Suomen Luontotieto Oy. Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuttoselvitys 2009.

Hoikkahiue-Luodeleton tuulivoimalapuiston ympäristöselvitykset. Kevätmuuttoselvitys 2009. Sinirinta kuuluu alueen läpimuuttavaan lajistoon Suomen Luontotieto Oy 4/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Aineisto ja menetelmät... 3 3. Tulokset... 3 4. Yhteenveto kevätmuutosta... 13 5. Arvio alueen läpi muuttavien lintujen... törmäysriskistä... 14 6. Lähteet ja kirjallisuus... 15 7. Liitteet... 18 2

1. Johdanto Ramboll Finland Oy tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä lintujen kevätmuuttoselvityksen suunnitteilla olevan Hoikkahiue-Luodeleton tuulipuiston alueelta. Kevätmuuttoselvitys kuuluu hankkeiden ympäristösuunnitteluun ja ympäristövaikutuksiin liittyviin perusselvityksiin. Ramboll Finland Oy:ssä tehtävän yhteyshenkilönä on toiminut Joonas Hokkanen / Asko Ijäs ja Suomen Luontotieto Oy:ssä Satu Oja. 2. Aineisto ja menetelmät Hoikkahiuen-Luodeleton alueelle suunnitellun tuulivoimalapuiston läpimuuttavien lintujen määriä selvitettiin 2.4-5.6.2009 välisenä aikana. Havainnointia suoritettiin pääasiassa Haukiputaan Isoniemestä, Oulunsalon Riutunkarilta ja Hailuodon pohjoiskärjestä. Muita havainnointipaikkoja olivat Hoikkahiuen saari jääaikana sekä Haukiputaan eteläosan uimaranta. Yhteensä havainnointia oli 31 päivänä ja havainnointiin osallistui kolme tutkijaa (Jyrki Oja, Satu Oja ja Rami Lindroos) sekä joukko paikallisia lintuharrastajia. Pääsääntöisesti muutto seurattiin aamuisin auringonnoususta noin klo 10 ja petomuuton aikaan myös iltapäivällä 13.00-17.00. Iltamuuttoa seurattiin toukokuun alusta eteenpäin noin 18.00-23.00. Toukokuun lopulla muuttoa seurattiin yhtäjaksoisesti iltayöstä klo 22.00 seuraavaan aamuun n. 7.00. Yhteensä havaintotunteja kertyi noin 300. Muutonseurannan lisäksi laskettiin paikalliset vesilinnut sekä selvitettiin alueen merkitys itämerennorpan lisääntymis- ja levähdysalueena. Vanhaa kevätmuuttoaineistoa, jossa selkeästi olisi mukana myös muuttosuunnat ja muuttokorkeudet on alueelta olemassa erittäin vähän. Tiira-lintuhavaintoverkon mukaan muuttoa on seurattu jonkin verran Haukiputaan Isoniemen manneralueen hiekkakuopilta, josta merimuuttoa ei kuitenkaan pääse havainnoimaan. Merialueelta ei vanhoja muuttohavaintoja käytännössä ole, johtuen havainnointipaikkojen eristyneisyydestä. Riutunkarilta tai Hailuodon pohjoisreunalta ei juuri muuttohavaintoja ole kirjattu. Sen sijaan esim. Hailuodon Kirkkosalmelta muuttohavaintoja on runsaasti ja mm. petomuuton reitit tunnetaan alueella hyvin. Vanhan aineiston havainnoinnin aukkoisuuden perusteella on mahdotonta luotettavasti arvioida lintujen käyttämiä muuttoreittejä erityisesti Hailuodon pohjoispuoliselta alueelta. Oulunsalon-Hailuodon välinen muuttoväylä on esim. lintuharrastajien keskuudessa hyvin tunnettu, mutta yksityiskohtaista muutontarkkailuaineistoa on viime vuosilta alueelta hyvin vähän. 3. Tulokset Muutontarkkailussa havaitut muuttolinnut ja yksilömäärät on esitetty liitetaulukossa 1. Liitetaulukossa on eritelty ne yksilöt, jotka todennäköisesti ovat kulkeneet suunnitellun tuulivoimalapuiston poikki. Seuraavassa alueen läpi kulkevaa kevätmuuttoa kuvataan ryhmäkohtaisesti. Päämuuttosuunnat on joidenkin lajien /lajiryhmien osalta esitetty kartoilla. Kuikkalinnut Arktisten kuikkalintujen päämuuttoreitti Oulun seudulla kulkee Hailuodon länsipuolitse Krunnien yli, josta linnut taittavat Simon ja Ii väliselle rannikolle osan jatkaessa suoraan kohti Kemi-Tornioita. Hoikkahiue- Luodeleton tuulivoimalapuisto jää pääosin tämän muuttovirran itäpuolelle. Osa kuikkalinnuista muuttaa kuitenkin lähempää rannikkoa ja kulkee myös suunnitellun tuulivoimalapuiston yli. Oulunsalon Riutunkarissa suoritetun havainnoinnin mukaan osa kuikkalinnuista siirtyy sisämaanpuolelle jo ennen Haukipudasta ja suuntaa kohti koillista. Suurin osa kevään seurannassa määritetyistä kuikkalinnuista oli kuikkia ja kaakkurin osuus läpimuuttajista jäi noin 15 % iin. Suurimmat päivämuuttajasummat jäivät Haukiputaan 3

