KIRJALLINEN KYSYMYS 1187/2002 vp Kiinteistöveron perusteiden muutokset Eduskunnan puhemiehelle Verohallitus on nostanut useilla eri alueilla pääkaupunkiseudulla omakotitalojen maapohjan verotusarvoja. Korotuksia on tehty muun muassa Vantaalla ja Espoossa. Kiinteistöveron suuruuteen vaikuttavan maapohjan verotusarvoja on korotettu mm. Vantaan Korsossa, Kivistössä ja Ylästössä. Espoossa verotusarvoja on korotettu mm. Otaniemessä, Leppävaarassa, Nöykkiössä, Laaksolahdessa, Espoon keskuksessa ja Mankkaalla. Korotukset koskevat tuhansia omakotiasujia, joiden maksama kiinteistövero voi nousta huomattavasti silloinkin, kun kunta ei ole tehnyt päätöstä kiinteistöveron korotuksesta. Verohallitus perustelee päätöstään sillä, että omakotitonttien hinnat ovat nousseet ja verotusarvot jääneet todellista hintaa eli käypää arvoa pienemmiksi. Verotusarvojen laskennassa käytettävien ohjearvojen muutokset ovat tapahtuneet Verohallituksen mukaan alueilla, joilla tonttien kysyntä on ollut pysyvää ja joilla hintataso on ollut jo pitempään verotuksessa käytettyjä ohjearvoja korkeampi. Korotuksen sanotaan perustuvan keskimääräisiin kauppahintoihin. Verohallituksen mukaan pääkaupunkiseudun verotusarvoihin on tulossa huomattavia korotuksia. Kiinteistövero on epäsosiaalinen vero, koska sitä joutuvat maksamaan samoin perustein sekä pienituloiset että varakkaat. Verotusarvojen muutoksen takia kiinteistövero voi nousta tuntuvastikin ja vuodesta toiseen. Verotusarvojen korotus ei koske vain uusien rakennettavien omakotitalojen maapohjaa, vaan korkeampaa kiinteistöveroa joutuvat maksamaan myös vanhoissa omakotitaloissa asuvat, muun muassa rintamamiestonteille rakentaneet. Esimerkiksi monet eläkeläiset, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla omakotitaloissa, ovat joutuneet myymään asuntonsa ja muuttamaan muualle, koska kiinteistöveron rasitus on käymässä ylivoimaiseksi. Ja vielä useampi on harkitsemassa muuttoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus antanut Verohallitukselle ohjeistuksen, jonka mukaan omakotitalojen maapohjan verotusarvojen pitää vastata alueen keskimääräisiä kauppahintoja ja onko hallitus tietoinen siitä, että verotusarvojen korotus johtaa myös asumiskustannusten nousuun ja että erityisesti monet omakotitaloissa asuvat eläkeläiset ovat joutuneet kiinteistöveron korotuksen ja muiden asumiseen liittyvien kustannusten nousun takia harkitsemaan omakotitalonsa myyntiä? Versio 2.0
Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2003 Jaakko Laakso /vas 2
Ministerin vastaus KK 1187/2002 vp Jaakko Laakso /vas Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jaakko Laakson /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1187/2002 vp: Onko hallitus antanut Verohallitukselle ohjeistuksen, jonka mukaan omakotitalojen maapohjan verotusarvojen pitää vastata alueen keskimääräisiä kauppahintoja ja onko hallitus tietoinen siitä, että verotusarvojen korotus johtaa myös asumiskustannusten nousuun ja että erityisesti monet omakotitaloissa asuvat eläkeläiset ovat joutuneet kiinteistöveron korotuksen ja muiden asumiseen liittyvien kustannusten nousun takia harkitsemaan omakotitalonsa myyntiä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Varojen arvostamisesta säädetään varallisuusverolaissa. Varallisuusverolain mukaan varallisuuden arvostamisen lähtökohtana on varallisuuden käypä arvo. Maapohjan arvostamisesta on erikseen säädetty varallisuusverolain 23 :ssä. Kyseisen lainkohdan mukaan maapohjan verotusarvoa määrättäessä on otettava huomioon kiinteistön käyttötarkoitus, rakennusoikeus, sijainti, liikenneyhteydet, sopivuus rakennustarkoituksiin, kunnallisteknisten töiden valmiusaste sekä laadultaan ja sijainniltaan vastaavista kiinteistöistä paikkakunnalla vapaassa kaupassa normaaleissa oloissa maksettujen hintojen perusteella todettu kohtuullinen hintataso. Varallisuusverolain 23 :n 4 momentin mukaan verohallitus vahvistaa vuosittain verotusta varten kunkin kunnan osalta tarkemmat laskentaperusteet. Verohallituksen päätöksen mukaan maapohjan verotusarvon laskennassa käytetään kuntakohtaisia tonttihintakarttoja ja arviointiohjeita. Tonttihintakarttojen ja arviointiohjeiden mukaan lasketusta arvosta verotusarvoksi katsotaan ns. hallinnollisen varovaisuuden periaatetta noudattaen 73,5 prosenttia, jotta kaavamaisesti lasketussa arvossa mahdollisesti huomioimatta jääneet erityiset olosuhteet tulevat huomioitua. Maapohja arvostetaan kaavamaista menettelyä noudattaen, koska jokaisen kiinteistön vuosittainen arvostaminen tapauskohtaisesti ei kiinteistöjen suuren määrän vuoksi ole mahdollista. Varallisuusverolain 23 :n 