Kokemuksista oivalluksiin
Pakolaisen reitti Suvaitsevaisuuskasvatusta sosiodraaman keinoin SISÄLTÖ Pakolaisen reitti - kokemuksista oivalluksiin 4 1. Suvaitsevaisuuskasvatusta sosiodraaman keinoin 5 2. Pakolainen, turvapaikanhakija vai maahanmuuttaja? 6 3. Pakolaisuus 7 4. Pakolaisen reitin suunnittelu ja toteutus 8 4.1 Lähtö 9 4.2 Rajanylitys 9 4.3 Pakolaisleirillä 10 4.4 Rekisteröityminen pakolaistoimistoon 11 4.5 Suomen delegaatin vierailu pakolaisleirillä 13 4.6 Suomen Punaisen Ristin virkailija vastaanottaa pakolaiset Suomeen 13 4.7 Loppukeskustelu 14 TEKSTI Anu Pulkkinen 5. Lopuksi 14 Lähteet 15 TAITTO Janne Taiponen KANNEN KUVA Derek Lilly KUVAT ICRC / Fred Clarke ICRC / Melker Mabeck PAINO ISBN
- KOKEMUKSISTA OIVALLUKSIIN Pakolaisen reitti on Suomen Punaisen Ristin Kotopolku-projektissa kehitetty sosiodraama, jonka tarkoitus on toimia virittelijänä pakolaisuusasioiden käsittelyyn ja suvaitsevaisuuskasvatukseen. Sitä voi helposti soveltaa ja muunnella muun muassa tilan, osallistujien sekä vetäjien mukaan. Pakolaisen reitin materiaalin voi tehdä suurimmaksi osaksi itse. Käytettävissäsi on myös CD-levy, jossa on reitin alkuun sopivaa äänimaisemaa. CD-levyjä saa Suomen Punaisen Ristin keskustoimiston nuorisotiimistä. Pakolaisen reitti antaa parhaimmillaan osallistujille omakohtaisen kokemuksen vaikeista valinnoista ja päätöksistä, joita pakolaisuuteen liittyy. Tavoitteena on saada heidät oivaltamaan pakolaisten mahdollisia taustoja ja hankkimaan lisää tietoa pakolaisuudesta ja maailmasta ylipäätään. Näin he voivat osallistua pakolaisista käytävään keskusteluun ja vaikuttaa myönteisten asenteiden syntyyn. Parhaassa tapauksessa osallistujille tulee halu tutustua ja luoda kontakteja maahanmuuttajiin. Pakolaisen reitin vetäjät saavat hyvää kokemusta ja oppia erilaisten ryhmien vetämisestä sekä ohjelmien suunnittelusta ja toteutuksesta. Parasta palautetta ovat ehkä osallistujien kommentit reitin jälkeen. Osallistuminen antaa hyvän mielen: tälläkin tavalla voi edistää suvaitsevaisuutta omassa lähipiirissä. Tässä esiteltyä pakolaisen reittiä ei suositella ala-asteikäisille. Alle 13-vuotiaille voi järjestää esimerkiksi suvaitsevaisuusradan eri toimintapisteineen. (ks. liitteet) Pakolaisen reitti pohjautuu 1990-luvun alussa toteutettuun pakolaisen valintapeliin, joka on myös yksi versio aiheesta ja soveltuu luokkahuoneessa toteutettavaksi. Valintapelin ohjeet saat Suomen Punaisen Ristin keskustoimiston nuorisotiimistä. Oheinen ohjeistus on syntynyt Suomen Punaisen Ristin Messukylän osaston koordinoiman kouluringin kokemusten pohjalta. Koulurinki on ansiokkaasti vetänyt ja kehittänyt pakolaisen reittiä jo vuodesta 2004 lähtien. Sille on kertynyt kokemusta erityisesti yläasteilta ja lukioista. Antaumuksellista rasisminvastaista työtä toivottaen Johanna Matikainen projektipäällikkö Kotopolku-projekti 1. SUVAITSEVAISUUSKASVATUSTA SOSIODRAAMAN KEINOIN KAIKKI ERILAISIA, KAIKKI SAMANARVOISIA Punaisen Ristin keskeisiä arvoja on se, että jokainen ihminen on tärkeä ja arvokas riippumatta siitä, mihin hän uskoo tai mikä hänen ihonvärinsä on. Myös laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa toistetaan kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden merkitystä, mutta mitä nämä käsitteet merkitsevät käytännössä, jokapäiväisessä elämässä? Kuinka itse suhtaudun erilaisuuteen? Miten omassa arjessani voisin rakentaa suvaitsevaisempaa ja moniarvoisempaa yhteiskuntaa? Näiden kysymysten pohjalta Punaisessa Ristissä on kehitetty rasismin vastaista työtä ja suvaitsevaisuuskasvatusta. Punaisen Ristin Kotopolku -projekti on suunnitellut sosiodraaman nimeltä Pakolaisen reitti, jota on vuodesta 2001 käytetty työyhteisöissä, seminaareissa, yläasteilla ja lukioissa. Sosiodraaman idea on asettua toisen henkilön asemaan ja kokea asioita uudesta näkökulmasta lavastetussa tilanteessa. Osallistujille siis tarjotaan mahdollisuus elämykselliseen kokemiseen. Pakolaisen reitissä osallistujien on tarkoitus samaistua pakolaiseksi. Miltä tuntuu paeta kotoaan? Ovatko perheen jäsenet turvassa? Löydänkö pakolaisleirille? Miten käy tulevaisuudensuunnitelmilleni, kun nykyisyys on hyvin kaoottinen? Loppukeskusteluissa osallistujat ovat usein sitä mieltä, että reitin läpikäytyään on helpompi ymmärtää Suomeen tulleita pakolaisia. Sosiodraaman avulla on siis mahdollista kokemuksen kautta lisätä ymmärrystä pakolaisuutta ja ylipäätään erilaisuutta kohtaan. Tampereella Pakolaisen Reittiä on vetänyt myös vapaaehtoisista koostuva koulutusrinki. Osallistuminen koulutusrinkiin on myös mainio tapa toimia suvaitsevamman yhteiskunnan puolesta. Samalla voi kehittää omaa tietämystään pakolaisuudesta ja siitä, mitä erilaisuuden kunnioittaminen käytännössä tarkoittaa. Kaiken lisäksi sosiodraaman suunnittelussa voi käyttää luovuuttaan eikä tarvitse kahliutua valmiiseen kaavaan. Rasismin vastainen työ voi olla hyvin inspiroivaa! Tämän vihkosen tarkoituksena on opastaa Pakolaisen reitin vetämistä. Pakolaisen reitistä esitellään yksi peruskaava, joka on vapaasti muunneltavissa. Sosiodraaman tueksi on kuitenkin hyvä tietää jotain pakolaisuudesta ensiksi siis perustietoja ja -käsitteitä. 4 5
2. PAKOLAINEN, TURVAPAIKANHAKIJA VAI MAAHANMUUTTAJA? Käsitteet pähkinänkuoressa Pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen takia ja joka oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai pelon takia haluton turvautumaan kotimaansa suojaan. Yleisemmin sanottuna pakolaisia ovat kaikki ne, jotka ovat saaneet oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella. YK:n määritelmän mukaan esimerkiksi sotaa tai luonnonkatastrofia pakenevat eivät ole pakolaisia. Kiintiöpakolainen on saanut YK:n pakolaisjärjestöltä pakolaisen aseman ennen kuin hän saapuu vastaanottavaan maahan. Usealla maalla on omat vuosittaiset pakolaiskiintiönsä. Jotkut maat vastaanottavat ryhmiä YK:n pyynnöstä. Suomeen tulevien kiintiöpakolaisten määrä vahvistetaan valtion vuosittaisessa tulo- ja menoarviossa, viime vuosina kiintiö on ollut 750. Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta toisesta maasta. Toisin kuin kiintiöpakolaisilla, heillä ei ole maahan saapuessaan pakolaisstatusta. Suomessa turvapaikanhakijat majoitetaan vastaanottokeskuksiin turvapaikkatutkinnan ajaksi, jolloin yritetään tutkia, ovatko he olleet vaarassa kotimaassaan. Mikäli he eivät saa oleskelulupaa, heidät karkotetaan maasta. Vuonna 2004 Suomesta haki turvapaikkaa 3 861 henkilöä, ja heistä 439 sai luvan jäädä maahan. Evakko on maansisäinen pakolainen, jolla ei ole YK:n suojelua. Maahanmuuttaja on kattokäsite kaikille ulkomailta toiseen maahan muuttaneille, joiden tarkoituksena on jäädä maahan pysyvästi. 3. PAKOLAISUUS Useimmiten pakolaisuus on sodan seurausta, mutta se voi joskus olla myös konfliktin laukaiseva tekijä. Syystä tai toisesta pakoon lähteneitä kutsutaan yleisesti pakolaisiksi, mutta vain osa heistä saa varsinaisen pakolaisstatuksen, joka oikeuttaa kansainväliseen suojeluun. YK:n pakolaissopimus määrittelee, kuka on pakolainen ja miten pakolaisia käsitellään. Tämän sopimuksen mukaan pakolainen on henkilö, jolla on perusteltua syytä joutua vainotuksi omassa kotimaassaan rodun, uskonnon, kansallisuuden tai poliittisen mielipiteen vuoksi, jolloin hän joutuu pakenemaan ulkomaille. Arvioiden mukaan vuoden 2004 alussa maailmassa oli noin 17,1 miljoonaa pakolaista. Eniten heitä oli Aasiassa, mutta huomattavan paljon myös Afrikassa ja Euroopassa. Suurin osa pakolaisista liikkuu köyhästä maasta toiseen; vain pieni osa heistä päätyy vauraisiin länsimaihin. Vieläkin huomattavampi osa pakoon lähteneitä on maansisäisiä pakolaisia eli evakoita, joita on tämän hetkisten arvioiden mukaan noin 25 miljoona. Evakot eivät kuulu YK:n suojelun piiriin, sillä he ovat oman maansa suvereniteetin ja lainsäädännön alaisia. YK:n pakolaisasioiden toimisto UNHCR käsittelee pakolaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Se perustettiin vuonna 1951 auttamaan toisen maailmansodan pakolaisia. Siitä asti UNHCR:n tehtävänä on ollut auttaa pakoon joutuneita sekä pidemmällä aikavälillä löytää kestäviä ratkaisuja pakolaisongelmaan. Käytännön tasolla järjestö huolehtii pakolaisten rekisteröinnistä ja valvoo pakolaisstatuksen myöntämistä. Tärkeä osa toimintaa on myös hätäavun antaminen pakolaisille kriisitilanteissa pakolaisille järjestetään talous-, terveydenhoito ja sosiaaliapua. Suomeen on vuodesta 1973 lähtien vastaanotettu noin 23 000 pakolaista. Heistä osa on kiintiöpakolaisia, osa myönteisen päätöksen saaneita turvapaikanhakijoita, osa perheenyhdistämisen kautta Suomeen saapuneita ja osa henkilöitä, joita ei ole voitu palauttaa koti- tai lähtömaahansa siellä vallitsevien olojen vuoksi. Eniten Suomessa on pakolaisia Somaliasta, entisen Jugoslavian alueelta sekä Iranista ja Irakista. Osa Suomeen tulleista pakolaisista on palannut takaisin kotimaahansa tai muuttanut johonkin toiseen valtioon, osa taas on saanut Suomen kansalaisuuden, jolloin heitä ei enää lasketa pakolaisiksi. Vuoden 2003 alussa Suomessa asui pysyvästi 104 000 ulkomaan kansalaista eli noin kaksi prosenttia Suomen väestöstä. 6 7
