Numero 51 31.12.2001

4 2001 Toisen World Trade Centeriin törmänneen koneen lennonnumero oli Q33NY. Avaa MS Word, kirjoita lennonnumero, suurenna fonttikokoa, vaihda kirjaisintyypiksi Wingdings. Eteesi avautuu uskomaton viesti, joka ei voi olla sattumaa! Vai voiko? Numero 51 31.12.2001

PÄÄKIRJOITUS Vaarallisia uskomuksia E räänä joulukuisena iltana luin lehteä ja katsoin toisella silmällä televisiota. Maarit Tastula haastatteli jotakin gynekologia, joka oli toiminut aids-lääkärinä Afrikassa. Puhe kääntyi naisten ympärileikkauksiin. Asiaa konkretisoi ohjelmassa esitetty filminpätkä, jota länsimaisen ihmisen on lähes mahdoton katsoa pyörtymättä. Lehti tipahti käsistäni, kun käsittämättömän julma tyttölapsen kidutusvideo rikkoi olohuoneen rauhan. Filmissä silvottiin pienen tytön sukupuolielimiä. Tyttö kouristeli kivusta, huusi ja itki sydäntäsärkevästi. Katsojakokemus oli tyrmistyttävä. Yllättäen huomasi kyyninen journalisti miettivänsä, minkälaiset traumat tytölle on kokemuksesta jäänyt. Skeptikossa on usein pohdittu, mitä haittaa vääristä uskomuksista voi olla vai onko niistä yleensä mitään haittaa. Naisten ympärileikkaus on yksi räikeimpiä esimerkkejä väärien uskomusten - ei haitallisista vaan vaarallisista - seurauksista. Leikkausta puolustetaan uskomuksilla, että se lisää hedelmällisyyttä ja puhtautta ja on osa uskontoa. Leikkaajat ovat sitä mieltä, että naisellisuus lisääntyy, kun sukuelinten miehiset osat, häpyhuulet poistetaan. Kun vulva sidotaan kiinni, säilyy nainen neitsyenä siihen asti, kunnes hänen aviomiehensä hänet kivuliaasti avaa. Naisella ja hänen perheellään säilyy kunnia, ja aviomies nauttii seksistä paljon enemmän kuin jos leikkausta ei olisi tehty. Naisten ympärileikkaus on osa pohjoisafrikkalaista kulttuuria. Kaikki perinteeseen osallistuvat henkilöt ovat naisia. Joka vuosi leikataan pari miljoonaa 4-8 vuotiasta tyttöä noin 30 eri maassa. Monessa valtioissa toimenpide on lailla kielletty, joten sitä ei voi suorittaa sairaaloissa. Kotioloissa, eritoten maaseudulla tehtyihin operaatioihin liittyy paljon komplikaatioita. Leikkaus tehdään veitsillä, saksilla, partakoneenterillä tai jopa terävillä lasinpalasilla. Sen aiheuttamat haitat ovat anatomisia, seksuaalisia ja psykologisia. Haittojen aste riippuu tavasta, jolla leikkaus suoritetaan. Tapoja on olemassa ainakin kolme: klitoriksen poisto, häpyhuulten osapoisto, häpyhuulten ja klitoriksen poisto. Punaisessa langassa haastateltu Maija Palander kertoi, että leikkauksen välittömiin seurauksiin kuten verenhukkaan ja verenmyrkytyksiin kuolee lukuisia naisia vuosittain. Virtsateihin ja naisen sisäisiin sukuelimiin leviää erilaisia vakavia tulehduksia. Virtsaamisvaikeudet ovat yleisiä. Ympärileikatuilla naisilla on usein pitkäaikainen anemia, pahoja kuukautisvaivoja, vaikeuksia tulla raskaaksi. Synnytykset ovat vaarallisia - silvotut naiset voidaan joutua leikkaamaan uudelleen, jotta lapsi mahtuisi syntymään. Sukupuolielimiin syntyy kasvaimia ja alue on kivulias leikkauksessa syntyneiden hermovaurioiden vuoksi. Epähygieenisissä oloissa suoritetuista leikkauksista voi saada jopa jäykkäkouristuksen tai hiv-tartunnan. Ympärileikkauksen seurauksena estetään tehokkaasti naista nauttimasta seksistä. Ensimmäinen yhdyntä saattaa epäonnistua, koska mies ei pysty rikkomaan haavaan kasvanutta paksua arpikudosta. Käyttäytymishäiriöt, ahdistus, masennus ja psykoosi voivat olla ympärileikkauksen henkisiä seurauksia. Silti useimmat tytöt haluavat leikkausta itse. Leikkaus on edellytys sille, että tytöstä tulee hyväksytty, täysivaltainen ja naimakelpoinen nainen. Yksikään uskonto ei naisen ympärileikkausta edellytä, mutta tapaa esiintyy sekä muslimien, kristittyjen että juutalaisten keskuudessa. Länsimaissa ympärileikkausta ei hyväksytä. Jo siirtomaaisännät yrittivät sen kolonialismin vuosina kieltää, mutta huonolla menestyksellä. Kielto tulkittiin yritykseksi tuhota maan kulttuuria. Skeptikot tietävät, että väärien uskomusten oikominen on vaikeaa puuhaa. Vielä vaikeammaksi puuha käy, kun väärät uskomukset ovat osa kulttuuria. Emme saa olla puuttumatta asiaan, sillä niin kuin kirjailija Leena Krohn on kirjoittanut: Sellaisilla sanoilla kuin ʼkulttuuriʼ, ʼuskontoʼ tai ʼtraditioʼ ei hunnuteta konkreettisten tekojen ja niiden motiivien rumuutta. Natsi-Saksallakin oli toki oma ʼkulttuurinsaʼ. Jos mikään toinen kansa ei saisi sanallakaan puuttua toisen ʼkulttuurinʼ epäinhimillisyyksiin, maailma olisi vielä kauheampi paikka elää kuin nykyään. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ja taitavaa valistustyötä. Niin kuin kirkko aikanaan omi ovelasti pakanallisia juhlia, myös ympärileikkauksiin liittyvien riittien tilalle tulee kehittää korvaavia, vaarattomia perinteitä. Suomen World Vision kokeili tätä Keniassa. Viime toukokuussa se tiedotti, että kampanja on tuottanut tulosta: 102 Morpusin alueen koululaistyttöä oli kieltäytynyt ympärileikkauksesta! Risto K. Järvinen Punainen lanka -ohjelma nähtävissä kokonaisuudessaan: www.yle.fi/a2/punainen/arkisto_puna.html 2 SKEPTIKKO 4/2001

SISÄLTÖ Julkaisija Skepsis Ry PL 483 00101 Helsinki www.skepsis.fi Päätoimittaja Risto K. Järvinen Toimitus Närhitie 11 01450 Vantaa puhelin: 040-5616 050 e-mail: editor@skepsis.fi Taitto Risto K. Järvinen 4/2001 Numero 51 Onko maailmankaikkeudessa elämää?...4 Risto K. Järvinen Esko Valtaoja voitti Tieto-Finlandian...6 Joka kymmenes ufohavainto jää luonnollista selitystä vaille...7 Risto K. Järvinen Astrologia palasi Sorbonneen...10 Antti Kupiainen Presidentit sätkynukkeina...12 Risto K. Järvinen Huuhaa-palkinto Aamulehden liitteelle...16 Sokrates-palkinto Luku-Suomi -hankkeelle.17 Hiililläkävelykuvan sai julkaista...18 Rukouksen teho. Kriittinen tarkastelu...19 Irwin Tessman ja Jack Tessman Bara Normal...23 Kaikki tässä lehdessä julkaistut kirjoitukset ovat kirjoittajien omia mielipiteitä, eivätkä edusta toimituksen, Skepsiksen tai ECSO:n virallista kantaa. (ECSO=European Council of Skeptical Organisations. Skepsis ry on ECSO:n jäsen.) Painopaikka Nykypaino ISSN 0786-2571 USA:n terrori-iskut ennustettiin - jälkikäteen...24 Risto K. Järvinen Aika hyvä juttu. Kaupunkitarinat eivät kuole koskaan...26 Veli Backman Paholaisen riivaama virke. Reverse speech -ilmiön skeptistä tarkastelua...30 Tom Byrne ja Matthew Normand Pythagoras ei keksinyt omaa väittämäänsä...36 Matias Päätalo Uskomatonta muttei totta...38 Risto K. Järvinen SKEPTIKKO 4/2001 3

- Onko maailmankaikkeudessa elämää? Kysymys mahdollisesta elämästä muualla maailmankaikkeudessa on meidän päiviimme saakka ollut pelkkää pohdintaa, filosofointia, teologiaa ja kaikenkarvaisia uskomuksia. Yhä edelleenkin moni pitää bioastronomiaa tai astrobiologiaa, joilla nimillä uutta tieteenalaa nykyisin kutsutaan, jotenkin epäilyttävänä puuhana. Elämän etsiminen muualta aurinkokunnastamme tai toisten tähtien planeetoilta on kuitenkin O nko maailmankaikkeudessa elämää, ja mitä sillä on väliä? kysyi Skepsiksen joulukuun luennolla Esko Valtaoja, avaruustähtitieteen professori Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta. Tieteiden talossa täydelle salille puhunut Valtaoja vastasi, että vain noussut yhdeksi avaruustutkimuksen keskeisistä päämääristä. Ymmärryksemme niin elämästä kuin maailmankaikkeudestakin on kasvanut nopeasti, ja vaikka elämää ei vielä muualta ole löytynyt, tiedämme nyt ainakin mistä ja miten sitä kannattaa etsiä. Ja entäpä jos ja kun löydämme muuta elämää, kenties jopa meitä kehittyneempää elämää - miten se mullistaa maailmankuvamme perusteita? tutkimalla maailmankaikkeutta voimme ymmärtää itseämme. Myös perinteisiä humanoidikuvia esitellyt professori painotti, että elämän etsiminen maailmankaikkeudesta on vakavasti otettava poikkitieteellinen tutkimusala, johon ottavat osaa mm. Nasa ja Esa. 4 SKEPTIKKO 4/2001

