Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotto) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle komission 19 päivänä maaliskuuta 2004 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotosta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta 2004 Oikeusministeri Johannes Koskinen Lainsäädäntöneuvos Asko Välimaa
2 OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2004/0811 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EUROOP- PALAISEN MAKSUSUORITUSMÄÄRÄYSMENETTELYN KÄYTTÖÖNOTOSTA 1. Yleistä Euroopan yhteisöjen komissio on 19 päivänä maaliskuuta 2004 tehnyt Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 61 artiklan c alakohdan ja 65 artiklan mukaisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn käyttöönotosta asiakirjassa KOM(2004) 173 lopullinen. Asetuksesta päätetään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon myötä Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen luoda asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue muun muassa hyväksymällä toimenpiteitä, jotka koskevat siviilioikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 65 artiklan c alako h- dassa määrätään, että tällaisia toimenpiteitä ovat riita-asiain oikeudenkäyntien moitteettoman sujumisen esteiden poistaminen edistämällä tarvittaessa riita-asiain oikeudenkäyntiä koskevien, jäsenvaltioissa sovellettavien säännösten yhteensopivuutta. Ns. Wienin toimintasuunnitelmassa eli neuvoston vuonna 1998 hyväksymässä neuvoston ja komission toimintasuunnitelmassa vaaditaan määrittelemään rajat ylittäviä vaikutuksia aiheuttavien yksityisoikeuteen liittyvien oikeudenkäyntien osalta säännöt, joiden lähentäminen on tärkeää, jotta Euroopan kansalaiset voisivat esteettömämmin käyttää oikeuslaitosta, ja tutkimaan tämän mukaisesti lisätoimenpiteiden kehittämistä yksityisoikeuteen liittyvien oikeudenkäyntien yhteensoveltuvuuden parantamiseksi. Eurooppa-neuvosto kehotti Tampereella 1999 antamissaan päätelmissä neuvostoa ja komissiota valmistelemaan uutta prosessioikeudellista lainsäädäntöä rajat ylittäviä tapauksia varten erityisesti asioista, jotka ovat välttämättömiä sujuvan oikeudellisen yhteistyön ja paremman oikeussuojan kannalta. Maksusuoritusmääräykset mainittiin erikseen yhtenä niistä aiheista, joista tällaisia säädösaloitteita on tarpeen esittää. Komissio on aiemmin 20 päivänä joulukuuta 2002 julkaissut muun muassa eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskevan vihreän kirjan asiakirjassa KOM(2002) 746 lopullinen. Tästä vihreästä kirjasta on informoitu eduskuntaa kirjeellä E 8/2003 vp. Asetusehdotuksen käsittely on aloitettu toukokuussa neuvoston siviilioikeuskomiteassa. Komission ehdotukseen on kirjattu voimaantulopäiväksi 1 päivänä tammikuuta 2006. 2. Asetusehdotuksen pääasiallinen sisältö Ehdotuksen 1 artiklassa säädetään asetuksen soveltamisalasta. Artiklan 1 kohdassa määriteltäisiin asetuksen yleinen soveltamisala. Ehdotuksen mukaan asetusta sovellettaisiin siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa riippumatta siitä, minkälaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Asetusta ei sovellettaisi vero- tai tulliasioihin eikä hallintooikeudellisiin asioihin. Ehdotettu yleinen soveltamisala on lähes sama kuin jo voimassa olevassa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 (ns. Bryssel I -asetus). Artiklan 2 kohdassa soveltamisalan ulkopuolelle suljettaisiin tietyntyyppiset siviili- ja kauppaoikeudelliset vaateet.
