Maalivahtivalmennuksen manuaali. Tappara ry

Maalivahtivalmennuksen manuaali Tappara ry

Lukijalle! Tappara ry mahdollistaa jääkiekkoharrastuksen kunto-, kilpa- tai huippu-urheilu mielessä yli 600 lapselle ja nuorelle. Yli 30 joukkuetta eri ikäluokista edustaa Tapparaa alueellisissa ja valtakunnallisissa sarjoissa eri kilpatasoilla. Näissä joukkueissa on yli 60 maalivahtia, joita ohjaa yli 15 aktiivista maalivahtivalmentajaa. Maalivahtivahtivalmennus on tärkeä osa joukkueen toimintaa, sillä hyvä maalivahtipeli luo pohjan menestyvälle joukkueelle. Maalivahtien valmennukseen tulee kiinnittää huomiota jokaisessa harjoituksessa jo varhaisessa ikävaiheessa, jotta jokaisen maalivahdin kehitystä voidaan ohjata oikeaan suuntaan. Laadukkaalla jokapäiväisissä harjoituksissa tapahtuvalla kanssakäymisellä ja hyvin koordinoidulla, suunnitelmallisella maalivahtivalmennuksella mahdollistetaan se, että seura pystyy tuottamaan maalivahteja kohti kansallista ja jopa kansainvälistä huippua. Tämän manuaalin tarkoituksena on antaa maalivahtivalmentajille tietoa ja ajatuksia oman toiminnan tueksi jokapäiväiseen valmennustyöhön. Manuaali tarkastelee maalivahtivalmennusta modernin maalivahtivalmennuksen näkökulmasta siten, että yksilö on prosessin keskiössä. Maalivahtivalmennus on yksilövalmennusta joukkueen sisällä. Laadukkaassa valmennuksessa jokaisella yksilöllä tulee olla oma yksilöllinen kehitysprosessi, joka pitää sisällään monia muitakin asioita kun vain teknisten taitojen opettamisen. Suomen jääkiekkoliitto arvioi maalivahtipeliä pelin, luonteen ja luistelun kautta. Tämä manuaali tarkastelee näitä kolmea tärkeää asiaa käyden läpi teknisiä taitoja, pelitilannetaitoja sekä henkistä valmennusta. Ikäluokissa opetettavat asiat ovat linjattuna maalivahdin pelaajapolkuun. Manuaali ei anna oikeita vastauksia kaikkiin kysymyksiin, vaan pyrkii johdattelemaan valmentajaa oikeaan suuntaan ja saada valmentaja arvioimaan sekä kehittämään omaa valmennustyötään. Manuaali tarjoaa myös tietoa ja ajatuksia maalivahdeille itselleen, heidän vanhemmilleen, muille valmentajille ja seuratoimijoille. Manuaali pyrkii avaamaan maalivahdin eri kehitysvaiheita ja muiden toimijoiden roolia maalivahdin ympärillä. Kiinnostavia lukuhetkiä, Samuli

Sisällysluettelo 1 Maalivahtivalmennus Tapparassa... 1 2 Henkinen valmennus... 2 2.1 Tavoitteenasettelu... 2 2.2 Motivaatio... 3 2.3 Keskittyminen... 4 2.4 Palautteenanto... 4 3 Opettaminen ja taidon oppiminen... 6 3.1 Motorinen oppiminen... 6 3.2 Oppimisen vaiheet... 7 3.3 Taidon opettaminen... 8 3.4 Vuorovaikutus... 8 3.5 Virheiden korjaaminen... 9 4 Tekniset taidot...10 4.1 Luistelu- ja liikkumistekniikat...12 4.2 Perustorjuntatekniikat...19 4.2.1 Jäälaukaukset...19 4.2.2 Puolikorkeat laukaukset...21 4.2.3 Korkeat laukaukset...23 4.3 Mailankäsittelytekniikat...24 4.4 Sijoittuminen...26 5 Peli maalintekotilanteissa...27 6 Ikäluokkien painopisteet...37 6.1 F juniorit...40 6.2 E juniorit...43 6.3 D juniorit...46 6.4 C2 juniorit...50 6.5 C1 juniorit...53 6.6 B juniorit...56

1 Maalivahtivalmennus Tapparassa Vuonna 2008 tehdyssä Tapparan maalivahtivalmennuksen linjauksessa valmennuksen kulmakiviksi on määritelty seuran arvot ja laatutekijät. Laatutekijöiden myötä voidaan asettaa toiminnalle tavoitteita ja edellytyksiä, joiden täytyttyä pystymme luomaan halutun kuvan toiminnastamme sekä saavuttamaan tavoitteemme. Tapparan arvopohjaan kuuluu: - Myönteisyys - Rehellisyys - Ahkeruus - Oppiminen - Toisista välittäminen Lisäksi laatutekijöihin kuuluu nykyaikaisuus ja kehitys, tavoitteellisuus ja kunnianhimo sekä intohimo ja tahto. Näistä syntyy valmennukseen ammattimaisuus ja laatu. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellinen toiminta on maalivahtipelin ja valmennuksen tärkeimpiä huomioon otettavia asioita urheilijan kehittymisen kannalta. Kaikissa valmennusprosesseissa tulee olla tavoite, jota kohti toiminta tähtää. Tavoitteiden tulee olla yksilöllisiä ja suunnitelma tulisi tehdä yhdessä maalivahdin kanssa, joka lisää maalivahdin sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvässä harjoitussuunnitelmassa tulee ottaa huomioon herkkyyskaudet ja oikea lajitaitojen opettamisjärjestys ja sen tulee sisältää osiot fyysisestä ja henkisestä kehityksestä ottaen huomioon maalivahdin iän, taitotason, tavoitteet ja elämäntilanteen. Ilman minkäänlaista suunnitelmallisuutta, maalivahdin kehittymistä ja harjoitusten tehokkuutta on vaikea seurata ja näyttää toteen. Jokainen valmennusprosessi on erilainen ja yhtä oikeaa tapaa ei ole. Kaikki maalivahdit ja heidän valmentajansa ovat erilaisia ja jokaisella on oma tapansa toimia. On kuitenkin joitain peruspilareita joiden ympärille valmennusprosessi tulee rakentaa. Seuraavassa kappaleessa käydään läpi muutamia henkisen valmennuksen tärkeimpiä osa-alueita, jotka tulisi jollain muotoa löytää jokaisesta valmennusprosessista. 1

2 Henkinen valmennus Jokainen valmennusprosessi alkaa nykyisen taitotason arvioinnista ja sen mukaan tehdystä tavoitteenasettelusta. Kehittyminen mahdollistuu, kun on yksi tai useampi maali jota kohti urheilija tähtää. Motivointi tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeä osa henkistä valmennusta ja hyvällä motivoinnilla maalivahti voi kyetä saavuttamaan haastaviakin tavoitteita. Keskittyminen ja palautteenanto ohjaavat maalivahtia kohti optimaalista suoritusta ja ne palvelevat osiltaan tavoitteiden saavuttamista. Nämä ovat henkisen valmennusprosessin peruspilareita, joiden perusteet jokaisen maalivahtivalmentajan tulisi ymmärtää ja hallita. 2.1 Tavoitteenasettelu Tutkimukset ovat osoittaneet tavoitteenasettelun olevan tehokas keino suorituksen parantamiseen. Yli 40 000 osallistujaa, yli 90 eri tutkimustehtävässä 20 eri maassa ovat osoittaneet tavoitteenasettelun parantavan suoritusta yli 90 prosentissa näistä tutkimuksista. Tavoitteenasettelussa on tärkeää että tavoitteet ovat realistisia ja niiden toteutuminen voidaan osoittaa toteen. Harjoitussuunnitelmassa on aina oltava kaksi tai kolme pitkän tähtäimen tavoitetta, jotka antavat maalivahdin harjoittelulle suunnan ja tarkoituksen. Lyhyen tähtäimen tavoitteita voi olla useampia ja niiden tarkoitus on antaa maalivahdille palautetta matkalla kohti pitkän tähtäimen tavoitteen saavuttamista. Lyhyen tähtäimen tavoitteet toimivat myös hyvinä motivaatiotekijöinä; kun tavoite on suoritettu, motivaatio uuden haasteen saavuttamiseksi kasvaa. Tavoitteenasettelu voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: tulostavoitteisiin, suoritustavoitteisiin ja prosessitavoitteisiin. Tulostavoitteet ovat tyypillisesti suoraan ottelun lopputulokseen liittyviä tavoitteita. Monet eri tekijät voivat vaikuttaa ottelun lopputulokseen, joten maalivahdin suorituksen mittaaminen ainoastaan tällä tavoin voi antaa epärealistisen lopputuloksen. Tulostavoitteet eivät anna maalivahdille tietoa siitä kuinka hänen tulisi harjoitella päästäkseen tavoitteisiinsa. 2