Teksti ja kuvat: Risto K. Järvinen Missi tehosekoittimessa - Elämän tyyssijan mahdollisia tutkimuskohteita on avaruudessa käsittämättömän paljon, Valtaoja laski. - Mahdollisuus löytää älyllinen viesti avaruudesta SETI-ohjelmalla on yhtä vaikeaa kuin löytää parsinneula Euroopasta. Tähän mennessä löydetyiltä planeetoilta ei ole voinut löytyä älyllistä elämää edes teoriassa. Kymmenen vuoden päästä pystyy avaruusteleskooppi Darwin etsimään satojen valovuosien päästä älyä tutkimalla planeettojen ilmakehiä, joihin elämän kehittyminen jättää jälkensä. - Elämän syntymiseen vaaditaan minimissään hiiltä, vettä ja hitunen muita alkuaineita. Elämä on tehty samoista aineksista kuin muukin maailmankaikkeus. Elämä myös näyttää noudattavan täsmälleen samoja lakeja kuin muu maailmankaikkeus. Jos Aurinko ja turkulainen missi laitetaan tehosekoittimiin, löytyy lopputuotteista samoja alkuaineita. Valtaoja muistutti, että me olemme tähtipölyä kaikki. Kun oma aurinkomme aikanaan sammuu ja elämä Maassa loppuu, tulee jäännöksistämme osa avaruuden kiertokulkua. Tähtien välinen pöly tai jää on erittäin hyvä kasvualusta monimuotoisille molekyyleille. Appelsiini ja nakki Oma aurinkokuntamme syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten. Valtaoja konkretisoi järjellisen elämän syntykohdan rakentamalla luentosalin ensimmäisen rivin pöydille janan, jossa appelsiini edusti Auringon syntyä, jogurttipurkit Maan alkuolioita ja nakki älyllistä olentoa, skeptikkoa. Olemassaolostaan tietoisen ihmisen paikka oli aivan janan lopussa ja olemassaoloajan leveys hiuksen paksuinen. Sitä ennen Maassa elettiin miljardeja vuosia alkuolioiden aikaa. Älyllinen olento syntyi vasta juuri ennen auringon sammumista ja aurinkokunnan tuhoutumista. Johtopäätöksenä Valtaoja totesi, että elämää on luultavasti kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta älyllistä elämää ei liene missään. Koska äly kehittyi Maahan vain hetki ennen maailmanloppua, on älyn kehittyminen ilmeisesti niin vaikeaa ja harvinaista, että se onnistuu vain juuri ennen tuhoutumistaan. - Mielenkiintoinen kysymys on, oliko älyn syntyminen ihme vai rutiinikehitystä. Todistusaineet riittämättömät - juttu raukeaa - Joku voi kysyä, mitä väliä on sillä, löytyykö avaruudesta elämää vai ei, Valtaoja ymmärsi. Hänen mukaansa minkä tahansa alkuelämän löytyminen olisi kuitenkin merkittävä lisätieto. - Me tiedämme, mitä Maassa on tapahtunut, mutta emme sitä, voiko vastaavaa tapahtua myös muualla. Jos esimerkiksi Marsista löytyisi mikä tahansa ötökkä, voisimme ajatella elämää löytyvän muualtakin, missä sen kehittyminen on mahdollista. Viikingin luotaimet eivät kuitenkaan löytäneet Marsista ensimmäistäkään orgaanista yhdistettä todisteena elämästä. Eikä ihme: planeetan lämpötila on välillä 0-100 o celciusta ja ilman ilmakehää se on jatkuvasti alttiina auringon tuhoisille ultraviolettisäteille. Luotaimet havaitsivat kuitenkin, SKEPTIKKO 4/2001 5

että Marsin pinnalla on joskus ollut vettä - siis mahdollista elämää. Vedestä todistivat mm. kuvissa näkyneet selvät joenuomat ja valtameren rajat. - Maahan syöksyneen Mars- meteoriitin, josta löydettiin aluksi elämän merkkejä, ovat tieteilijät nyttemmin lajitelleet sarjaan todistusaineisto todettu riittämättömäksi - juttu raukeaa. Valtaojan mukaan tärkein asia, mikä meidän tulee oppia, on oman maapallomme, oman kehityksemme historia. Sitä kautta voimme oppia paljon myös maailmankaikkeuden arvoituksista. Esimerkiksi syvällä Maan valtamerissä esiintyy elämää, joka ei ole riippuvaista auringon lämmöstä ja energiasta. Jupiterin Europa-kuun päällä on kymmenen kilometriä paksu jääkuori. Mitä jään alla on? Sula valtameri? Onko siellä vastaavanlaista elämää kuin Maan merissä? Myös Marsin kaltaisia olosuhteita löytyy Maan päältä. Erilaisia eliöitä löytyy kilometrien syvyydestä maankuoren alta. Voisivatko ne elää myös Marsin syvyyksissä? - Puolentoista vuoden päästä laukaistava Esa: n Mars Express pystyy tutkimaan planeettoja hyvinkin tarkkaan, jopa viiden kilometrin syvyydestä, Valtaoja iloitsi. Mitä jos kontakti saataisiin? Lopuksi Valtaoja leikitteli ajatuksella, mitä jos todella saisimme yhteyden Maan ulkopuoliseen älyyn. - Useimmat muut Maan kaltaiset planeetat ovat syntyneet miljardeja vuosia meitä aikaisemmin. Kehitys olisi kontaktiplaneetalla niin pitkällä, ettemme voisi mitenkään taistella heitä vastaan. Mitä mahtaisi tapahtua, kun erilaiset kulttuurit kohtaisivat? Miten kävi aborginaaleille? - Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? Valtaoja kysyi, ja vastasi: - Vastaukset löytyvät maailmankaikkeudesta, jonka lapsia me olemme. Eivät sisältämme meditoimalla tai ottamalla telepaattisia yhteyksiä avaruusolioihin. Esko Valtaoja voitti Tieto-Finlandian Esko Valtaojan kirja Kotona maailmankaikkeudessa voitti Suomen kirjasäätiön jakaman Tieto-Finlandia-palkinnon. Palkintolautakunta perustelee ehdokkuutta seuraavasti: Elävästi lukijan kanssa keskusteleva kirja. Valtaoja välittää innovatiivisesti tähtitieteen ja biologian perustietoa ja ottaa samalla rohkeasti kantaa uskontoa ja filosofiaa sivuaviin olemassaolon kysymyksiin. Soljuvassa tekstissä on voimakkaan persoonallinen ote. Kirjan kustantaja Ursa mainostaa teosta seuraavasti: Ihmiskuntaa on aina askarruttanut elämän ja olemassaolon tarkoitus. Vastauksia on etsitty ihmisestä itsestään, mutta saattaisiko ratkaisu löytyä maailmankaikkeudesta? Viime aikoina kuvamme universumista on muuttunut ratkaisevasti. Esko Valtaoja esittää uutta tietoa maailman rakenteesta luonnontieteiden eri aloilta & endash; todellisuus on ufokirjoja jännittävämpi. Elämää on löydetty maapallolta oloista, joista sitä ei aiemmin arvattu etsiäkään: syvältä kallioiden sisältä ja valtamerten pohjien tuliperäisistä savuttajista. Maasta on vaikea löytää paikkaa, jonne elämä ei olisi tunkeutunut. Toistaiseksi tunnemme kuitenkin vain tämän yhden tapauksen. Voisiko elämää olla kehittynyt muuallekin? Luonnonlait vaikuttavat mittatilaustyönä elämää varten räätälöidyiltä, aivan kuin maailmankaikkeuden tarkoituksena olisi synnyttää elämää. Jos näin on, missä kaikki muut sitten ovat? Esko Valtaoja valloittaa avaruuden ja tutustuttaa lukijansa siinä sivussa uuteen tieteenalaan, astrobiologiaan. Luonnontieteiden lisäksi hän ammentaa aiheensa muun muassa kulttuuriantropologiasta, taiteesta ja scifi-kirjallisuudesta. Kirjan elävyydestä antanee jonkinlaisen kuvan jo ote sisällysluettelosta: Paul Gauguin kiipeää mäelle ; Seksiä keittiössä ja makkarissa ; Elämä extreme-lajina ; Rauni-Leenan kanssa pukuhuoneessa ; Onk mulkukka soittannu?. Tieto-Finlandia-palkinnon saajan päätti metropoliitta Ambrosius. 150 000 markan tunnustuksen Valtaojalle ojentanut Ambrosius kehui kirjan täyttävän ansiokkaan tietoteoksen kriteerit. Lisäksi se on kirjoitettu myös meille humanisteille ymmärrettävällä tavalla. 6 SKEPTIKKO 4/2001

