Rakennetun ympäristön esteettömyyden tila Suomessa

Rakennetun ympäristön esteettömyyden tila Suomessa Esiselvitys Niina Kilpelä Kynnys konsultit / Kynnys ry 24.6.2010

ESISELVITYS RAKENNETUN YMPÄRISTÖN TILASTA SUOMESSA Rakennetun ympäristön esteettömyyden tila Suomessa -esiselvityksessä kartoitettiin olemassa olevaa tietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä ja tehtiin tutkimussuunnitelmaehdotus päävaiheelle. Työssä painotettiin olemassa olevaa rakennuskantaa ja korjausrakentamista. Tarkasteltavina osa-alueina olivat mm. asunnot ja asuinrakennukset, asuinympäristöt, julkiset rakennukset ja liikenteeseen sekä muuhun infrastruktuuriin liittyvät rakennukset ja ympäristöt. Suunnitteluohjeita ja tutkimuksia rakennetun ympäristön esteettömyydestä hyödynnettiin. Avainhenkilöiden haastattelujen avulla kartoitettiin esteettömyysmääräysten kattavuutta, käyttökelpoisimpia lähteitä esteettömyystiedolle sekä lisätiedon tarvetta. Lisäksi haastatteluissa arvioitiin kansainvälisten esteettömyyssitoumusten vaikutusta esteettömyyden toteutumiseen ja rakennussuojelun ja esteettömyyden suhdetta sekä myös sitä, miksi esteettömyys ei toteudu käytännössä. Tämä esiselvitys toteutettiin ympäristöministeriön ja Helsingin kaupungin rahoituksella. Hankkeen ohjausryhmässä olivat asuntoneuvos Raija Hynynen ja yliarkkitehti Erja Väyrynen ympäristöministeriöstä sekä projektinjohtaja Pirjo Tujula Helsinki kaikille -projektista. Selvityksen on laatinut arkkitehti Niina Kilpelä Kynnys ry:stä. Helsingissä 22.6.2010 Raija Hynynen Ympäristöministeriö Rakennetun ympäristön osasto Pirjo Tujula Helsingin kaupunki Helsinki kaikille -projekti 2

Sisältö 1. TARVE ESTEETTÖMYYDEN TILAN SELVITTÄMISEEN JA SIITÄ SAATAVAT HYÖDYT... 5 1.1. Esteettömyyden määrittely... 5 1.2. Korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma... 6 1.3. Kansainvälisiä sitoumuksia ja niiden toteutus... 6 2. TIETO RAKENNETUN YMPÄRISTÖN NYKYTILASTA... 8 2.1. Asuinrakennukset... 8 2.2. Asuinympäristöjen ulkoalueet... 11 2.3. Julkiset rakennukset ja palvelurakennukset... 11 2.4. Yksityiset liikerakennukset... 12 2.5. Liikennealueet (terminaalit, pysäkkialueet, esteettömät autopaikat)... 12 3. OHJAUKSEN JA VALVONNAN NYKYTILA... 13 3.1. Suunnittelun ohjaus... 13 3.1.1. Esteettömyysmääräykset ja -ohjeet... 13 3.1.2. Toteutusta tukeva materiaali (oppaat ja ohjeet)... 14 3.2. Alueiden käytön suunnittelu, kaavoitus ja liikennesuunnittelu... 15 3.2.1. Esteettömyys yleiskaavassa ja asemakaavassa... 15 3.2.2. Liikennesuunnittelu... 15 3.3. Toteutus ja valvonta... 16 3.3.1. Esteettömyyden toteutumisen seuranta... 16 3.3.2. Rakennusvalvonnan tehtävät... 17 3.3.3. Rakennussuojelu ja esteettömyys... 18 4. KEINOJA RAKENNETUN YMPÄRISTÖN NYKYTILANTEEN SELVITTÄMISEKSI JA ESTEETTÖMYYDEN KEHITTÄMISEKSI... 19 4.1. Esteettömyysluokitus ja -kartoitus... 19 4.1.1. Rakennusten esteettömyyden kartoittaminen... 20 4.2. Esteettömyysmääräysten kehittäminen ja esteettömyys kaavoituksessa... 21 4.3. Esteettömyystiedon lisääminen ja informaatio-ohjaus... 25 4.4. Hyvät käytännöt... 27 4.5. Koulutus... 28 5. EHDOTUS TUTKIMUSSUUNNITELMAKSI SELVITYKSEN PÄÄVAIHEELLE... 29 5.1. Tavoitteet... 29 5.2. Sisältö... 30 5.3. Tutkimusmenetelmät... 33 5.4. Ehdotus selvityksen seuraaviksi vaiheiksi... 33 3

LIITE 1 Haastattelukysymykset... 35 LIITE 2 Haastatellut henkilöt... 38 LIITE 3 KORVO: 8. Esteettömyys / osa 8.1 Esteettömyys korjausrakentamisessa... 39 LIITE 4 Convention on the Rights of Persons with Disabilities, Article 9 - Accessibility.. 41 LIITE 5 Esteettömyyteen liittyviä tutkimuksia, julkaisuja ja ohjeita... 42 4

1. TARVE ESTEETTÖMYYDEN TILAN SELVITTÄMISEEN JA SIITÄ SAATAVAT HYÖDYT Kokonaisnäkemys rakennetun ympäristön esteettömyyden tilasta Suomessa puuttuu. Nykytilanteelle on vain karkeita arvioita, ei tutkimustuloksia. Tästä johtuen rakennusten esteettömyyskorjaustarpeen laajuus ei myöskään ole tiedossa. Ilman systemaattisia esteettömyyskartoituksia ja esteettömyysluokitusta tilanteen arvioiminen on myös mahdotonta. Kustannuksista saatu tieto on vähäistä. Tieto korjausten kustannuksista saavutettuihin hyötyihin verrattuna puuttuu. Rakennetun ympäristön esteettömyyden nykytilaa on käsitelty tässä eri osaalueiden kautta. Selvitys keskittyy olemassa olevaan rakennuskantaan ja korjausrakentamiseen. Pääaineiston muodostavat hankkeen aikana tehdyt haastattelut ja näitä tukevat kirjalliset lähteet. Korjausrakentamisessa esteettömyyden koetaan toteutuvan uudisrakentamista huonommin. Hyvä suunnittelija voi kuitenkin tehdä paljon rakennetun ympäristön parantamiseksi. Rakennuksia korjattaessa tavoitteena tulee haastattelujen perusteella olla mahdollisimman hyvä esteettömyys kaikkien käyttäjäryhmien kannalta. Suurimmat esteettömyyden haasteet liittyvät korjausrakentamiseen ja käyttötarkoituksen muutoksiin. Maankäyttö- ja rakennuslaki on näiden kohdalla hyvin tulkinnanvarainen: (MRL 13) "Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. Tulkinnat ovat haastattelujen perusteella hyvin joustavia ja vaihtelevia tämän pykälän kohdalla, mikä johtaa usein esteettömyydestä tinkimiseen. Rakentamisen säädökset koskevat uudisrakentamista. Määräysten soveltaminen korjausrakentamiseen edellyttää haastattelujen perusteella selventämistä. Korjausrakentamisen määrän kasvaessa voidaan tarvita uusia määräyksiä ja niiden sovellusohjeita, jotta esteettömyys saadaan toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ongelma on tunnistettu ja säännösmuutosten tarpeellisuudesta on ympäristöministeriössä alkamassa selvitys. 1.1. Esteettömyyden määrittely Esteettömyyttä ja sen eri tasoja ei ole määritelty tällä hetkellä valtakunnallisesti. Eri käyttäjäryhmien (esimerkiksi näkö- ja kuulovammaiset henkilöt) erilaiset tarpeet rakennetussa ympäristössä eivät haastatteluissa saadun tiedon perusteella tule huomioiduiksi vielä riittävän hyvin. Rajanveto siitä, milloin yhdenvertaisuuden katsotaan toteutuvan rakennetussa ympäristössä, on nykytilanteessa epäselvää. Fyysisten esteiden poistamisen lisäksi tarvitaan kokonaisnäkemys rakennuksen toiminnallisuudesta. 5