Suoritustavoitteet ovat huomattavasti paremmin mitattavissa, kuin tulostavoitteet. Yleensä suoritustavoitteet pyrkivät parantamaan tiettyä ominaisuutta joka on helposti mitattavissa ja verrattavissa edellisiin suorituksiin. Prosessitavoitteet ovat maalivahdille tärkeitä, koska ne antavat maalivahdille kuvan siitä mitä hänen tulee käytännössä tehdä saavuttaakseen tavoitteensa. Prosessitavoitteet voivat koostua teknisistä, taktisista, fyysisistä tai henkisistä tavoitteista. Tavoite liittyy aina tiettyyn suoritusprosessiin jonka pohjalta halutaan päästä toivottuun lopputulokseen. Maalivahtipelissä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi tietyn virheen korjaamista perustorjunta tekniikassa pelitilanteen aikana. Paras lopputulos saavutetaan, kun maalivahti yhdessä maalivahtivalmentajan kanssa asettaa tavoitteita kaikista näistä tyypeistä. 2.2 Motivaatio Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen tai ulkoiseen motivaatioon. Sisäinen motivaatio lähtee maalivahdista itsestään ja se on tunne tai halu suorittaa jotain ilman ulkoista motivointia. Ulkoiset motivaatiotekijät määräytyvät ympäristön mukaan ja vaihtelevat erilaisten ihmisten välillä. Yleisimmät ulkoiset motivoivat tekijät ovat palkinnot, pokaalit, raha, kuuluisuus, joukkueasusteet, vanhempien mieltymysten täyttäminen tai ystävien harrastusten seuraaminen. Ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta: tunne kyvykkyydestä, itsenäisyydestä ja yhteisöllisyydestä. Näiden perustarpeiden tullessa täytetyiksi, sisä- ja ulkosyntyinen motivaatio kasvaa. Valmentajan tulisi pyrkiä täyttämään nämä perustarpeet saadakseen maalivahdin tuntemaan itsensä tärkeäksi ja itseohjautuviksi urheilijoiksi osana joukkuetta. Valmentajan tulisi luoda harjoitteita jotka ovat optimaalisen haastavia, jotta maalivahti voi kokea onnistumisia. Harjoitteiden olisi myös hyvä olla linkitettynä maalivahdin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Ilmapiirin tulisi olla positiivinen ja kannustava, jossa epäonnistuminen on sallittua ja onnistumisia kehutaan ja ajoittain jopa palkitaan. 3

2.3 Keskittyminen Keskittyminen voidaan määritellä kykynä siirtää mieli ja ajatukset suorituksen kannalta olennaisiin asioihin niin että kaikki muut ärsykkeet poistuvat tietoisuudesta. Urheilussa eri tilanteet voivat vaatia erilaisia keskittymisen tasoja. Maalivahtipelissä on tärkeää, että maalivahti pyrkii poistamaan kaikki ulkoiset ärsykkeet, joita voivat olla esimerkiksi yleisö, olosuhteet tai joukkueen suoritus. Myös sisäisten häiriötekijöiden minimoiminen parantaa keskittymistä. Sisäisiä häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi lihaskivut tai väsymyksen tunne. Keskittymistä voi parantaa ajattelemalla suorituksen kannalta olennaisia asioita jatkuvasti. Esimerkiksi tietyn tekniikan tai tunnetilan ajattelu ja sen esiintuominen auttaa maalivahtia pitämään keskittymisen jatkuvasti itse suorituksessa. Jos keskittyminen ei tule itsestään ja maalivahti joutuu jatkuvasti kamppailemaan löytääkseen optimaalisen keskittymisen suoritukseen, mielikuva ja rentoutusharjoitukset voivat osoittautua hyödyllisiksi. Mielikuvaharjoittelun avulla maalivahti voi käydä läpi erilaisia teknisiä suorituksia sekä pelata mielessään pelitilanteita. Takaisku maalin jälkeen maalivahti voi nopeasti pelata suorituksen mielessään oikein, nollata tilanteen ja jälleen keskittyä seuraavaan tilanteeseen. Rentoutusharjoitukset auttavat maalivahtia löytämään optimaalisen suoritustunteen jos maalivahti on esimerkiksi hyvin jännittynyt ennen otteluja. Maalivahdin keskittymisen kannalta on tärkeää myös pysyä jatkuvasti pelin sisällä seuraamalla kiekkoa sen ollessa pelissä. Maalivahdin tulee myös aktiivisesti ohjata peliä, osallistua irtokiekkojen ja purkukiekkojen pelaamiseen sekä säilyttää rauhallinen ja positiivinen mielentila ja kehonkieli. Erätauolla rentoutuminen ja ajatusten siirtäminen tulevaan erään on tärkeää. 2.4 Palautteenanto Palaute on välttämätöntä maalivahdin kehittymisen kannalta. Hyvä, rakentava palaute sisältää suorituksen kannalta merkityksellistä tietoa. Palautteen tulee olla oikeaa, joka tarkoittaa sitä että sen tulee vastata valmentajan näkemystä maalivahdin suorituksesta. Palaute tulisi antaa aina mahdollisimman pian suorituksen jälkeen lyhyesti ja selkeästi ja siinä tulee ottaa huomioon maalivahdin ikä ja taitotaso. 4

Kun maalivahti tekee virheen harjoitellessaan uutta teknistä taitoa, valmentajan ei tule antaa palautetta jokaisen suorituksen jälkeen. Perusohje on, että valmentajan tulee korjata virhe viiden suorituksen jälkeen jos sama virhe toistuu. Yhden sarjan jälkeen, palautetta tulisi antaa vain yhdestä kolmeen asiasta kerrallaan, jotta maalivahti ei joutuisi keskittymään liian moneen asiaan yhtä aikaa. Palautteen sävy tulisi olla positiivinen tai korjaava. Valmentaja voi antaa maalivahdille palautetta monella eri tavoin. Yleisin palautteen muoto on sanallinen palaute, mutta myös valmentajan ilme, nyökkäys tai pään pudistaminen, silmänisku, hymy tai jopa kosketus voivat olla tehokkaita palautteen keinoja, kun niitä käytetään positiivisessa mielessä. Esimerkiksi kevyt hyväksyvä kosketus olkapäähän tai mailalla läimäys patjaan voi olla helppo ja nopea tapa antaa hyväksyvä palaute. Video, laukaisukartat tai vuoropuhelu maalivahdin kanssa ovat myös tehokkaita ja käytettyjä palautteen muotoja. 5