Jos ufoilmiöstä ruvetaan rakentamaan kuvaa iltapäivälehtien perusteella, mennään pahasti hakoteille. Iltapäivälehtien jutuissa ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. - Kuvamateriaaliin ei voi luottaa - Sana ufo merkitsee niin monta eri asiaa, että ilmiön määrittely on vaikeaa. Joillekin sana merkitsee pientä vihreää miestä, joillekin lentävää lautasta. Yleisessä kielenkäytössä ufo tarkoittaa usein jotakin tuntematonta asiaa. Kun määrittelykin on epätarkkaa, kuinka itse ilmiö voisi olla tarkka? Voidaanko ufoilmiöitä tutkia? Tätä pohti Skepsiksen yleisötilaisuudessa keväällä jyväskyläläinen ufotutkija Lasse Ahonen. Ufotutkimus on hänelle harrastus, kuten kaikille ufotutkijoille Suomessa. Minkäänlaista yliopiston virkaa tai dosentuuria ei ole kenelläkään Suomen kahden ufotutkimusta harrastavan yhdistyksen jäsenellä. Nämä yhdistykset ovat Suomen Ufotutkijat ry ja Ufo Finland ry. Joka kymmenes ufohavainto jää luonnollista selitystä vaille Ufoilmiöitä voidaan tutkia, Ahonen totesi esityksensä aluksi. - Kysymys on siitä, kuinka niitä voidaan tutkia. Ilmiöstä on olemassa paljon tietoa, josta suurin osa on vähemmän totta. Ufoilmiö on Ahosen mukaan olemassa, vaikkei itse ufoja olisikaan. Hän vertasi asiaa tähtien tutkimiseen: siinäkään ei päästä koskettelemaan kohdetta konkreettisesti, vaan tutkitaan ilmiötä, jota on ruvettu kutsumaan tähdistöksi. Ahonen kertoi, että ufohavaintoja tehdään kaikkialla maailmassa. Tämä ei voi johtua pelkästään amerikkalaisista elokuvista tai kirjallisuudesta. Ufoja näkevät myös ihmiset, jotka eivät osaa englantia tai jotka eivät osaa edes lukea. Ufohavaintoja on tehty sata vuotta ja niitä tehdään edelleen jatkuvasti, myös Suomessa. Ahosen mielestä ei ole olemassa todisteita, että jokin tv-ohjelma tai -sarja aiheuttaisi havaintojen tulvan. Myös muita kuin ihmisen tekemiä havaintoja on olemassa. Ufoista on tutkahavaintoja. Ufojen hyvin dokumentoituja laskeutumisjälkiä löytyy tuhansia - esimerkiksi Kouvolan läheltä löytyi muutama vuosi sitten lumesta mielenkiintoinen jälki, joka ei Ahosen mukaan voi olla ihmisen tekemä paitsi helikopterilla tai kuumailmapallolla, mutta tällaista toimintaa ei yksikään havainto tue. Lisäksi ufoista löytyy valokuvia ja kaitafilmisekä videomateriaalia. SKEPTIKKO 4/2001 7

tarinasta löytyy epäselvyyksiä tai -loogisuuksia ja jos havaitsija ei äkkiä enää muistakaan, mitä edellisenä päivänä puhelimessa kertoi, alkaa hänen luotettavuutensa kärsiä. - Kuviin ei nykyisen tietotekniikan aikana voi enää luottaa, mutta 50- ja 60-luvun filmeistä on löydetty jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Ahonen kertoi amerikkalaisen GSV-järjestön tutkineen vanhoja ufokuvia nykytieteen keinoilla ja havainneen, että suurin osa vanhoistakaan kuvista ei vaikuta aidoilta. - Jäljelle jää kuitenkin satoja kuvia, joille ei ole saatu järkevää selitystä, ufotutkija painotti. Selkeät huijaukset helppo havaita Ahonen myöntää, että suurin osa havainnoista voidaan selittää luonnollisilla ilmiöillä, kuten esimerkiksi valtioiden kokeilemilla uusilla, salaisilla lentokonemalleilla. - Uuden lentokoneen kehittäminen saattaa kestää toistakymmentä vuotta. Koneenvalmistajat eivät tietenkään halua antaa kilpailijoille etua kertomalla koneesta yhtikäs mitään. Jos joku tällaisen koneen koelennolla näkee, tulkitsee hän sen helposti ufoksi. Ufoista on olemassa valtava määrä selityksiä, mutta mikään selitys ei Ahosen mukaan kata koko ilmiötä. Lentokoneiden lisäksi muita luonnollisia ilmiöitä ovat mm. raketit, säähavaintopallot, kirkkaiden planeetojen heijastukset ja poikkeavasti taittuva auringonvalo. Lisäksi ihmisten luonnontuntemus on nykyään niin huono, että normaalitkin ilmiöt saattavat vaikuttaa mystisiltä. Luonnollisten ilmiöiden joukkoon kuuluvat Ahosen mielestä myös psykologiset ja lääketieteelliset selitykset; tietyt henkilöt näyttävät kokevan jotakin mystistä lähes päivittäin. - Eräs ufotutkijoiden tehtävä onkin arvioida havainnontekijän luotettavuus. Joskus luotettavuus on kärsinyt, kun henkilön eteisestä on löytynyt korikaupalla tyhjiä kaljapulloja tai olohuoneen kirjahyllystä metrikaupalla lääkkeitä. - Mielenhäiriöisten havainnot ja selkeät huijaukset on suhteellisen helppo sulkea tutkimuksen ulkopuolelle. Monesti käynti havaintopaikalla ja tapahtuman rekonstruointi selvittävät paljon. Jos Grann puhuu enemmän kuin tekee Noin kymmenen prosenttia ufohavainnoista jää sen hetkisen tietämyksen valossa luonnollista selitystä vaille. Tämä osuus ei Ahosen mukaan kuitenkaan ole täynnä vihreitä miehiä, mutta ei myöskään pelkästään myöhemmin ratkkaistavissa olevia luonnollisia selityksiä. Juuri tämä kymmenen prosenttia on se osa havainnoista, joka ufotutkijoita kiinnostaa. Ufokontaktikertomuksista ei työssä ole hyötyä. - Kontaktikertomuksista ei saa mitään otetta. Aiheesta on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja, joten nämä ihmiset ovat todella kokeneet jotakin. Onko kokemuksella mitään tekemistä ufoilmiön kanssa, on eri juttu. Olen haastatellut monia, jotka ovat nähneet, haistaneet, kuulleet tai tunteneet jotakin erikoista, mutta minkäänlaista informaatiota en tapauksista ole löytänyt. Ufouskovaiset esittävät Ahosen mukaan samaa sanomaa kuin muutkin uskonnot: ihmiskunnan pitää tehdä parannus tai maapallo tuhoutuu. Tämä on yleisin humanoidien esittämä viesti, mutta mitään konkreettista ei kenelläkään ole kerrottavaa. Rahan takia ei Ahonen usko kenenkään ufoasioissa huijaavan. Hänen tiedossaan ei ole, että kukaan, edes Juhan af Grann, olisi Suomen pienellä kielialueella onnistunut ufoilmiöllä rahastamaan. Vaikka Grannin ohjelmilla on Suomessa ollut katsojia toista miljoonaa, on niiden kuvaaminen ympäri maailmaa maksanut paljon. Ahosen mielestä Grann puhuu enemmän kuin tekee; esimerkiksi hänen dokumentti filmejään on tarjottu kymmenille televisioyhtiöille ympäri maailmaa, mutta myyty paljon pienemmälle porukalle. - Jos ufoilmiö olisi bisnes, jolla voisi tehdä helpolla rahaa, tiedän paljon henkilöitä, jotka olisivat tehneet sen jo monta kertaa. Markkinat on yksinkertaisesti liian pienet. Vaikka ilmiö on epälooginen, ei sen selitys saa olla sellainen Päätoimisia ufotutkijoita saataa jossakin päin maailmaa olla, mutta yleensä ufotutkimus sekä 8 SKEPTIKKO 4/2001

