16 KESKI-SUOMI. Alueemme on järvien, lampien, jokien ja pikku koskien maa. Ne muodostavat lukemattomia vesireittejä, jotka yhtyvät ja purkavat vetensä Päijänteeseen, sekä sieltä edemmäksi ja lopulta Kymiä pitkin Suomenlahteen. I. Matkailijareitti. A. Maantiematka: Jyväskylä Uurainen Saarijärvi Karstula Kivijärvi. Jyväskylästä Uuraisille. Alkumatka Jyväskylästä pohjoiseen päin on viehättävä. Kuljemme ensin suoraa tietä, jonka kahden puolen on somat koivukäytävät ja tulemme Taulumäelle, missä maaseurakunnan kirkko sijaitsee. Tässä, kilometrin matkalla kaupungista, haaraantuu maantie Uuraisille ja Laukaaseen. Seuraamme Uuraisten tietä ja kuljemme useampia kilometrejä kaunista seutua. Somia rakennuksia peltoineen, viljelyksineen on kahden puolen tietä. Toisella puolella, lännessä on Tuomiojärvi ja toisella puolella Palokkajärvi. Edellisestä laskee pieni virta jälkimmäiseen katkaisten maantien. Tämän virran suun luona on soma huvila, Kivelä (omist. Reht. Kahelin) ja vähän etäämpänä maantien varrella Wilkas (omist. Pormest. Aejmelaeus). Pitkin Palokan rantaa kiertää maantie ja milt'ei koko matkan näemme sen kauniine, lehtoisine rantoineen ja asumuksineen, joista mainittakoon Paloniemen huvila (omist. kaupp. Fredrikson), Mannila sekä Jokelan pappila (Rov. Heikel.) Näitä somia järvimaisemia ja lehtometsiä näemme, kunnes noin peninkulman matkalla kaupungista luonto muuttuu. Tulemme yksitoikkoisille, väsyttäville kangasmaille.
NÄKÖALA SARVINIEMESTÄ PÄIJÄNTEELLE.
KESKI-SUOMI. 17 Puolitoista peninkulmaa kaupungista haaraantuu maantiestä sydänmaantie Tikkakoskelle ja Tikkamannilaan synkän petäjämetsän kautta. Tikkakoskella on konepaja, saha ja mylly (omist. hra Stenij). Sivuutamme tämän tien, joka vie korven kätköön ja jatkamme matkaamme. Kaksi peninkulmaa kaupungista on suuri komea majatalo: Ränssi, J:kylän ja Uuraisten keskivälillä. Matkailijan on täällä hyvä levähtää. Huoneet ovat siistit ja avarat ja yksinkertaista ruokaa on saatavissa. Ei kauvaa kestä, ennenkun saapuu Uuraisille. Tie on kovaa, vanhaa maantietä ja polkupyöräilijä saa laskettaa kilometrittäni loivia mäkiä miltei Uuraisten kirkolle saakka. Maantien varret tällä välillä ovat miltei asumattomat. Alavien, lehtoisten maisemien yksitoikkoisuutta elostaa tuontuostakin pieni metsäjärvi laakson syvässä. Mutta ennenkuin erämään yksinäisyyden tunne ehtii vallata meidät, olemme yht'äkkiä tulleet pienen kyläkunnan keskelle. Olemme Uuraisten kirkonkylässä. Uuraisten pitäjä. * Uurainen on pieni vaatimaton, harvaan, mutta tasaisesti asuttu sydänmaan pitäjä. Se oli alkujaan Saarijärven ja Laukaan kylistä muodostettu kappeli. Aivan nykyjään on se saanut pitäjän oikeudet. * Pitäjää sanotaan tavallisesti kansan kesken: Kuukaksi. Joskus sanotaan sitä vieläkin: Kuukkajärveksi. Kansantaru kertoo, että Väinämöinen ajoi kerran tänne eukkoineen, mutta kun he joutuivat eräälle näistä korkeista harjanteista, sattui eukko putoamaan pulkasta ja vierähti jyrkkää harjannetta laaksoon. Eukolta pääsi itku ja kyyneleistä syntyi: Akonjärvi (ktso siv. 19). Poro pillastui, lähti kiitämään täyttä vauhtia, kaasi pulkan ja Väinämöinen kuukahti laaksoon ja seutua alettiin siitä kutsumaan Kuukaksi. 2