3 Opettaminen ja taidon oppiminen Lajitaitojen harjoittelu lapsuusiällä on erittäin tärkeää, sillä taidon oppimisen herkkyyskausi nopeuttaa taidon oppimista. Valmentajalla on oppimistapahtumassa suuri rooli, sillä taitoa tulee pystyä myös käyttämään nopeatempoisissa, alati muuttuvissa pelitilanteissa. Jääkiekossa lajitaitojen sujuva ja tehokas toteuttaminen on laadukkaan pelisuorituksen tärkein asia, jolle koko pelaaminen rakentuu. 3.1 Motorinen oppiminen Motorinen oppiminen tarkoittaa uusien liikkeiden, liikemallien, tekniikoiden ja taitojen oppimista. Koska taito ja tekniikka ovat kaksi tärkeintä urheilusuorituksen elementtiä, niiden harjoittelua tulee tehostaa lapsuusiässä. Keskushermosto kehittyy nopeasti pienillä lapsilla ja toistuvan harjoittelun myötä sinne kehittyy lihastoimintoja ja uusia hermoreittejä sekä refleksejä, jotka vakiinnuttavat oppimisen ja suoritus pystytään muistamaan uudelleen. Taidon oppiminen on melko pysyvää kun toistomääriä saadaan alle tarpeeksi. On tutkittu että uuden taidon oppimiseen vaaditaan noin 10 000 toistoa, jonka jälkeen taito pystytään suorittamaan automaatiotasolla normaaleissa olosuhteissa. Vaihtuvissa olosuhteissa, kuten esimerkiksi erilaisissa pelitilanteissa, taidon suorittamiseen voidaan tarvita jopa 100 000 toistoa, kunnes taito pystytään suorittamaan automaattisesti ja sujuvasti. Motorinen oppiminen on tietoista havainnointia, analysointia ja ongelmanratkaisua. Oppimisen ei silti tule olla ainoastaan tietoista, vaan oppimisprosessi koostuu myös tiedostamattomasta oppimisesta. Tietoinen oppiminen ja taidon harjoittelu tulisi aina tapahtua silloin kun urheilija on täysin palautuneessa tilassa, jolloin vastaanottokyky kasvaa ja tavoitteisiin päästään nopeammin. Valmentajan läsnäolo ja johtaminen oppimistapahtumassa on ehdottoman tärkeää. Arviointi, virheiden korjaaminen ja palautteenanto suorituksen jälkeen kiihdyttää oppimisprosessia valmentajan avustuksella. Suomen jääkiekkoliiton koulutusmateriaaleista löytyy ohessa oleva taidon oppimisen mallikehys: 6

Oppimisprosessi alkaa aina tietystä havainnosta ja vaatii paljon tietoista analysointia, sekä toistoja ja palautetta. Valmentajan tulee rohkaista maalivahtia keskittymään myös kehitettäviin osa-alueisiin ja auttaa häntä voittamaan epäonnistumisen pelko suorituksia harjoitellessa. 3.2 Oppimisen vaiheet Oppimisprosessissa on monta erilaista vaihetta, jotka on osittain kuvattu myös Jääkiekkoliiton kuvassa yllä. Motorinen oppiminen on jaettu kolmeen eri vaiheeseen: kognitiiviseen, assosiatiiviseen ja autonomiseen vaiheeseen. Valmentajan tulee olla tietoinen oppimisen eri vaiheista ja huomioida ne harjoitusten suunnittelussa. Ensimmäinen, kognitiivinen vaihe, sisältää paljon havainnointia ja teorian ymmärtämistä ennen kokeilua. Oivalluksen jälkeen, kokeiluvaihe sisältää paljon taidon suorittamisen yrityksiä, virheitä ja epäonnistumisia. Valmentaja voi käyttää opetusvaiheessa erilaisia keinoja nopeuttaakseen oppimista, demonstraatio, video tai kuvat voivat auttaa maalivahtia sisäistämään harjoituksen idean helpommin. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri oppimistapahtuman aikana on tärkeää maalivahdin henkisen jaksamisen kannalta. Taito voi olla hankalakin oppia, mutta ilmapiiri jossa virheet sallitaan ja joissa valmentaja auttaa maalivahdin vaikeuksien yli toimii tukevana ja motivoivana. 7

Assosiatiivisessa vaiheessa maalivahti pystyy muodostamaan taidon kokonaiskuvan ja kykenee liittämään taidon eri vaiheiden osia yhteen suorituksen onnistumiseksi. Virheiden määrä vähenee ja taidon suorittaminen tapahtuu sujuvammin. Tässä vaiheessa suuri oikein suoritettujen toistojen määrä on tärkeää, jolloin taidon oikeaoppinen suorittaminen muodostuu pysyväksi. Kolmas, autonominen vaihe, vaatii valtavan määrän suorituksia jotta taidon oppiminen vakiintuu. Tässä vaiheessa maalivahti hallitsee taidon eikä hänen tarvitse enää ajatella suorituksen eri vaiheita esimerkiksi eri pelitilanteissa. Suoritus tulee luonnostaan vaihtuvissa olosuhteissa ja hyvin opitun taidon tunnusmerkkejä ovatkin: - Suorituksen helppous - Joustavat liikeradat - Itseluottamus - Epäröimättömyys - Kiireettömyys - Valmius erilaisiin tilanteisiin 3.3 Taidon opettaminen Kun valmentaja ymmärtää motorisen oppimisen perusteet ja eri oppimisen vaiheet hän, on aika tarkastella yhden opetushetken tärkeimpiä asioita: oppimistilanteen ilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Henkinen ilmapiiri on suorituksen lopputulokseen vaikuttava asia. Ilmapiirin tulee aina olla positiivinen ja vuorovaikutuksen molemmin puoleista. 3.4 Vuorovaikutus Valmentajan ja maalivahdin välinen vuorovaikutus tulisi aina toimia molempiin suuntiin. Molemmin puoleinen kunnioitus ja uskottavuus maalivahdin silmissä nousevat rehellisen ja avoimen vuorovaikutussuhteen myötä, jossa valmentaja ansaitsee maalivahdin luottamuksen. Avainsana hyvään vuorovaikutukseen on aktiivinen kuuntelu. Maalivahdin tulee tietää että hänen mielipiteitään ja sanomisiaan kuunnellaan, arvostetaan ja ne otetaan huomioon. Valmentajan tulee olla hyvä kuuntelija ja hänen keskustelussa hänen tulisi: 8

- Keskittää huomio ainoastaan maalivahtiin kun hän puhuu - Kysyä kysymyksiä - Tukea ja osallistua uusiin ideoihin - Olla myönteinen ja vastaanottavainen - Antaa rehellistä palautetta - Ymmärtää maalivahtia Hyvä esimerkki kuuntelemisen tärkeydestä: Unless athletes are willing to listen to you, unless you re prepared to listen to them and understand them as people, the best coaching book in the world isn t going to help you. Graham Taylor, Englannin jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja 3.5 Virheiden korjaaminen Positiivinen vuorovaikutus on isossa roolissa virheitä korjatessa. Jos valmentaja kykenee ylläpitämään positiivisen ja rentoutuneen ilmapiirin jopa silloin kun maalivahti tekee jotain väärin ja virheen korjaaminen tapahtuu positiivista kautta, tulokset ovat yleensä parempia verrattuna negatiiviseen tai aggressiiviseen tapaan. On tärkeää muistaa aina korostaa suorituksen hyviä osia enemmän kuin huonoja. Kun valmentajalla on hyvä ns. virhesilmä, tarkoittaen että hän löytää korjattavat asiat suorituksesta nopeasti ja helposti, on tärkeää että virhe korjataan myös mahdollisimman pian. Näin virhe ei pääse uusiutumaan ja siitä ei tule toistuva. Perustorjunnoissa toistuvasti tapahtuva virhe tulee korjata viiden kiekon jälkeen. Jokaisen laukauksen jälkeen ei tule korjata. Korjaavaa palautteenantoa tapahtuu lähes joka kerta kun maalivahti opettelee uutta taitoa. Hyvä tapa antaa korjaavaa palautetta on ns. hampurilaispalaute, jossa annetaan ensin positiivinen palaute, tämän jälkeen korjaava palaute yhdestä tai kahdesta asiasta, jonka jälkeen positiivinen kuva kokonaissuorituksesta palautetaan maalivahdin mieleen. 9

4 Tekniset taidot Perusasento Perusasento on ensimmäinen asia joka maalivahdin tulee oppia, jotta tämä omaisi hyvän pelija torjuntavalmiuden. Perusasento on asento josta kaikki liikkuminen ja torjunnat lähtevät ja mihin ne päättyvät. Hyvä perusasento mahdollistaa hyvän liikkumisen joka suuntaan ja sen pitäisi olla tyyliltään sellainen jossa maalivahti pystyy olemaan tarvittaessa pitkiäkin aikoja. Hyvä perusasento yksilöllinen ja se heijastaa maalivahdin pelityyliin. Perusasento määrittää osaltaan pelityyliä ja pelityyli määrittää perusasentoa. Tutkitusti nykypäivänä lähes kaikki maalivahdit pelaavat leveällä perusasennolla, koska se mahdollistaa nopean jäähän pudottautumisen ja jäälaukausten peiton sekä tehokkaamman liikkumisen terän kulman ollessa optimaalisempi suhteessa jäähän. Leveällä asennolla pelaamisessa sivuttaisliikkuminen voi olla välillä vaikeaa ja siksi maalivahdilla tulisi olla hyvä teränkäyttökyky. Nuorempien maalivahtien kannattaa kuitenkin lähtökohtaisesti opetella kapeampi perusasento jo pienestä pitäen. Se mahdollistaa paremman potkuvoiman ja liikkumistekniikoiden opettelun. Iän karttuessa ja oman pelityylin löytyessä asentoa voi pudottaa alemmas, jolloin myös maalivahdin pituus mahdollistaa useampien tilanteiden pelaamisen jäiden kautta. Perusasennon rakentaminen(sjl 2002; 2008): 1. Jalat hieman hartioita leveämmällä 2. Polvet koukistettuna 3. Selkä suorana ja ylävartalo hieman etupainoisena 4. Mailan lapa kokonaan jäässä peittäen jalkavälin 5. Hanskat vartalon etupuolella, irti vartalosta, samalla tasolla ja käännettynä kohti kiekkoa 6. Katse kiekossa 7. Paino tasaisesti molemmilla luistimilla 8. Ylävartalo mahdollisimman rentona 10