- Risto K. Järvinen - Suomessa että maailmalla toimii harrastajapohjalta. Ahonen painottaa, että ufoilmiöiden virallinen tutkiminen vaatisi melkoista ennakkoluulottomuutta. Tutkijat leimautuisivat. Myös rahoituksen järjestäminen olisi luultavasti vaikeaa. Ja kun kun ufotutkimus on polkenut paikoillaan viimeiset 20-30 vuotta poikimatta varteenotettavaa uutta tietoa, ei alalle tahdo tutkijoita nykypäivänä löytyä. - Mutta väitteellä, ettei yksikään tiedemies ole kiinnostunut ufoilmiöistä, ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Amerikkalaiset tähtitieteilijät esimerkiksi ovat julkaissseet kirjan Ufo-raportteihin liittyvä fysikaalinen todistusaineisto, jonka kirjoittajina on arvovaltainen, eri alojen tiedemiehistä koostunut tutkijaryhmä. Kirja toteaa Ahosen mukaan loppupäätelmässään, että ufoilmiö on mielenkiintoinen ja sille näyttäisi löytyvän todellisuuspohjaa, mutta lisätutkimusta tarvitaan. Tutkittavaa aineistoa olisi paljon. Ahonen suosittelee tutkimaan ufoilmiötä vaikkapa kansanperinteen kannalta. - Mikään yksittäinen selitys pysty kattamaan koko ilmiötä. Vaikka ilmiö on monitahoinen, mutkikas ja epälooginen, ei sen tieteellinen selitys saa olla sellainen. Tuntematonta ei saa selittää toisella tuntemattomalla - se ei johda mihinkään, Ahonen totesi. Kommentteja yleisön joukosta Ei pitäisi puhua tunnistamattomista lentävistä esineistä, vaan tunnistamattomista liikkuvista kohteista. Terminologian sekavuuden takia emme tiedä pitäisikö ufohavaintojen tutkimiseksi paikalle kutsua fyysikko, psykologi, sosiologi, uskontotieteilijä vai peräti teologi. Väite, etteivät ufohavainnot olisi koskaan saaneet aikaan ufohavaintojen massareaktiota, on väärä. Esimerkiksi vuonna 1897 USA:n Kansasin ilmalaivahavainto, joka myönnettiin myöhemmin huijaukseksi, levisi ufo havaintona ympäriinsä kuin flunssa, ja siihen viitataan joskus vielä edelleenkin. Usein ufouskovaiset vetoavat erääseen Maltan entiseen pääministeriin, joka uskoi ufoihin ja toi asian YK:ssa esille. YK:ssa sitouduttiin ufoista irti hyvin kohteliaasti kehottamalla valtoita seuraamaan asiaa. Miksi Ursan paperin nimi on Valoilmiön esitutkimuslomake kun vastaava ufotutkijoiden lomake kulkee otsikolla Oletko nähnyt ufon?? Virhehavaintoja tapahtuu myös ammattilaisille. Erään yleisössä olleen skeptikon ilmavoimissa toiminut isä kertoi saaneensa 50-luvun loppupuolella tiedon, että Euroopasta oli karannut erittäin korkealla lentävä sikarin muotoinen sulkupallo. Isä lensi koneen lakikorkeuteen ja ilmoitti, ettei pääse ylemmäs. Hän kuitenkin kertoi näkevänsä kerrotun muotoisen kohteen, ihan selkeän sulkupallon yläpuolellaan. Asiasta kirjoitettiin lehdissä, mutta juttu lässähti viimeistään siinä vaiheessa, kun paikallinen astronomi ilmoitti, että jos katsotte tarkkaan tänä iltana, niin siellä se on pallo on edelleen - valitettavasti kyseessä on planeetta Venus. Siis ilmavalvonta, kenttähenkilökunta ja lentäjät, jotka kaikki ovat tottuneet katsomaan taivaalle, olivat vakuuttuneet sikarinmuotoisen esineen olevan sulkupallo. Vahva ennakko-oletus kohteesta voi hämätä kokeineitakin havaintojen tekijöitä. Suositeltavaa luettavaa: Kari A. Kuure, Juhani Kyröläinen, Göte Nyman, Jukka Piironen: Katoavatko ufot? (URSA 1993) SKEPTIKKO 4/2001 9

Astrologia palasi Sorbonneen Professori Antti Kupiainen Vuosi 1666 on merkittävä rajapyykki tieteen historiassa. Silloin nimittäin Colbertin toimesta astrologian opetus lakkautettiin Sorbonnessa. Tapausta seuranneen 335 vuotta kestäneen tauon jälkeen astrologia on nyt vihdoin palannut tähän kuuluun opinahjoon takaisin. 7.4. 2001 Sorbonnessa hyväksyttiin Elisabeth Teissierin väitöskirja Astrologian epistemologinen asema postmoderneissa yhteiskunnissa kiehtovuus-hylkääminen ambivalenssin kautta tarkasteltuna. E lisabeth Teissier on Ranskan kuuluisin astrologi, hän toimi mm. presidentti Mitterrandin astrologina. Hänen väitöskirjansa kuuluu sosiologian alaan. Se ei kuitenkaan pyri tarkastelemaan astrologiaa vain sosiaalisena ilmiönä, vaan ottaa avoimesti kantaa sen puolesta. Väitöskirjan tyyli muistuttaa erehdyttävästi taannoista Alan Sokalin pila-artikkelia. Se on täynnä oppineisuutta osoittavia viittauksia kuuluisiin kirjoittajiin sekä relativistista filosofiaa (tiede on yksi tarina muiden joukossa) ja päätyy kaaoksen ja kvanttimekaniikan kautta ajatukseen siitä, kuinka tiede itse on avautumassa astrologiaan päin. WC:ssä käynnin kuvaus Sokalin pila näyttää vakavalta tekstiltä Teissierin teoksen rinnalla. Vai mitä tuumitte tästä WC: ssä käynnin kuvauksesta: Kuten Musset sanoi ovi on joko auki tai kiinni, siispä menin WC:seen, mutta koska jokainen totuus johtaa skandaaliin Yourcenarin mukaan, ulostin, ja lopulta, käyttääkseni Rimbaudin lausumaa, jonka mukaan todellinen elämä on muualla, vedin narusta. (Kuten tästä saattaa havaita, teoksen pääaihe on tekijä itse.) Tai: Kvanttiteoria (Heisenberg, M. Planck, D. Bohm) ja kaaosteorian kompleksinen problematiikka, erityisesti kaoottisen vetovoiman käsite, johtavat moninaisten todennäköisyyksien konvergenssiin, joka - paradoksaalisesti - näyttää johtavan kaaoksen idean vastakohtaan yhtyen näin astrologian paradigmaan ja sen käsitykseen universaalista riippuvuudesta. Kyseessä on sen verran paksua tekstiä, etteivät useimmat sosiologitkaan sitä sulata, ja tapaus on aiheuttanut melkoisen skandaalin Ranskassa. Neljä nobelistia (mm. Cohen-Tannoudji ja de Gennes) ovat protestoineet kulttuuriministerille (Jack Lang, joka myös 80-luvun lopulla konsultoi Mme Tessieriä) tapauksen johdosta ja arvovaltainen akateemikkokaarti kahlaa paraikaa Tessierin 900-sivuista opusta läpi voidakseen kumota sen väitteet (kerran hyväksyttyä väitöskirjaa ei voi hylätä). Ja astrologi hykertelee käsiään: pitkästä aikaa astrologia otetaan todella vakavasti... Kuinka tällaista voi tapahtua? On vaikea uskoa, että tällaista pääsee tapahtumaan, vaikka kuinka suhtautuisi skeptisesti pehmotieteisiin. Väitöskirjan ohjaaja Michel Maffesoli on pop-sosiologi, joka rakastaa postmodernia leikittelyä ja kaiken relativisointia. Hän tuskin uskoo Neptunuksen ja Pluton ja syövän ja aidsin välisiin korrelaatioihin kuten oppilaansa, mutta ei kenties myöskään pidä näiden planeettojen ja Auringon liikkeiden korrelaatioita kovin tärkeinä. Hän todennäköisesti ajattelee kuten monet hengenheimolaisensa, että tiede on vain vallankäytön tulosta: jos Colbert ei olisi aikoinaan kieltänyt astrologiaa, pitäisimme sitä tänä päivänä aivan legitiiminä tieteenä. Astrologin ja ohjaajan toiveena on tietenkin ollut julkisuus, vaikkakin eri syistä. Edellinen lienee laskenut, että kun häly tapauksen ympäriltä vähitellen laantuu, jonnekin perustetaan astrologian oppituoli, tietenkin sosiologian laitokselle, ja teoriassa ilmiön sosiaalisten juurien tutkimista varten. Mutta kuka sitä opetusta käytännössä kuitenkaan kontrolloisi? 10 SKEPTIKKO 4/2001

