Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 735/2010 vp Nivelreuman tehokkaan hoidon jatkaminen Eduskunnan puhemiehelle Nivelreuman hoitotulokset ovat viime vuosina parantuneet. Tehokkaamman hoidon ansiosta potilaiden toimintakyky on parantunut, niveltuhojakin kehittyy vähemmän ja tekonivelkirurgian tarve vähenee. Parantuneiden hoitotulosten ansiosta nivelreumapotilaat säilyvät useammin työkykyisinä ja jopa kuolleisuuden on todettu vähentyneen potilailla, jotka vastaavat metotreksaattihoitoon tai bioloogiseen reumalääkitykseen. Nivelreuman hyvä hoito kannattaa (Duodecim 12/2010). Heinolan reumasairaalan konkurssi puhuttaa asiantuntijapiirejä edelleen. Konkurssin myötä lapsireumaatikkojen asemasta on oltu erikoisen huolestuneita. Tunnusluku, jota tulevina vuosina varmuudella seurataan, on reumaa sairastavien lasten eläköityminen heidän täyttäessään 16 vuotta. Mainittu luku saatiin 1980-luvun aikana selvään laskuun ja vuosikymmenen lopulla se puolittui aiemmasta tehokkaiden hoitojen (lääkkeet, ortopedia, kuntoutus, tiimityö jne.) ansiosta. Tällöin laskettiin, että yksi 16-vuotias kansaneläkeläinen maksaa yhteiskunnalle noin 3 miljoonaa markkaa. Tänä päivänä kustannus lienee puolen miljoonan euron paikkeilla henkilöä kohti (menetetty työn tuotto, verokertymä, sosiaalikustannukset jne.). Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten on varauduttu siihen, että nivelreuman hoito jatkuu entistä tehokkaampana ja ettei reumasta aiheutuva eläköityminen lähde uudelleen lukumääräisesti nousuun? Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2010 Eero Akaan-Penttilä /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 735/2010 vp: Miten on varauduttu siihen, että nivelreuman hoito jatkuu entistä tehokkaampana ja ettei reumasta aiheutuva eläköityminen lähde uudelleen lukumääräisesti nousuun? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Nivelreuma on pitkäaikainen nivelten sairaus, jota sairastaa melkein yksi sadasta yli 16-vuotiaasta suomalaisesta. Tavallisin puhkeamisikä on 60 vuotta, mutta sairaus voi alkaa missä iässä tahansa. Lapsilla sairaus on harvinainen, mutta siihen sairastuu vuosittain noin 150 lasta. Lastenreumaa sairastaa Suomessa noin lasta. Aikaisemmin tauti oli ankara ja johti vaikeaan invaliditeettiin. Nykyisillä hoidoilla ja lääkityksellä voidaan sairaus hoitaa usein menestyksellisesti ja toimintakyky säilyy hyvänä. Positiivinen muutos hoidoissa näkyy niin kuolleisuudessa, invalidisoitumisessa kuin eläköitymisessä. Reumasäätiön sairaalan sulkeutuminen asetti julkisen erikoissairaanhoidon uuden tilanteen eteen. Reumasäätiön sairaalassa oli hoidettu erityisesti sairauden suhteen vaativia lapsireuma potilaita ja sillä oli merkittävä erityisosaaminen reumakirurgian alueella. Erityisesti Päijät-Hämeen alue, Keski-Suomi ja Kaakkois-Suomi olivat käyttäneet Reumasairaalan palveluita runsaasti lastenreuman hoidossa. Muu Suomi käytti palveluita huomattavasti vähemmän ja erityisesti yliopistosairaalat olivat jo vuosia kehittäneet omaa osaamistaan reuman hoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on tarkkaan seurannut sitä, miten sairaanhoitopiirit pystyvät turvaamaan niin lapsireuman kuin aikuisreuman hoidon järjestelyt. Ministeriö pyysi heti Reumasairaalan konkurssin tultua tietoon selvityksen sairaanhoitopiireiltä, miten he pystyvät turvaamaan reuman hoidon muuttuneessa tilanteessa. Vastausten mukaan tehtävä aiheuttaa haasteita, mutta sairaalat toimivat nopeasti tilanteeseen vastaamisessa. Eniten Reumasäätiön sairaalan palveluita käyttänyt Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä muun muassa perusti reuman hoitoon 37 uutta virkaa ja tointa rekrytoiden osaajia Reumasäätiön sairaalasta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) yhdessä aluehallintoviranomaisten kanssa selvitti reuman hoidon toteutumista lapsija aikuispotilaiden osalta päätyen lopputulokseen, että hoidot ovat järjestyneet hyvin yksittäisiä ongelmia lukuun ottamatta. Reumaliitto teki jäsentensä keskuudessa kyselyn hoidon laadusta uudessa tilanteessa. Pääosin hoito oli järjestynyt onnistuneesti, vaikka ongelmiakin tuli esille. Reuman hoitoon liittyy kiinteänä osana kuntoutus. Reumasäätiön