Homeongelma työpaikalla korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma

Pirkko Ruoppi NÄIN TUTKIN Homeongelma työpaikalla korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma Kosteusvauriorakennuksissa oireilee osa mikrobikasvulle ja siihen liittyville ilman epäpuhtauksille altistuvista henkilöistä. Tyypillisiä ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, kuten nuha, yskä, ääniongelmat, limannousu ja hengenahdistus. Tavallisia ovat myös nivel- ja lihaskivut, päänsärky, väsymys, lämpöily ja muut yleisoireet. Nuhassa vain allergiasta johtuville oireille on tutkimusmenetelmiä. Rakennustekniset selvitykset tulee käynnistää viipymättä, jos hengitystieoireiden epäillään aiheutuvan kosteusvauriosta. Oireet yleensä häviävät, kun vaurio korjataan ja altistuminen loppuu. Jos työperäinen ongelma pitkittyy, joudutaan vaivalloisiin ja kalliisiin potilastutkimuksiin altistumisen ja oireilun syysuhteen selvittämiseksi. Ammattinuhaa epäiltäessä työterveyshuolto varmistaa altistumisen, oireet ja löydökset. Spesifiset allergologiset tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. Rakennusten kosteusvaurio-ongelmat koskettavat suurta osaa väestöstä kotona, työpaikoilla, kouluissa, päiväkodeissa ja muissa hoitopaikoissa. Toimenpiteitä vaativia vaurioita todettiin 1990-luvulla arviolta joka toisessa asuinrakennuksessa (Nevalainen ym. 1998). Julkisista rakennuksista esimerkiksi koulujen (Meklin ym. 2007) ja sairaaloiden (Reijula 2005) homevaurioita on tutkittu ja rakennusten käyttäjien oireita kartoitettu. Sairaalarakennuksissa homevauriot ovat yleisiä etenkin kosteissa tiloissa. Osa ongelmista kytkeytyy huonoihin rakennus- ja remontointitapoihin, jotka ovat luoneet edellytykset rakenteiden kosteudelle ja mikrobikasvulle (Palomäki ym. 2007). Osassa taas vaurioon on johtanut vesivahinko, jonka seurauksia ei ole asianmukaisesti korjattu. Homeisiin rakennuksiin liittyy terveyshaittoja, krooniset hengitystieoireet niistä tavallisimpina. Koska mikrobeja on kaikkialla, kostuneiden materiaalien homehtuminen alkaa nopeasti, jo päivien kuluessa. Rakennusten käyttäjien oireilu voi kuitenkin ilmetä vasta vuosien kuluttua siitä, kun rakennusvirheet on tehty tai vesivahinko tapahtunut. Homeongelmien oirelähtöinen selvittely kulkeekin usein ajallisesti muutaman vuoden jäljessä ongelmat aiheuttaneesta viasta. Rakennusten sairaus Kyseessä on rakennusten sairaus, osaksi jopa itse aiheutettu, jonka seuraukset kuormittavat raskaasti terveydenhuoltoa. Huomattava määrä suoria kustannuksia aiheutuu sairastamisesta sekä oireilevien henkilöiden tutkimisesta ja syy suhteiden selvittelyssä tarpeellisten, rakennuksista otettujen näytteiden analysoinnista. Myös uusissa, tällä vuosituhannella teh dyissä rakennuksissa todetaan kosteus- ja homeongelmia. Sosiaali- ja terveysministeriön (2003) julkaisemassa asumisterveysohjeessa on painotettu kuntien terveysvalvonnan, rakennusvalvonnan ja työsuojeluviranomaisten yhteistyötä kosteusvaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemisessä ja rakennusten korjaamisessa ja kunnostamisessa. 983 Duodecim 2009;125:983 9

