KIRJALLINEN KYSYMYS 930/2001 vp Luonnonmukaisen tuotannon sopimusten noudattaminen Eduskunnan puhemiehelle Luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 37 :n 3 momentissa on säädetty seuraavaa: "Jos viljelijän kanssa tehdään tämän asetuksen mukainen sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, hänellä ei voi olla maatilallaan samanaikaisesti voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus, vaan tämä sopimus tai nämä sopimukset puretaan tässä tarkoitetun sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen yhteydessä." Tämä viattomalta näyttävä säännös on monen viljelijän kohdalla johtanut katastrofaalisiin taloudellisiin seuraamuksiin. Ongelmaa valottaa seuraava käytännön esimerkki: Viljelijä on tehnyt luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevan sopimuksen vuonna 1996. Tämän jälkeen hän on vuokrannut lisää peltoa vuonna 1998, ja koska viljelijän on harjoitettava luonnonmukaista tuotantoa koko peltoalallaan, hän on tehnyt myös vuokrapellon osalta luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskevan sopimuksen. Lisäpellosta oli vuonna 1998 tehtävä erillinen sopimus, koska tuolloin säännökset estivät uutta peltoa koskevan sopimuksen liittämisen vanhaan luonnonmukaista tuotantoa koskevaan sopimukseen. Kumpikin sopimus tehtiin viiden vuoden sopimuskaudeksi, kuten säännökset edellyttävät. Kun vuonna 1996 tehdyn sopimuksen viiden vuoden sopimuskausi umpeutui keväällä 2001, viljelijä haki sopimukselle jatkoa vuoteen 2006 asti. Alussa mainitun säännöksen vuoksi vuonna 1998 tehty sopimus purkautuu, vaikka kyseisen sopimuksen sopimuskautta on jäljellä vielä kaksi vuotta. Säännös vanhojen sopimusten purkamisesta perustuu ajatukseen, että uutta sopimusta tehtäessä sopimukset samalla uusitaan kaikkien saman viljelijän hallinnassa olevien peltojen osalta. Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta edellyttää kuitenkin, että viljelijällä on pellon hallintaoikeus vähintään koko viiden vuoden sopimuskauden ajan eli puheena olevan viljelijän tapauksessa 31.5.2006 asti. Esimerkkiviljelijän vuokraamien peltojen vuokrakausi jatkuu kuitenkin vain kevääseen 2003 asti, jolloin luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen tekeminen näiden peltojen osalta edellyttää vuokrasopimuskauden jatkamista. Viljelijän kannalta on täysin kohtuutonta, että asian ratkaisu jää riippumaan kolmannesta henkilöstä, vuokranantajasta, jolla on täysi oikeus jatkaa tai olla jatkamatta vuokrasopimusta. Jos vuokranantaja on esimerkiksi päättänyt myydä tilansa vieraalle tai tehdä tilallaan sukupolvenvaihdoksen vuokrakauden päätyttyä, hän ei tietenkään ole halukas vuokrasopimuksen jatkamiseen. Ei ole oikein, että uuden, viljelijälle elintärkeän sopimuksen ehdoksi asetetaan se, että kokonaan toista peltoa koskeva voimassa oleva sopimus purkautuu ja valtio vapautuu jo antamastaan sitoumuksesta. Viljelijän on joka tapauksessa so- Versio 2.0
pimusta noudatettava ja viljeltävä myös vuokrapeltoa luonnonmukaisen tuotannon ehdoin koko vuokrakauden, nyt vain ilman luonnonmukaisen tuotannon tukea. Viljelijä joutuu täyttämään oman sopimusvelvoitteensa, valtio sen sijaan ei täytä omaa sopimusvelvoitettaan. Jos tällainen vallan väärinkäyttö hyväksytään, valtio voi vapauttaa itsensä sopimusvelvoitteistaan millä hyvänsä mielivaltaisella perusteella. Taloudellisen toiminnan harjoittaminen on tällaisessa ympäristössä mahdotonta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että valtio omalta osaltaan pitää kiinni luonnonmukaisen tuotannon sopimusvelvoitteista? Helsingissä 6 päivänä syyskuuta 2001 Jari Koskinen /kok 2