1.2. Korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma Asuntojen ja asuinympäristöjen esteettömyys on nostettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi ympäristöministeriön korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelmassa 2009 2017 1 joka pohjautuu valtioneuvoston vuoden 2008 periaatepäätökseen korjausrakentamisesta 2. Ikääntyneiden asuinolojen parantaminen ja esteettömyyden edistäminen on yksi toimeenpantavista hankekokonaisuuksista, joilla toteutetaan korjausrakentamisen strategiaa. Tämä esiselvitys on osa tätä kokonaisuutta. Korjausrakentamisen määrä on kasvanut viimevuosina. Väestön ikääntyessä rakennuskannan esteettömyys on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi, kun kotona asumista halutaan tukea. Esteettömyys ei enää ole vain vammaisliikkeen näkökanta vaan siitä hyötyjiä on merkittävästi enemmän. Korjausrakentamisessa tulee huomioida esteettömyys ja tehdä järkevä korjaus kerralla, jotta sen hyödyt saadaan maksimoitua. 1.3. Kansainvälisiä sitoumuksia ja niiden toteutus YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista YK:n ihmisoikeussopimus kieltää vammaisten ihmisten syrjinnän kaikilla eri elämänalueilla. Vielä tänä päivänä eri tavalla vammaiset ihmiset muodostavat yhden eniten syrjäytetyistä ryhmistä. Heidän elämäänsä, kehitystään ja osallistumistaan vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. 3 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 4 ja sen valinnainen pöytäkirja tulivat kansainvälisesti voimaan 3.5.2008. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen ensimmäisten valtioiden joukossa, mutta kansalliset ratifiointitoimet ovat edenneet hitaasti. Jo allekirjoittamalla YK:n vammaissopimuksen, Suomi on sitoutunut säätämään lakeja, jotka ovat yleissopimuksen tarkoituksen mukaisia ja toteuttavat sen tavoitteita. Yleissopimuksen kansallinen voimaansaattaminen edellyttää Suomen hallituksen käsityksen mukaan kansallisen lainsäädännön tarkistamista ja saattamista sopimuksen edellyttämälle tasolle. Vammaisten ihmisten asema Suomessa on yleisen käsityksen mukaan hyvä. Todellisuudessa vammaisten syrjintä on kuitenkin yleistä ja laaja-alaista yhteiskunnan eri osa-alueilla 5. Etenkin välillinen syrjintä ja institutionaalinen syrjintä esim. rakennetussa ympäristössä voivat olla vaikeasti tunnistettavia ja niihin on vaikea puuttua, kun syrjinnän seurannan ja valvonnan järjestelmä on kehittymätön. YK:n yleissopimuksessa kaikille sopiva suunnittelulla (Universal design) 6 tarkoitetaan tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että 1 Korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma 2009 2017, Suomi satavuotisjuhlakuntoon, ympäristöministeriön raportteja 7/2009 2 http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=296646&lan=fi&clan=fi 3 Lähde: Vammaisten ihmisoikeuskeskus VIKE 4 United Nations: Convention on the Rights of Persons with Disabilities 5 Syrjintä Suomessa 2006, toim. Outi Lepola & Susan Villa, Ihmisoikeusliitto ry, 2007. 6 Alkuperäinen teksti, Artikla 2: Universal design means the design of products, environments, programmes and services to be usable by all people, to the greatest extent possible, without the need for adaptation or specialized design. Alaviitteet jatkuvat seuraavalla sivulla 6

kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. Kohtuullisella mukauttamisella 7 tarkoitetaan tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia tarpeellisia ja asianmukaisia muutoksia ja järjestelyjä, joilla ei aiheuteta suhteetonta tai kohtuutonta rasitetta, ja joilla varmistetaan vammaisten henkilöiden mahdollisuus nauttia tai käyttää kaikkia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Yleissopimuksen 9 artikla, esteettömyys 8, edellyttää sopimuspuolten toteuttavan asianmukaisia toimia varmistaakseen vammaisille henkilöille muiden kanssa yhdenvertaisen pääsyn mm. fyysiseen ympäristöön, kuljetukseen sekä muihin yleisölle avoimiin tai tarjottaviin järjestelyihin ja palveluihin sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Näitä toimia, joihin sisältyy saavutettavuuden esteiden tunnistaminen ja poistaminen, sovelletaan mm. rakennuksiin, teihin, kuljetukseen sekä muihin sisä- ja ulkotiloihin, koulut, asunnot, terveydenhuoltoyksiköt ja työpaikat mukaan lukien. Sopimuspuolten edellytetään toteuttavan asianmukaisia toimia, joilla kehitetään ja saatetaan voimaan yleisölle avoimien tai tarjottavien tilojen ja palvelujen saavutettavuutta koskevia vähimmäisstandardeja ja -ohjeita ja valvotaan niiden täytäntöönpanoa. Sopimusosapuolten edellytetään myös varmistavan, että yksityiset tahot, jotka tarjoavat yleisölle avoimia tai tarjottavia tiloja ja palveluja, ottavat huomioon kaikki esteettömyyden osatekijät vammaisten henkilöiden kannalta. Yleissopimus edellyttää myös sopimusosapuolten antavan sidosryhmille koulutusta vammaisten henkilöiden kohtaamista esteettömyyskysymyksistä ja tuottavan yleisölle avoimien rakennusten ja muiden tilojen opastetekstit pistekirjoituksella sekä helposti luettavassa ja ymmärrettävässä muodossa. YK:n vammaissopimuksen 4 (3) artiklan mukaan laadittaessa ja toimeenpantaessa lainsäädäntöä sekä muita vammaisia henkilöitä koskevissa päätöksentekoprosesseissa sopimuspuolten tulee neuvotella tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät heitä edustavien järjestöjen kautta. Hallituksen vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO) Suomen allekirjoittama YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista toimii Hallituksen vammaispoliittinen ohjelman, VAMPO 2010-2015+, normatiivisena pohjana. VAMPO:n laatiminen ja toteutus tukee yleissopimuksen kokonaisvaltaista kansallista edistämistä ja toimeenpanoa. VAMPO:n toimenpiteinä mainitaan myös yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan ratifioinnin loppuun saattaminen sekä raportointi vammaisten henkilöiden oikeuksien täytäntöönpanosta. Universal design shall not exclude assistive devices for particular groups of persons with disabilities where this is needed. 7 Alkuperäinen teksti, Artikla 2: Reasonable accommodation means necessary and appropriate modification and adjustments not imposing a disproportionate or undue burden, where needed in a particular case, to ensure to persons with disabilities the enjoyment or exercise on an equal basis with others of all human rights and fundamental freedoms; 8 Artikla 9, esteettömyys "Accessibilty", on esiselvityksen liitteenä nro 4 7

