RÄMEPURON KAIVOKSEN VESITARKKAILUJEN YHTEENVETO 2016

ENDOMINES OY RÄMEPURON KAIVOKSEN VESITARKKAILUJEN YHTEENVETO 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10993

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 i ENDOMINES OY RÄMEPURON KAIVOKSEN VESITARKKAILU 2016 27.4.2017 Satu Ojala, FM limnologi Sisällysluettelo: TIIVIST ELMÄ... 1 1. YLEISTÄ... 3 2. SÄÄOLOT... 4 2.1 SÄÄTILA... 4 2.2 LUMITILANNE, VIRTAAM AT JA POHJAVEDEN PINNANKORKEUS ITÄ-SUOMESSA... 5 3. TARKKAIL UN TOT EUTUS... 6 4. TULOKSET JA TULOSTEN TARKAST EL U... 6 4.1 JÄTEVESITARKKAILU... 6 4.1.1 Joulukuu 2015 - helmikuu 2016... 6 4.2 PINTAVESITARKKAILU... 8 4.2.1 Rämepuro 53 ja 2... 8 4.2.2 Ilajanjoki 1, 43 ja 7...11 4.2.3 Ilajanjärvi 2 ja 30...14 4.3 BIOLOGINEN TARKKAILU...17 4.3.1 Pohjaeläintarkkailu...17 4.3.2 Kasviplanktontarkkailu...18 4.3.3 Piilevätarkkailu...18 4.4 AVOLOUHOKSEN VESIEN TARKKAILU...18 4.5 POHJAVESITARKKAILU...19 LIITTEET Liite 1. Näytepistekartat Liite 2. Tarkkailutulokset vuodelta 2016 Liite 3. Pohjaeläinraportti vuodelta 2016 Liite 4. Kasviplanktonraportti vuodelta 2016 Liite 5. Piileväraportti vuodelta 2016 Liite 6. Biosaatavan liukoisen nikkelin ja liukoisen lyijyn pitoisuuden tulokset vuonna 2016 Copyright Ahma ympäristö Oy Kaupintie 5 00440 HELSINKI p. 040-1333800 (Vaihde, Rovaniemi) Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa 16/MLL/15. Kuvat: Ahma ympäristö Oy.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 1 TIIVISTELMÄ Rämepuron kaivoksen tarkkailuohjelman mukainen seuranta aloitettiin kesäkuussa 2014. Tässä yhteenvedossa on käsitelty tarkkailutuloksia vuodelta 2016. Rämepuron selkeytysaltaan purkuvedestä (piste JV1) otettiin näytteitä 8.12.2015, 26.1.2016 ja 15.2.2016. Tämän jälkeen jätevesitarkkailua (JV1) ei toistaiseksi ole toteutettu, koska selkeytysaltaalta ei ole poistunut vesiä. Joulukuun 2015-helmikuun 2016 välisenä aikana kiintoaineen, arseenin ja nikkelin, typen, sulfaatin osalta neljännesvuosikeskiarvot olivat lupaehtojen mukaisia. Myös veden ph-arvot olivat näytekerroilla lupaehdon mukaisia. Pintavesituloksia tarkasteltaessa huomioitiin myös ympäristölaatunormit. Nikkelin ja lyijyn osalta ympäristölaatunormi laskettiin myös biosaatavana pitoisuutena BioMet- ohjelman avulla. Nikkelin ympäristölaatunormina käytettiin tässä tarkastelussa Valtioneuvoston 1308/2015 asetuksen mukaista biosaatavan pitoisuuden AA-EQS vuosikeskiarvoa 5 µg/l ja lyijyn osalta vuosikeskiarvoa 1,7 µg/l virtavesissä ja 1,9 µg/l järvessä (runsashumuksinen vesistö). Kadmiumin vuosikeskiarvo, joka on ilmoitettu, liukoisena pitoisuutena on 0,1 µg/l. Liukoisen nikkelin MAC-EQS sallittu enimmäispitoisuus on 34 µg/l ja lyijyn sallittu enimmäispitoisuus on 14 µg/l. Kadmiumin sallittu enimmäispitoisuus vaihtelee välillä 0,45-1,5 µg/l riippuen veden kovuudesta. Biosaatavan nikkelin tai lyijyn vuosikeskiarvo ei ylittynyt vuonna 2016 millään pintavesi pisteellä. Liukoisen kadmiumin vuosikeskiarvo oli pisteillä myös alle raja-arvon. Liukoisen kadmiumin, liukoisen lyijyn tai liukoisen nikkelin sallitut enimmäispitoisuudet eivät ylittyneet myöskään pintavesipisteillä vuonna 2016. Poikkeuksena liukoisen nikkelin sallittu enimmäispitoisuus 34 µg/l ylittyi pisteellä Rämepuro 2 vuonna 2016 tammikuussa, huhtikuussa ja marraskuussa. Rämepuron pisteiden 53 ja 2 veden laatu oli pääosin hyvin samankaltaista. Rämepuro 53 toimii taustapisteenä. Louhosvesien vaikutusta oli havaittavissa lähinnä liukoisen nikkelin ajoittaisena nousuna pisteellä 2 taustapisteeseen nähden. Myös rauta- ja typpipitoisuudet sekä sulfaattipitoisuudet olivat ajoittain pisteellä 2 pistettä 53 hieman korkeampia. Korkein liukoisen nikkelin pitoisuus (120 µg/l) havaittiin pisteellä 2 näytekerralla 26.1.2016. Happitilanne Rämepuro pisteillä oli pääosin tyydyttävä-välttävä. Metallien pitoisuudet olivat yleisesti alle määritysrajan tai pieniä. Pisteiden arseenin pitoisuudet olivat ajoittain hieman koholla ollen edelleen kuitenkin pintavesien yleistä tasoa. Ilajanjoen pisteiden happitilanne oli pääosin välttävä. Vaikka osalla pisteitä happitilanne heikkeni tästä ajoittain, ei hapettomuutta havaittu. Happitilanne oli ajoittain heikentynyt myös taustapisteellä 1, joten happitilanteen heikkeneminen ei viittaa selvästi louhosvesien vaikutukseen. Jokivesi oli pääosin lievästi hapanta sekä sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin rehevään vedenlaatuun, mutta ajoittain vesi oli myös erittäin rehevää. Raskasmetalleista liukoisen nikkelin pitoisuudessa oli havaittavissa lievää nousua louhoksen alapuolisilla pisteillä 43 ja 7 taustapisteeseen 1 nähden. Elokuussa arseenipitoisuus oli hieman koholla pisteellä 43 edellisvuoden tavoin. Arseenipitoisuuksien nousu on todennäköisesti alueelle luontaista. Ilajanjärven pisteillä 30 ja 2 vesi oli hapanta, runsashumuksista, rautapitoista ja lievästi sameaa. Pinnan- ja pohjanläheinen vedenlaatu ei merkittävästi eronnut pisteiden kesken. Ravinnepitoisuuksien ja klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi oli lähinnä rehevällä tasolla. Helmikuun näytekerralla Ilajanjärven vesi oli lämpötilakerrostunut, mikä heikensi hieman happitilannetta pisteen 2 alusvedessä. Muilla näytekerroilla lämpötilakerrostuneisuus oli vain lievää ja happitilanne olikin pääosin kaikilla syvyyksillä tasolla erinomainen-tyydyttävä. Typen pitoisuudet olivat Ilajanjoen suualueella 30 pistettä 2 suuremmat, mutta fosforipitoisuudet olivat hyvin samankaltaisia. Rämepuron louhosvesien kuormittavaa vaikutusta ei Ilajanjärvessä ollut näytteenottohetkillä havaittavissa.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 2 Mahdolliseen vaikutukseen saattaa viitata, Ilajajoen tavoin, pisteen 30 liukoisen nikkelin hieman pistettä 2 korkeampi taso. Liukoisen nikkelin pitoisuudet olivat Iljanjärvessä kuitenkin ympäristölaatunormitasoa alhaisemmat. Raskasmetallien pitoisuudet olivat yleisesti pieniä. Rämepuron louhosvesien vaikutusta ei Ilajanjärvessä ollut näytteenottohetkellä selvästi havaittavissa. Pohjaeläintarkkailussa Ilajanjärvestä otettiin vuoden 2016 lokakuussa syvännepohjaeläinnäytteitä kahdelta alueelta. Ilajanjoen Rämepuron virtavesien pohjaeläinten näytteenotosta luovuttiin eikä korvaavia näytteitä ilmeisesti pyritty ottamaan matalammilta koskipaikoilta vallinneen tulvatilanteen vuoksi.yksilömäärät ja biomassa olivat verraten matalia molemmilla näytteenottopaikoilla ilmentäen Paasivirran luokittelussa lähinnä karuja tai lievästi karuja olosuhteita. Vertailu vuoden 2015 syvännepohjaeläinselvityksen tuloksiin ei antanut selkeää tietoa kaivoksen toiminnan vaikutuksista järven pohjaeläimistöön, koska näytteenottoalueiden syvyys ja sijainti poikkesivat jonkin verran toisistaan. Vuoden 2016 näytteissä oli kuitenkin, vähemmän taksoneita sekä pienempi yksilömäärä ja biomassa, mitkä voivat olla seurausta myös heikentyneistä pohjaeläinten elinolosuhteista. Kasviplanktontarkkailussa Ilajanjärven pisteeltä 2 otettiin näyte 29.8.2016. Lajisto koostui pääasiassa piilevistä (38 %) ja limalevästä (Gonyostomum semen) (32 %). Jos limalevän määrä kasvaa edelleen, saattaa sillä olla vaikutuksia koko järven ekologiaan, koska se vaikuttaa eläinplanktonin määrään ja sitä kautta kalastonkin tilaan. Elokuun näyte sijoittaisi järven ekologisiin luokkiin hyvä ja jopa erinomainen, mikä antaa liian hyvän kuvan järven tilasta, sillä kyseessä on lajistoltaan varsin niukka ja vielä vain muutaman lajin dominoiva yhteisö. Lisäksi kasviplanktonnäytteitä otettiin vain yksi. Piilevätarkkailua suoritettiin 11.10.2016 pisteillä Ilajanjoki 1 (tausta-piste) ja Ilajanjoki 43 (alapuolinen piste). Piilevänäytekiviä kerättiin tutkittavalta jaksolta 5 kappaletta alajuoksulta yläjuoksulle etenevältä linjalta. Piilevänäytteet otettiin uppopuiden rungoilta pohjan ollessa molemmilla paikoilla mutapohja. Piileväanalyysin perusteella Ilajanjoen ekologinen tila on erinomainen, eikä merkkejä rehevyydestä tai orgaanisesta kuormituksesta ollut todettavissa. Pohjavesitarkkailussa putkista PVP1, PVP2 ja PVP3 sekä alueelle vuonna 2015 asennetuista uusista putkista (PVP5 ja PVP6) otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa. Putket PVP1, PVP5 ja PVP6 sijaitsevat sivukivialueen vieressä, kun taas putket PVP2, PVP3 ja PVP4 sijaitsevat tausta-alueilla. Toukokuun näytekierroksella happitilanne oli hyvä putkessa PVP1, kohtalainen putkessa PVP5, huono putkessa PVP2 ja putkissa PVP3 ja 6 vesi oli hapetonta. Marraskuussa näytekierroksella happitilanne oli erinomainen putkessa PVP1, hyvä/kohtalainen putkissa PVP5 ja PVP2 ja putkissa PVP3 ja PVP6 vesi oli hapetonta. Vuonna 2016 vesi pohjavesiputkissa oli pääosin väriltään tummaa ja humuspitoista sekä sisälsi runsaasti liukoista rautaa, lukuun ottamatta havaintopistettä PVP1. Toukokuun näytekerralla arseenin liukoinen pitoisuus oli korkea pisteellä PVP3 ja pohjaveden laatunormipitoisuus ylittyi myös pisteellä PVP2. Nikkelin liukoinen pitoisuus pisteellä PVP2 oli edelleen korkea ja ylitti pohjavedenlaatunormipitoisuuden selkeästi. Nikkelin laatunormipitoisuus ylittyi myös pisteellä PVP5. Muilta osin raskasmetallien pitoisuudet olivat putkissa yleisesti alhaisia. Marraskuun näytekerralla putken PVP3 veden arseenipitoisuus oli erittäin korkea ja ylitti pohjavedelle asetetun laatunormipitoisuuden. Putken PVP2 nikkelin sekä arseenin pitoisuudet ylittivät pohjaveden laatunormipitoisuudet. PVP5 putken nikkelipitoisuus ylitti pohjavedenlaatunormipitoisuuden. Muilta osin raskasmetallien pitoisuudet olivat putkissa yleisesti alhaisia. Pohjavesiputkien vedenlaatu ollut pääosin samankaltainen vuodesta 2012 lähtien.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 1. YLEISTÄ Rämepuron kaivosalue sijaitsee Ilomantsissa, noin 4 km Hattuvaaran kylästä etelään, tien 522 (Hatuntie) itäpuolella. Kaivosalueen ympäristö on pääosin metsätalousaluetta. Rämepuron kaivosalueelta vedet johdetaan Rämepuron kautta Ilajanjokeen ja edelleen Ilajanjärveen. Virtausmatka kaivospiiriltä Ilajanjokeen on noin 850 m ja Ilajanjärveen noin 16,6 km. Ilajanjärven alapuolinen Ruukinpohjanjoki laskee noin 1,5 km Ilajanjärven alapuolella Venäjän puolelle. Kaivosalue sijaitsee Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvan Koitajoen valuma-alueella ja tarkemmin Ilajanjärven alueella (4.933). Ilajanjoen valuma-alue on joen laskiessa Ilajanjärveen noin 90 km 2. Ilajanjoen lisäksi Ilajanjärveen laskee lounaasta Suojoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 63,2 km 2. Ilajanjärven luusuaan rajattuna järven valuma-alue on noin 200 km 2. Rämepuron valuma-alueen pinta-ala on noin 17 km 2. Rämepuron uoma kulki nykyisen avolouhoksen kohdalta, minkä vuoksi puron uoma on siirretty vuonna 2013. Uuden uoman mitoitusvirtaamana on käytetty 220 l/s, mikä vastaa arvioitua Rämepuron kokonaisvirtaamaa. Rämepuron kaivosalueella ylimpänä maakerroksena on 0,3 1,7 m paksuinen turvekerros, jonka alla pohjamaassa on lajittuneita hiekka- ja sorakerroksia sekä karkearakeisia hiekka- ja soramoreenikerroksia. Rämepuron kaivosalue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kaivosaluetta lähin pohjavesialue sijaitsee noin 4 km hankealueesta luoteeseen (Likolamminkangas, 07146033, II-luokan pohjavesialue). Pohjaveden pinta on avolouhosalueella lähellä maanpintaa turvekerroksessa. Kaivoksen toiminta käsittää malmikiven louhinnan avolouhoksessa, malmilouheen välivarastoinnin maanpinnalla läjitysalueella, sivukivien ja poistettavien pintamaiden läjityksen läjitysalueilla, malmin kuljetuksen kaivosalueelta yhtiön Pampalon rikastamolle murskattavaksi ja rikastettavaksi, tarvittaessa tehtävän kiviainesten rikotuksen ja murskauksen kaivosalueella sekä kaivostoiminnassa muodostuvien ylijäämävesien johtamisen käsittelyn jälkeen vesistöön. Kaivoksella tarvittava porausvesi otetaan kaivokseen kertyvistä vesistä. Vettä käytetään myös mm. koneiden ja laitteiden pesuun. Avolouhokseen kertyy vesiä suorasta sadannasta sekä vuotovesiä louhosalueen maa- ja kallioperästä. Kaivosvedet keräillään kaivokseen rakennettaville pumppaamoille, joista vedet pumpataan maan pinnalle. Käsittelyä vaativat vedet pumpataan selkeytysaltaille käsiteltäviksi ennen ympäristöön johtamista. Myös läjitysalueilla muodostuvat valumaja suotovedet sekä muut kaivoksen toimintaalueiden vedet kootaan ja johdetaan käsiteltäväksi selkeytysaltailla ennen ympäristöön johtamista. Vesienkäsittelyaltaista vedet johdetaan avo-ojaa pitkin Rämepuroon, josta vedet virtaavat edelleen Ilajanjoen kautta Ilajanjärveen. Rämepuron kaivoksen tuotannollinen toiminta päättyi 9.2.2016, jolloin myös louhoksen tyhjennyspumppaus lopetettiin. Rämepuron kaivoksella on Itä-Suomen aluehallintoviraston 9.5.2014 myöntämä ympäristö- ja vesitalouslupa (nro 36/2014/). Lisäksi Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksen (nro 15/03027/2) 6.11.2015, päätöksessä annettiin lupamääräykset mm. kokonaistypelle ja sulfaatille. Tarkkailua tehdään Endomines Oy:n laatiman ja Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Ympäristöluvan mukaan vesienkäsittelyjärjestelmästä juoksutettavan veden ph-arvon on oltava välillä 5,4-9,5. 3

