Morfologia-kurssin luentomateriaaleja Juho H arme 27. syyskuuta 2016 Sis alt o 1 Luento 9: sijat funktionaalisen morfologian kannalta 3 2 1.1 Elollisuuskategoria............................... 2 1.2 Miten elollisuuskategoria ilmenee?....................... 2 1.3 Milloin elollisuuskategoria ilmenee?...................... 2 1.3.1 Erityistapauksia............................ 3 1.4 Akkusatiivin merkityksist a........................... 3 1.5 Instrumentaalin merkityksi a.......................... 4 1.5.1 Agentti................................. 5 1.5.2 Predikatiivinen instrumentaali..................... 5 1.5.3 Prepositio + instrumentaali verbin t aydennyksen a......... 6 1.5.4 Instrumentaali verbin t aydennyksen a................. 6 1.5.5 Kontrastiivisia huomioita....................... 7 1
1 Luento 9: sijat funktionaalisen morfologian kannalta 3 ˆ Takaisin sivun yl alaitaan ˆ Tutki luentokalvoja 1.1 Elollisuuskategoria Elollisuus (îäóøåâë¼ííîñòü) on aspektin ohella yksi niist a ven aj an kieliopillisista kategorioista, jotka suomessa eiv at ole kieliopillisen kategorian asemassa. Kuten suku, my os elollisuus on ominaisuus, joka m a ar aytyy substantiivin vartalon mukaan, mutta ilmenee ennen kaikkea kongruoivien sanojen muotojen kautta (Nikunlassi 2002: 152). 1.2 Miten elollisuuskategoria ilmenee? Elollisuuskategoria ja akkusatiivin sija liittyv at ven aj ass a kiinte asti yhteen. Substantiivin elollisuus n akyy siten, ett a elollisilla substantiivella akkusatiivi on tietyissa tapauksissa genetiivin kaltainen. Tarkemmin sanottuna: 1. Jos substantiivi kuuluu I deklinaatioon ja on yksik oss a 2. Riippumatta deklinaatiosta, jos substantiivi on monikossa Jos taas substantiivi kuuluu II deklinaatioon, akkusatiivilla on suvusta riippumatta oma p a atteens a: (1) Èíûìè ñëîâàìè, íà êàæäîãî ìóæ èíó îò 35 è âûøå ïðèõîäèòñÿ ïî òè äâå æåíùèíû ñîîòâåòñòâóþùåãî âîçðàñòà. (2) Òû ñëó àéíî Âàíþ Âîðîíêîâà íå çíàåøü? (3) Îäíà ìîëîäàÿ êðàñèâàÿ àìåðèêàíñêàÿ äåâóøêà ïîëþáèëà îäíîãî ðóññêîãî ìóæ èíó. Elollisuuskategorian ilmaiseminen on siis morfologisesti yksinkertaista. Hieman mutkikkaampi on kysymys siit a, milloin sana on elollinen. 