Ministerin vastaus KK 930/2001 vp Jari Koskinen /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jari Koskisen /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 930/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että valtio omalta osaltaan pitää kiinni luonnonmukaisen tuotannon sopimusvelvoitteista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Aiempi maatalouden ympäristötukijärjestelmää koskeva säädöstö mahdollisti jopa viiden eri vuonna alkaneen luonnonmukaista tuotantoa koskevan sopimuksen samanaikaisen olemassaolon samalla tilalla. Viljelijä saattoi hakea uutta sopimusta vanhan tai vanhojen sopimusten rinnalle silloin, jos tilalle hankittu uusi peltoala oli riittävän kokoinen. Lisäksi jokaisen sopimuksen osalta oli voitu valita kolmen vuoden luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymäaikataulu. Luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvän viljelykierron laatiminen eri sopimuksiin kuuluville peltolohkoille on ollut hyvin hankalaa. Myös valvonnoissa tarkastajien on ollut vaikeaa mieltää, mikä peltolohko on missäkin sopimuksessa ja miten pinta-alaerot vaikuttivat sopimusten maksamiseen. Koska tilalla saattoi olla eri vuonna alkaneita sopimuksia, luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehdot saattoivat olla erilaisia eri sopimuksissa. Vanhoissa sopimuksissa oli esimerkiksi lannan kompostointipakko, kun taas uuden maatalouden ympäristötukijärjestelmän mukaisissa sopimuksissa vastaavaa ehtoa ei ole. Jos vanha ja uusi sopimus voisi olla yhtä aikaa voimassa, olisi esimerkiksi kotieläintilalla lantaa kompostoitava vanhan sopimuksen osalta ja toisaalta taas uuden sopimuksen osalta kompostointia ei vaadittaisi. Vanhojen sopimusten sopimusehtoja ei voida myöskään enää muuttaa, koska lainsäädäntö, johon ne perustuvat, on kumottu. Rinnakkaisten sopimusten tekomahdollisuus aiemman ympäristötukijärjestelmän voimassa ollessa perustui alun perin pitkälti tuottajajärjestöjen vaatimukseen. Viljelijät itse pitivät usean rinnakkaisen sopimuksen järjestelmää sekä hankalana että sekavana. Tilanteeseen vaadittiin muutosta uutta ympäristötukijärjestelmää suunniteltaessa. Nykyisen tukijärjestelmän sopimuksissa on 2. ja 3. sopimusvuotena määrärahojen salliessa mahdollisuus lisätä peltoaloja alkuperäiseen 5- vuotiseen sopimukseen. Jos uusi tilalle tuleva peltoala on vähintään 50 prosenttia olemassa olevan sopimuksen pinta-alasta, viljelijä voi hakea 2. ja 3. sopimusvuotena uuden 5-vuotisen sopimuksen tekemistä koko tilan alueelle määrärahatilanteen salliessa. Asiasta on säädetty valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 46 :ssä. Uusissa sopimuksissa on oma sopimusehtokohtansa näistä asioista. Viljelijän aiemman tukijärjestelmän mukainen sopimus ei purkaudu itsestään, vaan ainoastaan silloin, kun viljelijä itse osoittaa haluavansa uuden sopimuskokonaisuuden hakiessaan uuden tukijärjestelmän mukaista sopimusta. Uusien luonnonmukaista tuotantoa koskevien sopimusten sopimusehtojen mukaan kaikki vanhat sopimukset on muutettava yhdeksi sopimukseksi, jos tilalla on useita eri luomusopimuksia. Edellä kuvatut ongelmat on pyritty ratkaisemaan nykyistä säädöstöä valmisteltaessa, koska aiemman ympäristötukijärjestelmän vaikeuksia 3
Ministerin vastaus ei luonnonmukaisen tuotannon osalta haluttu enää jatkaa. Käytännössä on varmasti tullut eteen tilanteita, jotka eivät ole helppoja yksittäisen viljelijän kannalta. Muutostilanteissa on kuitenkin hyvin vaikeaa päästä ratkaisuun, joka olisi kaikkien asianosaisten kannalta täysin ongelmaton. Maa- ja metsätalousministeriön käsitys kuitenkin on, että nykyinen sopimusjärjestelmä on aiempaa selkeämpi ja luonnonmukaisen tuotannon tavoitteita vastaava. Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2001 Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä 4