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 4 Vesienkäsittelyaltaalta vesistöön juoksutettavan veden osalta on saavutettava seuraavat virtaamapainotteiset aineiden pitoisuuksia ja määriä koskevat vaatimukset neljännesvuosikeskiarvona: Arseenin pitoisuus enintään 500 μg/l Nikkelin pitoisuus enintään 500 μg/l Kiintoaineen pitoisuus enintään 30 mg/l ja määrä enintään 10 tonnia vuodessa Kokonaistypen pitoisuus enintään 25 mg/l (Vaasan hallinto-oikeus päätös nro 15/0302/2) Sulfaattipitoisuus enintään 1000 mg/l (Vaasan hallinto-oikeus päätös nro 15/0302/2) 2. SÄÄOLOT 2.1 Säätila Tarkkailuvuoden 2016 sääoloja on arvioitu Lieksan Lampelassa ja Ilomantsin Mekrijärvellä havaittujen ilman lämpötilan ja sademäärien perusteella (kuva 2-1). Tiedot otettiin pääosin SYKE:n vesitilannekatsauksista(http://www.syke.fi/fifi/syke_info/viestintaaineistot/vesitilannekatsaukset) ja Ilmatieteenlaitoksen ilmastokatsauksista (http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmastokatsaus-lehti). Ilomantsin mittauspisteeltä ei ole olemassa pitkän ajan tarkasteluun tietoja vuosilta 1981-2010, joten tarkasteluissa on käytetty Lieksan tietoja. Vuosi 2016 oli tarkasteltavalla alueella keskimäärin hieman tavanomaista lämpimämpi. Keskimääräinen lämpötila Ilomantissa oli + 3,6 ºC vuonna 2016 ja Lieksassa +2,6 ºC vuosina 1981-2010. Vuoden 2016 tammikuu oli alueella keskimääräistä kylmempi, mutta helmi-toukokuu olivat tavanomaista hieman tai jonkin verran lämpimämpiä. Kesäkuusta eteenpäin lämpötilat olivat hyvin keskimääräisiä. Vuosi 2016 oli sateisuudeltaan vaihteleva ja keskimääräistä hieman vähäsateisempi. Vuonna 2016 Ilomantsissa satoi noin 557 mm, kun keskimäärin sademäärä Lieksassa vuosina 1981-2010 oli 620 mm. Sateisinta oli Ilomantsissa kesä-, heinä- ja marraskuussa ja kuivinta oli maalis- ja huhtikuussa.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 5 Lämpötila Lieksa Lieksa/Ilomantsi ( C) Ilomantsi Lieksa 1981-2010 20 15 10 5 0-5 -10-15 -20 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sadanta Lieksa/Ilomantsi (mm) 100 80 60 40 20 0 Lieksa Ilomantsi Lieksa19 81-201 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 2-1. Lieksan Lampelan ja Ilomantsin Mekrijärven kuukausittainen keskilämpötila ja kuukausittainen sademäärä vuonna 2016 verrattuna Lieksan Lampelan pitkän ajan keskiarvoon (1981-2010). 2.2 Lumitilanne, virtaamat ja pohjaveden pinnankorkeus Itä-Suomessa Lumitilanne Vuoden 2016 alkaessa puolet Suomesta oli lähes lumetonta. Tammikuun aikana lunta saatiin kuitenkin melkein koko maahan. Syksyllä ensilumi satoi Itä-Suomeen lokakuun lopulla. Vuoden päättyessä lumiraja kulki Lapua Lappeenranta-linjan paikkeilla. Lumisinta oli tällöin Länsi-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalan itäisimmässä osassa, joissa lumen vesiarvo oli laajoilla alueilla 70 100 mm. Vesistöjen vedenkorkeus ja virtaama Vuosi 2016 alkoi koko maassa kovilla pakkasilla. Sään lauhduttua vesisateet sekä lumien sulaminen nostivat vedenpintoja ja kasvattivat virtaamia. Kevättulvat eivät nousseet kovin korkealle, mutta loppukesän runsaat sateet saivat aikaan kesätulvia osassa maata. Syksy oli valtaosassa maata vähäsateinen pitkälle marraskuuhun asti, ja monessa järvessä vesi laski selvästi tavanomaista syksyä alemmas. Marraskuun loppupuolella vesisateet nostivat vesiä reilusti Itä-Suomessa. Joulukuussa vedenpinnat olivat myös Itä-Suomessa talviseen tapaan laskussa. Koko kuluneen vuoden keskivirtaama oli Itä-Suomen suurissa vesistöissä pitkän ajan keskiarvoa suurempi. Pohjaveden korkeus Vuoden 2016 alussa pohjavedet olivat keskimääräistä ylempänä Itä-Suomessa sekä koko maassa. Tavallista aikaisempi lumien sulaminen täydensi pohjavesivarastoja, ja keväällä niiden pinnat olivat suuressa osassa maata yli ajankohdan keskiarvojen. Pinnat nousivat sateiden vaikutuksesta kesällä tavallista korkeammalle, mutta talven alkaessa marras joulukuussa pohjavedet olivat kuitenkin Itä- Suomessa, kuten suuressa osassa maata, vuodenaikaan nähden keskimääräistä alempana.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 3. TARKKAILUN TOTEUTUS Tässä raportissa on käsitelty tarkkailutuloksia välillä joulukuu 2015 - marraskuu 2016. Kasviplanktoneita tarkkailtiin 29.8.2016, piilevä tarkkailu tehtiin 11.10.2016 ja pohjaeläintarkkailu 10.- 11.10.2016. Toukokuusta 2016 eteenpäin näytteet otettiin Ahma ympäristö Oy:n toimesta ja analysoitiin Ahma ympäristö Oy:n laboratorioissa. Tätä aiemmin näytteenotosta vastasi ja näytteet analysoi Savo- Karjalan ympäristötutkimus Oy. Havaintopisteet on esitetty kartoissa, jotka ovat liitteenä 1. 4. TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 6 4.1 Jätevesitarkkailu Rämepuron selkeytysaltaan purkuvedestä (piste JV1) otettiin näytteitä 8.12.2015, 26.1.2016 ja 15.2.2016. Tämän jälkeen jätevesitarkkailua (JV1) ei ole toteutettu, koska selkeytysaltaalta ei ole poistunut vesiä. Kuvassa 4-1 on esitetty vesienkäsittelyaltaasta johdettavien (JV1) vesien kiintoaine-, arseeni ja nikkelipitoisuudet joulukuun 2015 -helmikuun 2016 välisenä aikana. 15.2.2016 näytekerralla vedenlaatua analysoitiin laajemminkin ja tulokset on esitetty liitteessä 2. Myös joulukuu 2015-helmikuu 2016 välisen ajan käyttötarkkailutiedot on esitetty liitteessä 2. 4.1.1 Joulukuu 2015 - helmikuu 2016 Rämepuron selkeytysaltaan purkuveden (piste JV1) kiintoainepitoisuus vaihteli joulukuun 2015 helmikuun 2016 välillä 2.5-4-3 mg/l (ka. 3,7 mg/l). Nikkelipitoisuudet vaihtelivat kyseisenä ajankohta välillä 150-500 µg/l (ka. 287 µg/l) ja arseenipitoisuudet välillä 1,5-1,9 µg/l (ka. 1,7 µg/l). Kiintoaineen, arseenin ja nikkelin osalta neljännesvuosikeskiarvon luparajat olivat lupaehtojen mukaisia. Lupaehdot on esitetty kuvaajissa (kuva 4-1). Näytekerralla 15.2.2016 veden ph-arvo oli lievästi hapan (ph 6,5) ja veden ph-arvo oli lupaehdon mukainen (ph 5,4-9,5). Fosforipitoisuus ilmensi karua vedenlaatua, kun taas typpipitoisuus oli koholla ja tyypillinen erittäin rehevälle vedenlaadulle. Kokonaistypestä suurin osa oli nitraatti- ja nitriittimuodossa. Typen osalta pitoisuus oli lupaehtojen mukainen (neljännesvuosikeskiarvon luparaja 25000 µg/l). Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden osoittaen lievää suolojen vaikutusta. Sulfaatin osalta pitoisuus oli lupaehtojen mukainen (neljännesvuosikeskiarvo 1000 mg/l). Rautaa oli vedessä jonkin verran. Kadmiumin, lyijyn ja elohopean pitoisuudet olivat pieniä tai alle määritysrajan. Selkeytysaltaan purkuvesi oli suhteellisen kirkasta ja sisälsi vain vähän humusta.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 7 Kuva 4-1. Vesienkäsittelyaltaasta johdettavien (JV1) vesien laatutietoja joulukuu 2015 - helmikuu 2016.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 8 4.2 Pintavesitarkkailu Pintavesitarkkailun tulokset on esitetty liitteissä 2 ja nikkelin biosaatavuus laskelmat liitteessä 6. Nikkelin ja lyijyn osalta ympäristölaatunormi laskettiin myös biosaatavana pitoisuutena BioMet- ohjelman avulla ja tulokset on esitetty liitteessä 6. Nikkelin ympäristölaatunormina käytettiin tässä tarkastelussa Valtioneuvoston 1308/2015 asetuksen mukaista biosaatavan pitoisuuden AA-EQS vuosikeskiarvoa 5 µg/l ja lyijyn osalta vuosikeskiarvoa 1,7 µg/l virtavesissä ja 1,9 µg/l järvessä (runsashumuksinen vesistö). Liukoisen nikkelin MAC-EQS sallittu enimmäispitoisuus on 34 µg/l ja lyijyn sallittu enimmäispitoisuus on 14 µg/l. Kadmiumin sallittu enimmäispitoisuus vaihtelee välillä 0,45-1,5 µg/l riippuen veden kovuudesta. Kuvissa on esitetty liukoisen nikkelin pitoisuudet, ei biosaatavuutta. 4.2.1 Rämepuro 53 ja 2 Rämepuron piste 53 on kaivosvesien yläpuolinen taustapiste ja piste 2 kaivoksen purkuvesien alapuolinen piste, jossa selkeytysaltaan vedet ovat sekoittuneet Rämepuroon. Rämepuro 2 näytepistettä siirrettiin vuonna 2015 pidemmälle alajuoksulle aiempaan nähden, jotta myös kaivosalueen pintavedet saadaan tarkkailun piiriin. Kuvissa 4-2 ja 4-3 on esitetty vedenlaatukuvaajia Rämepuron pisteiden 53 ja 2 vedenlaadusta. Biosaatavan nikkelin vuosikeskiarvot vaihtelivat Rämepuron pisteillä välillä 0,2-4,4 µg/l, joten vuosikeskiarvo 5 µg/l ei ylittynyt vuonna 2016. Vuosikeskiarvo 1,7 µg/l ei myöskään ylittynyt biosaatavan lyijyn osalta (<0,02 µg/l). Liukoisen kadmiumin pitoisuudet olivat vuonna 2016 < 0,02 µg/l, joten sallittu enimmäispitoisuus (0,45-1,5 µg/l) ei ylittynyt millään näytekerralla. Myöskään liukoisen lyijyn sallittu enimmäispitoisuus (14 µg/l) ei ylittynyt vuonna 2016, koska liukoisen lyijyn pitoisuudet olivat < 1 µg/l. Joulukuun 2015 ja tammikuun 2016 näytekerroilla liukoisen nikkelin pitoisuudet pisteellä 2 vaihtelivat välillä 45-120 µg/l ja liukoisen nikkelin ympäristölaatunormi (34 µg/l) ylittyi molemmilla näytekerroilla. Helmikuussa Rämepuron pisteiden 53 ja 2 veden laatu oli kokonaisuudessaan hyvin samankaltainen. Vesi oli alapuolisella pisteellä hieman rautapitoisempaa ja typpipitoisempaa, kun taas happitilanne oli alapuolisella pisteellä 2 hieman parempi. Happitilanne oli alapuolisella pisteellä tyydyttävä ja yläpuolisella pisteellä välttävä. Molempien pisteiden vesi oli sameaa, rautapitoista ja sisälsi kiintoainetta jonkin verran. Veden ph-arvojen perusteella vesi oli lievästi hapanta. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. Lyijyn, kadmiumin, arseenin ja nikkelin liukoiset pitoisuudet olivat alhaisia. Nikkelin, kadmiumin ja lyijyn liukoiset pitoisuudet alittivat pisteellä 2 pintaveden ympäristölaatunormitasot. Arseenille ympäristölaatunormia ei ole annettu. Maaliskuussa Rämepuro 2 ympäristölaatunorminäytettä ei saatu otettua, koska uoma oli pohjaan asti jäässä. Huhtikuussa pisteen Rämepuro 2 liukoisen kadmiumin pitoisuus oli alle ympäristölaatunormin. Nikkelin liukoinen pitoisuus (37 µg/l) ylitti hieman sille määritetyn raja-arvon (34 µg/l). Toukokuussa liukoisen kadmiumin pitoisuus oli pisteellä 2 alle määritysrajan ja liukoisen nikkelin pitoisuus oli alle ympäristölaatunormin. Kesäkuussa Rämepuron näytepisteiden veden laatu oli hyvin samankaltaista, mutta kokonaistypen ja -fosforin pitoisuudet nousivat hieman pisteellä 2 taustapisteeseen nähden. Nitraatti- ja nitriittitypen osuudet kokonaistypestä olivat pieniä. Happipitoisuus oli taustapisteellä 53 heikentynyt ja happitilanne oli välttävä. Pisteellä 2 happitilanne oli sen sijaan tyydyttävä. Liukoisen nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormissa määriteltyjä pitoisuuksia. Vesi oli lievästi hapanta, humus- ja rautapitoista sekä sameaa.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 9 Liukoisen arseenin pitoisuus oli hieman kohonnut pisteillä helmikuusta, mutta oli edelleen pintavesien yleistä tasoa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi oli rehevällä tasolla. Heinäkuussa pisteellä 2 liukoisen kadmiumin pitoisuus oli alle määritysrajan ja liukoisen nikkelin pitoisuus oli selvästi alle ympäristölaatunormin. Elokuussa kokonaistypen pitoisuus nousi hieman pisteellä 2 taustapisteeseen 53 nähden. Rämepuron näytepisteiden veden laatu oli muuten hyvin samankaltaista. Nitraatti- ja nitriittitypen osuudet kokonaistypestä olivat pieniä. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vesi oli pisteillä rehevää. Vesi oli pisteillä edellisen näytekerran tavoin lievästi hapanta, humus- ja rautapitoista sekä sameaa. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Happipitoisuus oli taustapisteellä 53 heikentynyt ja happitilanne oli huono. Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt. Havaintopisteellä 2 happitilanne oli sen sijaan välttävä. Liukoisen nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet olivat alhaisia eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormissa määriteltyjä pitoisuuksia. Syyskuussa pisteellä 2 liukoisen kadmiumin pitoisuus oli alle määritysrajan sekä liukoisen nikkelin pitoisuus oli alhainen ja selvästi alle ympäristölaatunormin. Lokakuussa Rämepuron näytepisteiden veden laatu oli hyvin samankaltaista, mutta rautapitoisuus oli alapuolisella pisteellä hieman taustapistettä suurempi. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia ja pintavesille ominaisia. Happipitoisuus oli taustapisteellä 53 hieman heikentynyt ja happitilanne oli välttävällä tasolla, kun taas alapuolisen pisteen 2 happitilanne oli tyydyttävä. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. Nitraatti- ja nitriittitypen osuudet kokonaistypestä olivat pieniä. Vesi oli pisteillä edellisen näytekerran tavoin lievästi hapanta, humus- ja rautapitoista sekä sameaa. Liukoisen nikkelin, lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet olivat alhaisia, eivätkä ylittäneet ympäristölaatunormissa määriteltyjä pitoisuuksia. Marraskuussa liukoisen nikkelin pitoisuus (77,9 µg/l) ylitti ympäristölaatunormin sallitun enimmäispitoisuuden (34 µg/l). Liukoisen kadmiumin pitoisuus oli alle määritysrajan.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 10 Kuva 4-2. Rämepuron pisteiden 53 ja 2 vedenlaatu kiintoaineen, ph:n, sähkönjohtavuuden, sulfaatin, kokonaistypen sekä nitraatti- ja nitriittitypen osalta vuonna 2016.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 11 Kuva 4-3. Rämepuron pisteiden 53 ja 2 vedenlaatu nikkelin, arseenin, lyijyn ja raudan osalta vuonna 2016. Metallien pitoisuudet ovat liukoisia. (Nikkelin sallittu enimmäispitoisuus Valtioneuvoston 1308/2015 asetuksesta). 4.2.2 Ilajanjoki 1, 43 ja 7 Kuvissa 4-4 ja 4-5 on esitetty vedenlaatukuvaajia Ilajanjoki 1, 43 ja 7 vedenlaadusta. Biosaatavan nikkelin vuosikeskiarvot vaihtelivat Ilajanjoen pisteillä välillä 0,2-1,0 µg/l, joten vuosikeskiarvo 5 µg/l ei ylittynyt vuonna 2016. Vuosikeskiarvo 1,7 µg/l ei myöskään ylittynyt biosaatavan lyijyn osalta (<0,02 µg/l). Liukoisen kadmiumin pitoisuudet olivat vuonna 2016 < 0,02-0,02 µg/l, joten sallittu enimmäispitoisuus (0,45-1,5 µg/l) ei ylittynyt millään näytekerralla. Myöskään liukoisen lyijyn sallittu enimmäispitoisuus (14 µg/l) ei ylittynyt vuonna 2016, koska liukoisen lyijyn pitoisuudet olivat < 1 µg/l. Liukoisen nikkelin sallittu enimmäispitoisuus on 34 µg/l, joka ei ylittynyt vuonna 2016, koska pitoisuudet olivat < 9 µg/l. Helmikuussa Ilajanjoen pisteiden happitilanne oli lähinnä välttävä. Happitilanne oli hyvin samankaltainen kaikilla pisteillä. Taustapisteeseen 1 nähden louhoksen alapuolisen pisteen 43 vesi oli hieman nikkelipitoisempaa, mutta muuten pitoisuudet olivat samaa luokkaa tai alhaisempia taustapisteellä. Alempana joessa sijaitsevan louhoksen alapuolisen pisteellä 7 pitoisuudet olivat osittain laimentuneet. Pisteellä 7 veden rauta- ja nikkelipitoisuudet olivat kuitenkin yläpuolisia pisteitä hieman suuremmat. Liukoisen nikkelin pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet ympäristölaatunormissa määriteltyä pitoisuutta. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia. Vesi oli lievästi hapanta, runsashumuksista ja sisälsi runsaasti rautaa. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella Ilajanjoen vesi oli rehevällä tasolla, paitsi kokonaisfosforipitoisuuden perusteella louhoksen taustapisteellä erittäin rehevällä tasolla.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 12 Kesäkuussa Ilajanjoen pisteiden happitilanne oli edelleen välttävä. Taustapisteeseen 1 nähden louhoksen alapuolisen pisteen 43 happitilanne oli huonompi, vesi oli sameampaa sekä rauta- ja nikkelipitoisempaa. Alempana joessa sijaitsevan louhoksen alapuolisen pisteellä 7 pitoisuudet olivat laimentuneet muuten, mutta nikkelipitoisuus oli edelleen koholla taustapisteeseen 1 nähden. Liukoisen nikkelin pitoisuudet eivät kuitenkaan ylittäneet ympäristölaatunormissa määriteltyä pitoisuutta. Muilta osin Ilajanjoen havaintopisteiden vedenlaatu oli samankaltaista. Vesi oli lievästi hapanta, runsashumuksista ja rautapitoista. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Ilajanjoen vesi oli rehevällä tasolla ja kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella louhoksen taustapisteellä erittäin rehevällä ja louhoksen alapuolisilla pisteillä rehevällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia. Elokuussa vesi oli pisteillä lievästi hapanta, runsashumuksista ja rautapitoista. Kokonaistyppipitoisuuksien perusteella Ilajanjoen vesi oli rehevällä, paitsi näytepisteellä 43 erittäin rehevällä tasolla. Kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella näytepisteiden vesi oli rehevällä tasolla. Sähkönjohtavuuden arvot olivat alhaisia ja pintavesille tyypillisiä. Ilajanjoen näytepisteiden happitilanne oli lähinnä välttävä, paitsi pisteellä Ilajanjoki 43 huono (hapen kyllästysaste 32 %). Hapettomuutta ei kuitenkaan esiintynyt. Taustapisteeseen 1 nähden louhoksen alapuolisen havaintopisteen 43 happitilanne oli huonompi, vesi oli sameampaa ja humuspitoisempaa sekä rauta- ja ravinnepitoisempaa. Alempana joessa sijaitsevalla havaintopisteellä 7 pitoisuudet olivat laimentuneet typen ja sameuden osalta, mutta muut edellä mainitut pitoisuudet olivat edelleen koholla taustapisteeseen 1 nähden. Happitilanne oli kuitenkin paras pisteellä 7. Nikkeli-, lyijy- ja arseenipitoisuudet olivat asemilla 43 ja 7 taustapisteettä 1 hieman korkeampia, mutta pitoisuuserot eivät olleet suuret eivätkä ympäristölaatunormit ylittyneet nikkelin tai lyijyn osalta. Arseenille ei ole määritetty ympäristölaatunormia. Muilta osin Ilajanjoen näytepisteiden vedenlaatu oli hyvin samankaltaista. Lokakuussa Sähkönjohtavuudet olivat alhaisia ja pintavesille tyypillisiä. Ilajanjoen näytepisteiden happitilanne oli välttävä, paitsi pisteellä Ilajanjoki 7 tyydyttävä. Taustapisteeseen 1 nähden louhoksen alapuolisen havaintopisteen 43 happitilanne oli huonompi, vesi oli kiintoainepitoisempaa, sameampaa ja humuspitoisempaa sekä rautapitoisempaa. Alempana joessa sijaitsevalla havaintopisteellä 7 pitoisuudet olivat laimentuneet kiintoaineen ja sameuden osalta, mutta muut edellä mainitut pitoisuudet olivat edelleen koholla taustapisteeseen 1 nähden. Happitilanne oli kuitenkin paras pisteellä 7. Nikkelipitoisuudet olivat asemilla 43 ja 7 taustapisteettä 1 hieman korkeampia, mutta pitoisuuserot eivät olleet suuret eikä ympäristölaatunormi ylittynyt. Muilta osin Ilajanjoen näytepisteiden vedenlaatu oli hyvin samankaltaista. Vesi oli pisteillä lievästi hapanta, runsashumuksista ja rautapitoista. Ravinnepitoisuuksien perusteella Ilajanjoen vesi oli rehevällä tasolla.