1 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS UNIVERSITET RIKOSOIKEUS/Aineopinnot STRAFFRÄTT/Ämnesstudier OTK/JK 31.5.2007 Jokaiseen kysymykseen vastataan selvällä käsialalla erilliselle arkille. Tekstaa nimesi selvästi jokaiseen vastauspaperiin. Ne, jotka täydentävät ruotsalaista Juk-tutkintoa vastaavat kysymyksiin 1-3. Suoritetut luentokuulustelut vapauttavat vastaamasta kysymyksiin seuraavasti: - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden seuraamusjärjestelmän luentosarja: kysymys 3 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarja: kysymys 6 - kevätlukukaudella 2004 tai myöhemmin suoritettu rikosoikeuden aineopinto-luennot, aktiiviset oikeustapausharjoitukset tai Tvärminnen kurssi: kysymys 7 Luentokuulusteluja suorittaneiden tulee jättää erilliseen pinoon vastauspaperi, josta ilmenee kurssin ja opettajan nimi sekä lukukausi, jolloin kurssi on suoritettu. Näistä ilmoittaminen on suorituksen huomioonottamisen edellytys! * * * Varje fråga besvaras med tydlig handstil på separat ark. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. De som kompletterar svensk JK-examen svarar på frågorna 1-3. Avlagda föreläsningsförhör befriar från att besvara frågor enligt följande: - under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem: fråga 3 -under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i kriminologi och kriminalpolitik: fråga 6 -under vårterminen 2004 eller senare avlagd föreläsningsserie i straffrättens ämnesstudier, rättsfallsövningar i straffrätt eller kursen i Tvärminne: fråga 7 De som avlagt föreläsningsförhör skall i en skild svarshög inlämna svarspapper, varav framgår kursens samt lärarens namn samt när kursen avlagts. Inlämnandet av denna information är en förutsättning för beaktandet av prestationen! 1. Vuoden 2007 alussa asianajaja Axel A:n luokse saapui leskirouva Bertha B, joka pyysi asianajajaa huolehtimaan kaikesta edesmenneen aviopuolisoni jälkeen. Axel otti toimeksiannon vastaan. Perunkirjoitus pidettiin voimassa olevien sääntöjen mukaan ja lapsettoman avioparin keskinäinen testamentti annettiin tiedoksi asianomaisille sukulaisille.
2 Bertha halusi muuttaa vanhemmille rouvashenkilöille tarkoitettuun hoitokotiin. Tämän vuoksi asianajaja huolehti siitä, että avioparin asuinhuoneisto myytiin käyvästä arvosta. Lisäksi Bertha valtuutti Axelin myymään Helene Schjerfbeckin vuonna 1945 maalaaman taulun Harmaa madonna 200 000 euron vähimmäishintaan. Asianajaja luovutti taulun ystävälleen David D:lle, jolla oli pieni taidegalleria, ja pyysi tätä etsimään taululle ostajan, jonka tuli maksaa taideteoksesta vähintään 150 000 euroa. Taulu myytiin samana päivänä 160 000 euron hinnasta ja rahat pantiin Berthan pankkitilille. Kun Bertha muutaman viikon kuluttua alkoi ihmetellä summan pienuutta, Axel yksinkertaisesti väitti, että Bertha oli muistanut väärin sovitun summan. Bertha järkyttyi kuitenkin asiasta siinä määrin, että hän kertoi tapahtuneesta sisarenpojalleen, joka soitti asianajajalle selitystä vaatien. Axel viittasi Berthan hiipivään dementiaan ja lupasi lähettää lääkärintodistuksen Berthan terveydentilasta sisarenpojalle. Todellisuudessa hänellä ei ollut sellaista todistusta, mutta hän tiesi kuka erään suuren yksityissairaalan lääkäreistä oli hoitanut Berthaa viime aikoina. Axel soitti lääkärille ja väitti totuudenvastaisesti tarvitsevansa todistuksen Berthan perintöveron alentamistarkoitusta varten. Muussa tapauksessa perintövero ajaisi tädin perikatoon. Lääkäri, joka ei tuntenut perintöverotuksen hienouksia, kirjoitti Berthaan yhteyttä ottamatta todistuksen ja lähetti sen Axelille. Miten tapaus on rikosoikeudellisesti arvosteltava? Perusteltu vastaus. 1. Advokat Axel A uppsöktes i början av 2007 av änkefru Bertha B, som ber advokaten "sköta om allt efter min avlidne make". Axel åtog sig uppdraget. Bouppteckning hölls enligt gällande regler och det barnlösa parets inbördes testamente delgavs berörda släktingar. Eftersom Bertha ville flytta till ett hem för äldre damer såg advokaten till att parets bostadslägenhet såldes till gängse värde. Bertha gav även Axel i uppdrag att sälja tavlan "Den grå madonnan" målad av Helene Schjerfbeck 1945 för minst 200.000 euro. Advokaten lämnade tavlan till sin vän David D som var innehavare av ett litet konstgalleri och bad honom hitta en köpare som var villig att betala minst 150.000 euro för konstverket. Tavlan såldes samma dag för 160.000 euro och pengarna sattes in på Berthas konto. När hon efter någon vecka började ifrågasätta beloppets storlek påstod Axel bara att hon kom fel ihåg vad de kommit överens om. Bertha blev dock så pass upprörd att hon berättade om det hela för sin systerson som ringde upp advokaten och krävde en förklaring. Axel