Eduskunnan puhemiehelle

Samankaltaiset tiedostot
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Till riksdagens talman

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio:

KIRJALLINEN KYSYMYS 692/2010 vp Reumapotilaiden vaativan hoidon järjestäminen Eduskunnan puhemiehelle Heinolan Reumasairaalan keväisen konkurssin jälkeen määrättiin potilaiden hoidosta asetuksella, jonka seurauksena vaativat reumasairauden hoidot on määrä keskittää tiettyihin sairaaloihin. Sosiaali- ja terveysministeriö on ilmoittanut seuraavansa järjestelyn toimivuutta syksyyn asti. Kesäkuussa Valvira julkisti tiedotteen, jonka mukaan reumapotilaiden hoito on pystytty hoitamaan muutamaa potilasta lukuun ottamatta hyvin kaikissa sairaanhoitopiireissä. Tämän selvityksen johtopäätös on kuitenkin ristiriitainen verrattuna julkisuudessa esillä olleisiin potilaiden kertomuksiin hoidon järjestämisestä. Tilanteeseen tulisi puuttua välittömästi, eikä odottaa seurannan valmistumista syksyyn asti. Julkisuudessa on ollut keskustelua siitä, kuinka Reumasäätiön sairaalan jouduttua konkurssiin osa sen potilaista on jäänyt ilman asianmukaista hoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriö teki keväällä päätöksen, että Reumasairaalan potilaille taataan jatkohoito yliopistosairaaloissa siinä tapauksessa, että leikkauksen vaativuus sitä edellyttää. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet hoidon vaativuuden määrittelystä ovat kuitenkin aiheuttaneet ristiriitaisia tulkintoja ministeriön virkamiesten ja sairaanhoitopiirien lääkäreiden välillä. Esimerkiksi tulkinta tekonivelen uusinnan vaativuudesta on osoittautunut ongelmalliseksi. Helsingin Sanomissa (18.7.2010) kerrottiin potilaasta, jonka polven tekonivel vaihdettiin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa Joensuussa eikä vaativiin hoitoihin erikoistuneessa sairaalassa. Operaation seurauksena potilas menetti liikuntakykynsä. Siitä huolimatta, että potilaan hoito erikoissairaaloissa on kustannuksiltaan korkeampaa kuin aluesairaaloissa, ei päätöstä potilaan hoidosta saa missään tapauksessa alistaa hoidon taloudellisuuden arviointiin. Vaativien hoitojen keskittämisellä muutamiin sairaaloihin voidaan varmistaa erikoisammattitaidon säilyminen ja siten turvata potilaiden asianmukainen hoito. Konkurssiin menneen Heinolan Reumasairaalan suurimpia vahvuuksia oli juuri keskittämisen ja pitkän kokemuksen tuoma vahva erikoisosaaminen reumasairauden hoidossa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo varmistaa, että reumapotilaiden oikeus päästä vaativiin hoitotoimenpiteisiin keskittyneisiin sairaanhoitoyksiköihin toteutuu viipymättä kesäkuussa annetun asetuksen mukaisesti? Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2010 Sari Palm /kd Versio 2.0

Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Palmin /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 692/2010 vp: Miten hallitus aikoo varmistaa, että reumapotilaiden oikeus päästä vaativiin hoitotoimenpiteisiin keskittyneisiin sairaanhoitoyksiköihin toteutuu viipymättä kesäkuussa annetun asetuksen mukaisesti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 4. kesäkuuta 2010 asetuksen erityistason sairaanhoidon järjestämisestä ja keskittämisestä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta. Tässä asetuksessa osia vaativasta reuman hoidosta keskitettiin harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan. Lasten vaativa reumaortopedinen hoito keskitettiin Helsingin ja Turun yliopistollisiin sairaaloihin, aikuisten (yli 16-vuotiaiden) juveniilireumapotilaiden erityisen vaativa monialainen hoito, silloin kun hoitoon liittyy välittömästi erityisen vaativa lääkinnällinen kuntoutus Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin sekä Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistollisiin sairaaloihin aikuisten nivelreuman kyynärtekonivelten uusintaleikkaukset, rannetekonivelleikkaukset, PIP-tekonivelleikkaukset, sekä aikuistuneen juveniilireumapotilaan erityisen vaikeat lonkan ja polven tekonivelleikkaukset. Asetus valmisteltiin yhteistyössä yliopistosairaaloiden johdon ja asiantuntijoiden kanssa. Mukana valmistelutyössä olivat myös muut erikoislääkäriasiantuntijat. Kannanotot asetukseen pyydettiin myös muilta kuin yliopistollisilta sairaanhoitopiireiltä. Valmistelussa tuli esille se, että asiantuntijat eivät olleet yksimielisiä keskittämistarpeesta. Reuman lääkkeellisen hoidon kehittyminen on merkittävästi vähentänyt leikkaushoidon tarvetta. Erityisesti vaativien reuman takia tehtyjen tekonivelleikkausten tarve on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään. Edelleen on kuitenkin potilaita, jotka ovat sairastuneet reumaan ennen uusien tehokkaiden lääkkeiden tuloa käyttöön. Heillä luut ja nivelet ovat hentoja, jolloin leikkaushoidot ovat vaativia. Usein tarvitaan myös erityisesti potilaan mittojen mukaisesti valmistettuja keinoniveliä. Tämä puoltaa leikkausten keskittämistä Suomessa harvaan sairaalaan. Uusintaleikkaukseen jouduttaessa vaativuustaso vastaavasti nousee merkittävästi. Osalle reumapotilaista kehittyy nivelten kuluma samaan tapaan kuin reumaa sairastamattomille. Tällöin lonkan ja polven tekonivelleikkaukset voidaan suorittaa samalla menetelmällä ja samoilla keinonivelillä kuin muillekin nivelkulumapotilaille ilman että se vaatii ortopediltä erityisosaamista. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä aluehallintovirastot valvovat terveydenhuollon yksiköiden toimintaa. Valvira on kysynyt sairaanhoitopiireiltä erikseen lapsipotilaiden ja aikuispotilaiden hoitotilannetta. Valviran saamien selvitysten mukaan Reumasairaalasta siirtyneiden potilaiden hoito on joitakin yksittäistapauksia lukuun ottamatta pystytty järjestämään hyvin kaikissa sairaanhoitopiireissä. Aluehallintoviranomaisille on tullut muutamia yksittäisiä kanteluita reuman hoitoon liittyen. Sosiaali- ja terveysministeriö on seurannut Reumasäätiön sairaalan sulkemisen jälkeistä po- 2