Kuva 1. Kapea perusasento Kuva 2. Leveä perusasento Kuva 3. Perusasento sivuilta kuvattuna 11

4.1 Luistelu- ja liikkumistekniikat Liikkumistekniikat pohjautuvat hyvään perusluistelutaitoon. Luistelutaito on samaa luistelutaitoa kuin kenttäpelaajilla, niin maalivahdin varusteilla, kuin ilmankin. Jo kulunut sanonta maalivahdin on oltava joukkueensa paras luistelija ei ehkä enää päde tavallisen luistelun osalta, mutta monipuolinen luistelutaito kulkee käsi kädessä monipuolisten liikkumistekniikoiden hallinnan kanssa. Liikkumistekniikat ovat maalivahtipelille ominaisia liikkumismalleja jotka tapahtuvat pelitilanteessa lähes poikkeuksetta maalin välittömässä läheisyydessä. Liikkumistekniikoissa tärkeimpiä asioita ovat torjuntavalmiuden säilyttäminen ja oikeaaikainen liikkuminen. Oikea aikainen liikkuminen tarkoittaa välitöntä reagointia pelitilanteeseen ja liikkeen ajoittamista niin, että maalivahti ehtii pysähtyä perusasentoon ennen varsinaisen torjuntaliikkeen suorittamista. Hyvä liikkuminen mahdollistaa myös rauhallisemman pelaamisen, eli maalivahdille ei pitäisi tulla pelitilanteissa kiire. SJL (2002;2008) mukaan liikkumistekniikat voidaan jakaa seuraavasti: 1) Liikkuminen syvyyssuunnassa a) Painonsiirroin b) T-potkulla vastaantulo 2) Liikkuminen sivuttaissuunnassa a) Sivuttais-siirroin/ sivupotku /sivuttaisliikkuminen (lyhyt ja pitkä) b) T-potku c) Haukkaluistelu d) Sirklauslähtö 3) Pysähtymistekniikat a) Aurapysähdys b) Yhden jalan pysähdys 4) Liikkumistekniikat jäässä a) Toispolviliike b) Poikkimailaliike c) V-torjunta-asennossa liikkuminen 5) Jäästä ylösnousutekniikat 12

Kaikkia liikkumistekniikoita tulee muistaa harjoitella molemmin jaloin. Ponnistusvaiheita tulee korostaa aina liikkumista harjoiteltaessa, kuten myös pysähtymisvaihetta. Maalivahdin tulee osata aloittaa ja pysäyttää liike molemmilla jaloilla yhtä sujuvasti, jotta liikkumispankki olisi mahdollisimman laaja ja maalivahti voi soveltaa niitä eri pelitilanteiden mukaan. Syvyysliikkuminen Painonsiirroin Painonsiirtoliikkuminen, eli teleskooppiliikkuminen on yleisin tapa siirtyä pidempi matka eteenpäin. Esimerkiksi syvältä maalista yli kaarirajan käytettävissä siirtymisissä, painonsiirroin liikkuminen on järkevin ja nopein ratkaisu. Näin liikuttaessa maalivahdilla on molemmat terät jatkuvasti jäässä ja torjuntavalmius on erinomainen. Asento on perusasennon omainen jatkuvasti. Maalivahti voi monesti alustaa jo tulevaan torjuntaan siirtymistä painonsiirroin liikkumalla. T-potkulla vastaantulo T-potkun lähtötilanteessa luistinten kärjet muodostavat T-kirjaimen. Maalivahti siirtää painoa potkaisevalle jalalle ja välittömästi potkun jälkeen tapahtuu painonsiirto liukuvan jalan päälle, joka määrittää liikkeen suunnan. Torjuntavalmius on oltava jatkuva ja rintamasuunnan on oltava jo liikkeen alkaessa kohti kiekkoa. Pysähdys tapahtuu yhdellä jalalla ja se voidaan pelitilanteen mukaan tehdä joko liukuvalla jalalla joka on nopein tapa- tai ponnistavalla jalalla. Kuva 4. T-potkulla vastaantulo molemmilla jaloilla esitettynä 13

Sivuttaisliikkuminen Liikkuminen sivuttaissiirroin Sivuttaissiirroilla maalivahti voi liikkua lyhyitä matkoja, kuitenkin niin että hyvä torjuntavalmius ja perusasento säilyvät. Luistinten terät ovat jatkuvasti jäässä ja rintamasuunta pysyy peliä kohti. Sivuttaissiirtoa voidaan käyttää eripituisina siirtyminä pelin niin vaatiessa. Tolpalta tolpalle yhtäjaksoinen siirtyminen on pisin tarvittava matka sivuttaissiirtymiselle. Lyhyempiä siirtymiä voidaan käyttää esimerkiksi seurattaessa kiekkoa joka on siniviivan tuntumassa ja sitä ei syötetä pitkää matkaa. Nuorille maalivahdeille tämä on järkevin sekä nopein tekniikka liikkua ja säilyttää samanaikaisesti hyvä torjuntavalmius. T-potku T-potkua käytetään monesti hieman pidemmässä sivuttaissiirrossa. Liikkeen ei välttämättä tarvitse olla suoraan sivulle vaan se voi tapahtua myös viistosti maalilta poispäin tai maalia kohti. Potku suoritetaan samalla tavalla kuin vastaantulossa, mutta monesti järkevintä on tässä tapauksessa pysäyttää jalka liukuvalla jalalla. Haukkaluistelu Haukkaluistelussa maalivahti kääntää luistimensa menosuuntaan lähelle toisiaan ja liikkuu siirtämällä painoa jalalta toiselle. Molemmat terät ovat jäässä ja potku tapahtuu puristamalla ulompaa luistinta jäähän. Yleisesti voidaan käyttää esimerkiksi lähdettäessä pysäyttämään hieman hiljaisempaa rännikiekkoa tai seuratessa rauhallisempaa jatkotilannetta toiselle puolelle maalia. Toimii myös hyvänä teränkäyttöharjoitteena. Sirklauslähtö Sirklauslähtöä ei yleisesti käytetä varsinaisissa maalintekotilanteissa. Kuten myös haukkaluistelussa sitä käytetään ainoastaan silloin kun maalivahti poistuu omalta maaliltaan pysäyttämään rännikiekkoa. Ponnistus tapahtuu toisella jalalla toisen jalan yli ristiin mahdollistaakseen mahdollisimman nopean liikkeen sivuttain ja sen tulee olla voimakas. Tästä liike jatkuu tavallisina luistelupotkuina. 14