Isoniemessä vain kymmeniin yksilöihin kun Krunnien kautta saattaa muuttaa päivittäin jopa useita tuhansia lintuja. Lintujen päämuuttosuunta oli kaikilla havaintopaikoilla pohjoinen tai pohjoiskoillinen. Pieni osa havaituista kuikkalinnuista muutti kaukaa merellä suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella, mutta näiden lintujen osuus jäi alle 10 % kaikista Haukiputaalla havaituista muuttajista Muuttokorkeus: Kuikkalintujen muuttokorkeus on kirkkaalla säällä noin 80-100 metriä eli linnut muuttavat törmäysriskikorkeudella. Ennen rannikolle saapumistaan linnut kuitenkin nostavat muuttokorkeuttaan ja rannikon päällä muuttokorkeus on reilusti yli 200 metriä ja enemmänkin. Lintujen korkeuden nosto oli hyvin havaittavissa Oulunsalon ja Haukiputaan välisellä merialueella. Merellä havaituista kuikkalinnuista noin 90 % lensi Haukiputaan edustan merialueella kohdalta törmäyskorkeudella. Kuikkalintujen päämuuttoreitit Uikkulinnut Uikkulintujen muutto Oulun korkeudella on jo varsin vähäistä koska sekä härkälintuja että silkkiuikkuja esiintyy pohjoisessa enää vain hyvin vähän Etelä-Suomeen verrattuna. Havainnoinnin yhteydessä havaittiin vain yksittäisiä silkkiuikkuja ja härkälintujakin nähtiin alle 200 yksilöä. Härkälintujen muuttoreitti näytti kulkevan Riutunkarin ja Hailuodon salmen kautta, josta osa suuntasi sisämaahan ja osa rannikkoa seuraten suoraan pohjoiseen. Kuten kuikkalintujenkin kohdalla mantereen ylle suuntaavat linnut nostivat korkeutta huomattavasti rantaviivan lähestyessä. Meren yllä muuttavien härkälintujen muuttokorkeus vaihteli pinnasta noin 50 metriin. Ilmeisesti osa härkälinnuista ylittää Hailuodon sillä havainnoinnissa nähtiin muutamia kaukana ulkomerellä muuttavia pieniä härkälintuparvia. Arviolta noin viidesosa havaituista härkälinnuista kulkee suunnittelualueen poikki. Yksittäisten silkkiuikkujen muuttoreitit kulkivat samoja väyliä pitkin kuin härkälintujenkin. Mustakurkku-uikkuja ei havainnoinnissa tullut vastaan. Muuttokorkeus: Meren yllä muuttavien härkälintujen muuttokorkeus vaihteli pinnasta noin 50 metriin. Arviolta noin 50 % linnuista lensi törmäyskorkeudella, muiden lentäessä pintaa pitkin. Kaukana havaittujen lintujen muuttokorkeuden arvioiminen on kuitenkin epäluotettavaa. 4

Vesilinnut Laulujoutsen Laulujoutsenen muutto ajoittuu pääosin huhtikuulle. Laulujoutsenella on selvä muuttoreitti vielä Siikajoen Tauvossa, jossa parhaina päivinä nähdään tuhansia lintuja. Siikajoen jälkeen osa linnuista suuntaa meren yli kohti Hailuotoa ja ilmeisesti suurin osa hakeutuu rannikkoa pitkin Tyrnävän peltoaukeille ja myös edemmäs sisämaahan. Luodonselän alue toimii siis selkeänä muutonjakajana. Riutunkarilla havaittiin päivässä muuton huippuaikana parhaimmillaan vain reilut 200 pohjoiseen muuttavaa yksilöä, jotka havaittiin myös Haukiputaalla. Suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen kautta muuttaa keväisin todennäköisesti vain hyvin pieniä laulujoutsenmääriä muuton kulkiessa sisämaan ja rannikkolinjan kautta. Muuttokorkeus: Laulujoutsenet muuttavat pääasiassa 20 40 metrin korkeudella ja arviolta 90 % linnuista muuttaa törmäyskorkeudella. Hanhet Oulun eteläpuolella sijaitsevat Tyrnävän-Murron peltoalueet ovat pohjoismaiden merkittävimpiä metsä- ja nykyisin myös lyhytnokkahanhien levähdys ja ruokailualueita. Suurimmillaan huhtikuun loppupuolella ja toukokuun alussa metsähanhien määrä on jopa lähes 4000 yksilöä. Lyhytnokkahanhien suurimmat kerääntymät olivat keväällä 2009 noin 600 yksilöä. Lyhytnokkahanhi on selkeästi myöhäisempi hanhilaji ja metsähanhet poistuvat pesimäalueelleen tavallisesti jo heti toukokuun alkupuolella. Tyrnävän alueen hanhet muuttavat pohjoiseen pääasiassa sisämaan kautta ja esim, Riutunkarissa hanhia näkyi vain satunnaisesti. Vähäiset rannikkoa pitkin muuttavat hanhimäärät seuraavat melko tarkasti rannikkolinjaa, mutta parvet ylittävät herkästi mm. Oulunsalon ja Haukiputaan niemenkärjet. Viime vuosina, kuten myös keväällä 2009 Siikajoen Säärenperän-Karin alueella levähti noin 300 400 lyhytnokkahanhea. Nämä hanhet muuttavat pohjoiseen Hailuodon itäistä reunaa tai Luodonselkää pitkin. Havainnoinnin mukaan nämä lyhytnokkahanhet muuttavat joko rannikkolinjaa seuraten tai Haukiputaan niemen ylittäen. Kevään 2009 seurannan mukaan ne eivät kulkisi suunnittelualueen poikki. Äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen läntisen populaation yksilöt levähtävät perinteisellä levähdysalueellaan Siikajoen Säärenperän alueella. Linnut käyttäytyivät näin myös keväällä 2009 jolloin niitä enimmillään havaittiin 19 yksilöä. Lintujen lähtö pystyttiin dokumentoimaan Kiljuhanhien muuttoreitti keväällä 2009 5

ja ne muuttivat pohjoiseen Hailuodon itäistä reunaa pitkin ja täältä todennäköisesti rannikkolinjaa pitkin pohjoisen suuntaan. Todennäköisesti linnut siirtyivät mantereen puolelle jossain Haukiputaan alueella. Suunnittelualueen kautta nämä linnut eivät keväällä 2009 ainakaan muuttaneet ja todennäköisesti muuttoreitti on sama vuodesta toiseen. Valkoposkihanhia nähtiin muutamia yksilöitä kevään aikana ja laji myös pesii alueella. Kyseiset linnut ovat Perämeren omaa pesimäkantaa. Pesimäkantaa lukuun ottamatta valkoposkihanhi ja myös sepelhanhi, esiintyvät lähinnä harhailijoina. Poikkeuksellisesti näitä lajeja voi toukokuussa muuttaa myös Perämerta pitkin jopa tuhansia yksilöitä. Vanhempien havaintojen perusteella näiden arktisten hanhien muuttoreitit kulkevat kaukana ulkomerellä ja rannikolla niitä nähdään vain harvoin. Isokoskelo Suurin osa alueen läpimuuttavista isokoskeloista muuttaa jääpeitteisenä aikana ja muutto on useasti sulapaikasta toiseen siirtymistä. Toukokuun alkupuolella alueella näkee myös selkeää muuttoa, jossa isokoskeloparvet lentävät määrätietoisesti kohti pohjoista. Alueen läpi saattaa muuttaa maksimissaan n. 3000 isokoskeloa ja ne kaikki muuttavat suunnitellun tuulipuiston läpi. Alueen läpi muuttaa myös tukkakoskeloita, mutta huomattavasti vähäisempiä määriä. Todennäköisesti suurin osa Oulunsalon Hailuodon muuttoreittiä käyttävistä isokoskeloista seuraa rannikkolinjaa pohjoiseen meren päällä. Havaintoja mantereen päälle nousevista muuttavista isokoskeloista ei tehty. Vähäistä muuttoa havaittiin myös kaukana merellä, suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella, mutta näiden lintujen kokonaismäärä jäi noin 10 % kaikista havaituista isokoskeloista. Muuttokorkeus: Isokoskelon muuttokorkeus vaihtelee alueella hyvin vähän ja korkeus sijoittuu pinnasta noin 30 metriin. Merihanhia lähdössä muutolle 6

