SYYSTORVI 2015 Uudenmaan sijaisperheet ry Sisältö Puheenjohtajalta... 2 Kesäjuhlan terveiset... 3 Koko perheen keilaustapahtuma... 5 Torvi-Kolumni: Minnan mietteitä... 6 Haastattelussa: sosiaalityöntekijä... 8 Ajoissa kotiin kampanja... 10 FB-ryhmä... 11 Pienryhmät... 12 Hallitustiedot... 13 www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 1
Puheenjohtajalta Sateinen kesä on vaihtunut sateiseen syksyyn. Väliin mahtui kuin mahtuikin muutama kaunis päivä, joista yksi osui yhdistyksen kesäjuhlapäivälle! Talvella voisikin sitten vaihteeksi sataa jotain muuta kuin vettä Mutta onneksi talveen on vielä aikaa. Syksyn toiminta käynnistyy hiljalleen. Hallitus on jo palannut kesätauolta ja pienryhmät kokoontuvat. Pitempään toimivien ja uusien, vasta toimintansa aloittaneiden ryhmien tiedot löydät tämän lehden sivuilta sekä yhdistyksen internetsivuilta. Yhdistyksen seuraava suuri perhetapahtuma pidetään Espoon Tapiolassa lokakuussa lisätietoja tapahtumasta löydät, kun luet lehteä eteenpäin. Vuodenvaihteen jälkeen on vuorossa aikuisille suunnattu koulutustilaisuus, jonka ajankohta tarkentuu vielä tämän vuoden puolella. Koulutustilaisuuden aihe tulee koskettamaan monia ja luennoitsijoiksi on jo nyt lupautunut huippunimiä! Toukokuun kieppeillä on vielä luvassa tapahtuma nuorille, joten yhdistyksen kuluva toimintakausi tarjoaa jokaiselle jotakin Yhdistyksen hallituksen edellisen toimikauden keskeisenä kehittämistavoitteena oli yhdistyksen sääntöjen uudistus, joka saatiin päätöksen tämän vuoden alkupuolella. Kauden 2015-2016 aikana hallituksen yhtenä tavoitteena on kehittää edelleen sekä yhdistyksen sisäistä että ulkoista viestintää. Koska yhdistyksen toiminta perustuu vapaaehtoisten sijaisvanhempien työpanokseen, hallituksen työmäärä on pidettävä kohtuullisena. Tavoitteenamme on kuitenkin lisätä viestinnän suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta ja sitä kautta myös vaikuttavuutta. Hyvänä lähtölaukauksena viestinnän kehittämisessä toimivat tämän lehden sivuilta löytyvä, jatkuvaksi suunniteltu Minnan mietteitä kolumnisarja ja lehden vapaaehtoisen avustajan toimittama sosiaalityöntekijän haastattelu. Kommentteja ja ehdotuksia niin Torvesta kuin viestinnän kehittämissuunnitelmista voi lähettää esimerkiksi allekirjoittaneelle. Mukavaa syksyä kaikille, toivottavasti näemme Tapiolassa lokakuussa! www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 2
Kesäjuhlan terveiset Yhdistyksen kesäjuhlaa vietettiin lauantaina 22.8. Järvenpään Vanhankylänniemellä, Niemennokan huvilalla ja paikalla oli yhteensä (arviomme mukaan) noin 140 aikuista ja lasta. Upea aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä alkoi vapaan ulkoilun merkeissä. Lapset saivat kokeilla poniratsastusta, laituriongintaa ja frisbeegolfia. Maaret Parviainen PePPi-hankkeesta opasti lapsia kivien maalauksessa. Sinut ry esitteli toimintaansa ja lapsilla oli myös mahdollisuus osallistua kilpailuun, jossa arvattiin, kuinka monta esinettä oli saatu mahtumaan purkkiin. Vapaan ulkoilun aikana osa aikuisista kokoontui huvilaan kuulemaan Perhehoitoliiton toiminnanjohtajan Pirjo Hakkaraisen alustusta ajankohtaisista asioista. Pirjo kertoi muun muassa perhehoidon laatutyöryhmän, johon Perhehoitoliitosta