18 KESKI-SUOMI. Pitäjä on luonnoltaan hyvin mäkistä. Kauttaaltaan on siinä jyrkkiä harjanteita ja syviä laaksoja. Mitään suurta järveä ei pitäjässä ole, mutta sen sijaan on siellä pikku järviä ja lampia suurissa määrin. Tähän lienee syynä juuri tuo maan syväuurteinen muodostus, josta nimi Uurainen on alkunsa saanut. Tämä on juuri pitäjän omituisuus. Kirkonkylä. Matkailija, joka kulkee pohjoiseen Saarijärvelle, saa jo läpimatkustaessaan jommoisenkin käsityksen pitäjästä. Uuraisten kirkon tienoilla näemme näet pitäjän tyypillistä luontoa, mainittavimmat kauneudetkin ovat täällä. Itse kirkonkylä on pieni. Rakennuksista korkeiden mäkien törmillä mainittakoon kansakoulu korkean mäen huipulla, länsipuolella maantietä. Tämä mäki viettää jyrkkänä, melkein kuin seinä sen juurella olevaan Kuukkajärveen, jonka vastaisella puolella on toinen yhtä korkea, jylhän kaunis Aittovuori. Vuorella on alkuperäistä kauneutta: raivaamatonta metsää ja karuja kivilouhikoita. Maisemassa on jotain rohkeapiirteistä, jyrkkää ja synkkää, joka tekee omituisen vaikutuksen. Uuraisten omituinen luonto on juuri tässä maisemassa kuvaavasti edustettuna. Muista Uuraisten kauneuksista mainittakoon Akonjärven (ktso sivu 17) rannalla, Multialle vievän tien varrella, oleva Akonmäki, jota sanotaan Uuraisten korkeimmaksi kukkulaksi. Sinne näkyy Uuraisten vesireittiä pitkät matkat, sekä laajalti metsäisiä maita, osia seitsemästä pitäjästä. Kukkula ei herätä erityisesti huomiota koska se itsessään on matala ja vähäpätöisen näköinen. Pääsy sille on helppo. Oppaan saa läheisestä talosta, joka on Uuraisten Multian tien haarassa. Maantiet: Etelästä tuova maantie haaraantuu noin 1 km Uur. kirkon eteläpuolella Multialle, jonne on 3 1 / 2 peninkulmaa. Tämä tie ei ole erittäin suotuisa pyöräilijälle. Luonnon kauneutta tämän tien varrella on kyllä, niin kauvan kun se kiertää Uur. vesireitin (ktso siv. 19) rantoja; loppumatka Multialle on yksitoikkoista ja soista. Multialta
KESKI-SUOMI. 19 on pari peninkulmaa Keuruun kirkolle. Tämä väli on kuitenkin kauniimpaa kuin Multian Uuraisten. Uuraisten kirkolta seuraavaan kestikievariin pohjoiseen päin on 12 km ja sieltä Saarijärvelle hiukan verran enemmän matkaa. Tämä tie on jotenkin hyvässä kunnossa (ktso edempänä). Noin 1 km etelään Uuraisten kirkolta poikkee maantiestä kylätie Saarijärven Laukaan valtamaantielle. Tämä kylätie on tosin polkupyörätieksi huononpuoleista, mutta sitä on vaan 1 penink. valtamaantielle. Matka Uuraisilta Laukaaseen on noin 4 penink. tätä kautta. Vesireitit. Suurempia vesireittejä Uuraisilla ei ole. Joukko pieniä järviä, jotka ovat toistensa yhteydessä, muodostavat kuitenkin pieniä vesireittejä. Tämäntapainen vesireitti on olemassa Uuraisilta Multialle päin. Maantie kiertää sen rantaa. Siinä missä maantie haarautuu Multialle on pieni soma Akko niminen järvi, josta laskee puro Sääkspäähän. Tämän järven rannalla on Uuraisten pappila, kauniilla paikalla. Tie sinne poikkee Multian tiestä, Akon läntisessä päässä. Sääkspää on noin 3 km pituinen, matalarantainen järvi, jonka rannat kasvavat lehtometsää. Se on kapean salmen kautta yhteydessä eteläpuolella olevan: Kyynämöisen kanssa, joka on noin ½ peninkulman pituinen järvi, suurin pitäjässä. Rannat ovat lehtiset ja jonkun verran yksitoikkoiset. Kaakossa yhtyy Kyynämöiseen pieni Tehlo, niminen järvi. Sääkspäässä on pieni saari, johon ennen vanhaan, kenties 16-sataluvulla, haudattiin kuolleita. Siellä tapaa vieläkin, jos tarkemmin tutkii sammaloituneita hautakumpuja. Muinaiskaluja on sieltä myös löydetty. Edellämainittua vesireittiä kulkemalla lyhenee maamatka Multialle peninkulman verran. Nämä vedet laskevat, samoinkuin Iso- ja Wähä Kuukkajärvi, Lanneveteen ja Lannevedestä edemmäksi eteläisiin vesireitteihin. Majataloja: Uuraisten kirkolla on pieni majatalo; joka on välttävässä kunnossa. 12 km Saarijärvelle on Keskustalon suuri majatalo, kauniilla paikalla Lanneveden rannalla.
