ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti hinta 5 e N o 1 2012 Kuka on maahanmuuttaja 4 Miten olla hyvä mies Suomessa 14 äitien ja lasten 8 suosikki Satujooga
3 4 Helsingin ensikodissa tiedetään, mitkä ovat maahanmuuttajien kanssa tehtävän työn erityiset haasteet. enskan vakiot: kahvitauko ajankohtaista minun työviikkoni kolumni kirjauutuudet Yhdistysten terveiset jäsenilleen sivuilla 18 20! sivu 10 Heidiä kiinnosti! Kuopion Ensikotiyhdityksen doula Heidi Heikkonen luki jo ennalta Enskan 1/12. Pidin eniten jutusta Sekamehumalja syntyneelle, joka esittelee pähkinänkuoressa Teija Lähdeahon kokemuksia vapaaehtoistyöstä Helsingin ensikodin doulana, synnytyksen tukihenkilönä. Tiiviiseen, mutta lämminhenkiseen, juttuun mahtui aikajana nykyhetkestä aikaan, jolloin Teija aloitti doulana. Hänen pitkään jatkunut vapaaehtoistyönsä teki vaikutuksen nuorempaan kollegaan. Vauvantuoksuinen juttu sai hymyn huulille. kuva: Nina Dodd pääkirjoitus 14 10 Helsingin sisältö: 4 Kuka on maahanmuuttaja Monen kulttuurin perheet ovat tavallisia. 8 äitien ja lasten satujooga hervantatuvalla martin johdolla 10 Kahvitauko sekamehumalja syntyneelle 11 Ajankohtaista 12 Minun työviikkoni Kotoutumisen helpottaja 14 Miten olla hyvä mies Suomessa? ryhmässä on mukavinta, kun paikalla on suomalaisia miehiä. 17 Kolumni tekisi mieli kysyä 18 Jäsenyhdistykset 22 Kirjauutuudet Riikinkukkotyttö R-sana Uskonnot ja seksuaalisuus ensikodin doula Teija Lähdeaho on Ensija turvakotien liiton vuoden 2011 vapaaehtoinen, Onneksi olkoon teijalle! r-sana Mitä ennakkoluulot ovat? Mitä rasismi on ja millaisia muotoja se saa verkossa? Mitkä ovat nuorisotoimijoille keskeisimmät haasteet rasismiin liittyen? Mitä taitoja tarvitaan rasismin vastustamiseksi? R-sana -kirja antaa tietoa rasismista ja siihen puuttumisesta keskittyen etenkin rasismin vastustamisen lähtökohtiin ja käytäntöihin erityisesti verkossa. Kirja antaa monipuolisia toimintamalleja nuorten kanssa toimiville rasisminvastaiseen toimintaan. Erityisesti kirja on suunnattu kaikille rasisminvastaisuudesta kiinnostuneille. r-sana satu kanninen & heli markkula 8 Lyyti (vas.) ja Larsa eivät vielä jaksa keskittyä satujoogaan. He leikkivät, kun äidit joogaavaat. satu kanninen & heli markkula sana Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta. 1 Uskonnot Toimittaneet Elina Korhonen ja Riikka Närhi ja seksuaalisuus Väestötietosarja 24 Toimittanut Elina Korhonen N o 1 2012 ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti Ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti 30. vuosikerta, ISSN-L 1799-8069, ISSN 1799-8069 Päätoimittaja: Ritva Karinsalo Toimitussihteeri: Essi Lehtinen Toimituskunta: Ritva Karinsalo, Essi Lehtinen, Mikko Savelainen ja Kristina Sarivaara Juttuideat ja palaute toimitukseen: essi.lehtinen@ensijaturvakotienliitto.fi Ilmoitukset: Kirsti Kaleva Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 700 e 1/2 sivua 420 e 1/4 sivua 280 e Tilaukset ja osoitemuutokset: toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi Tilaushinta: 28 e / vuosi Taitto ja ulkoasu: Rohkea Ruusu Oy Painopaikka: Lönnberg Oy Kannen kuva: Shutterstock www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/jasenlehti-enska/ ilmestymisaikataulu: 2 2012 vko 15 3 2012 vko 21 Kotitalo muuttuu Suomalaisten suhtautuminen monikulttuurisuuteen on edelleen vähän nihkeää. Parhaiten, mutta ei riittävästi, tunnemme romaniväestön arvoja ja elintapoja. Vaikka perustuslakiin on kirjattu ruotsin-, saamen-, romanija viittomakielisten vähemmistöjen oikeudet, vasta tällä vuosituhannella on vahvistettu romanipoliittinen ohjelma elinolojen kohentamiseksi, valitettavasti ilman euronkaan määrärahaa. 1970-luvulla, kun maahamme saapuivat chileläiset ja pian myös vietnamilaiset turvapaikanhakijat, ilmassa oli uutuuden viehätystä. Sittemmin kansallisuuksien määrä on kiihtyvällä tahdilla lisääntynyt. Valitettavasti ohessa eletty lama ja työttömyys ovat ruokkineet rasismia. Monikulttuurisuus on yhdistyksissämme arkea. Uusi asiakaskunta lisää henkilökunnan tiedon tarvetta. Osaamistamme täydennettiin maahanmuuttajatyöhön keskittyvällä projektilla (1996 1998), jonka tuotoksen Auli Ojuri toimitti nimellä Kotitalossa koko maailma. Tänään kaikkien asiakkaidemme elämäntilanne on entisestään vaikeutunut ja väkivalta on raaistunut. Monet maahanmuuttajat ovat kokeneet rajua kohtelua jo kotimaassaan, eikä uudessa kotimaassa koettu väkivalta elämää helpota. Asiakkaiden auttamiseen tarvitaan useiden toimijoiden yhteistyötä ja kunnan kukkaroa muun muassa riittävien tulkkipalvelujen käyttämiseen. Kansallisuudesta riippumatta kaikilla lapsilla on oikeus lapsena oloon, heidän tehtävänsä ei ole toimia tulkkina tai taustayhteisöjensä ja vanhempiensa välikätenä. Olemme pitkään olleet huolissamme turvapaikanhakijaperheiden lasten elinoloista. Iloitsemme, että RAY on mahdollistanut liitollemme projektin, jolla selvitetään vauvan asema turvapaikan haussa. Vauvaperhe turvapaikanhakijana -projekti alkaa maaliskuun alussa. Avarramme näkökulmaa maailman lapsiin. Virpa Puisto puheenjohtaja
Verneri (kuvassa) ja Viljami auttavat mielellään Eija-äitiä keittiössä. Viimeksi leivottiin lakritsi-kaurakeksejä. KUKA ON maahanmuuttaja? Maahanmuuttajien lisääntyvään määrään ensikodeissa havahduttiin 1990-luvun puolivälissä. Mixeri-projektissa (1996 1998) mietittiin, mitä työskentely erilaisesta kulttuurista tulevan kanssa vaatii. Nykyään Helsingin ensikodissa tiedetään, mitkä maahanmuuttajien kanssa tehtävän työn erityiset haasteet ovat, mutta äidit itse jo kyseenalaistavat maahanmuuttaja-käsitettä. Teksti: Essi Lehtinen Kuvat: Kimmo Tähtinen/Pintoresco Helsingin ensikodin perhekuntoutusyksiköissä eri kulttuureista tulevat perheet asuvat yhdessä. Vuoden alussa perhekuntoutusyksikkö Kanelin yhdeksästä asiakasperheestä kolmessa oli perheenjäseniä, jotka ovat kotoisin Afrikan eri maista. Triangelin samoin yhdeksästä perhepaikasta kuudessa asui Somaliasta ja Guineasta tulleita tai Venäjältä adoptoituja äitejä. Kanelin vastaavan ohjaajan Vuokko Peuralan mukaan maahanmuuttajat näkyvät ensikodin arjessa kielellisten kysymysten ratkomisena ja yhteiskuntaan sopeutumisen tukemisena. Meiltä enemmän aikaa vaativat turvapaikanhakijat ja vielä muutaman vuoden Suomessa olleetkin maahanmuuttajat, jotka ovat tulleet pakolaisina. Mikä on Kela? Kuten kymmenen vuotta sitten, myös nyt työntekijät auttavat asiakkaita virastoissa asioimisessa; oleskeluluvan hakemisessa ja esimerkiksi Kelan tukien hakemisessa. Maahanmuuttajaäidit eivät välttämättä ymmärrä materiaalia, jonka saavat, eivätkä tiedä, miten suomalaisten viranomaisten kanssa asioidaan. Kun asiakas saa kirjeen jostakin, hän tulee sen kanssa ohjaajan luo, kuvaa Vuokko Peurala. Se annetaan suoraan syliin, naurahtaa Triangelin ohjaaja Lea Bueno. Ohjaajat avaavat kirjeen yhdessä äidin kanssa ja jos heillä on yhteinen kieli, kirje luetaan ja mietitään, mitä pitää tehdä. Jos yhteistä kieltä ei ole, kirjeen sisällön selviämistä on odotettava tulkin seuraavaan käyntiin saakka. Tulkkia käytetään ainakin lastensuojelupalavereissa, mutta muulloinkin, kun tarvetta on, noin kerran viikossa. Äidin hoitojakson maksajasta riippuu, miten paljon tulkkia voidaan käyttää. Kommunikoinnissa käytetään paljon eleitä ja ilmeitä. Ymmärretyksi tuleminen voi tuntua välillä raskaalta, mutta sitkeä yrittäminen palkitaan, kertoo Vuokko Peurala. Kuukausien asuminen yhteisössä myös kohentaa kielitaitoa, mikä on Suomeen kotoutumisen kannalta tärkeää. Epäselvät fyysiset oireet Selvimmin kielivaikeudet näkyvät Helsingin ensikodin Vallilan yksiköiden johtaja Niina Planting-Pernun mukaan kuitenkin vauvan ja äidin suhteen hoidossa. Erityisesti, jos yhteinen kieli ei ole äidin tunnekieli. Vauvan saamisen, vanhemmaksi tulemisen, äidin oma voinnin ja ehkä traumataustan käsittely vaatii ohjaajalta aikaa. Pientä vauvaa hoitavan äidin traumojen oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä. Fyysisesti trauma voi ilmetä esimerkiksi kolotuksena tai päänsärkynä. Oireiden syy ei usein silloin selviä lääkärissäkään. Syy oireisiin voivat olla myös synnytykseen liittyvät hormonaaliset muutokset. Toisaalta traumatisoituneen äidin voi olla vaikea tunnistaa kehoaan ja sen viestejä, esimerkiksi synnytyksen lähenemistä. Ensikodissa näkyy maahan- > Perhekuntoutusyksikkö Kanelin lounaspöytään kerääntyneet äidit pitävät silmällä lattialla patjan päällä köllötteleviä vauvojaan. 4 2012 2012 5