osallistuu Hakkaraisen lisäksi Maria Kuukkanen, alkutyöskentelystä. Keskustelu kääntyi nopeasti lakiuudistuksista perhehoitajien/sijaisvanhempien aseman kehittämiseen. Pirjo kertoi vievänsä kaikki keskustelutilaisuuden terveiset laatutyöryhmään, vaikkakin moni keskustelun asioista oli sellaisia, jotka olivat jo valmiiksi Perhehoitoliiton tiedossa. Keskustelussa pohdittiin myös sijaisvanhemmuuden näkyväksi tekemistä niin päättäjille kuin suurelle yleisölle. Sijaisvanhemmuuden avaamisen vielä nykyistä vahvemmin ajateltiin voivan lisätä ymmärrystä sijaisperheiden tarpeita kohtaan ja tätä kautta edistää sijaisperheiden asemaa myös lainsäädännön tasolla. Yhdistyksen puheenjohtaja Emilia Säles kertoi, että yhdistyksen hallitus on suunnitellut toimintakauden aikana vierailua eduskuntaan ja tarkoituksena olisi tavata kansanedustajia yli puoluerajojen. Virpi Vaattovaara PePPi-hankkeesta kertoi, että hankkeella olisi mahdollisuus tukea yhdistystä vaikuttamispyrkimyksissä ja sovittiin, että asiaan palataan kuluvan syksyn aikana. www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 3
Kesäjuhla jatkui keittolounaalla, jonka jälkeen paikalle kaartoi ennätysmäärä Mudlake Garage autokerhon jäseniä autoineen ja moottoripyörineen. Rennosta kyydityksestä nauttivat kaikki ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ajelujen jälkeen paistettiin vielä makkaraa ja tilaisuuden päättyessä paikalta poistui hyväntuulisen oloista väkeä! Kiitos juhlaväelle ja kaikille kesäjuhlan järjestämiseen osallistuneille sekä paikan päällä auttavan kätensä ojentaneille Emilia Säles (Kuvat www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 4
Koko perheen keilaustapahtuma Yhdistys järjestää jäsenperheille keilaustapahtuman Tapiolan keilahallissa (Kauppamiehentie 6, 02100 Espoo) sunnuntaina 25.10. klo 13. Keilaamme/pelaamme biljardia klo 13-15, minkä jälkeen ruokaillaan. Tilaisuuteen mahtuu 70 ensin ilmoittautunutta. Ilmoittautumiset ottaa vastaan Marja Auterinen, marja.auterinen@pp.inet.fi, 040-5247783. Ilmoittautumisen yhteydessä kerro aikuisten ja lasten lukumäärä sekä yhteystietosi (mieluiten sähköpostiosoite, jatkotiedostusta varten). Ilmoita myös mahdolliset erityisruokavaliot, niihin pyrimme vastaamaan mahdollisuuksien mukaan. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 16.10. Tervetuloa! www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 5
Torvi-Kolumni: Minnan mietteitä Sanotaan ajatukset ääneen Lupauduin kirjoittamaan kolumneja ja nämä kirjoitukset kumpuavat lähinnä itsestäni ja siitä mikä sillä hetkellä pyörii ajatuksissani. Pyrin nostamaan eriaihealueita esille. Tällä kertaa kirjoitan tunteesta ja epämiellyttävästä sellaisesta. Tavallaan se on kiellettyä ja toisaalta sallittua, riippuen siitä miten sitä on käsitelty lapsuudenkodeissamme. Se nakertaa ja kaihertaa syvältä. Sisuksissa tuntuu epämiellyttävältä. Se on kuin pieni kivi, joka kiertää ympäri kehää muodostaen hiljalleen kuopan. Mikä se on? Syyllisyys. Olen monesti pohtinut sijaisvanhempien tunteita ja tuntemuksia. Niistä ei kuitenkaan kirjoiteta kovinkaan julkisesti. Se on kuin sijaisvanhempien tunteet olisivat hiljaisuuteen piilotettu. Ovatko ne salattuja tunteita? Eivät. Myönteiset ja rakkauden