Ministerns svar KK 930/2001 vp Jari Koskinen /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jari Koskinen /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 930/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att staten skall hålla fast vid avtalsförpliktelserna i fråga om ekologisk produktion? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: De tidigare bestämmelserna om systemet med miljöstöd för jordbruket gjorde det möjligt att samma lägenhet samtidigt kunde ha fem olika avtal om ekologisk produktion som hade börjat olika år. Jordbrukaren kunde ansöka om ett nytt avtal vid sidan av ett eller flera gamla avtal, om den nya åkerareal som lägenheten förvärvat var tillräckligt stor. Dessutom hade man skilt för varje avtal kunnat välja en tidtabell på tre år för övergång till ekologisk produktion. Det har varit mycket besvärligt att göra upp den växtföljd som hänför sig till ekologisk produktion för åkerskiften som omfattas av olika avtal. Kontrollörerna har vid övervakningen också haft svårt att hålla reda på vilket avtal som gäller för de olika åkerskiftena och hur arealskillnaderna inverkar på betalningarna enligt avtal. Eftersom lägenheten kunde ha avtal som börjat löpa under olika år, kunde villkoren för ekologisk produktion variera i de olika avtalen. Enligt de gamla avtalen var det t.ex. obligatoriskt att kompostera gödsel, och de avtal som uppgjorts enligt det nya systemet med miljöstöd för jordbruket innehåller ingen motsvarande skyldighet. Om ett gammalt och ett nytt avtal kunde vara i kraft samtidigt, vore det t.ex. på en husdjurslägenhet obligatoriskt att kompostera gödsel enligt det gamla avtalet men inte enligt det nya. Villkoren för gamla avtal kan inte heller längre ändras, eftersom den lagstiftning på vilken de baserar sig har upphävts. Möjligheten att ingå parallella avtal medan det gamla systemet med miljöstöd gällde baserade sig från början i stor utsträckning på producentorganisationernas krav. Jordbrukarna ansåg själva att systemet med flera parallella avtal var både besvärligt och oredigt. Ändring krävdes vid planeringen av det nya systemet med miljöstöd. Enligt avtalen i det nuvarande avtalssystemet är det möjligt att under det andra och tredje avtalsåret införliva mera åkerareal i det ursprungliga femåriga avtalet då anslagen medger detta. Om ny åkerareal som utgör minst 50 % av arealen enligt gällande avtal införlivas med lägenheten, kan jordbrukaren under det andra och tredje avtalsåret ansöka om att ett nytt femårigt avtal skall ingås för hela lägenhetens område då anslagen medger det. Härom bestäms i 46 statsrådets förordning (644/2000). Nya avtal innehåller alltid egna avtalsvillkor i dylika frågor. Jordbrukarens avtal enligt det tidigare stödsystemet upphör inte automatiskt utan endast då jordbrukaren själv påtalar att han önskar en ny avtalshelhet då han ansöker om ett avtal enligt det nya stödsystemet. Enligt villkoren för de nya avtal som gäller ekologisk produktion skall alla gamla avtal omvandlas till ett enda avtal, om det finns flera olika avtal om ekologisk produktion. Avsikten har varit att försöka lösa ovan nämnda problem vid beredningen av gällande bestämmelser, eftersom man inte längre ville att svårigheterna med det tidigare systemet med miljöstöd i fråga om ekologisk produktion skulle fortgå. I 5
Ministerns svar praktiken har det säkert uppstått situationer som inte är lätta för den enskilda jordbrukaren. I situationer där ändringar görs är det dock mycket svårt att nå lösningar som vore helt problemfria för alla parter. Jord- och skogsbruksministeriets uppfattning är emellertid att det nya förbindelsesystemet är klarare än det gamla och motsvarar syftena med ekologisk produktion. Helsingfors den 25 september 2001 Jord- och skogsbruksminister Kalevi Hemilä 6