Yhteiskunnan muutokset näkyvät viiveellä Kymmenessä vuodessa Suomessa asuvien maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut. Peilissä olen minä! Ensikodin ohjaajat tekevät työtään äitien vieressä ja vahvistavat äidin ja lapsen välistä suhdetta. Suomessa asuu nyt (v. 2010) vajaat 168 000 ulkomaan kansalaista. Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia Suomessa asuu 224 388. Ensikodeissa Suomen yhteiskunnan muutokset näkyvät pienellä viiveellä. Kun Suomeen tullaan yhä enemmän töihin, opiskelemaan ja avioon, myös ensikodissa asuu suomalaisten miesten venäläisiä ja aasialaisia vaimoja. Ensikodin lounaspöydän ääressä näkyy myös, missä päin maailmaa on kriisejä. Kymmenen vuoden aikana Helsingin ensikodissa on ollut pakolaisina Suomeen tulleita kurdiäitejä ja äitejä Somaliasta ja muualta Afrikasta. Maahanmuuttajataustaiset äidit ensikodeissa ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Ensi- ja turvakotien liiton keräämien tilastojen mukaan yksittäisiä eri kansallisuuksista lähtöisin olevia äitejä on kymmenistä eri maista. Ensikodin yhteisössä suomalaisen vauvanhoidon omaksuminen kulkee rinnan kulttuurien välisen vastavuoroisen oppimisen kanssa. > muuttajien yleisesti ottaen heikompi fyysinen ja psyykkinen terveys kuin suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä kasvaneilla. Ensi-Kodin tien yksiköissä joudutaankin kiinnittämään huomiota siihen, että työntekijöillä olisi tarpeeksi aikaa tukea maahanmuuttajia ja samalla varmistaa, että muut yhteisössä asuvat äidit eivät jää heitä vähemmälle huomiolle. Äitiys saa pohtimaan omaa sukua Turvapaikkaa hakeneiden äitien raskausaikaa ja vauvan hoitoa varjostavat paitsi äidin oman elämän traumat, myös se, että oma äiti ja muu suku, jonka merkitys äidiksi tullessa korostuu, ei ole paikalla auttamassa. Lapsen saaminen nostaa omiin vanhempiin ja sukuun liittyvät asiat mieleen, kuvaa Vuokko Peurala. Kotimaan tilanne voi myös vaihdella niin, että levottomuudet ajoittain lisääntyvät ja huoli sinne jääneistä painaa. Voimia voi olla silloin vaikea keskittää vauvanhoitoon. Hiukan samanlaisessa tilanteessa ovat ulkomailta Suomeen adoptoidut lapset tai toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat syntyneet Suomessa, mutta eläneet oman kulttuurin yhteisössä. Jos omat sukujuuret ovat muussa kulttuurissa, se vaikuttaa äidin kanssa työskentelyyn, vaikka äiti itse olisi asunut koko ikänsä Suomessa. Murrosiässä tai äidiksi tullessa herää kiinnostus siihen, mistä tulen ja kuka olen, sanoo Niina Planting-Pernu. Merkittävä vaikutus voi olla myös isän kulttuuritaustalla ja hänen käsityksellään esimerkiksi kasvatuksesta, jos hän on alun perin jonkun muun kulttuurin edustaja kuin suomalaisen, Planting-Pernu jatkaa. Samalla Vuokko Peurala ja Lea Bueno painottavat, ettei syy ensikotiin tuloon ole maahanmuuttajuus tai se, että on lapsena tullut adoptoiduksi. Se tekee kuitenkin työskentelyn haastavammaksi. Syyt ensikotiin tuloon ovat maahanmuuttajataustaisilla äideillä samat kuin muillakin: oman elämän traumaattiset tapahtumat, epävakaus ja ongelmat vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Suomalaisuus muuttuu Kuka sitten on maahanmuuttaja, kun kulttuurit sekoittuvat monenkin nykysuomalaisen juurissa? Helsingin ensikodin perhekuntoutusyksikkö Kanelin äitien itsensä mielestä se, joka on muuttanut muualta Suomeen. Maahanmuuttajuus jatkuu muutaman vuoden maahan tulemisen jälkeen. Tavallisena maanantaina, kun ulkona sataa lunta ja äidit syövät lounasta vauvanhoidon lomassa, he ovat itse eläviä esimerkkejä siitä, miten erilaisten kulttuurien sekoittuminen muuttuu arkipäiväksi. Enskan tapaamat äidit eivät pidä itseään maahanmuuttajina, vaikka perheessä voi sekoittua kolmekin kulttuuria. Sandran neljän kuukauden ikäisen pojan isä on sudanilainen. Lapselleen ja keskenään vanhemmat puhuvat suomea. Loruillessa ja laulaessa Sandra kuitenkin vaihtaa kielen enkuksi, joka oli hänen skotlantilais-suomalaisen lapsuudenperheensä toinen kieli. En oikeastaan osaa lauluja kuin englanniksi. Sandra on itse syntynyt Suomessa, mutta hänen oma isänsä on hänen mielestään joskus ollut maahanmuuttaja. Kyllä kai se oli maahanmuuttaja silloin, kun muutti tänne. Mira, jonka sukujuuret ovat Suomessa, ei ole havainnut suuria eroja oman ja vauvansa romanialaisen isän käsityksissä vauvanhoidosta. Isän mielestä tyttövauvan ei tosin pitäisi köllötellä ollenkaan lattialla tai matolla, koska hän voi saada likaa suuhunsa. Viranomaiset määrittelevät Äidit pitävät maahanmuuttajuuden kriteerinä myös sitä, miten viranomaiset heihin suhtautuvat. Suomalainen äiti ja ranskalainen isä adoptoivat Fionan levottomasta Afrikan maasta muutaman kuukauden ikäisenä. Fiona asui Ranskassa kuusivuotiaaksi ja muutti sitten Suomeen, mutta ei päässyt koulussa maahanmuuttajaluokalle. Fionan tomeran 1-vuotiaan Lucapojan isä on samalta seudulta Afrikasta kuin hänkin ja äiti toivoo voivansa päästä vuoden kuluttua käymään Afrikassa. Fiona haluaisi löytää biologisen äitinsä, mutta toivoa ei paljon ole. Pitkä varjo etsinnälle on syntymämaan levoton tilanne, jossa on kuollut paljon ihmisiä. Kanelin äidit mieltävät maahanmuuttajaksi vain Rosan, joka on tullut Suomeen vuosi sitten ja jonka kanssa kommunikointi suomeksi ei vielä suju. (Kanelin äitien ja vauvojen nimet on vaihdettu.) 6 2012 2012 7
Lapsista on hauskaa, kun satujoogassa aikuiset menevät kummallisiin asentoihin. Sehar (vas.), Anna ja Martti, Aleksandra ja Elsa (ylh.). Hervantatuvan äitien ja lasten suosikki satujooga Ihmiset lattialla taipuvat toinen toistaan kummallisempiin asentoihin. Silti tunnelma on rento ja rauhallinen. On menossa satujoogatunti. TEKSTI: Iita Kettunen KUVA: Jyrki Luukkonen Satujoogassa lapsille kerrotaan tarinaa, jonka edetessä tehdään joogaliikkeitä eli asanoita. Keho taipuu eläinten hahmoiksi: kobraksi, kissaksi tai vaikka ilvekseksi. Lapset ovat hyviä joogaamaan, koska he tekevät monia asanoita luontaisesti. Jos lapsi makaa lattialla mahallaan katsomassa televisiota kädet leuan alla, sekin on variaatio kobra-asanasta, sanoo joogaopettaja Martti Mäkinen. Ryhmän lapset ovat iältään vuoden molemmin puolin, eivätkä vielä jaksa keskittyä kuin hetkeksi joogaamaan, mutta äidit ovat sitäkin innokkaampia. Pienten lasten äidit saavat irtautua hetkeksi arjesta, ja se on heille tärkeää, sanoo Martti. Innokas vapaaehtoinen Martti Mäkinen on ohjannut joogaa Tampereen ensi- ja turvakotiyhdistykselle vuoden, perhetuvilla siitä puoli vuotta. Martti on antanut sydämensä vapaaehtoistyölle, sillä hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle lennonjohtajan työstä saatuaan veritulpan. Joogaamisen mies aloitti kahdeksan