hänvisade till Berthas smygande demens och lovade sända ett läkarintyg rörande Berthas hälsotillstånd åt systersonen. I verkligheten saknade han ett sådant intyg men visste vilken läkare på ett stort privatsjukhus som skött Bertha den sista tiden. Axel ringde upp läkaren och påstod sanningslöst att han behövde ett intyg för att får ner Berthas arvskatt som annars hotade att "ruinera tanten". Läkaren som inte kände till arvsbeskattningens finesser skrev utan att kontakta Bertha ut ett intyg och sände det till Axel. Hur skall fallet straffrättsligt bedömas? Motiverat svar. 2. Arvioi rikosoikeudelliselta kannalta seuraavia tapauksia: a) A oli jättänyt veroilmoituksessaan ilmoittamatta 100 000 euron suuruiset arvopapereiden luovutusvoitot. A vetosi puolustuksekseen siihen, että myyntivoittojen ilmoittamatta jättäminen oli tapahtunut huomaamattomuudesta, ja siihen, että arvopaperivälittäjän tulee ilmoittaa tiedot ostoista ja myynneistä verottajalle. Arvioi veropetoksen käsillä olon edellytyksiä kiinnittäen erityistä huomiota siihen, mitä näkökohtia tahallisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon ja että myös yritys ( yrittää aiheuttaa veron määräämättä jättämisen ) on rangaistava. Vastauksessa on tältä osin tiivistetysti selostettava kurssikirjallisuudessa omaksutut tahallisuus- ja yritysopit sekä suhteutettava niitä kuvattuun tapaukseen. (Vastauksessa on mainittava, onko lukenut Lahden ja Koposen toimittamasta talousrikosoikeuden kirjasta vuoden 2004 vai 2007 laitoksen.)
b) A:ta syytetään huumausainerikoksen lisäksi siitä, että tämä oli aiheuttanut B:n kuoleman, kun hän oli antanut Subutex-tabletteja päihtyneeksi havaitsemansa B:n käytettäväksi ja tämä oli niitä nautittuaan kuollut. Subutex-tabletit sisältävät huumausaineeksi luokiteltavaa lääkeainetta buprenorfiinia. B:n peruskuolinsyyksi todettiin alkoholin ja buprenorfiini-lääkeaineen yhteisvaikutuksellinen myrkytys. Arvioi tapausta rikosoikeudellisesti erityisesti sitä, millä edellytyksillä A voi olla tahallisesti tai tuottamuksellisesti syyksiluettavalla tavalla vastuussa B:n kuolemasta. Korostunutta huomiota on tällöin kiinnitettävä tuottamusvastuuta tältä osin koskevaan kurssikirjallisuuteen ja argumentoitava vastauksessa siihen tukeutuen, milloin A:n rikosvastuu voi olla käsillä ja milloin ei. (Vastauksessa a-kohta arvioidaan pistein 0 5 samoin kuin b-kohta pistein 0 5; tuloslistassa ilmoitetaan yhteispistemäärä.) 3 2. Bedöm följande fall från ett straffrättsligt perspektiv: a) A hade i sin skattedeklaration låtit bli att uppge en överlåtelsevinst av värdepapper på ett värde av 100 000 euro. A åberopade som sitt försvar att utelämnandet av anmälan över överlåtelsevinsten skett av ouppmärksamhet och att värdepappersmäklaren skall anmäla information över köp och försäljningar till beskattaren som sitt försvar. Bedöm de förutsättningar för föreliggandet av skattebedrägeri som finns till hands och ta hänsyn speciellt till de synsätt som skall beaktas vid uppsåtsbedömningen samt att också försök ( försöker få till stånd att ingen skatt bestäms ) är straffbart. I svaret skall till denna del sammanfattande redogöras för de i kurslitteraturen omfattade uppsåts - och försöksläror samt ställas dessa i relation till det beskrivna fallet. (I svaret skall nämnas vilkendera upplagan, 2004 eller 2007, man läst av Talousrikosoikeus- boken, som Lahti och Koponen redigerat.) b) A åtalas förutom för narkotikabrott även för att ha orsakat B:s död, när han givit Subutextabletter till B. Vid överlämnandet av tabletterna hade A märkt att B var berusad. Efter att B intagit tabletterna hade han avlidit. Subutex-tabletterna innehöll buprenorfin, som klassificeras som narkotika. Som B:s grunddödsorsak konstaterades förgiftning som orsakats av samverkan av alkohol och buprenorfin. Bedöm fallet straffrättsligt speciellt gällande de förutsättningar genom vilka A kunde anses uppsåtligt eller genom vållande som ansvarig över B:s död. Uppmärksamhet skall fästas på kurslitteraturens delar gällande vållandeansvaret och argumentationen skall basera sig på dessa. Svaret skall innehålla en analys av när A:s straffrättsliga ansvar aktualiseras och när det inte aktualiseras. (I svaret bedöms a-punkten med 0 5 poäng såsom också b-punkten; i resultatlistan anmäls gemensamma poängresultatet.) Kysymys 3 niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeuden seuraamusjärjestelmää koskevaa luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 5): 3. A (synt. 15.4.1986) tuomitaan tänään 31.5.2007 Helsingin KO:ssa 1) perättömästä lausumasta tuomioistuimessa (tehty 15.11.2005) ja 2) törkeän varkauden yrityksestä (tehty 12.2.2007). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 16.4.2007.