vivahteiset tuntemukset kuin myös ilot sekä onnistumiset on lupa kertoa ja lausua julki kuin myös kirjoittaa julkisesti. Mutta, entä kun kyseessä on vaikkapa sijaisvanhemman syyllisyys esim. siitä, että on suuttunut ja näyttänyt suuttumuksensa sekä korottanut ääntä. Onko se sallittua? Itse olen tähän pari kertaa törmännyt ja pohtinut omaa syyllisyyden tunnettani. Onko minulla lupa suuttua? Onko minulla lupa näyttää omalla käytökselläni, että missä raja kulkee? Onko minulla vain lupa suuttua ja ilmaista tunteeni vain biolastani kohtaan vai saanko sen saman tunteen näyttää myös sijaislapsille? Vai pitäisikö epämiellyttävät tunnetilat lakaista maton alle, niin kuin joskus muinoin on minulle opetettu? En usko, että olen yksi näiden kysymysten kanssa. Vanhemmuuteen kuuluu syyllisyys epätäydellisestä olemisesta. Vanhemmuus koostuu tunteista, eleistä, vastuuntunnosta, rakkaudesta sekä ennen kaikkea mielestäni siitä, että vanhempi uskaltaa olla vanhempi ja aikuinen eikä kaveri, jonka kanssa kaikki on kivaa ilman rajoja ja sääntöjä. Mielestäni vanhemmat tehtävänä on myös asettaa rajat ja säännöt, sekä ratkaista erilaisia konfliktitilanteita mahdollisimman tasapuolisesti ketään suosimatta. Uskon, että omien tuntemusten sanoittaminen arjen eri tilanteissa auttaa kaikkia lapsia ja samalla se muodostaa sosiaalisenvuorovaikutustilanteen lapsen ja aikuisen välillä. Olen huomannut, kuinka lapset leikkivät yhdessä samoja leikkejä, kuin mitä meillä arjessa on tapahtunut mm. legohahmojen kanssa. Tosin henkilöiden nimet ovat toiset. Mutta se syyllisyys. Miten siitä pääsee eroon? Ei mitenkään. Se on tullut jäädäkseen. Se asuu jokaisessa meissä. Toisilla se pompsahtaa pintaan herkemmin kuin toisilla, mutta jokaisella meillä se tunne on olemassa. Onko se hyvä? www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 6
Mielestäni on. Se asettaa meille myös käyttäytymisen rajat ja tiedämme mikä on sallittua ja mikä ei. Miten siitä pääsee eroon? Ei luultavasti mitenkään eikä varmasti ole tarvekaan. Uskon anteeksipyynnön voimaan. Mikäli syyllisyys on niin suurta, ettei tuntemuksesta pääse eroon tai anteeksipyynnölle on tarvetta, niin omaa käyttäytymismallia voi myös aina tarkastella sekä tarvittaessa muuttaa. Itsetutkimus antaa voimaa ja kehittää myös meitä henkilöinä. Samalla lapset oppivat, että myös aikuinen tai vanhempi voi pyytää anteeksi ja tarkoittaa sitä. Tällöin opetamme emotionaalisia vuorovaikutustilanteita. Tästä pääsisi helposti aasinsiltana sosiaalisemotionaalisiin vuorovaikutussuhteisiin, mutta taidanpa jatkaa vielä syyllisyydentunteesta. Olen pohtinut jonkin aikaa tätä syyllisyydentunnetta ja sitä kuinka epätasa-arvoiseen asemaan se asettaisi perheessä olevat lapset, jos toisille saa korottaa ääntä ja toisille ei. Loisiko se perheen sisällä oleville lapsille eriarvoiset asemat siitä, mitä kukakin saa tai ei saa tehdä? Olen varma, että näin kävisi. Siksi meillä kaikilla on samat rajat, säännöt ja jokaisella on lupa ilmaista tunteensa. Anteeksi pyydetään ja asioista keskustellaan lasten ikätason mukaisesti. Jokainen meistä tekee inhimillisiä erehdyksiä ja ehkäpä hieman ylilyöntejäkin, mutta olemme vai ihmisiä ja tavallisia vanhempia omine vahvuuksine ja heikkouksineen. Voisimmeko oppia ottamaan syyllisyydentunteen vahvuutenamme siitä, että meillä on moraali, omatunto ja empatiakyky tallella? Itse vielä työstän tuota syyllisyydennäkemistä vahvuutena varmaankin loppuelämän. Iloista elonkorjuun aikaa kaikille Minna www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 7