vuotta sitten ja on suorittanut myös joogaopettajan koulutuksen. Joogaamisen myötä jäi turha hötkyily pois ja rauhallisuus lisääntyi. Innostuneimpia Hervantatuvan joogaajista ovat Martin mukaan maahanmuuttajataustaiset äidit, joita ryhmässä käykin paljon. Ennen satujoogan aloittamista monet heistä kävivät Martin vetämällä aikuisten joogatunnilla Sumeliusklubilla mutta se ei toiminut, sillä lastenhoito oli turhan työläs järjestää. Joogaahan voi lähestyä ihan lihashuollon näkökulmasta, mutta myös elämäntapana tai henkisenä harjoituksena. Perustavoite on mielen rauhoittaminen. Uusia ystäviä Diarau Kamal on käynyt Martin joogatunnilla myös Annantuvalla. Satujoogassa Diarau käy kolmivuotiaan Larsapoikansa kanssa. Minulle tulee joogasta hyvä olo ja päähän nousee vain hyviä ajatuksia, Diarau nauraa. Diarau kertoo, että Martti on opettanut liikkeitä, joiden avulla voi kotona rentouttaa kiristäviä paikkoja. Hervantatuvalla Diarau kävi Larsan kanssa aikaisemmin lähes joka päivä, mutta opiskelunsa vuoksi nykyisin harvemmin. Olen tutustunut täällä moniin ihmisiin ja saanut myös suomalaisia ystäviä, Diarau iloitsee. Aleksandra Frankberg ja Elsa-tytär käyvät satujoogassa säännöllisesti. Elsa on vielä liian pieni osallistuakseen joogaan, mutta Aleksandrasta on hyvä, että Hervantatuvalla on hoitoapua, jos äiti haluaa joogata rauhassa. On ihanaa päästä täällä välillä rentoutumaan, kun ei kotona tule joogattua. Anna Virkkala on satujoogassa puolitoistavuotiaan Lyytin kanssa ensimmäistä kertaa. Annasta on hyvä päästä kokeilemaan joogaa helposti, kylmiltään hän ei joogatunnille lähtisi osallistumaan. Tänne tullaan kyllä uudelleenkin, Anna vakuuttaa. Pelmenien vuoro Hervantatuvalla käy enimmäkseen äitejä lapsineen, mutta juhliin ja retkille osallistuu isiäkin. Ohjelma on kaikille yhteinen ja perheet valitsevat, mihin toimintaan osallistuvat. Perheet ja ihmiset kohtaavat täällä arjessa luontevasti, tuvan vastaava ohjaaja Kati Konu sanoo. Hervannan asujaimisto on monikulttuurista, niin myös tuvan kävijät. Kävijöitä laskettiin toissa vuonna olleen reilusta 20 eri kulttuurista. Hyödynnämme monikulttuurisuuttamme tuvan toiminnassa, kuten vaikkapa ruoan laitossa, jatkaa Kati Konu. Joskus kulttuurien ympärille rakennetaan teemailtoja, joihin tuodaan musiikkia ja muuta rekvisiittaa. Ensi viikolla on tarkoitus valmistaa pelmenejä venäläisen äidin opastuksella. Tuemme kävijöitä jakamaan omia taitojaan muille. Tuville Hervannassa, Annalassa ja Linnainmaalla ovat tavalliset tamperelaiset tervetulleita ohjaamaan toimintaa. Vapaaehtoisia onkin yhä enemmän. Lisää silti mahtuu. - Siitä saa itselleenkin paljon, kun tuottaa iloa ja hyvää mieltä muille, Kati Konu vakuuttaa. Minulle tulee joogasta hyvä olo ja päähän nousee vain hyviä ajatuksia, Diarau nauraa. Lyyti joogaa omalla tavallaan. 8 2012 2012 9 Takana ohjaaja Martti Mäkinen.
kahvitauko ajankohtaista Helsingin ensikodin doula Teija Lähdeaho on Ensi- ja turvakotien liiton vuoden 2011 vapaaehtoinen. Teija palkittiin Sopukassa vapaaehtoisten juhlassa joulukuussa samalla, kun juhlistettiin Raahen ensi- ja turvakodin puheenjohtaja Maire Halosen elämäntyötä. Teija ja kummitytön tytär Viivi. Teija oli mukana Viivin syntyessä viisi vuotta sitten. kuva: Sanna Lähdeaho teksti: Teija Lähdeaho Sekamehumalja syntyneelle Teija Lähdeaho, monenko vauvan synnytyksessä olet ollut mukana? Tukisuhteita minulla on ollut noin 40 ja synnytyksiä, joissa olen ollut mukana, on 32. Lisäksi olen itse synnyttänyt viisi vauvaa. Tukisuhteethan eivät aina johda synnytykseen. Välillä joutuu hälyttämään varadoulan auttamaan ja joskus synnytykseen menee paikalle isä tai muu omainen. Kuinka vanha on vanhin lapsi, jonka äidin doula olet ollut? Taitaapi täyttää syksyllä 11 vuotta. Miten sinusta tuli doula? Luin artikkelin lehdestä ja soitin saman tien Helsingin ensikodille ja kyselin asiasta lisää. Sain kutsun seuraavaan doulailtaan ja siitä se lähti. Mikä on tärkein asia, minkä pidät mielessäsi, kun tuet äitiä synnytykseen valmistautumisessa? Jokainen synnyttäjä on yksilö. Ei kannata liikaa kertoa tarinoita ja sanoa, että näin asiat menevät. Kuuntelen ja kannustan. Mikä sinua motivoi ryhtymään vapaaehtoiseksi yhä uudelleen? Joka kerta lapsen syntymä on niin ihmeellinen asia. Siitä saa voimia moneksi viikoksi eteenpäin. Tämä on vain minulle niin sopiva tapa auttaa perheitä ja huomata, kuinka pienillä asioilla saa muille ja itselleen hyvän mielen. Miten Helsingin ensikoti tukee sinua doulan työssä? Tapaamme ensikodin doula-illoissa kerran kuukaudessa. Porukka on hyvin moninainen: kaiken ikäisiä, synnyttäneitä ja ei-synnyttäneitä ja erilaisista ammateista. Illoissa on mukavan rento tunnelma ja vertaistuki on todella vahvaa. Meillä on illoissa koulutusta ja käymme välillä tutustumiskäynneillä esimerkiksi synnytyssairaaloissa. Paikalla on aina myös ensikodin ihanat ohjaajat Eila (Mäntyjärvi), Mona (Karila) ja Petra (Vallo). Oletko tehnyt muuta vapaaehtoistyötä? 10 18-vuotiaana vedin lasten askartelukerhoa. Nuorisotyöntekijänä olen toiminut 6 vuotta, sekä ehdonalaisvalvojana eräälle nuorelle kaksi vuotta. 17 vuotta ollut monessa eri jalkapalloseurassa ja -joukkueessa toimihenkilönä. Anna hyvä neuvo uudelle doulalle! Ole hyvä kuuntelija. Usein riittää, että on vain läsnä. Älä kerro liikaa omista synnytyksistä tai synnytyskokemuksista. Millaisella kahvilla juhlit, kun vauva on onnellisesti syntynyt? En juo kahvia lainkaan. Useimmiten sairaalan sekamehu riittää. Tosin jos kätilö pyytää minua viemään äidille synnytyksen jälkeen syötävää, kaivan aina sairaalan kaapeista ne skumppalasit meille molemmille ja laitan niihin sitä hyvää sekamehua, joilla skoolaamme. Toki on muutama äiti ajatellut niinkin pitkälle, että jääkaapissa odottaa ihka oikeaa kuohuvaa. MaailMaN isoin asia! Tervetuloa isäksi! Miesten keskuksen isäkortit neuvoloihin Neuvolat saavat uuden välineen isien tukemiseen, kun liiton Miesten keskuksen tuottamat isäkortit saapuvat niihin. Taskukokoon taiteltavat kortit kertovat isäksi tulemisesta ja isänä olemisen eri puolista. Ne ovat tietopaketteja perheen turvallisuudesta, vuorovaikutuksesta ja stressin määrän huomioimisesta pienen lapsen isänä ollessa. Miesten keskus teki kortit yhdessä Jyväskylän yliopiston, Miessakkien, THL:n ja MLL:n kanssa. Isäryhmä kommentoi tekstejä. Korttien tekemistä tuki Osuuskunta Tradeka-yhtymä. Kortit ja niitä tukevaa tekstiä on myös liiton sivuilla verkossa. Marttojen syksyllä organisoiman maailman suurimman tilkkupeiton teon osasia jaettiin Kokkolan ensija turvakodissa asiakkaille. Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Tuija Biskop (vas.) luovutti peitot Janne Lindgrenille ja Jari-pojalle ja Yalikha Bangouralle ja hänen pojalleen Ismaelille. Ensi- ja turvakotityöntekijä Tarita Arkkukangas (oik.) vastaanotti yhdistykselle 300 peittoa. Kiitos! Suomen UNICEF myönsi vuoden 2011 Lapsen oikeuksien vaikuttaja tunnustuksen liitolle. Ensi- ja turvakotien liitto tekee arvokasta työtä lähellä ihmistä. Jäsenyhdistystensä ja niiden ylläpitämien ensi- ja turvakotien myötä se kuulee tavallisen ihmisen avun ja tuen pyynnöt, sanoo UNICEFin hallituksen jäsen Kirsti Lintonen. Hyväntuulinen vapaaehtoisten joukko. Etualalla rahilla istumassa Teija Lähdeaho (vas.) ja Maire Halonen. Kuva: Harri Ahola. Naurua ja vertaisuutta kiitosjuhlassa Juhlassa jaettiin kokemuksia vapaaehtoisuudesta ja rentouduttiin. Tämä vertaiskohtaaminen olikin mahtavan virkistävä! Eilenkin sitä puhuttiin väkivallasta kuin jokapäiväisestä leivästä, eräs vapaaehtoinen kuvasi. Juhlan kruunasi illallinen ja Dos monos -yhtyeen musiikki. Tämä oli mitalin arvoista. En edes aja- Astu vapaaehtoisen saappaisiin. Tilaa rasismin ja muukalaispelon vastaisen RASMUS-verkoston tiedote www.rasmus.fi Saat tietoa monikulttuurisista tapahtumista tellut töitä!, Ulla Nyberg Violasta iloitsi. Mahtava viikonloppu kerta kaikkiaan. Seuraava juhla voisi kyllä olla vähän ennemmin kuin 24 vuoden päästä, juhlassa elämäntyöstään palkittu Raahen ensi- ja turvakoti ry:n puheenjohtaja Maire Halonen nauroi. Vuoden vapaaehtoiseksi valitusta Teija Lähdeahosta lisää sivulla 10. tilaa esite! Rasmus-verkoston tiedote tilattavissa Vapaaehtoistyön esite on ilmestynyt. Se esittelee yhdistysten erilaisia vapaaehtoistyön muotoja ja ohjaa etsimään lisätietoja verkosta: www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/vapaaehtoistyo/esitettä voi tilata liitosta. ja koulutuksista ja voit välittää tietoa omista tapahtumistasi. 11 10 2011 2012 2012 2011 11