4 Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu 3) Helsingin KO:ssa 21.9.2004 moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (molemmat on tehty 26.6.2004) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 31.12.2005 päättyvin koeajoin. Tuomio on lainvoimainen. 4) Helsingin KO:ssa 20.4.2006 ryöstöstä (tehty 10.1.2006) 6 kuukautta vankeutta. Tuomio on lainvoimainen. A aloitti tämän rangaistuksen suorittamisen vankeinhoidollisesti ensikertaisena vankina Keravan vankilassa 10.10.2006. A pääsi rikoslain määräämän ajan suoritettuaan ehdonalaisen vapauteen rikoslaissa määrätyksi koeajaksi. Milloin A pääsi Keravan vankilasta ehdonalaiseen vapauteen? Ilmoita päivämäärä! Kuinka pitkä oli hänen koeaikansa? Voidaanko A:n jäännösrangaistus määrätä tänään täytäntöönpantavaksi? Miten KO:n tulee tänään suhtautua A:lle 21.9.2004 tuomittuun ehdolliseen vankeuteen? Minkälaisia yhteisiä vankeusrangaistuksia KO:n on tänään mahdollista tuomita A:lle? Tee selkoa eri ratkaisuvaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että mahdollisten yhteisten rangaistusten osalta! Perusteltu vastaus. (10 p) Fråga 3 för dem som inte med godkänt betyg har avlagt en föreläsningsserie om straffrättens påföljdssystem (punkt 5 i examensfordringarna): 3. A (född 15.4.1986) döms idag 31.5.2007 i Helsingfors TR för 1) osann utsaga inför domstol (begången 15.11.2005) och 2) försök till grov stöld (begånget 12.2.2007). Åtal för dessa brott har väckts 16.4.2007. Ur handlingarna framgår att A tidigare dömts 3) i Helsingfors TR 21.9.2004 för bruksstöld av motordrivet fortskaffningsmedel och för förande av fortskaffningsmedel utan behörighet (båda begångna 26.6.2004) till 3 månaders fängelse, som förordnats villkorligt med en prövotid som utgick 31.12.2005. Domen har vunnit laga kraft. 4) i Helsingfors TR 20.4.2006 för rån (begånget 10.1.2006) till 6 månaders fängelse. Domen har vunnit laga kraft. A påbörjade avtjänandet av detta straff fångvårdsmässigt som förstagångsfånge i Kervo fängelse 10.10.2006. Efter att ha avtjänat den tid av straffet som stadgas om i strafflagen blev A villkorligt frigiven för en prövotid enligt strafflagen. När blev A villkorligt frigiven från Kervo fängelse? Ange datum! Hur lång är A:s prövotid? Kan man idag utdöma A:s reststraff till verkställighet? Hur skall TR idag förhålla sig till det villkorliga fängelsestraffet som 21.9.2004 ådömts A? Hurudana gemensamma fängelsestraff är det idag möjligt att utdöma till A? Redogör för de olika alternativen! Beskriv de straffskalor som är tillämpliga i fallet, både gällande de enskilda brotten och gällande gemensamt fängelsestraff. Motiverat svar! (10 p) 4. Suostumuksen rikosoikeudellinen merkitys. (Frände) (10 p) 4. Samtyckets straffrättsliga betydelse. (Frände) (10 p)
5 Nimi ja opiskelijanumero: 5. Selvitä seuraavien käsitteiden tai tilanteiden merkitys rikosoikeudessa alla olevaan vastaustilaan (yhteensä 10 p). Ylimenevää tekstiä ei lueta. a) aberratio ictus b) omakätiset rikokset c) Karneadeksen lautta d) extraneus e) subsumtioerehdys
Namn och studienummer: 6 5. Redogör över följande termers eller situationers relevans i straffrätten på svarsutrymmet nedan. (tillsammans 10 p). Överskridande text läses ej. a) aberratio ictus b) egenhändiga brott c) Karneades bräde d) extraneus e) subsumtionsvillfarelse
7 Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet kriminologian ja kriminaalipolitiikan luentosarjaa (tutkintovaatimusten kohta 2): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i kriminologi och kriminalpolitik (punkt 2 i examensfordringarna): 6. Tee selkoa Hopkins Burken esityksestä päätöskappaleen alaluvussa New modes of governance. (10 p) 6. Redogör för Hopkins Burkes framställning i underkapitlet New modes of governance i det avslutande kapitlet. (10 p) Niille, jotka eivät ole hyväksytysti suorittaneet rikosoikeudessa aineopintoluentosarjaa tai oikeustapausharjoituksia (tutkintovaatimusten kohta 1): För dem som inte med godkänt betyg avlagt föreläsningsserien i straffrättens ämnesstudier eller rättsfallsövningar i straffrätt (punkt 1 i examensfordringarna): 7. Tee selkoa Fletcherin esityksestä alaluvussa The expansion of corporate criminal liability. (10 p) 7. Redogör för Fletchers presentation i underkapitlet The expansion of corporate criminal liability. (10 p) Tulokset maanantaina 11.6.2007 klo 14.00 Resultaten måndagen 11.6.2007 kl. 14.00