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 13 Kuva 4-4. Ilajanjoen pisteiden 1, 43 ja 7 vedenlaatu kiintoaineen, ph:n, sähkönjohtavuuden, sulfaatin, kokonaistypen sekä nitraatti- ja nitriittitypen osalta vuonna 2016.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 14 Kuva 4-5. Ilajanjoen asemien 1, 43 ja 7 vedenlaatu nikkelin, arseenin, lyijyn ja raudan osalta vuonna 2016. Metallien pitoisuudet ovat liukoisia. 4.2.3 Ilajanjärvi 2 ja 30 Kuvissa 4-6 ja 4-7 on esitetty vedenlaatukuvaajia Ilajanjärven pisteiden 2 ja 30 vedenlaadusta. Biosaatavan nikkelin vuosikeskiarvot vaihtelivat Ilajanjärven pisteillä välillä 0,4-1,0 µg/l, joten vuosikeskiarvo 5 µg/l ei ylittynyt vuonna 2016. Vuosikeskiarvo 1,9 µg/l ei myöskään ylittynyt biosaatavan lyijyn osalta (<0,02 µg/l). Liukoisen nikkelin ympäristölaatunormina käytettiin Valtioneuvoston 1308/2015 asetuksen mukaista raja-arvoa 34 µg/l, joka ei ylittynyt vuonna 2016, koska pitoisuudet olivat <8 µg/l. Liukoisen kadmiumin pitoisuudet olivat vuonna 2016 < 0,02 µg/l, joten sallittu enimmäispitoisuus (0,45-1,5 µg/l) ei ylittynyt millään näytekerralla. Myöskään liukoisen lyijyn sallittu enimmäispitoisuus (14 µg/l) ei ylittynyt vuonna 2016, koska liukoisen lyijyn pitoisuudet olivat < 1 µg/l. Ilajanjoen suualueella pisteen 30 vedenlaatu ei merkittävästi eronnut Ilajanjoen pisteen 43 vedenlaadusta vuonna 2016. Jokivedessä oli kuitenkin hieman tai jonkin verran rautaa ja ravinteita enemmän. Helmikuussa Ilajanjärvi oli lämpötilakerrostunut, mikä heikensi hieman happitilannetta pisteellä 2. Happitilanne oli pisteellä 30 tyydyttävä. Syvemmällä vesi oli myös hieman ravinne- ja rautapitoisempaa. Muutoin pinnan- ja pohjanläheinen vesi olivat laadultaan hyvin samankaltaisia. Vesi oli hapanta, runsashumuksista, rautapitoista ja lievästi sameaa.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 15 Sähkönjohtavuuden ja sameuden arvot sekä kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia. Ravinnepitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi oli rehevällä tasolla. Kesäkuussa vesi oli heikosti lämpötilakerrostunut ja pisteellä 2 happitilanne oli erinomainen koko vesipatsaassa. Sen sijaan happitilanne oli pisteellä 30 tyydyttävä. Muutoin pinnan- ja pohjanläheinen vesi olivat laadultaan hyvin samankaltaisia. Ravinnepitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi oli rehevällä tasolla. Kokonais- ja nitraattityppeä havaittiin pisteen 2 pohjanläheisessä vedessä jonkin verran pintavettä vähemmän ja nitriittityppeä enemmän. Vesi oli hapanta, runsashumuksista, rautapitoista ja lievästi sameaa. Sähkönjohtavuuden ja sameuden arvot sekä kiintoainepitoisuudet olivat alhaisia. Elokuussa järvivesi oli lievästi hapanta, runsashumuksista, rautapitoista ja lievästi sameaa. Sähkönjohtavuuden ja sameuden arvot sekä kiintoainepitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia. Ilajanjärvi oli heikosti lämpötilakerrostunut, mutta happitilanne oli edelleen hyvä kummallakin syvyydellä. Pinnanja pohjanläheinen vesi olivat laadultaan hyvin samankaltaisia, mutta vesi oli kuitenkin hieman rautapitoisempaa syvemmällä ja typpipitoisempaa pinnan tuntumassa. Ravinnepitoisuuksien ja klorofyllia:n pitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi oli rehevää. Lokakuussa pinnan- ja pohjanläheinen vesi olivat laadultaan hyvin samankaltaisia. Vesi ei ollut lämpötilakerrostunut Ilajanjärvessä ja happitilanne oli hyvä. Ravinnepitoisuuksien perusteella Ilajanjärven vesi oli rehevällä tasolla. Sähkönjohtavuuden ja sameuden arvot sekä kiintoainepitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia. Järvivesi oli lievästi hapanta, runsashumuksista, rautapitoista ja lievästi sameaa. Raskasmetallien pitoisuudet olivat vuonna 2016 pieniä tai alle määritysrajan. Rämepuron louhosvesien selvää vaikutusta vuonna 2016 ei Ilajanjärvessä ollut näytteenottohetkillä selvästi havaittavissa.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 16 Kuva 4-6. Ilajanjärven pisteiden 2 ja 30 veden laatutietoja (2/1 = 1 m ja 2/p-1 m = metri pohjan yläpuolelta) vedenlaatu kiintoaineen, ph:n, sähkönjohtavuuden, hapen kyllästysasteen, kokonaistypen sekä nitraatti- ja nitriittitypen osalta vuonna 2016.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 17 Kuva 4-7. Ilajanjärven pisteiden 2 ja 30 veden laatutietoja (2/1 = 1 m ja 2/p-1 m = metri pohjan yläpuolelta) vedenlaatu nikkelin, arseenin, lyijyn ja raudan osalta vuonna 2016. Metallien pitoisuudet ovat liukoisia. 4.3 Biologinen tarkkailu Vuoden 2016 pohjaeläintarkkailun raportti löytyy liitteestä 3, kasviplanktonraportti liitteestä 4 ja piileväraportti liitteestä 5. 4.3.1 Pohjaeläintarkkailu Ilajanjärvestä otettiin vuoden 2016 lokakuussa syvännepohjaeläinnäytteitä kahdelta alueelta. Järven pohjoispään näytealueen keskisyvyys oli noin 3 m ja keskisyvänteen noin 7,3 m. Näytteet otettiin Ekman- näytteenottimella ympäristöhallinnon syvännenäytteenotossa käyttämällä menetelmällä (pl. rinnakkaisnäytteiden määrä, joka oli 5). Ilajanjoen Rämepuron virtavesien pohjaeläinten näytteenotosta luovuttiin eikä korvaavia näytteitä ilmeisesti pyritty ottamaan matalammilta koskipaikoilta vallinneen tulvatilanteen vuoksi. Ilajanjärven pohjaeläimistö oli lajistollisesti suppea ilmentäen molemmilla näytepaikoilla syvänteiden lajistoa. Näytealueilta tavattiin yhteensä yksi harvasukasmatolaji, yksi simpukkalaji, yksi sulkahyttyslaji sekä kolme surviaissääskilajia. Molemmilla näytealueilla sulkahyttyset olivat vallitseva pohjaeläinryhmä niiden osuuden vaihdellessa pohjoisosan 54 %:sta keskisyvänteen 80 %:iin.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 18 Yksilömäärät olivat verraten matalia molemmilla näytteenottopaikoilla (pohjoinen näytealue 356 yks./m 2 ja keskisyvänne 598 yks./m 2 ). Myös biomassat olivat molemmilla näytteenottoalueilla matalia (pohjoinen näytealue 2,25 g/m 2 ja keskisyvänne 2,61 g/m 2 ) ilmentäen Paasivirran luokittelussa karuja tai lievästi karuja olosuhteita. Järven pohjoispään näytealueen tilaa ei voitu arvioidakaan kuin biomassan perusteella. Järven keskiosan indeksiarvojen indikaatiot vaihtelivat voimakkaasti karusta hyvin rehevään. Kokonaisuutena lasketut indeksit soveltuvat heikosti näin niukkalajisten syvänteiden tilan arviointiin. Saetherin (1979) luokituksen perusteella järvi on luokiteltavissa hyvin reheväksi. Järven vähäinen lajimäärä, sulkasääskien runsas esiintyminen sekä rehevien ympäristöjen lajit yhdessä matalien biomassojen kanssa viittaavat järven rehevyyteen ja heikentyneeseen happitilanteeseen. Vesistötarkkailun perusteella Ilajanjärven vesi on rehevää ja ajoittain happitilanne on heikentynyt. Vertailu vuoden 2015 syvännepohjaeläinselvityksen tuloksiin ei antanut selkeää tietoa kaivoksen toiminnan vaikutuksista järven pohjaeläimistöön, koska näytteenottoalueiden syvyys ja sijainti poikkesivat jonkin verran toisistaan. Vuoden 2016 näytteissä oli kuitenkin, näytteenoton rinnakkaisnäytemäärän eroista huolimatta, vähemmän taksoneita sekä pienempi yksilömäärä ja biomassa, mitkä voivat olla seurausta myös heikentyneistä pohjaeläinten elinolosuhteista. 4.3.2 Kasviplanktontarkkailu Ilajanjärvestä pisteeltä 2 otettiin kasviplanktonnäyte 29.8.2016. Lajisto koostui pääasiassa piilevistä (38 %) ja limalevästä (Gonyostomum semen) (32 %). Sinileviä ei ollut juuri lainkaan, mikä mahdollisesti johtui ph alhaisuudesta. Jos limalevän määrä kasvaa edelleen, saattaa sillä olla vaikutuksia koko järven ekologiaan, koska se vaikuttaa eläinplanktonin määrään ja sitä kautta kalastonkin tilaan. Ekologista luokittelua varten tulisi huomioida kesän keskiarvot, joten yhden näytteen perusteella ei varsinaista luokitusta voi tehdä. Samoin Gonysotomum semenin mukana olo vaikeuttaa ekologisen luokituksen tekoa, sillä se ei suoraan kuvasta pintaveden tilaa pystyessään liikkumaan pohjan ja pinnan välillä. Elokuun näyte sijoittaisi järven ekologisiin luokkiin hyvä ja jopa erinomainen, mikä antaa liian hyvän kuvan järven tilasta, sillä kyseessä on lajistoltaan varsin niukka ja vielä vain muutaman lajin dominoiva yhteisö. 4.3.3 Piilevätarkkailu Piilevätutkimus tehtiin 11.10.2016 tarkkailuasemilla Ilajanjoki 1 (tausta-piste) ja Ilajanjoki 43 (alapuolinen piste). Piilevänäytekiviä kerättiin tutkittavalta jaksolta 5 kappaletta alajuoksulta yläjuoksulle etenevältä linjalta. Piilevänäytteet otettiin uppopuiden rungoilta pohjan ollessa molemmilla paikoilla mutapohja. Havaintopaikkojen piileväyhteisöt olivat melko monipuolisia ja monimuotoisuus kuvastivat suhteellisen tasapainoisia olosuhteita. Piileväanalyysin perusteella Ilajanjoen ekologinen tila on erinomainen, eikä merkkejä rehevyydestä tai orgaanisesta kuormituksesta ollut todettavissa. 4.4 Avolouhoksen vesien tarkkailu Tarkkailu aloitettiin vuoden 2016 keväällä ja tulokset löytyvät liitteestä 2. Avolouhoksen vesiä tarkkaillaan louhoksen täyttymisen aikana yhdestä pisteestä pinnasta ja vesikerroksen puolivälistä.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 19 Kesäkuussa näytteenottohetkellä kokonaissyvyys oli 30 m. Pintavesi oli hapanta ja rautapitoista. Vesikerroksen puolessa välissä ravinnepitoisuudet olivat korkeampia kuin pintavedessä. Arseeni- ja rautapitoisuudet olivat korkeampia pintavedessä, kadmium- ja nikkelipitoisuudet matalampia kuin vesikerroksen puolessa välissä. Sähkönjohtavuuden arvot ja sulfaattipitoisuudet olivat koholla. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella avolouhoksen vesi oli karulla tasolla. Vesi oli kirkasta ja kiintoainepitoisuudet alhaisia. Avolouhoksen vesi on ympäristöluvan mukaista, paitsi ph-arvo alitti rajaarvon 1 metrissä. Elokuussa näytteenottohetkellä kokonaissyvyys oli noin 37 m. Vesi oli suhteellisen kirkasta kummallakin syvyydellä. Avolouhosveden sähkönjohtavuuden arvot ja sulfaattipitoisuudet olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Vesikerroksen puolessa välissä typpipitoisuudet olivat korkeampia kuin pintavedessä, kun taas fosforipitoisuus oli hieman korkeampi pintavedessä. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella avolouhoksen vesi oli lähinnä karulla tasolla. Arseeni- ja lyijypitoisuudet olivat hieman ja rautapitoisuus selvästi korkeampia pintavedessä, kadmium- ja nikkelipitoisuudet matalampia kuin vesikerroksen puolessa välissä. Avolouhoksen vesi on ympäristöluvan mukaista, paitsi ph-arvot alittivat raja-arvon. Marraskuussa näytteenottohetkellä kokonaissyvyys oli noin 36 m. Avolouhosveden sähkönjohtavuuden arvot ja sulfaattipitoisuudet olivat hieman koholla pintavesien yleiseen tasoon nähden. Typpipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kummallakin syvyydellä. Fosforipitoisuus oli alhainen pintavedessä ja selvästi korkeampi vesikerroksen puolivälistä. Kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella avolouhoksen vesi oli lähinnä karulla tasolla, paitsi fosforipitoisuus vesikerroksen puolivälissä viittasi rehevyyteen. Vesi oli suhteellisen kirkasta kummallakin syvyydellä. Tutkitut metallipitoisuudet olivat hyvin samankaltaisia eri vesikerroksissa. Avolouhoksen vesi on ympäristöluvan mukaista, paitsi ph-arvot alittivat raja-arvon. 4.5 Pohjavesitarkkailu Pohjavesiputkista PVP1, PVP2 ja PVP3 sekä alueelle vuonna 2015 asennetuista uusista putkista (PVP5 ja PVP6) otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, touko- ja marraskuussa. Putket PVP1, PVP5 ja PVP6 sijaitsevat sivukivialueen vieressä, kun taas putket PVP2, PVP3 ja PVP4 sijaitsevat tausta-alueilla. Pohjaveden pinnankorkeudet vuodelta 2016 on esitetty taulukossa 4-1 ja kuvaajia vedenlaadusta kuvissa 4-8. Tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 2. Toukokuun näytekierroksella happitilanne oli hyvä putkessa PVP1, kohtalainen putkessa PVP5, huono putkessa PVP2 ja putkissa PVP3 ja 6 vesi oli hapetonta. Vesinäytteissä oli väriä, humusta sekä runsaasti liukoista rautaa, lukuun ottamatta havaintopistettä PVP1. Raudan pitoisuudet ylittivät selkeästi talousveden laatusuositukset. Putkissa PVP2 sekä PVP5 vesi oli erittäin hapanta (ph 4,25-4,31) ja putkissa PVP1, PVP3 sekä PVP6 ph-arvot vaihtelivat välillä 6,05-6,73. Havaintopisteessä PVP1 vedenlaatu oli tutkituilta osin hyvää, fosforin pitoisuus laski vuonna 2015 mitatuista pitoisuuksista. Nikkelin pitoisuus hieman kohosi verrattuna vuoteen 2015, mutta pitoisuus oli edelleen alle pohjavedelle asetetun ympäristölaatunormipitoisuuden. Aiempaan tapaan kokonaistypen pitoisuus oli korkein pisteellä PVP5, myös fosforin pitoisuus oli toukokuussa korkein tällä pisteellä. Pääosin fosforipitoisuudet laskivat vuodesta 2015, erityisesti havaintopisteellä PVP6. Sulfaatin korkein pitoisuus todettiin putkessa PVP2, mutta pitoisuus laski selvästi aiemmasta, ollen alle pohjaveden laatunormipitoisuuden.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 20 Sähkönjohtavuus nousi pisteellä PVP5 aiemmasta, ja pisteellä PVP2 laski, muilla pisteillä pitoisuudet olivat vuoden 2015 tasolla. Aiemmasta poiketen arseenin liukoinen pitoisuus oli korkea pisteellä PVP3, pohjaveden laatunormipitoisuus ylittyi myös pisteellä PVP2. Nikkelin liukoinen pitoisuus pisteellä PVP2 oli hieman laskenut, mutta oli edelleen korkea (490 µg/l) ja ylitti pohjavedenlaatunormipitoisuuden selkeästi. Nikkelin laatunormipitoisuus ylittyi myös pisteellä PVP5, pisteellä PVP6 nikkelin pitoisuus laski selvästi alle laatunormipitoisuuden. Muilta osin raskasmetallien pitoisuudet olivat putkissa yleisesti alhaisia. Marraskuussa näytekierroksella happitilanne oli erinomainen putkessa PVP1, hyvä/kohtalainen putkissa PVP5 ja PVP2 ja putkissa PVP3 ja PVP6 vesi oli hapetonta. Vesinäytteissä oli väriä, humusta sekä runsaasti liukoista rautaa, lukuun ottamatta havaintopistettä PVP1. Raudan pitoisuudet ylittivät selkeästi talousveden laatusuositukset. Putken PVP2 sekä vesi oli erittäin hapanta (ph 4,52), putken PVP5 veden happamuus väheni keväästä, mutta oli edelleen erittäin hapanta (ph 5,7). Havaintopisteessä PVP1 vedenlaatu oli tutkituilta osin hyvää, ja vastasi pääosin kevään pitoisuuksia. Myös pisteiden PVP3 ja PVP6 vedenlaatu oli tasaista verrattuna kevään pitoisuustasoihin. Pisteen PVP3 vedessä todettiin alueen korkein sähkönjohtavuus. Veden arseenipitoisuus oli korkea ja ylitti pohjavedelle asetetun laatunormipitoisuuden. Putken PVP6 vesi oli hapettomuutta sekä raudan korkeaa pitoisuutta lukuun ottamatta laadultaan hyvää. Havaintopisteen PVP2 sähkönjohtavuus, sulfaatti- ja fosfori- sekä nikkelipitoisuudet laskivat keväästä, kun taas typen sekä arseenin pitoisuudet kohosivat. Nikkelin pitoisuus oli laskusta huolimatta edelleen erittäin korkea ja nikkelin sekä arseenin pitoisuudet ylittivät pohjaveden laatunormipitoisuudet. Kevään tapaan kokonaistypen sekä fosforin pitoisuudet olivat korkeimmat pisteellä PVP5 ja pisteen nikkelipitoisuuden laskusta huolimatta pitoisuus ylitti pohjavedenlaatunormipitoisuuden. Pohjavesiputkien vedenlaatu ollut pääosin hyvin samankaltainen vuodesta 2012 lähtien.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 21 Taulukko 4-1. Pohjaveden pinnakorkeudet vuonna 2016. Aika Havaintopiste m putken päästä m N60+ 7.-8.6.2016 PVP1 2,30 167,04 PVP2 2,11 165,53 PVP3 1,86 203,70 PVP4 1,96 166,77 PVP5 1,15 163,37 PVP6 2,09 163,09 30.8.2016 PVP1 3,10 166,24 PVP2 2,30 165,34 PVP3 1,84 203,72 PVP4 1,93 166,80 PVP5 1,12 163,40 PVP6 2,05 163,13 8.11.2016 PVP1 3,62 165,72 PVP2 2,32 165,32 PVP3 1,77 203,79 PVP4 1,79 166,94 PVP5 1,14 163,38 PVP6 1,02 164,16 12 10 Happi (mg/l) 8.6.2016 8.11.2016 8 7 6 ph 8.6.2016 8.11.2016 8 5 6 4 4 3 2 2 1 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 30 25 Sähkönjohtavuus (ms/m) 8.6.2016 8.11.2016 100 80 Sulfaatti (mg/l) 8.6.2016 8.11.2016 20 60 15 10 40 5 20 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 Kuva 4-8. Pohjavesiputkien PVP1- PVP6 veden laatutietoja vuodelta 2016 hapen, ph:n, sähkönjohtavuuden ja sulfaatin osalta.