Puolisukeltajasorsat Useimmat vesilintulajit ovat yömuuttajia ja aamun muutontarkkailussa nähdään usein vain muuton rippeet. Koska lajit muuttavat keskiyön tunteina ei tarkkoja muuttoreittejä ole mahdollista selvittää. Levähtäviä puolisukeltajasorsia tavattiin Haukiputaan edustalla vain pieniä määriä ja nämäkin linnut nähtiin ensimmäisissä sulapaikoissa yhdessä isokoskeloiden ja telkkien kanssa. Suurin osa havaituista selkeästi muuttavista sinisorsista, taveista, haapanoista ja jouhisorsista nähtiin Riutunkarilta, josta ne suunnistivat rannikkoa seuraten kohti Haukipudasta. Ilmeisesti valtaosa Liminganlahdella levähtävistä sorsista muuttaa yöllä joko suoraan sisämaahan tai Oulunsalon yli kohti pohjoista. Haukiputaan Isoniemessä muuttavia puolisukeltajasorsia nähtiin vain noin 350 yksilöä ja nämä kaikki kiersivät niemen ja muuttivat rannikkolinjaa seuraten pohjoiseen. Suurin osa havaituista lajeista oli taveja ja muita puolisukeltajia havaittiin vain muutamia kymmeniä. Suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen läpi ei muuta merkittäviä määriä puolisukeltajasorsia. Puolisokeltasorsien lentokorkeus vaihtelee tavallisesti 0-50 m välillä eli linnut ovat törmäysriskialueella. Yöllä kuitenkin sorsalinnut muuttavat huomattavasti korkeammalla eli useamman sadan metrin korkeudella. Havatuista läpimuuttavista puolisukeltajasorsista tavi oli runsaslukuisin Tukkakoskelo kuuluu sekä alueella pesivään että läpimuuttavaan lajistoon 7

Arktiset vesilinnut (mustalintu, pilkkasiipi ja alli) Arktisten vesilintulajien muuttovirta kulkee Perämerellä rannikon suuntaisesti, kunnes pääosa suuntaa sisämaahan Oulun ja Iin väliseltä rannikolta. Vanhojen havaintojen perusteella voi todeta että, pilkkasiivet ja allit muuttavat lähempänä rannikkolinjaa rantaa kuin avomerellä muuttavat mustalinnut. Aiemmin oletettiin että mustalintujen muuton päävirta kulkee Hailuodon kaakkoisnurkan yli ja Hailuodon itäpuolitse, mutta Suurhiekan linnustotutkimuksissa (WPD Finland 2009) keväällä 2008 havaittiin muuttovirran kulkevan Hailuodon länsipuolella. Sen sijaan valtaosa pilkkasiivistä muutti Hailuodon itäpuolelta kohti pohjoista. Riutunkarin ja Haukiputaan havaintojen perusteella mustalintujen päämuuttovirta olisi tänä keväänä kulkenut pääasiassa Hailuodon itäpuolitse ja Riutunkarilta havaittiin yhteensä noin 5000 muuttavaa mustalintua, joista suurin osa nosti korkeutta ennen Haukipudasta ja suuntasi mantereen ylle hyvin korkealla. Pilkkasiipimuutto, joka oli ehkä poikkeuksellisen vähäistä, noudatti samoja reittejä, mutta osa pilkkasiivistä muutti rannikkolinjaa seuraten aivan merenpinnassa ja kiersi Haukiputaan niemen. Muutonseurannan ajoitus ei sopinut pilkkasiipimuuton huippuun ja havaintoja muuttavista pilkkasiivistä kirjattiin vain muutamista sadoista linnuista. Todellinen muuttomäärä lienee kuitenkin huomattavasti suurempi. Itämeren alueen kautta muuttavien allien voimakas taantuminen näkyy myös kevään 2008 muuttomäärissä sillä alleja havaittiin vain muutamia satoja aiempien tuhansien lintujen sijaan. Allit noudattivat mustalintujen reittiä ja lähtivät sisämaahan Haukiputaan kohdalla Suunnitellun tuulipuiston alueen läpi muuttaa todennäköisesti vain pieniä määriä mustalintuja, pilkkasiipiä tai alleja muuton kulkiessa joko alueen länsipuolitse tai rannikkolinjaa seuraten. Muuttokorkeus: Arktisten vesilintujen muuttokorkeus vaihtelee huomattavasti säätekijöiden mukaan, mutta tavallisesti muuttokorkeus on useita satoja metrejä. Veden päällä muutto saattaa kulkea myös aivan pintaa pitkin, mutta Haukiputaalta havaitut linnut lensivät valtaosin törmäyskorkeuden yläpuolella. Sumuisina päivinä muutto kulkee kuitenkin matalammalla, jolloin törmäysriski tuulivoimalayksiköihin on olemassa. Mustalinnun päämuuttoreitti alueella 8