20 KESKI-SUOMI. Uuraisilta Saarijärvelle. Kun matkustamme Uuraisilta Saarijärvelle huomaamme muutoksen seutujen luonnossa. Se on juhlallisen kaunista. Tien vierustat kasvavat korkeata petäjää ja uhkeata sekametsää. Matkustaja näkee edessään suuren, kauniin Lanneveden ja kahden puolen tietä tavoittelee taivaan sineä korkea metsä. Mieli ikäänkuin kohoaa, tunne jalostuu ja rakkaus isänmaan luontoon elpyy korkeimmilleen. Tämä on Saarijärven luontoa. Kun puolitoista peninkulmaa olemme kulkeneet, tulemme Keskustalon suureen majataloon, joka on kauniilla paikalla Lanneveden rannalla. Luonnon juhlallisuus elpyy yhäti. Kun Lannevesi katoo näkyvistä kiertää maantie tummaan metsään, missä tuontuostakin hongikon sisästä siintää yksinäinen metsälampi rikkomattoman luonnon sylistä. Kun olemme kulkeneet Tarvaalan maanviljelyskoulun ohi 6 km, saavumme Saarijärven kirkonkylän korkeille harjanteille. Olemme pitäjän keskustassa. Saarijärven pitäjä. Saarijärvi on Keski-Suomen kauneimpia pitäjiä. Se eroaa suuresti muiden pitäjien luonnosta; se on näet suurenmoisempaa, jylhernpää ja vakavampaa, kuin niinkään muun pitäjän luonto. Sen vaikuttama luonnon ihailu ihmisessä on valtava ja syvä. Siellä Saarijärven saloilla, jos missään, tuntee olevansa Suomen sydämessä ja runollisuuden eroitetussa, salaisessa kotimaassa. Saarijärven luonto on kauttaaltaan kaunista. Siellä uudistuu kaikkialla samantapainen kuva eteemme, joskin vaihtelevana. Täällä kohoaa jylhän kaunis, metsäinen salo äkkiä korkeaksi harjuksi, jonka harjalta näemme laajalta sydän-
KESKI-SUOMI. 21 maan seutuja: tummia metsiä, sinertäviä järviä ja asumuksia, jotka ovat ikäänkutn eksyneet korpien keskelle. Nuo suuret salot ovat vielä suureksi osaksi viljelemättömiä, säilyneitä metsämaita, joista runoilija Runeberg sanoo, että siellä voi kokonaisen päivän kuleksia näkemättä mitään ihmisasuntoa. Joka puolella ympäröi kulkijaa jylhä korkea taivasta tavoitteleva metsä, pimeine salaisuuksilleen ja kulkija näkee vaan sinisen taivaan pilkoittavan päänsä päältä, puiden latvojen lomista, kunnes metsä hieman aukeaa ja hän tulee pienelle metsälammelle, jonka tyyntä pintaa harhaileva tuulen henki ei koskaan pääse särkemään.»nämä tummat erämaan lammet», sanoo Runeberg,»ovat ikäänkuin aukkoja manalan salaisuuteen». Runeberg on nuoruudessaan asunut Saarijärvellä. Mitä tämä luonto häneen vaikutti, sen tiedämme ja tunnemme myös kaikki Saarijärven luonnon hänen luonnonkuvauksistaan runouden tenhoavassa valossa esitettyinä. Kaunista ja samalla kuvaavaa Saarijärven luonnolle ovat nuo korkeat metsäharjut ja kukkulat, joilta laajalti näkee sydänmaan luontoa kaikkine omituisuuksineen. Ne kasvavat tavallisesti uljasta havumetsää ja kun tuuhevain petäjäin lomasta näkee laajojen vesien saarilleen, niemineen kimaltelevan auringon valossa tahi elokuun yön valjussa kuutamossa on näköala mitä ihanin. Vaikka pitäjä on kauttaaltaan luonnon kaunista on kuitenkin mainittava paikkoja, jotka joko kauniin, laajan näköalan tahi jonkun muun ominaisuuden vuoksi sitä erityisesti ansaitsevat ja erittäinkin matkailijalle ovat jostain arvosta. Tämän tapaisia paikkoja on läpimatkustaja tilaisuudessa katselemaan jos hän jonkun verran ottaa viipyäkseen ja voi siten saada kuvan pitäjän luonnon kauneudesta ja omituisuudesta. Kirkonkylä ympäristöineen on pitäjän enin viljelty, viehkein osa. Siellä on sekä luonnonihanuutta että suuren varakkaan maalaiskylän mahtavuutta. Näyttää siltä, kuin pitäjän parhaimmisto, sen kehkeytynein osa olisi täällä saanut asuinsijansa, täällä korkeitten metsäharjujen lakeuksilla,
22 KESKI-SUOMI. mistä Saarijärven sydänmaanlnonto niin suurelta ja juhlalliselta näyttää. Saarijärven kirkonkylä on rakennettu pitkän, vaihtelevan harjanteen muodostuksille: sen pikkuharjanteille, ja lakeuksille. Tämä harjanne alkaa jo muutamia kilometriä kirkon eteläpuolella. Sen harjaa kiertää etelästäpäin tuleva maantie, joka sentähden tarjoo ihania näköaloja. Tätä harjua sanotaan alussa Pitkämäeksi, joka alkaa noin 3 km kirkon eteläpuolella, kapenee pohjoisessa päässään tarjoten kauniit näköalat kahden puolen Saarijärvelle ja Lumperoiselle, mutta melkein heti kirkonkylässä vähää eteläpuolella kirkkoa katkeaa salmeksi, joka yhdistää Saarijärven ja pienen Lumperoisen toisiinsa. Siitä se sitte lamautuu laajaksi lakeudeksi, minne Saarijärven kirkko ja kirkonkylä ovat rakennetut. Kirkonkylän pohjoispuolella se taas elpyy kauniiksi, mahtavaksi männikköharjuksi, joka on saanut nimen: Saariärven Punkaharju. Tämän harjaa kulkee maantie Karstulaan. Se alkaa ensin laajana männikkönä mutta kapenee vähitellen kapeaksi kauniiksi metsäharjuksi, mitä kauvemmaksi kirkolta tuovaa polkua sinne kuljemme. Siellä siintää suurten, uhkeain petäjäin takaa kauniit Saarijärven selänteet. Toisella puolen on pieni metsäjärvi, johon rannat kauniisti kuvastuvat. Järven rannalla on Mannila niminen talo, jossa Runebergin»Nana» muinoin asui. Tämä on epäilemättä Saarijärven kauneimpia harjuja. Sitä on alettu kutsumaan Runeberg'in harjuksi, muistoksi suuren runoilijamme oleskelusta näillä seuduin. Heramäki. Kun tulemme etelästä päin pitkin maantietä ja olemme ehtineet kirkon ohi näemme itäpuolella maantietä suuren korkean mäen, joka tummana, jyrkkänä kohoaa viljelyksien ja asumuksien takaa. Heramäki on korkea ja sieltä on laaja näköala yli kirkonkylän ja lähiseutujen. Metsistynyt, raivaamaton se tosin on, mutta sieltä, missä metsää on vähän harvennettu tarjoutuu niitä kaunein näköala. Heramäelle rakennetaan piakkoin näkötorni.