Kotoutumisen helpottaja 26 27 28 29 30 Maanantai, tapaninpv Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai minun työviikkoni Tuula Kotiniemi on jyväskyläläinen Alvari-perhetyöntekijä. Hän on työskennellyt ostopalvelusopimuksella maahanmuuttopalveluiden perhetyöntekijänä parin vuoden ajan. 26. 30.12. Tuula Kotiniemi ulkoili maahanmuuttajaperheiden kanssa ja opetti suomea, kalakeiton valmistusta ja valkoisen kepin käyttöä. Tiistai 8.00 Palaveri maahanmuuttajapalveluissa 10.00 Tiimit, kirjaukset, puhelut 12.00 Tauko 14 18 Kotikäynnit, palaverit kodeissa, kirjaus päivästä. Kaunis talvipäivä! Olen päättänyt pitää talvilomani vasta, kun pääsen hiihtämään. Niinpä nautin Tapanin vapaastani pitkällä kävelyretkellä Säynätsalossa Päijänteen rannalla. Muuratsalossa on vanha kahvila-ruokala, jossa kävin viime viikolla myanmarilaisen tytön kanssa tutustumassa suomalaiseen joulukulttuuriin: kuuseen, kukkiin, pipareihin ja lauluihin. Poikkean siellä kahvilla ja kiittelen kahvilan emäntää hyvästä kotoutuksesta. Kotona lämmitän saunan ja mietin, miten mukava viikko on edessäni. Maahanmuuttajapalveluissa samoin kuin ensi- ja turvakodilla osa työntekijöistä on lomalla, joten säännölliset palaverit on peruttu ja keskitymme työssä olevien ohjaajien kanssa todella ruohonjuuritason työhön. Välipäivinä perheet ovat lomalla kielikursseiltaan, joten on hyvä, että heillä on silloin jotain tukea ja ohjelmaa. kuva: Arja Hämäläinen ja Asta Laaksonen teksti: Tuula Kotiniemi Tuula ja opiskelija Pauliina Räty järjestelevät retkeä. Epeli. Tavallisesti olen tiistaiaamuisin maahanmuuttajapalveluiden sosiaalityön palaverissa. Sopan jälkeen on yleensä tiimit, joissa kunkin alueen ohjaajat, sosiaalityöntekijä, psykologi ja perhetyöntekijä päivittävät tietonsa ja suunnittelevat työtään. Nyt tapaan vain ohjaaja Arja Hämäläisen, jonka kanssa käymme läpi keskiviikon retkiohjelman. Kaksi opiskelijaa, sosionomi ja restonomi, ovat suunnitelleet päättötyönään Talvipäivän tempauksen huomiseksi Laajavuoren ulkoilukeskukseen. Kymmenelle maahanmuuttajaperheelle on lähetetty selkokielinen kutsu ja bussireittiohjeet aikatauluineen. Sovimme, että Arja menee aamulla keskustan vaihtopysäkille varmistamaan, että oikea bussi löytyy. Minä kuljetan omalla autollani sellaisia perheitä ja lapsia, jotka eivät vielä pysty itsenäisesti käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Iltapäivällä käyn tapaamassa Myanmarista muuttanutta perhettä ja erityisesti heidän 9-vuotiasta tytärtään. Perheen joulu on sujunut muuten mukavasti, mutta kodin kylpyhuoneesta on loisteputki hajonnut. Lähden äidin ja tyttären kanssa kauppaan, ostamme uuden lampun ja vaihdamme sen. Käyn vielä tyttären kanssa ulkoilemassa ja juomme kahvilassa kaakaot, kun ulkona on niin kylmä tuuli. Tytär puhuu ja kyselee paljon kaikesta. Kotiin palattuamme keskustelen vielä muiden perheenjäsenten kanssa. Tervetuloa talvipäivään! Retkipäivä valkenee kauniina. Pakkasta on 3 astetta. Käyn aamulla ostamassa monta pakettia makkaraa; tavallisia ja kalkkunamakkaroita. Osa retkeläisistä ei syö sianlihaa ja se pitää ottaa huomioon. Käyn ensin ison lapsiperheen luona. Sieltä osa onkin lähtenyt sukuloimaan. Otan kyytiini vain 10-vuotiaan pojan ja noukin samalla matkaan kolme lasta kahdesta muusta perheestä. Laajavuoressa odottavat retken vetäjät. Retki voi alkaa. Lunta ei ole kuin lumitykkien luona ilmassa, mutta se riemastuttaa! Maa on jäinen ja liikkuminen vaatii totuttelua. Pian kaikki ovat tutustuneet ja leikkien siirrymme Vuorilammen nuotiolle paistamaan makkaraa. Lapset näkevät metsässä kaikenlaista, karhun ja suden jälkiäkin?! Kitara soi ja taas opitaan, että villasukat ja kintaat ovat tarpeen ja hyvät kengät auttavat liukkaalla. Kuljettelen lapset ja perheet koteihinsa ja kuulen paljon kiitosta päivän järjestelyistä. Ohjaajien kanssa vaihdamme vielä muutaman sanan. Tutustumassa. Tuula Kotiniemi keskellä punaisessa takissa ja pipossa. Torstaisin olen tavallisesti maahanmuuttajapalveluissa palaverissa, jossa käsitellään yleisiä henkilöstöä koskevia asioita. Nyt työskentelen aamupäivän ensi- ja turvakodin toimistolla. Vastaan sähköpostiviesteihin ja kirjaan tietoja asiakasrekisteriin. Seinälläni on maailmankartta, josta on mukava katsoa, miten kaukaa asiakkaani ovat Suomeen saapuneet. Iltapäivällä menen nuoren kolmilapsisen yksinhuoltajaäidin luo. Hän on toivonut, että opettelisimme kalakeiton tekoa. Käymme porukalla kaupassa: ostamme perunoita, lohta ja tilliä ja teemme hyvän sopan! Lasten kanssa leivomme vielä pipareita, niistä tulee tosi taiteellisia. Isoveli säästää kaapin kätköihin muutaman matkalla olevalle pikkuveljelleen. Tapaan maahanmuuttajapalveluissa johtajan ja toimistosihteerin ja vaihdamme kuulumiset. Sosionomiopiskelija tulee haastattelemaan Arjaa ja minua keskiviikon kokemuksista. Mietimme, miten palveluja voisi kehittää. Otamme muutaman kuvan. Iltapäivän olen kongolaisperheessä, johon kuuluu äiti, isä ja kolme tytärtä. Tytöt puhuvat jo melko hyvin suomea. Isä käy kielikurssilla, mutta äiti on vaarassa pudota kelkasta kielitaidon suhteen. Olen hankkinut hänelle oman oppikirjan, jonka avulla käymme säännöllisesti läpi yleisimpiä sanoja. Vien hänet myös joka perjantai Monimessiin, joka on maahanmuuttajanaisille ja heidän lapsilleen tarkoitettu matalan kynnyksen kohtaamispaikka. Nyt äiti valittaa vatsakipuja. Varaan hänelle ajan terveysasemalle. Käymme myös läpi postia. Karsimme mainokset ja tarkastelemme Kelasta tulleita papereita. Tärkeät laitamme kodin kansioon. Nuorimman tytön kanssa ulkoilen Tourujoen rannan luontopolulla ja käymme kaupassa. Haemme mukaan perheen keskimmäisen tytön, joka käy näkövammaisten koulua. Harjoittelemme valkoisen kepin käyttöä ja ulkona liikkumista. Kotiin palattuamme kuuntelemme vielä afrikkalaista musiikkia ja tanssimme vähän. Toivotamme toisillemme hyvää uutta vuotta suomeksi, swahiliksi, kiniaruandaksi ja ranskaksi! Makkaran maistelua. > 12 2012 2011 2012 13