Petolinnut Maa ja merikotka Maakotkien perinteinen muuttoreitti kulkee Hailuodon länsipuolitse suoraviivaisesti kohti pohjoista. Laji ei tavallisesti muuta suunnitellun tuulivoimalapuiston poikki. Kevään havainnoinnissa ainoa maakotka nähtiin huhtikuun alkupäivänä Haukiputaalla, jolloin nuori 2 kv lintu muutti niemen yli kohti pohjoista rannikkolinjaa seuraten. Merikotkia alueella nähtiin useasti ja höyhenpuvun perusteella alueella pesii tai viettää kesäänsä noin 5-10 merikotkayksilöä. Selkeästi muuttavia merikotkia ei havaittu. Merikotkia liikkui myös suunnitellun tuulivoimalapuiston alueella, vaikkakin valtaosa havainnoista tehtiin Luodonselän- ja Haukiputaan eteläpuolen merialueella. Piekana Oulun seudun petolintumuuton valtalaji on pohjoisessa Fennoskandiassa runsaana pesivä piekana. Laji on taantunut voimakkaasti viime vuosina ja Oulun seudun läpi muuttava kanta on tippunut huomattavasti aiemmista määristä. 1980-luvulla Hailuodon yli saattoi muuttaa päivässä jopa lähes 1000 piekanaa kevään yhteissumman kohotessa jopa 3000 yksilöön. Nykyään läpimuuttava kanta on reilusti alle 1000 lintua (mm. Markkola 2001). Piekanan kuten useimpien muidenkin petolintujen muuttoreitit alueella tunnetaan hyvin. Petolintumuuton valtavirtoihin vaikuttaa tuuli jonkin verran. Etelänsuunnasta rannikkolinjaa seuraavat piekanat muuttavat Hailuodon Kirkkosalmen kautta Hailuodon pohjoispuolelle, josta osa jatkaa suoraan pohjoiseen ja osa kääntyy koilliseen ja kohtaan rannikkolinjan Haukiputaan pohjoispuolisella rannikkoalueella tai Haukiputaan kohdalla. Kevään 2009 havaintojen perusteella suurempi osa havaituista piekanoista kulkisi koillisempaa reittiä ja ylittäisi suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen. Haukiputaalla ja Hailuodon pohjoisreunalla havaittiin yhteensä 140 piekanaa, jotka saavuttivat rannikkolinjan Haukiputaan kohdalla. Suurin osa havainnoista tehtiin Hailuodon pohjoisrannalta päämuuttopäivänä (26.4). Myös Hailuodon Isoniemessä havainnoitiin samana päivänä, mutta vasta illansuussa, jolloin osa muutosta oli jo ohi. Hyvin pieni osa piekanoista kulkee sisempää reittiä Riutunkarin editse ja jatkaa kohti pohjoista rannikkolinjaa seuraten Piekanan päämuuttoreitti (90% havaituista linnuista) 9

Ruskosuohaukka Haukiputaan Isoniemessä havaittiin yhteensä 28 muuttavaa ruskosuohaukkaa, jotka saapuivat samaa reittiä Hailuodosta kuin piekanat. Myös muutama sinisuohaukka ja suopöllö noudattivat samaa muuttoväylää Muita petolintuja havaittiin huomattavasti vähemmän mutta niidenkin muutosta saatiin melko hyvä yleiskuva. Muuttohavaintoja sekoittaa hieman se että monet petolinnut levähtävät ja saalistavat alueella useita päiviä jolloin niistä tehdään runsaasti havaintoja. Mm. havainnoinnin aikana nähdyt kuusi muuttohaukkaa olivat kaikki yhtä muuttajaa lukuun ottamatta saalistavia lintuja. Petolintujen muuttokorkeus: Petolintujen muuttokorkeus vaihtelee sääolosuhteiden mukaan. Lähes kaikki petolinnut hyödyntävät kirkkaiden päivien nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä ja nostovaiheen jälkeen esim. piekanoiden muuttokorkeus on useita satoja metrejä. Tämän jälkeen muuttokorkeus laskee kunnes seuraava nouseva ilmavirtaus osuu eteen. Meren päällä ja erityisesti jäänpäällä ei nousevia ilmavirtauksia ole ja kun nousevan ilmavirtauksen hyöty on käytetty voivat petolinnut lentää aivan pinnassa pitkiäkin matkoja. Hailuodosta Haukiputaalle muuttaessaan piekanoiden muuttokorkeus laskee sen verran että osa linnuista ylittää suunnitellun tuulivoimapuiston todennäköisesti törmäyskorkeudella. Kahlaajat Oulun seutu on monelle kahlaajalajille erittäin tärkeä ruokailu- ja levähdysalue. Liminganlahden, Kempeleenlahden ja Hailuodon alueella voi levähtää parhaimmillaan useita tuhansia Kahlaajien kuten Liron päämuuttoreitti alueella 10

kahlaajia ja lajimäärää voi nousta hyvin korkeaksi. Monet kahlaajat muuttavat öisin ja aamumuutonseurannassa näkee usein vain muuttoyön rippeet. Riutunkarin ja Haukiputaan tarkkailupisteiden havaintojen mukaan Oulunsalon ja Hailuodon välinen salmi toimii muutonjohtimena ainakin lirolle, joita havaittiin salmessa muutolla yli 500 yksilöä. Yön pimeinä tunteina muuttavat suokukot käyttävät todennäköisesti myös samaa reittiä. Muita kahlaajia havaittiin huomattavasti vähemmän. Kahlaajat ovat tyypillisiä säämuuttajia ja muutto käynnistyy usein saderintaman myötä, joka havaittiin hyvin myös kevään 2009 havainnoinnissa. Myös Riutunkarilla oli havaittavissa selkeästi se että kahlaajat muuttavat meren päällä leveänä rintamana ja muuton tarkkailu on hankalaa laajalle levinneiden lintujen vuoksi. Todennäköisesti kuitenkin valtaosa alueen läpimuuttavista kahlaajista kulkee juuri Oulunsalon ja Hailuodon välisestä salmesta. Haukiputaan Isoniemen huomattavasti pienemmät yksilömäärät viittaavat siihen että osa kahlaajista nousee vesilintujen tavoin rannikon päälle Haukiputaan kohdalla. Tästä saatiin myös havaintoja Haukiputaan eteläreunalla suoritetulla havainnoinnilla. Suunnitellun tuulipuiston alueella ei kahlaajia käytännössä havaittu eikä havaintoja esim. Hailuodosta mantereen suuntaan muuttavista linnuista tehty. Suunnitellun tuulivoimalapuiston läpi muuttaa keväisin todennäköisesti vain pieniä määriä kahlaajia, muuton valtaväylien kulkiessa idempää rannikkolinjaa pitkin. Yöllä muuttavat kahlaajat käyttäytyvät todennäköisesti myös samalla tavoin. Muuttokorkeus: Muuttavien kahlaajien muuttokorkeus vaihtelee valoisaan aikaan aivan pinnasta yli 100 metriin. Kahlaajista mm. tyllit muuttavat aivan pinnassa, mutta lirot tyypillisesti noin 100 150 metrin korkeudella. Myös kuovien ja pikkukuovien muuttokorkeus oli yli 100 m. Mantereen päällä kahlaajat muuttavat tavallisesti hyvin korkealla ja korkealla kulkeva muutto jää usein havaitsematta. Kuovin muuttoreitti kulkee rannikon läheisyydessä 11