4. PAKOLAISEN REITIN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Pakolaisen reittiä on siis pelattu pääasiassa kouluissa, yläasteilla ja lukioissa. Alaasteikäisille sopivat paremmin erilaiset suvaitsevaisuuspelit, sillä sosiodraama voi olla turhan rankka kokemus pienille koululaisille. Teini-ikäisten kanssa voi ottaa esille jo rankempiakin aiheita. Olennaista on sosiodraaman purku ja reitillä heränneiden tuntemusten läpikäyminen loppukeskustelussa. Sovittaessa Pakolaisen reitin vetämisestä koululla vastaavan opettajan kanssa kannattaa pyytää käyttöön sellaista tilaa, jossa oppilaat eivät normaalisti ole. Esimerkiksi pimeähköt kellarit ja ullakot, joissa mahtuu liikkumaan kunnolla, ovat ihanteellisia tiloja. Kuitenkin kannattaa muistaa, että paikka ei ole rajoite - kannattaa käyttää mielikuvitustaan. Reitin pelinohjaajana voi toimia yksinkin, mutta sosiodraamaan saa enemmän tehoa, jos se toteutetaan isommalla porukalla. Tällöin osa pelinohjaajista voi esittää pakolaisten matkallaan kohtaamia virkailijoita ja viranomaisia. Myös lavasteita voi käyttää kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta esimerkiksi taskulampuilla saa tehostettua pakoon lähdön sekavaa tunnelmaa. Käytettävissä on myös taustanauha. Sen uhkaava äänimaisema auttaa osallistujia eläytymään turvattomaan tilanteeseen, joka edellyttää pakoon lähtöä. Pakolaisen reitissä on ollut 5-150 osanottajaa, eli peruskaava on muokattavissa tilanteen mukaan. Koulukeikoilla toimivaksi ratkaisuksi on havaittu luokan puolittaminen kahtia, sillä erityisesti yläasteikäisten on helpompi keskittyä pienissä ryhmissä. Ennen reitin aloittamista osallistujille tulisi kertoa, että tulemme käymään läpi kuvitteellisen pakolaisen reitin, jonka aikana kaikkien olisi hyvä keskittyä kuuntelemaan ohjeita. 4.1 Lähtö Valot voi sammuttaa ja soittaa taustalla uhkaavaa äänimaisemaa. Osallistujia pyydetään sulkemaan silmät. Kuvitteellinen lähtöpaikka on Afganistan. Heille kerrotaan, että kotikaupunki on käynyt turvattomaksi. Ihmisiä katoaa öisin, eikä ulkona ole enää ollut viikkoihin turvallista liikkua. Nyt tilanne on käynyt niin vaaralliseksi, että on lähdettävä heti pakomatkalle yli vuoriston. Osallistujilla on hetki aikaa miettiä, kuka lähtee mukaan pakomatkalle ja mitä tavaroita he ottavat mukaansa. Tämän jälkeen vetäjät kyselevät osallistujilta: - Mitä otatte mukaan? Kuka lähtee matkaan? Asuvatko muut lähtijät samassa talossa kanssanne? Missä ovat isovanhemmat ja muut sukulaiset? Jaksavatko pienet sisarukset kulkea vuoristossa? Kyselykierroksen jälkeen lähdetään nopeasti matkaan. Täytyy kiirehtiä, sillä sotilaat ovat jo naapurin oven takana. Ulkona on äärimmäisen turvatonta, joten on kuljettava varovasti herättämästä kenenkään huomiota. Pelinohjaajat kuljettavat ryhmäläisiä esimerkiksi taskulampun valossa jonkin aikaa yli mahdollisten esteiden (kaadettujen tuolien yms.). Tarvikkeet: CD-soitin ja pakolaisen reitti -CD-levy (äänimaisema), taskulamppuja, muuta rekvisiittaa tarvittaessa (kuvia tuhotuista kodeista ja ihmisistä pakolaisina), reppu tai kassi, johon voi pakata tavaraa (tyhjiä laatikoita, kirjoja, kiviä). Jos on paljon vetäjiä, osa voi pukeutua sotilaallisesti ja käyttäytyä uhkaavasti. Osallistujia voidaan ryöstää matkalla 4.2 Rajanylitys Nyt on ylitetty raja, ja ollaan Pakistanin puolella. Aikaa on kulunut mahdollisesti jo viikkoja. - Mitä tavaroita ryhmäläiset ottivat mukaansa? Ovatko ne vielä tallessa? Oliko niistä jotain hyötyä? Ottiko joku mukaan kännykän, toimivatko ne vuoristossa? Onko jäljellä vettä tai ruokaa? Unohtuiko jotain tärkeää? Miten on selviydytty vuoriston kylmistä öistä? Miten pienet sisarukset ja isovanhemmat jaksavat? 8 9