4 momentin mukaan laskentaperusteet vahvistetaan vuosittain. Edellä mainitut varallisuusverolain 23 :ssä olevat maapohjan verotusarvoa määrättäessä huomioon otettavat seikat ovat lähtökohtana tonttihintakarttoja ja arviointiohjeita laadittaessa. Siten käyvän hinnan muutokset heijastuvat myös näihin kaavamaisesti laskettuihin verotusarvoihin. Maapohjan arvoksi katsotaan kuitenkin käypä arvo, jos se on edellä mainittujen ohjeiden mukaan laskettua arvoa alhaisempi. Maapohjan verotusarvoa määrättäessä on siten merkitystä sekä verohallituksen päätöksen perusteella kaavamaisesti lasketulla arvolla että käyvällä arvolla. Verotusarvoksi katsotaan näistä arvoista alempi. On totta, että kaikkein pienituloisimmat saattavat kohdata veron vuoksi maksuvaikeuksia. Kiinteistövero on kuitenkin Suomessa kansainvälisesti vertaillen varsin matala. Yleinen kiinteistöveroprosentti on 0,5 1,00 prosenttia kiinteistön arvosta. Asuinrakennusten verossa vaihteluväli on tätäkin alhaisemmalla tasolla, kun taas rakentamatonta rakennusmaata verotetaan jonkin verran ankarammin. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 25 päivänä helmikuuta 2003 Ministeri Suvi-Anne Siimes 4
Ministerns svar KK 1187/2002 vp Jaakko Laakso /vas Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jaakko Laakso /vänst undertecknade skriftliga spörsmål SS 1187/2002 rd: Har regeringen gett Skattestyrelsen anvisningar enligt vilka beskattningsvärdet för mark i fråga om egnahemshus skall motsvara det genomsnittliga priset i området, och är regeringen medveten om att en höjning av beskattningsvärdena leder till att också boendekostnaderna höjs och att i synnerhet pensionärer som bor i egnahemshus har blivit tvungna att överväga att sälja sitt hus på grund av höjningen av fastighetsskatten och andra kostnader som hänför sig till boendet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Förmögenhetsskattelagen innehåller bestämmelser om värdering av tillgångar. Utgångspunkten vid värderingen av tillgångar är enligt förmögenhetsskattelagen det gängse värdet av tillgångarna. Särskilda bestämmelser om värdering av mark finns i 23 förmögenhetsskattelagen. Enligt detta lagrum skall man vid bestämmandet av beskattningsvärdet för mark beakta fastighetens bruksändamål, byggnadsrätt, läge, trafikförbindelser, lämplighet för byggnadsändamål och hur långt de kommunaltekniska arbetena framskridit samt den skäliga prisnivå som har konstaterats på basis av de priser som på den fria marknaden har betalts på orten under normala förhållanden för fastigheter vilka till sin art och sitt läge är jämförbara. Enligt 23 4 mom. förmögenhetsskattelagen fastställer Skattestyrelsen årligen för varje kommun närmare de grunder enligt vilka beskattningsvärdet för mark skall räknas ut. Enligt Skattestyrelsens beslut används kommunvisa tomtpriskartor och värderingsanvisningar vid beräkningen av beskattningsvärdet för mark. Med iakttagande av en s.k. administrativ försiktighetsprincip anses som beskattningsvärde 73,5 % av det värde som räknats ut enligt tomtpriskartorna och värderingsanvisningarna, så att de särskilda förhållanden beaktas som eventuellt blivit obeaktade vid en schablonmässig uträkning av värdet. Marken värderas enligt en schablonmässig metod eftersom en årlig värdering från fall till fall av varje fastighet inte är möjlig på grund av det stora antalet fastigheter. Enligt 23 4 mom. fastställs årligen de grunder enligt vilka beskattningsvärdet räknas ut. De ovan nämnda faktorerna i 23 vilka skall beaktas vid fastställandet av beskattningsvärdet för mark utgör utgångspunkten när tomtpriskartor och värderingsanvisningar görs upp. På så vis avspeglas ändringarna i det gängse priset också i de beskattningsvärden som beräknats schablonmässigt. Som markens värde anses dock det gängse värdet om det är lägre än det värde som räknats ut enligt ovan nämnda anvisningar. Vid fastställandet av beskattningsvärdet för mark är sålunda både det värde som beräknats schablonmässigt på basis av Skattestyrelsens beslut och det gängse värdet av betydelse. Som beskattningsvärde betraktas det värde som är lägre. Det är sant att personer med de allra lägsta inkomsterna kan hamna i betalningssvårigheter på grund av skatten. Fastighetsskatten är dock i Finland internationell jämförelse rätt låg. Den allmänna fastighetsskatteprocenten utgör 0,5 1,0 % av fastighetens värde. När det gäller be- 5
Ministerns svar skattningen av bostadshus är variationsintervallet ännu lägre, medan beskattningen av fritidsbostäder och obebyggd byggnadsmark är en aning strängare. Helsingfors den 25 februari 2003 Minister Suvi-Anne Siimes 6