KIRJALLINEN KYSYMYS 665/2006 vp Verohallinnon määräämät laiminlyöntimaksut Eduskunnan puhemiehelle Verohallinto perii laiminlyöntimaksuja niiltä työnantajilta ja muilta vuosi-ilmoituksen tiedonantovelvollisilta, jotka antavat vuosi-ilmoituksen vasta kehotuksen jälkeen tai jättävät vuosiilmoituksen kokonaan antamatta. Laiminlyöntimaksu on pienimmillään 100 euroa ja enimmillään 15 000 euroa. Maksun suuruus riippuu ilmoittajan laiminlyöntien ja puuttuvien saajaerittelyjen määrästä. Varohallinto on laiminlyöntimaksuja määrätessään ottanut tiukan linjan: maksu määrätään aina, kun verovelvollista on kehotettu antamaan puuttuva vuosi-ilmoitus. Näin toimitaan siitäkin huolimatta, että verovelvollinen on toimittanut vaaditun ilmoituksen välittömästi kehotuksen saatuaan. Kun tietojen antamatta jättämiseen on ollut pätevä syy, voi maksuun hakea muutosta oikaisuvaatimusmenettelyllä, mutta tämä järjestely tuntuu turhalta byrokratialta. Verovelvollisen kannalta kohtuullisempaa olisi määrätä laiminlyöntimaksu ainoastaan silloin, kun verovelvollinen ei kehotuksesta huolimatta anna niitä tietoja, joilla on vaikutusta verotuksen toimitukseen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että verohallinnon perimiä vuosi-ilmoituksen laiminlyöntimaksuja työnantajilta ja muilta vuosi-ilmoituksen tiedonantovelvollisilta voidaan kohtuullistaa siten, ettei verohallinto määrää maksua aina, kun verovelvollista on kehotettu antamaan puuttuva ilmoitus, vaan vasta silloin, jos verovelvollinen ei kehotuksesta huolimatta anna niitä tietoja, joilla on vaikutusta verotuksen toimitukseen? Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2006 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 665/2006 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että verohallinnon perimiä vuosi-ilmoituksen laiminlyöntimaksuja työnantajilta ja muilta vuosi-ilmoituksen tiedonantovelvollisilta voidaan kohtuullistaa niin, ettei verohallinto määrää maksua aina, kun verovelvollista on kehotettu antamaan puuttuva ilmoitus, vaan vasta silloin, jos verovelvollinen ei kehotuksesta huolimatta anna niitä tietoja, joilla on vaikutusta verotuksen toimitukseen? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laiminlyöntimaksun määräämisestä ja suuruudesta säädetään verotusmenettelystä annetun lain 22 a :ssä. Lainkohdan mukaan tiedonantovelvolliselle voidaan määrätä laiminlyöntimaksu, jos tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi annettavassa ilmoituksessa, muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus tai virhe, eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta sen korjaamiseen. Maksu voidaan määrätä myös, jos tiedonantovelvollinen on ilman pätevää syytä antanut myöhässä ilmoituksen, tiedon tai asiakirjan. Lisäksi maksu voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollinen on antanut tiedot muulla tavalla kuin Verohallitus on määrännyt eikä tiedonantovelvollinen ole noudattanut todistettavasti lähetettyä kehotusta asian korjaamiseen. Näissä tapauksissa maksun suuruus voi olla enintään 2 000 euroa. Laiminlyöntimaksu voi olla enintään 5 000 euroa, jos ilmoitus, muu tieto tai asiakirja on olennaisesti puutteellinen tai virheellinen. Samansuuruinen maksu voidaan määrätä myös silloin, kun tiedonantovelvollinen on antanut ilmoituksen tai asiakirjat vasta todistettavasti lähetetyn kehotuksen jälkeen. Enimmäismaksu on 15 000 euroa, ja se voidaan määrätä, jos tiedonantovelvollisen menettely ollut tahallista tai törkeän huolimatonta, kun hän on antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan. Enimmäismaksu voidaan määrätä myös silloin, kun ilmoitusta ei ole lainkaan annettu. Kun laiminlyöntimaksun suuruutta määrätään otetaan huomioon annettavien tietojen määrä. Yksityishenkilöiden verotus perustuu huomattavassa määrin suorituksen maksajien antamiin vuosi-ilmoitustietoihin. Kun nämä sivullisten antamat tiedot ovat lisääntyneet, verovelvollisen omaa ilmoittamisvelvollisuutta on voitu supistaa. Yksityishenkilöt ovat saaneet esitäytetyn veroilmoituksen verovuodelta 2005 toimitettavaa verotusta varten. Uuden menettelyn edellytyksenä oli, että sivullisten antamat tiedot ovat oikein ja että ne annetaan oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Laiminlyöntimaksusta säädettiin, koska lainsäädännössä sivullisten laiminlyöntien sääntely on ollut hajanaista ja puutteellisesti säänneltyä. Säännöstä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2005 annettuihin vuosi-ilmoitustietoihin. Laiminlyönnin suuruus määräytyy sen mukaan, kuinka vakavasta laiminlyönnistä on kyse. Maksu määrätään täysin sadoin euroin, ja pienin maksu on 100 euroa. Laiminlyöntimaksua ei määrätä yksityishenkilölle tai kuolinpesälle, ellei kyse ole elinkeinotoimintaan taikka maa- tai metsätalouteen liittyvästä tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä. Asiakasta kuullaan aina, 2
