiinin ja tilannetietoisuuden kehittymisessä motorisen oppimisen sijaan. Samalla parannetaan edellytyksiä keskittyä oikealla koneella lentotehtävän ydinkohtiin myös liikehtimistä sisältävillä lentotehtävillä. Laivueen kanta on, että lentomallille ei aseteta epätavallisten lentotilojen osalta varsinaisia suorituskykyvaatimuksia, vaan lentomallin johdonmukainen käyttäytyminen näissä tilanteissa riittää. [3,4] Haastateltavien kaupallisista simulaatio-ohjelmistoista keräämien kokemusten ollessa rajallisia, tulee lentomallin arvioinnin osalta suhtautua kriittisesti saatuihin lausuntoihin. Lentomallin arviointia helpottaa erityisesti sen koelentäminen simulaattorin omalla ohjainkonfiguraatiolla, jota käsitellään seuraavassa kappaleessa.

11 4.2. Ohjainmallinnus Lentomallin yhteydessä tulisi tarkastella ohjaamokoonpanon ominaisuuksia niiltä osin kuin se liittyy ohjauskomentojen välittymiseen simulaatio-ohjelmistolle. Todenmukaisen käsittelyn kannalta tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ohjainten oikeat liikeradat, tietyn ohjainpoikkeutuksen vaikutus lentoarvoihin sekä ohjainvoimat. Ilman kunnollisia ohjaimia lentomallin autenttisuus ei välity ohjaajalle, eikä siten tuota haluttua lopputulosta. Mainittakoon, että Suomessa suunnitellun ja valmistetun Valmet L-70 koneen suoritusarvoista löytyy paljon valmista dataa muun muassa ohjainmallinnusta varten [21]. Suoritettujen simulaattorilentojen sekä haastatteluiden perusteella monissa FFS-tasoa alemmissa laitteissa ohjausominaisuudet eroavat mallinnettavasta konetyypistä siinä määrin, että eron voi havaita jo normaalitoiminnassa [12]. Simulaattorit mielletään useasti lentokonetta epävakaammiksi ja ohjattavuudeltaan hankalammiksi [3]. Subjektiivista havaintoa voi selittää muun muassa ohjauskomentojen fyysisen palautteen puuttuminen, ohjelmalliset ja rakenteelliset rajoitukset sekä mallintamisen epätarkkuudet ja ohjelmiston viiveet. Sinällään simulaattorin korostunutta tarkkuutta vaativaa lentämistä ei pidetä haittana, vaan se täydentää osaltaan maakoulutuksen lähtökohtaisesti alempaa kuormitustasoa [4]. Teknisen toteutuksen ja kustannusten kannalta muuttuvien ohjainvoimien simuloiminen on haastavaa. Tarkoitusta varten on kehitetty erilaisia sovelluksia pneumatiikasta sähkömoottoreihin ja näitä käytetään useissa raskaammissa simulaattoreissa. Monimoottorikoneita mallintavissa simulaattoreissa ohjainvoimien mallinnus on tosin aivan eri tavalla tärkeää erityisesti vajaamoottoritilanteiden harjoittelua ajatellen, jolloin tarvitaan suuria ohjainvoimia ja -poikkeutuksia kriittisissä tilanteissa [2]. Yksinkertaisimmissa harjoittelulaitteissa perinteisenä vaihtoehtona on ollut jousitoiminen palautus, joka tuottaa vakiovoimaisen vasteen sauvaa liikutettaessa. Jo peruslentämiseen liittyvä koneen trimmaaminen, joka tapahtuu Vinka-koneessa mekaanis-välitteisen trimmipyörän avulla, täytyy tässä tapauksessa toteuttaa ohjelmallisesti ja ilman realistista vastetta ohjaimissa. Trimmin ohjainvaste voidaan tosin tuottaa keskitysmekanismin liikuttamisen avulla esimerkiksi sähkömoottorin avulla, kuten Malmin Ilmailukerhon Cessna-simulaattorissa on tehty [15].