1.3 Milloin elollisuuskategoria ilmenee? Seljakin (2006: 43) huomauttaa, ett a elollisuus ja elottomuus eiv at kieliopillisena kategoriana lankea yhteen sen kanssa, mit a esimerkiksi biologiassa pidet a an el av an a. Katso vertailun vuoksi vaikkapa seuraavaa Wikipedian m a aritelm a a, jonka mukaan elolliset organismit: maintain homeostasis, are composed of cells, undergo metabolism, can grow, adapt to their environment, respond to stimuli, and reproduce. Jos mietit a an ven aj an elollisuuskategoriaa, selvin esitetyn biologisen m a aritelm an ulkopuolelle j a av a joukko ovat kasvien nimet: ÿ âèäåë áåð¼çû, Ìèøà êóïèë íåâåñòå íåçàáûòêè. Hieman ep am a ar aisempi joukko ovat erilaiset alkeellisemmat organismit, joita ei pidet a elollisena: â ýòîé ëàáîðàòîðèè èçó àþò ìèêðîáû/âèðóñû/ýìáðèîíû/áàêòåðèè. My osk a an joukkoihin viittaavat kollektiivisubstantiivit eiv at ole elollisia n aist a Nikunlassi (2002: 152) mainitsee muun muassa sanat íàðîä ja ñòàäî. Seljakin puolestaan 2
liitt a a viel a erikseen kiinte at, tiettyyn joukkoon pyrkimist a tarkoittavat ilmaisut, kuten seuraavissa kansalliskorpuksen esimerkkilauseissa: (4) Ïðåæäå âñåãî: äîëæíî áûòü òðóäíî ¾ïîñòóïèòü â ìóçûêîâåäû. (5) Äîëæíî áûòü, òåì æå ëåòîì 1916 ãîäà ÿ ïîñòóïèëà â ñêàóòû. Lukusanoista: perustilanne on, etteiv at lukusanat taivu elollisuuskategorian mukaisesti: (6) Ìû âèäåëè ïÿòü ãåíåðàëîâ. T ah an on kuitenkin kaksi poikkeusta: lukusanat 14 sek a kollektiivilukusanat, kuten seuraavissa esimerkeiss a: (7) Åäâà âçãëÿíóë â å¼ ãëàçà, êàê óæå èìåë ïÿòåðûõ äåòåé, ñòèðàëüíóþ ìàøèíó Èíäåçèò è ñìåðòü â ñåìèäåñÿòèñåìèëåòíåì âîçðàñòå îò àíåìèè. (8) Òðèíàäöàòîãî èþëÿ âåðøèëàñü êàçíü. Âåøàëè åòâåðûõ äåêàáðèñòîâ. 1.3.1 Erityistapauksia Nikunlassin (2002: 153) perusteella voidaan luetella seuraavat elollisuuskategorian ilmenemiseen liittyv at erikoistapaukset: 1. Esimerkiksi sanat ñíåãîâèê ja êóêëà voivat tulla kohdelluiksi elollisina, jos niihin viitataan ik a an kuin ne olisivat el avi a henkil oit a. Samoin my os normaalisti puhtaasti esinett a tarkoittavat, kuten esimerkin 9 çâåçäà, voivat henkil o on viitatessaan saada elollisen tulkinnan T ah an joukkoon voidaan liitt a a my os esimerkiksi sana ëèöî, joka henkil o a tarkoittessaan k aytt aytyy elollisen substantiivin tavoin. 2. Kalat ja ayri aiset tulkitaan elottomiksi, jos puhutaan niiden sy omisest a (esimerkit 10 ja 11). 3. Pelikorttien ja shakkinappuloiden nimet (êîðîëü, äàìà, ym.) ovat elollisia. (9) Êñòàòè, ìíå çà Êëåâ åíþ î åíü îáèäíî: â êîìàíäå îí âûíóæäåí ðàáîòàòü íå íà ñåáÿ, à íà ãîëëàíäñêèõ çâ¼çä. (10) Îíà îáû íî çàêàçûâàåò êðåâåòêè (`katkarapu'), ñâåæóþ êëóáíèêó è... (11) Ðûáàêè ëîâÿò êðåâåòîê, ãîòîâÿòñÿ ê çàâòðàøíåé ðûáàëêå. 