3 Ehdotettua menettelyä ei sovellettaisi aviopuolisoiden tai muiden vastaavassa suhteessa olevien varallisuussuhteisiin, konkurssimenettelyihin tai muihin vastaaviin menettelyihin eikä sosiaaliturvaan. Ehdotuksen 2 artiklassa rajoitetaan eurooppalaisen maksusuoritusmääräysmenettelyn soveltaminen koskemaan rahamääräisiä vaateita, jotka ovat erääntyneitä. Menettelyä ei sovellettaisi rahavaateisiin, joita ei voida määritellä konkreettisena rahasummana (kuten aineettomat vahingot), eikä vaateisiin, jotka koskevat velvollisuutta toimia tai pidättyä tietystä toimesta (kuten irtaimen omaisuuden luovuttaminen ja palauttaminen tai hallintaoikeuden menettäminen). Eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely olisi luonteeltaan valinnainen. Velkojan päätettävissä olisi, hakeeko hän eurooppalaista maksusuoritusmääräystä vai käyttääkö hän mieluummin tuomioistuinvaltion lainsäädännön mukaista summaarista tai tavanomaista menettelyä. Ehdotuksen 3 artiklan mukaan eurooppalaista maksusuoritusmääräystä koskeva hakemus olisi tehtävä käyttäen asetuksen liitteenä olevaa vakiolomaketta. Hakemuksessa olisi ilmoitettava osapuolten yksilöinnin ja vaateen määrän lisäksi vaateen aihe sekä annettava lyhyt selostus vaateen sekä mahdollisen koron perusteena olevista seikoista. Kantajan olisi lisäksi ilmoitettava, mihin todisteisiin hän voisi vedota tavanomaisessa oikeudenkäyntimenettelyssä siinä tapauksessa, että vastaaja kiistää vaateen. Näitä todisteita ei kuitenkaan tarvitsisi esittää. Kantajan tai hänen edustajansa olisi allekirjoitettava hakemus. Ehdotuksen mukaan hyväksyttäisiin myös sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä joulukuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kehittynyt sähköinen allekirjoitus. Ehdotuksen 4 artiklan mukaan maksusuoritusmääräyksen myöntämisen edellytyksenä olisi, että 1, 2 ja 3 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tämä olisi tyhjentävä luettelo tuomioistuimen viran puolesta tarkistettavista maksusuoritusmääräyksen myöntämisedellytyksistä. Tuomioistuin voisi antaa kantajalle mahdollisuuden täydentää tai oikaista hakemusta, jos se ei täyttänyt 3 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Tuomioistuimella olisi siten mahdollisuus, mutta ei velvollisuutta, palauttaa hakemus kantajalle korjausten tekemistä varten, jos virhe on helposti korjattavissa. Ehdotuksen 5 artiklan mukaan tuomioistuimen olisi hylättävä hakemus kokonaan, jos hakemus ei vaateen tai sen osan osalta täytä 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset vain osittain, tuomioistuimen olisi hylättävä hakemus kokonaisuudessaan, ellei se sovella 4 artiklassa tarkoitettua oikaisumenettelyä. Hakemuksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen ei voisi hakea muutosta. Muutoksenhakuoikeutta ei olisi, koska ehdotuksen mukaan hakemuksen hylkääminen ei estäisi kantajaa aloittamasta tavanomaista oikeudenkäyntimenettelyä saman vaateen osalta eli päätös hakemuksen hylkäämisestä ei saisi oikeusvoimaa. Ehdotetun 6 artiklan mukaan tuomioistuimen olisi annettava eurooppalainen maksukehotus, jos 4 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Menettely olisi kaksivaiheinen siten, että hyväksyessään hakemuksen tuomioistuin antaisi ensin maksukehotuksen, jossa vastaajalle ilmoitettaisiin vaateesta ja hänen menettelyllisistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä mahdollisesta täytäntöönpanokelpoisen maksusuoritusmääräyksen antamisesta siinä tapauksessa, että vastaaja ei kiistä vaadetta. Vastaajan olisi kiistettävä vaade kolmen viikon kuluessa siitä, kun maksukehotus oli annettu hänelle tiedoksi. Ehdotuksessa ei ole sääntöjä siitä, miten maksukehotus olisi annettava tiedoksi vastaajalle. Tämä jäisi kansallisen lainsäädännön ja oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 varaan. Jos vastaajan osoite ei ole tiedossa, tiedoksiantamista ei ehdotetun 6 artiklan mukaan kuitenkaan saisi toteuttaa tavalla, jonka yhteydessä ei saada todistetta siitä, että vastaaja on henkilökohtaisesti ottanut maksukehotuksen vastaan. Artiklassa säädettäisiin myös, että määräajan kulumisen keskeyttämistä varten katsottaisiin, että eurooppalainen maksukehotus vas-