Ohjaaja puolestaan lienee ajatellut vahvistavansa imagoansa ennakkoluulottomana uudistajana, joka pyrkii tuomaan subjektiivisen koetun elämän kuvauksen pölyttyneen objektiivisuuteen pyrkivän tutkimuksen tilalle. Tarinan opetus Tarinalla saattaa kuitenkin olla toisenlainen loppu. Väitöskirjan nostattama kohu on ollut niin suuri, että voisi toivoa sen synnyttävän yhteiskuntatieteissä reaktion myös sen taustalla olevaa relativistista tieteenkäsitystä vastaan. Tarinan opetus puolestaan on se, että yliopistojen kannattaa pitää kiinni tutkimuksensa ja opinnäytteidensä tasosta, vaikka julkisuudennälkä ja (meillä Suomessa) rahoittajan painostus houkuttelevatkin alentamaan rimaa. Pidemmän päälle yliopiston ainoa mahdollisuus säilyä on toimia objektiivisen, riippumattoman ja kriittisen tutkimuksen ja opetuksen keskuksena. Huuhaan ja toisaalta maksullisen nippelitiedon tarjoajia tulee aina riittämään yllin kyllin, eikä sillä saralla kannata ryhtyä kilpailemaan. Kirjoitus on julkaistu alunperin Arkhimedes-lehdessä 3/2001. Kirjoittaja Antti Kupiainen toimii Helsingin yliopiston matematiikan professorina. SOKALIN SANAHELINÄÄ New Yorkin yliopiston kvanttifysiikan professori Alan Sokal tuli tunnetuksi vuonna 1996 järjestämästään tempauksesta, jossa hän testasi USA:n johtavan postmodernismin lehden, Social Textin tieteellistä tasoa. Sokal laati postmodernistien kirjoitustyyliä matkivan parodisen artikkelin, jossa yhdisteltiin mielivaltaisesti kvanttifysiikan teorioita ja johtavien postmodernistien kirjoituksia. Sokalin artikkelilla oli mahtipontinen nimi: Rajojen transgrenssio: kohti kvanttigravitaation transformaatiivista hermeneutiikkaa. Kirjoituksen ʻideanaʼ oli osoittaa postmodernististen tiedekriitikoiden näkemysten erinomaisuus kvanttigravitaatiota koskevan tutkimuksen valossa. Kirjoitus otettiin lehden toimituksessa vakavasti, eikä kukaan artikkelin lukeneista toimittajista haistanut karkeaa pilaa, vaan Sokalin parodia julkaistiin lehden numerossa 46-47 (vol 14 Spring / Summer 1996) ilman kommentteja. Pilan tehokkuutta lisäsi se, että kyseessä oli kulttuuritutkijoiden ja eräiden luonnontieteilijöiden välisiä kiistoja koskeva ʻScience Warsʼ -teemanumero, jonka tarkoituksena oli nimenomaan häivyttää käsityksiä, että postmodernistien argumentaation taso on matala. Sokal siteerasi akateemisen postmodernismin kärkinimiä, mutta vetosi myös puhtaisiin new age -tieteilijöihin. Hän kertoi postmodernistien tyylin jäljittelemisen olleen fyysikollekin helppoa: ei tarvitse rakentaa loogisia argumentteja, voi esittää pelkkiä väitteitä ilman evidenssiä, saa kehitellä sanaleikkejä sekä kaukaa haettuja väkinäisiä analogioita ja täydentää juttua runsailla alaviitteillä. Sokal väitti, että vaikka hänen metodinsa oli satiirinen, oli tarkoitus kuitenkin vakava. Mikäli kaikki on vain ʻdiskurssiaʼ ja ʻtekstiäʼ, on reaalimaailmaa koskeva tieto tarpeetonta; jopa fysiikasta tulee vain kulttuuritutkimuksen haara. Jos lisäksi kaikki on retoriikkaa ja kielipelejä, niin silloin sisäinen looginen johdonmukaisuus on myös tarpeetonta. Tällöin ohut teoreettinen ja sofistinen koukerrus kelpaa yhtä hyvin ja käsittämättömyydestä tulee hyve. Tapaus Sokal opetti Juha Savolaisen (Skeptikko 4/1996) mukaan ainakin seuraavaa: Skeptikoiksi itseään kutsuvien valistuksen perinteen puolustajienkin kannattaa miettiä onko ʼrajatietoʼ ainoa julkista kritiikkiä ansaitseva valetiedon traditio: 1700-luvun valistus kävi rohkeasti vanhan järjestyksen monien perusinstituutioiden kimppuun ja samanlaista uskallusta älyllisen rehellisyyden puolesta kaivattaisin kipeästi nykypäivänäkin, sillä hölynpöly ja taikausko käyvät yhä hyvin kaupaksi nykyaikaisenkin vallan lähteillä. Muussa tapauksessa meidän aikamme ei ole edes valistuksen aikaa - valistuneesta ajasta puhumattakaan. SKEPTIKKO 4/2001 11

Presidentit sätkynukkeina Ranskan presidentti Francois Mitterrandilla oli virkavuosinaan salainen neuvonantaja. Niin myös Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganilla. Nämä neuvonantajat olivat ikävä kyllä astrologeja. V iime keväänä Sorbonnen yliopistossa Mitterrand vakuuttui Teissierin taidoista ja alkoi käyttää hänen palveluksiaan lähes kaikkien astrologiasta väitellyt Elisabeth Teissier (ks. edellinen aukeama) kirjoitti kohdalle osuvien tärkeiden asioiden yhteydessä. vuonna 1997 kirjan Sous Le Signe de Mitterrand, jossa paljasti toimineensa Ranskan presitakin merkittävää on tapahtumassa, tällä kertaa Kohta Teissier taas ennusti presidentille, että jodentti Francois Mitterrandin neuvonantajana seitsemän vuoden ajan. Teissier, Ranskan tunnetuin Irak valloitti Kuwaitin. kesän 1990 aikana. Ja: kyseisen vuoden elokuussa astrologi, kertoi tähtien ohjanneen Mitterrandia Mitterrand oli myyty. Hän pyysi Teissieriä lähes hänen jokaisessa poliittisessa päätöksessään, myös Persianlahden sodan aikana. roskooppisen kartan, jotta saisi tietää diktaatto- laatimaan välittömästi Saddam Husseinin ho- Nancy Reagan taas on paljastanut muistelmissaan My Turn (1989), että käytti astrologi Joan kertoi näkevänsä Husseinin vetävän joukkonsa rin seuraavat liikkeet. Teissier ryhtyi puuhaan ja Quickleyn palveluksia myös seitsemän vuoden takaisin. Astrologin mukaan tämä oli Husseinilta ajan halutessaan varmistaa, että hänen presidentti looginen, odotettavissa oleva liike, koska diktaattoriin näyttivät vaikuttavan samantyyppiset astro- Ronald Reaganille laatimansa päiväohjelmat olivat mahdollisimman turvallisia. logiset voimat kuin aikanaan Adolf Hitleriin. Hussein ja Hitler Ensimmäisen kerran, kun Francois Mitterrand kysyi Elisabeth Teissieriltä astrologisia neuvoja, kertoi tämä, että jokin merkittävä historiallinen tapahtuma näkisi päivänvalon marraskuussa 1989. Ja kuinka sattuikaan: juuri silloin kaatui Berliinin muuri. Rahastusta, seksiä? Kun Mitterrandin voimat alkoivat eturauhassyövän takia ehtyä, kyseli hän Teissieriltä tietoja sairautensa kehittymisestä. Astrologi kertoo kirjassaan kieltäytyneensä kommentoimasta asiaa, vaikka oli varma, ettei Mitterrand tule näkemään vuotta 1997. Mitterrand kuoli tammikuussa 1996. 12 SKEPTIKKO 4/2001

Risto K. Järvinen Teissier julkaisi kirjansa Mitterrandin kuoleman jälkeen. Ymmärrettävästi hänen epäiltiin värittäneen kirjaansa haluamallaan tavalla. Astrologi kuitenkin puolustautui väittämällä lukuisten todistajien voivan kertoa hänen vierailuistaan Mitterrandin luona. Myöhemmin hän paljasti Mitterrandin luvalla äänitettyjä puhelinkeskusteluja asiansa todistaakseen. Kirjassaan Teissier sanoo, ettei hänen tarkoituksenaan ole rahastaa edesmenneen asiakkaansa maineella ja asemalla. Mitterrand ei koskaan maksanut hänelle frangiakaan palveluksista. Erään teorian mukaan Mitterrand sietikin Teissieriä vain, koska heillä oli keskenään seksuaalinen suhde. Kerro se, mitä haluan kuulla Myös Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin kerrotaan toimineen usean virassaolovuotensa ajan astrologian määrittelemien normien mukaan. Kuten tiedetään, Ronald Reagan ja hänen vaimonsa Nancy olivat elokuvatähtiä 50-luvun Hollywoodissa. He olivat myös läheisiä ystäviä silloisen julkkisastrologi Carrol Righterin kanssa. Myöhemmin he tutustuivat psyykikko Jeane Dixoniin, joka toimi Nancyn henkilökohtaisena neuvonantajana vuosikausia. Politiikkaan myöhemmin ryhtyneestä Ronald Reaganista alkoi 1970-luvulla tuntua siltä, että hänellä olisi mahdollisuuksia tulla valituksi USA: n presidentiksi. Nancy-puolisolle asiasta kasvoi pakkomielle, ja miehensä onnistumisen taatakseen hän kääntyi huuhaa-tuttaviensa puoleen. Dixonin kykyihin Nancy oli menettänyt uskonsa, koska tämä oli mennyt ennustamaan (ihan oikein), ettei Ronald tule valituksi presidentiksi vuonna 1976. Nancy halusi löytää yliluonnollisia metodeja käyttävän konsultin, joka kertoisi hänelle juuri sen, mitä hän haluaa kuulla. Hän tapasi Joan Quickleyn, joka myös kertoi, ettei vuosi 1976 tule olemaan Ronaldin vuosi. Niinpä Quickleykin vajosi unohduksen suohon - joksikin aikaa. Elisabeth Teissier Nollaan päättyvien vuosien kirous Kului neljä vuotta. Käynnissä oli Reaganin toinen presidenttikampanja. Nyt Quickley otti yhteyttä Nancyyn varmana siitä, että tällä kertaa, vuonna 1980, Ronald tulisi menemään läpi. He keskustelivat Ronaldin astrologisesta kartasta ja Quickley kertoi siihen liittyvistä hyvistä päivistä, jolloin pitää toimia, ja huonoista päivistä, jolloin pitää vetää matalampaa profiilia. Joitakin Quickleyn ehdotuksia toteutettiinkin kampanjan aikana. Ja niin Reagan voitti Jimmy Carterin ja tuli valituksi presidentiksi. Ensimmäiset kuukaudet Valkoisessa talossa kuluivat onnellisissa merkeissä, eikä Nancyllä ollut mitään tarvetta ottaa yhteyttä Quickleyiin. Kaikki muuttui maaliskuussa 1981, kun Ronald joutui aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Nancy meni sekaisin. Hän alkoi pelätä niin sanottua nollaan päättyvien vuosien kirousta. Kyseessä oli presidentti William Harrisonista jo vuonna 1840 alkanut kierre, jonka seurauksena kaikki nollaan päättyvänä vuonna valitut USA: n presidentit ennen vuonna 1980 valittua Ronald Reagania olivat kuolleet virassa ollessaan. Nancy oli varma, että hänen miehensä kuolee koska tahansa, eikä hän voi tehdä asialle mitään - paitsi hakea apua tähdistä. Niin Nancy soitti astrologi Quickleylle, joka kertoi, että olisi voinut helposti varoittaa presidenttiä etukäteen, että marraskuun 30. päivä tämä tulisi olemaan hengenvaarassa. SKEPTIKKO 4/2001 13