1.4 Akkusatiivin merkityksist a Akkusatiivin perusmerkitys on selke a: kyseess a on suoran objektin sija, joka ilmaisee toiminnan kohdetta. Ven aj ass a akkusatiivilla on kuitenkin my os muita merkityksi a. My os t ass a voidaan erottaa omaksi joukokseen paikan ja ajan merkitykset. Paikkaan tai tilassa tapahtuvaan liikkeeseen liittyv at merkitykset ilmaistaan prepositiolla íà, â, çà, ïîä ja î. Suurin osa n aist a on tuttuja ja koko lailla selkeit a: akkusatiivi ilmaisee liikett a johonkin suuntaan ennemmin kuin jossakin suunnassa: 3
(12) Ïðèøëè íà ðàáîòó, à ïîòîì ïîøëè ïîîáåäàòü (13) Ðîññèéñêàÿ äåëåãàöèÿ ïðèáûëà â Ñòàìáóë ñ íàìåðåíèåì ñïîñîáñòâîâàòü äàëüíåéøåìó óêðåïëåíèþ ñâÿçåé ñ Îðãàíèçàöèåé Èñëàìñêàÿ êîíôåðåíöèÿ (14) Äóðíî ïàõíóùèå þíîøè èç ãðóïïû ïîääåðæêè, ñòîÿâøèå âîçëå ìåíÿ, ïîñïåøíî âûñêî èëè çà äâåðü â êîðèäîð. (15) Ê âå åðó Ñåðãåé ïðèø¼ë ïîä îêíî ñ ñàêñîôîíîì Î-preposition tulee usein mielt aneeksi vain prepositionaaliin liittyv aksi. Kuitenkin sill a on akkusatiivin yhteydess a k aytett aess a t arke a paikan ilmaisemiseen liittyv a merkitys, t orm a aminen/osuminen johonkin. (16) Åñëè íå ïîìîãàåò ýòîò ïðè¼ì, ïîïðîáóéòå ñòóêíóòü ëáîì î êëàâèàòóðó. (17) Êàê áóäòî ðàçáèòüñÿ î çåìëþ õóæå, åì ñãîðåòü â òàíêå? (18) ß äîëãî âûòèðàë áîòèíêè î òðàâó è ïðîìî èë èõ íàñêâîçü Ajan ilmaisemisessa akkusatiivilla voidaan sanoa olevan ven aj an sijoista t arkein rooli. Erityisesti niin kutsutussa lokalisoivassa tai ajankohtaa ilmaisevassa funktiossa (âðåìåííûå ëîêàëèçàòîðû) kun ilmaistaan milloin tai min a ajankohtana jotakin tapahtui akkusatiivi on (er aiden prepositionaalitapausten ohella) tavallisin sija. N aiss a tapauksissa akkusatiivia k aytet a an â-preposition yhteydess a (esimerkki 19). Kestoa (ïðîäîëæèòåëüíîñòü) eli ajallista ekstensiota ilmaistaessa akkusatiivia k aytet a an ilman prepositioita (esimerkki 20). Ajallista p a am a ar a a ilmaistaessa prepositio on íà (esimerkki 21). My os ïîä+akkusatiivi on mahdollinen (esimerkki 22) ja usein rinnastettavissa ê+datiivi-tapauksiin: (19)  âå åð ìîåãî äåáþòà â ëîæå äèðåêöèè íàõîäèëñÿ Ìèõàèë Èâàíîâè óëàêè (20) Ïðåìüåð ßöåíþê âìåñòå ñ ìèíèñòðàìè âñþ íåäåëþ õîäèë ïî ïàðëàìåíòñêèì ôðàêöèÿì. (21) îí ïðèãëàøàåò ìåíÿ íà ìåñÿö â ßëòó (22) Çàòî ïîä óòðî ÿ çàñíóë êàê óáèòûé è ïðîáóäèëñÿ â ïîëîâèíå äâåíàäöàòîãî. Kun mietit a an íà-prepositiota seuraavaa akkusatiivia, on usein kiinnitett av a huomiota siihen, ett a etenkin