Ministerin vastaus KK 665/2006 vp Raimo Vistbacka /ps kun maksu määrätään, ja maksua voidaan kohtuullistaa, jos sen määrä nousee huomattavan korkeaksi. Maksua voidaan kohtuullistaa myös silloin, kun ilmoitusvelvollisen laiminlyönti on olosuhteisiin nähden vähäinen. Sitä voidaan alentaa tai se voidaan jättää kokonaan määräämättä. Maksua määrätessään verohallinto ottaa huomioon laiminlyönnin vakavuuden. Erityisissä tapauksissa maksua voidaan jälkikäteen kohtuullistaa ottamalla huomioon tapauskohtaiset olosuhteet. Tämän vuoksi asia ei anna hallituksen taholta aihetta enempiin toimenpiteisiin. Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 665/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att de avgifter för försummelse av årsanmälan som skatteförvaltningen tar ut av arbetsgivare och andra som är skyldiga att lämna årsanmälningsuppgifter skall kunna göras skäligare, så att skatteförvaltningen inte alltid påför en avgift när den skattskyldige har uppmanats att lämna en anmälan som saknas, utan först då den skattskyldige trots uppmaning inte lämnar de uppgifter som har betydelse för verkställandet av beskattningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om påförande av försummelseavgift och avgiftens storlek finns i 22 a i lagen om beskattningsförfarande. Enligt lagrummet kan den uppgiftsskyldige åläggas att betala en försummelseavgift, om det finns en mindre bristfällighet eller ett mindre fel i en deklaration, en annan uppgift eller handling som lämnas för fullgörande av uppgiftsskyldigheten, och den uppgiftsskyldige inte har följt en bevisligen sänd uppmaning att avhjälpa bristfälligheten eller felet. En avgift kan också påföras om den uppgiftsskyldige utan giltig orsak har lämnat en deklaration, uppgift eller handling för sent. Ytterligare kan en avgift påföras om den uppgiftsskyldige har lämnat uppgifterna på ett annat sätt än vad som bestämts av Skattestyrelsen och den uppgiftsskyldige inte har följt en bevisligen sänd uppmaning att avhjälpa saken. I dessa fall kan avgiftens storlek vara högst 2 000 euro. Försummelseavgiften kan vara högst 5 000 euro, om en deklaration, en annan uppgift eller en handling innehåller väsentliga brister eller fel. En avgift av samma storlek kan påföras också då den uppgiftsskyldige har lämnat in deklarationen eller handlingarna först efter en bevisligen sänd uppmaning. Maximiavgiften är 15 000 euro och kan påföras om den uppgiftsskyldiges handlande har varit uppsåtligt eller grovt vårdslöst när han har lämnat en väsentligen oriktig deklaration, annan uppgift eller handling. Maximiavgift kan också påföras om ingen deklaration alls har lämnats in. När försummelseavgiftens storlek fastställs beaktas mängden av uppgifter som skall lämnas. Beskattningen av privatpersoner baserar sig i stor utsträckning på de årsanmälningsuppgifter som lämnas av prestationsbetalare. I och med att de uppgifter som lämnas av utomstående har ökat har man kunnat begränsa den skattskyldiges egen deklarationsskyldighet. Privatpersoner har fått en förhandsifylld skattedeklaration för den beskattning som verkställs för skatteåret 2005. En förutsättning för det nya förfarandet är att de uppgifter som utomstående lämnar är korrekta och att de lämnas i rätt tid och på rätt sätt. Bestämmelser om en försummelseavgift infördes i lag, eftersom regleringen av utomståendes försummelser har varit splittrad och bristfälligt reglerad i lagstiftningen. Bestämmelsen tillämpades första gången på de årsanmälningsuppgifter som lämnades om året 2005. Försummelsens omfattning avgörs utifrån hur allvarlig försummelsen i fråga är. Avgiften fastställs i hela hundra euro och den minsta avgiften är 100 euro. Privatpersoner och dödsbon åläggs inte att betala försummelseavgift, om det inte är 4
Ministerns svar KK 665/2006 vp Raimo Vistbacka /ps fråga om försummelse av uppgiftsskyldig i anslutning till näringsverksamhet eller jord- och skogsbruk. Kunden hörs alltid när en avgift påförs och avgiften kan göras skäligare om dess belopp blir ansenligt högt. Avgiften kan göras skäligare också då den uppgiftsskyldiges försummelse är ringa med avseende på omständigheterna. Den kan sänkas eller man kan helt låta bli att påföra den. Vid fastställandet av avgiften beaktar skatteförvaltningen hur allvarlig försummelsen är. I särskilda fall kan avgiften i efterhand göras skäligare genom att de specifika omständigheterna i ett enskilt fall beaktas. På grund av detta föranleder ärendet inte några ytterligare åtgärder från regeringens sida. Helsingfors den 3 oktober 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5