KESKI-SUOMI. 23 Rinteellä on nykyjään eräs asumuskin (omist. Toht. Warén), joka omituisen paikkansa tähden viehättää. Mansikkaniemi ympäristöineen. Kirkonkylän eteläosassa olevan Saarijärven ja Lumperoisen välisen salmen ympäristöt ovat sangen viehättäviä. Maantien varrella, salmen eteläpuolella on Apteekkirakennus somine puutarhoineen. Se on kauniin lahden rannalla, jonka emäjärvestä eroittaa kapea salmi. Tämä salmi on kahden mitä somimman niemen välissä vastapäätä apteekkarin äsken mainittua huvilaa. Toinen niemi on korkea, tuuhea koivikkoinen: Mansikkaniemi, jolla kanttorin talo sijaitsee. Kauniita puita on juuri niemen kärjessä. Omituisuutena mainittakoon että puiden latvaoksat ovat kummallisesti haarautuneet ja levinneet niin että kahteen puuhun, oksien väliin, miltei latvaan, on rakennettu istuimilla varustetut lehtimajat, jonne portaat johtavat maasta. Luonnonkauneus on ihankuin pusertunut Mansikkaniemen ympäristölle ja luonto on tälle pikkualalle sovittanut helmen mitä sominta, kotoista luonnonkauneutta. Mansikkaniemeen kääntyy tie isosta maantiestä kirkon kohdalla. Niemen vastapäätä on pitkä, kapea Tarvaalan niemi, joka kasvaa kaunista mäntyä. Kirkonkylän asema on kaikkialla kaunista. Tässä olemme tärkeimmistä maininneet. Itse kirkonkylä on suuri ja komea: Suuria taloja uhkeine istutuksineen ja puutarhoineen. Erityisesti ansaitsee mainitsemista apteekkari Lindholmin kartano kirkonkylän keskellä. Siihen kuuluu suuri vasta istutettu puisto, jossa jo huomaa jotain suuren maailman aistia. Tohtori Warèn'in talon Herramäen rinteellä jo mainitsimme, samoin Apteekkari Hjulman'in huvilan, sekä Kanttori Holmin omistaman Mansikkaniemen. Matkailija on tervetullut vieras kodeissa; hauskan, iloisen säätyläisluokan ja rattoisan rahvaan keskuudessa on hän pian kuin vanha tuttu ja häntä opastetaan kaikkia paikkoja näkemään. Muita huomattavia paikkoja pitäjässä. Kun kirkonkylästä kierrämme kauvemmaksi on meillä joka puolella juhlallinen, Saarijärven luonto. Siellä täällä on vielä paikkoja, jotka ansaitsevat huomiotamme:
24 KESKI-SUOMI. Tarvaalan maanviljelysopisto on noin 7 km eteläpuolella Saarijärven kirkkoa valtamaantien (ktso siv. 20, 32) varressa, erään virran rannalla, jonka kautta länsipuolella olevat pikkujärvet laskevat Summasjärveen. Paikka on luonnonihana: suuri tyven virta kiertää alueen läpi katkaisten maantien. Papinmäki, joka on noin pari kolme kilometriä kirkonkylän koillispuolella ja itäpuolella Saarijärveä vastapäätä herra Liliuksen somaa huvilaa, ansaitsee myös mainitsemista kauniin näköalansa vuoksi. (Hra Liliuksen huvila Pajuniemi, joka on uusi kuosikas rakennus, on notkossa maantien kainalossa, Lumperoisjärven rannalla). Mahlan sydänmaa ja Kulhanlinna. Omituisen jylhien seutujen kautta kiertää maantie joka Saarijärven kirkon pohjoispuolella kääntyy Myllymäelle. Alussa tosin kulkee maantie Runebergin harjun (kso sivu 22) yli ja pitäjän huvikentän Matorannan ohi sekä kätkee Saarijärven lauttauspaikassa, mutta sitte alkaa jylhä salo, johon on kätketty niin paljo alkuperäistä korven kauneutta. Muutamia se kammoksuttaa, mutta todellista luonnonihailijaa se houkuttelee puoleensa. Täällä on näet Kulhanlinna, omituinen korkea vuori sydänmaan keskellä. Pääsy sinne on mahdoton ilman opasta ja vaikea on sieltä löytää takaisin ihmisasunnoille. Tänne, maantien ympäristöihin on ikäänkuin korpien höysteeksi syntynyt suuri, laaja Mahlan kyläkunta. Kyläkunnan eteläpuolella jonka muodostavat lukuisat hajallaan olevat talot ja mökit oli mainittu Kulhan linna. Ympäristöt ovat jylhän kauniita. Kulhalle on kirkolta 1 1 / 2 peninkulmaa. Saarijärven vedet esitetään vesijakson yhteydesä: Karstula Äänekoski. Maantiet ympäristöineen. Maantiestä Jyväskylästä Uuraisille ja sieltä Saarijärvelle, olemme jo tehneet selkoa (katso siv. 16, 17, 20). Saarijärven Wiitasaaren maantie 55 km, on epäsuotuista polkupyöräilijälle ja, yksitoikkoista sydänmaan väliä. Kolarin kievarin kohdalla, jonne on 35 km, voi matkailija kuitenkin vaihtaa maamatkan venematkaan
NÄKÖALA ANSIOSAARESTA PÄIJÄNTEELLE.