Pysähtymistekniikat Aurapysähdys Aurapysähdyksessä maalivahti pysäyttää liikkeen käyttäen molempia jalkojaan siirtäen tasaisesti painon niille samanaikaisesti. Liikuttaessa eteenpäin aurapysähdys voi viedä asennon etupainoiseksi. Takaperin liikuttaessa soveltuu kohtalaisen hyväksi liikkeen pysäyttäjäksi. Maalivahti voi käyttää tätä hieman hitaammassa vastaantulossa. Etuperin pysäytettäessä luistimen kärjet osoittavat sisäänpäin ja taaksepäin liikuttaessa ulospäin. Aurapysähdystä yleisemmät pysähtymistekniikat tapahtuvat kuitenkin yhdellä jalalla. Yhden jalan pysäytys Nopein ja tehokkain tapa pysäyttää liike on yhden jalan pysäytys. Nykypäivänä tämä on myös maalivahtien keskuudessa yleisin tyyli. Pysäytyksessä paino siirtyy täysin yhden jalan päälle, joka pysäyttää liikkeen luistimen kärjen kääntyessä sisäänpäin. Rintamasuunta ja yläkroppa ovat jatkuvasti peliä kohden ja perusasentoon palaaminen mahdollisimman nopeasti on eriarvoisen tärkeää. Kuva 5. Yhden jalan pysäytys molemmilla jaloilla esitettynä Jäissä liikkuminen Jäissä liikkuminen tapahtuu lähes poikkeuksetta tilanteisiin, jotka tapahtuvat niin lähellä maalia, että maalivahti ei ehdi nousta ylös ennen seuraavan tilanteen pelaamista. Näissä tilanteissa maalivahti on pudottautunut jäihin ennen liikkeen alkamista. Jäissä liikuttaessa on tärkeää pitää kädet torjuntavalmiina ja jää peitettynä patjoilla sekä pyrkiä saamaan rintamasuunta 15

kiekkoa kohti. Katse kiekkoon, hartiat ja kädet kiekon suuntaan ja potku lähtee vasta tämän jälkeen. Näin vältytään ns. kylki edellä tilanteeseen liikkumiselta. Heti potkun jälkeen potkaiseva jalka tulisi tuoda jäähän toisen jalan viereen, jotta jalkaväli peittyisi. Toispolviliike Toispolviliuku on nopea tapa liikkua jäätä pitkin ja sitä voidaan käyttää myös torjuntatilanteissa. Lähtötilanteessa maalivahti on jo pudottautunut jäähän, mutta liikettä voi edeltää takaperin luistelu pystyasennosta. Toispolviliike alkaa katseen ja rintamasuunnan kääntyessä kohti kiekkoa, jolloin maalivahti samanaikaisesti työntää käsiä kiekon linjalle. Ponnistava jalka tuodaan lähelle kroppaa ja potku pyritään ohjaamaan mahdollisimman nopeasti kiekon linjalle. Potkun tulee olla kova ja nopea, sillä tilanteet joissa maalivahti joutuu toispolviliikettä käyttämään, tapahtuvat usein erittäin nopeasti. Potkun jälkeen, ponnistava jalka tulisi tuoda mahdollisimman nopeasti kiinni liukuvaan jalkaan jolloin jalkaväli saadaan peitettyä ja näin jääpeitto paranee. Kuva 6. Toispolviliikkeen potkuvaihe molemmilta puolilta esitettynä Poikkimailaliike Poikkimailaliike on tehokas tapa peittää tilaa jään tasolta kun kiekko on erittäin lähellä maalia. Poikkimailaa käytetään yleisesti ainoastaan kun liike tapahtuu hanskapuolelta kilvelle. Teknisesti liike on hyvin samantyyppinen kun toispolviliike, ainoastaan kilpikäsi on painettu jäähän kiinni yhdessä mailan leveän osan kanssa. Poikkimailatekniikka on tehokas nopeissa maalintekotilanteissa ja rebound kiekkojen peittämisessä, sillä etupainotteinen asento mahdollistaa nopean reagoinnin irtokiekkojen peittämiseen. 16

Kuva 7. Poikkimailaliike V-torjunta-asennossa liikkuminen Maalivahdin tulee pystyä liikkumaan v-torjunta-asennossa kaikkiin suuntiin nopeasti ja tehokkaasti. V-asennon tulee pysyä ryhdikkäänä ja jään tulee olla peitettynä jatkuvasti liikkeen aikana. Maalivahti liikkuu tekemällä pieniä nopeita sivuttaissiirtoja ja jos mahdollista on maalivahdin noustava pystyasentoon. Kuva 8. V-torjunta-asento esitettynä edestä ja sivuilta 17

Jäästä ylösnousutekniikat Maalivahdin ylösnousut jäistä ovat osa torjuntaa. Torjunta on valmis vasta kun maalivahti on seurannut jatkotilanteen ja jäänyt perusasentoon. Perusasentoon palaaminen torjunnan jälkeen on välttämätöntä pelivalmiuden kannalta. Tavallisin ylösnousutekniikka on V-torjunnasta. Se voidaan suorittaa nousemalla molemmilla jaloilla ylös, rintamasuunta peliin kohti. Nousu voidaan tehdä paikaltaan tai liikkeeseen T- potkulla tai sivuttaissiirrolla. Maalivahdin tulee hallita ylösnousu myös muista asennoista, kuten vatsaltaan, selältään ja kyljeltään. Ylösnousun tulee olla aina mahdollisimman nopea ja torjuntavalmius seuraavaan tilanteeseen on pidettävä yllä jatkuvasti. 18

4.2 Perustorjuntatekniikat 4.2.1 Jäälaukaukset Jäälaukauksia voidaan torjua pystystä, v-torjunnalla, puoli v-torjunnalla tai toispolvitorjunnalla. Jäälaukauksen torjuminen pystystä Pystyssä jäälaukauksen torjuminen tapahtuu perusasennosta siten, että paino siirtyy hieman torjuvan jalan päälle. Kiekkoon tulisi osua mailan keskiosalla, joka on tuettuna torjunnan puolen jalkaan tai hieman jalan etupuolella. Yläkroppaa tulee kiertää hieman, niin että kiekko saadaan ohjattua kulmaa kohti. Jos laukaus tulee selvästi sivusektorista, torjunnan tulee tapahtua pitäen molemmat jalat mailan takana ja kiertäen mailanlapaa jotta kiekko saadaan torjuttua kulmaan. Kuva 9. Jäälaukauksen torjuminen pystyasennosta Jäälaukauksen torjuminen V-torjunnalla V-torjunta on yleisin ja varmin tapa torjua jäälaukaus. Oikealla sijoittumisella maalivahdin alueen kaarelle, maalivahti peittää ja torjuu jäälaukaukset hyvällä kontrollilla. V-torjunnassa molemmat patjat tippuvat jäähän samanaikaisesti mailan peittäessä jalkaväliä. On tärkeää, että asento on ryhdikäs, lantio pysyy edessä ja selkä suorassa. Tällöin maalivahti pystyy peittämään tilaa myös ylhäältä. 19

Jos laukaus suuntautuu maalivahdin sivulle, rintamasuunta kääntyy hieman kiekkoa kohti ja vartalo kiertää kiekon suuntaan torjuen kiekon kulmaan mailalla. Jatkopeli tapahtuu nousemalla ylös kentän puolen jalalla katseen ja ylävartalon ohjatessa liikettä. Kuva 10. Jäälaukauksen torjuminen V-torjunnalla Jäälaukauksen torjuminen toispolvitorjunnalla Toispolvitorjunnassa maalivahti pudottaa toisen polven jäähän ja torjunta tapahtuu ohjaamalla kiekkoa mailalla kulmaa kohti. Vastakkaisen puolen polvi pudotetaan jäähän ja torjunnan puoleinen jalka lähes suoristuu patjan ollessa suunnattuna kentälle. On tärkeää että maalivahdin takapuoli ei putoa tukijalan päälle, vaan että luistin on irti pakarasta ja asento on mahdollisimman ryhdikäs. Ylävartalon tulee kiertää torjunnan puolelle siten että kädet ovat edessä ja hartiat putoavat hieman alaspäin. Joissain tilanteissa on myös mahdollista pitää torjuva jalka täysin jäässä ja suorittaa torjunta käyttämällä mailan sijasta patjaa. Tässä tavassa jääpeitto on parempi sekä torjuntavalmius jatkokiekkoon säilyy parempana. Kuva 12. Jäälaukauksen torjuminen toispolvitorjunnalla 20