sairaalan lopetettua toimintansa aikuispotilaiden kuntoutus jatkui käytännössä ilman keskeytystä kahdessa muussa reumakuntoutusta antavassa kuntoutuslaitoksessa. Kansaneläkelaitoksen järjestämässä lasten reuman kuntoutuksessa sen sijaan tuli katkos, koska Reumasäätiön sairaala oli ollut ainoa KE- LA:n reumalasten kuntoutusta tarjoava laitos. Kilpailutuksen jälkeen KELA valitsi kaksi kuntoutuslaitosta jatkamaan lasten kuntoutusta. Nämä ovat pystyneet rekrytoimaan Reumasäätiön sairaalan osaajia kuntoutustiimeihinsä. Ministeriöön on tullut positiivista palautetta näitä palveluita käyttäviltä. KELA:n mukaan asiak- 2

3 Ministerin vastaus KK 735/2010 vp Eero Akaan-Penttilä /kok kaat ovat olleet tyytyväisiä korvaaviin kuntoutuspalveluihin. Keskussairaalat ovat luoneet reuman hoitoon moniammatillisia tiimejä, joissa on lääkärin ja hoitajan lisäksi fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, psykologi ja kuntoutusohjaaja. Vaativien potilaiden hoidossa hoitovastuu on yliopistosairaaloissa ja usein hoito tapahtuu yhteistyössä oman keskussairaan kanssa. Perusterveydenhuolto vastaa esimerkiksi verikokeiden otosta, lähellä annettavasta fysioterapiasta ja osasto reumapotilaan purentaongelmista terveyskeskuksen hammaslääkäreiden toimesta. Erityisen vaativaa hoitoa on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella keskitetty joihinkin yliopistollisiin sairaaloihin. Aikuisten (yli 16-vuotiaiden) juveniilireumapotilaiden erityisen vaativa monialainen hoito, silloin kun hoitoon liittyy välittömästi erityisen vaativa lääkinnällinen kuntoutus, keskitettiin asetuksella Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin sairaaloihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että reuman hoito on siirtynyt osaksi julkisen terveydenhuollon hoitoketjua, jolloin perusterveydenhuolto vastaa potilaan terveyspalveluiden perustarpeista ja erikoissairaanhoito kantaa päävastuun aktiivisen taudin hoidosta. Laajin osaaminen on keskittynyt yliopistosairaaloihin ja edelleen erityisen vaativa hoito valtakunnallisiin keskuksiin. Hallituksen esitys terveydenhuoltolaista täsmentää edelleen vastuita kuntoutuksesta siten, että Kansaneläkelaitoksen ja terveydenhuollon järjestämä kuntoutus muodostavat toimivan kokonaisuuden. Näiden avulla pystytään turvaamaan entistä tehokkaammin hyvä hoito ja kuntoutus myös reumapotilaille. Helsingissä 12 päivänä lokakuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 735/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Eero Akaan-Penttilä /saml: Hur har man berett sig på att behandlingen av ledgångsreumatism framöver ska vara effektivare än tidigare och på att pensionsavgången orsakad av reumatism inte återigen ska börja stiga numerärt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Ledgångsreumatism är en långvarig sjukdom i lederna. En av hundra finländare över 16 år lider av sjukdomen. Den bryter vanligen ut kring 60 års ålder men den kan börja i vilken ålder som helst. Hos barn är sjukdomen ovanlig, i den insjuknar dock årligen ca 150 barn. I Finland lider ca barn av barnreumatism. Tidigare var sjukdomen allvarlig och ledde till svår invaliditet. Med de nuvarande behandlingarna och den nuvarande läkemedelsbehandlingen kan sjukdomen ofta behandlas med goda resultat och funktionsdugligheten hålls kvar på en god nivå. Den positiva förändringen avseende behandlingarna kan skönjas i mortaliteten, invalidiseringen och pensionsavgången. Stängningen av Reumastiftelsens sjukhus innebar att den offentliga specialiserade sjukvården ställdes inför en ny situation. På Reumastiftelsens sjukhus hade man vårdat framför allt patienter som led av barnreumatism och således var krävande i förhållande till sjukdomen. Sjukhuset hade en betydande specialkompetens inom reumatisk kirurgi. I synnerhet området Päijänne-Tavastland, Mellersta Finland och Sydöstra Finland brukade i stor utsträckning de tjänster som tillhandahölls på Reumastiftelsens sjukhus. Resten av landet brukade tjänsterna i betydligt mindre utsträckning och framför allt universitetssjukhusen har redan i åratal utvecklat sin egen kompetens avseende behandlingen av reumatism. Social- och hälsovårdsministeriet har noggrant