KESKI-SUOMI. 25 kauniin Vuosjärven yli (ktso Wiitasaari sivut49,50). Saarijärven Myllymäen maantie, (kso sivu 24) 57 km, kulkee erämaisten suoseutujen halki. Puolivälissä on majatalo. Saarijärveltä Karstulaan. Maantiematka. Karstulaan voi kulkea sekä vesitse että maitse. Edellinen matka esitetään tuonnempana (siv. 30, 31, 32). Teemme siis tässä selkoa maantiematkasta. Useita Saarijärven kauniita paikkoja näemme pohjoiseen vievän maantien varrella. Se kiertää näet alussa harjun jatkosta. Täällä on muutamia kaunisasemaisia pikkutaloja. Kuljemme Saarijärven rantaa, Kolkanlahden kohdalla jäävät järvimaisemat näkyvistä ja alkaa yksitoikkoisia metsämaita joita kuitenkin metsälammet elostavat. Niitä riittää Karstulan kirkolle saakka. Ennenkuin jätämme Saarijärven, mainitsemme sen rannalla olevan pitäjän pappilan, jonne kääntyy tie maantiestä, Kolkanlahden pohjukkeessa. Pappila on kauniissa, tuuheassa niemessä Saarijärven rannalla. Se on komeimpia pappiloita Suomessa ja sen uusi mahtava rakennus lienee uudenaikaisimman kuosin mukaan rakennettu pappilapuusteli maassamme. Siihen kuuluu suuri vanha puutarha, missä kasvaa vanhoja puulajeja. Kun olemme kulkeneet muutamia km Kolkonlahdesta pohjoiseen tulemme Saarijärven reservikasarmille ja synkkien metsien kautta joudumme viimein Rantalan kestikievariin, 15 km Saarijärven kirkolta. Siisti majatalo. 2 ½ km pohjoiseen näemme taasen järven välkkyvän lännessä: Kalmarijärvi. Olemme Kalmarin kylässä, viljeltyjen lakeuksien keskellä. Tässä kylässä aivan maantien vieressä on vanha Kalmari niminen talo, entinnen herraskartano, missä runoilija J. L. Runeberg oli nuoruudessaan kotiopettajana (v. 1823). * * Kannattaa käydä katsomassa tätä vanhaa herraskartanoa, joka vielä johonkin määrin muistuttaa entisestä loistosta, etenkin sen vanhanaikaiset huoneet, jotka vielä ovat samassa asussa. Siinä niissä pihaa ennen koristi kaunis lehtokäytävä ja istutukset näemme nyt kuluneen
26 KESKI-SUOMI. Kalmarin pohjoispuolella kulkee maantie korkeiden mäkien harjanteita, joilta on kaunis näköala Kalmarin järviseuduille. Maat alkavat tulla laakeiksi, yksitoikkoisiksi petäjikkökankaiksi ja tiekin käy pehmeäksi, huonoksi polkupyörätieksi. Saarijärven kaunis, vaihteleva luonto on jäänyt. Pohjanmaan luonto alkaa jo viedä voiton. Kivijärvellä ja Karstulassa se vielä viimeisen kerran, tuo Keski-Suomen luonto, näyttää viehkeytensä, kunnes Pohjanmaan laajat, yksitoikkoiset lakeudet alkavat. Kantalan majatalosta Karstulan kirkolle on 20 km, Saarijärveltä Karstulaan siis 35 km maantiematka. Noin 5 km ennen kuin tulemme Karstulaan olemme tien haarassa: Toinen haara viepi Kivijärvellä, toinen taasen luoteiseen, Karstulaan. Karstulan pitäjä. Karstulan pitäjässä Keski-Suomen luonto jo vähitellen muuttuu Pohjanmaan luonnoksi, jos olemme matkalla luoteiseen päin, Perhon jawetelin pitäjien kautta vievää maantietä. Luonto on Karstulassa laimentunutta, tasoittunutta Saarijärven luontoa, Pohjolaisen mielestä Keski-Suomea, keski-suomalaisen mielestä melkein kuin Pohjanmaata. Pohjoisesta päin tulevaa matkailijaa se ihastuttaa, sitä vastoin se etelästä tulevaan ei luo mitään suurempaa viehätystä, korkeintaan tuntee hän hetkellistä mielihyvää siitä, että synkkä yksitoikkoinen metsäkangas on kuljettu ja Pääjärvi nurmen. Piharakennusten ja rappeutuneen puutarhan takana on pieni lampi. Sen rannalla on puoliympyrän muotoinen ruohopenkki, jonka runoilija itse on rakentanut, Aholan talossa, joka on täältä pari km etelään on Runeberg myös ollut opettajana. Se on maantien vieressä, soman koivikon ympäröimänä.
