Maapaikka-hallintamalli Maaseutumaisten alueiden maankäytön ja palveluiden paikkatietopohjaisen suunnittelumenetelmän kehittäminen YTK Maapaikka II-hanke
Minne ja miksi tutkimus on tehty Maaseutumaisille alueille Syitä kuntatalous ilmastonmuutos Väestön ja teollisuuden rakennemuutokset Kaupunkiseudut Kotka-Haminan seutu Kouvolan seutu Mikkelin seutu Salon seutu Seinäjoen kaupunkiseutu Tampereen kaupunkiseutu Ylä-Pirkanmaan seutu Maankäytön hallinta kyläalueille maaseudun elinkeinojen edellytysten kehittäminen ja turvaaminen Palveluverkon hallinta kehittäminen ja palveluiden turvaaminen Vuorovaikutuksen lisääminen ymmärrettävyyden parantaminen 2
Tutkimusryhmä Hankkeesta vastaavan johtajan roolissa professori, TkT, arkkitehti Raine Mäntysalo Projektipäällikön ja tutkijan roolissa TkL, arkkitehti Tutkijan roolissa FT, suunnittelumaantieteilijä Janne Roininen Tutkimusapulaisen roolissa HTK, ympäristöpolitiikka Emmi Oksanen Tutkimusapulaisen roolissa fil.yo, suunnittelumaantiede Petteri Niemi 3
Aineistot ja menetelmät Aineistot seitsemän kaupunkiseudun omia paikkatietoaineistoja ELY-keskusten OIVA-aineistoja SYKE:n YKR-aineistoja Tilastokeskuksen aineistoja Aihepiiriin liittyvää kotimaista ja ulkomaista kirjallisuutta Menetelmät kirjallisuuskatsausta teemahaastatteluita aluekuvauksia kriteeririihi asiantuntijatyöpajoja kriteeripohjaisia verkosto- ja vyöhykeanalyysejä mallinnusta 4
Maaseuturakentamisen tyypit Maaseutuelinkeinoihin liittyvä Työpaikalla asuminen Sosiaaliset verkostot lähellä Perinteiset elinkeinot, viljely, karjatalous ja metsätalous maatilamatkailu Kylä- ja taajamaasutus Myös entiset kuntakeskukset Asumis- ja elämäntapaan liittyvä Citymaalaisuus Työpaikka kaupungissa Sosiaaliset kontaktit muualla 5
Maankäytön ja paikkatiedon asiantuntijoiden haastattelut 6
Haastattelujen tuloksista Paikkatieto Käytetään kaikilla seuduilla Osaamista ei riittävästi Aineistot ja ohjelmat kalliita Palveluverkko Väestö ikääntyy Koulukyydit pitkiä Suunnittelussa käytetään jonkin verran paikkatietoa yhteistyö muiden hallintoalojen kanssa puuttuu Vyöhykkeet Maankäytön apuna käytetään vyöhykkeitä, mutta epävirallisesti Vuorovaikutus ja viestintä Ongelmallista Suunnittelijoiden kieli ei ole ymmärrettävää Vuorovaikutustilaisuuksia liian vähän 7
Työpajojen satoa 8
Maaseutumaisten alueiden pitäminen elävinä Ehkäistävä ristiriidat maatalouselinkeinojen ja asumisen välillä Palveluverkoston suunnittelussa yhteistyö kunnan eri toimialojen kesken Vanhusten kyydit voisi yhdistää koulukyyteihin Palvelut myös pyörille terveyspalvelut posti- + pankkipalvelut + mahd. tilaus-alko Kuvassa Mallu-klinikka-auto Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/1790/eksote_mall uauto.pdf 9
Matkailuelinkeinoa tuottavat ja tukevat palvelut Matkailupalveluiden verkosto/kokonaisuus, ml. kulttuuri, ruoka jne. Verkostosta syntyy vetovoimainen matkailupalveluiden keskittymä Kulttuurimatkailupalvelut Paikalliset tapahtumat Käsityötuotteet jne. Luontomatkailupalvelut ja reitistöt mahdollistavat ympäristön hyödyntämisen osana matkailutuotetta Lähiruokaverkosto olennainen osa maaseutumatkailua, yksi tärkeimmistä painottuu paikalliseen ruokakulttuuriin 10