Yhdenvertaisuusdirektiivi EU:n yhdenvertaisuusdirektiivi on parhaillaan tekeillä. Direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan käytäntöjä palvelujen saavutettavuuden sekä palvelurakennusten esteettömyyden osalta. Tämä koskee osittain myös asumista. Direktiivin luonnoksessa käsitellään sekä yleistä esteettömyyden kehittämistä että yksilöllisiä mukauttamisia. Molemmissa on (luonnosasteella) mukana edellytys siitä, etteivät muutokset saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia. Samoin todetaan YK:n yleissopimuksessa. Yleisen esteettömyyden voidaan katsoa hyödyttävän suurta käyttäjäryhmää, ei ainoastaan vammaisia henkilöitä. Yksilöllisillä mukauttamistoimilla voitaisiin kehittää tilannetta edelleen tapauskohtaisesti ja pohtia korvaavia ratkaisuja Ennakoivat mukauttamistoimet esteettömyyden kehittämiseksi ovat olleet direktiivin luonnoksissa mukana. Toteutukseen on suunniteltu myös ajallista porrastusta. Direktiivin edellytysten täyttyminen jatkossa edellyttää haastattelujen perusteella tarkentavaa keskustelua siitä, milloin rakennuksen todetaan olevan esteetön ja minkälaiset ratkaisut katsotaan riittäväksi esteettömyyden toteutumiseksi. Tämä keskustelu on alkutekijöissään myös Suomessa. EU-standardit EU-standardeja, jotka vaikuttavat esteettömyyteen, on vähän. Hissistandardi on niistä tällä hetkellä merkittävin. Tulossa on myös ulkotilojen opaslaattoja koskeva standardi. Standardit eivät kuitenkaan ensisijaisesti lähde esteettömyydestä. EU-standardeilla ei koeta haastattelujen perusteella olevan vaikutusta pientalojen esteettömyyteen, vaan lähinnä julkiseen rakentamiseen. Kansalliset määräykset tarkentavat direktiivejä ja standardeja, koska ne ovat niitä yksityiskohtaisempia. Suomen rakentamismääräyskokoelman määräysten koetaan olevan Euroopan laajuisesti tarkasteltuina kohtalaisen tiukkoja, mutta niissä on liikaa tulkinnanvaraa. 2. TIETO RAKENNETUN YMPÄRISTÖN NYKYTILASTA 2.1. Asuinrakennukset Asuinrakennusten suurimpia ongelmakohtia esteettömyyden kannalta ovat haastattelujen perusteella esteelliset sisäänkäynnit, hissittömyys ja pienet pesutilat korkeine kynnyksineen. Sisäänkäynnin tasoeron lisäksi voi pelkästään asuinrakennuksen ulko-oven avaamisen hankaluus jo estää lähelläkin sijaitsevien palvelujen käytön. Vaikka portaat koetaankin tärkeäksi liikuntakyvyn ylläpitäjäksi, muodostuvat ne usein lopulta esteeksi kotona selviämiselle, jos hissiä ei ole. Pientaloissa pesutilojen sijoittuminen muualle kuin sisääntulokerrokseen koetaan myös ongelmaksi, samoin asuntojen sisäiset tasoerot. Esteettömän hissin vähimmäismitoitus on määritelty. Rakennuksen toiminnoista riippuen esteetön liikkuminen edellyttää vähimmäismitoitusta tilavampia ratkaisuja. 8

Tilanpuutteessa korjausrakentamisessa hyväksytään myös mitoitukseltaan pienempi hissi. Myös näille esteettömyyden kannalta liian pienille asuinrakennusten hisseille annetaan hissiavustusta. Haastatteluissa korostettiin, että hankalissa kohteissa kaikki toteutusvaihtoehdot tulee selvittää tarkasti ja tutustua jo toteutettuihin hyviin ratkaisuihin, jotta ei valita halvinta ratkaisua esteettömyyden kustannuksella. Toisaalta pienikin hissi on parempi ratkaisu kuin hissittömyys. Asunnonmuutostöiden korvaamiseksi on käytössä kaksi rahoituslähdettä: vammaispalvelulain nojalla korvattavat muutostyöt ja ARA:n (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus) myöntämä rahoitus. Vammaispalvelulain 9 nojalla toteutettavat asunnon muutostyöt ovat vaikeavammaisen henkilön subjektiivinen oikeus. Kunta maksaa muutostyöt täysmääräisesti. ARA puolestaan myöntää kunnille määrärahoja vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustuksiin. Kunnan hakijalle 10 myöntämän avustukseen liittyy myös tulo- ja varallisuusharkinta. Avustus kattaa 40 % kustannuksista ja erityistapauksissa 70 % (esim. rintamaveteraanit). Asunnonmuutostöiden koetaan haastattelujen perusteella painottuvan liikaa vammaispalvelulain mukaisiin muutostöihin, jolloin esim. ikääntyneet toimintakykyä menettäneet henkilöt jäävät sen ulkopuolelle. Vammaispalvelulaki koetaan myös hitaaksi tavaksi muutostöiden toteutukselle, joten sillä ei pystytä vastaamaan nopeisiin muutostyön tarpeisiin. 2.1.1. Kerrostalot Haastattelujen perusteella nykyisten määräysten koetaan antavan oikean suunnan kerrostaloasumisen esteettömyydelle. Ongelmia nähdään olevan ensisijaisesti toteutuksessa ja määräysten soveltamisessa. Määräykset koskevat uudisrakentamista, mutta niiden vaikutus heijastuu myös korjausrakentamiseen. Esteettömyyden koetaan toteutuneen kerrostaloissa kuitenkin pientaloja paremmin, mutta myös kerrostalorakentamisessa kyseenalaistetaan edelleen esteettömyysvaatimuksia, kuten esimerkiksi 1500 mm pyörähdysympyrän mitoittama vapaa tila wc- ja pesutiloissa. Suunnitelmassa esitetyt mitoitusratkaisut eivät myöskään aina tuota toimivaa lopputulosta (esim. pyörähdysympyrän mitoittamaan vapaaseen tilaan on sijoitettu kiintokalusteita tai vapaa tila on sijoitettu toiminnan kannalta väärin). Ongelma koskee niin uudisrakentamista kuin korjausrakentamista. 9 Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (1987/759) 13 Suoritettaessa korvausta asunnon muutostöistä sekä asuntoon kuuluvien välineiden tai laitteiden hankkimisesta aiheutuviin kustannuksiin pidetään vaikeavammaisena henkilöä, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa vamman tai sairauden vuoksi erityisiä vaikeuksia. (vrt. palveluasumisen tarve) 12 Korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt kuten ovien leventäminen, luiskien rakentaminen, kylpyhuoneen, WC:n ja vesijohdon asentaminen, kiinteiden kalusteiden ja rakennus- ja sisustusmateriaalien muuttaminen sekä vastaavat muut henkilön vakituisessa asunnossa suoritettavat rakennustyöt. myös muutostöiden suunnittelu sekä esteiden poistaminen asunnon välittömästä lähiympäristöstä. Korvattavia asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita ovat nostolaitteet, hälytyslaitteet tai vastaavat muut asuntoon kiinteästi asennettavat välineet ja laitteet. 10 Ympärivuotisessa asuinkäytössä olevan asuinrakennuksen tai asunnon omistaja. Käytettävä avustuksen saajan asuntona vähintään viisi vuotta. 9

