KIRJALLINEN KYSYMYS 1061/2005 vp Pienituloisten perheellisten oikeus asumistukeen kahdella paikkakunnalla Eduskunnan puhemiehelle Työn perässä on aina liikuttu. Aiemmin työ oli kuitenkin useissa tapauksissa selkeämmin paikkaan sidottua ja lähellä tekijöitään, missä tahansa osassa maata. Agraariyhteiskunnassa ja myös yhteiskunnan teollistuessa työn vuoksi liikkuvat työntekijät saivat usein työnantajan järjestämän asunnon. Kunnan rajan ylittävää työssäkäyntiä oli vähän. Kulkuyhteydet ja -välineet puuttuivat. Autoistuminen, liikenneyhteyksien parantaminen ja lähiörakentaminen lisäsivät työmatkaliikennettä enemmän vasta 1970-luvulla. Nykyisessä yhteiskunnassa työt ovat keskittyneet ja työpaikat saattavat muuttaa nopeallakin syklillä, samoin työssä tarvittava osaaminen. Pendelöinti on yhteiskunnassa keskeinen trendi, työpaikkakunta ja asuinpaikkakunta ovat yhä harvemmin samat. Vuonna 1960 kotikuntansa ulkopuolella töissä kävi työllisistä joka kymmenes (208 714), vuonna 1989 joka neljäs ja 2003 joka kolmas (729 053). Kuntaliitokset hidastivat pendelöijien määrää 1970-luvulla. 1990-luvun alun lama pudotti pendelöijien määrän yli 100 000:lla, mutta heti, kun työttömyys väistyi, kasvoi pendelöijien määrä ennätyksellisesti. Työvoimapolitiikka on vastakkaisten näkemysten areenana. Toisaalta halutaan vähentää liikennettä ja siis pendelöintiä, mutta etätöiden edistäminen on jäänyt juhlapuheiden tasolle. Toisaalta halutaan vähentää työttömyyttä, mutta uusia, työn vastaanottamista mahdollistavia keinoja ei juurikaan esitetä tai kokeilla. Kaavoituksella ja kuntasuunnittelulla annetaan lupaus asumisen tietystä pysyvyydestä osana perheiden elämää, mutta töiden takaaminen tietyillä alueilla on mahdoton lupaus. Pendelöinti, työn perässä muuttaminen, perhe-elämä kahden asunnon ja kahden paikkakunnan välillä, etätyö jne. edellyttävät yleensä joustavuutta, korkeaa osaamista ja vakaata ja korkeaa omaa taloutta. Työelämän muuttuminen yhä enemmän yksilön joustavuutta edellyttäväksi tarkoittaa väistämättä suuren joukon työkykyisiä jäämistä työelämän ulkopuolelle. Asumistukilainsäädännössä on tällä hetkellä epäkohta, joka ei tue pienituloisten perheenjäsenten työskentelyä eri paikkakunnilla. Jos toinen perheenjäsenistä joutuu työn vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle, on perheen mahdollisuus saada asumistukea toisella paikkakunnalla tarvittavaan asuntoon mahdollista vain, jos muuttaja opiskelee ja nostaa opintotukea tai jos perhe hakee avioeroa. Nykyisen kaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa työnsaanti samalta paikkakunnalta ei ole itsestäänselvyys, on asumistukilainsäädäntö tältä kohden vanhentunut. Se on myös työ- ja perhe-elämää diskriminoiva ja antaa sellaisena ristiriitaisen viestin. Asumiskustannukset ovat suomalaisten perheiden suurin menoerä. Monilla aloilla edellytys kilpailukyvyn ylläpitämiseen perustuu osaaviin työntekijöihin. Näin yleisen asumistuen mahdollisuus pienituloisille perheille myös kahden eri paikkakunnalla olevan asunnon ylläpitämiseksi työelämään osallistumisen vuoksi on myös työelämän etu. Versio 2.0
Nykyinen tilanne, jossa perheellä ei ole mahdollisuutta asumistukeen toisen paikkakunnan kohdalla, tekee työn vastaanottamisen mahdottomaksi ja myös passivoi perheellisiä hakemasta työtä oman paikkakuntansa ulkopuolelta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen työelämän vaatimuksia ja mahdollistaakseen pienituloisten perheenjäsenten työskentelyn eri paikkakunnilla ja erityisesti, mitä hallitus aikoo tehdä asumistukilainsäädännössä olevalle epäkohdalle, joka evää pienituloisten perheellisten oikeuden asumistukeen kahdella paikkakunnalla? Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2005 Tarja Cronberg /vihr 2