Varmat päivät? Tämän jälkeen Quickley alkoi Nancyn välityksellä hallita Ronald Reaganin elämää. Nancy oli yhteydessä luottoastrologiinsa pari kertaa kuukaudessa. Hän ei uskaltanut puhua keskuksen kautta, joten hän asennutti yksityisen puhelinlinjan Camp Davidiin pelkästään näitä keskusteluja varten. Vaalikampanjan aikana Quickley oli antanut neuvojaan ilmaiseksi, mutta Reaganin tultua valituksi hän alkoi laskuttaa konsultaatiostaan noin 3000 dollaria kuussa. Tällä palkalla hän kertoi, kuten aiemminkin, mitkä ovat huonoja ja mitkä hyviä päiviä horoskoopin mukaan presidentille. Quickleyn aikataulut oli parhaimmillaan laadittu tuntien ja jopa minuuttien tarkkuudella. Puhelinsessioittensa aikana Nancy kertoi astrologille miehensä tulevasta päiväohjelmasta, ja Quickley laski oikean ajoituksen lähes jokaiselle tulevalle tapahtumalle. Nancy välitti aikatauluvaatimukset eteenpäin Valkoiseen taloon vaatien, että niitä on noudatettava ehdottomasti. Useimmiten näin tapahtuikin. Presidentti itse ei tiennyt pitkään aikaan, että hänen aikataulunsa määrää astrologi. Kun asia hänelle viimein paljastui, antoi hän Nancylle luvan jatkaa toimiaan, mikäli tämän olo siitä helpottuisi. Ronald painotti, että asian täytyy kuitenkin pysyä salassa, koska moinen toiminta antaisi paljastuessaan presidentistä melko oudon kuvan. Uhrilammas Valkoisen talon työntekijä Michael Deaver tiesi astrologista ja toteutti hänen välittämiään ohjeita samoin kuin henkilökuntapäällikkö Donald Regan myöhemmin. Reganilla oli vaikeuksia hyväksyä Nancyn toimintaa. Kun hän ilmaisi asiasta mielipiteensä, sai hän potkut. Tämän jälkeen hän kirjoitti muistelmansa For the Record (1988), jossa mainitsi myös Reaganien omituisista turvajärjestelyistä. Nancy Reagan Aluksi Nancy myönsi kaiken. Myöhemmin hän yritti kirjassaan Nancyʼs confessions - In My Turn vähätellä astrologin osuutta tapahtumissa. Hän väitti, ettei koskaan täysin uskonut Joanin astrologisten neuvojen suojaavan Ronnieta, mutta astrologin puoleen käännyttyään ei kukaan enää koskaan uhannut presidenttiä. Nancy ei uskonut, että asia välttämättä johtui astrologin neuvojen noudattamisesta, mutta ei myöskään siihen, ettei neuvoilla olisi ollut mitään merkitystä. Astrologiasta ei ainakaan ollut presidentille mitään haittaa. Quickley vastasi omalla kirjallaan What Does Joan Say? My Seven Years As White House Astrologer to Nancy and Ronald Reagan (1990), jossa hän kertoi Nancyn jättäneen kertomatta astrologian käytöstä niin paljon asioita, että niistä saisi koottua kokonaisen kirjan. Kirjoja ilmestyi - kirjakauppiaiden kannalta hyvä asia - mutta pelottavalta tuntuu ajatus, että maailman johtavien valtioiden päämiehet voivat olla sätkynukkeja, joita ohjailee joku täysin tuntematon, vaaleilla valitsematon henkilö. 14 SKEPTIKKO 4/2001

Mikä ihmeen nolla-vuoden kirous? N ancy Reaganin pelkäämä Valkoista taloa koskeva nolla-vuoden kirous alkoi toteutua vuonna 1840. Legendan mukaan kirouksen langetti Tippecanoen taistelun (1811) katkeroittama intiaanipäällikkö Tecumseh. Hän ennusti, että intiaaneja vastaan taistelleesta kenraali William Henry Harrisonista tulee myöhemmin iso päällikkö, mutta että hän kuolee päällikkönä ollessaan. Vielä suuremman legendan mukaan Tecumseh kertoi myös, että tulevaisuudessa, kahdenkymmenen vuoden välein, jokainen Amerikan iso päällikkö tulee kuolemaan päällikkönä ollessaan. Ja aina, kun iso päällikkö näin kuolee, tulevat kaikki muistamaan intiaanien kohtalon. Ja kuinka kävikään? William Henry Harrison valittiin USA:n 9. presidentiksi vuonna 1840. Hän piti ennätyspitkän (105 minuuttia) virkaanasettajaispuheen kylmässä säässä ilman hattua, vilustui ja kuoli kuukauden kuluttua huhtikuussa 1841 keuhkokuumeeseen. Abraham Lincoln valittiin USA:n 16. presidentiksi kaksikymmentä vuotta myöhemmin 1860 ja uudelleen 1864. Näyttelijä John Wilkes Booth murhasi hänet pitkäperjantaina huhtikuussa 1865 Washingtonissa Ford-teatterissa. Aika ajoin Lincolnin haamun on raportoitu edelleen kummittelevan teatterissa. James Abram Garfield valittiin USA:n 20. presidentiksi 1880. Mielipuoleksi epäilty Charles Julius Guiteau ampui häntä Washingtonin rautatieasemalla seuraavan vuoden heinäkuussa ja Garfield kuoli tulehdukseen ja verenmyrkytykseen kolmisen kuukautta myöhemmin. Mainittakoon, että puhelimen keksijä Alexander Graham Bell yritti suunnittelemallaan sähköisellä laitteella löytää luotia Garfieldistä - turhaan. William McKinley valittiin USA:n 25. presidentiksi 1896 ja uudelleen 1900. Anarkisti Leon Czolgosz ampui häntä eräässä näyttelyssä Buffalossa syyskuussa 1901. McKinley kuoli vammoihinsa noin viikkoa myöhemmin. Warren Gamaliel Harding valittiin USA: n 29. presidentiksi 1920. Skandaalinkäryinen, korruptoitunut presidentti kuoli sydänkohtaukseen kaksi ja puoli vuotta virkaanastumisensa jälkeen San Franciscossa elokuussa 1923. Franklin Delano Roosevelt valittiin USA: n 32. presidentiksi 1932 ja uudelleen vuosina 1936, 1940 ja 1944. Roosevelt kuoli aivoverenvuotoon Warm Springsissa Georgiassa huhtikuussa 1945, alle neljä kuukautta sen jälkeen, kun oli aloittanut neljännen kautensa. John Fitzgerald Kennedy valittiin USA:n 35. presidentiksi 1960. Hänet ammuttiin autoonsa Dallasissa marraskuussa 1963. Ronald Wilson Reagan valittiin USA:n 40. presidentiksi 1980. Maaliskuussa 1981 John F. Hinckley ampui ja haavoitti Reagania. Nopeasti suoritetut lääketieteelliset toimenpiteet pelastivat Reaganin hengen ja hän jatkoi presidenttinä myös toisen kauden tammikuuhun 1989 asti. Legendan mukaan Reaganin selviytyminen merkitsee sitä, että 1840 alkanut kirous, jonka mukaan kaikki nolla-numeroon päättyvinä vuosina valitut USA:n presidentit kuolevat virkakaudellaan, on voitettu. Kiitos Nancyn ja astrologian? Vielä suuremman legendan mukaan kirouksen toimivuudesta edelleen todistaa se, että Reagania kuitenkin ammuttiin. George Walker Bush valittiin USA:n 43. presidentiksi 2000. Hänen presidenttikautensa tai -kausiensa aikana meille viimeistään selvinnee, onko kirous voitettu vai ei. Virassa ollessaan USA:n 43. presidentistä on kuollut kahdeksan. Heistä ainoastaan yksi ei kuulu edelliseen listaan: Zachary Taylor, joka valittiin USA:n 12. presidentiksi 1848. Hän kuoli heinäkuussa 1850 joko ruokamyrkytykseen tai koleraan. SKEPTIKKO 4/2001 15