4 taa haastetta tavanomaisessa riita-asiain oikeudenkäynnissä. Ehdotuksen 7 ja 8 artiklassa on säännökset vastineen antamisesta ja sen vaikutuksista. Ehdotetun 7 artiklan mukaan vastaaja voisi antaa vastineensa maksukehotuksen liitteenä olevalla vakiolomakkeella tai muulla tavoin. Vastaajan olisi vastineessa selkeästi ilmoitettava, kiistääkö hän koko vaateen vai sen osan. Sen sijaan vastaajan ei tarvitsisi perustella, miksi hän kiistää vaateen. Vastineen allekirjoittamisesta olisi vastaava säännös kuin 3 artiklassa hakemuksen allekirjoittamisesta. Vastaajan kiistäessä vaateen asia siirtyisi 8 artiklan mukaan tavanomaiseen riitaasioiden oikeudenkäyntimenettelyyn ilman erillistä hakemusta tai pyyntöä. Menettely lopetettaisiin kokonaan, jos kantaja olisi sitä hakemuksessaan nimenomaisesti pyytänyt. Asian siirtyminen tavalliseen riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyyn tapahtuisi sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa eurooppalainen maksukehotus oli annettu. Ehdotuksen 9 artiklassa säädetään eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen antamisesta ja 10 artiklassa sen täytäntöönpanokelpoisuudesta. Jos vastaaja hyväksyy vaateen tai jos hän ei kiistä sitä tai sen osaa määräaikaan mennessä, tuomioistuin antaisi maksusuoritusmääräyksen oma-aloitteisesti, ilman että velkojan tarvitsisi sitä erikseen pyytää. Artiklassa säädettäisiin maksusuoritusmääräyksen tiedoksiantamisesta vastaavasti kuin 6 artiklassa maksukehotuksen tiedoksiantamisesta. Maksusuoritusmääräyksessä olisi oltava ilmoitus velallisen muutoksenhakuoikeudesta. Muutoksenhakuaika olisi ehdotuksen mukaan kolme viikkoa siitä, kun maksusuoritusmääräys oli annettu vastaajalle tiedoksi. Ehdotuksen 10 artiklan mukaan maksusuoritusmääräys olisi täytäntöönpanokelpoinen määräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ilman vakuuden asettamista. Muutoin täytäntöönpanokelpoisuuden edellytykset ja sen lykkääminen tai rajoittaminen määräytyisivät sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa määräys on annettu. Maksusuoritusmääräys ei olisi sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen toisissa jäsenvaltioissa. Ehdotuksen 11 ja 12 artiklassa on säännö k- set muutoksenhausta ja sen vaikutuksista. Ehdotetun 11 artiklan mukaan muutosta voisi hakea asetuksen liitteenä olevalla vakiolomakkeella tai muulla tavoin. Muutosta hakiessaan vastaajan olisi selkeästi ilmoitettava, kiistääkö hän vaateen tai sen osan. Vaateen kiistämistä ei tarvitsisi perustella. Muutoksenhakuasiakirja olisi allekirjoitettava joko käsin tai sähköisen allekirjoituksen avulla. Säännökset muutoksenhausta vastaisivat siten 7 artiklan säännöksiä vastineen antamisesta. Muutoksenhakumääräajan päättymisen jälkeen vastaajalla olisi vielä oikeus pyytää maksusuoritusmääräyksen tutkimista uudelleen kahdessa eri tilanteessa. Tämä olisi mahdollista ensinnäkin, jos maksusuoritusmääräyksen tiedoksiantaminen oli tapahtunut sillä tavoin, että ei ole saatu todistetta siitä, että vastaaja oli henkilökohtaisesti vastaanottanut asiakirjan, eikä vastaaja ollut saanut asiakirjaa niin, että hän olisi voinut järjestää puolustuksensa. Toiseksi tämä olisi mahdollista, jos vastaaja ei ollut voinut kiistää vaadetta pakottavasta syystä tai hänestä itsestään riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi. Muutoksenhaulla olisi ehdotetun 12 artiklan mukaan myös vastaavat vaikutukset kuin vastineen antamisella. Menettely jatkuisi siten tavanomaisena riita-asiain oikeudenkäyntimenettelynä, paitsi jos kantaja olisi hakemuksessaan nimenomaisesti pyytänyt, että menettely tällöin lopetetaan. Tavanomaiseen oikeudenkäyntimenettelyyn siirtymisen kannalta ei siten olisi merkitystä sillä, missä