4.2.2 Puolikorkeat laukaukset Puolikorkeita laukauksia torjuttaessa maalivahdin tulisi käyttää aktiivisesti käsiään vartalon etupuolella, jotta turhia irtokiekkoja ei syntyisi. Puolikorkeat laukaukset voidaan torjua laukauksen suunnasta riippumatta pystystä, v-torjunnalla, puoli V-torjunnalla, toispolvitorjunnalla. Puolikorkeiden laukausten torjuminen pystystä Puolikorkeat laukaukset näkee nykypäivän maalivahtipelissä torjuttavan lähes poikkeuksesta jäiden kautta. Monipuolinen maalivahtipelin tekniikka edellyttää kuitenkin, että puolikorkeita laukauksia voidaan torjua myös pystystä. Käsien liikesuunta on aina alaspäin ja niiden tulee olla sijoittuneena vartalon etupuolelle. Aktiiviset kädet ohjaavat kiekon kulmaan kilpipuolella ja räpyläpuolelta sulkevat sen. Torjunnan puoleinen hartia putoaa hieman alaspäin, jalka liikkuu mahdollisimman paljon kiekon linjalle ja katse seuraa kiekon loppuun asti. On tärkeää että kädet liikkuvat yhdessä kohti kiekkoa, esimerkiksi siten että kilpipuolelle suuntautuvassa laukauksessa myös hanskakäsi liikkuu omalta paikaltaan hieman laukauksen suuntaan, jolloin koko yläkroppa kiertyy paremmin laukauksen alle. Kuva 13. Puolikorkean laukauksen torjuminen pystystä Puolikorkeiden laukausten torjuminen V-torjunnalla Yleisesti käytetyin tapa torjua puolikorkeat laukaukset on V-torjunta. Se voidaan tehdä pudottaen liike suoraan jäihin tai pienen liun kautta. Oikein sijoittuneena V-torjunnalla pystyy peittämään hyvin niin matalat, puolikorkeat kuin korkeatkin laukaukset. Käsien tulee olla edessä ja asennon ryhdikäs. Varsinkin räpyläkäsi ja sen käyttäminen korostuu torjuttaessa 21

puolikorkeita laukauksia V-torjunnalla. Räpyläkädellä on laajat liikelaajuudet ja sillä voidaan torjua kohti tulevat, päätä kohti suunnatut sekä patjojen eteen ammutut laukaukset. - Kädet lähellä kroppaa, samalla korkeudella - Käsien liikesuunnat etuviistoon jolloin ulottuvuus paranee - Katse seuraa kiekkoa jatkuvasti - Patjat peittävät jään, mailan lapa jäässä - Asento ryhdikäs, lantio edessä Kuva 14. Puolikorkeiden laukausten torjuminen V-torjunnalla Puolikorkeiden laukausten torjuminen toispolvitorjunnalla Liike on samanlainen kuin jäälaukauksen torjumisessa. Muutamia tärkeitä huomioita - Paino suoran jalan päälle - Käsien liikesuunnat etuviistoon - Katse seuraa kiekkoa - Jatkopelivalmius tulee löytyä - Mailan lapa jäässä Kuva 15. Puolikorkeiden laukausten torjuminen toispolvitorjunnalla 22

4.2.3 Korkeat laukaukset Korkeiden laukausten torjuminen pystystä Pystystä torjuessa tärkeää on vartalon painopisteen siirtäminen kiekon linjalle, aivan kuten puolikorkeita tai jäälaukauksia torjuttaessa. Sivulle tulevissa laukauksissa tämä tapahtuu vastakkaisen jalan potkulla lyhyellä sivuttaissiirrolla, liikkeen suuntautuessa etuviistoon ulottuvuuden parantamiseksi. Kädet ovat jälleen irti vartalosta samalla tasolla, torjunta tehdään vartalon etupuolelta työntämällä käsiä kohti kiekkoa. Räpyläpuolelle suuntautuvissa laukauksissa kiekko pyritään sulkemaan ja kilpipuolelle suuntautuvissa laukauksissa kiekko ohjataan kulmaan rannetta kääntämällä. Kiekkoa ei tule yrittää lyödä kilvellä, vaan sivuttaissiirron liike ja pieni ranteen työntävä kääntöliike saavat kiekon ohjautumaan kulmaa kohti. Kaikki kohti päätä tai keskivartaloa tulevat laukaukset maalivahti pyrkii ensisijaisesti torjumaan hanskalla. Kuva 16. Korkeiden laukausten torjuminen pystystä Korkeiden laukausten torjuminen V-torjunnalla Asento ja torjunta ovat pitkälti samanlainen kuin puolikorkeita laukauksia torjuttaessa. Käsien liikesuunnat ovat kuitenkin pääsääntöisesti yläviistoon ja yläkropan asennon on oltava hyvin ryhdikäs. Torjuntaliikkeen tulisi tapahtua aina vartalon etupuolelta ja käsien tulisi olla aina peliä kohti. Torjunnan tavoite on sama kuin pystystä torjuttaessa, hanskapuolen laukaukset tulisi pyrkiä sulkemaan ja kilpipuolelle suuntautuvissa laukauksissa kiekko ohjataan kulmaan. Kiekko voidaan myös kuolettaa torjumalla se vartalolla ja heti perään sulkemalla hanskakädellä niin että irtokiekkoa ei pääse syntymään. 23

Kuva 17. Korkeiden laukausten torjuminen V-torjunnalla 4.3 Mailankäsittelytekniikat Mailapeli on yksi maalivahdin lajitekniikoista ja se luo pohjan yhdessä liikkumisen ja perustorjuntojen kanssa teknisesti laadukkaalle pelaamiselle. Mailapeliin kuuluu olennaisesti kiekonkäsittely joka on yhtä kuin, syöttäminen, meislaus, rännikiekkojen pysäyttäminen, tuikkaukset, irtokiekkojen pelaaminen, syöttöjen katkaiseminen ja poikkimailalla pelaaminen. Mailapeliä tulisi harjoitella jo varhaisessa vaiheessa, jotta maalivahti voisi hyvällä mailapelillä edistää oman joukkueensa pelaamista myöhemmissä ikävaiheissa. Kuva 18. Kaksi erilaista mailaotetta; myötäote ja vastaote 24

Kuva 19. Rännikiekon pysäyttämistekniikoita Kuva 20. Tuikkaus ja irtokiekon oikeaoppinen peittäminen Kuva 21. Irtokiekon siivoaminen maalinedustalta 25

4.4 Sijoittuminen Hyvällä sijoittumisella mahdollistetaan tehokas perustorjuntojen käyttö. Maalivahtipelin tavoite on sijoittua liikkumalla maalin keskilinjan ja kiekon väliin, jolloin maalivahti voi perustorjunnalla tai peittämällä torjua kiekon. Oikeanlaisella sijoittumisella luodaan tilanne, jossa torjuntaliike on mahdollisimman nopea, lyhyt ja taloudellinen. Oikeanlainen sijoittuminen tarkoittaa mahdollisimman hyvää peittämistä ja se on osa torjuntaa. Edellytykset oikeanlaiseen sijoittumiseen ovat hyvä pelikäsitys ja kyky lukea peliä. Syvyyssijoittuminen jakaa mielipiteitä eri maalivahtivalmentajien ja maalivahtien kesken. Osa maalivahdeista pelaa syvemmällä maalilla, osa haastaa maltillisesti maalivahdin alueen kaaritasolla ja osa pelaa maalivahdin alueen rajojen yli haastaen vahvasti kiekollista pelaajaa. Yleisnäkemys hyvään sijoittumiseen on pelaaminen maalivahdin alueen kaarella, jolloin maalivahti peittää tilaa tarpeeksi ja hänellä on silti hyvin aikaa reagoida kauempaa tuleviin laukauksiin. Torjuntaliikkeen ohjaaminen on myös hallitumpaa ja maalivahti ei ylipelaa itseään jatkotilanteista. Torjuntaliikkeen pituus on huomattavasti lyhyempi maalivahdin alueen kaarella verrattuna tilanteeseen, jossa maalivahti on sijoittuneena maaliviivalle asti. Liian syvälle sijoittuneen maalivahdin tulee venyttää torjuntaliikkeitä ja se voi heikentää kiekkokontrollia huomattavasti. Lyhyemmät torjuntaliikkeet parantavat torjuntojen laatua ja kiekkokontrollia. Myös maalin peittäminen vastustajan kiekollista hyökkääjää vastaan paranee, kun maalivahti pelaa omalla kaaritasollaan. Pelitilanne kuitenkin määrittää sijoittumisen syvyyden ja suunnan. Nopeissa lähitilanteissa tai päätypelin ollessa käynnissä, maalivahti ei voi tai ehdi haastaa kiekollista tarpeeksi. Tämä voi tapahtua myös silloin kun maalivahti on hieman myöhässä tilanteessa. Jos maalivahti ei ehdi haastaa kiekollista tarpeeksi, on tärkeää pyrkiä aina kiekon linjalle ja pyrkiä maksimaaliseen peittoon. 26