Luhtitalojen osalta tilanne koetaan usein hyväksi, edellyttäen että käytävä on riittävän tilava. Loft-asunnoissa ongelmaksi mainitaan yleisesti toisen kerroksen saavutettavuus: löytyykö nostimelle tilaa. Pienkerrostalot koetaan esteettömyyden kannalta erittäin hankaliksi, sillä määräysten soveltamisessa on tulkinnanvaraa hissin rakentamisvelvoitteen osalta. Kerrostalojen yhteistilojen osalta suurimmaksi ongelmaksi koetaan esteet sisäänkäynnillä. Sisäänkäynti on harvoin riittävän hyvin suojattu sääolosuhteilta, tasanne puuttuu, ovi on raskas avata, sisäänkäynnissä on tasoeroja ja tuulikaappi on usein ahdas. Pääsy hissille saattaa olla tasoerojen takana ja hississä toimiminen hankalaa (kerrostasanteen mitoitus / hissin mitoitus). Jätehuoneiden saavutettavuus sekä pysäköintitilat (hallit) ovat haastattelujen perusteella myös ongelmallisia. Kulkureiteillä on usein raskaita ovia. Esteettömiä autopaikkoja toteutetaan harvoin oma-aloitteisesti ja niiden lisääminen jälkikäteen on hankalaa tilan puutteen takia. Usein niiden sijainti on myös huono saavutettavuuden kannalta. Taloyhtiöiden pesulatiloissa toimiminen on usein myös vaikeaa kalusteiden ja varusteiden sijoituksien vuoksi, vaikka sisäänkäynti olisikin esteetön. Ongelmia aiheuttavat haastattelujen perusteella edelleen myös piha-alueiden pintamateriaalit, painavat palo-ovet, asuntokohtaisten varastotilojen saavutettavuus ja talokohtaiset saunatilat, joissa esteettömyyttä ei ole huomioitu. Parvekkeelle, kattoterasseille ja pihalle pääsyn esteettömyydessä on edelleen puutteita. Esteettömyyden merkityksen ymmärtämistä pidetään tärkeänä myös taloyhtiöiden osalta, sillä esteettömyys voi myös nostaa talon/asunnon arvoa ja haluttavuutta. Jälkiasennushissien toteuttamisen kannalta rakennussuojelu koetaan joissain tapauksissa ongelmaksi. Ullakkorakentamisen avulla voidaan saada taloudellisia mahdollisuuksia myös hissin rakentamiseen. (Ks. myös 3.3.3. Rakennussuojelu ja esteettömyys). Tietoa hissirakentamisesta ja toteutuksen vaihtoehdoista on tarjolla melko runsaasti. Uuden asunto-osakeyhtiölain (tulee voimaan 07/2010) vaikutuksen esteettömyyden kannalta oletetaan olevan positiivinen. Esimerkiksi hissin hankintakustannukset voidaan jakaa kohtuullisemmin asuntojen kesken: katutasoon sijoittuvan asunnon kustannukset kevenevät ja ylimpiin kerroksiin sijoittuvien asuntojen kustannusten nousu on silti kohtuullinen suhteutettuna saavutettavaan hyötyyn. Tämä uskotaan helpottavan viime vuosina jäissä olleiden hankkeiden jatkamista. 2.1.2. Erillispientalot ja kytketyt pientalot Haastattelujen perusteella useampikerroksiset pientalot koetaan erityisen ongelmallisiksi esteettömyyden kannalta. Yksikerroksisissa pientaloissa sisäänkäynnin esteettömyyden puutteet muodostuvat usein esteeksi kohtuullisesti toimivien sisätilojen käytölle. Esteettömyysmääräykset koskevat uudisrakentamista, mutta niiden vaikutus heijastuu myös korjausrakentamiseen. Erityisesti pientalojen osalta toivotaan tarkempia määräyksiä esteettömyyden toteutumisesta. Määräyksissä ei haastateltavien mukaan vielä huomioida toiminnallisuutta ja muunneltavuutta riittävästi. 10

2.2. Asuinympäristöjen ulkoalueet Haastattelujen perusteella asenteiden, taloudellisten resurssien puutteen ja rakennussuojelun koetaan olevan suurimpia esteitä esteettömyyden paremmalle toteutukselle asuinympäristöissä. Myös ilkivallan vaara rajoittaa esteettömien ratkaisujen toteuttamista, esimerkiksi opasteiden toteutuksessa. Esteettömiä tuotteita uskotaan saatavan lisää, kun kysyntä kasvaa. Maastonmuotojen koetaan aiheuttavan hankaluuksia esteettömyyden toteutumiselle useilla asuinalueilla. Vanhat ympäristöt ja tiivis rakentaminen ovat yleisesti hankalia, sillä usein riittävä tila esteettömälle ratkaisulle puuttuu. Keskeisille puistoalueille tulee päästä esteettömästi joukkoliikennevälineillä. Ulkoilualueilla esteettömyys on valitettavan usein toteutettu vain lyhyenä esteettömänä reittinä. Väylien pintamateriaalit koetaan ongelmaksi asuinympäristön esteettömyydessä niin liikkumisen kuin näkemisympäristön ja opastamisenkin osalta. Pintamateriaalin avulla annettava informaatio ei ole nykytilanteessa yhtenäinen eri kohteissa. Haastattelujen perusteella tämän pelätään johtavan jopa vaaratilanteisiin. Reunakivien koetaan aiheuttavan edelleen ongelmia, myös uusilla asuinalueilla. Suojelunäkökulmasta vanhat kiveykset ja sadevesikourut muodostuvat ongelmallisiksi. Eri liikkumismuotojen ja -nopeuksien (pyöräilyn ja kävelyn) yhdistäminen yhteiselle väylälle on hankalaa ja eri käyttäjien vaatimukset aiheuttavat välillä ristiriitatilanteita. 2.3. Julkiset rakennukset ja palvelurakennukset Liikkumisen esteettömyyden koetaan toteutuvan julkisissa rakennuksissa suhteellisen hyvin. Näkemisen ja kuulemisen esteettömyyttä ei sen sijaan vielä huomioida riittävästi julkisessa rakentamisessa. Rakennusajankohdan esteettömyysmääräyksistä johtuu, että mitä uudempi rakennus, sitä esteettömämpi se yleensä on. Muutoin ei erilaisten julkisten rakennusten ja palvelurakennusten välillä koettu haastattelujen perusteella olevan merkittäviä eroja niiden esteettömyydessä. Osa haastatelluista koki esteettömyyden toteutuvan terveydenhuollon rakennuksissa useammin kuin muissa palvelurakennuksissa. Haastattelujen perusteella eri käyttäjäryhmien (esimerkiksi näkö- ja kuulovammaiset henkilöt) tarpeita ei aina oteta riittävästi huomioon. Suunnittelijalla ei aina ole tiedossaan kaikkien kannalta parhain ratkaisu. Haastatteluissa tuli esille myös näkemys siitä, että vammaisjärjestöjen tulisi päästä yhteisymmärrykseen hyvästä toteutuksesta. Tämä edellyttää kompromisseja eri käyttäjäryhmien kannalta parhaimmista ratkaisuista. Esimerkiksi tasoerot toimivat näkövammaisille henkilöille ohjaavina elementteinä, mutta aiheuttavat helposti esteen liikkumisesteisille henkilöille. Kompromissiratkaisujen tavoitteena tulee olla kaikkien käyttäjien kannalta mahdollisimman hyvän vaihtoehdon löytäminen. Ratkaisujen löytämisen tueksi tarvitaan hyviä esimerkkejä toteutuksesta ja lisätietoa erilaisista tarpeista. Parhain ratkaisu tulisi määritellä yhteisymmärryksessä. 11