SUOMEN PUNAINEN RISTI Vetäjät voivat kertoa siitä, kuinka monet väsyvät tai sairastuvat pakomatkalla. Mikäli joku on ottanut mukaansa passin tai henkilöllisyystodistuksen, niistä ei ole välttämättä hyötyä, kun ollaan laittomasti vieraassa maassa. Mutta nyt ollaan siis ylitetty raja. - Kuka tietää mitä tapahtuu seuraavaksi? Lähimpään kaupunkiin voi olla satoja kilometrejä. Onko kellään tuttavia Pakistanissa? Miltä lähtö tuntuu nyt? Onko mahdollista saada yhteys omaisiin? Osaako kukaan urdun kieltä, jota puhutaan Pakistanissa? Jos kellään ei ole tuttavia tai sukulaisia Pakistanissa, olisi hyvä löytää pakolaisleirille ja ilmoittautua pakolaiseksi. Sekin voi pahimmillaan viedä kuukausia, jopa vuosia. 4.3 Pakolaisleirillä 4.4 Rekisteröityminen pakolaistoimistoon Ryhmäläisiltä voi kysellä esimerkiksi kielitaidosta ja poimia muutama kielitaitoinen asioimaan pakolaistoimisto UNHCR:n toimistoon, jossa rekisteröidytään pakolaisiksi. Yksi reitin pelinohjaajista voi pukeutua virkailijaksi ja kysellä henkilöllisyystietoja jollakin vieraalla kielellä. Rekvisiittana voi olla vieraskielisiä lomakkeita. Reitille osallistujien on hyödyllistä kokea, miltä tuntuu kun oma kielitaito ei riitä perusasioidenkaan hoitoon. Toimistossa rekisteröitymisen jälkeen palataan takaisin leirille odottamaan jatkoa. Tarvikkeet: työministeriön sivuilta löytyy uusi MORE-projektin tuottama kansio pakolaisten vastaanotosta. Sieltä löytyy myös oikeasti käytössä oleva lomake, johon UNHCR kerää pakolaisen tietoja; www.mol.fi Vihdoin viimein pakolaisleiri löytyy. Vetäjät käskevät osallistujia istuutumaan pakolaisleirissäkin voi vierähtää vuosia. Heille on varattu vain ahdas tila. Minkälaista on elämä pakolaisleirillä? Puhtaasta vedestä ja ruuasta voi olla puutetta, joudutaan elämään pitkiä aikoja ahtaasti täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Koska puhtaasta vedestä on pulaa, myös hygienia on puutteellista. - Miten käy pakolaisten tulevaisuudensuunnitelmien; oliko osallistujien tarkoitus mennä lukioon tai ammattikouluun? Miltä tuntuu elää ahtaasti tuntemattomien kanssa? Miten sisarukset ja vanhemmat jaksavat, onko joku sairastunut? Nyt on voinut kulua jo useita vuosia siitä, kun lähdettiin kotoa. - Tietääkö kukaan, mitä tulisi tehdä, jotta pakolaisleiriltä pääsisi joskus pois? Pakolaisten tulisi ilmoittautua YK:n pakolaistoimistoon UNHCR:ään ja rekisteröityä pakolaisiksi. Toimisto on kuitenkin usein pakolaisleirien ulkopuolella, ja laittomasti maassa oleskeleville pakolaisleiriltä lähteminen on aina riski. Lisäksi UNHCR:n toimiston liepeillä on kosolti niin sanottuja epävirallisia vartijoita, jotka haluavat hyötyä pakolaisten hädästä. Päästäkseen toimistoon täytyy ehkä luopua viimeisestäkin omaisuudestaan. Tarvikkeet: köysi, jonka voi kietoa ja kiristää ryhmän ympärille kuvaamaan ahtautta pakolaisleirillä. Ruoka- ja vesijakelua jonottajille. 10 11