vaiheessa vastaaja päättäisi kiistää vaateen. Maksukehotuksen ja maksusuoritusmääräyksen välinen ero olisi kuitenkin siinä, että jälkimmäinen olisi ehdotuksen 10 artiklan mukaisesti täytäntöönpanokelpoinen asiakirja. Jos vastine annettaisiin sen antamiselle varatun määräajan jälkeen, mutta ennen muutoksenhakumääräajan päättymistä, sillä olisi samat vaikutukset kuin muutoksenhaulla. Ehdotuksen 13 artiklan mukaan asianajajan tai muun lainoppineen asiamiehen käyttäminen ei maksusuoritusmääräysmenettelyssä olisi pakollista. Ehdotuksen 14 artiklan mukaan maksusuoritusmääräysmenettelyn ja vastineen antamisen tai muutoksenhaun vuoksi aloitetun tavanomaisen riita-asiain oikeudenkäynnin yhteenlasketut kulut eivät saisi olla suuremmat
5 kuin tavanomaisesta oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut ilman sitä edeltävää maksusuoritusmääräysmenettelyä olisivat. Ehdotuksen 15 artiklassa olisi säännös asetuksen suhteesta kansalliseen prosessioikeuteen. Artiklan mukaan kaikki prosessioikeudelliset kysymykset, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, ratkaistaisiin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa eurooppalainen maksusuoritusmääräysmenettely käydään. Ehdotuksen 16 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle, mitkä tuo mioistuimet olisivat toimivaltaisia antamaan eurooppalaisen maksusuoritusmääräyksen. Komissio julkaisisi ja päivittäisi jäsenvaltioiden sille toimittamat tiedot. Näiden säännösten tarkoituksena olisi helpottaa kansalaisten tiedonsaantia siitä, minkä tuomioistuimen puoleen heidän tulee kääntyä, jos he haluavat hakea eurooppalaista maksusuoritusmääräystä. Loppusäännökset ovat ehdotuksen 17 19 artikloissa. Ehdotuksen 18 artiklan mukaan Bryssel I asetuksessa säädetty neuvoa-antava komitea avustaisi komissiota 17 artiklan mukaisissa tehtävissä eli asetuksen liitteenä olevien vakiolomakkeiden päivittämisessä tai niiden teknisessä muuttamisessa. Ehdotuksen mukaan asetus tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006. 3. Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asema Euroopan yhteisön perustamissopimuksen IV osaston määräyksillä ei ole vaikutusta Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin ja Tanskan asemaan. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti voivat kuitenkin niitä koskevan erillisen pöytäkirjan mukaan osallistua IV osaston nojalla ehdotettuun toimenpiteen antamiseen tai soveltamiseen ilmoittamalla tästä sillä tavoin kuin kyseisessä pöytäkirjassa on määrätty. Kumpikaan näistä valtioista ei ole vielä virallisesti ilmoittanut kantaansa, mutta niiden edustajat ovat osallistuneet asetusehdotuksesta käytäviin neuvotteluihin. Tanskan asemaa koskeva pöytäkirja ei mahdollista tällaista osallistumista. Tanska voi kuitenkin valtiosääntönsä puitteissa ilmoittaa, ettei se enää halua käyttää pöytäkirjaa tai sen osaa, jolloin se soveltaa tuolloin voimassa olevia yhteisössä toteutettuja toimenpiteitä täysimääräisesti. 4. Vaikutukset Suomen kannalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Toteutuessaan asetus merkitsee uuden summaarisen velkomusprosessin säätämistä riidattomia siviilioikeudellisia saatavia varten. Menettely olisi komission ehdotuksen mukaan rinnakkainen jäsenvaltioissa voimassa oleville tai myöhemmin säädettäville velkomisprosesseille. Kysymys olisi siten uudesta vaihtoehtoisesta menettelystä nykyisten järjestelmien rinnalle. Ehdotettu menettely muistuttaa jossakin määrin meillä ennen vuonna 1993 toteutettua uudistusta voimassa ollutta maksamismääräysmenettelyä. Nykyisin meillä voimassa olevassa laissa riidattomat saatavat vahvistetaan täytäntöönpanokelpoisiksi yksinkertaisessa menettelyssä oikeudenkäymiskaaren 5 luvun mukaan. Kantaja panee riidattomaksi katsomansa velkomuksen käräjäoikeudessa vireille niin sanotulla suppealla haastehakemuksella, jossa on tarpeen mainita vaatimuksen perusteena ainoastaan ne seikat, joihin vaatimus välittömästi perustuu. Myöskään