Suunnittelijoiden tiedonpuutteen ja yleisten esteettömyyden vastaisten asenteiden koetaan olevan paremman toteutuksen esteenä. Keskustelua käydään edelleen siitä, tuleeko kaikkien tilojen täyttää esteettömyyskriteerit, vai voidaanko toisaalla joustaa. Kaikkien tilojen ei vieläkään edellytetä soveltuvan kaikille. Asenteiden näkyminen erilaisina esteettömien tilojen vammaiskiintiöinä nousi myös esille haastatteluissa. Suunnittelu ja toteutus ovat vielä kaukana yhdenvertaisuuden tavoitteista. Haastatteluissa kerrottiin myös tilanteista, joissa suunnitelmissa olevat hyvät ratkaisut on jätetty lopulta toteuttamatta, koska esteettömyys on koettu turhaksi investoinniksi. Palvelurakentamisen osalta tilaajalta saatujen tilasuunnittelun ohjeiden ei aina koeta huomioivan mahdollisimman esteetöntä korjausrakentamista. Esimerkiksi wc-tiloja mitoittava tilavaraus ei aina mahdollista toiminnan kannalta riittävää määrää esteettömiä wc-tiloja. Palveluasumisessa huomio tulisi kiinnittää myös piha-alueisiin: haastattelujen perusteella vaikuttaa siltä, että tontit ovat jäämässä pieniksi eikä piha-alueelta löydy mielekästä tilaa virkistyshetkeen. Tämä korostuu erityisesti käyttötarkoitusten muutoksissa. Rahoituksen saannin edellytysten toivotaan tukevan esteetöntä korjausrakentamista ja esteettömän toiminnan kannalta riittävää mitoitusta. Lähtökohtaisesti pitää pyrkiä siihen, että kaikki voivat käyttää samaa pääsisäänkäyntiä. Korjausrakentamisessa vaihtoehtoinen esteetön sisäänkäynti on joskus välttämätön ratkaisu, mutta sen koetaan asettavan käyttäjät eriarvoiseen asemaan. Vaihtoehtoinen esteetön sisäänkäynti tulee aina opastaa pääsisäänkäynniltä. Haastatteluissa korostettiin, että poikkeusratkaisujen tulisi olla positiivinen lisä, ei erityisratkaisu, joka asettaa käyttäjät eri asemaan. 2.4. Yksityiset liikerakennukset Suuret liikerakennukset todettiin haastattelujen perusteella liikkumisen osalta jo varsin esteettömiksi. Esteettömyyden on ymmärretty hyödyttävän suurta käyttäjäryhmää ja edistävän kaupankäyntiä liikkumisen ja toimimisen helpottuessa. Pienemmissä liiketiloissa keskusta-alueilla on ongelmia sisäänkäyntien osalta. Näkemisen ja kuulemisen esteettömyyden huomioimisessa on puutteita myös liikerakennuksissa. 2.5. Liikennealueet (terminaalit, pysäkkialueet, esteettömät autopaikat) Haastattelujen perusteella liikennealueiden esteettömyydessä on tapahtunut edistystä. Esteettömyyden ei kuitenkaan koeta toteutuvan nykytilanteessa riittävän hyvin. Eri käyttäjäryhmien tarpeita on kyllä huomioitu lukuisissa ohjeissa, mutta käytännössä puutteita ja ongelmakohtia löytyy kuitenkin edelleen. Esimerkkeinä mainittiin korottamattomat pysäkit, pysäkkialueiden esteettömyys näkövammaisten henkilöiden kannalta, äänikuulutusten puuttuminen liikennevälineissä ja pysäkeillä sekä visuaalisen opastuksen puuttuminen (mm. poikkeustilanteista tiedottaminen). Esteetön matalalattiabussi muuttuu esteelliseksi, jos pysäkkiä ei ole korotettu ja raitiovaunupysäkeissä (korotetuissa) koetaan edelleen ongelmaksi vaunun ja pysäkin väliin jäävä rako. Olemassa olevassa ympäristössä tilanpuute estää myös pysäkkien ko- 12

rottamista jalkakäytävien ollessa liian kapeita tai pysäkin ollessa liian lähellä tonttiliittymää. Vanhojen pysäkkien korjaaminen on kallista ja rahoituksen saaminen koetaan vaikeaksi. Olemassa olevien katujen suuret pituus- ja sivukaltevuudet aiheuttavat esteettömyyden kannalta hankalia tilanteita. Esteettömien pysäkkien rakentaminen on tällöin vaikeaa. Lisäksi kunnossapidon puutteet aiheuttavat ongelmia muutoin esteettömissä ympäristöissä. Mm. pysäkkialueille kaivataan lämmitystä talviolosuhteissa, sillä jää tuottaa ongelmia. Pelkän pysäkkialueen lämmitys ilman katualueen lämmitystä ei kuitenkaan ole järkevää, sillä lämmitettyjen alueiden reunoille keräytyvä jää on myös este. Taloudelliset resurssit vaikuttavat usein nopeasti kunnossapitoon. Kunnossapidon puutteista ja säästöistä aiheutuu kuitenkin helposti kuluja, jotka siirtyvät usein toiselle taholle. Esimerkiksi tapaturmien korvaamisesta aiheutuvat kulut näkyvät muualla kuin kunnossapidossa. Haastatteluissa korostettiin poliittisten päätösten tarvetta liikennealueiden esteettömyyden kehittämiseksi ja sitä kautta taloudellisten resurssien varaamista kunnossapitoon ja korjaukseen. Asenteiden aiheuttamat ongelmat tulevat esiin myös liikennealueiden kunnossapidossa. Konkreettisena esimerkkinä haastatteluissa mainittiin ympäristöstä kerätyn lumen kasaaminen esteettömälle autopaikalle. Suurin osa esteettömistä autopaikoista sijaitsee tonteilla eli ne ovat kiinteistöjen vastuulla. Raideliikenteen asemilla suunnistettavuudessa koetaan edelleen olevan parantamisen varaa. Kuunteluolosuhteita pidetään hankalina ja induktiosilmukoita ei vielä ole riittävästi tarjolla asemahalleissa ja lipunmyyntipisteissä. Lipunmyyntitiskien rakenteissa ei vielä kaikkialla ole huomioitu esteettömyyttä. Esteettömän toimimisen kannalta lipunmyyntilaitteet koetaan ongelmallisiksi. Lentoliikenteen terminaaleissa on kehitettävää vielä liikkumisen esteettömyydenkin osalta. Suurissa terminaaleissa liikkumisen esteettömyys on haastattelujen perusteella huomioitu parhaiten. Laivaliikenteen osalta suurimmaksi ongelmaksi koetaan puutteet esteettömässä siirtymisessä pienempiin aluksiin. 3. OHJAUKSEN JA VALVONNAN NYKYTILA 3.1. Suunnittelun ohjaus 3.1.1. Esteettömyysmääräykset ja -ohjeet Näkemykset esteettömyysmääräysten riittävyydestä vaihtelevat. Toisaalta määräykset koetaan periaatteessa riittäviksi ja kattaviksi, mutta ongelmia koetaan olevan niiden soveltamisessa. Käytännössä sovelletaan vain määräystä ja ohjeet jätetään huomioimatta, jolloin lopputulos ei ole välttämättä määräyksen hengen mukainen ja esteettömyyden kannalta toimiva. Määräyksissä koetaan olevan liikaa tulkinnanvaraa. Toisaalta koetaan, että nykyiset ohjeet eivät huomioi riittävästi esteettömyyden eri osa-alueita. Suurimmat puutteet koetaan olevan näkemisympäristön ja kuule- 13