NÄIN TUTKIN Onko rakennuksessa home- tai muu sisäilmaongelma? Sisäilmaongelman todennäköinen syy kosteus- ja homevauriot ovat silloin, kun rakennuksessa tiedetään sattuneen selviä vesi vahinkoja ja pintarakenteissakin näkyy vaurion merkkejä. Joissakin tapauksissa huonon sisäilman syyksi paljastuu kuitenkin rakennusvirheen tai vesivahingon seuraus myös terveen näköisen pinnan alta (kuva). Työpaikan sisäilma ongelmaa voidaan alkaa epäillä työntekijöiden lisääntyneen sairastelun ja sairauslomien määrän perusteella ja yksittäisessä tapauksessa silloin, kun oireet alkavat ja pahenevat työpaikalla ja paranevat vapaa-aikana. Toisaalta osa väestöstä ei saa minkäänlaisia oireita pahimmissakaan homerakennuksissa, mutta tätä ei kuitenkaan pidä käyttää vasta-argumenttina, kun epäily sisäilmaongelmasta herää. Viitteenä sisäilmaongelmasta on usein aistinvaraisesti havaittava tunkkainen ja epämiellyttävä huoneilma. Voi tuntua myös selvää homeen tai maakellarin hajua. Aina näin ei kuitenkaan ole, jos ilmanvaihto toimii tehokkaasti. Silloin saattaa kulua pitkään, ennen kuin kosteusvauriota osataan edes epäillä rakennuksen käyttäjien oireilun syyksi. Kaikki sisäilmaongelmat eivät tietenkään johdu rakenteiden homevaurioista, ja esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmän tarkistus ja kanavien puhdistus voivat olla riittäviä toimia sisäilman hyvän laadun palauttamiseksi. Homerakennukseen liittyvät oireet Kosteus- ja homevaurioihin liittyvät sisäilmaongelmat johtuvat mikrobeista, niiden itiöistä, toksiineista ja muista aineenvaihduntatuotteista sekä erilaisten rakennusmateriaalien hajoamistuotteista ja päästöistä. Punkeista erityisesti varastopunkit viihtyvät vaurioituneissa rakennusmateriaaleissa (Wraith ym. 1979, Agha ja Gnanasakthy 1981, Platts-Mills ym. 1989). Mitään spesifistä oirekuvaa homesairauteen ei liity, mutta useimmat potilaat valittavat silmien ja hengitysteiden ärsytysoireita (Nordman ym. 2007). Yleisoireetkin ovat tavallisia. Homerakennukseen liittyviä oireita on lueteltu taulukossa 1. Ei ole harvinaista, että altistuva henkilö joutuu ennen pitkää toistuvien hengitystieinfektioiden kierteeseen (Kilpe- 984 Kuva. Putkivuodon aiheuttama kosteusvaurio seinän rakenteissa ehjän pinnan alla paljastui askartelutilan tunkkaisen ilman syyksi. P. Ruoppi

läinen ym. 2001). Jatkuvaan nuhaan liittyvät sivu ontelotulehdukset voivat vaatia leikkaushoitoa, ja taudinkuvan näin kroonistuessa altistumisen ja oireiden syy-yhteyttä on entistä vaikeampi huomata ja osoittaa. Nenäoireiden patomekanismi Nykytiedon mukaan nenäoireilun taustalla on harvoin spesifinen immunologinen herkistyminen kosteusvauriomikrobeille (Airaksinen ym. 2007, Karvala ym. 2008). Valtaosan mikrobiperäisistä oireista ajatellaan olevan limakalvoärsytystä. Oireiden synnyssä tulehdusreaktiolla on vahva osuus (Purokivi ym. 2001, Nevalainen ym. 2004). Kosteus ja home suosivat punkkien esiintymistä, ja erityisesti herkistyminen varastopunkeille voi olla osoitus kosteusvauriosta kotona tai työpaikalla (Pennanen ym. 2007). Varastopunkkiallergia selittänee ainakin osan kosteusvaurio-oireilusta (Koistinen ym. 2006). Nuhadiagnostiikassa on menetelmiä vain immunologisen eli IgE-välitteisen mekanismin osoittamiseen. Varastopunkkiallergiaa pystytään toteamaan, mutta mikrobien osalta tutkimusmenetelmät ovat hyvin puutteelliset. Vakioituja, luotettavia testi uutteita ei juuri ole. Miten toimitaan, kun herää epäily rakennuksen homeongelmasta? Vuonna 2006 päivitettyyn lääketieteelliseen suositukseen (Majvik II) ja sitä täydentäviin, Suomen Lääkärilehden eripainoksena julkaistuihin artikkeleihin (Palomäki ym. 2007) sisältyvät yksityiskohtaiset menettelyohjeet työpaikan ja kodin kosteus- ja homevaurioissa. Lähtökohta