Haastattelussa: sosiaalityöntekijä 1. Miksi olet hakeutunut töihin lastensuojeluun? Oikeastaan en tarkalleen osaa sanoa sitä, miksi päädyin juuri lastensuojelun pariin. Ennen sosiaalityöntekijäksi opiskelemista opiskelin ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja hakeuduin harjoitteluun lastenkotiin heti opintojen alkuvaiheessa. Tämän harjoittelun jälkeen jäinkin sitten tekemään lastenkotiin sijaisuuksia, ja koko opintojen ajan työskentelin eri lasten- ja nuorisokodeissa sekä nuorten psykiatrisessa hoitolaitoksessa sekä alaikäisten nuorten päihdehuollossa. Sosionomi-opintojen loppuvaiheessa aloitin sosiaalityön opinnot yliopistossa ja suoritin yliopisto-opintojeni harjoittelut lastensuojelun avohuollossa. Lastensuojelun avohuollon jälkeen olen työskennellyt koulukuraattorina, nuorisopsykiatrian poliklinikalla sekä perhehoidossa. Ennen sosionomi-opintoja minulla ei juurikaan ollut kokemusta lastensuojelusta, mutta olen tavannut sijaisperheissä tai laitoksissa kasvaneita nuoria toimiessani urheiluharrastustoiminnan ohjaajana. Toisaalta juuret voivat johtaa niinkin kauas, että isäni koti on toiminut lomakotina menneisyydessä, ja minun kotipaikkakunnallani lomakotitoiminta on muutenkin todella suosittua ja niinpä tällainen lastensuojelu tuntui hyvin luontevalta. Äitini on myös ollut nuorena töissä lastenkodissa, joten ehkä silläkin voi olla vähän vaikutusta! 2. Kauanko olet toiminut sosiaalityöntekijänä ja miten työ on tänä aikana muuttunut? Valmistuneena sosiaalityöntekijänä olen toiminut nyt reilut 5 vuotta, mutta lastensuojelun parissa olen työskennellyt yli 10 vuoden ajan. En ehkä ole paras sanomaan kokonaisuutena sitä, miten työ on muuttunut, koska olen ollut töissä lyhyen urani aikana niin erilaisissa paikoissa. Lastenkoti- ja sijaisperhemaailmaan liittyen ajattelisin työn muuttuneen niin, että työskennellessäni lastenkodissa saatoin tavata lapsiin ja nuoriin, jotka olivat kasvaneet koko elämänsä lastenkodissa, ja heillä saattoi olla todella vähän kontakteja/suhteita omiin biologisiin verkostoihinsa. Nykyisin lastenkotien sijoitukset taitavat olla melko lyhyitä? Perheisiin tietysti sijoitetaan enemmän lapsia, ja ehkä lasten tarpeet ja elämäntilanteet ovat ainakin osittain muuttuneet haastavimmiksi? Lasten läheisiin, verkostoihin ja juuriin sekä elämäntarinoiden rakentamiseen kiinnitetään varmasti enemmän huomiota kuin aiemmin? Olen myös miettinyt sitä, onko työtahti muuttunut kiireemmäksi - en oikein osaa vastata tähän. Varmasti on tullut uudenlaisia tapoja tehdä työtä ja uudenlaisia velvollisuuksia esimerkiksi lastenkotien kirjauskäytäntöihin. Mutta toki myös sosiaalityöntekijöiden kirjauskäytäntöihin on varmasti tullut tarkennuksia. Itse en henkilökohtaisesti kuitenkaan koe kymmenessä vuodessa tapahtuneen mitään valtavan dramaattista - itse koen tekeväni samaa työtä kuin vähän yli 10 vuotta sitten, samalla tahdilla :) 3. Montako lastensuojelun asiakasta hoidat? Pystytkö mielestäsi vaikuttamaan riittävästi työmäärääsi ja miten? www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 8