Varpuslinnut Suurin osa päivällä muuttavista varpuslinnuista seuraa rannikkolinjaa muuttoaikana. Meren päällä muutto on huomattavasti heikompaa, ja lintujen lentokorkeus on usein niin suuri, ettei niitä välttämättä havaita. Haukiputaan Isoniemen kärjessä havaittiin useana aamuna kohtalaista varpuslintumuuttoa ja kevään yksilömäärä oli noin 7000 lintua, joista suurin osa oli peippoja ja järripeippoja. Osa varpuslinnuista muutti suoraan Isoniemen yli ja vain osa kiersi niemen kautta. Muuttoa havainnoitiin myös Isoniemen hiekkakuopilla koeluonteisesti ja tällöin havaittiin että varpuslintuja muuttaa myös niemen yli kohtalaisia määriä. Hailuodon pohjoisosassa varpuslintumuutto oli hyvin vähäistä. Suurin osa täällä havaituista linnuista otti korkeutta Hailuodon pohjoisosan päällä ja jatkoi koillisen suuntaan hyvin korkealla. Riutunkarilla varpuslintumuutto on lähes olematonta lintujen lentäessä kaukaa mantereen päällä. Varpuslintujen muuttoreitit osuvat pääsääntöisesti suunnitellun tuulivoimalapuiston alueen ulkopuolelle ja mahdollisesti meren päällä muuttavien lintujen lentokorkeus on niin suuri että ne ylittävät tuulivoimalayksiköt. Erityisesti peippolinnuille Haukiputaan rantaviiva on selkeä muutonohjaaja. Peipon ja järripeipon lisäksi alueella havaittiin runsaasti muuttavia niittykirvisiä, metsäkirvisiä, keltavästäräkkejä sekä urpiaisia. Vähälukuisia pohjansirkkuja niemen kärjestä havaittiin 12 yksilöä. Niemenkärjessä levähti myös runsaasti pajulintuja ja parhaimmillaan 6 sinirintaa. Varpuslintujen päämuuttoreitti alueella 12

4. Yhteenveto kevätmuutosta Kevään 2009 muuttohavaintojen sekä mm. Suurhiekan ja Hailuodon- Oulunsalon välille suunnitellun tuulipuiston muuttoselvitysten perusteella vaikuttaa siltä että suunnitellun Hoikkahiuen-Luodeleton tuulipuistoalueen läpi ei kulkisi merkittävää muuttoväylää. Esim. kuikkalintujen ja vesilintujen päämuuttoväylät kulkevat joko alueen länsipuolitse Hailuodon länsipuolelta Krunneille tai itäpuolitse rannikkolinjaa seuraten. Haukiputaan Isoniemen edustan rannikkolinjaa pitkin muuttaa vesilintuja jonkin verran ja muuttoreitti kulkee kevään 2009 havaintojen perusteella lähellä mantereen reunaa. Osa Oulunsalon-Hailuodon välistä salmea pitkin muuttavista linnuista nousee mantereen päällä Haukiputaan päällä ja arktisten vesilintujen kohdalla tämä lienee merkittävä muuttoväylä. Myös hanhien muuttoreitti kulkee rannikkolinjaa seuraten ja samoin kuin arktisilla vesilinnuilla osa linnuista muuttaa sisämaan kautta. Alueella havaittujen hanhien määrä on vain murto-osa siitä mitä Oulun eteläpuolen peltoaukeilla keväisin levähtää. Kempeleen-Tyrnävän alueella levähtävät ja ruokailevat hanhet muuttavat todennäköisesti valtaosin sisämaan kautta pohjoiseen. Petolintujen kuten maakotkan ja piekanan päämuuttoreitti kulkee pääosin Hailuodon päältä ja piekanan kohdalla osa linnuista suuntaa Hailuodosta kohden Haukiputaan pohjoisosia. Maakotkan osalta muutonhavainnointi päästiin aloittamaan liian myöhään. Piekanoiden muuttoreitti kulkee todennäköisesti osittain suunnitellun tuulivoimapuiston ohi tai ainakin sivuaa sitä. Reitti on hyvin tunnettu, mutta täysin selvää kuvaa siitä miten linnut jatkavat Hailuodon pohjoispuolitse ei ole. Osa linnuista muutti suoraan pohjoiseen Krunnien yli ja osa suunnistaa koilliseen ja yhyttää mannerlinjan jossain Haukiputaan ja Kuivaniemen välillä. Kevään 2009 havaintojen perusteella kurkia ei suunnitellun tuulivoimapuiston läpi muuta ainakaan merkittäviä määriä. Myös kahlaajien leveä päämuuttoreitti kulkee rannikkolinjaa seuraten. Havaintojen perusteella osa kahlaajista kiertää rantaviivaa seuraten Haukiputaan ja jatkaa rannikkolinjaa seuraten pohjoiseen. Kevään 2009 havaintojen perusteella rannikkoreitti on merkittävä muuttoväylä ainakin liroille. Kahlaajamuuton tarkka seuranta edellyttäisi lähes aukotonta seurantaa, sillä useiden lajien päämuuton laukaisevat nopeat säätilan muutokset ja muuton huippu on nopeasti ohi. Myös varpuslintujen muuttoväylä kulkee mannerlinjaa seuraten ja Haukiputaan Isoniemessä havaittiin yksilömääriltään merkittävää peippolintumuuttoa. Suunnitellun tuulipuiston alueen poikki muuttaa todennäköisesti hyvin vähän varpuslintuja. Karikukko kuuluu alueen läpimuuttavaan lajistoon 13