8 Mallivastaukset / Modellsvar Straffrätt/Ämnesstudier/JK 31.5.2007 Modellsvar/Fråga 1/DF Fallet handlar i huvudsak om brotten missbruk av förtroendeställning (SL 36:5) och sekretessbrott (SL 38:1). Advokat Axel mottar ett rättsligt uppdrag av änkefru Bertha. Uppdraget skall skötas i enlighet med överenskommelsen samt inom de ramar som lagstiftning och god advokatsed förutsätter. I fallet hade Bertha meddelat ett minimipris för tavlan, ett villkor som Axel inte efterlevde utan såg till att tavlan såldes till ett lägre pris. Prima facie aktualiseras här tillämpningen av missbruk av förtroendeställning (SL 36:5). Enligt stadgandet förutsätts att den vars uppgift det är att sköta annans ekonomiska eller rättsliga angelägenheter (omfattar bl.a. advokater) endera vidtar en otillåten åtgärd eller underlåter helt eller delvis att sköta sina uppgifter. I föreliggande fall har Axel i samband med en tillåten åtgärd (försäljningen av tavlan) även vidtagit en otillåten, dvs. satt priset för lågt. Genom åtgärden orsakas huvudmannen (Bertha) skada. Texten lämnar det något öppet huruvida Axel handlade uppsåtligt eller ej när han satte priset för lågt. Ifall han kom fel ihåg befann han sig i sk. rekvisitvillfarelse (SL 4:1) och uppsåtet utesluts. Det spelar ingen roll för uppsåtet fastän han senare skulle komma ihåg det rätta sakläget (en form av sk. dolus subsequens). Inget i fallet tyder på att David D skulle känna till vilket pris Bertha hade satt på tavlan. Denna okunskap gör att han inte medverkar i Axels brott. Rätt många skribenter menade att Axel skulle ha gjort sig skyldig till bedrägeri (SL 36:1) i förhållande till Bertha. Inget i rättsfallstexten ger vid handen att Axel skulle ha vilselett Bertha i samband med att han fick uppdraget att sköta om tavelförsäljningen. I denna relation utesluts således bedrägeri. Vad gäller situationen när Bertha ringde upp och frågade efter 40.000 euro är läget mera oklart. Rättsfallstexten ger ingen egentlig upplysning om hur Axels påstående om felaktig minnebild påverkade Bertha. Här var skribenten tvungen att förklara vilken rättshandling från Berthas sida som påståendet orsakade en konkret fara för (eller att faran var utesluten på grund av tillfälliga omständigheter). Samma modell gäller i princip även för systersonens kontakt med Axel och dennes påstående om smygande demens. Flera skribenter var även inne på förskingring (SL 28:4). För poäng krävdes en förklaring till hur Axel skulle ha tillägnat sig 40.000 euro. Läkaren som skött Bertha hade ingen rätt att skriva ut ett läkarintyg utan att få hennes tillstånd för åtgärden. Objektivt föreligger brott mot 17 L om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården (559/94). Enligt lagens 35 skall bestraffningen ske enligt SL 38:1 (sekretessbrott); läkaren har i strid med sin tystnadsplikt röjt en patienthemlighet. Rättsfallstexten antyder att läkaren felaktigt trodde att Bertha gett sitt samtycke till åtgärden eller att skattelagstiftningen krävde ett läkarintyg. Ifall man inte kan ge en dylik uppfattning någon straffrättslig relevans skall läkaren som gärningsman dömas för sekretessbrott och Axel för anstiftan till sekretessbrott.
9 Skall däremot läkaren anses befinna sig i rekvisitvillfarelse eller ursäktlig förbudsvillfarelse är läget ett annat. Här kan olika lösningar försvaras. Eftersom endast läkaren har tystnadsplikt (specialdelikt) kan inte Axel dömas som gärningsman, dvs. medelbart gärningsmannaskap (SL 5:3) faller utanför. Beroende på hur medverkansobjektet konstrueras kan Axel eventuellt dömas som anstiftare även fastän läkaren går straffri. Något definitivt svar krävdes här inte. Ifall Bertha inte uppvisade några tecken på demens uppstår frågan om läkaren alls gjort sig skyldig till sekretessbrott. Mycket tyder på att här aktualiseras endast ansvar för ärekränkning (SL 24:9). Här menade en rad skribenter att läkarintyget utgjorde en förfalskning (SL 33:1). Så är dock inte fallet. Intyget hade rätt utställare och det hade inte heller ändrats till sitt innehåll. Det är helt enkelt fråga om en skriftlig lögn. Rikosoikeuden aineopintotentti 31.5.2007/tapaustehtävä 2 (R. Lahti) Yleistä Tehtävä jakaantui a)- ja b)-osaan, joihin kumpaankin annettuja vastauksia arvosteltiin pistein 0 5 ja joista saatujen pisteiden yhteismäärä on merkitty tuloslistaan. Kummassakin osatehtävässä pohjana oli ennakkopäätös, a)-osassa KKO 2006:26 ja b)-osassa KKO 2006:25. Pedagogisista syistä kumpaakin näistä ratkaisuista analysoidaan ensin. Tentissä on edellytetty kuulusteluun luettavien säädösten ja kurssikirjallisuuden osaamista, joskin on suositeltavaa perehtyä tuoreimpiin ennakkopäätöksiin myös Suomen Laki -teoksissa olevien oikeustapausviittausten avulla. Kurssikirjoista