Ministerin vastaus KK 1061/2005 vp Tarja Cronberg /vihr Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tarja Cronbergin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1061/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä tukeakseen työelämän vaatimuksia ja mahdollistaakseen pienituloisten perheenjäsenten työskentelyn eri paikkakunnilla ja erityisesti, mitä hallitus aikoo tehdä asumistukilainsäädännössä olevalle epäkohdalle, joka evää pienituloisten perheellisten oikeuden asumistukeen kahdella paikkakunnalla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Asumistukilain (408/1975) mukaisella asumistuella pyritään turvaamaan pienituloisten ruokakuntien mahdollisuus kohtuulliseen asumiseen ja asumistason säilyttämiseen taloudellisen aseman heikentyessä. Tukea myönnetään ja sen suuruus mitoitetaan ruokakunnan vakinaisen asunnon perusteella. Työn vuoksi perheestään erillään asuva puoliso luetaan tukea saavaan ruokakuntaan. Tällöin hän lisää asumistukiruokakunnan kokoa, mikä pienentää perheen maksettavaksi tulevan omavastuuosuuden määrää ja lisää asumistuessa hyväksyttävien asumismenojen määrää. Toisaalta hänen bruttotulonsa otetaan sellaisenaan huomioon perheen tukea laskettaessa, mikä taas puolestaan usein pienentää perheelle maksettavaa asumistukea. Toisella paikkakunnalla työskentelystä ja siellä asumisesta aiheutuu perheelle ylimääräisiä kuluja. Asumistukijärjestelmässä tukea myönnetään kuitenkin bruttotulojen mukaan eikä tuloista tehdä mitään vähennyksiä. Verotuksessa verovapaiksi katsottuja päivärahoja ja vastaavia kustannusten korvauksia ei kuitenkaan lasketa asumistukea myönnettäessä tuloksi. Asumistuen myöntäminen samalle perheelle kahteen asuntoon ei ole asumistukijärjestelmässä mahdollista eikä se ole asumistuen tavoitteiden mukaista. Asumistuki on lähinnä asuntopoliittinen tukimuoto, jolla pyritään tukemaan perheen vakinaisessa asunnossa asumista ja kohtuullisen asumistason saavuttamista. Tukijärjestelmässä käsitellään tuloja kaavamaisesti eikä niistä tehdä mitään vähennyksiä. Toisella paikkakunnalla tehtävästä työstä aiheutuvat kustannukset vaikuttavat siihen, kuinka kannattavaa työn vastaanottaminen on yksittäisen perheen kannalta. Yksittäisessä tapauksessa nämä lisäkustannukset saattavat olla esteenä työllistymiselle. Asumistukijärjestelmä soveltuu kuitenkin huonosti näiden kustannusten korvaamiseen. Toisella paikkakunnalla asuminen voidaan käytännössä järjestää monella tavalla työnantajan tai työntekijän toimesta. Samoin tästä aiheutuvat kustannukset voidaan jakaa työnantajan ja työntekijän kesken eri tavoin. Tulon hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia tuetaan myös verotuksen kautta. Asumistukijärjestelmän kehittämisessä ei ole vireillä hanketta, jolla pyrittäisiin siihen, että työntekijälle toisesta asunnosta aiheutuvia kustannuksia tuettaisiin asumistukijärjestelmän kautta. Toisen asunnon tukeminen asumistuella tai siitä aiheutuvien menojen vähentäminen asumistukitulosta merkitsisi huomattavaa muutosta nykyiseen kaavamaisesti määräytyvään asumistukijärjestelmään. Sitä olisi vaikea rajata niihin 3
Ministerin vastaus tilanteisiin, joissa työllistyminen vastaavasti pienentäisi vakinaiseen asuntoon tarvittavan tuen määrää. Näin ollen uudistus lisäisi asumistukimenoja. Asumistukijärjestelmässä ei ole määrärahojen puuttuessa pystytty tekemään viime vuosina välttämättömiäkään järjestelmän perustavoitteita tukevia uudistuksia. Luontevaa on, että toisella paikkakunnalla aihetuvasta työstä johtuvien kustannusten mahdollinen tukeminen selvitetään yhteydessä, jossa samanaikaisesti arvioidaan laajemmin työsuhteen ehtoja ja työllistymisen esteenä olevia seikkoja sekä työllistymisvaikutuksia. Helsingissä 18 päivänä tammikuuta 2006 Ministeri Hannes Manninen 4