Endomines Oy Rämepuron vesitarkkailu 2016 22 1800 1600 Kokonaistyppi (µg/l) 8.6.2016 8.11.2016 20000 17500 Liukoinen rauta (µg/l) 8.6.2016 8.11.2016 1400 15000 1200 1000 800 600 400 200 12500 10000 7500 5000 2500 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 600 500 Liukoinen nikkeli (µg/l) 8.6.2016 8.11.2016 40 35 30 Liukoinen arseeni (µg/l) 8.6.2016 8.11.2016 400 25 300 20 200 15 10 100 5 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 0 PVP1 PVP2 PVP3 PVP4 PVP5 PVP6 Kuva 4-9. Pohjavesiputkien PVP1- PVP6 veden laatutietoja vuodelta 2016 typen sekä liukoisen raudan, nikkelin ja arseenin osalta.

Liite 1.1

Liite 1.2

SAVO-KARJALAN YMPÄRISTÖTUTKIMUS OY Tutkimustuloksia Liite 2.1 Endomines Oy Pampalon kaivoksen tarkkailu (5127) Pvm. Hav.paikka Lämpöti Happi Happi% ph Sähkönj. Väriluku Sameus K-aine COD-Cr COD-Mn TOC, liuk Kok. N NO3N+NO2N Kok. P Sulfaatti Rauta Rauta liuk Kadmium Cd liuk Nikkeli Ni liuk Arseeni Arsee liuk Lyijy Lyijy liuk Hg oc mg/l Kyll % ms/m mg/l Pt FNU mg/l mg/l O2 mg/l O2 mg/l µg/l µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l 8.12.2015 5127 / RämeJV1 Rämepuron selkeytysaltaan purkuvesi Näytt.ottaja Mutanen Henna; 0,1 P 5,9 4,2 500 1,9 26.1.2016 5127 / RämeJV1 Rämepuron selkeytysaltaan purkuvesi Näytt.ottaja Henna Mutanen; 0,1 6,4 2,5 240 1,8 15.2.2016 5127 / RämeJV1 Rämepuron selkeytysaltaan purkuvesi Klo 9:40; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 8 /8; Virt ~2 l/s; 0,1 0,60 6,5 20 14 4,3 <30 2300 1500 14 61 710 0,18 150 1,5 0,21 <0,005 8.12.2015 5127 / Räme2 Rämepuro 2 Näytt.ottaja Mutanen Henna; 0,1 45 26.1.2016 5127 / Räme2 Rämepuro 2 Näytt.ottaja Henna Mutanen; 0,1 120 15.2.2016 5127 / Räme53 Rämepuro 53 Klo 10:00; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 8 /8; 0,1 0,10 7,6 52 6,2 6,6 24 7,5 17 930 110 27 3,6 1900 0,015 1,1 4,3 0,069 15.2.2016 5127 / Räme2 Rämepuro 2 Klo 11:00; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 8 /8; 0,1 0,10 11,1 76 6,3 6,9 24 6,7 18 12 1000 140 29 5,4 2000 0,029 5,6 4,3 0,13 15.2.2016 5127 / Ilajanj1 Ilajanjoki 1 Klo 11:20; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 8 /8; 0,1 0,10 7,3 50 6,1 6,0 13 7,0 32 1400 110 120 2,2 4300 0,019 1,7 11 0,31 15.2.2016 5127 / Ilajan43 Ilajanjoki 43, Iljansuo Klo 12:40; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -1 C-ast; Pilv. 8 /8; 0,1 0,10 6,9 47 6,1 5,6 15 3,0 28 1200 120 72 2,8 4000 0,013 5,3 7,9 0,17 16.2.2016 5127 / Ilajanj7 Ilajanjoki 7, Iljansuon alap. Kok.syv. 1,0 m; Näk.syv. 1,0 m; Jää 30 cm; Lumi 50 cm; Klo 9:15; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; 0,5 0,10 8,2 56 6,1 5,2 15 4,0 31 1000 100 93 2,7 4500 <0,01 7,4 7,0 0,21 16.2.2016 5127 / Ilaja30 3Ilajanjärvi 30 Särkilahti Kok.syv. 2,2 m; Näk.syv. 0,7 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 270 ast.; 1,0 0,10 10,5 72 5,8 3,7 3,3 <1 39 850 98 46 4,0 2600 <0,01 6,7 4,1 0,43 16.2.2016 5127 / Ilaja2 Ilajanjärvi 2 Kok.syv. 11,0 m; Näk.syv. 0,8 m; Jää 40 cm; Lumi 30 cm; Klo 10:30; Näytt.ottaja Ilkka Kinnunen; Ilm.lt. -5 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 270 ast.; 1 0,10 12,3 84 5,5 2,8 1,1 <1 39 690 61 34 2,8 2100 0,014 3,5 3,6 0,49 10,0 2,5 7,8 57 5,5 3,1 1,8 <1 42 720 74 41 2,8 2300 0,012 3,4 3,9 0,56

Liite 2.2 Käyttötarkkailu joulukuu 2015, Rämepuro JV1 Pvm Kiintoaine Sähkönjohtavuus Redox (ORP) ph mg/l ms/m mv Ni µg/l As µg/l 3.12.2015 4,1 6,2 32,4 14 8.12.2015 3,6 5,5 35,1-8 8.12.2015 4,2 5,9 500 1,9 Savo-Karjalan ympäristötutkimus 17.12.2015 3,0 5,7 45,9-5 Käyttötarkkailu tammi-helmikuu 2016, Rämepuro JV1 Pvm Kiintoaine Sähkönjohtavuus Redox (ORP) ph mg/l ms/m mv Ni µg/l As µg/l 11.1.2016 5,3 5,2 35,2 130 21.1.2016 4,3 5,8 26,8 47 26.1.2016 2,7 5,7 23,1 36 26.1.2016 2,5 6,4 240 1,8 Savo-Karjalan ympäristötutkimus 4.2.2016 8,5 5,7 21,8 10.2.2016 7,2 6,0 21,1 77 15.2.2016 4,3 6,5 20,0 150 1,5 Savo-Karjalan ympäristötutkimus

Liite 2.3 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96320 Rovaniemi Asiakas: Endomines Oy Pampalontie 11 82967 HATTU Rämepuron kaivos, ympäristölaatunormin mukainen vesistötarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 12832 Rämepuro 2 räme2 6981644 717245 12897 Ilajanjärvi 2 Ilaja2a, Ilaja2b 6972468 723570 12897 Ilajanjärvi 2 Ilaja2a, Ilaja2b, Ilaja2c 6972468 723570 12898 Ilajanjoki 43 Ilaja43 6979484 718357 12899 Ilajanjoki 1 Ilaja1 6984367 718057 Tausta-alue 12905 Rämepuro 53 räme53 6981524 716379 Tausta-alue, kaivosvesien purkukohdan 12906 Ilajanjoki 7 Ilaja7 6974830 720329 12907 Ilajanjärvi 30 Ilaja30a 6974176 721988 12907 Ilajanjärvi 30 Ilaja30a, Ilaja30b 6974176 721988 Analyysit *ph *Sulfaatti *Fosfori *Sähkönjohtavuus *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn *DOC *Sameus *Kiintoaine GF/C *Kiintoaine GF/C *Klorofylli a *Typpi *Nitraattity ppi *Nitriittity ppi *Arseeni, As (liukoinen) *Kadmium, Cd (liukoinen) *Rauta, Fe (liukoinen) *Nikkeli, Ni (liukoinen) *Lyijy, Pb (liukoinen) Lämpötila (näytteenottajan mittaama) Menetelmä SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI SFS-EN 25813:1993 / ROI SFS-EN SFS-EN ISO 25813:1993 / ROI 10304-1:2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI SFS-EN 1484:1997 / OUL SFS-EN ISO 7027:2000 / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI SFS SFS-EN ISO 5772:1993 / ROI 11905-1:1998 / ROI Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% <2: ± 20% <2: ± 15% <3: ± 20% <20: ± >2: ± 4% >2: ± 10% >2: ± 10% >3: ± 10% <1: ± 30% 1-5: ± 15% >5: ± 10% <1: ± 30% >1: ± 20% Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,20 0,50 0,5 0,15 0,50 1,0 50 5,0 2,0 3,0 0,05 0,02 2,5 0,1 0,05 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) ms/m % mg O2/l mg/l mg/l mg/l FTU mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l C R-16-03585-001 24.5.2016 12832 räme2 <0,02 13,7 R-16-03933-002 8.6.2016 12832 räme2 0,10 6,46 3,9 75 8,3 2,2 31 20,8 11 6,8 1200 6,7 6,4 50 9,7 <0,02 3130 1,5 0,27 10,7 R-16-05007-001 11.7.2016 12832 räme2 <0,02 2,3 R-16-06969-002 30.8.2016 12832 räme2 0,20 6,51 4,4 67 7,2 1,9 37 24,2 20 11 990 <5,0 7,1 50 11,2 <0,02 3360 1,4 0,19 12,4 R-16-07458-001 14.9.2016 12832 räme2 <0,02 1,2 R-16-08277-002 11.10.2016 12832 räme2 0,10 6,77 4,4 79 10 2,6 31 21,1 12 5,2 890 60 5,7 27 6,0 <0,02 2550 1,4 0,18 5,1 R-16-03933-007 7.6.2016 12897 Ilaja2a 1,00 6,08 2,5 88 8,8 2,5 26 1,9 2,8 800 43 2,8 35 3,0 <0,02 1190 5,4 0,27 15,4 R-16-06926-005 29.8.2016 12897 Ilaja2a 1,00 6,38 2,4 86 8,7 2,2 26 3,0 3,6 690 6,5 5,7 40 3,8 <0,02 1450 3,3 0,29 14,8 R-16-08277-007 11.10.2016 12897 Ilaja2a 1,00 6,37 2,4 88 11 2,2 26 2,8 2,0 600 34 5,6 43 4,8 <0,02 2270 3,1 0,45 7,0 R-16-03933-008 7.6.2016 12897 Ilaja2b 5,50 6,06 2,5 85 8,7 2,5 27 2,2 2,8 690 35 11 35 3,0 <0,02 1210 7,3 0,29 14,4 R-16-06926-006 29.8.2016 12897 Ilaja2b 5,00 6,34 2,4 84 8,5 2,2 24 3,1 4,4 630 8,1 4,4 37 3,9 <0,02 1520 3,5 0,29 14,8 R-16-08277-008 11.10.2016 12897 Ilaja2b 6,60 6,38 2,4 89 11 2,2 27 2,8 2,4 600 34 5,8 45 4,8 <0,02 2060 2,8 0,45 7,0 R-16-06926-007 29.8.2016 12897 Ilaja2c 0.0 2,00 23 R-16-03933-004 8.6.2016 12898 Ilaja43 0,20 6,21 4,0 39 4,3 1,7 40 12 4,8 1100 22 7,7 100 11,1 <0,02 3410 8,7 0,25 11,3 R-16-06926-001 29.8.2016 12898 Ilaja43 0,50 6,20 4,0 32 3,5 1,2 53 13 6,0 1700 6,5 10 95 13,0 <0,02 3780 3,7 0,26 10,4 R-16-08277-004 11.10.2016 12898 Ilaja43 0,50 6,47 4,3 55 7,0 2,1 44 8,4 6,0 1100 44 7,0 56 7,0 <0,02 2980 2,6 0,24 4,8 R-16-03933-003 8.6.2016 12899 Ilaja1 0,30 6,30 4,4 51 5,9 1,9 38 6,8 7,6 1200 34 6,0 110 10,5 <0,02 2870 1,8 0,23 9,6 R-16-06969-003 30.8.2016 12899 Ilaja1 0,20 6,19 4,5 51 5,7 1,3 37 6,5 6,4 1100 10 7,3 60 7,4 <0,02 2260 1,6 0,18 10,0 R-16-08277-003 11.10.2016 12899 Ilaja1 0,50 6,50 4,5 64 8,3 1,8 16 5,6 3,6 1100 30 6,6 53 6,7 <0,02 2460 1,6 0,23 4,3 R-16-03933-001 8.6.2016 12905 räme53 0,20 6,17 3,7 48 5,0 1,7 32 11 7,0 840 8,2 5,8 44 11,0 <0,02 3220 0,96 0,29 13,2 R-16-06969-001 30.8.2016 12905 räme53 0,20 6,12 4,5 22 2,3 1,6 36 22 14 850 <5,0 6,6 53 12,1 <0,02 3540 1,3 0,18 12,2 R-16-08277-001 11.10.2016 12905 räme53 0,50 6,51 4,4 57 7,1 2,4 31 11 8,0 890 56 5,3 29 6,5 <0,02 2420 1,2 0,19 6,0 R-16-03933-005 8.6.2016 12906 Ilaja7 0,20 6,31 3,4 66 7,3 1,4 38 9,2 7,2 1000 39 6,4 98 7,7 <0,02 2820 6,5 0,20 10,6 R-16-06926-002 29.8.2016 12906 Ilaja7 0,35 6,33 3,3 68 7,3 0,86 51 9,9 6,7 1100 35 12 92 9,6 <0,02 3720 3,7 0,27 11,7 R-16-08277-005 11.10.2016 12906 Ilaja7 0,50 6,29 3,4 77 9,8 1,6 43 6,4 3,6 930 45 6,8 51 5,4 <0,02 2820 2,3 0,28 5,2 R-16-03933-006 7.6.2016 12907 Ilaja30a 1,00 6,03 2,6 77 7,8 2,5 27 2,9 4,8 1100 43 3,2 36 3,5 <0,02 1330 7,9 0,35 15,0 R-16-06926-003 29.8.2016 12907 Ilaja30a 1,00 6,36 2,4 85 8,4 2,2 25 3,5 <2,0 860 7,3 6,0 39 4,0 <0,02 1410 3,3 0,27 16,4 R-16-08277-006 10.10.2016 12907 Ilaja30a 1,00 6,47 2,5 86 10 2,0 27 3,4 5,2 650 34 5,8 45 4,7 <0,02 1970 2,8 0,37 7,4 R-16-06926-004 29.8.2016 12907 Ilaja30b 0.0 2,00 17 16,4 <10: ± 25% >10: ± 15% <10: ± 25% >10: ± 15% <2: ± 30% >2: ± 18% <100: ± 20% >100: ± 15% SFS-EN ISO 13395:199 7 / ROI <20: ± 30% 20-50: ± 15% SFS-EN ISO 13395:19 97 / ROI <5: ± 35% 5-10: ± 15% SFS-EN ISO 15681-2:2005 / 35% 20-50: ± 20% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL <0,2: ± 25% 0,2-1: ± 15% >1: ± 10% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL <0,2: ± 30% 0,2-2: ± 15% >2: ± 10% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL <10: ± 25% 10-25: ± 15% >25: ± 10% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL <0,5: ± 25% 0,5-2: ± 15% >2: ± 10% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL <0,5: ± 25% >0,5: ± 10% Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka, Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Oulu): Ilkka Välimäki, 044 256 3322, ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, 040 667 2377, piia.hiltunen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa www.finas.fi tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260 ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800 Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96320 Rovaniemi Asiakas: VESISTÖTUTKIMUS Endomines Oy Pampalontie 11 82967 HATTU Testausseloste Raporttinumero 035681 1 (1) Rämepuron kaivos, ympäristölaatunormin mukainen vesistötarkkailu, lisänäyte Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 12832 Rämepuro 2 räme2 6981644 717245 Analyysit *Kadmium, Cd (liukoinen) *Nikkeli, Ni (liukoinen) Menetelmä SFS-EN ISO SFS-EN ISO 17294-2:2005 / 17294-2:2005 / OUL OUL Mittausepävarmuus <0,2: ± 30% 0,2-2: ± 15% >2: ± 10% <0,5: ± 25% 0,5-2: ± 15% >2: ± 10% Määritysraja Näytetunnus R-16-09250-001 Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. (m) 0,02 µg/l 0,1 µg/l 8.11.2016 12832 räme2 <0,02 77,9 Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. 30.11.2016 Piia Hiltunen, Kemisti Jakelu Mutanen, Henna Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, ilkka.valimaki@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa www.finas.fi tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260 Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Liite 2.4 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96320 Rovaniemi Asiakas: Endomines Oy Pampalontie 11 82967 HATTU Rämepuron kaivos, pohjavesitarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit ETRS-TM35FIN Vesistöalue Selite 12891 Rämepuro PVP1 PVP1 716907 6081001 12892 Rämepuro PVP2 PVP2 12893 Rämepuro PVP3 PVP3 12894 Rämepuro PVP4 PVP4 12895 Rämepuro PVP5 PVP5 12896 Rämepuro PVP6 PVP6 Analyysit *ph *Sulfaatti *Sähkönjohtavuus *Happi, kyllästysaste *Happi, liuennut *Kemiallinen hapenkulutus, CODMn *Väri *Typpi *Nitraattity ppi *Nitraattity ppi *Nitriittity ppi *Nitriittity ppi *Fosfori *Arseeni, As (liukoinen) *Rauta, Fe (liukoinen) *Nikkeli, Ni (liukoinen) Vedenkork eus Lämpötila (näytteenottajan mittaama) Menetelmä SFS 3021:1979 / ROI SFS-EN 27888:199 4 / ROI SFS-EN 25813:1993 / ROI SFS-EN 25813:199 3 / ROI SFS-EN ISO 10304-1:2009 / ROI SFS 3036:1981 / ROI SFS-EN ISO 7887:201 2(C) / SFS-EN ISO 11905-1:1998 / SFS-EN ISO 10304-1:2009 / SFS-EN ISO 13395:199 7 / ROI SFS-EN ISO 10304-1:2009 / SFS-EN ISO 13395:1 997 / SFS-EN ISO 15681-2:2005 / SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% >2: ± 4% <2: ± 20% >2: ± 10% <2: ± 15% >2: ± 10% <3: ± 20% >3: ± 10% <25: ± 35% >25: ± 20% <100: ± 20% >100: ± 15% <81: ± 23% >81: ± 12% <20: ± 30% 20-50: ± 15% <40: ± 20% >40: ± 15% <5: ± 35% 5-10: ± 15% <20: ± 35% 20-50: ± 20% <0,2: ± 25% 0,2-1: ± 15% >1: ± 10% <10: ± 25% 10-25: ± 15% >25: ± 10% SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL Määritysraja 1,0 1,0 0,20 0,20 0,50 5 50 10 5,0 5,0 2,0 3,0 0,05 2,5 0,1 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. ms/m % mg O2/l mg/l mg/l mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l cm C R-16-03937-001 8.6.2016 12891 PVP1 6,05 2,1 80 10 3,0 <0,50 <5 54 <10 <5,0 26 0,32 7,9 7,5 230 4,2 R-16-06972-001 30.8.2016 12891 PVP1 310 R-16-09248-001 8.11.2016 12891 PVP1 6,06 1,8 90 11 2,9 0,96 <5 <50 7,7 <2,0 17 0,48 6,1 7,1 362 5,3 R-16-03937-002 7.6.2016 12892 PVP2 5,50 4,31 24 5,8 0,77 94 6,1 20 350 12 <5,0 120 9,8 4180 490 211 3,8 R-16-06972-002 30.8.2016 12892 PVP2 230 R-16-09248-002 8.11.2016 12892 PVP2 4,52 19 11 1,3 67 6,9 43 510 130 <2,0 8,2 16,4 3280 269 232 6,6 R-16-03937-003 7.6.2016 12893 PVP3 8,50 6,73 28 <1,0 <0,20 0,85 8,6 46 400 <10 <5,0 160 30,1 16900 <0,1 186 4,7 R-16-06972-003 30.8.2016 12893 PVP3 184 R-16-09248-003 8.11.2016 12893 PVP3 6,76 28 <1,0 <0,20 0,64 10 220 410 <10 <5,0 160 31,7 16700 0,38 177 4,2 R-16-03937-004 8.6.2016 12894 PVP4 196 5,1 R-16-06972-004 30.8.2016 12894 PVP4 193 R-16-09248-004 8.11.2016 12894 PVP4 179 R-16-03937-005 8.6.2016 12895 PVP5 4,25 23 9,5 1,2 0,88 22 48 1700 <10 <5,0 720 0,98 3500 20,9 115 5,9 R-16-06972-005 30.8.2016 12895 PVP5 112 R-16-09248-005 8.11.2016 12895 PVP5 5,70 23 24 3,1 82 22 190 1200 <10 <5,0 570 1,6 7760 15,8 114 4,3 R-16-03937-006 8.6.2016 12896 PVP6 6,30 12 <1,0 <0,20 <0.20 10 150 700 <10 <5,0 47 1,1 11800 1,1 209 4,3 R-16-06972-006 30.8.2016 12896 PVP6 205 R-16-09248-006 8.11.2016 12896 PVP6 6,23 11 <1,0 <0,20 <0.20 11 160 670 <10 <5,0 41 1,6 11900 0,41 102 4,6 <0,5: ± 25% 0,5-2: ± 15% >2: ± 10% Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, 040 667 2377, piia.hiltunen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa www.finas.fi tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260 ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800 Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