misympäristön esteettömyyden huomioimisessa. Liikkumisen esteettömyys on huomioitu parhaiten. Aistiympäristön esteettömyyden puuttuminen määräyksistä näkyy selkeästi nykyisessä rakennuskannassa. Ristiriitatilanteita voidaan tunnistaa esteettömyysmääräysten ja muiden määräysten osalta. Useimpiin tilanteisiin löytyy kuitenkin ratkaisu. Arvokohteissa ristiriitoja ilmenee välillä käyttöturvallisuuden, esteettömyyden ja säilyttämisen välillä. Esimerkiksi vanha porraskaide halutaan säilyttää, mutta sen korkeus ei ole riittävä nykyisten turvallisuusmääräysten kannalta eikä esteettömyyden näkökulmasta. Pelastussäännökset tukevat yleensä esteettömyystavoitteita. Jälkiasennushissien kohdalla esteettömyyden edellytykset ovat kuitenkin joskus ristiriidassa poistumisteiden mitoitusten edellytysten kanssa. Ristiriitoja suuremmaksi ongelmaksi on kuitenkin osoittautunut taipumus säästämiseen esteettömyyden kustannuksella. Haastattelujen perusteella pientaloja koskevat määräykset koetaan puutteellisiksi esteettömyyden kannalta, sillä lainsäädäntö mahdollistaa pientalojen esteellisen rakentamisen. Kysymyksen koetaan olevan pitkälti poliittinen: halutaanko esteettömyyttä todella vai onko se vain tapauskohtainen lisäarvo. Määräykset ovat tulkinnanvaraisia myös kerrostalojen kohdalla esimerkiksi sen suhteen, pitääkö kaikkien sisäänkäyntien olla esteettömiä. Julkisen rakentamisen osalta määräykset koetaan haastattelujen perusteella paremmiksi. Tiukentamisen varaa koetaan olevan kuitenkin myös julkisessa rakentamisessa, erityisesti näkemis- ja kuulemisympäristön esteettömyyden osalta. Yleisten ulkoalueiden (julkiset katu- ja puistoalueet) osalta esteettömyysmääräykset puuttuvat kokonaan. Ohjeita esteettömälle toteutukselle on kuitenkin olemassa. 3.1.2. Toteutusta tukeva materiaali (oppaat ja ohjeet) Kirjallista materiaalia esteettömyydestä on saatavilla runsaasti. Suunnittelijan kannalta sopivan ohjemateriaalin valitseminen voi olla hankalaa tai ohjeiden olemassaoloa ei välttämättä edes tiedetä. Haastattelujen perusteella kaivataan myös ohjeistusta tai listausta tärkeimmistä lähteistä. Rakennusvalvonnan näkökulmasta resurssipula hankaloittaa ohjeisiin perehtymistä, sillä aika riittää tuskin uusien määräysten opetteluun, ei enää muiden aiheeseen liittyvien ohjeiden seuraamiseen. Materiaalin helppokäyttöisyys ja ajantasaisuus on myös tärkeää. Käytetyimmät lähdemateriaalit (haastattelujen perusteella): - RT 09-10884 Esteetön liikkumis- ja toimimisympäristö, 2006 - Esteetön rakennus ja ympäristö, Suunnitteluopas, Rakennustieto Oy Rati, 2007 - SuRaKu-kortit, esteettömän rakentamisen ohjeet - www.esteeton.fi -esteettömyyssivusto (Invalidiliitto ry) - Helsinki kaikille -projektin Hallintokunnat ja esteettömyyden tarve -hankkeessa toteutetut esteettömyysoppaat - Onnistunut vammais-wc opas julkisen tilan vammais-wc:n rakentamiseen, Heikki O Haulisto, 2008 14

3.2. Alueiden käytön suunnittelu, kaavoitus ja liikennesuunnittelu 3.2.1. Esteettömyys yleiskaavassa ja asemakaavassa Yleiskaavatasolla vaikuttamismahdollisuuksiin esteettömyyden osalta suhtaudutaan vaihtelevasti. Osayleiskaavan 11 koetaan haastattelujen perusteella olevan vielä liian varhainen vaihe esteettömyyden määrittelyyn. Toisaalta koetaan, että esteettömyyteen pitäisi pystyä vaikuttamaan jo osayleiskaavatasolla asettamalla alueille esteettömyystavoitteita. Haastattelujen perusteella asemakaavassa ei nykytilanteessa huomioida esteettömyyttä riittävästi. Asemakaavan tulisi tarkentaa osayleiskaavassa määriteltyjä esteettömyystavoitteita. Kaavoituksen koetaan myös joskus rajoittavan esteettömyyden toteutusvaihtoehtoja. Pientaloalueen esteettömyys määräytyy jo suuresti kaavavaiheessa kerroslukua määriteltäessä. Tonttien pienten koon koetaan aiheuttavan ongelmia esteettömyyden toteuttamiselle täydennysrakentamisessa. Esimerkiksi edellytys rakennuksen sijoittamisesta kiinni katulinjaan ja ensimmäisen kerroksen korkeus maanpinnasta voivat vaikeuttaa sisäänkäynnin esteettömyysjärjestelyjä, sillä luiskalle ei tällöin jää tilaa. Periaatteena on kuitenkin usein pyrkimys tasoerojen hoitamiseen tontilla tai rakennuksen sisällä. Katualueelle sijoittuva ulkoluiska sallitaan yleensä vain poikkeustapauksissa. Haastatteluissa korostettiin, että asuinalueen ulkonäkö ei saa olla suunnittelun ainoa tärkeä tekijä. Myös toimivuus ja esteettömyys tulee huomioida. Eräs haastateltavista totesi, että jos asemakaavassa voidaan määrätä julkisivun väri ja materiaali, tulisi myös tarkempien esteettömyysratkaisujen määrittämisen olla mahdollista. Enemmistö haastateltavista piti syrjivänä ratkaisua, jossa esteetön sisäänkäynti rakennukseen on järjestetty ainoastaan pihan puolelta. Rakennustapaohjeissa esteettömyyden näkökulman koetaan jäävän vielä takaalalle. Rakennustapaohjeet nähdään kuitenkin mahdollisena työkaluna esteettömyyden toteuttamiseksi (hyvien esimerkkien tarjoaminen), mutta ohjeena se ei velvoita, eikä sitä näin ollen pidetä yksin riittävänä keinona. 3.2.2. Liikennesuunnittelu Haastatteluissa tuli esiin, että kaavassa ei aina huomioida esteettömyyden kannalta riittäviä tilavarauksia, jolloin tila ei riitä esimerkiksi pyörätien linjaukseen kulkemaan pysäkin takaa. Pysäkkien korottaminen vaatii myös tilaa. Suojatien keskikorokkeiden rakentaminen edellyttää kadulta riittävää leveyttä, jotta korokkeesta saadaan riittävän syvä esteettömän toimimisen kannalta. Esteettömien autopaikkojen sijoitusta (esimerkiksi etäisyyttä julkisen palvelun sisäänkäynnille, kuten terveysasemat, vanhusten palvelutalot jne.) tai saattoliikenteen paikkoja on haastattelujen perusteella vain harvoin huomioitu. 11 Yleiskaava ja osayleiskaava ovat yleispiirteisiä maankäytön suunnitelmia. Ne ovat yleensä strategisia asiakirjoja, jossa ei ole yksityiskohtaisia määräyksiä. 15

3.3. Toteutus ja valvonta Esteettömyyden toteuttamista tilavarauksina ei yleisesti ottaen pidetä haastattelujen perusteella riittävänä ratkaisuna. Osassa kunnista rakennusvalvonta hyväksyy luiskavaraukset asuinrakennusten pääsisäänkäynnillä toteutetun ratkaisun sijaan. Osa kunnista suhtautuu asiaan tiukemmin. Haastattelujen yhteydessä kyseenalaistettiin myös sellaisen tilanteen järkevyys, jossa kunta myöhemmin maksaa rakennusvaiheessa toteuttamatta jätetyn luiskan (luiskavaraus) muutostöiden osana. 3.3.1. Esteettömyyden toteutumisen seuranta Haastattelujen perusteella valvonta esteettömyyden toteutumisen osalta koetaan tehottomaksi sanktioiden puuttuessa. Tahtotilaa esteettömyyden toteuttamiseksi ei näytä vielä olevan tarpeeksi. Esteettömyys koetaan edelleen ylimääräiseksi lisäominaisuudeksi eikä sitä ole vielä sisäistetty rakennetun ympäristön perusominaisuudeksi. Kaupunkien toimenpideohjelmat velvoittavat usein esteettömyyden edistämiseen. Esteettömyyden toteutumisen seuranta vaihtelee kuitenkin kunnittain. Kunnallisia esteettömyysasiamiehiä on tällä hetkellä ainakin seitsemässä kunnassa. Osassa kunnista esteettömyyden toteutumista valvoo esteettömyysasiamiehen lisäksi seurantatyöryhmä sekä vammaisneuvosto. Esteettömyysasiamiehet raportoivat tilanteesta lautakunnille sekä kaupunginhallitukselle. Sidosryhmiltä (esim. kuntien vammaisneuvostot ja Espoossa Rakennetaan kaikille -ryhmä) pyydetään esteettömyyslausuntoja isoimpien rakennuskohteiden esteettömyydestä. Rakennuslautakunta voi myös asettaa kriteerejä esteettömyyden toteutumiselle. Osassa kunnista suoritetaan esteettömyystarkastus isoimmissa kohteissa ennen käyttöönottoa. Silti haastatteluissa tuli ilmi näkemys, että käytössä ei ole vielä riittävästi työkaluja esteettömyyden toteuttamiseksi tai tarkastelemiseksi. Esteettömyyden seurannan toteuttamiseen vaikuttaa myös työkalujen puute: milloin voidaan todeta esteettömyyden toteutuneen, kun valtakunnallisia kriteereitä ei ole? Rakennusten esteettömyyskartoituksia teetetään haastattelujen perusteella vasta vähän. Toteutettujen alueellisten esteettömyyskartoituksien määrä vaihtelee kunnittain. Taloudellisten resurssien koetaan olevan esteenä useamman kartoituksen toteuttamiselle. Alueellisen esteettömyyskartoituksen yhdistäminen osaksi muuta suunnittelua (esim. aluesuunnitelman laatimista) on tuonut helpotusta myös resurssien osalta. Kartoitusten tekeminen on mielekkäintä muutostöiden suunnittelun yhteydessä. Kartoittajien saatavuus vaikuttaa myös niiden tilaamiseen ja kartoitusmenetelmä työn suorituksen kestoon. 16