12 Taitolennon ja liikehtimisen osalta lentokoulutuksellisena etuna ei nähdä niinkään ohjaustekniikan hiomista tunnonomaiseksi, vaan poikkeavien lentotilojen käyttöä osana tilannetietoisuuden ja päätöksentekokyvyn harjoittamista [3]. Hätätilannekoulutuksessa vikatilanteiden simulointi kesken taitolentoliikkeiden suoritusta korostaa juuri näiden ominaisuuksien hallintaa, eikä vaadi ohjainmallinnukselta yhtä suurta autenttisuutta kuin yksittäisen taitolentoliikkeen opettelu. Jos kuitenkin simulaattori todetaan lentomallin ja visuaalin puolesta soveltuvaksi rajoitetun liikehtimisen harjoitteluun tulisi myös ohjainjärjestelmä rakentaa soveltuvaksi yksittäisten lentoliikkeiden suorittamisen vaatimusten mukaisesti. Lentokoulutuksen toteutuksen kannalta ei nähdä esteitä edellä kuvattujen yksittäisten taitolentoliikkeiden perusteiden kouluttamiseen alustavasti jo simulaattorin avulla [4]. 4.3. Lentoarvojen mallintaminen Flight Simulator ESP -ohjelmistossa Otsikon mukaisessa kaupallisessa ohjelmistossa lentoarvomallinnus tapahtuu muokkaamalla eri lentokonemallien parametrikirjastoja. Taulukkomuotoinen kirjasto sisältää kertoimia tietyille lentokoneen ominaisuuksille, jotka määrittävät lentomallin käyttäytymisominaisuuksia. Esimerkkinä lentokonemallille voidaan syöttää tiettyä aikaa vastaava siivekepoikkeutuksen aikaansaama kulmanopeus pituusakselin ympäri. Lopulta tietokone laskee taulukoiden, suoritettujen ohjaustoimenpiteiden ja vallitsevan lentotilan pohjalta suoritettavan tapahtumaketjun. [1] Kaikkien mallinnettavissa olevin arvojen luettelointi tähän työhön ei sovi rajaukseen. Dokumentaation ja valmiiden lentomallien perusteella voidaan todeta, että ohjelmiston mahdollisuudet takaavat tutkimuksessa esiin tulleiden vaatimusten perusteella riittävän lentomallinnuksen tarkkuuden suunniteltua käyttöä ajatellen. Vinka-koneesta on lisäksi saatavilla hyvin kattavasti lentoarvotietoja mallintamista varten [1]. Käytettäessä fyysistä ohjaamokokoonpanoa lentokoneen mallintamiseen kuluvaa työmäärää säästetään keskittymällä lentoarvojen mallintamiseen visuaalisen rajapinnan sijaan. Itse mallinnuksen kannalta FS ESP:n etuna on parametrien syöttämisen helppous ja huonona puolena yksinkertaisesta lentomallipohjasta aiheutuvat lentomallin epätarkkuudet epätavallisissa lentotiloissa [1]. Simulaattorien verkottaminen on käsitelty jäljempänä. Mainittakoon jo tässä yhteydessä, että simulaatio-ohjelmiston kannalta tarvittava alusta on valmiina [1].

13 Kuva 3. Malmin Ilmailukerhon harrasterakenteinen Cessna 172 -simulaattori. Laitteisto käyttää Microsoft Flight Simulator 2004 -ohjelmistoa, aidonnäköisen mittariston ollessa servotoiminen. 4.4. Tehtävänhallintaohjelmisto Tutkimuksen yhteydessä käsitellyissä laitteistoissa tehtävänhallintaohjelmisto on pääosin ollut laitteiston valmistajan omaa tuotantoa oleva, suhteellisen yksinkertainen ja graafisella käyttöliittymällä varustettu ohjelma. Säätöparametrit on jaettu eri sivuille ja niiden hallinta tapahtuu näyttölaitteen sekä hiiren, näppäimistön, kosketusnäytön tai muun vastaavan hallintalaitteen avulla. Hallintapaneeli on sijoitettu oppilaan ympäristön kanssa joko samaan tilaan, simulaattorin takapuolelle tai omaan tilaansa. Tässä työssä esitetään myöhemmin ratkaisumalli opettajan position ja simulaattorien hallintalaitteiden rakentamisesta. Tämä konsepti käsittää tehtävänhallintaohjelmiston osalta yksittäisen simulaattorin oman käyttöliittymän ja opettajan position ohjelmistot. Käytettävyyden parantamiseksi näiden samantyyppinen graafinen ulkoasu ja käyttöliittymä nähdään toivottavana ominaisuutena, mutta ei sinänsä välttämättömyytenä [4].