Lahden ja Koposen toimittama Talousrikokset -kirja (2007) kuului vai niiden osattaviin, jotka olivat ilmoittaneet lukeneensa tämän laitoksen aiemman Uudistuva talousrikosoikeus -kirjan (2004) sijasta. Tehtävän a)-osa. Rangaistava veropetos (RL 29:1 3) vai ei? Ennakkopäätöksen KKO 2006:26 analyysi Tapauksessa syytetty veroalan asiantuntija oli syytteen mukaan jättänyt n. 87 000 euron (519 000 markan) suuruiset arvopapereiden luovutusvoitot veron välttämistarkoituksessa ilmoittamatta ja siten yrittänyt aiheuttaa tulonveronsa määräämisen n. 18 000 euroa (106 000 markkaa) liian alhaiseksi. Syytetty ei ollut veroilmoituksen antamiselle säädettynä määräaikana antanut lainkaan veroilmoitusta ja saatuaan kehotuksen veroilmoituksen antamiseen hän sittemmin allekirjoittamassaan veroilmoituksessa jättänyt sanotut voitot ilmoittamatta. Kuten tehtävässäkin, tapauksessa syytetty väitti jättäneensä myyntivoitot ilmoittamatta huolimattomuuttaan ja vetosi myös siihen, että hän oli tiennyt arvopaperinvälittäjän ilmoittavan tiedot ostoista ja myynneistä verottajalle (jolloin kiinni jäämisen riski oli hänen mukaansa lähes 100 prosenttia). Tapauksessa syytetyn menettely ei johtanutkaan veron määräämiseen liian alhaiseksi, vaan hänelle oli hallinto-oikeuden päätöksellä määrätty 5 000 euron veronkorotus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Tapausselosteen mukaan paljastuminen oli johtunut arvopaperinvälittäjän lakisääteiseen velvoitteeseen perustuneesta sellaisesta ilmoituksesta. Tapauksessa Helsingin KO, Helsingin HO ja KKO:n enemmistö arvioivat tapausta vain veropetokselta vaadittavan tahallisuuden näkökulmasta, kun taas KKO:n vähemmistöön jääneet jäsenet ottivat perusteluissaan huomioon myös sen seikan, että teko jäi yritysvaiheeseen. Tahallisuuden käsitesisältöön määrittelysäännöksen ottamisen lakiin (RL 3:6; 515/2003) ei katsottu aiheuttaneen muutosta siihen, millainen oli aikaisempaan oikeuskäytäntöön perustuva tahallisuuden määrittely. KKO:n enemmistön mielestä ei ollut käsillä veron välttämistarkoituksessa tapahtunut menettely. Kun syytetty oli voinut lähteä siitä, välittäjä täyttää
lakiin perustuvan ilmoitusvelvollisuutensa, syytetty ei ollut pitänyt luovutusvoittojen verottamatta jäämistä menettelynsä varsin todennäköisenä seurauksena. Siten myöskään todennäköisyystahallisuuden mukainen syyksiluettavuus ei täyttynyt, ja syyte hylättiin (kuten Helsingin HO:ssa). KKO:n enemmistö ei siis katsonut olevan estettä arvioida syytetyn menettelyä veropetosäännöksen niiden kohtien perusteella, jotka eivät RL 29:1:n 3)-kohdan tavoin edellytä vahvemmanasteista tarkoitustahallisuutta. KKO:ssa vähemmistöön jäänyt ylim. jäsen Frände katsoi syytetyn toimineen veron välttämistarkoituksessa. Kun lisäksi hänen mukaansa veropetoksen täyttymättä jääminen oli johtunut satunnaista syistä, hän tuomitsi syytetyn veropetoksesta. Myös jäsen Häyhä tuomitsi syytetyn veropetoksesta, mutta hänen perustelunsa poikkesivat Fränden perusteluista: syytetyn oli täytynyt ymmärtää, että laiminlyömällä luovutusvoittojen ilmoittamisen hän oli aiheuttanut vaaran siitä, että vero kyseisten tulojen osalta jää määräämättä. Helsingin KO:ssa ennen uudistuksen 515/2003 voimaantuloa syytetyn tuomitsemista veropetoksesta perusteltiin sillä, että välinpitämättämyystahallisuus täyttyi: salatessaan saamansa luovutusvoitot syytetty oli suhtautunut mahdollisuuteen, että ne jäivät verottamatta, hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi. Tahallisuuden eri käsitesisällöistä ks. Frände, Yleinen rikosoikeus, 2005, jakso 5.1.6. Kurssikirjallisuudessa Sahavirta (teoksessa Talousrikokset, 2007, s. 185 189) on kritisoinut enemmistön perusteluja KKO 2006:26:ssa siitä, että yritysasteista veropetosta arvioitiin suoraan seurausrikoksen edellyttämän todennäköisyystahallisuuden nojalla, kun tahallisuuden vaatimus määräytyy toisin yrityksen asteelle jääneessä veropetoksessa (vastaavasti jäsen Häyhä KKO 2006:26:ssa). Hänen mielestään olisi lähtökohtana edelleen oltava, että verovelvollisen omiin velvollisuuksiin sivullisen velvollisuudet eivät vaikuta. A:n menettelyn arvioinnissa keskeiset kysymykset Edeltänyt KKO 2006:26:n analyysi osoittaa tehtävän keskeiset kysymykset, joskin itse asetan ne seuraavanlaisesti, Fränden em. oppikirjan käsitteitä hyödyntäen: (1) Täyttyykö RL 29:1:ssä säädetyn veropetoksen joko täytetyn tai yrityksen asteelle jäävän objektiivinen tunnusmerkistö? (2) Täyttyykö veropetoksen subjektiivinen tunnusmerkistö eli RL 29:1:ssä asetettu tahallisuusvaatimus? (3) Jos em. edellytykset täyttyvät, mikä veropetoksen