följt hur sjukvårdsdistrikten klarar av att trygga ordnandet av behandlingen av såväl barnreumatism som vuxenreumatism. Ministeriet begärde omedelbart efter att det blev känt att Reumastiftelsens sjukhus drabbas av konkurs en utredning av sjukvårdsdistrikten om hur de klarar av att säkerställa behandlingen av reumatism i den förändrade situationen. Enligt svaren medför uppgiften utmaningar, sjukhusen agerade dock snabbt när det gällde att reagera på situationen. Samkommunen för social- och hälsovården i Päijänne-Tavastland, som var den största brukaren av tjänsterna på Reumastiftelsens sjukhus, inrättade bl.a. 37 nya tjänster och befattningar och rekryterade således kompetent personal från Reumastiftelsens sjukhus. Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården (Valvira) utredde i samråd med regionförvaltningsverken genomförandet av behandlingen av reumatism i fråga om barn- och vuxenpatienter. Av slutresultatet framgick att behandlingarna har ordnats på ett bra sätt med undantag av enstaka problem. Reumaförbundet gjorde en enkätundersökning bland sina medlemmar om vårdens kvalitet i den nya situationen. I regel hade vården ordnats bra trots att det också kom fram problem. I behandlingen av reumatism ingår som ett orubbligt led även rehabilitering. Efter att verksamheten på Reumastiftelsens sjukhus avvecklades fortsatte rehabiliteringen av vuxenpatienter- 4

5 Ministerns svar KK 735/2010 vp Eero Akaan-Penttilä /kok na i praktiken utan avbrott vid två andra rehabiliteringsanstalter som tillhandahåller rehabiliteringstjänster. I fråga om den rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten för barn med reumatism blev det däremot ett uppehåll eftersom Reumastiftelsens sjukhus var det enda sjukhuset som hade tillhandahållit rehabilitering av barn med reumatism ordnad via Folkpensionsanstalten. Efter en konkurrensutsättning valde Folkpensionsanstalten två rehabiliteringsanstalter som i fortsättningen tar sig an rehabiliteringen av barn. De här har kunnat rekrytera kompetent personal från Reumastiftelsens sjukhus. Ministeriet har fått positiv respons av dem som har brukat de här tjänsterna. Enligt Folkpensionsanstalten har klienterna varit nöjda med de ersättande rehabiliteringstjänsterna. Centralsjukhusen har bildat multiprofessionella team för behandlingen av reumatism. Till teamen hör inte bara läkare och vårdare utan också fysioterapeuter, ergoterapeuter, socialarbetare, psykologer och rehabiliteringshandledare. Vid krävande vård av patienter har universitetssjukhusen vårdansvaret och ofta sker vården i samarbete med det egna centralsjukhuset. Primärhälsovården ansvarar för exempelvis blodprovtagningar och fysioterapi som ges på nära håll. En del av de ocklusionsproblem som de som lider av reumatism har sköts av tandläkare vid hälsovårdscentralerna. Särskilt krävande vård har i enlighet med social- och hälsovårdsministeriets förordning centraliserats till vissa av universitetssjukhusen. Multiprofessionell särskilt krävande vård i kombination med särskilt krävande till vården omedelbart hänförd medicinsk rehabilitering vid vuxna (över 16 år gamla) juvenilreumatismpatienter har centraliserats till Helsingfors och Tammerfors universitetssjukhus. Som en sammanfattning kan konstateras att behandlingen av reumatism har överförts till att ingå som ett led i vårdkedjan inom den offentliga hälso- och sjukvården. Primärhälsovården svarar då för patientens grundläggande behov av hälsooch sjukvårdstjänster och den specialiserade sjukvården bär huvudansvaret för den aktiva behandlingen av sjukdomen. Den mest omfattande kompetensen har koncentrerats till universitetssjukhusen och den särskilt krävande vården ytterligare till rikstäckande centraler. I regeringens proposition till lag om hälso- och sjukvården preciseras ytterligare ansvaret för rehabiliteringen på så vis att de rehabiliteringar som ordnas av Folkpensionsanstalten och hälso- och sjukvården bildar en fungerande helhet. Med hjälp av de här kan man på ett allt effektivare sätt säkerställa god vård och rehabilitering även av de patienter som lider av reumatism. Helsingfors den 12 oktober 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 5