14 Yksittäisen simulaattorin oma hallintapaneeli voidaan sijoittaa ohjaajan takapuolelle monitorille, jolla voidaan esittää muun muassa tilannetietoa mittarilähestymisessä Link-laitteen piirturia vastaavasti. Monitorin ja näppäimistön ja hiiren käsittävän hallintalaitteiston avulla voidaan säätää primäärisiä toimintoja tai valita esiohjelmoitu lentotehtävä, jonka jälkeen loput parametrit säätyvät itsestään. Primäärisiin toimintoihin luetaan erityisesti säätilan ja vikatilanteiden aktivointi lentotehtävän aikana niissä tapauksissa kun opettaja toimii positiollaan yksittäisen laitteen sivustalla [4]. IOS-ohjelmiston tulee käsittää monipuolisempia ominaisuuksia, joita on käsitelty osassa IOS. Flight Simulator ESP tarjoaa mahdollisuudet hallintapaneelien muokkaamiseen, joka on yksi vaihtoehto yksittäisen simulaattorin hallitsemiseen [1]. Opettajan position käytettävyyden kannalta on kuitenkin vahvasti perusteltua rakentaa sille käyttötarkoitukseen räätälöity ohjelmisto etenkin, kun FS ESP ei sisällä suoraa tukea useamman koulutustapahtuman yhtäaikaiseen hallitsemiseen. 5. LENTOTEHTÄVIEN MÄÄRITTELY Ilmavoimissa annettava alkeis- ja peruslentokoulutus jakaantuu lentolajeittain eri osa-alueisiin. Alkuvaiheessa opetellaan yleisesti koneen käsittelyä ja myöhemmin tätä sovelletaan eri olosuhteissa. Alkeiskoulutuksen tavoitteena on valmistaa lento-oppilas suihkukoneella tai vaihtoehtoisesti helikopterilla jatkuvaan lentokoulutukseen ja voimakkaalla nousujohteisuudella mitata oppimiskykyä [22, 23]. Simulaattorin suorituskyky ja ominaisuudet määräävät sen käytettävyyden koulutusohjelman eri osissa. Verrattuna nykyisiin lentokoulutusohjelmiin jo pelkästään hätätilanneharjoittelun liittäminen simulaattorikoulutukseen lisäisi käyttöaikaa ja -arvoa merkittävästi. Aiemmin kylmäharjoitteluna oikeassa ohjaamossa suoritettu harjoittelu lisäisi rutiinin muodostumista oikeisiin toimenpiteisiin lihasmuistin avulla etenkin, jos se tehdään dynaamisena suorituksena osana simuloitua vikatilannetta [3]. Oikeassa ohjaamossa maassa suoritettuja harjoituksia on muutenkin jouduttu rajoittaman eri hallintalaitteiden käytön osalta osien kulumisen ja mahdollisten vaaratilanteiden välttämiseksi [3].

15 Simulaattorilentoajan lisäämiselle ei kustannusmielessä tulisi olla esteitä [3]. Laitteiston käytön juoksevat kulut ovat hyvin alhaiset ja toisaalta lennonopettajien valvomia lentoja ei ole välttämätöntä lisätä. Mikäli simulaattorien määrää lisätään, voidaan myös oppilaskohtaista simulaattoriaikaa lisätä ilman merkittävää resurssien lisätarvetta. 5.1. Simulaattorilentokoulutusohjelma Simulaattorilennot ovat olleet kiinteä osa VN1- ja VN2-lentokoulutusohjelmia. Lentokoulutus aloitetaan teoriaopintojen jälkeen simulaattorilennoilla, joissa käydään läpi koneen hallintaa visuaaliolosuhteissa. Seuraavan kerran simulaattoreilla harjoitellaan perusmittarilentämistä, josta edetään menetelmäharjoitteluun, jossa painopiste on mittarilähestymisten harjoittelussa. [22, 23] Simulaattorilentojen tehtävänanto on suoritettu opettajajohtoisesti, kuten muussakin lentopalveluksessa. Samoin tehtävän läpikäynti (debrief) ja palautteenanto on noudattanut muussa lentopalveluksessa käytettyä kaavaa. Lentotehtävissä on mainittu huomautuksina laitteiston rajoituksista tehtävän suorittamiseen vaikuttavat seikat. [22, 23] Uuden laitteen sisäänajovaiheessa voidaan käyttää jo käytössä olevaa lentokoulutusohjelmaa oletuksena, että simulaattorilla voidaan suorittaa samat harjoitukset kuin nykyisillä Link laitteilla [4]. Uudenaikainen simulaatio-ohjelmisto tarjoaa kuitenkin siinä määrin laajasti uusia mahdollisuuksia, että lentokoulutusohjelmaa on hyvin nopeasti muutettava ensinnäkin simulaattorilentojen ja toisaalta koko lentokoulutusohjelman osalta, saavutetun hyödyn täysimääräiseksi ulosmittaamiseksi. [4] Yksi FS ESP -ohjelmiston merkittävä ominaisuus on lentotehtävien esiohjelmointi. Parametreina voivat olla muun muassa säätila, vikatilanteet ja ympäristön tapahtumat [1]. Näitä mahdollisuuksia voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi tallentamalla lentokoulutusohjelmaa vastaavat lennot valmiiksi kirjastoksi simulaattoriin, jolloin laitteisto on oikeassa aloitustilassa heti tehtävän valitsemisen jälkeen. Vastaava menetelmä on tulossa käyttöön Patria Pilot Training Malmin simulaattoriin ja sijainnin pikavalintaa käytetään osana koulutusta hyvin monessa laitteessa kuten esimerkiksi ilmavoimien WTSAT-simulaattorissa. [2].