tunnusmerkistöistä (RL 29:1 3) tulee sovellettavaksi? Sanotusta seuraa, että katson rangaistavuuden edellytyksiä tarkasteltavan toisessa järjestyksessä kuin enemmistö ja vähemmistöön jäänyt jäsen Frände KKO 2006:26:ssa tekivät. (1) Veropetoksen objektiivisesta tunnusmerkistöstä Tehtävästä ei käy selvästi ilmi, että luovutusvoittojen ilmoittamatta jättäminen olisi paljastunut (kuten KKO 2006:26:ssa), mutta kysymyksessä edellytetään pohdittavan yritysvaiheen tilannetta. RL 29:1:ssä luetellun tekotavan seurauksena aiheutetaan tai yritetään aiheuttaa vahinkoa verottajalle. Tekotavat rinnastetaan, joten rikosnimikkeenä on kummassakin tapauksessa veropetos eikä RL 6:8:n mukainen rangaistuksen lievennys tule kyseeseen (RL 5:1.3). Muutoin RL 5 luvun (515/2003) yritystä koskevia säännöksiä sovelletaan myös tällaiseen yritykseen. Tehtävän tapauksessa on kiperä arviointikysymys, onko veropetoksen täyttymisvaaran poissulkeutuminen johtunut satunnaisista syistä. Jäsen Frände KKO 2006:26:ssa on hyvin argumentoinut, että kun satunnaisten syiden olemassaolo on ratkaistava tekijän näkökulmasta ja 10
11 kun käsillä olevassa tyyppitapauksessa rikoksen täyttyminen riippuu toisten ihmisten toiminnasta, melko alhainenkin todennäköisyys rikoksen täyttymisestä riittää. Oppikirjassaan Frände (mts. 260 261) on pitänyt riittävänä, että tilanne näytti tekijän asemaan asettautuvalle huolelliselle tarkkailijalle (siis objektiivisesti tarkasteltuna) rikokseen mahdolliselta eli varteenotettavalta, vaikka jälkikäteen tilanne osoittautuisi toiseksi, esimerkiksi rikoksen täyttymisen ontologinen mahdollisuus olisi poissuljettu ex post -tiedon perusteella. Sahavirran mukaan (mts. 187 189) verovelvollinen voi lähtökohtaisesti luottaa vain valtiotyönantajan työntekijän palkkatuloista tekemään ilmoitukseen, mutta ei pankkien tai arvopaperivälittäjien tiedonantovelvollisuuden toteutumiseen (vrt. KKO 2006:26 enemmistön kantaan). (2) Täyttyykö tahallisuusvaatimus? Katson, että tahallisuutta on arvioitava eri tavoin yrityksen asteelle jäävän kuin täytetyn teon osalta. Tältä osin kantani vastaa KKO 2006:26:ssa vähemmistöön jääneen jäsenen Häyhän kantaa samoin kuin edellä selostettua Sahavirran käsitystä. Vrt. Frände, mts. 136 ja 255, jonka mukaan tietyn seurauksen sisältävän rikoksen yrityksessä tekijän on tullut pitää seurausta varsin todennäköisenä (ts. todennäköisyystahallisuus arvioidaan samoin täytetyn ja yrityksen asteelle jäävän seurausrikoksen suhteen). Kantani merkitsee lievennystä tahallisuusvaatimukseen, koska yritykselle ominaisen vaaran käsite on määritelty viittaamalla varteenotettavaan mahdollisuuteen seurauksen syntymisestä, jolloin riittää selvästi alle 50 %:n todennäköisyys (ks. Frände, mts. 88; Sahavirta, mts. 186 187). (3) Minkä törkeysasteen veropetos? Oikeuskäytännössä on törkeän veropetoksen (RL 29:2) 1. kvalifiointiperusteessa tarkoitettuna huomattavana taloudellisena hyötynä pidetty n. 17 000 euron tai suuremman vältetyn veron määrää. Ks. Sahavirta, mts. 218. Jos veropetoksen rangaistavuuden edellytykset täyttyvät, tämän kohdan tarkoittama määrä ylittyy. Eri asia on, katsotaanko veropetos siitä huolimatta kokonaisuutena törkeäksi. KKO 2006:26:ssa ei tämä törkeysarvosteluun liittyvä seikka noussut esille. Siinä tuomitsemisen kannalla olleet Helsingin KO ja KKO:n vähemmistö olisivat tuominneet syytetyn RL 29:1:n veropetoksesta 30 päivän ehdolliseen vankeuteen ja oheissakkoon. Tehtävän b)-osa. Huumausainerikos ja mahdollinen kuolemantuottamus Ennakkopäätöksen KKO 2006:25:n analyysi Tapauksen otsikon mukaan B oli kesällä 2002 kuollut huumausaineeksi luokiteltavan lääkeaineen buprenorfiinin ja alkoholin yhteisvaikutuksen seurauksena. Kun otettiin huomioon tapahtuma-aikainen tietämys buprenorfiinista ja sitä sisältävästä Subutexista, vähäisen määrän Subutexia B:lle käytettäväksi antaneen A:n ei katsottu syyllistyneen huumausainerikoksen lisäksi kuolemantuottamukseen. Helsingin KO ja Helsingin HO tuomitsivat tapauksessa A:n huumausainerikoksesta (RL 50:1) ja kuolemantuottamuksesta (RL 21:8) seuraavin perustein: B oli saanut Subutexin A:lta, ja A:n menettelyn ja B:n kuoleman välillä oli syy-yhteys; A oli käyttänyt Subutexia huumausaineena pitkään; A oli voinut B:n käyttäytymisestä havaita, ettei tämä ollut aiemmin käyttänyt Subutexia eikä tuntenut sen vaikutuksia; B:n voimakas humalatila oli ollut A:n havaittavissa; sekä A:n oli tullut mieltää kuoleman mahdollisuus alkoholin ja Subutexin yhteiskäytössä ja hän oli ottanut tietoisen riskin ja siten huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman.