Liite 2.5 VESISTÖTUTKIMUS KOONTITAULUKKO Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96320 Rovaniemi Asiakas: Endomines Oy Pampalontie 11 82967 HATTU Rämepuron kaivos, avolouhoksen vedenlaadun tarkkailu Näytepaikka Kuvaus Tarkenne Koordinaatit Vesistöalue Selite 12900 Rämepuro avolouhosvesi avoa, avob Analyysit *ph *Sähkönjohtavuus *Sulfaatti *Kemiallinen hapenkulutus, CODCr *Väri *Kiintoaine GF/C *Typpi *Nitraattity ppi *Nitriittity ppi *Fosfori *Arseeni, As *Kadmium, Cd *Rauta, Fe *Nikkeli, Ni *Lyijy, Pb *Elohopea, Hg Kokonaiss yvyys Näkösy vyys Lämpötila (näytteenottajan mittaama) Menetelmä SFS 3021:197 9 / ROI SFS-EN 27888:1994 / ROI SFS-EN ISO 10304-1:2009 / ROI ISO 15705:2002 / ROI SFS-EN ISO 7887:201 2(C) / ROI SFS-EN 872:2005 / ROI SFS-EN ISO 11905-1:1998 / <100: ± 20% >100: ± 15% SFS-EN ISO 13395:19 97 / ROI SFS-EN ISO 13395:1 997 / SFS-EN ISO 15681-2:2005 / ROI SFS-EN ISO 17294-2:2005 / SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL SFS-EN ISO 17294-2:2005 / OUL Mittausepävarmuus ± 0,2 ph yks, <2: ± 10% >2: ± 4% <2: ± 15% >2: ± 10% <50: ± 30% >50: ± 20% <25: ± 35% >25: ± 20% <10: ± 25% >10: ± 15% <20: ± 30% 20-50: ± 15% <5: ± 35% 5-10: ± 15% <20: ± 35% 20-50: ± 20% <0,2: ± 25% 0,2-1: ± 15% <0,2: ± 30% 0,2-2: ± 15% <10: ± 25% 10-25: ± 15% <0,5: ± 25% 0,5-2: ± 15% <0,5: ± 25% >0,5: ± 10% Määritysraja 1,0 0,20 30 5 0,50 50 5,0 2,0 3,0 0,05 0,02 2,5 0,1 0,05 0,01 Näytetunnus Päivämäärä Näytepaikka N.ottosyv. ms/m mg/l mg O2/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m m C R-16-03982-001 8.6.2016 12900 avoa 1,00 4,60 17 62 <30 <5 4,0 270 20 <2,0 3,6 1,5 0,37 1340 171 0,089 <0,01 30,00 2,0 13,6 R-16-06968-001 30.8.2016 12900 avoa 1,00 4,88 16 59 <30 <5 7,2 120 <5,0 <2,0 9,6 1,8 0,24 1410 120 0,13 <0,01 14,0 R-16-09277-001 9.11.2016 12900 avoa 1,00 5,02 18 64 <30 10 2,0 170 26 <2,0 <3,0 0,88 0,38 607 176 <0.05 <0,01 36,00 1,2 3,7 R-16-03982-002 8.6.2016 12900 avob 15,00 6,13 18 65 <30 <5 2,4 390 110 2,2 3,7 0,88 0,56 314 256 0,19 <0,01 4,2 R-16-06968-002 30.8.2016 12900 avob 18,50 5,66 20 72 <30 <5 2,6 440 92 <2,0 5,3 0,39 0,57 314 224 0,084 <0,01 5,2 R-16-09277-002 9.11.2016 12900 avob 16,00 4,99 18 66 <30 <5 1,8 170 27 <2,0 110 0,76 0,36 518 178 <0.05 <0,01 4,0 SFS-EN ISO 17294-2:2005 / SFS- EN ISO 17294-2:2005 / EN ISO 17852 / AALS Yleiset huomiot Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa, vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Yhteyshenkilöt Alkuaineanalytiikka: Ilkka Välimäki, 044 256 3322, ilkka.valimaki@ahmagroup.com Fysikaalis-kemiallinen analytiikka (Rovaniemi): Piia Hiltunen, 040 667 2377, piia.hiltunen@ahmagroup.com Laboratorio on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa www.finas.fi tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmäviittausten lopussa olevien laboratoriotunnusten selitteet: AALS = ALS Finland Oy OUL = Ahma ympäristö Oy, Sammonkatu 8, 90570 Oulu, p. 044 588 5260 ROI = Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800 Mittaustulokset: Tutkimustulokset koskevat vain näitä näytteitä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, Teollisuustie 6, 96320 Rovaniemi, p. 040 133 3800

ENDOMINES OY RÄMEPURON KAIVOKSEN POHJAELÄINTARKKAILU 2016 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10993.12

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 i ENDOMINES OY RÄMEPURON KAIVOKSEN POHJAELÄINTARKKAILU 2016 20.3.2016 Sami Hamari, biologi FM Sisällysluettelo: 1. JOHDANTO... 1 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 1 2.1 TUTKIMUSAJANKOHDAT JA ALUEET... 1 2.2 NÄYTTEENOTTOMENETELMÄT JA NÄYTTEIDEN KÄSITTELY... 3 2.3 NÄYTTEIDEN ANALYSOINTI... 3 2.3.1 Syvännepohjaeläinindeksi (PICM)... 3 2.3.2 Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA)... 4 2.3.3 Muut pohjaeläimistöä kuvaavat mittarit... 4 3. TULOKSET... 4 4. JOHTOPÄÄTÖKSET... 8 KIRJALLISUUS... 9 LIITTEET Liite 1. Ilajanjärven näytteenottoalueet, habitaattitiedot ja pohjaeläintulokset. Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie 6 96100 SAARENKYLÄ p. 040-1333800 Pohjakartat: Maanmittauslaitos maastotietokanta 03/2017.

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 1. JOHDANTO Endomines Oy:n Rämepuron kaivoksen tarkkailuohjelman mukaisesti biologiseen tarkkailuun kuuluu ensimmäisen toimintavuoden aikana pohjaeläintarkkailu, joka toistetaan lopettamisen jälkeen. Tarkkailuvelvoite koskee sekä Rämepuroa että Ilajanjärveä kahdella näytealueella. (Endomines 2015) Tarkkailuun kuuluvan Ilajanjärven samoilta näytteenottoalueilta on otettu pohjaeläinnäytteitä Savo- Karjalan ympäristötutkimus Oy:n toimesta vuonna 2015 (Iso-Tuisku 2016). 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusajankohdat ja alueet Pohjaeläinten tarkkailualueet sijoittuvat Koitajoen valuma-alueella sijaitsevalle Ilajanjärven alueelle (04.933, pinta-ala 268 km 2 ja järvisyys 5,84 %). Virtavesien näytteenottoalueet sijoittuvat Rämepuron varteen. Ylimmäinen, ns. vertailualue, sijoittuu ojitusalueelle lähelle Hattuvaaran kylää ja toinen näytteenottopiste Löytösuolle johtavan tien sillan alapuolelle. Näytteenottoalueet edustavat tyypiltään pieniä turvemaiden jokia (Pt). Alueen ekologinen tila on vedenlaadun perusteella tyydyttävä (taulukko 2-1). Järvien näytteenottoalueet sijoittuvat saman valuma-alueen Ilajanjärvelle, jonne Rämepuro laskee vetensä. Näytealueista pohjoisempi (Ilajanjärvi 30) sijoittuu noin 3 m syvyyteen, lähelle Rämepuron suuta, sekä järven keskiosan syvännealueelle (Ilajanjärvi 2), jossa vesisyvyys on 7-8 m. Ilajanjärvi kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin (Mrh) ja sen ekologinen tila on suppeaan aineistoon perustuvan arvion perusteella hyvä (taulukko 2-1). Taulukko 2-1. Pohjaeläinnäytekohteet Koitajoen vesistöalueella. (Pt=pienet turvemaiden joet, MRh= matalat runsashumuksiset järvet). Nro Kunta Kohde Pintavesi- Pvm. Koordinaatit tyyppi (ETRS-TM35FIN) 1 Ilomantsi Rämepuro 1 Pt 11.10.2016 6984367-718057 2 Ilomantsi Rämepuro 43 Pt 11.10.2016 6979484-718357 3 Ilomantsi Ilajanjärvi 30 MRh 10.10.2016 6974176-721988 4 Ilomantsi Ilajanjärvi 2 MRh 11.10.2016 6972468-723570 1

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 2 Kuva 0-1. Pohjaeläinten näytteenottoalueet Rämepurossa ja Ilajanjärvellä.

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 2.2 Näytteenottomenetelmät ja näytteiden käsittely Järvien syvänteiden pohjaeläin näytteenotto toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristökeskusten ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen esittämällä menetelmällä (Meissner ym. 2016). Järvisyvänteiden näytteenotto poikkesi ohjeesta ainoastaan rinnakkaisnäytteiden lukumäärän tässä näytteenotossa 5 kpl. Virtavesinäytteitä ei saatu otettua suunnitelluilta kohteilta suuren vesisyvyyden vuoksi. Korvaavia näytteitä ei ilmeisesti pyritty ottamaan matalammilta koskipaikoilta vallinneen tulvatilanteen vuoksi. Järvinäytteiden näytteenotto tapahtui standardia SFS 5076 soveltaen. Näytteet otettiin Ekmannäytteenottimella, jonka pinta-ala oli 231 cm 2. Näytepaikoilta otettiin viisi rinnakkaisnäytettä, jotka seulottiin 0,5 mm:n seulalla ja seulos siirrettiin säilöntäastiaan ja säilöttiin maastossa 70 % etanoliin. Jokainen osanäyte säilöttiin erillisenä. Näytteet kuljetettiin kylmälaukuissa laboratorioon odottamaan poimintaa ja edelleen määrittämistä. Jokaiselta näytepaikalta täytettiin POHJE-rekisteristä tulostettu pohjaeläinlomake, johon merkittiin keskeisinä tietoina mm. pohjan laadun ja näytteenottopaikan syvyyden tiedot. Laboratoriossa näytteet poimi laborantti Mira Rytkönen hyvässä valaistuksessa valkoiselta alustalta teollisuusluppia apuna käyttäen. Lajit määritettiin järvinäytteiden osalta pääsääntöisesti lajitasolle, Meissnerin ym. (2016) vaatimusten mukaisesti. Pohjaeläimet määritti FL Lauri Paasivirta. Määrityksessä käytetty pääasiallinen kirjallisuus on mainittu kirjallisuusluettelossa. 2.3 Näytteiden analysointi Näytteiden analysointi tehtiin laskemalla pohjaeläinaineistosta ekologisen tilan luokittelussa käytettäviä pohjaeläinmittareiden arvoja. Käytetyt pohjaeläinmittarit olivat pohjanlaatuindeksi (Profundal Invertebrate Community Metric, PICM) ja suhteellinen mallinkaltaisuus (Percent Model Affinity, PMA) (ks. Aroviita ym. 2012). Täydentävänä menetelmänä käytettiin Paasivirran (1997) esittämiä pohjan rehevyysluokituksia. Ekologisen tilan arvioinnissa käytetään mittarikohtaisia ekologisia laatusuhteita (ELS). Ekologisessa tilaarvioinnissa tai tarkkailussa havaittua (observed=o) pohjaeläinmittarin arvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen odotusarvoon (expected=e). Kohteen ekologinen tila määräytyy havaittujen ja odotettujen arvojen poikkeamien suuruuden perusteella. Jos O/E-suhdeluku (ELS) on yksi tai lähellä yhtä, tulkitaan paikan olevan häiriintymättömässä tilassa (mm. Wright ym. 2000). PICM-indeksin tilaluokituksen luokkarajat on asetettu siten, että erinomaisen ja hyvän luokan raja-arvo on mallinnetun vertailuolovaihtelun alakvartiili (25. %-piste), joka paikkakohtaisesti vastaa likimain vertailuarvon kertomista 0,8:lla. Muut luokkarajat on asetettu tasavälisesti ja huonon luokan alaraja on nolla. Myös PMA-indeksin luokkarajat on määritelty samalla tavalla (Aroviita ym. 2012). 2.3.1 Syvännepohjaeläinindeksi (PICM) Syvännepohjaeläinindeksi PICM on otettu käyttöön järvien pohjaeläinten toisella luokittelukierroksella korvaten BQI-1 indeksin (Benthic quality index). Syvännepohjaeläinindeksi perustuu BQ-indeksin tavoin lajien runsauksilla painotettuun indikaattoripistearvojen keskiarvoon. PICM huomioi surviaissääskien ohella myös muut taksonomiset ryhmät ja siten mittaa koko syvännepohjaeläimistön rakennetta paremmin kuin BQI. Indeksin laskentaa ja sen perusteita on kuvannut tarkemmin mm. Aroviita ym. (2012). Matalien järvien (keskisyvyys alle 3 m) osalta ekologisen tilan tarkastelua ei tehdä säännönmukaisesti syvännepohjaeläinperusteisesti, koska niiden pohjaeläinyhteisön luonnollinen vaihtelu on suurta ja heikentyneitä oloja ilmentäviä lajeja esiintyy luonnostaan. Tämä puolestaan aiheuttaa ihmistoiminnan heikon havaittavuuden (Aroviita ym. 2012). Matalien järvien kohdalla järvien pohjaeläimistön tilan arviointi perustuu normaalisti ainoastaan rantavyöhykkeen pohjaeläimistöön, joka on siihen menetelmänä 3