16 Lennonvalmistelu on tehtävärutiinin kehittymisen kannalta perusteltua suorittaa samoilla menetelmillä kuin oikealle lennolle valmistautuminen. Säätiedot ja simulaattorin omat asetukset tulee kuitenkin selvitä lentokoulutusohjelmasta ja tehtävänannosta. Opettajan harkinnan mukaan ennalta ohjelmoituja olosuhteita voidaan muuttaa koulutustapahtuman kannalta edullisimmaksi. Laitteiston käyttöliittymä tulee pitää yksinkertaisena. Helppokäyttöisyyden tulisi ilmetä siten, että opettaja tai oppilas voi laitteelle tullessaan valita simulaattorista lentokoulutusohjelman lentotehtävää vastaavan lennon ilman monimutkaisia toimenpiteitä. Tämän jälkeen laite lataa itsensä sopivaan aloitustilanteeseen. Näiden valintojen jälkeen toimitaan yksinomaan lentokoneen toimenpiteiden mukaisesti. Oletusarvoisesti lähtöpaikka on Tikkakosken tukikohdan asemataso, josta tehtävä aloitetaan kuten oikealla koneella [4]. Lentopalvelusta edeltävästä koulutuksessa painopiste on toimenpiteiden opettelemisessa muistinvaraiseksi [3]. Tätä tarkoitusta varten koulukonetta mahdollisimman tarkoin vastaava ohjaamo on erityisen tärkeässä roolissa. Tyyppilentovaiheessa peruslentämisen harjoittelu voidaan taas viedä nykyistä pidemmälle visuaalinäkymän mahdollistaessa aikaisempaa todenmukaisemman harjoittelun. Esimerkiksi laskukierroslentämistä voitaisiin harjoitella ulkoisten merkkien mukaan. [4] Lentolajeista pääpaino simulaattorissa on luontevaa pitää mittarilentokoulutuksessa. Teknisesti mittarilentäminen vaatii laitteistolta vähiten suorituskykyä, mutta harjoittelun kannalta tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Jo yksikanavaisen, ainoastaan etunäkymän tarjoavan visuaalin avulla, voidaan simuloida kriittiset lennon vaiheet siirryttäessä mittarilentämisestä visuaaliolosuhteisiin. Näin saavutetaan suuri toiminnallinen yhdenmukaisuus suhteessa toimintaan autenttisessa tilanteessa tehostaen oppimisen siirtovaikutusta [18]. Nykyaikaisissa simulaatioohjelmistoissa radionavigointilaitteiden mallinnuksen tarkkuus ei ole rajoittava tekijä. Hätätilannekoulutuksen liittäminen osaksi simulaattorilentoja tehostaa niin ikään nykyistä koulutustapaa. Nykyisellään hätätilannekoulutus perustuu kirjallisiin ja suullisiin kuulusteluihin sekä muutamiin lentoihin, joilla tilanteita voidaan harjoitella tietyin rajoituksin [4]. Simulaattorin etuina ovat muun muassa tilannesidonnaisuus, toimenpiteiden suorittaminen oikein ja loppuun asti sekä palaute onnistumisesta lopputuloksen muodossa. Yksimoottorisella koneella voimalaitehäiriötilanteiden toimenpiteet ovat tärkeimpiä ulkoa osattavia toimenpiteitä ja laitteiston tulisi olla suorituskyvyltään uskottava ainakin näissä tilanteissa [3].

17 Osastolentämisen harjoittelu verkotetussa ympäristössä on periaatteessa mahdollista tietyin rajoituksin. Lähtökohtaisena vaatimuksena on, että visuaalijärjestelmällä kyetään tuottamaan riittävän laaja näkymä eteen ja sivulle [3]. Lentomallin epätarkkuudet, visuaalijärjestelmän rajoitukset ja fyysiset syyt aiheuttavat hajontaa muuten suurta tarkkuutta vaativaan osastolentotekniikkaan, jolloin sen todenmukainen harjoittelu ei näidenkään syiden valossa ole realistista. Laivueen kanta on, että laitteistolle ei tässä vaiheessa aseteta vaatimuksia osastolentämisen suhteen [4]. 5.2. Lentotehtävän aikainen vaikuttaminen koulutustapahtumaan Nykyisessä Link-simulaattorissa opettaja istuu simulaattorin sivustalla ja voi säätää muutamia parametreja, kuten tuulta ja sijaintia. Opetusnäyttöjen antaminen ei ole mahdollista kahdennettujen ohjainten puuttuessa. Tilannenäytöstä ilmenee koneen sijainti ja lentokorkeus sekä tarkka vaihe mittarilähestymisessä, mutta tilanteeseen puuttuminen onnistuu lähinnä puheen avulla [4]. Lähtökohta simulaattorilla suoritettavalle lentotehtävälle on ennalta ohjelmoitu tilanne käsittäen säätilan sekä koneen paikan asematasolla. Uudella laitteistolla myös hätätilanteiden ohjelmointi tietylle aikahaarukalle olisi ohjelmiston puolesta mahdollista, mutta koulutustapahtuman sujuvuuden kannalta on parempi, että opettaja voi parhaaksi katsomassaan vaiheessa vaikuttaa lennon kulkuun [4]. Vikasimulaatioita voitaisiin käyttää opettajan positiolta tätä tarkoitusta varten tehdyllä ohjelmalla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tietty vika aktivoidaan painamalla näytöllä esitetyltä listalta suunniteltua vikatilannetta, jonka jälkeen simulaatio-ohjelmisto suorittaa valitun toiminnon. Seurannan helpottamiseksi on suositeltavaa, että vian aktivoimisen yhteydessä näytölle saadaan kyseisen vian toimenpidelista sekä lista oppilaan simulaattorissa suorittamista toiminnoista. Näin ollen kouluttajan on helppo seurata tilanteen kehitystä ja puuttua virheisiin. Vian aktivointi tulee oppilaalle yllätyksenä ja esimerkiksi keinohorisontin vikaantumisen havaitseminen vaatii jatkuvaa mittareiden ristiintarkkailua tullakseen huomatuksi.