KESKI-SUOMI. 27 vihdoinkin siintää vaarojen takaa, Karstulan kirkonkylän taustana. Kirkonkylän seudut, jotka miltei yksinomaan ovat jostain arvosta matkailijalle sen suuria laajoja sydänmaita tuskin kannattaa ruveta kuljeksimaan ovat laajoja viljeltyjä aukeita, joitten keskessä Pääjärven selänteet ja lahdet välkkyvät. Maisemissa on kyllä vielä jotain raikasta ja hauskaa. Karstulan pitäjälläkin on viehätyksensä, mutta mitään erityisempää sillä ei ole, joka voisi matkailijaa kauvemmin viivyttää näillä seuduin. Karstulan pohjoispuolella, 4 peninkulman matkalla kirkolta, muuttuu jo luonto pohjanmaalaiseksi. Kyyjärven seutu on väliaste, voimme sanoa jyrkkä raja, niissä maan luonto, kansallisuus ja kieli ovat jo pohjanmaalaisiksi muuttuneet. Tämän huomaa seutujen läpikulkija selvästi. Karstulan kirkonkylä on hyvästi rakennettu, varakkaan näköinen maalaiskylä, Pääjärven rannalla. Sen ala on enimmäkseen tasaista, aukeata. Puinen ristikirkko kylän keskessä ei liene monenkaan kymmenen ikäinen, suuri ja tilava se on ja ulkoasultaan soma. Useita suurenpuoleisia taloja on viljelyksiensä keskessä, joista mainittakoon Kruukkilan kartano. Kylässä on puoteja, apteekki, postikonttoori. Telefoni on täältä Jyväskylään ja edemmäksi etelään. Huomattavia paikkoja: Muhoksen kallio kirkonkylässä, lähellä apteekkia. Laaja näköala Pääjärvelle ja kirkonkylän ympäristöille. Kirkkomäki. Myllymäen maantien varrella, jonkun matkaa kirkolta on Kirkkomäki, mistä on kaunis, laaja näköala kirkonkylälle ja Pääjärven seuduille. Historiallisesti kuuluisia paikkoja Karstulassa. Karstulassa on vielä jäännöksiä v. 1808 sodasta, jolloin Otto v. Fieandt täällä joukkoineen taisteli. Kuten tiedämme oli v. Fieandtin tehtävänä puolustaa joukkoineen Jyväskylästä Kokkolaan tuovaa maantietä. Tiedämme myös, että hänen täytyi joukkoineen peräytyä:»aina Karstulahan asti» ja että
28 KESKI-SUOMI. hän Karstulassa kärsi tappion. Tältä ajalta on vielä jäännöksenä eräs vanha lato Kruukkilan talon maalla. Se on monesta kohden tykin luotien lävistämä ja säilytetään historiallisena muistona. Lintulahdessa, noin puolitoista peninkulmaa pohjoiseen kirkolta, näemme varsinaisen tappelutantereen, jolla tapahtuneen taistelun jälkeen v. Fieandtin oli lopullisesti peräytyminen ja sen seurauksena oli, kuten tiedämme, vihollisten eteneminen pohjoiseen sekä Suomen armeijan peräytyminen Pohjanmaalla. Maantiet ja kievarit. Karstulan kirkonkylän kievari on välttävässä kunnossa, 2 huonetta matkustaville. Matkailijaa kehoitetaan hankkimaan kortteerin jostain talosta, missä samalla saa neuvoja matkaa varten. Maantie Karstulasta Myllymäelle, 55 km: Tämä maantie on uudenpuoleinen ja huono polkupyöräilijälle. Tie katkaisee Pääjärven, runsaan kilometrin matkalla Karstulan kirkolta, Riuttasalmen lauttauspaikassa. Seutu on alussa somempaa, mutta muuttuu heti synkäksi korpimaaksi. Yksitoikkoista, asumatonta on koko väli Myllymäelle saakka. Kestikievareja tämän tien varrella: Karstulan kirkolta ensimäiseen kievariin on 27 km. Toinen kievari on Multian puolella, Wäätäinen, 10 km edellisestä tienhaarasta, missä Saarijärven-Myllymäen tie yhtyy tähän tiehen. Wäätäinen on kelpo majatalopaikka. Maantie Karstulasta Kivijärvelle = Waasantie. Karstulan kirkolta 6 km itäänpäin tulemme Waasan valtamaantielle, (samalle tielle, josta teimme selkoa Saarijärveltä tullessa) tien risteykseen, minne on Saarijärven kirkolta 26 km, sekä eteläpuolella olevasta Kantalan kievarista 11 km (ktso s. 25). Tämä on tienristeys, jossa maantie kääntyy länteen,