on, että kiinteistön omistaja vastaa rakennuksen kunnosta. Kosteus- ja homevauriota epäiltäessä rakennus tutkitaan perusteellisesti ja havaitut viat korjataan viivyttelemättä ja odottamatta, sairastuuko joku rakennuksen käyttäjistä. Tämä on ainoa oikea menettely, eikä siinä tarvita lääkäriä. Tarvittaessa rakennusten kuntoarvioita ja tarkastuksia sekä riskirakenneselvityksiä tekevät kosteusja homeongelmiin perehtyneet rakennusalan ammattilaiset. Taulukko 1. Homerakennukseen liittyviä oireita. Paikallisoireita Silmien kirvely, kutina Nenän tukkoisuus, nuha (verikarstainen) Yskä, yöyskä, lisääntynyt limaneritys Nielun ärsytys Ääniongelmat (käheys, äänen säröily) Hengenahdistus, hengityksen vinkuminen Ihon kutina, lehahtelu Yleisoireita Väsymys Lämpöily Päänsärky Pahoinvointi Lihas- ja nivelkivut Sosiaali- ja terveysministeriön (2003) asumisterveysohjeessa on määritetty sisäilman laatuvaatimukset. Terveydensuojelulain mukaan jo altistuminen on terveyshaitta. Terveydenhuollon toimenpiteet ovat tarpeen vasta silloin, jos rakennuksen käyttäjillä on jo ilmennyt oireita (Uitti ym. 2007). Muuhun kuin työperäiseen homealtistukseen liittyvät terveysongelmat ja riskit ratkoo perusterveydenhuolto apunaan terveydensuojeluviranomaiset, joihin yksityiset kansalaiset voivat suoraankin olla yhteydessä. Työpaikan homealtistukseen liittyvä nuha tutkimusten porrastus Lääkärit joutuvat kaikkein useimmin tekemisiin kosteusvaurio-oireiden kanssa epäiltäessä ammattitautia. Työperäisestä oireilusta on ohjeet ammattitauti- ja työturvallisuuslainsäädännössä. Kun kyseessä on päiväkodin tai koulun sisäilmaongelma, henkilökunnan oireilua tutkivat työterveyslääkärit mahdollisena ammattitautina, kun taas lasten osalta selvittelyä tekevät ensisijaisesti koululääkärit terveydensuojelulakiin tukeutuen. Perusterveydenhuollossa tutkitaan ensimmäiseksi, onko olemassa sisäilma- ja nimenomaan homeongelma. Tämän selvityksen käynnistää työterveyshuolto. Sisäilmaongelmaan liittyvää oireilua tutkittaessa edetään saman kolmiportaisen mallin mukaan kuin 985 Homeongelma työpaikalla korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma

NÄIN TUTKIN 986 YDINASIAT 88Rakennuksen kosteus- ja homevaurioille työpaikalla, koulussa tai kotona altistuu huomattava osa väestöstä. 88Tavallisimpia altistumiseen liittyviä oireita ovat silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytysoireet, nivel- ja lihaskivut sekä väsymys ja pään särky. 88Todetut kosteus- ja homevauriot on syytä korjata, ja potilastutkimuksiin on yleensä aihetta vain silloin, kun altistuminen on työperäistä. 88Homealtistuksen ja nuhan välinen syysuhde pystytään osoittamaan vain allergioissa eli kun todetaan IgE-reaktiivisuus ja positiivinen nenäaltistusvaste varastopunkkeihin tai IgE-reaktiivisuus kosteusvauriomikrobeihin. muussakin ammattitautidiagnostiikassa. On ensin osoitettava altistuminen, seuraavaksi siihen sopivat oireet ja löydökset ja lopuksi suljettava pois nuhan muut mahdolliset aiheuttajat. Jos sisäilmatutkimuksessa todetaan kosteus- ja homevaurio, hyvässä raportissa otetaan myös kantaa siihen, mikä vaurion aiheuttaa ja miten se korjataan. Terveydensuojeluviranomainen päättää tarvittaessa rakennuksen käytöstä ennen korjausta ja korjausten aikana. Ammattitautia epäiltäessä sisäilmatutkimukseen sisältyvät rakennusteknisen selvityksen lisäksi myös mikrobiologiset analyysit. Sosiaali- ja terveysministeriön (2003) asumisterveys ohjeessa on esitetty mikrobiologisten näytteiden otto ja tulosten tulkinta. Tietyt, ns. indikaattorimikrobit viittaavat kosteusvaurioon muita selvemmin. Näytteitä pyritään saamaan mieluiten vaurioituneista materiaaleista, mutta jos vauriokohta ei ole tiedossa, mikrobeja voidaan tutkia myös ilma- ja pintanäytteistä ainakin pakkaskautena, jolloin ulkoilman vaikutus on vähäisin. Henkilön mahdollista atopiataipumusta voidaan selvittää jo perusterveydenhuollossa seerumin kokonais-ige:n määrityksellä ja ihopistokokeiden perussarjalla. Tässä työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken riippuu paikallisista resursseista. Ihopistokokeita tulee kuitenkin tehdä vain asiaan hyvin perehtyneissä allergiatestauskeskuksissa. Kosteusvaurionuhan lopullinen diagnostiikka kuuluu aina erikoissairaanhoitoon. Laatiessaan lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikkaan jatkotutkimuksiin työterveyslääkäri samalla tekee myös E-lausunnon työnantajan vakuutusyhtiölle maksusitoumuksen saamiseksi. Erikoissairaanhoidossa tehdään täydentäviä allergiatutkimuksia. KYS:ssa selvitetään ihopistokokein herkistyminen ulko- ja sisäilman tavallisille aeroallergeeneille sekä kaupallisesti saatavilla oleville varastopunkeille ja homeille. Yleisiin aeroallergeeneihin kohdistuvia seerumin IgE-vasta-aineita tutkitaan rinnakkaismäärityksinä tai vaihtoehtona ihopistokokeille silloin, kun potilaalla on voimakas dermografismi. Määritettäessä seerumista mikrobi-ige-pitoisuuksia, paneelit valitaan käytettävissä olevien mikrobiologisten altistumistietojen perusteella. Mikrobi-IgG-määrityksistä ei ole hyötyä homesairauksien yksilödiagnostiikassa. Jos todetaan herkistyminen jollekin varastopunkille, sillä tehdään vielä potilaan kannalta sokkoutettu, lumekontrolloitu nenä- ja sidekalvoaltistuskoe rinometriaseurannassa. Mikrobeista altistuskokeeseen soveltuvia kaupallisia valmisteita on niukasti saatavilla, ja viime aikoina käytössä on yleisesti ollut vain Aspergillus fumigatus. Työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken on esitetty taulukossa 2. Ammattinuhan diagnoosi Jos varastopunkkialtistuskokeen tulos on positiivinen henkilöllä, joka oireilee kosteuden vaurioittamassa työympäristössä, kyseessä katsotaan riittävällä (yli 50 %:n) todennäköisyydellä olevan ammattitauti. Todisteluketju on selkeä, eikä ammattinuhan diagnostiikka poikkea mitenkään esimerkiksi viljelijöiden tai leipomotyöntekijöiden varastopunkki nuhan toteamisesta. Mikrobeille herkistymisen osalta noudatetaan Majvik II suositusta. Jos altistuvalla ja P. Ruoppi

Taulukko 2. Nuhapotilaan tutkiminen: työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken. Perusterveydenhuolto Altistumistiedot rakennustekninen tutkimus mikrobimäärityksiä Ylähengitysteiden kliininen perustutkimus Nenän sivuonteloiden tarkistus (röntgen- tai kaikututkimus) Seerumin kokonais-ige, ihopistoperussarja (jos siihen on valmiudet) E-lausunto (tutkimus ammattitautiepäilyn vuoksi) Erikoissairaanhoito Täydentäviä ihopistokokeita tai IgE-määrityksiä seerumista (perussarja, varastopunkkeja, mikrobeja) Mikrobi-IgE-määrityksiä seerumista Nenä- ja sidekalvoaltistuskokeita (varastopunkit, mikrobit) Lopullinen E-lausunto Myönteisessä tapauksessa ammattitauti-ilmoitus oireilevalla henkilöllä todetaan herkistyminen kosteusvauriomikrobeille, se riittää näytöksi ammattitaudista. Herkistymistä tutkitaan ihopistokokeilla