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 soveltuvampi. Matalien järvien syvännepohjaeläinaineistoa voidaan kuitenkin käyttää apuna luokittelupäätöstä tehtäessä etenkin niissä alle 3 m syvyisissä järvissä, joissa on selkeä syvännealue. 2.3.2 Suhteellinen mallinkaltaisuus (PMA) Suhteellinen mallinkaltaisuus kuvaa lajiston koostumusta ja runsaussuhteita. Indeksi vertaa arvioitavan kohteen lajiston suhteellisia osuuksia vertailuaineistosta laskettuihin lajien keskimääräisiin suhteellisiin osuuksiin (kaava 2-1). Indeksi huomioi myös lajit, joita vertailuaineistosta ei ole tavattu. PMA kuvaa myös muutoksia, joissa yhteisön lajimäärä kasvaa ympäristön tilanmuutoksen seurauksena. Mallinkaltaisuuden mittana on prosenttinen mallinkaltaisuus. Suhteellinen mallinkaltaisuus lasketaan kaavalla: PMA = 1 0, 5 a i b i, jossa (Kaava 0-1) a i =taksonin i suhteellinen osuus vertailuyhteisössä b i =taksonin i osuus arvioitavan kohteen näytteessä (Vuori ym. 2009). 2.3.3 Muut pohjaeläimistöä kuvaavat mittarit Ekologisten tilaluokittelumittarien lisäksi järvet luokiteltiin myös surviaissääskilajiston perusteella Paasivirran (1997) esittämien CI-indeksien mukaisiin pohjien rehevyyttä kuvaaviin luokkiin. Näytteistä laskettiin surviaissääski-indeksin (CI) lisäksi ja biomassaan yhdistetty indeksi (CBI). Surviaissääski-indeksi lasketaan seuraavalla kaavalla: CI = ( ni ki) /N, jossa 4 ni=lajin i yksilömäärä ki=lajin i ekologinen kerroin N=kaikkien indikaattorilajien yksilömäärä Kokonaisbiomassan yhdistäminen surviaissääski-indeksiin tapahtuu seuraavasti: CBI = CI/ln(B+1), jossa B = tuorebiomassa (g/m2), kaikki pohjaeläimet paitsi, sulkahyttyset (Chaoborus) ln = luonnollinen logaritmi 3. TULOKSET Ilajanjärven pintaveden väriarvona on käytetty näytteenottopaikkojen Hertta-tietokannan vuosien 2010-2016 pintaveden (näytteenottosyvyys 1 m) keskiarvoa, joka on 280 mg/l Pt. Järvi kuuluu järvityyppiin matalat runsashumuksiset järvet, jollaista ei löydy syvännepohjaeläinten vesimuodostuman tyyppiluokittelusta PICM-indeksin osalta. Myöskään matalat järvet (keskisyvyys alle 3 m) eivät kuulu lähtökohtaisesti syvännepohjaeläinperusteiseen ekologisen tilan luokittelun piiriin. Ilajanjärven keskisyvyys on hieman yli 3 ja em. huolimatta tässä tarkastelussa indeksi on kuitenkin laskettu ja Ilajanjärvi on luettu runsashumuksisiin järviin (Rh) ja tulosta on tulkittu suuntaa-antavana (ks. Aroviita ym. 2012). Molempien näytealueiden pohjaeläinlajisto oli niukka. Ilajanjärven pohjoispäähän sijoittuvalla noin 3 m:n syvyyteen sijoittuvalla näytealueella (Ilajanjärvi 30) tavattiin ainoastaan 4 eri taksonia: yksi harvasukasmatolaji, yksi simpukkalaji, yksi sulkahyttyslaji sekä yksi surviaissääskilaji. Yksilömäärä oli

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 verrattain pieni, yhteensä 356 yks./m 2 (kuva 3-1) ja niiden biomassa oli myös pieni 2,25 g/m 2. Lukumääräisesti tarkasteltuna valtaosa (54 %) pohjaeläimistä muodostui procladius-suvun surviaissääskistä, noin kolmannes (32 %) oli Chaoborus flavicans sulkasääskiä ja 10 % hernesimpukoita (Pisidium casentanum). Järven keskiosissa (Ilajanjärvi 2) näytealueen syvyys vaihtelee 7,0-7,8 m:iin. Tällä alueella tavattiin viisi taksonia: kolme surviaissääskitaksonia, yksi sulkahyttyslaji ja yksi simpukkalaji. Yksilömäärä oli selvästi korkeampi järven pohjoispään näytteenottoalueeseen verrattuna, mutta tästä huolimatta yleisesti ottaen matala, ollen 598 yks./m 2 (kuva 3-1). Pohjaeläinten biomassa oli lähes sama kuin pohjoisosan näytealueella ollen 2,61 g/m 2. Yksilömäärän ja biomassa välinen poikkeavuus näytealueiden kesken selittyy pienikokoisten sulkahyttysten runsaudella järven keskiosan pisteellä: ne muodostivat merkittävän enemmistön yksilömäärästä (80 %), surviaissääskien osuus oli 19 % ja simpukoiden ainoastaan 1, 5 %. 5 1400 Yksilömäärä (yks./m2) 1200 1000 800 600 400 200 0 Ilajanjärvi 30 Ilajanjärvi 2 Kuva 3-1. Pohjaeläinnäytteiden keskimääräiset biomassat 95 %-luottamusväleineen. Lajiston niukkuuden ja yksipuolisuuden vuoksi lasketut indeksit antoivat hieman ristiriitaisia tuloksia pohjan olosuhteista ja pohjaeläimistöstä. PICM-indeksi indikoi syvännepohjaeläinten perusteella erinomaista pohjan tilaa molemmilla näytealueilla. PMA-indeksi ilmensi järven pohjoispään matalammalla näytealueella välttävää ekologista tilaa, mutta järven keskialueen syvänteellä erinomaista tilaa. Molemmat indeksit soveltuvat heikosti järven tilan arviointiin tässä tapauksessa, järven mataluuden ja järvityypin vuoksi (ks. Aroviita ym. 2012). CI-indeksin edellyttämiä indikaattorilajeja tavattiin ainoastaan järven keskiosista ja siten järven pohjoispään osalta indeksin laskennasta luovuttiin. Järven pohjoispään tulosten perusteella järven tilaa voitiin arvioida ainoastaan biomassa perusteella, joka indikoi lievästi karua pohjan tilaa. Järven keskiosan indeksiarvojen indikaatiot vaihtelivat voimakkaasti karusta hyvin rehevään. Kokonaisuutena lasketut indeksit soveltuvat heikosti näin niukkalajisten syvänteiden tilan arviointiin. Saetherin (1979) luokituksen perusteella järvi on luokiteltavissa hyvin reheväksi. Järven vähäinen lajimäärä, sulkasääskien runsas esiintyminen sekä rehevien ympäristöjen lajit yhdessä matalien biomassojen kanssa viittaavat järven rehevyyteen ja heikentyneeseen

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 happitilanteeseen. Vesistötarkkailun perusteella Ilajanjärven vesi on rehevää ja ajoittain happitilanne on heikentynyt. 6 Taulukko 3-1. Selvitysalueen taksonimäärät, yksilömäärät, PMA- ja PICM-indeksien arvot ja sekä indeksien luokitukset. Ilajanjärvi 30 Ilajanjärvi 2 Järvityyppi Rr Rr Syvyys (m) 3,08 7,34 Taksonimäärä 5 4 Yksilömäärä 598 356 PMA 0,247 0,788 PMA-luokka V E PICM 0,6 0,644 PICM-luokka E E Taulukko 3-2. Eri indeksien indikaatioarvot tutkittujen järvien pohjan ravinteisuuden (CI, CBI, biomassa, Paasivirta 1997) sekä pohjaeläinlajiston perusteella (LEI, Paasivirta 2001). Näytepaikka Indikaatioarvot Ravinteisuus Koitajoen vesistöalue CI CBI Biomassa LEI Pohja Ilajanjärvi 30 1,82 lievästi karu Ilajanjärvi 2 1 1,88 0,7 100 karu-hyvin rehevä Vuonna 2015 alueelta on otettu myös pohjaeläinnäytteet vastaavilta alueilta (Iso-Tuisku 2016). Tuolloin lajisto on ollut 6 noston näytealuekohtaisessa näytteenotossa nyt havaittua runsaampi taksonimäärältään (IL30: 14 6; IL2: 6 4), yksilömäärältään (IL30: 851 yks./m 2 598 yks./m 2 ; IL2: 1904 yks./m 2 356 yks./m 2 ) ja järven keskiosan näytealueen biomassaltaan (IL30: 0,352 g/m 2 2,25 g/m 2 ; IL2: 4,826 g/m 2 2,61 g/m 2 ). Lajistollisia eroja on ollut järven pohjoispään näytealueella, jossa on tavattu v. 2015 pohjan ravinteisuuden suhteen laajasietoisia surviaissääskilajeja (Monodiamesa bathyphila, Zalutchia zalutchicola, Harnichia curtilamellata, Polypedilum nubeculosum). Esimerkiksi yksilömäärän muutos on tilastollisesti merkitsevä järven keskisyvänteellä (kuva 3-2). Näytteenottoalueet ovat poikenneet jonkin verran toisistaan sijainniltaan (n. 300-400 m) ja alueiden syvyydetkin ovat toisistaan poikkeavat (IL30: 3 2,2 m; IL2:11 7,3 m). Tulosten perusteella ei voida sanoa, mikä osuus havaitusta vaihtelusta johtuu eri näytteenottoalueista ja onko vedenlaadulla ollut vaikutusta muutokseen. Muutoksen taustalla olevia syitä, esimerkiksi pohjaeläinmistön elinolosuhteiden heikentymistä, ei voida sulkea pois.

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 7 3000 Yksilömäärä (yks./m2) 2500 2000 1500 1000 500 0 Ilajanjärvi 30 Ilajanjärvi 2 Ilajanjärvi 30 Ilajanjärvi 2 2015 2016 Kuva 3-2. Ilajanjärven syvännepohjaeläinten keskimääräinen yksilömäärä vuosina 2015 ja 2016 kahdella näytealueella 95 % -luottamusväleineen.

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 8 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Ilajanjärvestä otettiin vuoden 2016 lokakuussa syvännepohjaeläinnäytteitä kahdelta alueelta. Järven pohjoispään näytealueen keskisyvyys oli noin 3 m ja keskisyvänteen noin 7,3 m. Näytteet otettiin Ekmannäytteenottimella ympäristöhallinnon syvännenäytteenotossa käyttämällä menetelmällä (pl. rinnakkaisnäytteiden määrä, joka oli 5). Ilajanjoen Rämepuron virtavesien pohjaeläinten näytteenotosta luovuttiin eikä korvaavia näytteitä ilmeisesti pyritty ottamaan matalammilta koskipaikoilta vallinneen tulvatilanteen vuoksi. Ilajanjärven pohjaeläimistö oli lajistollisesti suppea ilmentäen molemmilla näytepaikoilla syvänteiden lajistoa. Näytealueilta tavattiin yhteensä yksi harvasukasmatolaji, yksi simpukkalaji, yksi sulkahyttyslaji sekä kolme surviaissääskilajia. Molemmilla näytealueilla sulkahyttyset olivat vallitseva pohjaeläinryhmä niiden osuuden vaihdellessa pohjoisosan 54 %:sta keskisyvänteen 80 %:iin. Yksilömäärät olivat verraten matalia molemmilla näytteenottopaikoilla (pohjoinen näytealue 356 yks./m 2 ja keskisyvänne 598 yks./m 2 ). Myös biomassat olivat molemmilla näytteenottoalueilla matalia (pohjoinen näytealue 2,25 g/m 2 ja keskisyvänne 2,61 g/m 2 ) ilmentäen Paasivirran luokittelussa karuja tai lievästi karuja olosuhteita. Järven pohjoispään näytealueen tilaa ei voitu arvioidakaan kuin biomassan perusteella. Järven keskiosan indeksiarvojen indikaatiot vaihtelivat voimakkaasti karusta hyvin rehevään. Kokonaisuutena lasketut indeksit soveltuvat heikosti näin niukkalajisten syvänteiden tilan arviointiin. Saetherin (1979) luokituksen perusteella järvi on luokiteltavissa hyvin reheväksi. Järven vähäinen lajimäärä, sulkasääskien runsas esiintyminen sekä rehevien ympäristöjen lajit yhdessä matalien biomassojen kanssa viittaavat järven rehevyyteen ja heikentyneeseen happitilanteeseen. Vesistötarkkailun perusteella Ilajanjärven vesi on rehevää ja ajoittain happitilanne on heikentynyt. Vertailu vuoden 2015 syvännepohjaeläinselvityksen tuloksiin ei antanut selkeää tietoa kaivoksen toiminnan vaikutuksista järven pohjaeläimistöön, koska näytteenottoalueiden syvyys ja sijainti poikkesivat jonkin verran toisistaan. Vuoden 2016 näytteissä oli kuitenkin, näytteenoton rinnakkaisnäytemäärän eroista huolimatta, vähemmän taksoneita sekä pienempi yksilömäärä ja biomassa, mitkä voivat olla seurausta myös heikentyneistä pohjaeläinten elinolosuhteista. Pohjaeläinseurantaa olisi joka tapauksessa perusteltua toteuttaa vedenlaatuseurannnan ohella myös kaivoksen toiminnan aikana säännöllisesti.

Endomines Oy Rämepuron kaivoksen pohjaeläintarkkailu 2016 9 KIRJALLISUUS Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, M.S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012 2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 144 s. Endomines Oy 2015: Rämepuron kaivos. Käyttö-, kuormitus- ja vaikutustarkkailuohjelma. Moniste. Endomines Oy. 12 s. Iso-Tuisku, J. 2016: Ilajanjärven pohjaeläintarkkailu vuonna 2015. Moniste. Savo-Karjalan ympäristötutkimus Oy. 8 s + liitteet (2). Meissner, K., Aroviita, J., Hellsten, S., Järvinen, M., Karjalainen, S-M., Kuoppala, M., Mykrä, H. & Vuori K-M. 2016: Jokien ja järvien biologinen seuranta näytteenotosta tiedon tallentamiseen. Moniste. Versio 9.6.2016. Ympäristöhallinto. 42 s.

LIITE 1 Ilomantsin Ilajanjärven pohjaeläimistö 10. - 11.10.2016 Ahma ympäristö Oy, det. L. Paasivirta. Summaluvut ovat neliömetriarvoja. Näytepaikka, pvm, syvyys Ilajanjärvi 30, 10.10.2017 Ilajanjärvi 2, 11.10.2016 Näyte 1 2 3 4 5 yks g 1 2 3 4 5 yks g Syvyys (m) 3,1 2,9 3 3 3 7,2 7,0 7,3 7,8 7,4 Pohjan rakenne (%-osuus) Savi 25-75 25-75 25-75 25-75 25-75 Lieju/muta 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 Turve 25-75 25-75 25-75 25-75 25-75 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25 Hieno detritus 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25 0-5 0-5 0-5 0-5 0-5 Puun oksat ja rungot 5-25 5-25 5-25 5-25 5-25 Harvasukasmadot, Oligochaeta Tubifex tubifex 1 1 17 0,02 Simpukat, Bivalvia Pisidium casertanum 1 1 2 35 1,19 1 9 0,06 Sulkahyttyset, Chaoboridae Chaoborus flavicans 3 1 5 2 2 113 0,43 15 9 14 9 8 476 1,91 Surviaissääsket, Chironomidae 0,61 0,64 Procladius sp. 3 5 6 5 3 191 2 2 3 3 87 Chironomus plumosus-t. 1 1 17 Demicryptochironomus vulneratus 1 9 Yhteensä 7 7 12 10 5 356 2,25 17 11 18 10 13 598 2,61 N - 1 CI - 1,00 BI 1,82 0,70 CBI - 1,88

Object 1 Liite 4 AHMA Endomines 2016 kasviplankton Zwerver.odt Ilajanjärvi 2016 Endomines Rämepuron kaivos Kasviplankton - lajisto ja biomassa Raportti vuoden 2016 näytteen määrityksestä Ahma Group:in toimeksiannosta ajankohta: joulukuu 2016 raportti nro: 2016 27 1 Zwerver planktonmääritykset Arkadiantie 2, 25700 Kemiö 040-707 9385 info@zwerver.fi www.zwerver.fi

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO...3 2. AINEISTO JA MENETELMÄT...3 2.1 NÄYTTEET...3 2.2 MIKROSKOOPPI...4 2.3 MENETELMÄ...4 2.3.1 Näytteen esikäsittely...4 2.3.2 Runsauden arviointi ja lajien määritys...4 2.3.2.1 Runsauden arviointi...4 2.3.2.2 Laskennan tarkkuus...5 2.3.2.3 Biomassa...5 2.3.2.4 Lajinmääritys...5 2.4 TIETOJEN KÄSITTELY... 5 3. TULOKSET...6 3.1 YHTEENVETO TULOKSISTA...6 3.2 KAAVIOT YHTEENVEDOISTA...7 3.3 LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, TAULUKKO...8 3.4 LEVÄRYHMIEN JAKAANTUMINEN, KAAVIOT...8 3.5 YLEISVALOKUVA NÄYTTEESTÄ...9 4. TULOSTEN TARKASTELU JA YHTEENVETO...10 4.1 ILAJANJÄRVEN VEDENLAADUN KUVAUS KASVIPLANKTONIN PERUSTEELLA...10 4.2 EKOLOGINEN LUOKITTELU...10 4.3 YHTEENVETO...11 5. KIRJALLISUUS...12

1. Johdanto Kasviplankton on tärkeä biologinen muuttuja, jota käytetään vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnissa. Kasviplanktonin käyttö indikaattorina perustuu sen kykyyn reagoida nopeasti veden laadun muutoksiin (Järvinen ym. 2011). Kasviplanktonbiomassan avulla kuvataan muun muassa veden rehevyyttä, kasviplanktonyhteisön koostumuksen ja monimuotoisuuden perusteella voidaan taas arvioida vesistön mahdollista tilan muutosta (Stevenson & Smol 2003 viitteineen). Tässä raportissa esitetään Endominesin Rämepuron kaivoksen tarkkailuohjelman mukaisen kasviplanktonlaskennan aineisto, menetelmät ja tulokset. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Näytteet Näytteitä toimitettiin määritettäväksi 1 kpl. Näytteet oli otettu kokoomanäytteinä noin 0-2 metrin syvyydeltä ja kestävöity happamella lugolin liuoksella. Näytteitä säilytettiin jääkaapissa n. 6 C:n lämpötilassa määrityksen alkuun asti. Taulukko 1: Näytteet. Näytekoodit, näytteenottopäivämäärä, näytepaikan nimi, vesityyppi, sekä tutkitun näytteen määrä. Toimeksiantajan koodi Sykekoodi Näytepvm Näytepaikka Vesityyppi ml 15843 13804 29.8.2016 Ilajanjärvi 2 Mrh 10,08 Kartta näytepaikasta. Kartta SYKEn rekisteristä. 3 +