KESKI-SUOMI. 29 Karstulaan ja suoraan pohjoiseen. Kolmannella kilometrillä pohjoiseen, tulemme taasen tienhaaraan. Siinä yhtyy toinen, Karstulan kirkolta tuleva tie. Waasantie on yleensä mainiota polkupyörätieksi: kova ja tasainen valtamaantie. Tämä tie vie aluksi Kivijärvelle, jonne Karstulan kirkolta on 44 km. Tie kulkee aluksi metsämaiden halki, sitten Kivijärven rannalle ja seuraa sitä (kauniita, vaihtelevia maisemia) aina Kivijärven kirkolle sekä sieltä Pohjanmaalle. Waasantielle pääsee jalkamies suoraan, Karstulan kirkolta tuovaa polkua. Kievareja Saarijärven ja Kivijärven välillä. Ensimäinen on Kantala, mistä seuraavaan kievariin Takkalaan (Karstulassa) 26 km. Takkala on suuri, siisti kievari, muhkea maatalo. 3 upeaa huonetta. Sieltä 11 km Töyriniemen kunnolliseen kievariin. Maantie Karstulasta Perhon ja Wetelin kautta Pohjanmaalle = Pohjanmaantie. On myöskin olemassa vanha, hyvässä kunnossa oleva maantie, joka yhtä hyvänä jatkuu Pohjanmaan aukeille. Muutamia kilometrejä Karstulan kirkolta haaraantuu tämä tie; toinen haara viepi Waasantielle (sivu 28). Lähellä tätä tienhaaraa on Korppisen hyvä majatalo. Kestikievareja: 1) Iso-Mökkölä 15 km K. kirkolta pnhjoiseen, Kimingin järven rannalla. (1 km matkalla 1. Mökkölästä Karst. kirkolle päin, kääntyy tie Kimingin rautatehtaalle, joka on 2 km tien haarasta). 2) 12 km pohjoisempana Kotkanniemen majatalo eli Honkaniemi Kyyjärven kylässä (ktso sivu 27). Toista kilometriä Honkalahdelta Pohjanmaallepäin on Kyyjärven rannalla Lintulahti, jonka rannalla on hyvin viljelty, toimeen tuleva kylä. Täällä oli tappelu viime Suomen sodan aikana, Otto v. Fieandt'in johdolla. Siellä täällä tapaa vieläkin pattereja, etenkin joen varrella, missä taisteltiin. Jäännöksinä tästä taistelusta tapaamme vielä pattereja Kiimingin kylässä sekä Lintulahden ja Möttölän välillä. Lintulahden kylässä Pohjanmaantie haaraantuu Kokkolaan (Perhon kautta) ja Waasaan (Alajärven kautta). Kivijärvi (katso sivu 54).
30 KESKI-SUOMI. B. Vesimatka Karstulasta Laukaan Äänekoskelle. Pääjärvi, Karstulan pitäjässä, alkaa vesijakson, joka laskee monien pikkujärvien, jokien ja koskien kautta Päijänteeseen ja Suomenlahteen saakka. Tämä on alituisen tukinlaskun väylä, samoinkuin toinen suuri reitti, joka alkaa Kivijärvestä saakka ja Äänekosken kautta, Laukaan pitäjässä, yhdistyy edellämainittuun reittiin. Nämä reitit ovat vielä matkailijalle tuntemattomia. Niissä on kauniita, kalarikkaita järviä, jokia ja koskia. Suuret, metsäiset salot ympäröivät niitä. Miljoonittain tukkia soluu kesäiseen aikaan näitä vesireittejä alas Päijänteeseen. Teemme siis selkoa edellisestä reitistä. Olemme opastaneet matkailijan Keski-Suomen pääkaupungista Karstulaan maitse. Nyt palaamme takaisin vesitse, n. s. Saarijärven reittiä. Soutelemme salojärviä, jokia ja laskemme koskia. Saamme uudestaan nähdä samat pitäjät, mutta aivan eri puolilta katsottuina: niiden vedet lahtineen, saarineen, rantoineen. Pääjärvi ei ole erittäin luonnonkaunis. Saarekas se ei myöskään ole, rannat ovat hieman kolkot ja kiviset, kasvavat vuoroin petäjä- ja koivumetsää. Kalakas se ei juuri ole. Kouveroistenkosken kautta, joka on tyven virta ja jota myöten pääsee helposti vastavirtaan soutamalla, laskee Pääjärvi eteläpuolella olevaan Hepolampeen, joka on erittäin kaunis pikkujärvi. Karstulan kirkolta on tänne 10 km. Lammen rannalla on Hokkala niminen talo, korkealla mäellä, sopiva lepopaikaksi matkailijalle. Hepolampeen laskee länsipuolelta Karajärvi pienen joen kautta. Heijosten kosken kautta (25 jlk. jyrkkä putous) laskevat Hepolammen vedet edemmäksi. (Kosken niskan kohdalla on Puromäki niminen talo, jonka omistaa kauppias Warvikko, asuva Karstulan kirkolla). Heijosten koski jatkuu Filippostenvirtana, joka on kilom. pitkä ja aukeaa Tuhma-