ja seerumin IgE-määrityksillä. Altistuskokeita ei voida tehdä eikä vaatia, koska vakioituja uutteita on hyvin rajallisesti saatavilla eikä niidenkään allergeenisuus ole täysin luotettava. Mikrobi-IgE-vastausten tulkinta vaatii jokaisessa tapauksessa perusteellista harkintaa ja kokonaiskuvan muodostamista, eikä riittävää todennäköisyyttä syy-yhteydestä ole helppo tiukasti määrittää. Kuopion työterveyslaitoksen IgE-paneelien negatiivisesta poikkeavat vastaukset on luokiteltu asteikolla 0 6 (0 ei sulje pois herkistymisen mahdollisuutta, 1 = herkistymismahdollisuutta syytä epäillä, 2 = herkistyminen todennäköinen, 3 6 = herkistyminen ilmeinen). Väestöotokseen perustuviin viitearvoihin vertaamalla muodostetaan kunkin potilaan tapauksessa käsitys syysuhteista ja arvioidaan näytön riittävyys. Taulukossa 3 on esitetty ammattinuhan Majvik II suosituksen mukaiset kriteerit. Diagnostiikan pulmia Tutkimuksilla selvitetään, onko mikrobialtistuksen seurauksena kehittynyt homeallergia tai Majvik II suosituksen mukaan oikeammin herkistyminen kosteusvauriomikrobeille. Haetaan merkkiä immunologisesta (IgE-välitteisestä) reagoinnista, joka todennäköisesti selittää vain pienen osan home-oireilusta (Airaksinen ym. 2007, Karvala ym. 2008). Se on kuitenkin ainoa mitattava vaste, joka nuhatutkimuksissa voidaan mikrobien ja oireilun välisestä syysuhteesta osoittaa. Työpaikka-altistuksessa nenän reaktioita ei ole mahdollista millään helposti toteutettavalla objektiivisella mittauksella havainnoida ja dokumentoida samaan tapaan kuin keuhkoputkireaktioita PEF-seurannassa. Myös niillä harvoilla altistuneilla, joilla IgE- reaktiivisuutta mikrobeihin todetaan, nenäoireilu on useimmiten luonteeltaan hidasta, tyypillisesti kroonista nuhaa, sivuontelotulehduksia tai vain lisääntynyttä flunssa-alttiutta, eikä taudinkuvan yhteyttä altistumiseen pystytä pitkäaikaisellakaan oireseurannalla luotettavasti toteamaan. Mikrobialtistuksen ja oireilun syy-yhteyden osoittaminen onnistuukin erittäin harvoin verrattuna siihen potilasmäärään, joka perusteellisesti (ja kalliisti) tutkitaan. Mitä seuraa, kun lääkäri toteaa kosteusvaurio-oireilijalla ammattinuhan? Ammattitaudiksi useat vakuutusyhtiöt ovat tähänastisen kokemuksen mukaan hyväksyneet varastopunkkiallergiasta johtuvan aller- Taulukko 3. Kosteusvaurioaltistukseen liittyvän ammattinuhan diagnostiset kriteerit Majvik II suosituksen mukaan. Varmistettu altistuminen rakennustekninen tutkimus mikrobimäärityksiä Altistumiseen sopivat oireet ja löydökset Nuhan muut syyt suljettu pois Herkistyminen (IgE-vaste) jollekin kosteusvauriomikrobille Nenäaltistuskokeen positiivinen tulos (jos tutkimus on mahdollista tehdä) Ellei mikrobi-ige-vasta-aineita todeta, nenäaltistuskokeen tuloksen on oltava positiivinen (varastopunkit) 987 Homeongelma työpaikalla korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma

NÄIN TUTKIN gisen nuhan silloin, kun tähän allergiaan ei ole muuta ilmeistä syytä. Mikrobeille herkistyminen on toistaiseksi riittänyt näytöksi vain yksittäistapauksissa. Käytännön työssä saatu kokemus on, että merkittävää herkistymistä mikrobeille (seerumin IgE 2, positiivinen ihopistokoetulos) todetaan tehtyjen tutkimusten lukumäärään nähden hyvin vähän. Ammatillista työkyvyttömyyttä homesairaus ei potilaalle aiheuta, sillä perussyy on rakennuksessa. Käytännössä suurin merkitys on sillä, että diagnoosi mahdollisesti oikeuttaa listan