12 KKO:n mielestä kuolemantuottamusvastuun edellytyksenä tapauksessa oli, että kuoleman tuli olla syy-yhteydessä A:n menettelyyn ja lisäksi sen tuli olla A:n menettelyn ennakoitava seuraus. Ennakoitavana ei tullut pitää vain sellaista kuolemaa, jonka mahdollisuuden tekijä oli tosiasiassa mieltänyt, vaan myös sellaista kuolemaa, jonka tekijä olisi voinut ja joka hänen olisi pitänyt mieltää mahdolliseksi. KKO:n hylkäyspäätöksen perusteluna oli se, ettei A ollut voinut mieltää B:n voivan kuolla hänen tarjoamansa Subutexin ansiosta eikä A:n olisi pitänytkään mieltää B:n voivan kuolla hänen annettuaan vähäisen määrän Subutexia B:n nuuskattavaksi, koska buprenorfiinin käyttöön liittyvä kuolemanvaara oli heinäkuussa 2002 ollut lähinnä vain tämän alan lääketieteen asiantuntijoiden tiedossa. KKO:n ratkaisussa oudoksuttaa, ettei siinä ole lainkaan pohdittu sitä rikosvastuun edellytystä, josta Fränden oppikirjassa (Yleinen rikosoikeus, 2005, jakso 5.1.5) käytetään nimitystä teon huolimattomuus ja jonka yksi tapausryhmä koskee tietoista itsensä vaarantamista. Tällöin on kysymys sellaisista tunnusmerkistön mukaisuuden objektiiviselle puolelle sijoittuvista negatiivista vaatimuksista, jotka eivät ilmene yksittäisistä rikostunnusmerkistöistä ja joiden käsillä oloa arvioidaan kausaalisuusvaatimuksen jälkeen ennen rikosvastuun muita edellytyksiä (ks. Frände, mts. 96). Fränden mainitsema pääsääntö tosin on, että [n]arkomaanin heikentyneestä tahdonvoimasta huolimatta sellaisen itsevalitun riskinoton tulee epäilemättä poistaa luovuttajan rikosoikeudellinen vastuu väärinkäyttäjän kuolemasta (ibid. s. 108 109). Samassa yhteydessä Frände kuitenkin luettelee poikkeuksia: riskinottaja ei ole syyntakeinen tai riskistä relevantilla tavalla tietoinen; tällöin voi tulla kyseeseen ainakin vastuu välillisestä tekemisestä tai epävarsinainen laiminlyöntirikoksen toimintavelvollisen vastuu (ks. RL 3:3.2 ja Frände, jakso 7.3). Vastaavasti teemaa käsittelee Nuutila (teoksessa Rikosoikeus, 2002, s. 1473): täysivaltaisesti ja vapaaehtoisesti vaarallisiksi tietämiään huumausaineita käyttävä vastaa omasta hengestään, mutta asian arviointiin vaikuttavat mm. käyttäjän tietoisuus terveysriskeistä ja tämän omat mahdollisuudet estää vahinkoseuraus. KKO:n ratkaisua voitaneen tulkita niin, että vaikkei A:n vastuu ilmeisesti sulkeudu pois B:n tietoisen riskinoton vuoksi (ks. HO:n hyväksymiä Helsingin KO:n perusteluja), kaikki muut tuottamusvastuun edellytykset eivät täyttyneet. Perusteluissa keskityttiin perustelemaan syyyhteyden olemassaolo ja se, että seurauksen (kuoleman) objektiivinen ennalta arvattavuus jäi toteutumatta. A:n menettelyn arvioinnissa keskeiset kysymykset Edellä KKO 2006:25:n tarkastelusta on käynyt ilmi niitä keskeisiä kysymyksiä, joita myös tehtävään vastattaessa on tullut käsitellä. Tällöin rikosoikeusteoriassa kehitellyn tietoisen riskinoton tai sen edellytysten puuttumisen käsittely on tärkeä johdanto ennen muiden tahalliseen tai tuottamukselliseen syyksilukemiseen liittyvien vastuunedellytysten tarkastelua. Ei ole ollut riittävää yleisellä tasolla käsitellä seuraustahallisuutta tai tuottamusrikosvastuuta taikka pelkästään ennalta arvattavuuden vaatimusta. Huomattakoon Fränden (mt. jakso 5.1.5.5) kritiikki sitä ajattelua kohtaan, jossa ennalta arvattavuus yleislausekkeen luonteisesti korvaa kielletyn riskinoton ja riskinoton relevanssin tutkimisen. Tosin myös kielletyn riskinoton samoin kuin tuottamusvastuulle tunnusomaista huolellisuusvelvollisuuden käsitettä vaivaa epämääräisyys. Tehtävän tapauksessa on kiperä tulkintaongelma, onko A:lle kerrotunlaisissa olosuhteissa asetettava velvollisuus olla antamatta B:lle vähäistäkään määrää Subutexia nautittavaksi sillä uhalla, että velvollisuuden rikkominen perustaa hänelle vastuun tämän kuolemasta. Fränden mukaan (mts. 104) riskinoton kiellettävyyden ja sallittavuuden arvioiminen palautuu silloin, kun mikään (oikeudellisesti velvoittava tai epävirallinen) turvallisuusnormi ei kata vahinkoa aiheuttavaa tekoa, viime kädessä toiminnan hyödyllisyyden ja vahinkoseurauksen todennäköisyyden punnintaan.