5. Arvio alueen läpi muuttavien lintujen törmäysriskistä Alueella pesivien lintujen törmäysriskiä arvioitiin aiheesta julkaistuun tietoon verraten. Törmäysriskin taustoja selvitetään tarkemmin pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Suurhiekan alueella toteutettua törmäysmallinnusta ei laadittu osaksi mallinnukseen liittyvien suurten epävarmuuksien vuoksi. Törmäystutkimuksien taustaa on pohdittu tarkemmin pesimälinnustoselvityksen yhteydessä. Suunnittelualueen eli Hoikkahiuen-Luodeleton välisen alueen poikki muuttanee keväisin korkeintaan 5000 10000 lintuyksilöä, joista suurin osa on vesi- ja lokkilintuja. Karkean arvion mukaan törmäyskorkeudella (30 120 metriä) näistä muuttaa noin 60 70 %, mutta lentokorkeus vaihtelee huomattavasti säätekijöiden mukaan useimmilla lajeilla. Selkeästi alueen läpi muuttavat linnut kohtaavat tuulivoimalayksiköt vain kerran, mutta tuulipuiston ylityksen aikana ne saattavat kohdata useamman voimalayksikön kulkusuunnasta ja yksiköiden sijoittelusta riippuen. Lapakorkeudella lentävien lintujen törmäysriski on mm. tiiroilla todettu olevan noin 1/600, mutta suurempikokoisilla ja hitaammin lentävillä linnuilla riski on todennäköisesti huomattavasti suurempi. Mikäli törmäysriski arvioitaisiin esim. 1/500 ja kaikki alueen läpi muuttavat kuikkalinnut lentäisivät törmäyskorkeudella tuulisella säällä, jolloin lavat pyörisivät, tulisi törmäyksiä kevään aikana esim. joka viidensadan muuttavan kuikkalinnun kohdalla. Todellisuudessa kuitenkin törmäysriski alueen läpimuuttavilla linnuilla on pienempi, sillä valoisaan aikaan linnut kykenevät näkemään voimalayksiköt ja muuttamaan kulkusuuntaansa. Toisaalta huonoissa sääolosuhteissa törmäysriski saattaa olla paljon suurempikin. Säätilanteista pahimpia ovat keväiset matalapaineet, jolloin tuulee, mutta mereltä nousee kuitenkin sumurintamia. Tämäntyyppisillä keleillä esim. vesilinnut saattavat muuttaa poikkeuksellisella korkeudella muuttosuuntaa jatkuvasti vaihdellen. Suunniteltu tuulivoimapuisto tulee jonkin verran lisäämään muuttavien lintujen kuolleisuutta alueella törmäysten seurauksena. Törmäysten määrää lajitasolla on mahdotonta täysin luotettavasti arvioida, mutta ryhmätasolla edellä kuvattu törmäysriskiarvio on mahdollista antaa. Mikäli suunnittelualueen läpi muuttaisi keväisin tuo arvioitu 5000 10000 yksilöä, saattaa törmäyksiä olla keväässä pahimman arvion mukaan noin 10 20. (Edellyttäen että kaikki muuttavat lapakorkeudella ja törmäysriskiksi arvioidaan 1/500). Peipon muuttoväylä kulkee rannikkoa seuraten 14

6. Lähteet ja kirjallisuus Aalto, P., Eskelin, T., Mäkelä, J. & Timonen, S. 1992: Linnut 1989 Pohjois-Pohjanmaalla. Aureola 17: 42-85. Alerstam, T. 1977: Analysis and theory of visible bird migration. Oikos 30 (2): 273-349. Band, W, Madders, M. & Whitefield2007: Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: 259-275. Bergman, G. 1979: Muutto ja sää. Teoksessa (Hildén, O, Tiainen, J. & Valjakka, R.): Muuttolinnut: 110-124. Dirkensen, S., Spaans, A. & Van den Winden 2007: Collision risk for diving ducks at semioffshore wind farms in freshwater lakes: a case study. In: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 201-218. Ekenstedt, J. & Schneider, M. (toim.) 2008: The Golden Eagle (Aquila chrysaetos) in the North Calotte Area 1990-2007. Large Carnivore Working Group, the North Calotte Environmental Council. The North Calotte Council, Report No. 55. Länsstyrelsens tryckeri, Umeå. Ellermaa 2007: Räyskän suojelusuunnitelma. Julkaisematon. Erickson, W. P., G. D. Johnson, M. D. Strickland, D. P. Young Jr., K. J. Sernka ja R. E. Good, 2001: Avian collisions with wind turbines: A summary of existing studies and comparisons to other sources of avian collision mortality in the United States. Western EcoSystems Technology Inc. National Wind Coordinating Committee (NWCC) Resource Document. http://www.nationalwind.org/pubs/avian_collision.pdf Everaert, J. & Kuijken, E. 2007: Wind turbines and birds ion Flanders (Belgium). Preliminary summary of the mortality research results. http://www.wind-watch.org/documents/wpcontent/ uploads/everaert_kuijken_2007_preliminary_b.pdf Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000a: Evidence for density-dependent survival in adult cormorants from a combined analysis of recoveries and re-sightings. Journal of Animal Ecology 69(5):737-752. Frederiksen, M. & Bregnballe, T. 2000b: Diagnosing a decline in return rate of 1-yearold cormorants:mortality, emigration or delayed return? Journal of Animal Ecology 69(5):753-761. Garthe, S. Hüppop, O. 2004: Scaling possible adverse effects of marine wind farms on the seabirds. Developing and applying a vulnerability index. Journal of Applied Ecology 41: 724-734. Guillemette, M., Larsen, J.K. & Clausager Ib: Assessing the impact of the Tuno Knob wind park on sea ducks: the influence of food resources, NERI Technical Report No 263. Feb. 1999. http://www2.dmu.dk/1_viden/2_publikationer/3_ fagrapporter/rapporter /fr263. pdf 148 Haapanen, E. 2005: Merituulivoima takkuaa. Tuulensilmä 16 (2): 4-8. Haapanen, E. 2005c: Tuulivoimalan käyntiäänestä osa 1. Tuulensilmä 16(4): 8-11. Hildén, O. & Hario, M. 1993: Muuttuva saaristolinnusto. 317 s. Forssan kirjapaino Oy. Forssa. Holttinen, H. 2007: WPD suunnittelee suuria merituulipuistoja Pohjanlahdelle. Tuulensilmä 18 (3): 14-15. Holttinen, H. 2007B: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW. Tuulensilmä 18 (4): 10-13. Holttinen, H., Liukkonen, S., Furustam, K., Määttänen, M., Haapanen, E. & Holttinen, E. 1998: Offshore-tuulivoima Perämeren jääolosuhteissa. VTT Julkaisuja-Publikationer 828. 131 s. Espoo. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/1998/j828.pdf Ilmatieteen laitos (2007): Sään vaikutus lintujen muuttoon. http://www.fmi.fi/saa/sadejapi_6. html Ketzenberg, C., K.-M. Exo, M. Reichenbach ja M. Castor, 2002: Einfluss von Windkraftanlagen auf brutende Wiesenvögel. Natur und Landschaft 77: 144-153. Koistinen, J. 2004. Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. 15