Huuhaa-palkinto Aamulehden liitteelle Skepksiksen Huuha-palkinto 2001 myönnettiin Allakka-liitteelle, jota julkaistaan osana Tampereella ilmestyvää sanomalehti Aamulehteä. Palkinto myönnettiin kritiikittömien uskomuslääkintää käsittelevien artikkelien johdosta. Palkinnot jakoi Skepsiksen puheenjohtaja Jukka Häkkinen. Tai itse asiassa palkinnon, sillä huuhaakunniakirjaa eivät tänäkään vuonna saapuneet sen ansainneet henkilöt noutamaan. Allakka on tarjonnut koti- ja lemmikkieläinten hoitajille pseudotieteellistä hölynpölyä eläinten terveydestä ja sairaudesta mm. artikkelisarjan Hoidetaan lemmikkiä muodossa. Samankaltaista muodikasta hömppää voi valitettavasti lukea monesta lehdestä. Allakka kuitenkin eroaa monista muista kritiikittömistä palstoista saarnaavalla varmuudella, jolla se onnistuu välttämään terveen kritiikin alkeetkin. Hoidetaan lemmikkiä -sarjassa lukijan eteen vyörytetään jatkuva virta ihmisillä käytettyjä huuhaa-hoitoja: refleksologiaa, akupainantaa, rohdoskasveja, luontaishoitoja, kukkauutteita, aromaterapiaa ja homeopatiaa. Yhtäkään näistä hoitotavoista ei ole ihmisellä osoitettu tehokkaaksi, eikä niiden siirtämiselle eläinten käsittelyyn ole esitetty mitään asiallisia perusteluja. Eläinten uskomushoito on Skepsiksen mukaan rinnastettavissa lasten puoskarointiin. On jossain määrin aikuisen henkilön oma asia, jos hän haaskaa rahansa uskomushoitoon. Lapsilla sen enempää kuin eläimilläkään ei ole mahdollisuutta tehdä tietoista päätöstä asettaa oma terveytensä riskin alaiseksi. Eläinsuojelulaki vaatii, että sairasta eläintä hoidetaan tehokkaalla tavalla. Allakka-liitteen mainostamat uskomuslääkitykset eivät ole tällaisia tapoja. Vaikka Allakan haastattelemat uskomuslääkintää käyttävät eläinlääkärit painottavat, että uskomuslääkitykset korkeintaan täydentävät lääketieteellisiä hoitoja, Allakka esittelee myös puoskareita, jotka eivät ujostele kehua tehneensä diagnooseja ja hoitaneensa eläimiä, luonnollisesti suurenmoisin tuloksin. Jos nämä tarinat pitävät paikkansa, kyseessä olevat puoskarit ovat syyllistynyt lain rikkomukseen. Eläimen taudin ja hoidon määritys on aina eläinlääkärin tehtävä. Allakan uskomus- lääkintään liittyvät artikkelit sisältävät myös häikäilemätöntä tekstimainontaa, jolla pahaa aavistamattomia lukijoita houkutellaan ostamaan milloin minkin uskomuslääkitsijän palveluita. Skepsiksen mielestä laajan alueen valtalehdeltä voi odottaa vastuullisuutta julkaisemiensa artikkelien sisällön suhteen, erityisesti kun käsitellään niinkin keskeistä asiaa kuin terveyttä. Skepsis ei halua estää uskomuslääkinnästä kirjoittamista, mutta toivoo tiedotusvälineiltä tasapuolista lähestymistapaa ja uskomuslääkintään kohdistetun tieteellisen kritiikin huomioimista mm. kyseisiin aloihin liittyviä lääketieteen asiantuntijoita 16 SKEPTIKKO 4/2001

Sokrates-palkinto Luku-Suomi -hankkeelle Skepsiksen Sokrates-palkinto 2001 myönnettiin koululaisten luku- ja kirjoitustaidon edistämiseen pyrkivästä toiminnasta. Luku-Suomi on Opetushallituksen kärkihanke, jonka tavoitteena on peruskoululaisten luku- ja kirjoitustaidon parantaminen ja kirjallisuuden tuntemuksen lisääminen. Yhteistyössä Opetushallituksen kanssa hankkeessa toimivat Äidinkielen opettajain liitto, Luokanopettajain liitto ja Lukukeskus. Luku-Suomen perustana on se, että tietoyhteiskunnassa tarvitaan entistä parempaa ja moni- puolisempaa luku- ja kirjoitustaitoa. Tutkimukset osoittavat, että lukeminen vapaa-aikana on vähentynyt 1990-luvulla. Samanaikaisesti koululaisten huomiosta kilpailee yhä suurempi määrä eri tiedotusvälineistä tulvivaa tietoa. Kun tietoa on liikaa tarjolla ja se on usein sekoitettu viihteelliseen ja tunteisiin vetoavaan materiaaliin, on kriittinen ja päättelevä lukutaito koululaisen ja myöhemmin aikuisen kansalaisen tärkein työväline. Skepsiksen keskeisenä tavoitteena on edistää kriittistä ajattelua ja kiinnittää tässä yhteydessä huomiota tiedotusvälineissä yhä lisääntyvään epätieteellisen materiaalin sekoittumiseen tieteellisesti tutkittuihin tosiseikkoihin. Erityisesti koululaiset tarvitsevat apuvälineitä tämän tietotulvan hallitsemisessa, ja siksi he ovat tärkeä ryhmä Skepsiksen tavoitteiden kannalta. Niinpä Skepsis halusikin palkita Luku-Suomi -hankkeen, joka pyrkii edistämään nuorten taitoja arvioida kriittisesti vastaanottamaansa tietoa. Sokrates-kunniataulun vastaanotti opetusneuvos Pirjo Sinko opetushallituksesta. Myös ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä toimiva Sinko kertoi suomalaisten olevan hyviä lukijoita, mutta parempiakin he voisivat olla. Esimerkiksi ironia ja satiiri ymmärretään Singon mukaan melko usein väärin. kuulemalla. Muussa tapauksessa artikkeli, jonka laatijalta puuttuu tietämys lääketieteen perusteista, mutta jossa silti annetaan neuvoja eläinten sairauksien hoidosta, voi aiheettoman rahanme- non lisäksi välillisesti saattaa eläinten terveyden vaaraan. SKEPTIKKO 4/2001 17

Hiililläkävelykuvan sai julkaista Keskisuomalaisen 14.2.2001 julkaisemassa jutussa kerrottiin lastensuojeluviranomaisten aikomuksista puuttua alaikäisten lasten tulikävelyyn. Tulikävelyjä oli järjestänyt paikallinen henkisen kasvun keskus. Jutun otsikkona oli Viitasaari aikoo puuttua kiisteltyyn alaikäisten lasten tulikävelyyn / Viitasaaren lastensuojeluviranomaiset pitävät hoitometodia jopa hengenvaarallisena. Jutussa viitattiin Ilta-Sanomissa olleeseen ylilääkärin haastattelulausumaan, jonka mukaan tulikävely on vaarallista lasten pahoinpitelyä. Jutun valokuvassa esiintyi nainen, joka kuvassa kävelee hiilillä. Hänen takanaan on lapsi - tulikävelijän 5-vuotias tytär. Kuvassa esiintynyt nainen kanteli kuvan julkaisemisesta Julkisen sanan neuvostoon. Kantelijan mielestä hänet oli esitetty valokuvassa vihjailevasti siten, että se saa lukijassa aikaan paheksuntaa häntä kohtaan kyseenalaistaen hänen toimintansa pienen lapsen äitinä. Tulikävelyn olemuksen kuvaaminen ei kantelun mukaan olisi edellyttänyt valokuvan julkaisemista tunnistettavassa muodossa. Kuva oli tilaisuuden järjestäjien julkaistavaksi tarjoama Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Erkki Laatikainen toteaa vastauksessaan Julkisen sanan neuvostolle, että kantelija ei ole kiistänyt mitään jutussa esitettyä eikä osoittanut siitä virheitä. Hän sai lausua asiassa mielipiteensä itse laatimassaan kirjoituksessa, joka julkaistiin 22.3. heti sen saavuttua toimitukseen. Kuva, jota kantelussa paheksutaan, on tilaisuuden järjestäjän julkaistavaksi tarjoama ja se on otettu kantelijan tieten hiililläkävelytilaisuudessa. Siinä on nähtävissä aikuinen henkilö, jonka takaa voi tarkkaan tutkimalla nähdä jotain, mutta sitä, että kyseessä olisi lapsi, kuvasta ei voi nähdä. Nä- kemys siitä, että kantelija on esitetty valokuvassa vihjailevasti siten, että se saa lukijassa aikaan paheksuntaa häntä kohtaan kyseenalaistaen hänen toimintansa pienen lapsen äitinä on Laatikaisen mukaan tulkinta, joka ei sisälly millään tavoin julkaistuun aineistoon. Lehti ei ole väittänyt asiassa yhtään mitään. Ei leimaamistarkoitusta Julkisen sanan neuvosto toteaa ratkaisussaan, että henkilöstä otetun valokuvan voi julkaista ilman, että kuvassa näkyvältä henkilöltä on pyydetty siihen lupaa. Henkilökuvien julkaisemisessa on kuitenkin noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä julkaista yhteydessä, joka johtaa katsojaa harhaan. Kuvaa ei myöskään pidä käyttää asianomaista loukkaavasti. Nyt kantelijan valokuva julkaistiin yhteydessä, jossa kerrottiin lastensuojeluviranomaisten aikomuksista puuttua alaikäisten lasten tulikävelyyn. Valokuvaa, jossa kantelija kävelee hiilillä, käytettiin kuvituksena jutussa kerrotulle ongelmalle. Kantelijan takana näkyvä hahmo ei ole kuvasta tunnistettavissa, ei edes yksilöitävissä lapseksi. Aihe juttuun oli syntynyt siitä, että viranomaiset olivat ryhtyneet tutkimaan lasten tulikävelyä. Lehti oli saanut kuvan hiililläkävelytilaisuuden järjestäneeltä henkisen kasvun keskukselta. Kyse oli siis keskuksen tiedotusvälineille tarjoamasta markkinointikuvasta. Neuvoston mielestä lehdellä oli oikeus julkaista keskukselta itseltään saama valokuva kuvituskuvana jutussa, joka itsessään oli asiallinen ja hyvin tehty. Lehti oli pyrkinyt toimimaan oikein, eikä se ollut julkaissut kuvaa leimaamistarkoituksessa. Lisäksi se julkaisi kantelijan vastineen hyvän journalistisen tavan mukaisella tavalla. Näillä perusteilla neuvosto katsoi, että Keskisuomalainen ei rikkonut hyvää journalistista tapaa. 18 SKEPTIKKO 4/2001