18 Säätilaa käytetään hallintaohjelmistosta omalta sivultaan. Sen avulla voidaan lisätä vaikeusastetta sekä säätää olosuhteet huonommaksi, kuin oppilaan minimit edellyttävät. Oletustoimintana tällaisessa tilanteessa on lentotehtävästä riippuen ylösveto, varakentälle siirtyminen tai uusi lähestyminen [16]. Käyttöliittymä tulee pitää yksinkertaisena ja mittarilentämiseen liittyvät primääriset arvot näkyvyys ja pilvikorkeus ovat helposti säädettävissä. Fyysisesti säätöjen tulee olla tehtävissä sekä simulaattorin käyttöpaneelista että opettajan positiolta käsin. Tuulitilanteella ja puuskaisuudella saadaan lisättyä koko lennon kuormitusta lentoarvojen säilyttämiseen kuluvan lisääntyneen huomion kautta. FS ESP -ohjelmistossa jäätäminen on mallinnettu uskottavasti mittarinäyttöjen osalta, mutta ei välttämättä lento-ominaisuuksien puolesta [2]. Ajankäytön tehostamiseksi tulisi laitteistossa olla mahdollisuus nopeuttaa tiettyjä toimintoja, kuten pitkän rullausmatkan etenemistä, pikasiirtämällä kone suoraan odotus- tai lähtöpaikalle. [4] Yhdistelemällä eri vikatilanteita saadaan koulutuksen edetessä luotua vaativia skenaarioita, joilla korvataan osaltaan simulaattorin jännityksettömän toimintaympäristön kuormitusta lähemmäksi oikean koneen tasoa. Esimerkki vaativasta harjoituksesta voisi olla säätilan yllättävä muutos yölennolla, jolloin oppilasta edellytetään tekemään nopeita päätöksiä ja mahdollisesti suorittamaan paluu kotitukikohtaan jäätävissä olosuhteissa. Simulaattori mahdollistaa lisäksi vaativampien ja riskialttiimpien harjoitusten suorittamisen kuin mitä oikealla koneella voidaan turvallisesti suorittaa. 5.3. Oppilaiden omatoiminen harjoittelu Lento-oppilaiden omatoiminen harjoittelu laitteistolla ei sinällään nopeuta nykyisen kaltaisen lentokoulutusohjelman läpivientiä, mutta lisää oletettavasti oppimisvaikutusta koko lentokoulutusta ajatellen [4]. Näyttöä harjoittelun vaikutuksesta on ennestään ohjaamossa suoritettavasta toimenpideharjoittelusta ja nykyisellä simulaattorilla suoritetuista menetelmäharjoituksista. Uudella laitteistolla näitä harjoitteita voidaan suorittaa saumattomammin yhdessä ja sitä kautta tehostaa oppimista.

19 Omatoimisen harjoittelun mahdollistaminen edellyttää tiettyjen teknisten vaatimusten täyttymistä. Näitä ovat erityisesti simulaattorin riittävän yksinkertainen käyttöliittymä, laitteiston fyysinen kestävyys, ohjelmiston keräämä palaute ja harjoitustapahtuman hallinta oppilaan ympäristöstä käsin, ilman tarvetta suorittaa toimenpiteitä laitteen ulkopuolelta [4]. Omatoimisista harjoitteluista tulee jäädä tallenne lennonopettajan tarkasteltavaksi [4]. Omatoimista harjoittelua ajatellen olisi hyvä ohjelmoida valmiiksi harjoitustehtäviä, jotka sopivat senhetkiseen koulutusvaiheeseen. Esimerkiksi yhtä simulaattorikoululentoa kohden voi olla esiohjelmoituna saman aiheen harjoituksia eri vaikeusasteilla. Oppimisvaikutuksen lisäksi menettely lisää harjoittelumotivaatiota ja vähentää houkutusta käyttää simulaattoria väärin selkeän oppimistavoitteen puuttuessa. Kaikki laitteella tapahtuva harjoittelu on joka tapauksessa dokumentoitava [4]. Tehtäväkohtaista palautetta keräävä ohjelmisto, joka antaisi suorituksesta omaan ja muiden suorituskykyyn vertailtavan pisteytyksen, tulee peliteollisuudesta saadun kokemuksen perusteella harkita yhdeksi kehityskohteeksi. Arvioitavina kriteereinä voitaisiin pitää esimerkiksi lentotarkkuutta eri raja-arvojen suhteen, kuten mittarilähestymisen tarkkuutta eri mittarilentoluokkien suhteen. FS ESP -ohjelmiston ominaisuus, joka mahdollistaa määrättyjen tapahtumaketjujen liittämisen esiohjelmoituun lentotehtävään tiettyjen kriteereiden täyttyessä, voisi hyvin toimia alustana kuvatulle käyttötavalle [1]. Kokemusta omatoimisen harjoittelun mahdollistamasta simulaattorista on muun muassa Ruotsin ilmavoimien alkeis- ja peruslentokoulusta Linköpingistä. Suomen ilmavoimien koulutusjärjestelmästä poiketen, ruotsalaiset eivät ole sisällyttäneet simulaattorilentoja koulutusohjelmiin, jolloin kaikki harjoittelu on tavallaan omatoimista. Suomalainen koulutuskulttuuri taas perustuu enemmän koulutustapahtuman tehokkuuteen ja teknisesti heikommankin laitteen mahdollisimman ohjelmoituun käyttöön. Omasta ja muiden lento-oppilaiden kokemuksista koostettuna jo nykyisen Link tason laitteen käyttö suunnitellusti lentokoulutuksessa tuo merkittävää lisäarvoa itse lentämiseen ja menetelmätietouden kehittymiseen.