Miten olla hyvä mies Suomessa? Kotouttamisryhmässä muualta muuttaneet miehet voivat keskustella miehenä ja isänä olemisesta Suomessa. Parhaita ryhmäkertoja miesten mielestä ovat ne, kun paikalla on suomalaisia miehiä, joilta voi kysyä heidän elämässä kokemistaan vaikeuksista. teksti: Essi Lehtinen kuvat: Liisa Takala Kun olin ryhmässä, saatoin sanoa suoraan, mitä minulla oli mielessäni. Vaikka joku ei olisi pitänytkään siitä, mitä ajattelin, saatoin silti puhua omista ajatuksistani, kertoo Muhis Naim Hosseini kolmen vuoden takaisen miehistä kootun kotouttamisryhmän kokemuksista. Esimerkiksi tärkeistä keskustelunaiheista hän nostaa uskonnon. Toinen oli ehkä muslimi, toinen ei, mutta pystyimme silti puhumaan. Muhikselle oli tärkeää myös voida tavata kavereitaan ryhmässä säännöllisesti viikoittain. Kun työ yrittäjänä pizzeriassa alkoi, kavereiden tapaaminen väheni huomattavasti. Joitakin en ole nähnyt kurssin jälkeen ollenkaan. Afganistanilaismiesten ryhmä, johon Muhis kuului, kokoontui Espoossa Miehen Linjalla lähes parin vuoden ajan. Dusti (suom. ystävyys) -ryhmä kokosi kymmenen miestä ensin perusryhmään ja pienen tauon jälkeen jatkoryhmään. Ryhmä koottiin miesten kotouttamiseksi ja perheväkivallan ehkäisemiseksi yhdessä Espoon kaupungin maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Sittemmin vastaaviin ryhmiin ovat kokoontuneet Irakin kurdit ja somalit. Tammikuussa toimintansa aloitti uusi kurdiryhmä. Tuki isänä ja miehenä olemiseen Nuoret miehet haluavat tietää, miten olla mies Suomessa, mitä voi tehdä ja mitä ei, sanoo yhtenä ryhmien vetäjänä toiminut, itsekin Suomeen Iso-Britanniasta muuttanut Dwayne Woodroffe. Keskustelu ryhmissä lähtee aidoista tilanteista ja niiden ihmettelemisestä. Pikkulasten isät haluavat keskustella lasten kasvattamisesta, esimerkiksi siitä, miten lapsi oppii Suomessa kunnioittamaan vanhempaansa. Päänvaivaa aiheuttavat myös varsin arkiset tilanteet. Perheen sisällä ristiriitoja voi aiheuttaa esimerkiksi se, että tytär lähtee uimahalliin ja se, mitä hän mahdollisesti siellä vähäpukeisten ihmisten keskellä oppii, kuvaa ryhmää vetänyt Miika Peltonen. Voi olla, että äiti epäröi tyttären päästämistä uimaan ja isälle se sopisi tai toisin päin. Silloin on taas tehtävä yksi valinta, kasvattaako lasta suomalaiseen suuntaan vai ei. Dusti-ryhmää ohjaajat pitävät erityisen onnistuneena siellä nopeasti syntyneen hyvän yhteishengen vuoksi. Dustin toiminnasta opinnäytetyönsä tehneen ohjaaja Mika Värränkiven mukaan ryhmää kantoi suomalaisten ohjaajien ja afganistanilaisten osallistujien molemminpuolinen kiinnostus siihen, mistä toiset tulevat ja mitä ajattelevat. Yksi Naim Hosseinin etappi Suomeen kotiutumisessa oli Miehen Linjan kurssi afganistanilaismiehille. 14 2012 2012 15
Mika Värränkivi (vas.) ja Miika Peltonen kävivät moikkaamassa Muhista hänen työpaikallaan. kolumni TEKISI MIELI KYSYÄ Opiskeluiden jälkeen Naim Hosseini ryhtyi yrittäjäksi ja pitää nyt pizzeriaa. Onneksi seuraava sukupolvi tulee ja pelastaa. Ryhmään osallistui myös Espoon maahanmuuttajapalveluiden ohjaaja Nasim Arshadi. Hän auttoi tulkkina tilanteissa, joissa ryhmäläisten suomen kielen taito eri riittänyt, ja selitti myös hiukan taustoja. Arshadi kokosi ryhmää myös soittamalla ja kutsumalla heitä mukaan. Vaikeat aiheet tärkeitä Maahanmuuttajapalvelut toivoivat ryhmien teemaksi kotouttamisen ohella väkivallan ennaltaehkäisyä. Kuormittava elämäntilanne uudessa maassa saattaa helpommin johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen. On mahdollista, että jos perheen isä tuntee uudessa maassa ja tilanteessa menettävänsä valtaansa, hän yrittää saada sitä väkivallalla takaisin, kertoo Miika Peltonen. Ryhmissä pidetään kiinni Miehen Linjan väkivallan määritelmästä. Se, mikä käytökseni kohteesta tuntuu pelottavalta tai loukkaavalta, on väkivaltaa, sanovat ohjaajat. Suoraan mahdollinen oma väkivaltaisuus ei yleensä ennaltaehkäisevissä ryhmissä tule esiin. Keskustelussa voi kuitenkin käydä ilmi, etteivät jotkut pidä naisen ojentamista tai lapsen kurittamista vääränä. Ryhmien miehistä yksi tai kaksi on yleensä hakeutunut yksilötapaamisiin puhumaan kahden kesken työntekijän kanssa aggressiivisesta käytöksestään. Miesten palaute ryhmäkertojen sisällöstä on yleisesti ollut sitä parempi, mitä vaikeammasta aiheesta ryhmässä on puhuttu. Dustissa vieraili suomalaismies, joka oli kokenut avioeron ja saanut apua omaan väkivaltaisuuteensa suomalaismiehille tarkoitetulta Lyömättömältä Linjalta. Afganistanilaismiehillä oli tilaisuus kysyä ja keskustella hänen kanssaan hyvin yksityisistä asiois- ta. Myöhemmin kävi ilmi, että tapaaminen oli ollut ryhmäläisille tärkeä. Käytöstä voi muuttaa Kahden kesken väkivaltaisuudestaan keskustelemaan tulleet miehet ovat usein kokeneen rankkaa väkivaltaa sotaakäyvässä maassa. Ymmärrämme taustaa ja sitä, mistä miehet tulevat, ja autamme heitä tiedostamaan, että se vaikuttaa heihin myös nyt täällä Suomessa. Olennaista silti on, että Miehen Linjalla ei miehen taustan tietämisestä huolimatta hyväksytä sitä, että mies käyttää nyrkkiään. Mies voi valita käyttäytyä toisin. Yksilötapaamisissa keskitytäänkin miehen käyttäytymiseen ja sen muuttamiseen. Siihen, miten miehellä menee siellä kotona, summaavat Miika Peltonen, Mika Värränkivi ja Dwayne Woodroffe. Tutustuin naapuruston afganistanilaisäitiin sen verran, että pääsin kylään. Oli jännittävää todeta, että viisikymmentäluvun helsinkiläisessä kerrostalokolmiossa oli ihan oma maailmansa: viisi vierekkäistä sänkyä makuuhuoneessa ei näyttänyt hassulta vaan kodikkaalta, kaukaiset tv-kanavat pauhasivat, leipä oli itse leivottua ja lämmintä, mattoja lattialla joka paikassa, ei kuvia seinillä, pitsiliina pöydällä. Silti tunnistimme molemmat, afgaaniäiti ja minä, yhden yhteisen ruokalajin: tippaleivän, jolle perheenjäsenillä oli omankielinen nimi, zulbia. Mieheni säilytti naiseen hienotunteisen etäisyyden ja oletti, että hänen, suomalaismiehen, ei ole soveliasta kat- soa musliminaista silmiin. Mene tiedä. Mutta samasta epäkohteliaisuudeksi tulkittavasta ylivarovaisuudesta kai on kyse, kun en aina tiedä, mitä lasten ja loskan lisäksi juttelisin päiväkodin maahanmuuttajaäitien kanssa. Voinko esimerkiksi kysyä: Onko sinulla talvella kaamosmasennus, kun olet varmaan tottunut kuumaan ja valoisaan? Entä jos nainen onkin syntynyt Suomessa tai viettänyt leijonanosan elämästään täällä? Milloin somalit alkoivat tulla Suomeen? Ja onko nainen ylipäätään somali? Eihän minuakaan oleteta Euroopan ulkopuolella albanialaiseksi, kun olen suomalainen. Ensimmäiseksi ja luontevimmin suusta tulisi tietysti se kysymys, mikä eniten kiinnostaa: Mistä sinä olet kotoisin? Mutta lehdistä on saanut tuhat kertaa lukea, että juuri se on kysymys, jota ei saa maahanmuuttajilta kysyä. Se on määrittelyyn pyrkivä, tyhmä kysymys. (Mutta toisaalta, kysyn minä suomalaisiltakin, mistä päin he ovat kotoisin, kun en aina tunne tukahdutettuja murteita... Kuusamo, Pohjanmaa, Savo tosi kiinnostavaa! Löytyy lisää puheenaiheita ja luonnikkaita jatkokysymyksiä.) Onneksi seuraava sukupolvi tulee ja pelastaa. Kun kysyin uteliaana pojaltani, minkä maalainen hänen uusi futiskaverinsa Nqdrisin on, sain selväjärkisen vastauksen: Se on suomalainen. Riina Katajavuori on kirjoittanut romaaneja, lastenkirjoja, novelleja ja kuusi runokokoelmaa, joista viimeisin on Omakuvat (Tammi 2011). Lyömätön Linja Espoossa tarjoaa väkivallan katkaisuohjelmaa miehille ja Miehen Linja vastaavaa ohjelmaa maahanmuuttajamiehille. Toiminnot ovat osa Naisten Apu Espoossa ry:tä. Arviointitutkimus Luottamusta Miehen Linjalla julkaistaan 7.3. Oikeusministeriön tuella tehty tutkimus kuvaa toiminnan kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Tutkimustapaus on afgaanimiesten kanssa kehitetty kotouttava lähisuhde- ja perheväkivaltaa ennaltaehkäisevä Dusti (ystävyys) -ryhmätoiminta. Julkistamisseminaarista lisää www.lyomatonlinja.fi 16 2012 2012 17 Kuva: Tammi / Pertti Nisonen