Rukouksen teho Kriittinen tarkastelu R.C. Byrdin uraauurtava rukoustutkimus ja W.S. Harrisin ryhmineen tekemä samankaltainen jatkotutkimus väittävät esirukouksilla olevan terapeuttisesti myönteisiä vaikutuksia. Tutkimukset ovat harhaanjohtavia. Toinen on väärin suunniteltu ja toinen väärin tulkittu - ja ne ovat ristiriidassa keskenään. M onet vaihtoehtohoitojen kannattajat uskovat lujasti rukoilun terapeuttiseen voimaan. Rukouksen oletetulle hyödylle on helppo kuvitella luonnollinen selitys: psykologinen etu, joka tulee uskosta siihen, että yliluonnollinen voima on sairaan apuna. Mutta entä jos sairas ei tiedä, että hänen puolestaan rukoillaan? Esirukoukset voivat ainoastaan tehota yliluonnollisen välittäjän kautta. Francis Galton, biometrian ja nykyaikaisen tilastoanalyysin perustaja, pani tieteellisen arvovaltansa peliin esirukousten tehon tutkimiseksi. Muistelmissaan Galton (1872, 1883) väitti, että miten rukoilun sitten oletettiinkin toimivan rukousten tehon tutkiminen on täysin asianmukainen ja hyväksyttävä tieteellisen tutkimuksen kohde, koska sitä voi tutkia tilastotieteellisesti, kuten hän itse myöhemmin tekikin. 1 Uraauurtava tutkimus Randolph C. Byrdin San Franciscon keskussairaalassa tekemä kuuluisa tutkimus totesi, että sydäntautiosaston potilaat saivat merkitseviä etuja esirukouksista (Byrd 1988). Artikkeli on saavuttanut erikoisaseman vaihtoehtoisia terapioita harrastavissa piireissä ja se on painettu uudelleen uraauurtavana tutkimuksena (Byrd 1997). Olemme tarkastelleet Byrdin tutkimusta ja etsineet yliluonnollisen sijalle luonnollista selitystä samalla skeptisellä asenteella, joka rohkaisee meitä etsimään vikoja ikiliikkujan mallissa. Samoin ovat aiemmin tehneet Posner (1990), Sloan ja muut (1999) sekä Witmer ja Zimmerman (1991). SKEPTIKKO 4/2001 19

Olemme sitä mieltä, että Byrdin olennaisessa taulukossa 3 on vakava virhe, joka kyseenalaistaa taulukon arvon. Tämä taulukko kertoo sydäntautiyksikköön otettujen potilaitten lopullisen kohtalon. Yksikköön tullessaan potilaat jaettiin satunnaistetusti kahteen ryhmään: joko esirukousryhmään (192 potilasta) tai kontrolliryhmään (201 potilasta). Hoitotulos kirjattiin yhdellä kolmesta vaihtoehdosta: hyvä, välimuoto tai huono. 2 Byrdin havainto oli, että esirukousryhmälle tuli selvästi enemmän hyviä hoitotuloksia ja vähemmän huonoja hoitotuloksia kuin kontrolliryhmälle, ja ero oli merkitsevä tasolla P < 0,01 (Byrdin taulukko 3). Kokeen piti luonnollisesti olla kaksoissokko. Byrd kirjoittaa: Potilaat, henkilökunta ja yksikön lääkärit sekä minä olimme ʼsokkoinaʼ koko kokeen ajan. Valitettavasti tämä ei ollut totta kriittisessä kohdassa. Byrdin taulukko 3:n olisi parhaimmillaan laatinut sokkojen lääkärien ryhmä. Sen kuitenkin laati Byrd yksin. Näin tehtiin, koska aiempaa käsikirjoituksen versiota oli arvosteltu ja sitä kirjoitettaessa sokkokoodi oli jo murrettu. Näin ollen Byrd ei enää ollut sokko, kun hän määritteli vastauksen avainkysymykseen siitä, kumpi ryhmä suoriutui paremmin, rukous- vai kontrolliryhmä (Byrd, henkilökohtainen tiedonanto). Koska taulukko oli ilmeisesti laadittu käyttäen tietokoneeseen tallennettuja, objektiivisin kriteerein määriteltyjä tietoja, eikä Byrd henkilökohtaisesti osallistunut niiden määrittelyyn, sokkouden puutteella ei välttämättä ollut vaikutusta. Vaikka sokkona tehty määrittely on tietysti paras tapa, avointa analyysia voidaan puolustaa, jos se on täysin tietokoneistettu. Kriteerit, jotka hän valitsi potilaiden hoitotuloksen arvioimiseksi, määritettiin kuitenkin vasta, kun tiedot oli kerätty, eikä Byrd enää ollut sokkona. Tämä on epäluotettava menettelytapa. Kriteerit olisi pitänyt valita ennen kokeen alkua. Väite, että koe tehtiin sokkona, on väärä toisessakin suhteessa, kuten Witmer ja Zimmerman (1991) ovat aiemmin maininneet. Artikkelin lopussa Byrd kiittää Mrs. Janet Greeneä tämän osuudesta tutkimukseen selittämättä kuitenkaan, mikä tämä rooli oli. Myöhemmästä artikkelista (Byrd ja Sherrill 1995) huomaamme, että Janet Greene värvättiin koordinaattoriksemme... Janet siirsi kaikkien vapaaehtoisten potilaiden nimet tietokoneeseen, joka jakoi ne sattumanvaraisesti kahteen ryhmään.... esirukoilijamme rukoilivat joka toisen potilaan puolesta vain Janet tiesi keitä he olivat.... Hän piti tarkkaa kirjaa molempiin ryhmiin kuuluvista potilaista. Näin itse tutkimuksen koordinaattori oli täysin tietoinen ryhmistä. Kun potilaat oli jaettu ryhmiin, Greenellä ei olisi saanut olla minkäänlaista yhteyttä sairaalaan. 3 Jos Byrdin todisteet yliluonnollisista voimista olisivat totta, ne voitaisiin lukea viime vuosituhannen merkittävimpiin tieteellisiin saavutuksiin. Ollakseen luotettavia ne kuitenkin edellyttävät muun muassa (Posner 1990; Sloan ja muut 1999; Witmer ja Zimmerman 1991), että sokkokoetta olisi valvottu huomattavasti paremmin. Koska tämä luotettavuuden edellytys ei täyty, tutkimuksen laatu puhumattakaan sen uraauurtavasta luonteesta on hyvin kyseenalainen. Yritys toistaa tulokset Myöhemmin loka-marrakuussa 1999 tehtiin toinen lukuisiin uutisiin päässyt rukouskoe, joka oli suunniteltu Byrdin tutkimusta mukaillen. Tämä tutkimus (Harris ja muut 1999) tarkasteli 990 potilasta sairaalan sydänvalvontayksikössä. 4 Tutkijat kirjasivat esirukouksen vaikutuksen potilaiden 34 haitalliseen tilaan (Harrisin taulukko 3). 5 Nämä olivat samankaltaisia kuin Byrdin listaamat 26 tilaa. Tutkijoiden tapa esirukouksen tehon mittaamiseksi voidaan esittää seuraavasti. Koska rukouksessa pyydettiin nopeaa toipumista ilman komplikaatioita [IT:n ja JT:n kursivointi], oletettiin, ettei rukouksen vaikutus ilmenisi yhdelläkään erityisellä kliinisen hoitotuloksen osa-alueella (esimerkiksi antibioottien tarpeessa, keuhkokuumeen puhkeamisessa tai infarktin laajenemisena), vaan se näkyisi ainoastaan jonkinlaisena yleisvaikutuksena. Tarkastelkaamme siksi ensiksi toipumisen nopeutta. Rukousryhmän potilaat viipyivät osastolla 9 % lyhyemmän ajan, mutta P = 0,28. 6 Samat potilaat viipyivät sairaalassa 9 % pitemmän ajan, mutta P = 0,41. Täten kumpikin suuri P-arvo paljastaa, että tulokset ovat täysin nollahypoteesin kannalla, 20 SKEPTIKKO 4/2001