20 Kuva 4. Ruotsin Ilmavoimien SK60-koulutuslaite Linköpingissä. X-Plane -ohjelmistoa neljällä PC:llä käyttävää laitetta ei käytetä suunnitellusti koulutuksen apuvälineenä. 5.4. Arviointi Simulaattorilentoja ei ole numeerisesti arvioitu VN1- ja VN2-lentokoulutusohjelmissa, joskin oppilaiden jatkokoulutuskelpoisuutta ja oppimiskykyä arvioidaan jatkuvasti kaikessa lentopalveluksessa [3]. Oikealla koneella tapahtuvasta lentämisestä ensimmäisten kymmenen lennon jälkeen arvostellaan jokainen lentosuoritus. [22, 23] Uuden simulaattorin mahdollistaessa oppilaan suorituskykyyn mukautuvan ja aikaisempaa tilanteenmukaisemman harjoittelun, tulee arvostelusta helposti subjektiivinen. Toisaalta lennonopettaja joutuu oikealla koneella lennettäessä jatkuvasti suhteuttamaan arviointiaan muuttuviin olosuhteisiin, mitä ei sinällään koeta ongelmaksi [3]. Lentopalvelusesimiesten kanta arviointiin on kokonaisuudessaan hieman ristiriitainen; simulaattorilentojen arvioinnista voitaisiin saada lisäarvoa ja se valmistelisi oppilasta jatkokoulutusta varten, mutta tällöin oppilaiden omatoimista harjoittelua saatettaisiin joutua rajoittamaan [3]. Toisaalta simulaattorin opiskelumotivaatiota nostava vaikutus tulisi hyödyntää nimenomaan oppilaslähtöisessä opiskelussa ja keskittyä suorittamisen sijaan oppimiseen [4]. Siviilikoulutuksen saralla arvosteltavien lentosuoritusten määrää on vähennetty niin simulaattorilla kuin oikealla koneellakin [2].

21 Käytettiin arvostelua tai ei, suorituksesta tulisi joka tapauksessa saada mahdollisimman välitön palaute, jolla edistetään oppimista ja sen siirtovaikutusta. Oikeaan lentämiseen verrattuna kiinteästä simulaattorista puuttuu lisäksi fyysinen palautemekanismi, joka lisää palautejärjestelmien merkitystä. [18] 6. KOULUTTAJAN YMPÄRISTÖ Kouluttajan ympäristöllä tarkoitetaan koulutustapahtumaa ohjaavan opettajan työpistettä, joka käsittää tietyt lentoarvoja sekä oppilaan toimintaa indikoivat laitteistot, sekä käyttöliittymän lentotapahtuman hallitsemiseksi opetustapahtuman aikana. Kouluttajan ympäristöstä voidaan käyttää myös nimitystä opettajan positio. Aidossa ympäristössä, eli VN-alkeiskoulukoneen ohjaamossa, opettaja sijoittuu oppilaan viereen. Tästä asemasta hänen on mahdollista seurata tarkasti oppilaan toimintaa ja tarvittaessa itse näyttää kuinka jokin toimenpide tai lentoliike suoritetaan [21]. Paitsi lentoturvallisuuden myös motorisen taitojen opettamisen kannalta esimerkkisuorituksen näyttämisen mahdollistaminen omilla ohjaimilla olisi kiistaton etu [19]. Simulaattorijärjestelmää ajatellen vastaavan rinnakkain istuttavan ohjaamon rakentaminen kuitenkin lisää kuluja ja tilantarvetta, sekä on yksin suoritettavan harjoittelun kannalta käytännössä tarpeetonta. Lennon seurantaa ajatellen kouluttajan tulisi nähdä etunäkymä visuaalin tai vastaavan näkymän tarjoavan näytön kautta, mittariarvot sekä pystyä seuraamaan oppilaan suorittamia toimenpiteitä. Varsinkin alkuvaiheessa oppilaan fyysisestä toiminnasta ohjaamossa tulisi kitkeä pois mahdolliset huonot toimintamallit. Yksinkertaisuuden ja parhaan oppimisvaikutuksen aikaansaamiseksi, tulee alkuvaiheessa käyttää yhtä opettajaa oppilasta kohden fyysisesti lähellä ja suorassa vuorovaikutuksessa oppilaaseen. [4]