Koop, B., 1997: Vogelzug und Windenergieplanung: Beispiele fur Auswirkungen aus dem Kreis Plön (Schleswig-Holstein). Naturschutz und Landschaftspanung 29: 202-207. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja. Sarja B Nro 18. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. Krohn, S., 2002: Birds and wind turbines. www.windpower.org/tour/env/birds.htm Leivo, M. 1996: EVA Suomen kansainvälinen erityisvastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31: 34-39. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 2002: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja (No 4). 142 s. BirdLife Suomi. Suomen ympäristökeskus. Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation. 275 p. Quercus. Markkola, J. 2008: Hailuodon Itänenälle suunniteltujen tuulivoimaloitten Natura-arvio. 74 s. Tuulitaito.Insinööritoimisto Erkki Haapanen Oy. Markkola, J. 2007: Merikotka palasi Hailuotoon yli 100 vuoden jälkeen. Hailuodon Luonto 6: 9. Markkola, J. & Merilä, E. 1998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö-ja hoitosuunnitelmaehdotus. 194 s. + 11 liitetä. ISBN 952-91-0606-8. Conservation of Liminganlahti Wetland Life-Nature project. Oulu. Markkola, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuoto. Teoksessa: Ohtonen, A:, Kakko, A. & Piispanen, J.: Pohjois-Pohjanmaan linturetkiopas: 56-76. Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Oulu. Mead, C. 1996: Road Noise Affects Breeding. http://www.birdcare.com/bin/shownews/12 Mossop, D.H., 1997: Five years of monitoring bird strike potential at a mountain-top wind turbine, Yukon Territory. Annual Canadian Wild Energy Conference & Exhibition:197-211, Yukon Territory Corporation. Whitehorse, Yukon. Naturhistoriska riksmuseet 2004: Havsörn 2004. Julkaistu osoitteessa http://www.nrm.se/sv/ meny/forskningochsamlingar/enheter/miljogiftsforskning/overvakning/ salarochhavsornimiljoovervakningen/havsorn.472.html. Nesbitt, S.A. 1992: 1st reproductive success and individual productivity in Sandhill cranes. Journal of Wildlife Management 56(3):573-577. Ollila, T. 2007: Maakotkaraportti 2007. Metsähallitus. http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/siteattachments/maakotkaraportti2007.pdf Ollila, T. & Koskimies, P. 2007: Suomen maakotkat vuonna 2006. Linnut-vuosikirja 2006: 9 13. Paavo Ristola Oy 2001: Kokkolan edustan merituulivoimalaitos. Vaikutukset linnustoon. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Pohjolan Voima. 19 s. Pakarinen, R. 1989: Suomen kuikkakanta ja sen tulevaisuus. Lintumies 24: 2-11. Percival, S. ja T. Percival, 1998: Breeding waders at the Näsudden windfarm, Gotland, Sweden. Report to National Wind Power Ltd. Perrins, C.M (toim.) 1998: Complete Birds of the Western Palearctic CD-ROM. Oxford University Press. Pettersson, J. 2005: Havsbaserade vindkraftsverks inverkan på fågellivet I södra Kalmarsund. En slutrapport på studier 1999-2003. Pä uppdrag av statens enrgimyndighet. Ett referenssamarbete med huvudsäte vid Ekologiska institutionen, Lunds universitet. Piispanen, J. & Ohtonen, A. 1996: Hailuotoon sijoitettavien tuulivoimaloitten ympäristövaikutuksista. Perämeren tutkimusaseman julkaisuja 5. 45 s. Oulun yliopisto. Pohjois-Pohjanmaan liitto 2005: Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. http://www.pohjoispohjanmaa. fi/file.php?1370. Pöyhönen, M. 1995: Muuttolintujen matkassa. Otava. Helsinki. 255 s. Pöyry Energy Oy 2007: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma.51 s. Pöyry Energy Oy 2009: WPD Finland OY Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron vaihtoehdot. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Luonnos. 440 s. 16

Ranta, E. & Halkka, A. 2008: Maakotkan ja muuttohaukan seurannan kehittäminen Suomessa. Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. Rassi, P. Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. 432 s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Reijnen, R. & Foppen, R. 1994: The effects of car traffic on breeding bird populations in woodlands. Sigma Konsultit 2003: Tuulivoimatuotannolle soveltuvat alueet Merenkurkun-Perämeren rannikko jamerialueella. Electrowatt-Econo. Jaakko Pöyry Group. Ympäristöministeriö. Lapin Liitto. Pohjois-Pohjanmaan Liitto. Keski-Pohjanmaan Liitto. Pohjanmaan Liitto. Spanish BirdLife International 1995: Effects of wind turbine power plants on the avifauna in the Campo de Gibraltar Region. Summary of final report commissioned by the Environmental Agency of the Regional Government of Andalusia. Unpublished. Sociedad Espanola de Ornitologia. Madrid. Suurhiekan linnusto ja arvio suunnitellun tuulipuiston linnustovaikutuksista. WPD Finland Oy. 2009 Tucker, G.M: & Heath, M. F. 1994: Birds in Europe: their Conservation Status. Bird Life Conservation Series No. 3. 600 s. Cambridge, UK: Tuohimaa, H. 2005: Oulunsalon Kuivaniemen välisen saariston Natura-alueen pesimälinnustoinventoinnit. 2005. Metsähallitus, julkaisematon raportti. Valste, J. 2006: Merikotkia törmännyt tuulivoimaloihin. Suomen Luonto 6/2006. 54. Väisänen, R., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 567 s. Wilczak, J.M. et al. 1995: Contamination of wind profiler data by migrating birds: Characteristics of corrupted data and potential solutions. http://ams.allenpress.com/archive/1520-0426/12/3/pdf/i1520-0426-12-3-449.pdf Winkelman, J. E., 1989: Birds and the wind park near Urk: collision victims and disturbance of ducks, geese, and swans. RIN Rep. 89/15. Rijksinstituut voor Natuurbeheer, Arnhem, The Netherlands. (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), www.alterra.nl Winkelman, J. E., 1992: The impact of the Sep wind park near Oosterbierum (Fr.), the Netherlands, on birds, 2: nocturnal collision risks. RIN Rep. 92/3. DLO-Instituut voor Bos- en Natuuron153 derzoek, Arnhem, The Netherlands (hollanniksi, englanninkielinen yhteenveto), www.alterra.nl Ympäristöministeriö 2007a: Suomessa tavattavat lintudirektiivin I liitteen lajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9046&lan=fi Ympäristöministeriö 2007b: Suomen kansainväliset vastuulajit. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1891&lan=fi Ympäristöministeriö 2007c: Suomen kansainväliset vastuulajit, linnut. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9837&lan=fi Ympäristöministeriö, Keski-Pohjanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Lapin liitto (2004). Tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet Merenkurkussa ja Peräme rellä. Suomen Ympäristö 666. Helsinki 2004. 145 s. Yrjölä, R.: Melun vaikutus eläimiin esimerkkinä linnut. http://arkisto.sll.fi/melu/yrjola.html 154 17