Ministerns svar KK 1061/2005 vp Tarja Cronberg /vihr Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1061/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Tarja Cronberg /gröna: Vad tänker regeringen göra för att stödja arbetslivets krav och göra det möjligt för familjemedlemmar med små inkomster att arbeta på olika orter och i synnerhe, vad tänker regeringen göra åt det missförhållande i bostadsbidragslagstiftningen som förvägrar småinkomsttagare med familj rätt till bostadsbidrag på två orter? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Syftet med bostadsbidrag enligt lagen om bostadsbidrag (408/1975) är att garantera hushåll med små inkomster möjlighet till skäligt boende och bibehållen boendenivå när den ekonomiska ställningen försämras. Stödet beviljas och dess storlek dimensioneras enligt hushållets stadigvarande bostad. En make som på grund av arbetet bor åtskils från sin familj på räknas till det bidragstagande hushållet. Han eller hon gör då att bostadsbidragshushållet blir större, vilket minskar den självriskandel som familjen skall betala och ökar de godtagbara boendeutgifterna för bostadsbidraget. Å andra sidan beaktas hans eller hennes bruttoinkomster som sådana när bidraget till familjen räknas ut, vilket åter ofta minskar det bostadsbidrag som betalas till familjen. Arbete och boende på annan ort orsakar extra kostnader för familjen. Inom bostadsbidragssystemet beviljas emellertid bidraget enligt bruttoinkomsterna och det görs inga avdrag från inkomsterna. Dagpenningar som betraktas som skattefria i beskattningen och motsvarande kostnadsersättningar räknas dock inte som inkomst när bostadsbidraget beviljas. Att bevilja samma familj bostadsbidrag för två bostäder är inte möjligt inom bostadsbidragssystemet och överensstämmer inte med målen för bostadsbidraget. Bostadsbidraget är i första hand en bostadspolitisk bidragsform, med vilken man försöker stödja familjens boende i sin stadigvarande bostad och en skälig boendenivå. Inom bidragssystemet behandlas inkomsterna schematiskt och det görs inga avdrag från dem. Kostnaderna för att arbeta på annan ort inverkar på hur lönsamt det är att ta emot arbetet för en enskild familj. I enskilda fall kan dessa extra kostnader utgöra ett hinder för sysselsättning. Bostadsbidragssystemet lämpar sig emellertid dåligt för att ersätta dessa kostnader. Boende på annan ort kan i praktiken ordnas på flera olika sätt av arbetsgivaren eller arbetstagaren. Likaså kan kostnaderna för detta delas mellan arbetsgivaren och arbetstagaren på olika sätt. Kostnaderna för inkomstens förvärvande stöds också via beskattningen. När det gäller utvecklandet av bostadsbidragssystemet är det inte aktuellt med något projekt som skulle sträva till att en arbetstagares kostnader för en andra bostad skulle stödjas via bostadsbidragssystemet. Stöd för en andra bostad genom bostadsbidraget eller möjlighet att dra av utgifterna för den från bostadsbidragsinkomsten skulle innebära en betydande förändring i det nuvarande schematiska bostadsbidragssystemet. Det skulle vara svårt att begränsa det till de situationer där sysselsättningen i stället minskar belop- 5
Ministerns svar pet av det bidrag som behövs för den stadigvarande bostaden. Sålunda skulle reformen öka bostadsbidragsutgifterna. I brist på anslag har man under de senaste åren inte kunna företa ens sådana nödvändiga reformer som skulle stödja bostadsbidragssystemets grundläggande mål. Det naturliga vore att eventuellt stöd för de kostnader som orsakas av arbete på annan ort utreds i ett sammanhang där man samtidigt bedömer anställningsvillkoren och de omständigheter som utgör hinder för sysselsättning samt de sysselsättande effekterna mera ingående. Helsingfors den 18 januari 2006 Minister Hannes Manninen 6