Työskentelen perhehoidossa ja minulla on tällä hetkellä oman tuen piirissä 10 sijaisperheessä kasvavaa lasta. Työnkuvaani kuuluu kuitenkin muutakin kuin pelkkää perheiden tukemista: kouluttamista, kehittämistä ja erilaista muuta sidosryhmätyöskentelyä. Minusta työnkuvani on oikein minulle sopiva ja työmäärä tuntuu hyvin hallittavalta. Omasta mielestäni olen saanut vaikuttaa hyvin omaan työnkuvaani ja pystyn tulemaan töihin aamuisin hymyillen ja hyvällä mielellä :) Saan hyvää tukea työntekooni esimieheltäni sekä kollegoiltani. 4. Mitä mieltä olet 1.4.2015 voimaan tulleesta Perhehoitolaista? Mitä hyvää? Mitä huonoa? Täytyy sanoa, että en ole tämän asian suhteen minkäänlainen asiantuntija. Uskoisin, että sijaisperheet osaavat sanoa näihin lakimuutoksiin paremmin kommentteja. Lähtökohtaisesti ajattelen, että lakeihin on hyvä tehdä uudistuksia ja tarkennuksia, mikään laki ei voi olla ikuinen. En pidä siitä, että lakiin jää porsaanreikiä ja haluaisin, että esimerkiksi koulutuksesta/valmennuksesta säädettäisiin tarkemmin. Henkilökohtaisesti en näe lakiuudistuksessa mitään erityisen huonoa, mutta uudistuksessa ei otettu kantaa kovinkaan moneen sellaiseen asiaan, johon olisin itse halunnut tarkennuksia tai muutoksia. 5. Sosiaalihuollon lakikin on muuttunut. Näetkö sillä olevan vaikutusta sijaisperheiden asioihin? Tähän olen perehtynyt toistaiseksi hävyttömän huonosti, ja siksi odotankin innolla syksyllä toteutuvaa koulutusta :) 6. Jos saisit itse järjestää lasten sijaishuollon parhaalla katsomallasi tavalla, miten sen tekisit? Vaikea, mutta hyvä kysymys :) Minusta tärkeintä on se, että sijoituksessa pohditaan ennen kaikkea lapsen etua - mikä on juuri tälle lapselle parasta. Jokainen lapsi on yksilö. Lapsella pitää olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja lapsen tulee olla osallisena ja toimijana sijaishuollossa lapsen oman tason mukaisesti. Lapsen sijaishuollossa tulee olla aitoa välittämistä ja halua kiinnittyä ja sitoutua lapseen. Jokaisen lapsen, erityisesti sijaishuollossa kasvavan, tulee olla tärkeä ja olla tärkeä jollekin, ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisimman monelle ihmiselle! 7. Terveisesi Uudenmaan sijaisperheet ry:n jäsenperheille? Olette kaikki ihan hurjan tärkeitä aikuisia sille lapselle, joka luonanne asuu. Muistakaa pitää itsestänne huolta, niin pidätte parhaiten huolta myös teille sijoitetusta lapsesta. Muistakaa hymyillä, sillä hymystä näkee, onko sydän kotona! Ihanaa syksyä ja jaksamista, vertaisuudesta saa varmasti tosi paljon hyvää energiaa! Leena Oinonen www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 9
Ajoissa kotiin kampanja Järjestyksessä kahdeksas Ajoissa kotiin kampanja eli uusien sijaisvanhempien rekrytointikampanja on parhaillaan menossa. Tällä kertaa kampanjan suojelijoina toimivat yhdistyksemme jäsenet, Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen. Yhdistyksen hallitus haluaa kiittää Satua ja Anttia heidän panoksestaan kampanjan toteuttamisessa sekä siitä, että he aktiivisesti tekevät sijaisvanhemmuutta tunnetuksi myös muissa yhteyksissä. www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 10