Ajallinen ulottuvuus Paikallishistoria mitä elinkeinoja ollut? Uittoväylät Kulttuurikohteet Tapahtumat muistomerkit 11
Mallin rakenne 12
Liikennevalot ohjaavat maaseutumaisten alueiden rakentamista ja tukevat maaseudun elinvoimaisuutta Punainen stop: erityistä harkintaa vaativa Keltainen odota ja harkitse Vihreä anna mennä vaan 13
Vihreä Inhimilliset vyöhykkeet Maaperä edullinen Kyläalueet Meluttomat, hajuttomat yms. vyöhykkeet Palvelut helppo järjestää 14
Keltainen Kulttuuriympäristövyöhykkeet Valtakunnallinen (RKY), maakunnallinen ja paikallinen taso Maaseutuelinkeinojen vyöhykkeet Pohjavesialueet Hajuvyöhykkeet Säteilyvyöhykkeet (radon) Palvelut vaikeahko järjestää 15
Punainen Armeijan alueet Luonnonsuojelualueet Kaivosalueet Tulvavyöhykkeet Melualueet (erityisesti lentomelu) Hiljaiset alueet Kehno maaperä Rakennusoikeus käytetty Jokerit 16
Rakennettavuusvyöhykkeet Perustuvat vallitseviin olosuhteisiin Luonnon- ja kulttuuriympäristö Jako: suositeltavat, harkittavat ja erityistä harkintaa vaativat 17
Rakennettavuusvyöhykkeet 1. Karsintavaihe Rakentaminen vaatii erityistä harkintaa Luonnonsuojelualueet Armeijan alueet Kaivosalueet Tulvavyöhykkeet Meluvyöhykkeet (erityisesti lentomelu) 2. Harkintavaihe Harkittava ja rajattava 3. Suositusvaihe Kyllä Kulttuuriympäristövyöhykkeet Maaseutuelinkeinojen vyöhykkeet Säteilyvyöhykkeet (radon) Hajuvyöhykkeet Pohjavesialueet Inhimilliset vyöhykkeet Kyläalueet Meluttomat vyöhykkeet 18
Abstrakti malliesitys rakennettavuusvyöhykkeistä 19
Palveluverkostoihin perustuvat vyöhykkeet Palveluverkostot kartalle väestön jakaantuminen sijaintiruuduittain (YKR, SYKE) väestön keskimääräiset etäisyydet sijaintiruuduista tärkeisiin palvelupisteisiin Palvelupisteiden saavutettavuus (aika ja matka) 20
Abstrakti malliesitys verkostoihin perustuvista vyöhykkeistä 21
Tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeet = rakennettavuusvyöhykkeet + palveluverkostovyöhykkeet 22
Abstrakti mallisesitys tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeistä Vihreä: anna mennä vaan Keltainen: harkitse ja rajaa Punainen: pysähdy 23
Johtopäätöksiä Malli Käytettävyydeltään yksinkertainen, mutta tietomäärältään monikerroksinen sovellettavissa kunkin alueen omiin tarpeisiin Tieteellinen konteksti Kansainvälistä Kotimaista Paikkatieto Käytön laajuus seitsemällä kaupunkiseudulla Vuorovaikutus Työpajoissa kuntien eri toimialojen asiantuntijat tutustuivat ja halusivat aloittaa yhteistyön 24
Jatko Maapaikka II Meneillään vuoden loppuun Kehittämis- ja arviointityöpaja Salossa 11.12.2012 Maapaikka III (2013) Mallin levittäminen, koulutus Tuloksista tiedottaminen ja raportointi Toimintatapojen käyttöönotto ja koulutus kaupunkiseuduilla mukaan myös luottamushenkilöitä, asukkaita, järjestöijä, maanomistajia ja yrittäjiä 25
KIITOS! karitta.laitinen@aalto.fi 26