5 Peli maalintekotilanteissa Suomen jääkiekkoliiton materiaalien mukaan maalintekotilanteet voidaan jakaa kymmeneen eri kategoriaan, jotka ovat: 1. Tavallinen laukaus 2. Laukaus pystysyötöstä 3. Laukaus poikittaisliikkeestä 4. Laukaus poikkisyötöstä 5. Kulmalta nousut 6. Maalille punnerrus 7. Maskilaukaukset 8. Ohjaukset 9. Reboundit 10. Läpiajot Tavallinen laukaus Puolustusalue on jaettu kolmeen eri osaan etäisyyksien mukaan. Alue yksi on lähitilannepeli joka käsittää noin kahden metrin päästä maalivahdin alueen kaaresta ja sitä lähempää tulevat laukaukset. 1. sektori on alue josta suurin osa nykypäivän jääkiekossa tehdyistä maaleista syntyy. Alue kaksi, B-pistetaso, ulottuu noin aloitusympyrän yläkaaritasolle, jonka jälkeen alue kolme, eli yläkaaritaso alkaa. 3. sektori ulottuu siniviivaan. 27

Laukaus pystysyötöstä Maalivahdin tulee seurata maaliviivan takana olevaa kiekkoa ja sijoittua kiekon mukaan niin, että hän samalla näkee mahdolliset syötön kohteena olevat kiekottomat pelaajat. Kaikki maalivahdin alueen läpi tulevat syötöt tulisi maalivahdin pystyä katkaisemaan. Kun syöttö lähtee, liikkeen tulee olla erittäin nopea, jotta maalivahti ehtisi peittämään laukausta mahdollisimman paljon. Lähitilanteissa maalivahdin tulisi pelata tilanteet jään kautta v-torjunnalla. Erittäin nopeissa lähitilanteissa, torjunta voi tapahtua jo liikkeen aikana. Jos syöttö on pidempi ja päätyy esimerkiksi yläkaaritasolle asti, maalivahdin tulisi aina pystyä pysähtymään perusasentoon ja torjua tilanne reagoimalla kiekon suuntaan. 28

Laukaus poikittaisliikkeestä Kun vastustajan maalintekouhka tapahtuu poikittaisliikkeessä, maalivahdin on tärkeää pystyä säilyttämään hyvä torjuntavalmius sekä perusasento. Tämä onnistuu liikkumalla nopeilla sivuttaissiirroilla, rintamasuunta jatkuvasti kiekkoa kohden sijoittumalla aina kiekon linjalle. Lähitilanteissa, maalivahdin tulee pelata aggressiivisesti jäiden kautta ja pyrkiä peittämään maali mahdollisimman hyvin. Kiekon ollessa 2. tai 3. sektorissa, maalivahdin tulisi aina torjua tilanne reagoimalla, välttääkseen turhien reboundien syntymistä. 29

Laukaus poikkisyötöstä Poikkisyötöistä tulevissa laukauksissa laukauksen hyvä seuranta ja sijoittuminen ovat eriarvoisen tärkeitä. Hyvän torjuntavalmiuden säilyttäminen nopean liikkeen aikana onnistuu monien harjoiteltujen toistojen jälkeen. Lähellä maalia tapahtuvat poikkisyötöt ovat yleensä tilanteina erittäin nopeita ja vaativat maalivahdilta nopeita reaktioita. Nopein tapa liikkua näihin tilanteisiin on v-liuku jonka seurauksena maalivahti on optimaalisessa torjuntaasennossa heti kiekon linjalle päästyään. Käsien tuonti reilusti eteen lisää torjuntapeittoa ja ulottuvuutta. Jos tilanne tapahtuu B-pistetason ja siniviivan välissä, nopein tapa liikkua kiekkoon on vahva t-potku jonka jälkeen maalivahti ehtii lukea laukauksen suunnan ennen torjunnan valintaa. 30

Kulmalta nousut Maalivahdin tulisi seurata kiekkoa pystyasennossa kiekon ollessa maalin takana. Jos pelaaja kiertää maalin siten, että maalintekouhka on välitön, voi maalivahti liikkua tilanteeseen jäitä pitkin jolloin torjuntavalmius ja peitto ovat parhaimmillaan. Kiekon päätyessä kauemmas ja maalintekouhan vähentyessä tulee maalivahdin nousta perusasentoon. Jos pelaaja nousee kiekon kanssa etutolpalta, pystypolviasento tuo tässä tapauksessa parhaan peiton tilanteeseen. Hanskapuolelta kilpipuolelle liikuttaessa poikkimailatorjunta voi olla käytännöllinen silloin kun kiekko on erittäin lähellä maalivahtia. Yleensä kaikki kulmalta nousut ovat nopeita tilanteita ja maalivahdin tulee pystyä liikkumaan niihin nopeasti ja lähes poikkeuksetta jäiden kautta. V-liuku ja toispolvitorjunta ovat yleensä parhaat perustorjuntatekniikat kulmalta nousuja torjuttaessa. 31

Maalille punnerrus Maalintekouhka on jatkuva tilanteissa joissa kiekollinen vastustaja punnertaa kohti maalia puolustavan pelaajan häiritessä. Maalivahdin on oltava hyvässä torjuntavalmiudessa koko tilanteen ajan ja haastettava kiekollista pelaajaa rohkeasti alueen kaaren tasolla. Maalin välittömässä läheisyydessä tapahtuvissa tilanteissa, maalivahdin on oltava valmiina sivuttaisliikkeeseen V-liulla joka on näissä tilanteissa järkevin vaihtoehto perustorjunnoista. 32

Maskilaukaus Maalivahdin tulee aina sijoittua niin että hänellä on mahdollisuus nähdä kiekko. Rintamasuunta tulee olla käännettynä kiekon suuntaan ja torjuntavalmiuden pitää olla hyvä, sillä tilanne voi syntyä hyvinkin nopeasti. Maalivahdin tulee pyrkiä etsimään aktiivisesti kiekkoa maskissa olevan pelaajan takaa, mieluiten lantion molemmin puolin. Tällöin maalivahdin oma perusasento pysyy alhaalla ja torjuntavalmius säilyy. Matala asento myös mahdollistaa nopean pudottautumisen jäähän. Maalivahdin tulisi pyrkiä sijoittumaan mahdollisimman lähelle maskia tekevää pelaajaa, jotta mahdollinen ohjaus kilpistyisi heti maalivahdin suojuksiin. Jos maalivahti näkee kiekon ja ehtii reagoida siihen, torjunnan valinta tapahtuu laukauksen suunnan mukaan. Tilanteissa joissa maalivahti on maskissa, eikä näe kiekkoa, maalivahti yleisesti tiputtaa asennon jäihin ja pyrkii maksimaaliseen peittoon levittämällä käsiä ylemmäs ja peittäen tehokkaasti jään V-torjunnalla. 33

Ohjaukset Taitava maalivahti osaa lukea mahdollisen ohjauksen uhan ja sijoittua tilanteen mukaan mahdollisimman lähelle pelaajaa, maksimoidakseen peitto alueen. Monesti ohjauksia torjuttaessa maalivahti torjuu tilanteen jään kautta, sillä torjuntakontrolli näihin kiekkoihin on yleensä heikompi, joten jäiden kautta maalivahdin valmius irtokiekkoihin paranee. Käsien tulee olla työnnettyinä eteen, ohjaavan mailan lapaa kohti, niin että kainalot ovat peittyneet. Tärkeimpänä asiana on aina pyrkimys sijoittua kiekon linjalle. 34