4.5 Suomen delegaatin vierailu pakolaisleirillä Eri mailla on eri suuruiset vuosittaiset kiintiöt pakolaisille. Kiintiöpakolaiset valitaan usein pakolaisleireiltä, jolloin eri maiden virkailijoista koostuvia delegaatioita käy haastattelemassa pakolaisia. Suomen delegaatit ovat etupäässä työministeriön alaisia virkailijoita. Yksi reitin pelinohjaajista voi esittää Suomen delegaation virkailijaa ja kysellä osallistujilta esimerkiksi koulutuksesta, perheestä tai kielitaidosta. Haastattelujen jälkeen muutama osallistuja valitaan lähtemään Suomeen, muut voivat tulla mukaan seuraamaan, mitä näille kiintiöpakolaisille maassamme tapahtuu. 4.6 Suomen Punaisen Ristin virkailija vastaanottaa pakolaiset Suomeen Yksi reitin pelinohjaajista toimii Suomen Punaisen Ristin työntekijänä, joka vastaanottaa pakolaiset esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä. Työntekijä voi puhua aluksi jotain vierasta kieltä, mitä osallistujat eivät ymmärrä - tässäkin tapauksessa on yleistä, että pakolaisen ja virkailijan välillä on kielimuuri. Osallistujille kerrotaan, että pakolaiset sijoitetaan eri puolille Suomea, muutama esimerkiksi Rovaniemelle. Yksi pakolaisista pääsee Ylöjärvelle, jossa hänet saatetaan kotiinsa (rekvisiittana esimerkiksi patja, pöytä tms.). Seuraavana päivänä hän tapaa sosiaalityöntekijän ja terveydenhoitajan. Suomen kielen opiskelu kannattaisi aloittaa mahdollisimman pian, jotta hän voisi jatkaa myös koulunkäyntiään tai saada työpaikan. Pakolaisille on tarjolla myös esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin organisoimaa kotouttamistoimintaa. - Miltä nyt tuntuu? Ovatko perheenjäsenet vielä mukana? Montako vuotta on kulunut kotoa lähdöstä? Miten on käynyt koulun/työn? Onko tietoa sukulaisista ja ystävistä, jotka jäivät Afganistaniin? Onko mukana enää mitään, mitä otti kotoa lähtiessä? Onko mukana koulu- tai työtodistuksia? - Miltä asunto näyttää? Entä miltä näyttää ulkona, kun katsoo ulos ikkunasta? Miltä tuntuu aloittaa elämä Suomessa? 12 13
4.7 Loppukeskustelu Ennen loppukeskustelua pelinohjaajien tulisi tehdä selväksi, että kyseessä oli sosiodraama, ja nyt palataan takaisin todellisuuteen. Kannattaa myös painottaa, että tämä on vain yksi tapa päätyä pakolaisena Suomeen. Kyseessä on kuviteltu kiintiöpakolaisen reitti, eli pakolaisella on todettu suojeluntarve jo hänen tullessaan Suomeen. Osa pakolaisista taas tulee Suomeen anomaan turvapaikkaa, jolloin on vielä epävarmaa, saavatko he jäädä maahan. Joillekin Pakolaisen reitti voi olla järkyttäväkin kokemus, jolloin sosiodraaman purkaminen on erittäin tärkeää. Ryhmässä kannattaa käydä kierros, jolloin jokainen voi kertoa, minkälaisia tuntemuksia ja ajatuksia sosiodraama herätti. Oliko helppoa / vaikeaa samastua pakolaiseksi? Mikä tuntui erityisen kurjalta tai kummalliselta? Osallistujat voivat myös kysellä pakolaisuuteen liittyvistä seikoista. Yhdessä voidaan pohtia, miten kukin voisi omassa arjessaan auttaa pakolaisten ja maahanmuuttajien