3.3.2. Rakennusvalvonnan tehtävät Rakennusvalvonta on seurannan osalta avainasemassa. Toiminnallisen esteettömyyden toteutumisen valvonta on nykytilanteessa paljolti rakennusvalvonnan vastuulla. Rakennusvalvonnan toimintaa esteettömyyden edistämiseksi kritisoitiin haastatteluissa. Rakennusvalvonnan suhtautuminen esteettömyyteen (ja sitä myötä tulkinnat määräyksistä) vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti. Vastuutahoja esteettömyyden toteutumiseen ei ole määritelty selkeästi. Erityisesti sanktioiden puuttumisen koetaan haastattelujen perusteella hankaloittavan esteettömyyden toteutumista. Rakennusvalvonnan näkökulmasta sille on kuitenkin sysätty liian paljon vastuuta. Vastuuta tulisi saada enemmän suunnitteluun. Esteettömyyden kannalta tärkeät yksityiskohdat (induktiosilmukat, kontrastit jne.) eivät välttämättä ilmene piirustuksista ja perusratkaisuja on hankala muuttaa suunnittelun edettyä jo lupavaiheeseen. Vastuu ratkaisujen toteutumisesta jää lopulta usein pääsuunnittelijalle. Esteettömyysmääräysten tulkitseminen on koettu hankalaksi myös rakennusvalvonnassa ja niihin on toivottu ohjeistusta. Oppaita esteettömyyden toteuttamiseen on olemassa. Näissä esitetyt ratkaisut ovat hyviä ohjeita suunnittelijoille. Oppaiden ohjeista ei kuitenkaan aina ole apua rakennusvalvonnalle määräysten soveltamisessa, koska ne usein esittelevät määräyksiä tiukemman tason ratkaisuja. Esteettömyysselvityksen liittämistä kaikkiin rakennuslupahakemuksiin pidetään haastattelujen perusteella hyvänä, mutta se edellyttää myös toteutumisen valvontaa. Esteettömyysselvitys on nykytilassa hyvä tapa, jota käytetään julkisten rakennusten rakennuslupamenettelyssä ja kerrostalojen osalta. (Ohjeita selvityksen sisällöstä löytyy RakMK osa A2 kohdasta 5.2.5: Liikkumisesteisille soveltuvilla sekä käyttöturvallisuuden kannalta olennaisilla kulkuväylillä olevien tasoerojen järjestäminen piha-alueella ja sisätiloissa luiskilla ja hisseillä mitoituksineen sekä tasanteiden ja portaiden nousujen ja etenemien mitat voidaan esittää tekstiosassa tai erillisessä liikkumisesteettömyysselvityksessä sekä kohdan 5.3.3 ohjeessa 12.) Hyviä käytäntöjä ja ehdotuksia menettelytavoiksi esteettömyyden edistämiseksi: - Liikkumisesteetön pientalo. Ohjausta esteettömään rakentamiseen (Espoon kaupunki) - Esteettömyyden tarkistuslista (Espoon kaupunki) - Rakennusvalvonnan tulkintaohje Helsingissä Rakentamismääräyskokoelman osiin F1 Esteetön rakennus ja G1 Asuntosuunnittelu - Hallintokunnille laaditut oppaat ja tarkistuslistat: Helsinki kaikille projekti. Oppaiden tarkistuslistoja voidaan hyödyntää myös rakennusvalvonnassa. - Rakennusvalvonta seuraa esteettömyyden toteutumista eri tavoin: a. Erityiskohteista palaveri esteettömyysasiamiehen kanssa rakennusvalvonnassa. 12 5.3.3 Ohje: Liikkumis- ja toimimisesteettömyysselvitys (kulkureitit ja tasoerojen järjestelyt tontin tai rakennuspaikan rajalta ja autopaikoilta rakennukseen ja sen eri tasoille kaavamaisesti esitettyinä asemapiirroksessa tai pihasuunnitelmassa sekä pohjapiirroksissa esim. näiden pienennöksissä 17

b. Esteettömyyslausunto luvanhakumenettelyssä (osaleikkauspiirustuksilla esitetään esteettömyyden toteutuminen lupakuvissa, esim. sisäänkäyntien osalta) c. Esteettömyyskatselmus ennen lopputarkastusta. d. Esteettömyysluokituksen käyttö esteettömyyden toteutumisen seurannassa 3.3.3. Rakennussuojelu ja esteettömyys Rakennussuojelun ja esteettömyyden toteuttaminen on tasapainoilua. Aina ei saada toteutettua esteettömyyttä parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta hyvillä kompromisseilla tilannetta saadaan usein parannettua. Haastattelujen perusteella rakennussuojelun koetaan hallitsevan nykytilanteessa. Vallalla tuntuu olevan myös käsitys siitä, ettei mitään voi muuttaa ja rakennussuojelu koetaan usein liikkumis- ja toimimisesteisiä henkilöitä syrjiväksi. Esteettömien ratkaisujen koetaan pilaavan ympäristöä. Tarvitaan hyvien esimerkkien esilletuontia, jotta asenteet saadaan muutettua. Toteutuksen osalta tarvitaan laajaa näkemystä, jotta keinot eivät ole vain päälle liimattuja hätäratkaisuja. Vanhojen arvorakennusten esteettömyyskorjauksista on olemassa onnistuneita esimerkkejä jo nyt. Rakennussuojelun ja esteettömyyden yhdistämistä pidetään haastattelujen perusteella kuitenkin erittäin tärkeänä. On todennäköistä, että jokaisessa asunnossa asuu jossain vaiheessa jollain tavalla liikkumis- tai toimimisesteinen henkilö. Haastatteluissa korostui näkemys, että esteettömyyden tulisi voida toteutua suojelusta huolimatta ja asuinrakennukset tulisi voida korjata esteettömiksi. Tämä edellyttää hyvää suunnittelua. Haastatteluissa nousi esille näkemys, että hissin rakentamista ei pitäisi voida kieltää rakennussuojeluun vedoten. Toisaalta todettiin, että esteettömyys ei voi ohittaa kaikkia muita näkökantoja. Esimerkiksi kustannusten kohtuullisuutta on pohdittava myös esteettömyys- ja rakennussuojeluratkaisuja valittaessa. Helsingin alueella jälkiasennushissien kieltäminen muutamassa arvokohteessa on saanut suurta julkisuutta. Esteettömyyden ja rakennussuojelun välisten haasteiden koetaan haastattelujen perusteella myös joskus saavan liian suuret mittapuitteet. Vaikeasti toteutettavat kohteet ovat kuitenkin poikkeuksia ja useimmiten löydetään kaikkia näkökantoja tyydyttävä kompromissi. Yksittäisiä arvokohteita määrällisesti suuremmat haasteet ovat jatkossa lähiöissä, joita myös pyritään suojelemaan. Esimerkkinä mainittiin Helsingin Käpylän kaupunginosassa sijaitsevat kolmikerroksiset kerrostalot, joissa kaavoittajan näkemyksen mukaan ei ole mahdollista asentaa hissiä rakennuksen ulkopuolelle. Rakennuksen sisällä tilaa hissin rakentamiseen ei ole. Tähän tarvitaan rakennusvalvonnan mukaan ratkaisuiksi poliittisia päätöksiä, ei yksittäisiä viranomaispäätöksiä. Haastattelujen perusteella Museoviraston koetaan suhtautuvan sinänsä positiivisesti esteettömyyteen. Toisaalta sitä syytetään myös esteettömyyden toteuttamisen kieltämisestä toisinaan ilman, että mahdollisuuksia esteettömyyden kehittämiseen rakennussuojelulliset näkökohdat huomioiden on edes selvitetty. 18