kärkipäähän, kun päätetään, missä järjestyksessä työntekijöitä sijoitetaan väistötiloihin. Näin voisi toki olla jo pelkästään oireilun perusteella, mutta jos kaikille ei terveitä tiloja käden käänteessä löydy, halutaan ratkaisujen pohjaksi mielellään edes joitain objektiivisia perusteita. Ilmainen allergialääkitys voi sisältyä myönteiseen ammattitautipäätökseen, ja tutkimuskulut korvataan, jos tutkimus on käynnistynyt ja edennyt asianmukaisesti ja vakuutusyhtiöltä on jo potilasta erikoissairaanhoitoon lähetettäessä pyydetty ja saatu maksusitoumus. Niin paljon ei siis myönteisestäkään ammattitautipäätöksestä ole vakuutetulle aineellista hyötyä, että potilaat hakeutuisivat tutkimuksiin korvauksia tavoitellakseen. Sen sijaan vähäinen ei ole myönteisen lausunnon ja päätöksen ei-aineellinen, lähinnä periaatteellinen merkitys epämääräisen sairastelunsa takia usein henkisesti hyvin uupuneille potilaille. Lopuksi Sisäilmaongelmia on selvitelty eri tahoilla yli kaksi vuosikymmentä, ja työ jatkuu. Vaikka rakennustekniikan alalla on tehty arvokasta tutkimustyötä ja annettu perusteellisia ohjeita ja määräyksiä, kosteus- ja homevaurioita esiintyy myös uusissa, tällä vuosituhannella rakennetuissa ja remontoiduissa tiloissa. Rakennusten homeongelmien lieveilmiö on rakennusten käyttäjien oireilu, joka aiheuttaa huomattavat kustannukset sairasteluna, työstä poissaoloina sekä henkilöiden ja rakennusten tutkimuskuluina homesairauksia selvitettäessä. Suhtautuminen sisäilmaoireiluun on muuttunut vuosien kuluessa selvästi aikaisempaa asiallisemmaksi ja Majvik II suositus homesairauksien tutkimisesta on selkiyttänyt menettelytapoja. Homesairauksien diagnostiikka on vai keaa vajavaisten tutkimusmenetelmien vuoksi. Altistumisen ja oireilun syysuhde pystytään työperäisessä nenäoireilussa ani harvoin osoittamaan. Näistäkin tapauksista vakuutusyhtiöt ovat tähän asti hyväksyneet ammattitaudeiksi ne, joissa on voitu osoittaa herkistymiseen liittyvä sairaus altistuskokeella, käytännössä siis vain varastopunkkiallergiasta johtuvat nuhat. Yksittäisiä Majvik II suosituksen mukaisia myönteisiä ammattitautipäätöksiä mikrobeille herkistymisen perusteella on kuitenkin viime aikoina myös tehty. Laajaksi paisuneessa ja seurausvaikutustensa kautta terveydenhuollon resursseja kohtuuttomasti kuormittavassa rakennusten homeongelmassa on välttämätöntä edelleen käydä tiukasti käsiksi perussyihin, jotta home sairauksista tulevina vuosina ja vuosikymmeninä päästäisiin eroon. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti huhtikuussa 2008 työryhmän selvittämään julkisten tilojen kosteus- ja homeongelmia. Suurin toivein odotettu raportti (2009) on vastikään julkaistu. PIRKKO RUOPPI, dosentti, apulaisylilääkäri KYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka PL 1777, 70211 Kuopio 988 P. Ruoppi

Kirjallisuutta Agha M, Gnanasakthy A. A cluster analysis of the effects of storage mites as allergens in relation to certain occupations and living conditions. Clin Allergy 1981;11:499 504. Airaksinen L, Tuomi T, Vanhanen M, Voutilainen R, Toskala E. Use of nasal provocation test in the diagnostics of occupational rhinitis. Rhinology 2007;45:40 6. Karvala K, Nordman H, Luukkonen R, ym. Occupational rhinitis in damp and moldy workplaces. Am J Rhinol 2008;22:457 62. Kilpeläinen M, Terho EO, Helenius H, Koskenvuo M. Home dampness, current allergic diseases, and respiratory infections among young adults. Thorax 2001;56:462 7. Koistinen T, Ruoppi P, Putus T, Pennanen S, Harju A, Nuutinen J. Occupational sensitization to storage mites in the personnel of water-damaged grocery store. Int Arch Occup Environ Health 2006;79:602 6. Meklin T, Putus T, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U, Lignell U, Nevalainen A. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot. Ohjeita ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, C9/2007. www.ktl.fi/portal/8629 Nevalainen A, Partanen P, Jääskeläinen E, ym. Prevalence of moisture problems in Finnish houses. Indoor Air 1998;Suppl 4:45 9. Nevalainen A, Husman T, Hirvonen MR. Hankala, haitallinen home. Duodecim 2004;120:1681 7. Nordman H, Uitti J, Toskala-Hannikainen E, Kari O, Piipari R. Kosteusvaurio mikrobien aiheuttamien sairauksien tutkiminen. Suom Lääkäril 2007;62:911 8. Palomäki E, Pirinen J, Nevalainen A. Rakennuksen kosteus- ja homevauriot syiden selvittäminen ja korjaustoimenpiteet. Rakennusten kosteus- ja homevaurioiden terveyshaitat. Majvik II suositus ja sitä täydentävät artikkelit. Suom Lääkäril 2007, eripainos 13 6. Pennanen S, Mussalo-Rauhamaa H, Harju A, ym. Exposure to mites, sensitisation and allergy to mites in moisture damaged buildings. Indoor and Built Environment 2007;16:19 27. Platts-Mills TAE, De Weck AL, Aalberse RC, ym. Dust mite allergens and asthma a worldwide problem. J Allergy Clin Immunol 1989;83:416 27. Purokivi MK, Hirvonen MR, Randell JT, ym. Changes in pro-inflammatory cytokines in association with exposure to moisturedamaged building microbes. Eur Respir J 2001;18:951 8. Reijula K. Sairaaloiden kunto ja ilmanvaihto. Selvityshenkilön raportti. Sosiaalija terveysministeriön työryhmämuistioita 2005:3. Sosiaali- ja terveysministeriö. Asumisterveysohje. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kosteusvauriot työpaikoilla. Kosteusvauriotyöryhmän muisto. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:18. www.stm.fi/julkaisut/ selvityksia-sarja Uitti J, Putus T, Lappalainen S, Palomäki E, Reijula K. Kosteus- ja homevauriot työpaikoilla ja kodeissa Terveydenhuollon rooli terveyshaittojen tutkimisessa. Suom Lääkäril 2007;62:903 8. Wraith DG, Cunnington AM, Seymour WM. The role and allergenic importance of storage mites in house dust and other environments. Clin Allergy 1979;9:545 61. Sidonnaisuudet PIRKKO RUOPPI: Kutsuttuna luennoitsijana lääkealan yritysten järjestämissä koulutustilaisuuksissa (MSD, Schering-Plough, UCB). Ulkomaan kongressimatkoja lääkealan yritysten rahoittamana (Schering-Plough, UCB). Summary Mold problem in the work environment an otorhinolaryngologist s view A proportion of persons exposed to microbial growth and associated impurities of the air exhibit symptoms in buildings with moisture damage. Typical symptoms include irritation of the eyes, skin and respiratory passages such as rhinitis, voice problems, mucus production and dyspnea. Joint and muscle pain, headache, fatigue and low-grade fever are also common. In the case of rhinitis, investigational methods exist only for symptoms induced by allergy. If the respiratory symptoms are suspected to be caused by moisture damage, constructional technical investigations must be immediately commenced. The symptoms usually disappear upon reparation of the damage and ending of the exposure. 989 Homeongelma työpaikalla korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin näkökulma