FB-ryhmä Yhdistyksen Facebook ryhmässä on nyt 138 jäsentä (syyskuun puolessa välissä). Jäsenmäärä on kasvanut pikkuhiljaa koko ajan. Jonkin verran on tulijoita jotka ei ole jäseniä, ja puolen kymmentä jäsenmaksun maksamatta jättänyttä poistettiin kesällä ryhmän siivouksen yhteydessä. FB on tärkeä vertaistuen kanava ja että sieltä saa nopeasti vastauksia toisilta sijaisvanhemmilta itseä askarruttaviin asioihin. Muistattehan että yhdistyksen nettisivun kautta voi liittyä yhdistyksen sähköpostilistalle. Sähköpostilla tulee maksimissaan puolen kymmentä viestiä kuukaudessa. Tapani Mikkilä www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 11
Pienryhmät Yhdistyksen pienryhmät kokoontuvat kerran kuussa. Pienryhmät on tarkoitettu sijaisvanhemmille ja heidän puolisoilleen. Pienryhmiin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon ja niiden kokoonpano voi vaihdella. Lisätietoja ryhmistä saa ryhmien vetäjiltä ja yhdistyksen pienryhmäyhdyshenkilöltä Heidi Kaipiolta, puh. 050-5582077, heidi.kaipio@terapiatasku.fi. Hanko, pienryhmä. Hanko-Raasepori (Tammisaari-Karjaa- Pohja-Tenhola) alueelle on perustettu uusi ryhmä. Ensimmäinen tapaaminen ollut Lappohjassa. Ryhmän vetäjinä Mari Kaartinen ja Susann Heikkinen, 045-6791577. Jatkossa kokoontuu sunnuntaisin kerran kuussa tai joka toinen kuukausi Lappohjassa. Nurmijärvi, pienryhmä, yhteyshenkilö Maina Laakso, puh. 040-5849844. Tapaamispaikkana Klaukkalan avoin päiväkoti, Vaskomäentie 5, Klaukkala. Uudet ja entiset tervetuloa! Syksyn tapaamiset:to 24.9. klo 18.00-20.00, to 22.10. klo 18.00-20.00, to 26.11. klo 18.00-20.00 Vantaa, uusi pienryhmä. Juli Nyman (040-5686499) ja Sari Lintunen ovat yhteyshenkilöt, Myyrmannin kauppakeskuksessa Cafe Bretange 3 krs. tapaamispaikkana. Tervetuloa uudet jäsenet! Pusula, Paula Soinio, puh. 050-3664963 Sipoo, Sanna Mononen, puh. 040-534 0183, 041-539 3547 Helsinki, äitien rukouspiiri / Reetta Lehto, puh. 045-135 3072 Kokoontuu päiväaikaan, ryhmäläiset sopivat tapaamiset keskenään. Lohja, Anita Ekvist, puh. 050-582 8104 Mäntsälä, Monika Matthes, puh. 044-2566330 Itä-Helsinki, ryhmä kaipaa vetäjää, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä pienryhmäyhteyshenkilöön (kts. yhteystiedot yllä) Hyvinkää, ryhmä kaipaa vetäjää, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä pienryhmäyhteyshenkilöön (kts. yhteystiedot yllä) Espoo, ryhmä kaipaa vetäjää, kiinnostuneet ottakaa yhteyttä pienryhmäyhteyshenkilöön (kts. yhteystiedot yllä) www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 12
Hallitustiedot Emilia Säles, puheenjohtaja 0400 44 8084 emilia.sales@iki.fi, Päivänkaari 12 D, 02210 Espoo Hallituksen jäsenet: Marja Auterinen, sihteeri, marja.auterinen@pp.inet.fi, p. 040-5247783 Anita Grönlund, jäsenasiat, ani.gronlund@gmail.com, 050 338 3965 Heidi Kaipio, pienryhmäyhteyshenkilö, heidi.kaipio@terapiatasku.fi, 050 5582077 Mauri Nieminen, rahastonhoitaja, mauri.nieminen@pp2.inet.fi, 045 346 8806 Leena Oinonen, varapuheenjohtaja, leena.h.oinonen@gmail.com Tiedotus:Tapani Mikkilä, mikkila.tapani@gmail.com, 050 447 3337 Kesäjuhlan kuvat Anita Grönlund, muut kuvat Tapani Mikkilä www.perhehoitoliitto.fi/uusimaa Sivu 13