Reboundit Ensimmäisen laukauksen torjunnan valinta ja se kuinka nopeasti vastustaja pääsee irtokiekkoon, määrittää maalivahdin pelaamisen rebound tilanteisiin. Kiekon päätyessä ensimmäisestä torjunnasta pois lähisektorista, tulee maalivahdin nousta nopeasti pystyyn ja seurata kiekko pystyasennosta. Kiekon jäädessä lähelle ja nopean lähitilanteen syntyessä maalivahdin tulee reagoida tilanteeseen liukuen jäissä jotta peitto olisi maksimaalinen. Sijoittuminen on näissä tilanteissa ehdottoman tärkeää, liuku tulisi suunnata aina kiekon linjalle hieman pelinpuolen tolppaa kohti mutta silti kiekon suuntaan liikkuen. Jos liuku suuntautuu liikaa tolppaa kohden, maalivahdin peitto-ala ei ole riittävä. Jos taas liike suuntautuu liikaa kiekkoa kohti, etukulmaan jää yleensä tilaa. Rintamasuunta tulisi olla jatkuvasti kiekkoa kohti hyvä torjuntavalmius mahdollistaa jatkokiekkojen pelaamisen. Käsien tulee olla suunnattuna vahvasti eteen ja maalivahdin tulee olla valmis käyttämään mailaa irtokiekkojen siivoamiseen maalinedustalta. 35

Läpiajo Hyvä syvyysliikkuminen on avaintekijöitä läpiajoa torjuttaessa. Maalivahdin pitää tulla vastaan yli alueen kaaren rajojen ja päästä takaperin luistelussa hyökkäävän pelaajan vauhtiin. Vauhdin ollessa oikea, maalivahti voi keskittyä ainoastaan torjuntaan. On tärkeää päästää hyökkääjä mahdollisimman lähelle ja pyrkiä odottamaan pelaajan ratkaisua. V-liuku tai V- torjunta on paras vaihtoehto läpiajotilanteissa, jolloin peitto jäälaukauksiin on parhaimmillaan. Vastustajan harhauttaessa, maalivahdin tulee pystyä liukumaan ehjällä V-liulla harhautuksen puolelle. 36

6 Ikäluokkien painopisteet Arttu Lipsasen tekemä Tapparan maalivahtivalmennuksen linjaus eri ikäluokkien painopisteistä löytyy seuraavasta kappaleesta. Alla on esitetty maalivahtivalmennuksen teknisen harjoittelun eri osa-alueet ja niiden painopisteet, suhteutettuna opetettavien ikäluokkaan. On osattava arvioida jokaista maalivahtia yksilönä, huomioiden tämän kehitystaso teknisessä osaamisessa sekä fyysisessä kehityksessä. Liikkuminen A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Luistelutaito P V Pystyssäliikkuminen A P P V Jäässäliikkuminen A P P P V V V Yhdistelmäliikkuminen A P P P V V Pelitilanneliikkuminen A A P P V F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B Perustorjunnat A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Paikaltaan P V Valmistava liike A P P V V Liiketorjunnat A P P P V Pelinomainen A P P P V F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B 37

Lähipelaaminen A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Rebound / Jatkokiekot A P P P V Poikkisyötöt A P P P V Maalille nousut A P P P V Maalille punnerrukset A P P P V Syöttö päädystä A P P P V Yhdistelmät 2 kiekkoa A P P V Yhdistelmät 3 kiekkoa A P P F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B Mailatekniikka A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Laukaisutekniikka A P P P V Rännikiekot / -katkot A P P P V Syötönkatkot / Tuikkaus A P P V V F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B Pelitilanteet A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Läpiajot A P P V Ohjaukset A A P P Maskipelaaminen A A P P 1-1, 2-1, 2-2, A P P F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B 38

Taktiikka A = Alustava P = Pääpaino V = Vaikeutuva Pelin ohjaaminen A P P P Ylivoima / Alivoima A P P Pelitilanneroolit / Yhteistyö A P Peliin osallistuminen A P P P F E2 E1 D2 D1 C2 C1 B 39

6.1 F juniorit F2 Ei nimettyjä maalivahteja Mahdollisuus kokeilla maalivahtina pelaamista mahdollisimman monelle lapselle. F1 juniorit valitaan karkeasti noin 6 12 maalivahtia joukkueen koosta riippuen Yhden jääharjoituksen aikana noin 4-6 maalivahtia jäällä samanaikaisesti Toiminnan painopisteet Päätavoitteet PELI Maalivahtina ja joukkueena pelaamisen kehittäminen LUONNE Henkisten valmiuksien kehittäminen LUISTELU Lajitekniikoiden ja lajitaitojen opettaminen Fyysisten valmiuksien kehittäminen Toimintaympäristö Koti Seura INNOSTAMISVAIHE 3-7 vuotiaat Jääpeliryhmät, luistelukoulut, urheiluleikkikoulu INNOSTUMINEN LAJIIN RYHMÄSSÄ Intohimon synnyttäminen pelaamiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Ryhmässä toimimisen opettaminen. Pihapelit INNOSTUMINEN Ryhmässä toimiminen Pihapelit Sääntöjen oppiminen Maalivahtien kierrättäminen Liikunnalliseen elämäntapaan motivoiminen Terveen itsetunnon kehittyminen jokainen mv huomioidaan kannustavasti, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti Parhaansa yrittäminen Keskittymiskyky / kuuntelu Maalivahtipelin perustat: peliasento, perusliikkuminen pystyssä, sijoittuminen ja syvyysliikkuminen, perustorjunnat pystyssä. MONIPUOLINEN LUISTELU Monipuolista urheilua ja liikunnalliset perusvalmiudet; ketteryys, koordinaatio, tasapaino ja nopeus Paljon erilaisia pelejä; pihapelit, koululiikunta Urheiluun kannustava ilmapiiri, pihapelit Jääpeliryhmät Urheiluleikkikoulu Luistelukoulut MV-JÄÄ KERRAN VIIKOSSA 40

Maalivahtivalmentaja: Tärkeimpänä tehtävänä on innostaa lapsi lajiin ja monipuoliseen, liikunnalliseen elämäntapaan. Tavoitteena luoda harjoittelukulttuuri, jossa hallille on aina mukava tulla ja sieltä on mukava lähteä. Harjoitteet ovat mielekkäitä, sopivan haastavia ja lapsi kokee, että hänet huomioidaan tasapuolisesti ja kannustavasti. Maalivahtivalmentaja opettaa ja auttaa maalivahteja varusteiden oikeaoppiseen pukemiseen ja huolehtii siitä, että ne ovat aina jäälle tultaessa oikein kiinnitettynä. Opetettavista asioista F2 junioreissa tärkeimpinä ovat peliasento ja peliasennosta oikeat liikkumistekniikat. Perus liikkumistekniikoita harjoitellaan jokaisella jäällä ja niitä tulee vaatia jokaisessa harjoituksessa. Monipuoliset liikkumisharjoitteet, mieluiten maalivahdin luistimilla, auttavat maalivahtia oppimaan liikkumaan varusteidensa kanssa. Vaatii paljon harjoitusta saada liikkuminen nopeaksi, mutta nopea liike on maalivahtipelin yksi peruspilareista. Perustorjuntojen torjuminen tapahtuu pääsääntöisesti pystystä ja mahdollisesti toispolvelta. F1 junioreissa liikkumisen lisäksi perustorjuntoja ruvetaan käymään jäälaukausten ja matalien laukausten osalta läpi, niin pystyasennosta kuin jäiden kautta pelaten läpi. On tärkeää käydä perusasioissa huolellisesti läpi tärkeimpiä teknisiä asioita, jotta torjuntatekniikka saataisiin automatisoitua. Yleisimpiä jäillä muistutettavia asioita ovat: Katse kiekkoon, lapa jäässä, pysy peliasennossa, kädet edessä. Päävalmentaja: Vastaa maalivahtivalmentajien kanssa maalivahtien kierrätyksestä ja on viime kädessä vastuussa siitä, että jokainen halukas pääsee kokeilemaan maalivahtipeliä. Kuuntelee ja kannustaa maalivahteja ja vaatii myös maalivahteja kuuntelemaan ja toimimaan ryhmässä, kuten kenttäpelaajatkin. Synnyttää positiivisen ja kannustavan ilmapiiri, jossa lapsella on myös lupa epäonnistua. Ottaa maalivahdit mukaan luisteluharjoituksiin. Antaa mahdollisesti maalivahdeille heidän valmentajansa kanssa omaa aikaa, kun kenttäpelaajilla on esimerkiksi lajitekniikkaharjoituksia (esim. syöttöharjoituksia) 41