puhekieless a paino saattaa osua substantiivin sijasta íà-prepositiolle. Usein t all oin on kyse idiomeista, joista tavallisin lienee íà íî ü ãëàäÿ. Katso pidempi lista esimerkiksi t a alt a. Viimeisen a hajanaisena akkusatiivihuomiona kehotan muistamaan my os seuraavat akkusatiivin k aytt otilanteet: çà êàêóþ öåíó / íè çà òî, ó èòüñÿ íà êîãî. 1.5 Instrumentaalin merkityksi a Aloitetaan my os instrumentaalin perusmerkitysten k asittely paikkaan ja aikaan liittyvist a merkityksist a, joista suurin osa toteutuu prepositioiden avulla. Seljakin (Øåëÿêèí 2006: 67) ryhmittelee instrumentaalin paikalliset perusmerkitykset merkityksiksi, jotka kuvaavat jonkin objektin sijaintia suhteessa toiseen objektiin. T ass a merkityksess a oleellisia ovat prepositiot íàä, ïîä, ïåðåä, çà, ñ ja ìåæäó. (23) æàðèòü íàä ðàñêàë¼ííûìè óãëÿìè. 4
(24)... âñòàíåòå ïåðåä êàðòèíîé è áóäåòå äóìàòü: Òàê... âîò îíà, ýòî æå îíà... (25) Ïîä ïèäæàêîì ó íåãî áûëà òîëüêî ðâàíàÿ ñåò àòàÿ ìàéêà Tiettyj a paikallisia merkityksi a voidaan ilmaista ilman prepositioita, kuten ilmauksissa tyyppi a mets an l api, rantaa my oten ym. (26) Ïî åìó-òî ÿ âñïîìíèë, êàê ìû øëè ñêâåðîì (`aukio') è ñïîðèëè (27) Êðóãîì çîëîòèëèñü îñåííèå ïîëÿ, ìû øëè äîðîãîé, ïî êîòîðîé... (28) Îí ø¼ë ëåñîì, è åìó ïðåäñòàâëÿëîñü: âîò óæ íåò åãî... My os ajalliset merkitykset ovat varmasti tuttuja, sek a prepositioiden kanssa ett a ilman: ˆ ïåðåä ñíîì / ðàññâåòîì / òåì, êàê... ˆ óòðîì, âå åðîì, äí¼ì, ëåòîì, çèìîé, öåëûìè âå åðàìè Huomaa, ett a k ayt ann oss a sanat óòðîì, âå åðîì ym. ovat nykyven aj ass a adverbej a, morfologisesti siis muotoa /óòðîì/ ennemmin kuin /óòð/îì/. Ajallisesta merkityksest a on kyse my os silloin, kun kuvataan jotain toimintaa alkavaksi suhteessa johonkin tapahtumaan: âñòàòü ñ ñîëíöåì, óåõàòü ñ ðàññâåòîì (Øåëÿêèí 2006: 68). 1.5.1 Agentti Kuten tunnettua, er as instrumentaalin teht avist a on ilmaista passiivilauseiden tekij a a: (29) Ìû âèäåëè êàíàë, ïîêðûòûé ëüäîì. (30) Òàêèì îáðàçîì, ïðîôèëàêòèêà ýêñòðåìèçìà, ïðîâîäèìàÿ ãîñóäàðñòâîì, íàðóøàåò ïðàâà åëîâåêà è äîëæíà áûòü ïðèçíàíà íåêîíñòèòóöèîííîé (31) Êâàðòèðû, êîòîðûå ó íàñ ñòðîÿòñÿ êîìïàíèåé ¾Ñòðîéìåòðåñóðñ, îòëè àþòñÿ õîðîøåé ïëàíèðîâêîé. Erikseen t am an merkityksen sis alt a on syyt a mainita my os lauseet, joita Seljakin (2006: 69) nimitt a a termill a çíà åíèå ñòèõèéíîãî íîñèòåëÿ äåéñòâèÿ, luonnonvoiman aiheuttaman toiminnan merkitys. Tarkempi katsaus aiheeseen on