todisteita ei tarvitse esittää. Tämä haastehakemus ja haaste tiedoksiannetaan vastaajalle. Jos vastaaja ei anna haastehakemukseen pyydettyä vastausta määräajassa, asia ratkaistaan kirjallisessa valmistelussa yksipuolisella tuomiolla. Yksipuolinen tuomio voidaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio. Vastaajalla on kuitenkin oikeus nostaa takaisinsaantikanne 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut todisteellisesti tiedon yksipuolisesta tuomiosta. Käytännössä ehdoton valtaosa kaikista käräjäoikeuksissa käsiteltävistä asioista päättyy sanotuin tavoin yksipuoliseen tuomioon. Takaisinsaantikanteen nostamistapaukset ovat hyvin harvinaisia. Komission ehdottama riidattomien saatavien perimisprosessi on monilta osin monimutkaisempi menettely kuin meillä voimassa oleva velkomusprosessi. Jos asetus tulisi komission ehdotuksen mukaisesti soveltumaan myös yksinomaan valtion sisäisiin oikeuden-
6 käynteihin, ei sillä todennäköisesti tulisi olemaan merkittävää vaikutusta velkomusprosesseihin Suomessa. Nykyinen menettely on sekä velkojalle että velalliselle edullisempi ja nopeampi. Toisaalta ehdotuksen mukaisen menettelyn ulottuessa rajat ylittäviin riitoihin suomalaisella kantajalla olisi velkoessaan saatavaa toisessa jäsenvaltiossa mahdollisuus käyttää joko uutta maksusuoritusmääräysprosessia tai kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevaa muuta velkomusprosessia. Tilanteessa jossa kyseisessä jäsenvaltiossa on voimassa vielä komission ehdottamaakin menettelyä monimutkaisempi velkomusprosessi, ehdotuksen mukaiseen prosessiin turvautumisesta olisi prosessiekonomista hyötyä. Vastaavasti eurooppalaisen velkomusprosessin tunnettuisuus voisi olla hyvä ja velkojan ei siten tarvitsisi tuntea kyseisen jäsenvaltion kansallista velkomusprosessia. Tosin komission ehdotuskaan ei voi täysin harmonisoida menettelyä ja tiettyjä kansallisia erityispiirteitä jää joka tapauksessa voimaan. Asetus sisältää lähes yksinomaan lainsäädännön alaan kuuluvia säännöksiä. Menettelystä tulisivat meillä vastaamaan käräjäoikeudet, joihin tulee luoda mahdollisuudet ja osaaminen hyödyntää tulevaa maksusuoritusmääräysmenettelyä nykyisten menettelymuotojen rinnalla. 5. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa Tampereen Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyjen puheenjohtajan päätelmien mukaisesti valmisteltavaa uutta prosessioikeudellista lainsäädäntöä rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä varten. Komission ehdotuksen mukainen velkomusprosessi on asianosaisten ja myös tuomioistuimen kannalta varsin monimutkainen suhteessa meillä voimassa olevaan järjestelmään. Kuitenkin tiedossa on, että komission ehdotus on kompromissi, jossa on pyritty ottamaan huomioon eri jäsenvaltioissa käytössä olevien velkomusprosessien piirteitä. Tässä suhteessa komission ehdotus on varsin tasapainoinen, vaikkakin valtioneuvoston tavoitteena asetusehdotuksesta neuvoteltaessa ede lleen on, että sitä saataisiin yksinkertaistettua. Merkittävin ongelma asetusehdotuksessa on sen ulottuminen myös niihin asioihin, joilla ei ole rajat ylittäviä vaikutuksia. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 65 artiklan mukaisesti oikeudellisella lainsäädäntöyhteistyöllä on oikeusperusta vain asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli. Näin ollen valtioneuvosto katsoo, että asetuksen soveltamisalaa tulisi rajoittaa siten, että se vastaisi perustamissopimuksessa määrättyä oikeusperustaa. Asetusehdotuksella olisi lisäarvoa sen koskiessa rajat ylittäviä oikeudenkäyntejä. Juuri rajat ylittävien oikeudenkäyntien osalta yhteisön lainsäädäntö helpottaa riidattomien saatavien perintää. Tältä osin valtioneuvosto tulee neuvotteluissa pyrkimään myös siihen, että asetuksessa otettaisiin ehdotettua paremmin huomioon rajat ylittävien oikeudenkäyntien erityisongelmat. Esimerkiksi kysymys käytettävästä kielestä ja käännöksistä olisi hyvä ratkaista jo asetuksessa.