7. Liitteet Liitetaulukko 1. Kevätmuuton seurantapäivät ja kohteet 2.4. Haukipudas. Isoniemi 2.4. Oulunsalo. Riutunkari 3.4. Oulunsalo Riutunkari 4.4. Hailuoto Pohjoiskärki, Pökönnokka 4.4. Jää-alue Haukipudas 5.4. Jääalue. Hoikkahiue 8.4. Oulunsalo. Riutunkari 9.4. Oulunsalo. Riutunkari 10.4. Hailuoto. Pohjoiskärki 10.4. Haukipudas. Isoniemi 13.4. Haukipudas. Isoniemi 13.4. Oulunsalo. Riutunkari 14.4. Oulunsalo. Riutunkari 14.4. Hailuoto. Pohjoiskärki 22.4. Oulunsalo. Riutunkari 22.4.Haukipudas.Virpiniemi 22.4. Hailuoto. Pohjoiskärki 23.4. Hailuoto. Pohjoiskärki 23.4. Haukipudas. Isoniemi 25.4. Oulunsalo. Riutunkari 25.4. Haukipudas. Isoniemi 26.4. Haukipudas Isoniemi 26.4. Hailuoto, Pohjoiskärki, Kirkkosalmi, Pökönnokka 27.4. Haukipudas Isoniemi 28.4. Oulunsalo. Riutunkari 28.4. Haukipudas. Isoniemi 29.4. Oulunsalo. Riutunkari 29.4. Haukipudas. Isoniemi 30.4. Oulunsalo. Riutunkari 30.4. Haukipudas. Isoniemi 1.5. Oulunsalo. Riutunkari 4.5. Oulunsalo. Riutunkari 4.5. Haukipudas. Isoniemi 6.5. Haukipudas. Isoniemi 6.5. Oulunsalo. Riutunkari 7.5. Haukipudas. Isoniemi 7.5. Oulunsalo. Riutunkari 18

8.5. Oulunsalo. Riutunkari 8.5. Haukipudas. Isoniemi, Virpiniemi 9.5. Haukipudas. Isoniemi 11.5. Haukipudas. Isoniemi 11.5. Oulunsalo. Riutunkari 12.5. Oulunsalo. Riutunkari 12.5. Haukipudas. Isoniemi 12.5. Hailuoto. Pohjoiskärki 13.5. Hailuoto. Pohjoiskärki 13.5. Haukipudas. Isoniemi 13.5. Oulunsalo. Riutunkari 14.5. Oulunsalo. Riutunkari 15.5. Oulunsalo. Riutunkari 15.5. Haukipudas. Isoniemi 16. 5. Haukipudas. Isoniemi 16.5. Oulunsalo. Riutunkari 18.5. Oulunsalo. Riutunkari 18.5. Hailuoto. Pohjoiskärki 18.5. Haukipudas. Isoniemi 23.5. Oulunsalo. Riutunkari 24.5. Haukipudas. Isoniemi 25.5. Oulunsalo. Riutunkari 25.5. Haukipudas. Isoniemi 28.5. Haukipudas. Isoniemi 30.5. Haukipudas. Isoniemi 30.5. Oulunsalo. Riutunkari 2.6. Oulunsalo. Riutunkari 2.6. Haukipudas. Isoniemi 5.4. Haukipudas. Isoniemi 19

Taulukko 1. Haukiputaan Isoniemestä, Hoikkahiuelta sekä Hailuodon pohjoisrannalta havaitut muuttolinnut yksilömäärineen kevät 2009. Mukana vain selkeät muuttajat. Kolmas sarake on arvioitu % osuus tuulivoimalapuiston läpi kulkeneista linnuista. Alli 130 Ampuhaukka 2 Arktinen vesilintulaji 452 10 Haahka 4 Haapana 12 Haarapääsky 82 harmaahaikara 1 Harmaahanhilaji 54 Harmaalokki 114 Härkälintu 150 Isokoskelo 631 5 Jouhisorsa 11 Järripeippo 4100 Kaakkuri 31 Kahlaajalaji 62 Kala/Lapintiira 30 Kalasääksi 2 Kangaskiuru 1 Kapustarinta 6 Karikukko 6 Keltavästäräkki 113 Kuikka 215 10 Kuikkalintulaji 71 Kuovi/Kuirilaji 33 Kuovi 30 Kurki 101 Käpylintulaji 82 Lapasorsa 5 Lapintiira 113 10 Laulujoutsen 274 5 Liro 146 Lokkilaji 55 Lyhytnokkahanhi 26 Maakotka 1 Merihanhi 74 Merikihu 14 Merikotka 2 Merilokki 2 20

Merimetso 103 20 Metsähanhi 153 Metsäkirvinen 230 Mustalintu 1674 Mustaviklo 16 Muuttohaukka 1 Naurulokki 395 Niittykirvinen 260 Pajusirkku 43 Peippo 800 Peippolaji 2000 Piekana 140 50 Pikkukuovi 44 Pikkulokki 380 Pilkkasiipi 186 Pohjansirkku 12 Pulmunen 14 Punajalkaviklo 63 Punakuiri 19 Ristisorsa 8 Ruskosuohaukka 28 50 Räkättirastas 4 Sepelkyyhky 9 Sepelrastas 1 Silkkiuikku 68 Sinisorsa 45 Sinisuohaukka 3 Sorsalaji 2 Suokukko 33 Suopöllö 4 Taivaanvuohi 4 Tavi 430 Telkkä 119 10 Tilhi 45 Tukkakoskelo 69 Tukkasotka 28 Tuulihaukka 13 Tylli 89 Töyhtöhyyppä 38 Urpiainen 720 Valkoviklo 29 Varpushaukka 5 21