saatavilla t ast a A. Mustajoen ja M. Kopotevin (2005) artikkelista. (32) Âåòðîì óíåñëî ëîäêó (33) Òðîòóàð çàëèëî âîäîé 1.5.2 Predikatiivinen instrumentaali Instrumentaali on usein syntaksin kannalta erityisasemassa sen vuoksi, ett a, kuten nominatiivi, se voi toimia predikatiivin roolissa (predikatiivinen instrumentaali, òâîðèòåëüíûé ïðåäèêàòèâíûé), eli ilmoittaa ominaisuuden tai tilan, joka jostakin subjektista lauseessa kerrotaan. Katso seuraavia esimerkkej a: 5
(34) Ëèöî æåíùèíû áûëî èñïóãàííûì (35) Èëè ñàì, íå äàé Áîã, áóäåøü êàïèòàíîì, è ñàìîìó ïðèä¼òñÿ âñåõ ìó èòü. (36) Òå, êòî òîãäà áûëè ìàñòåðàìè, óæå ñòàëè êëàññèêàìè. (37) È, êîíå íî, ìû î åíü íàäååìñÿ íà òî, òî íàøå âçàèìîäåéñòâèå áóäåò ýôôåêòèâíûì (38) Íàïðèìåð, ÿ êîãäà-òî áûëà ñòðåêîçîé (`sudenkorento'), íî, óâèäåâ Ïàêè, âëþáèëàñü áåç óìà è ïðåâðàòèëàñü â êîëèáðè Etenkin menneess a ajassa ero instrumentaalin ja nominatiivin v alill a on usein siin a, ett a instrumentaalilla ilmaistava ominaisuus tai tila on v aliaikaisempi (Wade 2010: 126). T am a n akyy esimerkiksi lauseissa 34 ja 38, mutta on ainoastaan tendenssi, ei itsest a anselvyys. Predikatiivin kaltainen on my os k aytt o er aiden verbien kuten ñòàòü, íàçûâàòü, îñòàòüñÿ, ðàáîòàòü, ñëóæèòü: (39) Òåñòî ìåñèòü äî òåõ ïîð, ïîêà îíî íå ñòàíåò áëåñòÿùèì (40) Ñòðàòåãè åñêèå ïëàíû Oracle â íîâîì ôèíàíñîâîì ãîäó îñòàíóòñÿ ïðåæíèìè (41) Ýòè ìåäëåííî ðàñòóùèå è îñîáåííî öåíèìûå êàêòóñû èíîãäà íàçûâàþò êàìåííûìè ðîçàìè. 1.5.3 Prepositio + instrumentaali verbin t aydennyksen a Monet verbit saavat t aydennyksekseen prepositiolausekkeen, jonka substantiivij asen on instrumentaalissa. N ait a voidaan Seljakinin (2006: 67) esityksen pohjalta jaotella esimerkiksi seuraavanlaisiin ryhmiin: ˆ Alistaminen jollekin: âëàñòâîâàòü/íà àëüñòâîâàòü íàä êåì-òî ˆ Mielentila suhteessa johonkin: çàäóìàòüñÿ/ðàáîòàòü/ñìåÿòüñÿ/øóòèòü íàä åìëèáî ˆ Alisteinen toiminta suhteessa johonkuhun: ïðåêëîíÿòüñÿ/èçâèíèòüñÿ ïåðåä êåìëèáî ˆ seuraaminen/v alitt aminen: ñëåäèòü çà ïîëèòèêîé, óõàæèâàòü çà äåòüìè ˆ p a am a ar a: ñõîäèòü çà ìîëîêîì, ïðèåõàòü çà äî êîé 1.5.4 Instrumentaali verbin t aydennyksen a Waden (2010) perusteella voidaan suoran instrumentaalit aydennyksen saavat verbit jaotella seuraaviin ryhmiin: 1. Hallinta. Esimerkiksi âëàäåòü, ïðàâèòü, óïðàâëÿòü, ïîëçîâàòüñÿ, ðàñïîëîãàòü, ðàñïîðÿæàòüñÿ, ðóêîâîäèò, çàâåäîâàòü. 2. Asenne. Esimerkiksi âîñõèùàòüñÿ, ãîðäèòüñÿ, õâàñòàòüñÿ, èíòåðåñîâàòüñÿ, óâëåêàòüñÿ, íàñëàæäàòüñÿ, îáõîäèòüñÿ. 3. Vastavuoroinen toiminta. Esimerkiksi äåëèòüñÿ, îáìåíèâàòüñÿ. 4. Muut, kuten (usein merkitykselt a an negatiiviset) áîëåòü, ñòðàäàòü, æåðòâîâàòü, ðèñêîâàòü tai positiivisemmat/neutraalit òîðãîâàòü, ïðîñëàâëÿòüñÿ. 6