Tehtävä on edellyttänyt vastaajilta myös huumausainerikoksen tunnusmerkistöjen (RL 50:1 2) tarkastelua ainakin siltä osin, että lääkeaineeksi luettava buprenorfiini (Subutex) tunnistetaan huumausaineeksi. Ks. RL 50:5 ja huumausainelain, 1289/1993, 1 2 ja Nuutila, mts. 1460 1461 sekä KKO 2002:97, 2004:127 ja 2006:59. KKO 2004:127:ssä buprenorfiinia vaikuttavana aineena sisältävä Subutex katsottiin erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi (ks. RL 50:2:n 1- kohta ja 50:5) tosin nimenomaan voimakkaiden vieroitusoireiden (eikä virheellisestä annostelusta johtuvan hengenvaaran) vuoksi. 13 Rikosoikeus aineopinnot 3./31.5.2007 / Majanen A (synt. 15.4.1986) tuomitaan tänään 31.5.2007 Helsingin KO:ssa 1) perättömästä lausumasta tuomioistuimessa (tehty 15.11.2005) ja 2) törkeän varkauden yrityksestä (tehty 12.2.2007). Syytteet näistä rikoksista on nostettu 16.4.2007. Asiakirjoista käy ilmi, että A on aikaisemmin tuomittu 3) Helsingin KO:ssa 21.9.2004 moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta (molemmat on tehty 26.6.2004) 3 kk vankeutta, joka oli määrätty ehdolliseksi 31.12.2005 päättyvin koeajoin. Tuomio on lainvoimainen. 4) Helsingin KO:ssa 20.4.2006 ryöstöstä (tehty 10.1.2006) 6 kuukautta vankeutta. Tuomio on lainvoimainen. A aloitti tämän rangaistuksen suorittamisen vankeinhoidollisesti ensikertaisena vankina Keravan vankilassa 10.10.2006. A pääsi rikoslain määräämän ajan suoritettuaan ehdonalaisen vapauteen rikoslaissa määrätyksi koeajaksi. Milloin A pääsi Keravan vankilasta ehdonalaiseen vapauteen? Ilmoita päivämäärä! Kuinka pitkä oli hänen koeaikansa? Voidaanko A:n jäännösrangaistus määrätä tänään täytäntöönpantavaksi? Miten KO:n tulee tänään suhtautua A:lle 21.9.2004 tuomittuun ehdolliseen vankeuteen? Minkälaisia yhteisiä vankeusrangaistuksia KO:n on tänään mahdollista tuomita A:lle? Tee selkoa eri ratkaisuvaihtoehdoista! Esitä tapaukseen soveltuvat rangaistusasteikot sekä yksittäisten rikosten että mahdollisten yhteisten rangaistusten osalta! Perusteltu vastaus. (10 p) Runkovastaus: Ehdonalainen vapaus A on ollut rikoksensa 10.1.2006 tehdessään alle 21 vuotta ja oli ensikertainen vanki. Pääsi ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan 1/3 x 6 kk = 2 kk (10.10.-9.12.2006). Vapautumispäivä 9.12.2006. Koeaika = jäännösrangaistus 6 kk - 2 kk = 4 kk. Päättyy 9.4.2007. A on tehnyt rikoksen R2 koeaikana. Syyte nostettu vuodessa koeajan päättymisestä. Jos syyttäjä vaatii jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa ja koeaikana tehdystä rikoksesta R2 tuomitaan ehdotonta vankeutta, voidaan jäännösrangaistus määrätä pantavaksi täytäntöön kokonaan tai osittain. Tällöin jäännösrangaistuksesta ja koeaikana tehdystä rikoksesta tulevasta rangaistuksesta määrätään yhteinen ehdoton vankeusrangaistus. Ks. RL 2c:5, 2c:13 ja 2c:14 sekä vankeuslain 21:1. RL 2c:14:ssa mainittu myös seikkoja, joiden perusteella voidaan jättää jäännösrangaistus panematta täytäntöön. Ehdollinen vankeus R1 tehty koeaikana, mutta syyte nostettu yli yhden vuoden kuluttua koeajan päättymisestä. Ehdollinen vankeus on rauennut. Ks. RL 2b:3 ja 2b:5. Rangaistusasteikot
R1 perätön lausuma tuomioistuimessa RL 15:1: 14 vrk - 3 v vankeutta R2 törkeän vakauden yritys. Törkeä varkaus RL 28:2: 4 kk - 4 v vankeutta. Asteikon lieventäminen RL 6:8: Min. 14 vrk vankeutta. Maks. 3/4 x 4 v = 3 v vankeutta. Erityisen painavista syistä sakkoa 1-120 ps. R4 ryöstö RL 31:1: 4 kk - 6 v vankeutta. Tuomittu 6 kk vankeutta. 14 Yhteiset vankeusrangaistukset (vaihtoehdot) 1) R1 & R2: Min. 14 vrk vankeutta. Maks. 3 v + 2 v = 5 v vankeutta (EI 3 v + 3 v = 6 v) 2) R1 & R2 & jäännösrangaistus R4:stä (kokonaan tai osittain). Asteikko on sama kuin edellisessä vaihtoehdossa (14 vrk - 5 v vankeutta). Jäännösrangaistusta ei saa koskaan pitää ankarimpana rangaistuksena yhteistä rangaistusta määrättäessä. Ks. RL 2c:14 ja RL 7:2.