kotoutumista Suomeen. Onko omassa koulussa tai työpaikalla maahanmuuttajia tai pakolaisia? Onko kellään pakolaistaustaisia ystäviä? Olisi hienoa, jos reittiä olisi vetämässä myös pakolaistaustaisia ihmisiä tai maahanmuuttajia, jotka voisivat kertoa omista kokemuksistaan. Lähteet www.ihmisoikeudet.net www.unhcr.ch www.mol.fi www.uvi.fi/netcomm/ www.maailmanpakolaistilanne.net Moninaisuus alkaa meistä. Suomen Punainen Risti 2004 www.redcross.fi LISÄTIETOA www.unhcr.ch www.ihmisoikeudet.net www.uvi.fi/netcomm/ (Ulkomaalaisviraston sivut) www.mol.fi (Työministeriön sivut) www.ykliitto.fi www.ihmisoikeusliitto.fi www.rasmus.fi (Rasismin vastaisen verkoston sivut) www.pakolaisapu.fi 5. LOPUKSI Tässä esitetty Pakolaisen reitti on tarkoitettu rungoksi uusille vetäjille. Ideana on se, että sitä voi muokata haluamaansa suuntaan, kun näkee, mikä toimii käytännössä ja mikä ei. Reittiä voi muokata myös erilaisten ryhmien ja eri ikäisten osallistujien mukaan, samoin kuin lavasteita. Tässä sosiodraamassa pääasia on herättää osallistujat pohtimaan pakolaisuuteen ja yleensä erilaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Reitin pelinohjaajien on myös hyvä päivittää tietojaan pakolaisuudesta tässä on esitetty vain perustietoja ja -käsitteitä. Ohessa on linkkejä, joista löytyy hyödyllistä tietoa kansainvälisyyskasvatuksen tueksi. 14 15
INHIMILLISYYS Punainen Risti, joka alunperin on syntynyt halusta auttaa erotuksetta kaikkia sodassa haavoittuneita, pyrkii kaikissa olosuhteissa, sekä kansainvälisesti että kansallisesti, ehkäisemään ja lieventämään inhimillistä kärsimystä. Sen tarkoituksena on suojella elämää, terveyttä ja ihmisarvoa. Se haluaa edistää kaikkien kansojen kesken yhteisymmärrystä, ystävyyttä, yhteistyötä ja pysyvää rauhaa. TASAPUOLISUUS Punainen Risti ei tee minkäänlaista erotusta kansallisuuden, rodun, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman tai poliittisen mielipiteen perusteella. Sen pyrkimyksenä on torjua ja lievittää kärsimyksiä ja auttaa ensisijaisesti suurimmassa hädässä olevia. PUOLUEETTOMUUS Säilyttääkseen kaikkien luottamuksen Punainen Risti pidättäytyy kannanotoista vihollisuuksien syntyessä eikä milloinkaan sekaannu poliittisiin, rodullisiin, uskonnollisiin tai aatteellisiin ristiriitoihin. RIIPPUMATTOMUUS Punainen Risti on riippumaton. Vaikka kansalliset yhdistykset toimivatkin maansa lakien alaisina ja yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa, tulee niiden aina säilyttää itsemääräämisoikeutensa ja toimia Punaisen Ristin periaatteiden mukaan. VAPAAEHTOISUUS Punainen Risti on vapaaehtoisista ja pyyteetöntä apua antava järjestö. YKSEYS Kussakin maassa voi olla vain yksi Punaisen Ristin yhdistys. Sen tulee olla avoinna kaikille ja sen ihmisystävällisen toiminnan tulee ulottua koko maahan. YLEISMAAILMALLISUUS Punainen Risti on yleismaailmallinen järjestö, jossa kaikilla kansallisilla yhdistyksillä on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet autttaa toinen toistaan. Suomen Punainen Risti, keskustoimisto, Tehtaankatu 1a, PL 168, 00140 Helsinki Puh. Vaihde (09) 12 931, faksi (09) 129 3321