jäsenyhdistykset Kaapatut Lapset ry Juhlat tulossa Kaapatut Lapset ry täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Synttäreitä juhlistetaan kansainvälisenä kadonneiden lasten päivänä 25.5. ammattilaisille suunnatulla seminaarilla ja juhlaillallisella. Molemmat ovat Kulttuurikeskus Caisassa Helsingin keskustassa. Pistä päivämäärä kalenteriin! Muita kevään ja alkukesän juttuja ovat: Toivon Talolla: Pulinakerhot 27.2., 24.4. ja 29.5; vuosikokous 24.3. klo 14.00 ja Eroneuvo-tilaisuus kahden kulttuurin liitosta eronneille 26.3. Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Kaisaniemessä 26. 27.5. yhdistys osallistuu yhteisellä pöydällä Pääkaupungin turvakodin kanssa. Jos sinulla on aikaa tulla päivystämään pöytää, ota yhteyttä Toivon Taloon. Vuoden ensimmäinen koko perheen voimaantumisviikonloppu on 9. 10.6. Venäjänkieliset päivystykset jatkuvat numerossa 044 2626 662 pääasiassa tiistaisin klo 13 15. Tarkista seuraava päivystys ja muutkin ajankohtaiset tapahtumat osoitteessa www.kaapatutlapset.fi ja seuraa sähköpostiasi! Tarja Räisänen Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Isät erityisesti esillä Vaikka uusi toimintakausi on jo täydessä vauhdissa, palaan vielä yhdistyksen pikkujouluun, jossa saimme kokea historiallisen hetken. Saimme luovuttaa liiton myöntämän Miina Sillanpää -mitalin yli 25 vuotta kestäneestä ansiokkaasta toiminnasta ensi- ja turvakotityössä Aittistuvan ohjaaja Tiina Taussille ja avopalveluohjaaja Anne Almgrenille. Sydämellinen kiitos Tiinalle ja Annelle upeasta työpanoksesta! Toimintavuoden kärkiteemaksi olemme nostaneet isätyön kehittämisen. Pyrimme löytämään uusia tapoja kohdata asiakasperheittemme isiä. Kevään aikana käynnistyvä eri toimintamuotojen yhteinen isäryhmä on tästä yksi esimerkki. Kouvolassa järjestettävässä Miestyön Foorumissa 9. 10.5. teema on Miehen paikka pitääkö paikkansa? Miehen työelämän kysymyksiin keskittyvässä tapahtumassa keskustellaan myös siitä, miten miehen työelämän muutokset vaikuttavat isyyteen. Doulien kysyntä lisääntyy jatkuvasti Kymenlaaksossa. Neuvolan terveydenhoitajilta olemme saaneet paljon kiitosta siitä, että voimme tarjota doulia myös maahanmuuttajanaisten tueksi. Erityisesti vastaanottokeskuksessa olevat naiset hyötyvät tästä palvelusta. Hyvien doula-kokemusten innoittamana Kotkan Monikulttuurinen toimintakeskus Mylly on kutsunut yhdistyksen toiminnanjohtajan kertomaan maahanmuuttajanaisille 15.3. myös muusta toiminnastamme. Muistutus vielä lopuksi: yhdistyksen vuosikokous on tiistaina 20.3.2012 kello 18 Kotkassa ravintola Vaustissa, esillä on sääntömuutos. Jaana Vaittinen Naisten Apu Espoossa ry Maahanmuuttajat yhdistyksen palveluissa Espoon Turvakodin johtaja Heli Raja- Halli siirtyi vuoden vaihteessa eläkkeelle. Turvakodin vt. johtajana toimii nyt koordinaattori Christina Koivukoski. Asiakasmäärät vaihtelivat turvakodissa viime vuonna, mutta maahanmuuttaja-asiakkaita on entistä enemmän. Vuonna 2011 turvakodin asiakkaista maahanmuuttajia oli noin 34 prosenttia. He edustivat 21 eri kansallisuutta ja puhuivat 20 eri äidinkieltä. Miehille tarkoitetun Lyömätön Linja -toiminnan yhteydessä toimii maahanmuuttajien Miehen Linja. Kasvava osa sen toimintaa on yhteistyössä Espoon kaupungin maahanmuuttajapalveluiden kanssa kootut kotouttavat ja väkivaltaa ehkäisevät ryhmät. Kokemukset ryhmistä ovat rohkaisevia. Miehet tarvitsevat kotoutumisensa tueksi toimintaa, joka edistää heidän sopeutumistaan suomalaiseen arkeen, niin isänä kuin kumppanina. Miehen Linja -toiminnasta on laadittu oikeusministeriön tuella arviointitutkimus. Tutkimustapaus on afgaanimiesten kanssa kehitetty kotouttava lähisuhde- ja perheväkivaltaa ennaltaehkäisevä Dusti (ystävyys) -ryhmätoiminta. Tutkimustulokset julkaistaan seminaarissa 7.3.2012 Espoon Leppävaaran Sellosalissa. Lisätietoja seminaarista www.lyomatonlinja.fi Lyömätön Linja Espoosa -toimintojen johtaja Jari Hautamäki Tampereen ensi- ja turvakoti ry Haasteita ja työrauhaa Vuosi on alkanut vauhdilla, niin ensija turvakodilla kuin muutoinkin. Tampereen Petsamossa sijaitseva päätoimipaikkamme tunnetaan Sukupolvien talona ja tarkoitus on vahvistaa lapsiperheiden ja ikäihmisten kanssakäymistä. Meille EU:n teemavuosi (aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden vuosi) sopii mainiosti. Käynnistämme ison kehittämishankkeen yhdessä Tampereen kaupungin kanssa. Tavoite on laatia vuoden aikana kehittämishankesuunnitelma siitä, miten Sukupolvien talostamme voisi tulla alueellinen toimintakeskus. Avaisimme palveluita lähialueiden asukkaille ja toisaalta veisimme osaamistamme asukkaiden koteihin. Kehittämishankesuunnitelman pitää olla valmis marraskuussa ja sen jälkeen päätetään, miten edetään. Yksi iso osa kehittämishankesuunnitelmaa on tilakysymysten ratkaiseminen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, on vielä työn alla. Kevään aikana käynnistyy ikäihmisten palveluiden asumispalveluiden tuotteistaminen. Samalla tuotteistamme myös lapsiperheiden palveluita, näillä näkymin ensin turvakotia. Tuotteistaminen on iso työ, mutta siinä onnistuminen vahvistaa työtämme ja toisaalta tuo selkeyttä talousrakenteeseen. Aiomme myös uudistaa talousarvioprosessiamme ja jakaa taloudellista vastuuta entistä enemmän vastaaville ohjaajille. Vuosi 2012 on siis isojen haasteiden vuosi. Vaikka se äskeisen jälkeen tuntuu ehkä ristiriitaiselta, olemme myös julistaneet tämän vuoden työrauhan vuodeksi. Etsimme kruununjalokivemme ja varmistamme, että ne ovat priimakunnossa. Osaltaan kehittämishankkeet myös tukevat tätä. Maria Länsiö Oulun ensi- ja turvakoti ry Toiminnanjohtaja vaihtuu Oulun ensi- ja turvakoti ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään keskiviikkona 28.3.2012 klo 18 alkaen Ensi- ja turvakodin neuvotteluhuoneessa, Kangastie 9. Jäsenet tervetuloa! Vuosikokouksen asiat yhdistykselle esittelee uusi toiminnanjohtaja. Olen siirtymässä 21 vuoden uran jälkeen ensija turvakotitoiminnasta uuteen tehtävään Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeriksi. Uuteen tehtävään houkutteli suuremman järjestön laajempi tehtäväkenttä ja mahdollisuus osallistua valtakunnalliseen järjestöpolitiikkaan. Nuorten Ystävät toimii lastensuojelun lisäksi vammais-, mielenterveys-, perhekuntoutusja työllistymispalveluissa. Jätän toimeni kovin haikealla, mutta hyvällä mielellä. Oulun yhdistyksen toiminta on hyvässä vauhdissa ja turvallisissa käsissä. Kiitän henkilöstöäni, hallitusta, yhteistyökumppaneita, liittoa, sisaryhdistyksiä ja jäsenistöä kuluneista, mielenkiintoisista vuosista ja toivon menestyksellistä tulevaisuutta! Arja Sutela Viola väkivallasta vapaaksi ry Maahanmuuttajia miestyössä Violassa miestyötä tekevät Miesten asema ja Jussi-työ. Vuonna 2007 Jussi-työssä alkoi ensimmäinen ryhmä maahanmuuttajamiehille. Sen mahdollisti yhteistyö maahanmuuttajien oman yhdistyksen Mimosa ry:n ja Mikkelin kaupungin maahanmuuttotoimiston kanssa. Pian tämän jälkeen Miesten asema -hanke alkoi rakentaa maahanmuuttajamiesten kanssa tehtävää työtä, joka jatkuu edelleen. Samoihin aikoihin syntyi tavallisten suomalaisten miesten ryhmä Tavikset, jossa miehet kokoontuvat tekemään ja puhumaan. Tähän ryhmään on yhteistyöverkostojen kautta ohjautunut myös maahanmuuttajamiehiä ja se toimii välineenä erilaisten kulttuurien vuoropuhelulle ja kohtaamiselle. Retkien ja leirien lisäksi samalla rakenteella tehtiin miesten matka linja-autolla Rovaniemen, Oulun ja Vaasan ensija turvakotien vieraaksi tutustumaan sikäläiseen mies- ja maahanmuuttajatyöhön. Yhteinen kokemuksemme on, että mahdollisuus olla osallisena ja vaikuttaa ryhmän kautta vahvistaa ja tukee oman elämän merkityksellisyyden tunnetta. Jarmo Romo ja Kari Hallikainen 18 2012 2012 19