(42) Âèçåíòàëü óòâåðæäàë, òî ðàñïîëàãàåò äëèííûì ñïèñêîì ñ ôàìèëèÿìè áûâøèõ íàöèñòîâ. (43) Ïðîôåññîð, àêàäåìèê ÐÀÅÍ Åâãåíèé Íèêîëàåâè Ïàíîâ çàâåäóåò ëàáîðàòîðèåé ñðàâíèòåëüíîé ýòîëîãèè è áèîêîììóíèêàöèè Èíñòèòóòà ïðîáëåì ýêîëîãèè è ýâîëþöèè ÐÀÍ. (44) Õâàñòàëèñü äðóã ïåðåä äðóãîì ñâîåé ëîâêîñòüþ, óìåíèåì ñìóõëåâàòü, ïåðåòîðãîâàòü, ìàõíóòüñÿ íå ãëÿäÿ. (45) Íåìåöêèé çîîëîã Ðþäèãåð Ôåðõàññåëüò äåëèòñÿ ñâîèìè íàáëþäåíèÿìè: Ó ìåíÿ â àêâàðèóìå áûë ðîçîâî-êðàñíûé ñàìåö... (46) Íîâàÿ ñòîëèöà ßïîíèè ïðîñëàâëÿëàñü âñåìè ñðåäñòâàìè ìàññîâîé èíôîðìàöèè. 1.5.5 Kontrastiivisia huomioita Vertaillaan viel a suomea ja ven aj a a ja pohditaan, miten suomessa ilmaistaan asioita, joita ven aj ass a ilmaistaan instrumentaalilla. Instrumentaalia k aytet a an ensinn akin usein suomen essiiviin: (47) Îíà óìåðëà ìîëîäîé / ãåðîåì (48) Îíè óåõàëè ñåìüåé (49) Åñëè ïðèäó çäîðîâûì... Vertaa my os: (50) Îí ñèäåë ïëå îì ê ïëåííîìó, à ñïèíîé ê äåðåâó Toisaalta suomessa on usein suora objekti siin a, miss a ven aj ass a on instrumentaalisijainen sana. Luonnollisesti monet n aist a tapauksista liittyv at edell a esitettyivin instrumentaalit aydennyksen saaviin verbeihin (çàíèìàòüñÿ, óïðàâëÿòü ym.) Lis aksi kannattaa kiinnitt a a huomiota esimerkiksi ruumiinosien liikuttamiseen: (51) ß ìîë à ìàõíóë ðóêîé è ïîø¼ë ïðî ü. (52) Ïðèíþõèâàÿñü, î åíü ñìåøíî äâèãàþò íîñîì è ìèãàþò ãëàçàìè. Wade (2010: 122) huomauttaa, eett a n aiss a tapauksissa paitsi ruumiinosa my os ruumiinosalla (k adell a) tapahtuva liike tulkitaan samoin: (53) Íà îäíîé èç íèõ ñòîÿò äâà ãðàæäàíèíà è ðàçìàõèâàþò åìîäàíàìè. Mustajoki, Arto, and Ìèõàèë Âÿ åñëàâîâè Êîïîòåâ. 2005. Ëîäêó Óíåñëî Âåòðîì: Óñëîâèÿ È Êîíòåêñòû Óïîòðåáëåíèÿ Ðóññêîé` Ñòèõèéíîé' Êîíñòðóêöèè (Ëîäêó Óíåñëî Âåòðîì: The Conditions and Contexts of Use of the Russian` Elemental' Construction). Russian Linguistics 29 (1). JSTOR: 138. http://www.helsinki.fi/~mustajok/pdf/ Lodku_uneslo_vetrom.pdf. Nikunlassi, Ahti. 2002. Johdatus Ven aj an Kieleen Ja Sen Tutkimukseen. Helsinki: Finn Lectura. Wade, Terence. 2010. A Comprehensive Russian Grammar. Vol. 8. John Wiley & Sons. Øåëÿêèí, Ì.À. 2006. Ñïðàâî íèê Ïî Ðóññêîé Ãðàììàòèêå. drofa. 7