22 Verrattuna aikaisempaan koulutussimulaattoriin, uudessa järjestelmässä olisi tekniikan puolesta mahdollista käyttää alkuvaiheen jälkeen yhtä kouluttajaa useampaa laitetta kohden. Yhtenä vaihtoehtona on kouluttajan position sijoittaminen laitteiden taakse, josta olisi suora näköyhteys visuaalinäytöille ja ohjaamoihin. Tässä tapauksessa olisi tarpeellista esittää omilta monitoreiltaan ainoastaan lento- ja tilannetiedot. Suljettua ohjaamoympäristöä ajatellen näköyhteys olisi korvattava monitoritekniikalla, ellei ohjaamo ole suljettu ainoastaan sivuilta siten että näköyhteys projektiokankaalta viistosti opettajan positiolle säilyy. Lentosotakoulun Hawk-simulattoreissa näköyhteys on toteutettu tavallisten videokameroiden ja monitorin välityksellä. Oppilaan itsensä suorittamia harjoituksia ajatellen koulutuksen edetessä varsinaisen lennonopettajan käyttö kouluttajan positiolla ei ole tarpeen, mikäli laitteisto pystyy keräämään tarvittavan palautteen lennon suorituksesta. Näitä tietoja tukemaan sekä harjoituksen kulkua ohjaamaan voidaan myös hyvin käyttää toista samassa koulutusvaiheessa olevaa lento-oppilasta. Viimeinen läpikäynti tulee kuitenkin tapahtua opettajan kanssa harjoituksien tallenteisiin tukeutuen [4]. Alkuvaiheen vierestä tapahtuvaa opettamista varten jokaisen simulaattorin yhteydessä tulisi olla tilanne- ja hallintanäyttö, josta voidaan seurata yksittäisen laitteen lentotietoja ja vaikuttaa tarvittaessa lennon kulkuun. Kerättävästä lentodatasta yhtenä tärkeimmistä voidaan pitää jatkuvaa paikkatietoa. Aikaisemman simulaattorin (Link) tuottamaan piirrokseen verrattaessa, FS ESP kykenee tallentamaan koko lennon tarkasteltavaksi debriefiä varten sekä paikkatiedon että lentoarvojen puolesta [1]. Lentotallenteesta tulisi voida osoittaa mahdolliset virheet ja poikkeamat tehtävän läpikäynnin yhteydessä. Kyseisen aikajakson lentoarvoista saataisiin lisäarvoa virheen luokitteluun ja siitä oppimiseen. [4] Kytkimien ja laitteiden käytön rekisteröinti on siinä mielessä toissijaista, että lähes kaikissa tapauksissa ohjaaja havaitsee tekemänsä virheet myöhemmässä lennon vaiheessa tai viimeistään käyttäessään kyseistä kytkintä tai laitetta seuraavan kerran. Kuitenkin hätätilanneharjoittelussa toimenpiteiden rekisteröityminen opettajan näytölle voisi helpottaa opettajan puuttumista tilanteeseen.

23 Kuvat 5 ja 6. Erilaisia opettajan positioita. Ruotsalaisten (oikealla) laitteistossa yleisnäkymä-, mittarilähestymis-, ja tekninen hallintanäyttö kahta verkotettua SK60- simulaattoria varten. 6.1. Toteutus Tutkimuksessa esitettyjen määrittelyiden pohjalta koottava esimerkinomainen IOS-laitteisto koostuu seuraavista komponenteista: 1. Ohjaamoiden taakse sijoitettavista tilannenäytöistä, joista ilmenee lentoreitti pysty- ja vaakatasossa, indikoiden mittarilähestymistä samalla tavalla kuin Link laitteiston piirturi. Opettaja voi ohjaamon viereltä opettaessa tarkkailla lentorataa kääntämällä kyseistä näyttöä sivulle tai harjoitteluvaiheessa varsinaiselta opettajan positiolta erilliseltä näytöltä, johon on valittavissa kytkimellä minkä tahansa simulaattorin tilannenäyttö. Teknisesti ratkaisu voidaan toteuttaa kahdennettujen näyttökaapelien ja valintaan käytettävien kytkinrasioiden avulla. Tätä näyttöä apuna käyttäen voidaan lennon lopuksi tulostaa määritellyt tiedot lennon kulusta debref:iä ja oppilaan omaa oppimista varten. Opettajan toimiessa oppilaan vierellä tulee tämän näytön avulla voida vaikuttaa koulutuksen alkuvaiheessa tarpeellisiin simulaatioarvoihin ainakin säätilan ja mielellään myös koneen uudelleenasemoinnin osalta. 2. Karttanäytöstä, joka näyttää kaikkien simulaattorien paikkatiedon karttapohjalla. Kyseinen näkymä helpottaa kokonaistilanteen seurantaa, sekä mahdollistaa puuttumisen tietyn simulaattorin lentoon oikealla hetkellä. Näkymän avulla voidaan myös toimia lennonjohtajana yhdelle tai useammalle laitteelle.