jäsenyhdistykset Pidän juuri tällaisesta metsästä, kertoo nimimerkki Metsätyttö, piirustuksen 9-vuotias tekijä. Työ on mukana näyttelyssä. Kirjanmerkki esittelee kirjoja avuksi ja iloksi työssä lasten hyväksi. Joskus myös vain iloksi elämässä. Riikinkukkotyttö Terhi Friman Tanja Mikkola (kuv.) Pieni Karhu 2011, 48 s. Mene metsään Oulun kaupunginkirjastoon Vapaaehtoistoiminta ja luonto yhdistyvät Oulun ensi- ja turvakoti ry:n ja Metsähallituksen yhteistyössä, joka sai alkunsa ideakilpailusta. Oulun kaupunginkirjastoon avattava näyttely välittää luontoelämyksiä. Teksti: Hilkka Lahti Läikähdys Tansanian lämpöä Riikinkukkotyttö on hyväntuulinen ja rauhallinen kirja seitsemänvuotiaasta Tausi-tytöstä, jonka nimi tarkoittaa riikinkukkoa. Tausi asuu pienessä kylässä Tansaniassa. Kirja kuvaa pienen koululaisen arkista elämää. Lämminhenkinen ja värikäs kuvitus avaa afrikkalaisen kylän lukijalle. Tausin kylässä välitetään toisista. Yhteisöllisyys, yhdessä ja rinnakkain tekeminen sekä täkäläistä laajempi perhe- käsitys tuntuvat erityisen tavoiteltavilta, kun niitä katsoo länsimaisesta yksilön oikeuksia korostavasta elämätavasta käsin. Tausin elämään kuuluu leikkiä, koulutyötä, kodin askareita, lepoa ja ravintoa. Asiat etenevät rauhallisesti omaa tahtiaan. Aikuiset huolehtivat lapsista yhdessä. Koulun jälkeen opettaja saattaa pienen koululaisen kotiin ja istahtaa samalla vaihtamaan kuulumiset perheen kanssa. Afrikkalaisen pikkutytön elämän palaset ovat lopulta aika samanlaiset kuin pienen tytön täällä pohjolassakin. Onnellinen elämä rakentuu pienistä turvallisista perusasioista. Riikinkukkotyttö syntyi tamperelaisen toimittajan Terhi Frimanin ja valokuvaaja Tanja Mikkolan käytyä Tausin kotikylässä viime keväänä. Mari Ahlström Vastauksia rasistisiin väitteisiin Päiväryhmä Seraffiinan ohjaaja, luontoharrastaja Raija Nisula osallistui viime keväänä Metsähallituksen ideakilpailuun, jossa etsittiin tapaa, jolla vapaaehtoistoiminta ja luonto voitaisiin yhdistää. Halusin kutsua luontoretkelle työtoverini Oulun ensi- ja turvakodista, hallituksen jäsenet sekä yhdistyksemme vapaaehtoiset. Jokainen kirjoittaisi retken annista tai sen tuomista muistoista tarinan, jotka kerättäisiin julkaisuksi, Nisula kuvaa ajatustaan. Ideaan kuului, että vapaaehtoiset voisivat lukea syntyneitä tarinoita ihmisille, jotka eivät itse enää pääse luontoon. Metsähallitus innostui ideasta. Luontoretki tehtiin Rokuan kansallispuis- ton harjumaisemiin. Retkellä syntyi tarinoita, valokuvia ja piirustuksia ja niiden pohjalta ryhdyttiin suunnittelemaan näyttelyä kaupunginkirjastoon. Voimaa ja iloa luonnosta -näyttelyn kokoavat PSK-Aikuisopiston luonto-ohjaajaopiskelijat. Opiskelijat rakentavat vitriineihin luonnonmateriaaleista aidon luontomaiseman, jossa on tilaa saduille ja yllätyksillekin. Toivon, että näyttely aktivoisi ihmisiä tutustumaan myös lähiluontoon. Olisi hienoa, jos luonnon kiehtovuus, merkitys ja perimätieto välittyisi näyttelyn ja tarinoiden kautta myös lapsille, sanoo Raija Nisula. Näyttelyn katsojilla on myös mahdollisuus osallistua luontokokemuksista koottavan julkaisun tekemiseen omilla teksteillään, piirustuksillaan ja valokuvillaan. Niiden vastaanottamiseksi näyttelyyn tulee postilaatikko. Jo nyt kootuissa luontotarinoissa välittyy vahva kokemus. Eräs kirjoittaja kuvaa suhdettaan metsään: Vieläkin palaan usein ajatuksissani koulutietäni suojanneeseen metsään. Metsän rehevyys, tuulen humina oksistossa, oksien r-sana antama suoja sateella: ne eivät unohdu. Mitä ennakkoluulot ovat? Mitä rasismi on ja millaisia muotoja se saa verkossa? Mitkä ovat nuorisotoimijoille keskeisimmät haasteet rasismiin liittyen? Mitä taitoja tarvitaan rasismin vastustamiseksi? R-sana -kirja antaa tietoa rasismista ja Voimaa ja iloa luonnosta -näyttely on avoinna Oulun kaupunginkirjastossa, Kaarlenväylä 3, Oulu, 27.2. 19.3.2012. siihen puuttumisesta keskittyen etenkin rasismin vastustamisen lähtökohtiin ja käytäntöihin erityisesti verkossa. Kirja antaa monipuolisia toimintamalleja nuorten kanssa toimiville rasisminvastaiseen toimintaan. Erityisesti kirja on suunnattu kaikille rasisminvastaisuudesta kiinnostuneille. r-sana satu kanninen & heli markkula R-sana kirja rasismista ja siihen puuttumisesta Pelastakaa Lapset ry ja Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus, 2011, 70 s., verkkokirja satu kanninen & heli markkula sana Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta. 1 R-sana kirja rasismista ja siihen puuttumisesta on kirjoitettu avuksi verkossa nuorten kanssa tehtävään työhön. Satu Kanninen ja Heli Markkula vastaavat polttavimpiin rasistisiin väitteisiin, joita verkkokeskustelussa liikkuu. Kirjan rakenne on hyvä ja kirja itsessään helppolukuinen, mikä on suuri etu, koska myös kirja on julkaistu verkossa, Pelastakaa Lapset ry:n sivuilla. R-sana antaa välineitä rasismiin puuttumiseen, rasismia kohdanneiden nuorten tukemiseen, avoimeen keskusteluun ja erilaisuuden käsittelyyn sekä verkossa että sen ulkopuolella. Rasismin eri muodot ja vinkit niiden tunnistamiseksi on esitetty selkeästi ja ytimekkäästi. Kirjan kohderyhmä voisivat olla myös nuoret itse. Se avaa paljon ja houkuttelee koko ajan jatkamaan lukemista. Kappaleet ovat lyhyitä kaikki turha on karsittu minimiin. Herkullisia ovat kuvituksen pinkki lehmä, vihreä mursu ja kumppanit, jotka kommentoivat toistensa älyä, asumisen oikeutusta ja tapoja. Jokaisen osan alussa on lyhyt johdattelu siihen, mitä tuleman pitää. Jo siitä saa käsityksen tulevasta ja asiasta paljon tietävälle se voi riittää. Kappaleiden lopussa on kysymysosio, jossa oppikirjamaisesti kysytään kappaleessa esitettyjä asioita. Parhaimmillaan kysymykset olisi rakennettu itsereflektiota tavoitteleviksi, mutta tässä kirjassa se ei ollut onnistunut. Sen, mitä lupaa, R-sana kuitenkin tekee. Taru-Tuulia Marsalo 20 2012 2012 21
kirjanmerkki Kirjanmerkki esittelee kirjoja avuksi ja iloksi työssä lasten hyväksi. Joskus myös vain iloksi elämässä. Mitä Thaimaassa ajatellaan avioerosta? Väestöliiton julkaisema materiaali Uskonnot ja seksuaalisuus on erinomainen apuväline ensikotilähtöiseen työhön asiakkaiden perhesuhteiden hyväksi. Se esittelee kahdeksan eri uskonnon käsityksiä seksuaalisuudesta: parisuhteesta, perheen perustamisesta ja lisääntymisestä. Kirja kertoo muun muassa, mitä islamilainen laki sanoo moniavioisuudesta tai imettämisestä. Ja mikä on Afrikassa harjoitettavan joruba-uskonnon käsitys perheestä tai homoseksuaalisuudesta. Naiseus ja parisuhdeväkivalta Riitta Hannus, Sirkku Mehtola, Luru Natunen, Auli Ojuri (toim.) Uskonnot ja seksuaalisuus Elina Korhonen ja Riikka Närhi (toim.) Väestöliitto, Väestötietosarja 24, 2011, 56 s UUTUUS liitolta! Veitsen terällä. Naiseus ja parisuhdeväkivalta kertoo suhteessaan väkivaltaa kokeneesta naisesta ja hänen selviytymisestään. Auli Ojurin, Luru Natusen, Sirkku Mehtolan ja Riitta Hannuksen toimittama kirja avaa naisiin kohdistuvan väkivallan moninaisuutta ja toisaalta kertoo, miten monenlaista työtä tehdään, jotta naiset selviytyisivät kokemastaan. Uskontokunnat on valittu niin, että ne kattavat maantieteellisesti koko maailman ja väkimäärällisesti suurimman osan maailman väestöä. Todennäköisesti kirjasesta siis on apua useimpien liiton jäsenyhdistysten asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Eri uskontokuntien käsityksistä kirjoittavat niitä tutkineet ja niiden parissa työskentelevät asiantuntijat. Uskonnot ja seksuaalisuus esittelee juutalaisuuden, katolisuuden, ortodoksisuuden, Pohjois- Euroopan protestanttisuuden, Yhdysvaltojen protestanttisuuden, islamin, hindulaisuuden, buddhalaisuuden ja joruba-uskonnon. Kirjan antamien perustietojen turvin on