Haastatteluissa nousi myös esiin näkemys siitä, että olemme jäljessä muusta Euroopasta julkisten historiallisesti arvokkaiden rakennusten esteettömyyskorjauksien osalta. Korjaukset ovat vielä melko suurelta osin tekemättä. Haastattelujen perusteella asenteet ovat tässäkin suurin ongelma. Julkisten rakennusten esteettömyyttä pidetään kuitenkin periaatteessa erittäin tärkeänä. 4. KEINOJA RAKENNETUN YMPÄRISTÖN NYKYTILANTEEN SELVITTÄMISEKSI JA ESTEETTÖMYYDEN KEHITTÄMISEKSI Määräysten kehittäminen, koulutus ja tietoisuuden lisääminen rakennusalan toimijoiden keskuudessa ovat haastattelujen perusteella esteettömyyden paremman toteutumisen edellytyksenä. Esteettömyyskartoituksen ja -luokituksen kehittäminen on myös tärkeää. 4.1. Esteettömyysluokitus ja -kartoitus Rakennetun ympäristön esteettömyyden nykytilanteen määrittelyä varten tarvitaan valtakunnallinen esteettömyysluokitus ja yhteisesti määritellyt kriteerit esteettömälle rakennukselle. Mitoitusvaatimuksissa on huomioitava toiminnallisen esteettömyyden vaatimukset. Esteettömyysluokituksen ja -kriteerien uskotaan haastattelujen perusteella tuovan selkeyttä myös suunnittelun tavoitteiden asetteluun. Valtakunnallisen esteettömyysluokituksen määrittelyn uskotaan haastattelujen perusteella edistävän esteettömyyden huomioimista etenkin, jos sen käyttöönottaminen tulisi kunnille pakolliseksi. Esteettömyysluokituksen avulla voidaan myös välittää rakennuttajille tieto eri tarpeista sekä siitä, mihin esteettömyyden tasoon pyritään. Esteettömälle rakennukselle määriteltyjä kriteerejä löytyy jo nyt olemassa olevasta lainsäädännöstä ja ohjeistuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Esteettömyysluokituksessa on luotu viisiportainen luokitus sosiaali- ja terveyspalveluissa asioinnin esteettömyyden luokitteluun. Tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia luokituksen laajemmasta käytöstä rakennetun ympäristön esteettömyyden kuvaamiseksi. Luokituksen teossa ovat olleet mukana myös vammaisjärjestöt ja sen sisältöä on harmonisoitu Invalidiliiton ESKEH-projektin esteettömyyskartoitusmenetelmän 13 sisällön kanssa. Luokituksen avulla selvennetään myös esteettömän rakennuksen määritelmää. Luokitusta voitaisiin hyödyntää myös rakennuslupavaiheessa esteettömyyden tarkastelussa. Luokituksessa on muodostettu viisi eri esteettömyyden tasoa: (5) esteetön plus (ulkotiloissa esteettömyyden erikoistaso), (4) esteetön (ulkotiloissa esteettömyyden perustaso), (3) rakentamismääräyskokoelman mukainen esteettömyys, (2) merkittäviä esteitä ja (1) esteellinen. Rakentamismääräyskokoelman puutteet aistiympäristön esteettömyyden osalta tulevat selkeästi ilmi kolmannen luokan kriteerien puuttumisena. 13 Invalidiliiton ESKEH-projektissa kehitettiin strukturoitu, mittaamiseen perustuva esteettömyyskartoitusmenetelmä. Projektissa on kehitetty kartoituslomakkeet julkisten rakennusten eri tilakokonaisuuksille ja ulkotiloille. 19

Luokitusta on kritisoitu liian yksityiskohtaiseksi ja raskaaksi, erityisesti kartoittamisen kannalta. Eri tahoilta on esitetty toivomusta kevennetyn version määrittelemiseksi ja toimivien periaatteiden korostamista. Kevennetyn version määrittely on parhaillaan tekeillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen esteettömyysluokituksen asiantuntijoiden työryhmässä. 14 Kevennetty versio helpottaa käytettävyyttä, jolloin voidaan nopeammin kartoittaa myös suurempi määrä kohteita. Luokitus on jaettu osakokonaisuuksiin, mikä helpottaa sen käyttöä kartoituksissa. Kaikista kohteista ei käytännössä löydy kaikkia niitä tiloja, jotka luokitus kattaa. Myös luokittelu voidaan toteuttaa osakokonaisuuksittain ja osia voidaan tarkastella tarvittaessa erillisinä. 4.1.1. Rakennusten esteettömyyden kartoittaminen Esteettömyyskartoitus on työkalu olemassa olevan tilanteen tarkasteluun. Esteettömyyttä on kartoitettu viime vuosina eri menetelmin. Eri kartoitusmuotojen selkeämpi määrittely koetaan haastattelujen perusteella tarpeelliseksi. Tämä tukisi myös kartoittajien koulutusta. Omaan toimintakykyyn perustuva käyttäjäarvio ja strukturoitu esteettömyyskartoitus antavat erilaiset tulokset. Tilaajan tulee voida tietää, mitä valitsemallaan kartoituksella saa. Käytössä voi olla eri kartoitusmenetelmiä. Ammattikorkeakoulu Metropolia järjesti syksyllä 2009 yhdessä Invalidiliiton kanssa ESKEH-menetelmään perustuvan esteettömyyskartoittajien pilottikoulutuksen. Koulutus sai hyvää palautetta ja seuraava koulutus järjestetään syksyllä 2010. (Lisätietoa esteettömyyskartoittajien koulutuksesta kappaleessa 4.6.1.) Esteettömyyskartoitus Strukturoidulla, mittaamiseen perustuvalla esteettömyyskartoitusmenetelmällä pyritään objektiivisuuteen. Lopputulos on menetelmän avulla aina sama, kartoittajasta riippumatta. Kartoituksessa mittaamalla saatua tietoa verrataan kriteereihin ja näin saadaan selville ongelmakohdat esteettömyyden kannalta. Kartoituksessa saatu aineisto voi toimia luokittelun materiaalina. Asiantuntija-arvio esteettömyydestä Asiantuntija-arvioinnissa esteettömyyttä tarkastellaan samojen osa-alueiden ja niitä koskevien kriteerien kautta kuin mittaamiseen perustuvassa kartoituksessa. Lopputuloksena määritellään kokonaiskuva kohteesta esteettömyyden kannalta sekä listataan kehittämistä vaativat kohdat. Tarkan mittatiedon puuttuessa luokittelua ei kuitenkaan voida tehdä samalla tavalla kuin mittaamiseen perustuvassa esteettömyyskartoituksessa. Myös asiantuntija-arvio vaatii kartoittajalta kouluttautumista. 14 Tilanne 05/2010 20