Ministerin vastaus KK 692/2010 vp Sari Palm /kd tilaiden hoidon turvaamista ja kutsunut ministeriöön yliopistosairaaloiden, Kansaneläkelaitoksen, Valviran, aluehallintoviraston, konkurssipesän ja reuman hoidosta vastaavien erikoisalojen lääkäriyhdistysten edustajia. Näitä tapaamisia on järjestetty neljä kappaletta, viimeisin 9. syyskuuta 2010. Tapaamisissa on vahvistunut se käsitys, että Reumasäätiön sairaalan sulkemisen jälkeinen potilaiden hoitovastuun siirto on tapahtunut kokonaisuutena hyvin. Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää vuoden 2011 alkupuolella, miten vaativan reuman hoidon keskittäminen on onnistunut ja mitä tarpeita asetuksen tarkentamiseen erityisesti reumaortopedian kohdalla on. Erikoissairaanhoidon keskittämisestä tullaan antamaan uusittu asetus kevään 2011 aikana. Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 692/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sari Palm /kd: På vilket sätt ämnar regeringen säkerställa att reumatismpatienternas rätt att få krävande vård på de centraliserade sjukvårdsenheterna tillgodoses utan dröjsmål enligt förordningen som utfärdades i juni? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Social- och hälsovårdsministeriet utfärdade den 4 juni 2010 en förordning om ändring av socialoch hälsovårdsministeriets förordning om ordnande och centralisering av den högspecialiserade sjukvården. I denna förordning centraliserades delar av den krävande vården av reumatismpatienter till färre än fem universitetssjukhus. Krävande reumaortopedisk vård vid barnpatienter koncentrerades till Helsingfors och Åbo universitetscentralsjukhus, multiprofessionell särskilt krävande vård i kombination med särskilt krävande till vården omedelbart hänförd medicinsk rehabilitering vid vuxna (över 16 år gamla) juvenilreumatismpatienter till Helsingfors och Tammerfors universitetssjukhus och protesoperationer i handleder, proximala interfalangealleder och revisionsprotesoperationer i armleder vid vuxna ledgångsreumatismpatienter samt särskilt svåra protesoperationer i höftleder och knäleder vid vuxna juvenilreumatismpatienter till Helsingfors, Uleåborgs, Tammerfors, och Åbo universitetssjukhus. Förordningen bereddes i samråd med ledningen för universitetssjukhusen och experterna. I beredningsarbetet deltog även övriga specialistläkarexperter. Ställningstaganden om förordningen begärdes även av andra än universitetssjukvårdsdistrikten. Vid beredningen kom det fram att experterna inte var eniga om behovet av centraliseringen. Utvecklingen av läkemedelsbehandlingen av reumatism har anmärkningsvärt minskat behovet av kirurgiska behandlingar. Behovet att utföra krävande protesoperationer på grund av reumatism har minskat och kommer ytterligare att minska. Det finns dock fortfarande patienter som har insjuknat i reumatism innan de nya effektiva läkemedlen kom till användning. De har svaga ben och leder vilket innebär att de kirurgiska behandlingarna är krävande. Det behövs också ofta proteser som har tillverkats särskilt för en viss patient enligt dennes mått. Det här talar för att operationerna ska centraliseras till ett fåtal sjukhus i Finland. När man blir tvungen att göra en revisionsoperation höjs på motsvarande sätt kravnivån avsevärt. Hos en del reumatismpatienter utvecklas en förslitning i lederna på samma sätt som hos dem som inte lider av reumatism. Då kan protesoperationer i höftleder och knäleder utföras på samma sätt och med samma proteser som för övriga patienter med förslitningar i lederna utan att det krävs specialkompetens av ortopeden. Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården (Valvira) och regionförvaltningsverken utövar tillsyn över verksamheten som bedrivs vid enheterna för hälso- och sjukvård. Valvira har ställt frågor till sjukvårdsdistrikten separat om vårdsituationen för barnpatienter och vuxenpatienter. Enligt de utredningar som Valvira fått har vården av de patienter som har överförts från Reumasjukhuset med undantag av vissa en- 4

Ministerns svar KK 692/2010 vp Sari Palm /kd skilda fall kunnat ordnas väl inom alla sjukvårdsdistrikt. Regionförvaltningsverken har mottagit några enskilda klagomål i anslutning till behandlingen av reumatism. Social- och hälsovårdsministeriet har följt säkerställandet av vården av patienterna efter att Reumastiftelsen sjukhus stängdes. Till ministeriet har även inkallats företrädare för universitetssjukhusen, Folkpensionsanstalten, Valvira, regionförvaltningsverket, konkursboet och läkarföreningarna för de specialiteter som svarar för behandlingen av reumatism. Dessa möten har hållits fyra gånger, det senaste mötet hölls den 9 september 2010. Vid mötena har uppfattningen om att överföringen av vårdansvaret för patienterna från Reumastiftelsens sjukhus överlag förlöpt väl stärkts. Social- och hälsovårdsministeriet utreder i början av 2011 hur centraliseringen av den krävande vården av reumatism har lyckats och vilka behov av att precisera förordningen det finns framför allt i fråga om reumaortopedi. Det kommer att utfärdas en reviderad förordning om centraliseringen av den specialiserade sjukvården på våren 2011. Helsingfors den 28 september 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 5