helpompi ryhtyä puhumaan seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista ja kysyä asiakkaalta itseltään, mitä hän asioista ajattelee. Uskonnot ja seksuaalisuus on tilattavissa maksutta osoitteesta www.vaestoliitto.fi Essi Lehtinen Toimittaneet Elina Korhonen ja Riikka Närhi Uskonnot ja seksuaalisuus Väestötietosarja 24 Toimittanut Elina Korhonen 3 Kirjassa puhuvat asiantuntijat, pitkään väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa työskennelleet ja erityisesti väkivaltaa kokeneet naiset itse. Kirja on osa Miina väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen -hanketta. Hinta 20 euroa. Tilaa Ensi- ja turvakotien liiton toimistosta, p. 09 4542 440, tai verkkosivulta www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/julkaisut Ensi- ja turvakotien liitto Asemamiehenkatu 4 A, 00520 Helsinki p. (09) 454 2440 toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ensijaturvakotienliitto www.ensijaturvakotienliitto.fi Liiton puheenjohtaja erikoissairaanhoitaja Virpa Puisto Toimitusjohtaja Ritva Karinsalo Talouspäällikkö Kirsti Kaleva Kehitysjohtaja Sari Laaksonen Järjestöpäällikkö Katariina Suomu Tiedottaja Mikko Savelainen Toimitussihteeri Essi Lehtinen Toimistonhoitaja Tarja Aalto Taloussihteeri Sari Niemi Toimistosihteeri Ulli Toiviainen Perheväkivallan ehkäiseminen Kehittämispäällikkö Miia Pitkänen Suunnittelija Leena Marila-Penttinen Suunnittelija Tuulia Kovanen, Turvaverkko-hanke Tutkija-kehittäjä Auli Ojuri, Miina-hanke Vaativa vauvatyö Kehittämispäällikkö Mari Ahlström Suunnittelija Jaana Wikgren Tutkija-kehittäjä Sinikka Kuosmanen Alvari-perhetyö ja tapaamispaikkatoiminta Kehittämispäällikkö Helena Niemi Pidä kiinni -hoitojärjestelmä Kehittämispäällikkö Maarit Andersson Suunnittelijat Tarja Boelius, Anna Leppo Sihteeri Riitta Savolainen Päihteet lapsen silmin -projekti Projektipäällikkö Eeva-Kaarina Veijalainen Lapsikeskeinen päihdetyö, ICDP -hanke Projektipäällikkö Hanna Sellergren Projektisuunnittelija Mia Lahti Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta -hanke Projektipäällikkö vs. Päivi Vilkki Vapaaehtoistyön koordinaattorit Taina Keinänen, Sari Suokas Miesten keskus Kehittämispäällikkö Jussi Pulli Suunnittelija Visa Kuusikallio Miestyönkehittäjät Sari Hellstén, Sirpa Hopiavuori,Merja Rankinen ja Santtu Salonen Neuvokeskus Palkkatilankatu 3 K, 00240 Helsinki (sisäänkäynti Palkkatilantorilta) p. 040 759 3406 Projektijohtaja Jussi Pulli Koulutuspäällikkö Riitta Mykkänen-Hänninen Projektisihteeri Salla Frisk Kansalaistoiminnan koordinaattori Päivi Hietanen Asiakasohjauksen ja palveluneuvonnan kehittäjä Antero Kupiainen Koulutus- ja perhekuntoutuskeskus SOPUKKA Uusi Porvoontie 482, 01120 Västerskog p. (09) 720 6850 info@sopukka.fi Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ry Karjalantie 22 53300 Lappeenranta p. (05) 415 0045 www.ek-perhetyo.fi Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Yrjöntie 5 A 101 61800 Kauhajoki p. 050 405 2136 www.etelapohjanmaanensijaturvakoti.fi Helsingin ensikoti ry Ensi-Kodin tie 4 00510 Helsinki p. (09) 774 2460 f. (09) 701 4277 www.helsinginensikoti.fi Kaapatut Lapset ry Malmin Kauppatie 26 00700 Helsinki p. (09) 587 4401 www.kaapatutlapset.fi Kanta-Hämeen perhetyö ry Koulukatu 16 13100 Hämeenlinna p. 040 770 1087 www.khperhetyo.fi Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry Suuruspääntie 11 40520 Jyväskylä p. 010 423 7500 www.ksetu.fi Kokkolan ensi- ja turvakoti ry Sairaalakatu 9 67100 Kokkola p. (06) 831 9518 www.kokkolanensijaturvakoti.fi Kuopion Ensikotiyhdistys ry Tulliportinkatu 11, 2. krs. 70100 Kuopio p. (017) 369 7200 www.kuopionensikotiry.net Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Opistokatu 8 A 48100 Kotka p. (05) 210 9400, f. (05) 210 9428 www.kymenlaaksonensijaturvakoti.fi Lahden ensi- ja turvakoti ry Ahvenistonkatu 2 as. 404 15110 Lahti p. (03) 883 3181, f. (03) 883 3190 www.lahdenensijaturvakoti.fi Lapin ensi- ja turvakoti ry Lähteentie 5 96400 Rovaniemi p. 020 741 4732, f. (016) 310 915 www.lapinensijaturvakoti.fi Lapsen Kengissä ry Puistokuja 3 B 17 79600 Joroinen p. 040 831 8592 toimisto@lapsenkengissa.fi Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään LOVE ry päivystysp. 041 701 0385 www.yhdistyslovery.com Naisten Apu Espoossa ry Jänismetsäntie 2 02940 Espoo p. (09) 591 5130, f. (09) 5915 1320 www.espoonturvakoti.com Oulun ensi- ja turvakoti ry Kangastie 9 90500 Oulu p. (08) 561 5500, f. (08) 382 484 www.oulunensijaturvakoti.fi Pienperheyhdistys ry Hämeentie 130 A 00560 Helsinki p. (09) 720 6810 f. (09) 7206 8130 www.pienperhe.fi Pohjois-Karjalan ensikoti ry Kyykerinkatu 32, 83500 Outokumpu p. 0400 819 841, 0400 819 842 www.pohjoiskarjalanensikoti.fi Porin ensi- ja turvakotiyhdistys ry Tiilimäentie 2, 28500 Pori p. (02) 633 3850, f. (02) 633 3530 www.porinensijaturvakoti.fi Pääkaupungin turvakoti ry Steniuksentie 20, 00320 Helsinki p. (09) 477 7180 f. (09) 4777 1828 www.paakaupunginturvakoti.fi Raahen ensi- ja turvakoti ry Fellmaninpuistokatu 11 92100 Raahe p. (08) 221 202, f. (08) 221 292 toimisto@raahenensijaturvakoti.fi Suomen vanhusten turvakotiyhdistys ry Hitsaajankatu 9 A 00810 Helsinki p. (09) 726 2422, f. (09) 685 4223 www.suvantory.fi Tampereen ensi- ja turvakoti ry Mutkakatu 38 b-c 33500 Tampere p. (03) 3143 4800 f. (03) 3143 4814 www.tetuko.fi yhteystiedot Turun ensi- ja turvakoti ry Luolavuorentie 7 20810 Turku p. (02) 513 4100, f. (02) 513 4150 www.turunensi-jaturvakotiry.fi Vaasan ensi- ja turvakoti Vasa mödra- och skyddshem ry Vöyrinkatu 2 65100 Vaasa p. (06) 312 9666, f. (06) 312 9667 www.vaasanturvakoti.fi Vantaan Turvakoti Vanda Skyddshem ry Karsikkokuja 17 01360 Vantaa p. (09) 8392 0071 f. (09) 874 7122 www.vantaanturvakoti.fi VIOLA väkivallasta vapaaksi ry Savilahdenkatu 24 50100 Mikkeli p. (015) 365 330 www.violary.fi Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry Karhumäenkatu 73 55120 Imatra p. (05) 472 4909, f. (05) 431 9650 pirjo.ijas@vkletu.fi Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistys ry Karjalankatu 34 A 74120 Iisalmi p. (017) 272 3284 toimisto@ ylasavonensijaturvakoti.fi Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry Ratakatu 9 00120 Helsinki p. 040 725 6229 www.aima.fi Toiminnanohjaaja Tarja Moilanen tarja.moilanen@sopukka.fi Emännät Tuula Pääläinen ja Raija Tauriainen keittio@sopukka.fi 22 2012 Keittäjät Aino Tuukkanen ja Sanni Taipale keittio@sopukka.fi 2012 23
BM9 1 Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille Ensi- ja turvakotien liitto järjestää koulutuspäivät Helsingissä, Paasitornissa 3. 4.9.2012 Ammattilaisille, joiden asiakkailla on vaikeuksia vanhemmuuden, päihteiden, mielenterveyden, väkivallan tms. kanssa. Vauva vanhemman mielessä Reflektiivinen työskentely odotus- ja pikkulapsiaikana Päivien kouluttaja on psykologian professori Nancy Suchman Yalen yliopistosta ja Child Study Centeristä Yhdysvalloista. Nancy Suchman on kansainvälisesti tunnettu ja ansioitunut tutkija ja kliinikko, joka on kehittänyt kiintymyssuhdepohjaista interventiota päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille. Hän yhdistää menestyksellisesti eri tieteenalojen näkökulmia: kiintymyssuhteen, riippuvuuden neurotieteen ja psykopatologian kehittymisen. Suchman kehittää vanhemmuuden interventioita päämääränään vanhempien reflektiivisempi ja sensitiivisempi suhde lapseen. Tulkkaus järjestetty. Osallistumismaksu 260 euroa, sisältää kahvi- ja lounastarjoilut. rohkea Ruusu Lisätiedot ja ilmoittautumiset 15.8. mennessä: riitta.savolainen@ensijaturvakotienliitto.fi