KESKI-SUOMI. 31 lammeksi. Sen rannat ovat omituisen kauniit: jyrkät ja vuoriset. Järvi on 3 virstan pituinen. Lammen alipäässä on kaksi Ruunaniemi nimistä, siistiä taloa. Tulemme Tuhmakoskelle, joka jatkuu kauniina virtana, sen rannat ovat näet lehtoiset ja pehmeän viehkeät. Se on parin kilometrin pituinen. Suussa on Pirttiniemi, talo. Laskee Kalmarijärveen, joka ei ole erittäin kaunis, rannat ovat kolkot, ja kiviset. Kalmarin selkää kuljemme 2 km. Maantie kulkee, Kalmarin kylän kohdalla, järven itäistä rantaa (ktso siv. 25). Saarijärven ja Karstulan välinen matkailija voi siis vaihtaa maa- ja vesimatkoja toisiinsa. Kalmarista Saarijärvelle 18 km, Karstulaan saman verran. Kalmarijärvestä laskee kaunis virta etelään : 1) Roppilan koski, jyrkkä putous. 2) Haapakoski. Koko tämän virran ympäristö on kaunista, hyvin viljeltyä. Pihlaisten talo, hyvä majapaikka. Virta laskee pieneen järveen: Horonalainen. (Tässä katkee Kolkanlahden ja Pylkönmäen maantie. Horonalaisen rannalla on eräs maantien kievari mistä voi saada hevoskyytiä Karstulaan ja Saarijärvelle). Horonalaisesta laskee Lehtolan koski. Koko seutu on hyvin asuttua, taloja viljelyksineen näemme kahden puolen. Tulemme kauniille Vartejärvelle, joka on vanhan virstan pituinen kapea järvi, erittäin luonnonihana. Korkeat, juhlalliset rannat ovat hyvin asutut ja viljellyt. Järven alapuolella on Muittarin koski, (josta pääsee huokeasti veneellä alas, niinkuin yllämainituistakin paitsi Roppilan koskesta). Sopii poiketa Basilius Muittarin ja Arvolan taloihin. Kosken varrella on myös kauppapuoti. Maantie, joka yhdistää Kolkanlahden ja Myllymäen maantien, katkee tässä. Tulemme Mahlun järvelle. Edelliseltä koskelta seuraavalle, Mahlun järveä, on 5 km. Järven rannat ovat jylhän kauniit: kiviset ja korkeat. Siitä laskee Taipaleen eli Riekon koski, kaunis koski, jonne Saarijärven kirkolta voi tehdä hupaisen matkan. Riekon ja Taipaleen taloissa saa hyvän kortteerin ja ruuan. Ne ovat aivan kosken rannalla. Koski laskee Saarijärveen.
32 KESKI-SUOMI. Saarijärvi on kaunis ja lahdekas järvi, vaikka ei erittäin suuri. Se on saarekas, rannat ovat usein korkeat ja kasvavat enimmäkseen uljasta mäntymetsää. Se on synkän juhlallinen salojärvi ja näkyy etäälle, korkeille harjanteille ja mäille joita on runsaasti pitäjässä. Sen luonto ei ole niin viehkeää kuin Saimaan, vaan suurenmoisempaa, vaikuttavampaa; samalla sen rannat vaik'eivät olekaan niin pehmeitä kuin Saimaan, eroavat suuresti esim. Päijänteen rannoista. Saarijärvi laskee etelään Roikolan Ylä- ja Alakosken kautta; molemmista voi hyvin kulkea veneellä. Tämän kosken rannalla ovat Leuhun talot, joissa matkailija voi saada majapaikan. Koski jatkuu 1 kilometrin pituisena jokena, kunnes saavumme Leuhun koskelle, josta ainoastaan tottunut, rohkea laskija voi onnellisesti päästä alas. Puoli kilometriä alempana on Saunakoski, josta myös pääsee veneellä, sen alapuolella taas Heinahonkoski, josta myös on laskettu. Purkuu pieneen kilom. pituiseen Kallinjärveen. Sen rannalla on siisti Huipparin torppa (asunto ja ruokaa). Virtaa jatkuu 1 km, kunnes tulemme sinne, missä virta katkaisee Saarijärven maantien (ktso siv. 24). Täällä on Tarvaalan maanviljelysopisto. (Tarvaalan koskessa on uoma, n. s. ränni, mistä voi laskea veneellä. Virta laskee suureen kauniisen Summasjärveen. Seuraavalle laskupaikalle Summaskoskelle, jonka kautta Summasjärvi purkaa vetensä etelään, on 7½ km matka. Kosken suun ulkopuolella on suuri Lamposaari, joka on kaunis, lehtoisa ja osaksi viljelty. Jänisjahdin luvattu maa. Summaskoskessa on uittokanava, jota myöten pääsee veneellä. Koski on lohirikas. Jatkuu 2 km pituisena, ihanana virtana ja laskee kauniiseen, kapeaan Kiimasjärveen, jonka rannat ovat korkeat ja kasvavat lehtometsää sekä ovat osaksi asuttuja. Kiimasjärveen laskee pohjoispuolelta Pyhäjärvi Parantolan kosken kautta, katkaisten Laukaan Saarijärven maantien noin 15 km matkalla Saarijärven kirkolta (ktso s. 40). Saarijärven Laukaan väliä matkustava voi tässä vaihtaa maa- ja vesimatkoja. Samoin voi Laukaalta Viitasaarelle