2.2 Mikroskooppi Määrityksissä käytettiin käänteismikroskooppia (Leitz Diavert). Määritykset tehtiin kirkaskentässä. Mikroskooppi täyttää kirkkaasti eurooppalaisen standardin (SFS-EN 15204) asettamat vaatimukset, joka ilmenee seuraavasta taulukosta: Taulukko 2: Mikroskoopin ominaisuudet. EN 15204 2.3 Menetelmä Määritys- ja laskentamenetelmä perustui Suomen ympäristökeskuksen (Järvinen, toim., 2011), Utermöhlin (1958) ja eurooppalaisen standardin (SFS-EN 15204, 2006) kuvaamille menetelmille. Kaikki näytteet laskettiin SYKEn laajaa menetelmää (Järvinen, toim., 2011) käyttäen. Tarkempi kuvaus menetelmästä löytyy kohdassa 2.3.2. Runsauden arviointi ja lajien määritys. 2.3.1 Näytteen esikäsittely Zwerver valaistus 50-100 W 50 W kondensorin NA objektiivit Eurooppalainen suositus > 0,5 0,6 10x (faasi) tai 20x (faasi) 20x, NA>0,5 40x faasi 60x plan apo, öljy tai 100x plan apo, öljy, NA > 0,9 okulaarit 10x tai 12,5 x 10 x NA 0,22 Plan, Zeiss 25x NA 0,8 Neofluor, öljy, Zeiss 40x NA 0,75, Neofluor, faasi, Zeiss 63x NA 1,4 plan apo, öljy, Zeiss 10x Ennen näytteen valmistelua näytepullo otettiin jääkaapista ja sen lämpötilan annettiin nousta huoneenlämpötilaa vastaavaksi vähintään 12 tunnin ajan. Näyte sekoitettiin näytepulloa kääntelemällä muutaman minuutin ajan rauhallisesti, jonka jälkeen näyte laskeutettiin kyvetissä. Näytemäärä laskeutettiin Tmi Zwerverin kehittämässä 10 ml:n planktonkyvetissä. Näytteen annettiin laskeutua ohjeistuksen (Järvinen ym 2011) mukaisen ajan. 2.3.2 Runsauden arviointi ja lajien määritys 2.3.2.1 Runsauden arviointi Näyte tutkittiin kolmea suurennusta käyttäen. Ensiksi tarkastettiin näytteen tasainen jakautuminen kyvetin pohjalle pienellä (100x) suurennuksella. Jos näyte oli epätasaisesti laskeutunut, laskeutettiin uusi näyte. Itse määritys aloitettiin suurimmalla suurennuksella, pienimmistä levistä. Kaikkein pienikokoisimmat (< 2 µm) taksonit, picoplankton, laskettiin erikseen 630xsuurennuksella 7:stä tai 14:stä näkökentästä. Tämä askel on ylimääräinen SYKEn ohjeistukseen verrattuna. Se antaa kuvan aivan pienimpien planktoneliöiden (lähinnä sinileviä ja bakteereita) määrästä. Seuraavaksi laskettiin ja määritettiin hieman suuremmat taksonit (2-20 µm) samalla (630x) suurennuksella vähintään 50 näkökentästä, ohjeistuksen mukaan. Tämän jälkeen laskettiin ja määritettiin suurikokoiset (>20 µm) sekä aikaisemmin havaitsemattomat taksonit 250xsuurennuksella, niin ikään vähintään 50 näkökentästä. 630x suurennuksella kerättiin vähintään 400 havaintoa. Eniten esiintyvästä taksonista pyrittiin keräämään vähintään 50 havaintoa, vähintään 20:stä näkökentästä, sekä 630x- että 250x -suurennuksella. Lopuksi laskettiin vähintään puolen kyvetin alalta suurimmat ja harvalukuisimmat taksonit 100x suurennuksella, käyttäen tarvittaessa suurempaa suurennusta määritykseen. Mainitut suurusluokat ovat vain suuntaa antavia. Levät määritettiin sillä suurennuksella, jossa tuntomerkit olivat luotettavasti havaittavissa. SYKEn Phyto-ohjelmassa ei ole mahdollisuutta ottaa mukaan laskennan ulkopuolella havaittuja taksoneita, joten osa harvakseltaan esiintyvistä taksoneista ei pääse rekisteriin. 4 +

Seuraavaan taulukkoon on koottu yhteenvetona yllä selvitetyn laskentamenetelmän keskeiset numerot. Taulukko 3: Laskentamenetelmä. Laaja laskentayksiköiden Vähintään suurennus koko näkökenttiä yksiköitä 630x 0-2 µm 5-10 630x 2-20 50 400 250x > 20 µm 50 100x/250x/630x > 20 µm 1/2 kyvettiä Runsaimmin esiintyvää taksonia väh. 50 kpl, väh. 20 näkökentältä, 630x- ja 250x- suurennoksilla. 2.3.2.3 Biomassa Levien biomassa saadaan kertomalla laskentayksiköiden lukumäärä niiden tilavuudella (Lepistö, L. toim., 2006). Laskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin merilajien tilavuusarvoja. 2.3.2.4 Lajinmääritys Lajit pyrittiin määrittämään lajitasolle. Luettelo tärkeimmästä käytetystä määrityskirjallisuudesta löytyy kirjallisuusluettelosta. Lajilistana käytettiin SYKEn ylläpitämää makean veden lajilistaa. 2.3.2.2 Laskennan tarkkuus Laskennan tarkkuus vaihtelee laskentayksiköiden määrän mukaan seuraavasti: Taulukko 4: Laskennan tarkkuus. 2.4 Tietojen käsittely Näytteen laskentaan käytettiin planktonlaskentaohjelmaa Count 6.2, jossa on käytössä SYKEn merilajilista. Laskennan jälkeen tulokset vietiin SYKEn kasviplanktonrekisteriin Env-Phyto-ohjelman avulla. Tämän jälkeen tulokset haettiin SYKEn Herttapalvelusta ja nämä tulokset on toimitettu toimeksiantajalle taulukkomuodossa. Hertasta haettiin myös tulokset a-klorofyllin määrästä. Klorofylli-a:ta ei ole määritetty tämän tutkimuksen puitteissa, vaan nämä määritykset on tehnyt toinen taho. 5 +

3. Tulokset Laskentatulokset on viety SYKEn kasviplanktonrekisteriin. Liitteenä olevassa excel-tiedostosta (Endomines Rämepuro kasviplankton AHMA 2016 Zwerver.xlsx) löytyvät tulokset. Tiedosto käsittää sivut 1) näytetiedot 2) yhteenvetona 3) lajilista 4) luokkalistat biomassa, biomassa%, tiheys, tiheys% alkuperäiset listat kasviplanktonrekisteristä 5) yhteenveto 6) lajit 7) luokat Yhteenvedossa, laji- ja luokkalistassa on SYKEn rekisteristä haettuja tietoja käsitelty niin, että ne ovat lukijalle helpommassa muodossa. Osa tiedoista on jätetty pois ja osaa on muokattu helpommin luettavaksi, esimerkiksi lisäämällä suomenkieliset ryhmänimet sekä yhdistämällä rekisterin ryhmiä niin, että kaikki kultalevät ja piilevät ovat yhtenä ryhmänä rekisterin käyttämän usean ryhmän sijasta. Lopusta löytyvät alkuperäiset taulukot, joten toimeksiantajalla on kaikki tiedot helposti saatavilla. 3.1 Yhteenveto tuloksista Kokonais-biomassa TPI Klorofylli-a Haitalliset sinilevät Kaikki sinilevät Taksonit Taksonit 60%: ssa Yksikköko ko, keskiarvo Tiheys Gonyostomum semen Picoplanktonin %-määrä biomassasta Picoplanktonin %-määrä tiheydestä mg/l µg/l % mg/l mg/l % kpl kpl µm3 kpl/ml µg/l % solua/ml 1,21 0,6 23 0,6 0,01 0,01 1,0% 56 5 49 24954 386 31,8 38 2,48% 64% Harmaalla ekologisessa luokituksessa käytetyt muuttujat 6 +

3.2 Kaaviot yhteenvedoista mg/l 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 Biomassa Haitallisten sinilevien %-määrä 100,0% 90,0% 80,0% 70,0% 60,0% 50,0% 40,0% 30,0% 20,0% 10,0% kpl 60 50 40 30 20 10 Taksonien määrä Taksonien määrä 60%:ssa 0,00 1 2 0,0% 0 1 2 70% 60% 50% 40% 30% Picoplanktonin %- määrä biomassasta Picoplanktonin %- määrä tiheydestä 20% 10% 0% 1 2 7 +

3.3 Leväryhmien jakaantuminen, taulukko Suurin ryhmä tummanharmaalla, seuraavaksi suurin ryhmä vaaleanharmaalla. mg/l mg/l % kpl/ml kpl/ml % Sinilevät Nostocophyce 0,012 1,0% 589 2,4% Nielulevät Cryptophyceae 0,087 7,2% 141 0,6% Panssarisiimalevät Dinophyceae 0,006 0,5% 3 0,0% Tarttumalevät Prymnesiophy 0,000 0,0% 26 0,1% Kultalevät Chrysophyceae 0,065 5,4% 371 1,5% Piilevät Diatomophyce 0,465 38,3% 541 2,2% Kelta-viherlevät Tribophyceae 0,001 0,0% 2 0,0% Raphidophyceae Raphidophycea 0,399 32,8% 41 0,2% Silmälevät Euglenophycea 0,013 1,1% 8 0,0% Prasinophyceae Prasinophycea 0,006 0,5% 633 2,5% Viherlevät Charophyceae, 0,077 6,3% 1337 5,4% Monadit ja flagellaatit Monads and fla 0,048 3,9% 6166 24,7% Picoplankton Others 0,030 2,5% 15067 60,4% Heterotrofiset Others 0,005 0,4% 29 0,1% 1,213 100% 24954 100% 3.4 Leväryhmien jakaantuminen, kaaviot Biomassa. 1,4 1,2 1 0,8 0,6 Heterotrofiset Others Monadit ja flagellaatit Monads and flagellates Prasinophyceae Prasinophyceae Raphidophyceae Raphidophyceae Picoplankton Others Viherlevät Charophyceae, Chlorophyceae Silmälevät Euglenophyceae Kelta-viherlevät Tribophyceae 0,4 Piilevät Diatomophyceae Kultalevät Chrysophyceae, Synurophyceae 0,2 Tarttumalevät Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät Dinophyceae 0 mg/l Nielulevät Cryptophyceae Sinilevät Nostocophyceae Tiheys. 30000 25000 20000 Heterotrofiset Others Monadit ja flagellaatit Monads and flagellates Prasinophyceae Prasinophyceae Picoplankton Others Viherlevät Charophyceae, Chlorophyceae Silmälevät Euglenophyceae 15000 Raphidophyceae Raphidophyceae Kelta-viherlevät Tribophyceae 10000 Piilevät Diatomophyceae Kultalevät Chrysophyceae, Synurophyceae 5000 Tarttumalevät Prymnesiophyceae Panssarisiimalevät Dinophyceae 0 kpl/ml Nielulevät Cryptophyceae 8 + Sinilevät Nostocophyceae

3.5 Yleisvalokuva näytteestä Valokuva on otettu 10x-kertaisella objektiivilla 10 ml:n näytteestä. Kuvasta näkyy, että näyte on melko suttuinen ja että siellä on Gonyostomum- limalevää. 9 +

4. Tulosten tarkastelu ja yhteenveto 4.1 Ilajanjärven vedenlaadun kuvaus kasviplanktonin perusteella Kasviplankton reagoi nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Tämän takia yhden ainokaisen näytteen perusteella ei järven tilaa voi suurella varmuudella arvioida. Aikaisempia tuloksia ei SYKEn rekisteristä löytynyt. Kyseessä oli elokuun lopun näyte matalasta, runsashumuksisesta (MRh) järvityypistä. Tämän ajankohdan kasviplanktonille on tyypillistä melko suuri biomassa, sinilevien kukinta, samoin mahdollisen limalevän määrä on usein suurimmillaan (Willén 2003). Biomassa oli 1,2 mg/l, joka on MRh-tyypin järvelle melko alhainen. Lajisto koostui pääasiassa piilevistä (38%) ja limalevästä (Gonyostomum semen) (32%). Piilevistä eniten oli rihmamaista, suurikokoista Aulacoseira subarcticaa (25%). Tätä lajia on tavattu hiukan rehevöityneissä vesissä, mutta se häviää, jos rehevyystaso nousee edelleen (Gibson ja muut 2003). Limalevä G. semen näyttää suosivan pieniä, matalia ja kerrostuneita humusjärviä (Lepistö ym. 1994, Findlay ym. 2005, Trigal ym. 2013), mutta massaesiintymiä tavataan myös muun muassa kirkkaissa ja oligotrofisissa järvissä (Rengefors ym. 2012 viitteineen) Ruotsalaisen metsäjärvitutkimuksen mukaan on harvinaista, että 1-3 taksonia muodostaa yli 60 % kokonaisleväbiomassasta (Willén 2003), kuten tässä tapauksessa. Järvi on tällöin tavallisesti stressitilanteessa jonkin tekijän vaikutuksesta, kuten esimerkiksi ilmastoolosuhteet, hyvin tumma tai hapan vesi tai G.semen -limalevän invaasio. Yleensä stressitilanteessa lajiston monimuotoisuus vähenee. Limalevän massaesiintymien on havaittu vähentävän pienten kasviplanktonlajien, etenkin nielu-, viher- ja kultalevien, biomassaa (Trigal ym. 2011, Johansson ym. 2013) eikä näitä leviä tosiaan paljoa järvessä ollutkaan. Pienet nielu- ja kultalevät ovat hyvää ruokaa eläinplanktonille ja niiden vähenemisellä voi olla vaikutuksia koko järven ravintoverkkoon. Näiden ryhmien vähäinen määrä saattaa mysö johtua ph:n mataluudesta. Gonyostomum -soluissa on erittäin runsaasti klorofylliä (Eloranta & Räike 1995), tästä johtunee biomassaan verrattuna varsin korkea klorofylli-a -arvo. Sinileviä oli todella vähän, 1 % biomassasta. Haitallisiksi luokiteltuja oli vain 0,6%. Nämä olivat rihmamaisia Anabaena-leviä, jotka pystyvät käyttämään ilmakehän happea hyväkseen ja menestyvät hyvin, jos fosforia on vedessä tarpeeksi eikä ph ole liian matala. Taksoneita erotettiin vähänlaisesti, vain 56. Määrä on alhainen näinkin rehevälle vedelle. 60%:iin biomassasta mahtui vain 3 eri taksonia, joka kuvastaa yksipuolista lajistoa. Solujen laskennallinen keskikoko oli 49 µm3, joka tarkoittaa, että levät olivat keskikokoisia. Näytteessä oli erittäin runsaasti pieniä (<2 µm) soluja. Nämä sopivat hyvin eläinplanktonin ruoaksi. 4.2 Ekologinen luokittelu Ekologista luokittelua varten tulisi ohjeistuksen (Aroviita ja muut, 2012) mukaan ottaa keskiarvot kesänäytteiden tuloksista. Tämän takia yhden näytteen perusteella ei varsinaista luokitusta voi tehdä. Samoin Gonysotomum semenin mukana olo vaikeuttaa ekologisen luokituksen tekoa, sillä se ei suoraan kuvasta pintaveden tilaa pystyessään liikkumaan pohjan ja pinnan välillä ja ollessaan miksotrofinen eli vain osittain omavarainen. Kokonais-biomassa TPI Klorofylli-a Haitall mg/l µg/l % 1,21 0,6 23 0,6 Tämä yksi näyte sijoittaisi järven ekologisiin luokkiin hyvä ja jopa erinomainen. Jos koko kesän tulokset olisivat käytössä, olisi kokonaisbiomassa ja klorofylli-a melko varmasti olleet alempia, haitallisten sinilevien ja TPI:n koko kesän keskiarvoista on vaikeampi sanoa mitään. 10 + erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono

4.3 Yhteenveto Ekologinen luokitus antaa liian hyvän kuvan järven tilasta, sillä kyseessä on lajistoltaan varsin niukka ja vielä vain muutaman lajin dominoiva yhteisö. Limalevän läsnäolo on usein merkki stressitilasta. Sinileviä ei ollut juuri lainkaan, kenties ph oli liian alhainen. Vedessä oli runsaasti hyvin pientä levää, joka yhdessä orgaanisen aineksen kanssa aiheutti suttuisen yleiskuvan. Pikkulevät ovat hyvää eläinplanktonin ruokaa. Isokokoinen limalevä ei sitä ole. Jos limalevän määrä kasvaa edelleen saattaa sillä olla vaikutuksia koko järven ekologiaan, koska se vaikuttaa eläinplanktonin ja sitä kautta kalastonkin tilaan. 11 +