24 3. Ohjausnäytöstä, jonka avulla seurataan ja puututaan tietyn simulaattorin lentoon. Näytöltä valitaan haluttu simulaattori, jonka jälkeen ohjelman eri sivuilta saadaan näkyville ohjaustoiminnot; esimerkiksi lentoasun/koneen hallinta, visuaalin/grafiikan säätö, muut toiminnot sekä vikatilanteet. Suositeltavaa olisi käyttää riittävän isoa näyttölaitetta, jolloin ohjaustoimintosivun ohessa voidaan ilmaista lentoarvotietoja liittyen mittarinäyttöihin sekä vipujen ja kytkimien asentoihin eri vikatilanteita ajatellen. 4. Tehtävän- ja lennonhallintaohjelmistosta, joka muodostaa yksinkertaisen käyttöliittymän simulaatio-ohjelmiston mahdollistamien toimintojen käyttämiseksi. Ohjelmistoa hallitaan perinteisellä näppäimistö-hiiri -konfiguraatiolla. 5. Mikrofoni-kuulokeyhdistelmästä, jolla mahdollistetaan lennonjohtajana toimiminen ja ohjeiden antaminen opettajan positiolta. Ohjausnäytölle tulee oma sivu radioyhteyden hallintaa varten. Kuva 7. Konseptin hahmottelu. Opettajilla on apupositiot jokaisen laitteen yhteydessä ja kolmea laitetta kohti yksi pääpositio näyttö- ja hallintalaitteineen. 6.2. Simulaattorien verkottaminen Nykytekniikka mahdollistaa simulaattorilaitteistojen verkottamisen suhteellisen helposti ja useimpiin ohjelmistoihin onkin rakennettu valmiiksi mahdollisuus verkkopelamiseen [1]. Alkeissimulaattorikoulutusta ajatellen verkottaminen ei kuitenkaan ole lentokoulutuksen kannalta itseisarvo, vaan siitä saatavaa hyötyä on tarkasteltava kriittisesti [4].

25 Linkittämällä simulaattorit samaan virtuaalimaailmaan saataisiin luotua totuudenmukainen ilmatilanne ennen kaikkea lasku- ja mittarilentokierroksia ajatellen. Toisaalta tilanteen täysimääräiseksi hyödyntämiseksi tarvitaan myös miehitetty lennonjohdon positio esimerkiksi kouluttajan työpisteen yhteyteen. Lennonjohtajana toimiminen saattaa kuormittaa yhtä opettajaa liian paljon, mutta saattaisi olla hyödyllinen oppimiskokemus toisille oppilaille ainakin myöhemmässä koulutusvaiheessa. Vaarana oppilaiden käyttämisessä on tiedostamatta tapahtuva väärän fraseologian omaksuminen [2]. Osastolentämisen simuloitua harjoittelua ei pidetty realistisena, joten sen suhteen verkottamisella ei saavuteta lisäarvoa [3]. Opettajan positiota ajatellen verkottamisella saadaan luotua tilannekuva simulaatiomaailmasta pienemmällä määrällä fyysisiä laitteita. Tätä tarkoitusta varten riittää, että käyttöön saadaan simulaatio-ohjelmiston tuottama data, eikä simulaattorien välttämättä tarvitse keskustella keskenään. Toinen kone voidaan myös säätää näkymättömäksi lentokoulutusohjelman määritteiden mukaan. Esimerkkinä verkotetuista simulaattoreista mainittakoon Ruotsin SK60-simulaattorit, joilla harjoittelu onnistuu samassa virtuaalimaailmassa ja opettajan positiolta kyetään seuraamaan molempien simulaattorien lentoja [14]. Laitteiston käytön yksinkertaistamiseksi ja luotettavuuden maksimoimiseksi on hyvä pitää erillisten tietokoneiden määrä mahdollisimman pienenä. Yksittäinen simulaattori on periaatteessa mahdollista rakentaa käyttämään ainoastaan yhtä tietokonetta visuaalijärjestelmän toteutuksesta riippuen. Opettajan positio vaatii todennäköisesti oman tietokoneen pyörittämään erilaisia koulutustapahtuman hallitsemiseen ja palauteteen keräämiseen tehtyä ohjelmistoja. Ohessa saatetaan toteutuksesta riippuen tarvita myös verkkoa hallinnoivaa tietokonetta, jonka kautta voidaan tuottaa esimerkiksi opettajan position kartta- ja tilannenäyttö (katso opettajan position toteutus - kohta 6.1). Laitteiston verkottamisella internetiin mahdollistettaisiin autenttisten sääolojen lataaminen ja automaattinen päivittäminen simulaatiomaailmaan. Koulutuksellinen etu on kuitenkin hyvin hatara ja hyvin usein simulaattoreita pyritään käyttämään juuri tilanteissa, joissa säätila rajoittaa lentotoimintaa.