5. Kirjallisuus Menetelmät: Järvinen, Marko ym. (toim) 2011. Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. http://www.ymparisto.fi/download.asp? contentid=25750&lan=fi Lepistö, Liisa. (toim) 2006. Kasviplanktonin tutkimusmenetelmät. Suomen ympäristökeskus. SFS-EN 15204 (2006). Water quality Guidance standard on the enumeration of phytoplankton using inverted microscopy (Utermöhl technique). European standard. CEN, Brussels. 42s. Utermöhl, Hans 1958. Zur Vervollkommnung der quantitativen Phytoplankton-Methodik. Mitteilungen InternationaleVereinigung für Theoretische und Angewandte Limnologie 9: 1-39. Ekologia: Findlay, D.L., Paterson, M.J., Hendzel, L.L., Kling, H.J. 2005. Factors influencing Gonyostomum semen blooms in a small boreal reservoir lake. Hydrobiology 533:243-252 Gibson, C.E., Anderson, N.J., Haworth E.Y., 2003. Aulacoseira subarctica: taxonomy, physiology, ecology and palaeoecology. J. Phycol. 38 83-101. Johansson, K.S.L., Trigal, C., Vrede, T., Johnson, R.K. 2013. Community structure in boreal lakes with recurring blooms of the nuisance flagellate Gonyostomum semen. Aquatic Science 75: 447-455. Lepistö, L., Antikainen, S., Kivinen, J. 1994. The occurrence of Gonyostomum semen (Ehr.) Diesing in Finnish lakes. Hydrobiologia 273: 1-8 Rengefors, K., Weyhenmeyer, G.A., Bolch, I. 2012. Temperature as a driver for the expansion of the microalga Gonyostomum semen in Swedish lakes. Harmful Algae 18: 65-73. Stevenson, R.J., Smol, J.P. 2015. Use of algae in ecological assessments. Teoksessa: Wehr, J.D., Sheath, R.G., Kociolek, J.P. (toim.). Freshwater Algae of North America. Academic Press, Elsevier, London, UK, s. 921-962. Trigal, C., Goedkoop, W., Johnson, R.K. 2011. Changes in phytoplankton, benthic invertebrate and fish assemblages of boreal lakes following invasion by Gonyostomum semen. Freshwater Biology 56: 1937-1948. Trigal, C., Hallstan, S., Johansson, K.S.L., Johnson, R.K. 2013. Factors affecting occurrence and bloom formation of the nuisance flagellate Gonyostomum semen in boreal lakes. Harmful Algae 27: 60-67. Willén, E. 2003. Dominance patterns of planktonic algae in Swedish forest lakes. Hydrobiologia 503: 315-324 Perusmäärityskirjallisuus: Bijkerk, Ronald, Ton Joosten, Reinoud Koeman 1996 Documentatie van centrale diatomeën uit Nederlandse eutrofe wateren. Koeman en Bijkerk bv, Haren. 23 s. Ciugulea, Ionel & Triemer, Richard, E., 2010. A color atlas of photosynthetic Euglenoids. Michican State university Press. 204 p. Cleve-Euler, Astrid, 1951, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part I: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 163 p. Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part II, Arraphideae, Brachyraphideae: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 158 p. Cleve-Euler, Astrid, 1953, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part III, Monoraphideae, Biraphideae 1: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 4, no. 1: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 255 p. Cleve-Euler, Astrid, 1955, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part IV, Biraphideae 2: Kungliga Svenska vetenskaps-akademiens handlingar, ser. 4, v. 5, no. 4: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 232 p. Cleve-Euler, Astrid, 1952, Die diatomeen von Schweden und Finnland. Part V,: Kungliga Svenska vetenskapsakademiens handlingar, ser. 4, v. 3, no. 3: Stockholm, Almqvist and Wiksell, 153 p. Coesel, Peter F.M. & Meesters, Koos (J.) 2007. Desmids of the Lowlands. Mesotaeniaceae and Desmidiaceae of the European Lowlands. KNNV, Zeist. 351 s. Cronberg, Gertrud, Heléne Annadotter 2006. Manual on aquatic cyanobacteria. A photo guide and synopsis of their toxicology. ISSHA, Copenhagen. 106 s. Ettl, Hanuš 1978. Xanthophyceae 1. Teil. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 3. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 530 s. Ettl, Hanuš 1983. Chlorophyta 1. Teil: Phytomonadina. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 9. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 807 s. Ettl, Hanuš, Georg Gärtner 1988. Chlorophyta 2. Teil: Tetrasporales, Chlorococcales, Gloeodendrales. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 10. Gustav Fischer Verlag, Jena. 436 s. Hegewlad, E, Hindák, F 1990. Studies on the genus Scenedesmus MEYEN (Chlorophyceae, Chlorococcales) from South India, with special reference to the cell wall structure. Beiheft zur Nova Hedwigia, Heft 99. Hindák, František 1977. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). I. Biol. Práce., XXIII/4, p. 190. Hindák, František 1980. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). II. Biol. Práce., XXVI/6, p. 196. Hindák, František.1984. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). III. Biol. Práce., XXX/1, p. 310. Hindák, František 1988. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). IV. Biol. Práce., XXXIV/1-2, p. 264. Hindák, František 1990. Studies on the chlorococcal algae (Chlorophyceae). V. Biol. Práce., XXXVI/4, p. 192. 12 +

Hindák, František 2008. Colour Atlas of Cyanophytes. Veda. Bratislava. 253 s. Hoppenrath, Mona; Elbrächter, Malte; Drebes, Gerhard, 2009: Marine Phytoplankton. Selected microphytoplankton species from the North Sea around Helgoland and Sylt. E. Schweizerbart'sche Verlagsbuchhandlung,264 pages, 87 figures. Houk, Vaclav 2003. Atlas of freshwater centric diatoms with a brief key and descriptions. Part 1. Melosiraceae, Orthoseiraceae, Paraliaceae and Aulacoseiraceae. Czech Phycology Supplement 1, 112 pp. Hustedt, Friedrich 1985 (1959). The Pennate Diatoms. Koeltz Scientific Books. 918 s. Håkansson, Hannelore 2002. A compilation and evaluation of species in the general Stephanodiscus, Cyclostephanos and Cyclotella with a new genus in the family Stephanodiscaseaé. Diatom Research 17. 1-139. Hällfors, Guy, 2004. Checklist of the Baltic Sea Phytoplankton Species. Baltic Sea Environment Proceedings No. 95. Helsinki Commission Baltic Marine Environment Protection Commission 2004. John, D.M., Whitton B.A. and Brook A.J., 2008. The Freshwater Algal Flora of the British Isles. An Identification Guide to Freshwater and Terrestial Algae. Cambridge University Press. 702 s. John, D.M. & Williamson D.B. 2009. A practical guide to the Desmids of the West of Ireland. MRI. 196 p. Joosten, A.M.T 2006. Flora of the blue-green algae of the Netherlands I The non filamentous species of inland waters. KNNV Publishing, Utrecht. 239 s. Järnefelt, H., Naulapää, A. & Tikkanen, T. 1963. Planktonopas, Kalavesitutkimus II, Suomen Kalastusyhdistys N:o 34. 133 s. Kadlubowska, Joanna 1984. Teil: Chlorophyta VIII Zygnemales. Julk.:.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 16. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 532 s. Komárek, Jirí. 2013. Cyanoprokaryota, Teil 3: Heterocytous Generea. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Springer Spectrum, 1130 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 1999. Cyanoprokaryota, 1.Teil: Chroococcales. Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 19.Gustav Fischer Verlag, Jena. 548 s. Komárek, Jirí, Anagnostidis, Konstantinos 2007. Cyanoprokaryota, 2. Teil: Oscillatoriales. Süßwasserflora von Mitteleuropa, Band. 19. Elsevier, München. 759 s. Komárek J., Fott B.1983 Chlorophyceae (Grünalgen), Ordnung Chlorococcales.. In: Huber-Pestalozzi G. (Ed.): Das Phytoplankton des Süsswassers, Die Binnengewässer 16, 7/1: 1-1044, Schweizerbart Verlag, Stuttgart 1983 Komárek, J. & Jankovská, V. 2001. Review of the Green Algal Genus Pediastrum; Implication for Pollenanalytical Research. Bibliotheca Phycologica, Band 108. 127 s. Komárek, J. & Zapomelová, E. 2008 Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 1. part: coiled types. - Fottea 7(1): 1 31. Komárek, J. & Zapomelová, E. 2008 : Planktic morphospecies of the cyanobacterial genus Anabaena = subg. Dolichospermum 2. part: straight types. - Fottea 8(1): 1 14. Krammer, K. & H. Lange-Bertalot, 1997. Bacillariophyceae. 1.Teil: Naviculaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 876 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1988. Bacillariophyceae. 2.Teil: Bacillariaceae, Epithemiaceae, Surirellaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 596 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 3.Teil: Centrales, Fragilariaceae, Eunotiaceae. Julk.: Ettl, H., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 576 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 4.Teil: Achnanthaceae. Kritische Ergänzungen zu Navicula (Lineolatae) und Gomphonema. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Gerloff, J., Heynig, H. & Mollenhauer, D. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Stuttgart, Gustav Fischer Verlag, Jena. 437 s. Krammer, K. & Lange-Bertalot, H. 1991. Bacillariophyceae. 5.Teil. Julk.: Ettl, H., Gärtner, G., Krieniz, K., Lokhorst G.M. (toim.), Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 2. Spektrum Akademischer Verlag, Heidelberg, Berlin. 311 s. Kraberg, Alexandra, Marcus Baumann & Claus-Dieter Dürselen 2010. Coastal Phytoplankton.Photo Guide for Northern European Seas. 204 p Lange- Bertalot H., Metzeltin D. 1996. Indicators of Oligotrophy. 800 taxa representative of three ecologically distinct lake types. Carbonate buffered - Oligodystrophic - Weakly buffered soft water Iconographia Diatomologica: Annotated Diatom Micrographs.Volume 02: Ecology- Diversity-Taxonomy..1996. 2428 figures on 125 plates.390 p. Lange-Bertalot, H. 2001. Diatoms of Europe, Volume 2: Navicula Sensu Stricto, 10 Genera Separated from Navicula Sensu Lato,Frustulia. A.R.G Gantner Verlag K.G.,Ruggel. 526s. Lenzenweger, Rupert 1996. Desmidiaceenflora von Österreich. Teil 1. Bibliotheca Phycologica, Band 101. J. Cramer. Lepistö, Liisa, Gertrud Cronberg, Toini Tikkanen 1996. Records of some algal species. Nordic Phytoplankton Workshop 7.-10.6. 1994. Finnish Environment Institute 20. 34 s. Middelhoek, A. 1962. Flagellaten. Overzicht van een 50- tal soorten van Trachelomonas en Strombomonas in Nederland. KNNV no. 45. 59 s. Mrozinska, Teresa 1985. Chlorophyta, 4.Teil: Oedogoniophyceae: Oedogoniales. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H., Mollenhauer D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 14. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 624 s. 13 +

Popovsky Jiří, Lois Ann Pfiester 1990. Dinophyceae (Dinoflagellida). Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 6. Gustav Fischer Verlag, Jena, Stuttgart. 272s. Rieth, Alfred 1980. Xanthophyceae, 2.Teil. Julk.: Ettl H., Gärtner G., Heynigh H. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 4. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 147 s. Ravanko, Orvokki 1974. Kurssimoniste piileväkurssia varten Turun Yliopiston Kasvitieteen laitoksella. Ruzicka, J., 1977. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 1. - E.Schweizerbart, Stuttgart Ruzicka, J., 1981. Die Desmidiaceen Mitteleuropas. Band 1, Lief. 2. - E.Schweizerbart, Stuttgart Schmidt, Antal & Fehér Gizella 1999. A zöldalgák Chloroccales rendjének kishatározója 2. 2. (átdolgozott) kiadás. Vízi természet és környezetvédelem 10. Budapest. Skuja, H. (1948). Taxonomie des Phytoplanktons einiger Seen in Uppland, Schweden. Symbolae Botanicae Upsalienses 9(3): 1-399. Skuja, H. (1964). Grundzüge der Algenflora und Algenvegetation der Fjeldgegenden um Abisko in Schwedisch-Lappland. Nova Acta Regiae Societatis Scientiarum Upsaliensis, Series 4, 18(3): 1-465. Starmach, Karol 1983. Eugelenophyta. Flora Slodkowodna Polski. Tom 3. Polska Akademia Nauk. Insytut Botaniki. 594 s. Starmach, Karol 1985. Chrysophyceae und Haptophyceae. Julk.: Ettl H., Gerloff J., Heynigh H., Mollenhauser D. (toim.). Süsswasserflora von Mitteleuropa Band 1. Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York. 515 s. Tikkanen, Toini 1986. Kasviplanktonopas. Suomen Luonnonsuojeluliiton tuki Oy. Helsinki. Tomas, Carmelo R. (ed.) 1997. Identifying Marine Phytoplankton Academic Press, New York, 858 p. Tsarenko P.M., Wasser S.P., Nevo E. (eds) 2009. Algae of Ukraine, Volume 2: Diversity, Nomenclature, Taxonomy, Ecology and Geography: Bacillariophyta. Ruggell: A.R.A. Gantner Verlag K.-G. 413 p. Wehr, John D. & Sheath, Robert G (ed.) 2003. Freshwater Algae of North America. Ecology an Classification. 918 s. Wołowski, Konrad & Hindák, František 2005. Atlas of Euglenophytes. Veda. 136 s. Yamagishi, Takaaki 2013. Lepocinclis (Euglenophyta) Taxonomical review. Bishen Singh Mahendra Pal Singh.141 p. 14 +

Liite 5 Endomines Oy Rämepuron alueen perustilaselvitys Piileväanalyysien tulokset 2016 Pertti Eloranta, emer.prof.

Endomines Oy Rämepuron alueen perustilaselvitys Biologinen selvitys Piileväanalyysien tulokset Havaintopaikat Piilevätutkimus tehtiin syksyllä 2016 tarkkailuasemilla Ilajanjoki 1 ja Ilajanjoki 43 (kuva 1, taulukko 1). Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN 14407 (2005) sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Piilevänäytteet otettiin 11.10.2016 uppopuiden rungoilta pohjan ollessa molemmilla paikoilla mutapohja. Taulukko 1. Rämepuron alueen Ilajanjoen piilevänäytteiden ottopaikat. Uoman lev. P-koord. I-koordin. Näytesyv. Virtaus- Pohjan laatu m ETRS-TM35FIN cm nop.lk Ilajanjoki 1 3 6984367 718057 190 II mutapohja Ilajanjoki 43 5 6979484 718357 40 II mutapohja Molemmilla havaintopaikoilla vedessä oli vähäinen humusväritys. Pohja oli pehmeä mutapohja. Näytteiden käsittely ja analysointi Kuva 1. Rämepuron alueen piilevähavaintopaikat Ilajanjoessa. Piilevänäyte puhdistettiin hapettamalla se väkevässä typpihapon ja rikkihapon seoksessa kuumassa vesihauteessa keittäen. Keiton jälkeen näytteestä pestiin hapot pois kolmeen kertaan tislatulla vedellä, välillä sentrifugoiden ja lopuksi vesi korvattiin väkevällä etanolilla. Pisara leväsuspensiota siirrettiin peitinlasille ja kuivumisen jälkeen näyte petattiin objektilasille petaushartsilla (Naphrax). Valmiit preparaatit mikroskopoitiin 1500x suurennusta ja vaihevastakohtaoptiikkaa käyttäen (Olympus BX50) ja näytteistä laskettiin 332 ja 350 kuorta lajilleen määrittäen. Tulokset käsiteltiin päivitetyn Omnidia 5.3-tietokannan avulla, mikä laskee useita veden laatuindeksejä sekä tulostaa lajien indikaattoriarvojen mukaan myös eri ekologisiin ryhmiin kuuluvien lajien suhteelliset osuudet. Tulosten arvioinnissa käytettiin veden Suomen oloihin soveltuvia laatuluokkarajoja.

Tulokset Näytteet jouduttiin ottamaan upoksissa olleiden puiden rungoilta, minkä johdosta piileviä oli hyvin vähän ja laskenta pysäytettiin 4 tunnin etsinnän jälkeen. Havaintopaikkojen piileväyhteisöt olivat melko monipuolisia ja diversiteetit sekä tasaisuudet kuvastivat suhteellisen tasapainoisia olosuhteita (taulukko 2). Taulukko 2. Tutkimuspaikkojen näytteissä todetut taksonimäärät, diversiteetit ja yhteisöjen tasaisuudet sekä laskennalliset happamuudet (Renberg & Hellberg (9-lk)). Hav.paikka Laskettu solumäärä Taksoniluku Diversiteetti Tasaisuus Laskennall. ph Ilajanjoki 1 332 75 4,94 0,79 5,97 Ilajanjoki 43 350 63 4,66 0,78 5,88 Veden laatua kuvaavat piileväindeksien (IPS, GDI) arvot olivat molemmilla paikoilla melko samanlaiset (taulukko 3). Taulukko 3. Ilajanjoen veden laatua (orgaanista kuormitusta ja rehevyyttä) kuvastavien piileväindeksien arvot vuonna 2016. Hav. paikka IPS GDI TDI/100 %PT Ilajanjoki 1 18,2 16,5 17,2 7,8 Ilajanjoki 43 18,6 17,2 14,5 5,4 Kaikkiin näytteessä todettuihin lajeihin perustuva IPS-indeksi indikoi molemmissa paikoissa erinomaista veden laatua (taulukko 3) (raja >17). Sukujen suhteellisiin osuuksiin perustuva indeksiarvot (GDI) kuvastivat nekin hyvää tai erinomaista veden laatua. TDI/100 -indeksi kuvastaa lähinnä ravinteisuutta ja tässä suhteessa tulos kuvasti molemmissa paikoissa niukkaa ravinteisuutta (oligotrofiaa; raja-arvo < 32). %PT-arvon perusteella orgaanisen kuormituksen vaikutuksia ei ollut osoitettavissa, molempien paikkojen arvojen ollessa selvästi <20 (taulukko 3). Havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri ekologisiin indikaattoriryhmiin kuvastaa veden ph-lukua, typen käyttömuotoja, trofiaa (rehevyyttä) ja orgaanisesta kuormituksesta johtuvaa hajotustoimintaa (saprobiaa). Tulokset osoittivat veden olevan molemmissa paikoissa varsin hapanta (laskennalliset piileviin perustuvat ph-arvot 5,9 ja 6,0) ja orgaanisen kuormituksen olevan lievää (taulukko 4). Happamuutta suosivien lajien (acb+acf) osuus oli Ilajanjoki 1:ssä 52 % ja Ilajanjoki 43:ssa 62 %, kun taas emäksisiä vesiä indikoivien lajien (alkf+alkb) osuus oli vastaavasti Ilajanjoki 1:ssä 16 % ja Ilajanjoki 43:ssa 8 % (taulukko 4). Taulukko 4. Ilajanjoen piileväyhteisöjen jakautuminen veden ph-lukua, typen sidontaa, trofiaa ja saprobiaa kuvastaviin luokkiin (Van Dam 1994). ph-luokat Ilajanjoki 1 Ilajanjoki 43 asidobiontit 2,1 3,4 asidofiilit 49,7 58,6 neutrofiilit 24,1 26,3 alkalifiilit 15,7 8,3 alkalibiontit 0,0 0,0 Typen sidontaryhmät N-autotrofit 39,2 42,9 N-aut-tolerantit 30,7 30,3 fak.n-aut/n-heterotrofit 2,1 3,7 obl.n-heterotrofit 0,3 1,1

Trofiaryhmät oligotrofit 17,8 21,7 ol-mesotrofit 3,6 18,0 mesotrofit 15,7 8,0 meso-eutrofit 9,0 0,0 eutrofit 3,6 6,0 hypertrofit 0,3 0,3 ol-eu 25,6 24,6 Saprobiaryhmät oligosaprobit 30,1 44,0 β-mesosaprobit 47,6 32,9 α-mesosaprobit 2,1 2,0 α-meso-polysaprobit 2,7 5,1 polysaprobit 0,0 0,3 Joessa ovat vallitsevina typpiautotrofit lajit kuvastaen orgaanisen kuormituksen vähyyttä ja hyviä hapellisia olosuhteita (taulukko 4, kuva 2). Orgaanisia typpiyhdisteitä hyödyntäviä lajeja on molempien havaintopaikkojen yhteisöissä hyvin vähän (taulukko 4, kuva 2). Kuva 2. Ilajanjoen piileväyhteisöjen jakautuminen ekologisiin indikaattoriluokkiin. Selkeyden lisäämiseksi taulukon 4 trofialuokista on yhdistetty oligo-meso- ja mesotrofiset omaksi luokakseen sekä meso-eutrofiset ja eutrofiset omaksi luokakseen.